Labor court rules general agreement excludes management staff with independent responsibility in Finnish industrial context.

Kysymys siitä, oliko yhtiön hallintojohtajan työsuhteeseen sovellettava teollisuustoimihenkilöitä koskevaa yleissopimusta vai oliko häntä pidettävä yleissopimuksen tarkoittamana ylempänä tai sellaiseen rinnastettavana toimihenkilönä, jota yleissopimuksen määräykset eivät koskeneet.

Kuultavat Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto r.y. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n, nykyisin Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton, ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välillä 16.1.1990 tehdyssä yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § SOVELTAMISALA

1. Tämän sopimuksen piiriin kuuluvat sopimukseen sidotun työnantajaliiton jäsenten palveluksessa olevat toimihenkilöt, joilla tarkoitetaan koulutuksestaan riippumatta henkilöitä, jotka työskentelevät jäljempänä lueteltuihin tehtäväalueisiin kuuluvissa tehtävissä taikka tehtävissä, jotka luonteeltaan ovat niihin verrattavissa:

- Konttori- ja toimistotyö yleensä kuten kirjanpitoon, sisäiseen tilientarkastukseen, kassanhoitoon, kirjeenvaihtoon, palkkojen ja kustannusten laskentaan, myyntiin ja hankintaan liittyvään hinnoitteluun, tulostarkkailuun, tilastointiin, tuotannon tarkkailuun sekä konttoripalveluun kuuluva työ; - ATK-sovellutuksiin ja tietokoneiden käyttöön liittyvä työ kuten suunnittelu ja ohjelmointityö sekä tietojen koneelliseen käsittelyyn kuuluva työ; - markkinointiin, myyntiin, mainontaan, ulkomaankauppaan ja ostotoimintaan kuuluva työ sekä markkinatutkimustyö; - varastonhoitotyö, ei kuitenkaan tuotantoon liittyvissä varastoissa, varastontarkkailutyö, tavaroiden vastaanottoon ja lähetykseen sekä kuljetusten ja laivausten hoitoon kuuluva työ; - henkilöstöhallintoon ja hallinnon kehittämiseen liittyvä työ; - henkilöstöpalveluun liittyvät toimihenkilötehtävät.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 Sopimus ei kuitenkaan koske:

a) henkilöitä, jotka kuuluvat yrityksen johtoon tai jotka edustavat työnantajaa toimihenkilökunnan palkka- ja työehtoja määriteltäessä eikä henkilöitä, joilla on itsenäinen asema ja hallinnollinen, taloudellinen tai toiminnallinen vastuu yrityksessä tai sen huomattavassa osassa sekä asemaltaan näihin verrattavissa olevia henkilöitä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE ALIOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Talouspäällikkö Veijo Juhani Satta on RKP-Rovaniemen Konepaja Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa siltä osalta kuin asia on hovioikeuden lausuntopyynnön kohteena muun ohessa lausunut, että hän oli työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisen toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen perusteella talous- ja henkilöstöhallintoon kuuluvissa tehtävissä RKP-Rovaniemen Konepaja Ky:n ja sen muututtua osakeyhtiöksi, RKP-Rovaniemen Konepaja Oy:n pääkonttorissa Rovaniemellä ajalla 1.8.1972 - 20.12.1991.

Satta oli 17.6.1991 jäänyt työstään sairauslomalle, joka oli jatkunut yhtäjaksoisesti 31.12.1991 saakka. Yhtiö oli maksanut Satalle yhtiötä työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla sitovan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välisen yleissopimuksen 22 §:n 1 kohdan mukaisesti palkan kolmen kuukauden ajalta työkyvyttömyyden alkamisesta lukien. Työnantaja oli 20.6.1991 irtisanonut Satan työsopimuksen päättymään 20.12.1991.

Yleissopimuksen 5 §:n yleissitovan pöytäkirjamerkinnän mukaan työnantaja ei voinut irtisanoa toimihenkilön työsopimusta sinä aikana, jolta toimihenkilö sai tämän sopimuksen mukaan sairausajan palkkaa muutoin kuin pöytäkirjassa mainituin erityisedellytyksin. Kun erityisedellytykset eivät Satan kohdalta olleet täyttyneet, työnantajalla ei ollut ollut laillista oikeutta työsopimuksen irtisanomiseen.

Työsopimuslain 38 §:n 3 momentin 5 kohdan mukaisesti työnantajan tuli noudattaa kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. Saman lain 38 a §:n mukaisesti työnantaja oli velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta. Satalle ei ollut maksettu irtisanomisajan palkkaa lainkaan. Mainittua sairausajan palkkaa ei voitu pitää irtisanomisajan palkkana, koska irtisanomiseen ei ollut ollut laillista oikeutta ja irtisanomista voitiin siten pitää mitättömyyden veroisena. Satan palkka oli työsuhteen päättyessä ollut 14 393 markkaa kuukaudessa.

Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohdan perusteella työnantaja oli velvollinen maksamaan irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta myös lomakorvauksen. Työsopimuslain 22 §:n 5 momentin perusteella Satalle oli syntynyt vielä oikeus odotusajan palkkaan kuudelta päivältä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Satta on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkana ja lomakorvauksena yhteensä 94 993 markkaa 16 prosentin korkoineen eräpäivästä 20.12.1991 lukien ja odotusajan palkkana 3 454 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Satta on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

VASTINE ALIOIKEUDESSA

Vastineen perustelut

RKP-Rovaniemen Konepaja Oy on lausunut, että Satta oli työskennellyt yhtiön hallintojohtajana toimitusjohtajan välittömässä alaisuudessa ja hänen lähimpänä alaisenaan vastuualueinaan yhtiön hallinto-, talous- ja rahoitusasiat. Hänen asemansa oli ollut tämä lähes 20 vuotta eli myös sen ajan vuoteen 1989 saakka, jonka yhtiö oli ollut kommandiittiyhtiönä. Satan esimiehenä oli toiminut ensin vuoteen 1989 saakka kommandiittiyhtiön ainoa vastuunalainen yhtiömies ja sen jälkeen 31.3.1991 saakka sama henkilö yhtiön toimitusjohtajana. Yhtiön uuden toimitusjohtajan aikana mikään ei ollut aiheuttanut muutosta Satan asemassa.

Satan toimenkuva oli käsittänyt hallinto-, talous- ja rahoitusasioiden valmistelun toimitusjohtajaa varten, näiden asioiden esittelyn toimitusjohtajalle sekä sen jälkeen toimitusjohtajan päätösten toimeenpanon.

Yhtiö oli käsittänyt laajimmillaan 1980-luvulla 17 osastoa tai tytäryhtiötä. Kutakin niistä oli johtanut paikan päällä osastonjohtaja. Konsernin korkein johto oli ollut sen pääkonttorissa Rovaniemellä, jossa konsernin johtoryhmän muodostivat toimitusjohtaja, hallintojohtaja, tekninen johtaja ja kehittämispäällikkö.

Enimmillään 1980-luvulla yhtiön palveluksessa oli ollut yli 500 työntekijää ja sen liikevaihto oli noussut useaan sataan miljoonaan markkaan, joten kysymyksessä oli ollut tilastollisesti käytetyn nimikkeen mukaan niin sanottu metalliteollisuuden suuryritys. Kun yhtiö oli myyty 31.12.1989 Scantrailer Oy:lle, oli 1990 yhtiön työntekijämäärä ollut 301 henkilöä ja liikevaihto 126 miljoonaa markkaa ja Satan viimeisenä työssäolovuotena 260 työntekijää sekä 70 miljoonan liikevaihto, joten tässä vaiheessa kyseessä oli ollut niin sanottu keskisuuri teollisuusyritys.

Satta oli selvästi ollut esimerkiksi osastonjohtajatason yläpuolella itsenäisen asemansa ja hallinnollisen ja toiminnallisen vastuunsa nojalla. Hän oli edustanut yrityksessä asiantuntemusta hallinto-, talous- ja rahoitusasioissa, mikä oli tehnyt hänen asemansa sillä tavoin itsenäiseksi, että hän oli kuulunut yrityksen johtoryhmään.

Yleissopimuksen 1 §:n 4 kohdan nojalla sopimus ei koskenut muun muassa henkilöitä, jotka kuuluivat yrityksen johtoon tai joilla oli itsenäinen asema ja hallinnollinen, taloudellinen tai toiminnallinen vastuu yrityksessä tai sen huomattavassa osassa sekä asemaltaan näihin verrattavissa olevia henkilöitä.

Yleissopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen ylärajanvetoa koskevassa B. kohdassa määriteltiin tällaisiksi henkilöiksi, joita sopimus ei koskenut, yrityksen johtoon kuuluvien henkilöiden lisäksi muun muassa niin sanottuun "osastopäällikkötasoon" luettavat henkilöt, joilla tehtävissään oli sellainen itsenäinen asema ja hallinnollinen, taloudellinen tai toiminnallinen vastuu, mitä sopimuskohdassa oli tarkoitettu. Yritysorganisaatiossa voi myös olla edellä sanotulla tasolla tai sitä ylemmällä henkilöitä, joilla ei ollut esimiesvastuuta, mutta jotka edustivat asiantuntemusta tietyllä erikoisalalla ja jotka tästä syystä ja asemansa itsenäisyyden puolesta rinnastettiin edellä mainittuihin henkilöihin.

Satta kuului selvästi yrityksen johtoon ja oli vähintäinkin osaston johtajien yläpuolella sekä hallintojohtajan asemansa että siihen liittyneen vastuunsa perusteella.

Erityisesti soveltamisohjeissa todettiin, että arviointia suoritettaessa oli otettava huomioon yrityksen koko. Suomessa oli ollut erittäin vähän metalliteollisuuden yrityksiä, joiden työntekijämäärä oli ylittänyt 500, joten kyseessä oli ollut eräs suurten joukkoon kuuluvista vähälukuisista yrityksistä.

Näin ollen yleissopimus ei ollut koskenut Sattaa, joten yleissopimuksen 5 §:n kohdalla oleva pöytäkirjamerkintä 1 ei ollut kieltänyt työnantajaa irtisanomasta Sattaa aikana, jona hän oli saanut sairausajan palkkaa.

Suomessa ei ollut teollisuuden ylempiä toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta, joten Satan työsuhteeseen oli sovellettava työsopimuslakia sellaisenaan. Siinä ei ollut kieltoa irtisanoa työntekijää aikana, jona hän sai sairausajan palkkaa. Täten 20.6.1991 tapahtunut, taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustunut irtisanominen oli ollut laillinen.

Satalla oli ollut oikeus 6 kuukauden irtisanomisajan palkkaan 20.12.1991 saakka. Palkka tältä ajalta oli maksettu hänelle työsopimuslain sekä teollisuudessa yleisesti noudatetun käytännön mukaisesti. Tällöin maksettuun määrään oli vaikuttanut se, että Satan sairausloma oli jatkunut perättäin esitettyjen lääkärintodistusten mukaan irtisanomisajan ohitse 31.12.1991 saakka. Kun hän siten oli koko irtisanomisaikansa ollut sairauslomalla, oli hänelle irtisanomisajalta maksettava palkka laskettava sairausajan palkkaa koskevien perusteiden mukaisesti, koska irtisanominen ei työsopimuslain mukaan tuonut mitään muutoksia sairausajan palkan laskentaperusteisiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

RKP-Rovaniemen Konepaja Oy on pyytänyt kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

SATAN VASTASELITYS

Satta on vastineen johdosta muun ohessa lausunut, että yleissopimuksen 1 §:ssä oli määritelty yleissopimuksen soveltamisala. Satta oli suorittanut 1 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista töistä konttori- ja toimistotyötä, atk-sovelluksiin ja tietokoneiden käyttöön liittyvää työtä sekä henkilöstöhallintoon liittyvää työtä.

Vuoden 1989 loppuun saakka yhtiö oli toiminut kommandiittiyhtiönä. Kommandiittiyhtiön ainoan vastuunalaisen yhtiömiehen johtamistavan johdosta kommandiittiyhtiössä oli ollut yksi ainoa itsenäinen ja vastuullinen toimihenkilö. Alaiset olivat olleet suoritusportaan henkilöitä. Yhtiössä ei ollut toiminut johtoryhmää. Satta ei ainakaan ollut ollut sellaisen jäsen.

Kommandiittiyhtiön muututtua osakeyhtiöksi kommandiittiyhtiön yhtiömies oli jatkanut osakeyhtiön toimitusjohtajana noin puolentoista vuoden ajan eli lähes Satan työsopimuksen irtisanomiseen saakka. Hän oli jatkanut entistä johtamistapaansa.

Osakeyhtiön aikana Satta ei siten ollut ollut itsenäinen ja vastuunalainen johtava toimihenkilö sen paremmin kuin kommandiittiyhtiönkään aikana. Osakeyhtiön toiminnan aikana Satan tehtävät kuitenkin olivat muuttuneet siten, että hän ei enää ollut osallistunut lainkaan rahoitusasioiden valmisteluun tai muuhunkaan hoitoon.

Yhtiön henkilökunta ei ollut koskaan ollut määrältään yli 500 ja liikevaihto oli ollut enimmillään 170 miljoonan markan luokkaa. Satan kuukausipalkan alhainen määrä osoitti, ettei häntä ollut pidetty johtoon kuuluvana. Se, että mahdollisten ylitöiden katsottiin sisältyvän Satan kokonaispalkkaan, ei osoittanut, että yrityksessä olisi katsottu Satan olevan johtamiseen osallistuvan, johtavassa asemassa olevan henkilön.

Kommandiittiyhtiön muuttuessa osakeyhtiöksi ja siihen liittyvän yrityskaupan yhteydessä ostaja oli edellyttänyt, että Satta vuoden 1990 alusta alkaen nimettäisiin tytäryhtiöiden hallituksiin. Perusteena oli ollut se, että tämän järjestelyn tulisi helpottaa yhtiön hallintorutiinien hoitamista siten, että Satan edellytettiin laativan pöytäkirjat hallituksen kokouksista. Satan jäsenyys oli ollut täysin nimellinen. Hän ei ollut saanut kutsua yhteenkään hallituksen kokoukseen eikä hän ollut sellaiseen osallistunut. Hän ei ollut ollut toimihenkilöiden eikä osastonjohtajien esimies missään asioissa. Esimiehenä hän oli toiminut vain konttorihenkilökunnalle.

Yhtiön organisaatiokaavio osoitti, että toimitusjohtajasta kulki suora yhteys eri osastonjohtajiin ja muihin kaaviossa oleviin henkilöihin. Satta ei siis kuulunut yrityksen johtoon eikä hän ollut ollut osastonjohtajatason yläpuolella. Hänellä ei ollut ollut itsenäistä asemaa eikä hallinnollista tai toiminnallista vastuuta. Satta vastasi siitä, että hän suoritti hänelle määrätyt tehtävät asianmukaisesti. Tämä vastuu oli jokaisella työntekijällä.

Satan työsuhteeseen oli sovellettu yleissopimusta. Osoituksena tästä oli muun muassa se, että Satalle oli maksettu sairausajan palkka kolmen kuukauden ajalta. Lain mukaan työsopimuslain 28 §:n mukaan palkanmaksuvelvollisuus koski enintään seitsemää arkipäivää. Yleissopimuksen soveltamista osoitti myös se, että hänelle oli maksettu korvaus niin sanotuilta pekkaspäiviltä ja lomaltapaluuraha. Mistään laista ei löytynyt velvollisuutta näihin suorituksiin, vaan velvollisuus perustui vain työehtosopimukseen. Yleissopimuksen soveltamista Satan työsuhteeseen osoitti myös se, että hän oli irtisanomishetkellä ollut yleissopimuksen solmineen Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n jäsen. Työnantaja oli ollut siitä tietoinen.

Rovaniemen kihlakunnanoikeuden päätös

Kihlakunnanoikeus on 5.5.1992 julistamassaan päätöksessä muun ohessa lausunut, että Satta oli työssäoloaikanaan tehnyt konttori- ja toimistotyötä, atk-sovelluksiin ja tietokoneiden käyttöön liittyvää työtä sekä henkilöstöhallintoon liittyvää työtä. Satan työtehtäviä tekeviin henkilöihin sovellettiin kysymyksessä olevaa yleissopimusta. Yleissopimuksen soveltamisalaa oli rajoitettu vastineessa ilmoitetulla tavalla.

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan kommandiittiyhtiö, vuoden 1989 lopusta alkaen osakeyhtiö, ja sen omistamat useat tytäryhtiöt olivat muodostaneet RKP-konsernin. Konsernissa oli ollut enimmillään ainakin 450 työntekijää, vuonna 1990 301 työntekijää ja vuonna 1991 260 työntekijää. Konsernin liikevaihto oli ollut vuonna 1990 126 miljoonaa markkaa ja vuonna 1991 70 miljoonaa markkaa. Konserni oli ollut kooltaan keskisuuri metalliteollisuusyritys.

Konsernin organisaatiokaavion mukaan Satta oli työskennellyt hallintojohtajan nimikkeellä osakeyhtiön toimitusjohtajan välittömässä alaisuudessa. Hän oli ollut osakeyhtiön konttorihenkilökunnan välitön esimies ja kuulunut ainakin neljän tytäryhtiön hallitukseen. Satan kuukausipalkan määrä oli ollut 14 393 markkaa. Hänelle oli maksettu lomakorvausta ja lomarahaa sekä korvaus niin sanotuista pekkaspäivistä, mutta ei ylityökorvauksia.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n antaman lausunnon mukaan tehtävä, jota Satta oli yrityksessä hoitanut oli kuulunut yrityksen organisaatiossa johdon tehtäviin tai oli ollut vähintään ylemmän toimihenkilön tehtävä. Keskusliitto oli katsonut, että Satan tehtävä oli kokonaisuutena ollut siksi vaativa, vastuullinen ja monipuolinen, että tehtävä oli asettunut selkeästi yleissopimuksen ylärajavedon yläpuolelle.

Jutussa oli kuultu todistajana Timo Hietalaa. Hietala oli ollut kommandiittiyhtiön ainoa henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies vuoden 1989 loppuun saakka, jolloin Hietala oli myynyt yhtiömiehen osuutensa ja kommandiittiyhtiö oli muutettu osakeyhtiöksi. Tuon jälkeen Hietala oli toiminut osakeyhtiön toimitusjohtajana huhtikuun loppuun 1991 saakka. Hietala oli ilmoittanut, että konsernin organisaatiokaavio oli laadittu ainoastaan mainostarkoituksessa. Kommandiittiyhtiössä ja osakeyhtiössä oli ollut johtoryhmä ainoastaan paperilla. Johtoryhmä ei ollut käytännössä toiminut. Hietala oli yksin johtanut yritystä ja määrännyt siitä kaiken. Hietalan johtamistapa ei ollut muuttunut Hietalan toimiessa osakeyhtiön toimitusjohtajana. Tytäryhtiöiden hallitukseen oli valittu eri henkilöitä, jotta laissa olevat muotomääräykset saatiin täytettyä. Tytäryhtiöiden hallituksilla ei ollut ollut todellista määräämisvaltaa.

Konsernin koosta esitetty selvitys, konsernin organisaatiokaavio ja Metalliteollisuuden Keskusliiton asiantuntijalausunto tukivat osakeyhtiön väitettä. Timo Hietalan todistajankertomuksesta oli kuitenkin ilmennyt, että konsernin johtamistapa oli poikennut oleellisesti muiden saman kokoluokan yritysten johtamistavasta ja että konsernin organisaatiokaaviolla oli ollut ainoastaan muodollinen merkitys. Hietalan todistajankertomuksen perusteella kihlakunnanoikeus katsoi, että Satalla ei ollut ollut sellaista itsenäistä asemaa eikä hallinnollista, taloudellista ja toiminnallista vastuuta konsernista, että Sattaa olisi pidettävä konsernin johtoon kuuluneena henkilönä. Osakeyhtiön ja Satan väliseen työsuhteeseen oli siten työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla tullut soveltaa alan yleissitovana työehtosopimuksena edellä mainittua yleissopimusta. Satan työsopimuksen irtisanominen oli ollut Satan ilmoittamilla perusteilla laiton. Satta oli siten oikeutettu vaatimiinsa suorituksiin.

RKP-Rovaniemen Konepaja Oy oli velvoitettu suorittamaan Veijo Juhani Satalle irtisanomisajan palkkana 86 358 markkaa ja lomakorvauksena 8 635 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 20.12.1991 lukien, odotusajan palkkana 3 454 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.3.1992 lukien ja oikeudenkäyntikuluina 15 148 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.6.1992 lukien.

Vaatimukset Rovaniemen hovioikeudessa

RKP-Rovaniemen Konepaja Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Yhtiö on muun muassa viitannut työtuomioistuimen tuomioihin n:o 81 vuodelta 1977, 134 vuodelta 1981 ja 187 vuodelta 1982, jotka osoittivat, että työtuomioistuimessa oli vakiintunut käytäntö, jonka mukaan jo osastopäällikkötason toimihenkilöt oli säännöllisesti luettu ylempiin toimihenkilöihin niin sanotussa ylärajanvedossa. Heihin ei näin ollen sovellettu yleis- ja runkosopimuksia.

Työehtosopimuksen tulkinta ei yhtiön mukaan voinut vaihdella yrityksen omistajan tai toimitusjohtajan persoonallisen johtamistavan perusteella, koska tällainen vaihtelu olisi ristiriidassa työehtosopimusten tulkinnan yhdenmukaisuusvaatimuksen kanssa. Kommandiittiyhtiön vastuunalaisella yhtiömiehellä ja osakeyhtiön toimitusjohtajalla oli aina hänen johtamistavastaan riippumatta määräysvalta kaikkiin alaisiinsa nähden kuuluivatpa nämä mihin henkilöstöryhmään tahansa. Siitä huolimatta hänen alaisensa kuuluivat eri henkilöstöryhmiin asemansa perusteella.

Satta on vastannut muutoksenhakemukseen ja vaatinut valituksen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista sekä lausunut muun muassa, että työehtosopimusten tulkinnan yhdenmukaisuusvaatimus voi koskea vain samankaltaisia yksittäistapauksia. Yhtiössä ei noudatettu yleisesti käytössä olevia organisaatio- eikä johtamismalleja. Yleissopimuksen soveltuvuutta ei ratkaista yleisen käytännön mukaan, vaan kussakin yksittäistapauksessa kunkin työntekijän kohdalla erikseen oli soveltuvuuskysymys ratkaistava sopimukseen sisältyvien perusteiden nojalla.

Rovaniemen hovioikeuden lausuntopyyntö

Rovaniemen hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko Veijo Juhani Satta ollut sellainen työntekijä, jonka työsuhteessa työnantajan olisi tullut noudattaa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välistä yleissopimusta vuodelta 1990.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolle ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Edellä mainitut liitot ovat työtuomioistuimelle toimittamassaan yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yleissopimuksen soveltamisalaa koskevat määräykset sisältyvät sopimuksen 1 §:ään. Yleissopimusta sovelletaan teollisuuden konttori- ja toimistotöihin. Sopimus ei koske henkilöitä, jotka kuuluvat yrityksen johtoon tai jotka edustavat työnantajaa toimihenkilökunnan palkka- ja työehtoja määriteltäessä eikä henkilöitä, joilla on itsenäinen asema ja hallinnollinen, taloudellinen tai toiminnallinen vastuu yrityksessä tai sen huomattavassa osassa sekä asemaltaan näihin verrattavissa olevia henkilöitä.

Sopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen mukaan edellä mainittu määräys tarkoittaa muun muassa sitä, että keskisuuressa tuotannollista toimintaa harjoittavassa yritysorganisaatiossa ns. "osastopäällikkötasoon" luettavat henkilöt, joilla tehtävissään on itsenäinen asema ja hallinnollinen, taloudellinen tai toiminnallinen vastuu, eivät kuulu yleissopimuksen soveltamispiiriin.

Tässä asiassa on kysymys vähintäänkin keskisuuren yrityksen toimitusjohtajan välittömänä alaisena työskennelleestä hallintojohtajasta, joka on osaltaan vastannut yhtiön hallinto-, talous- ja rahoitusasioista. Tällainen tehtävä ei kuulu yleissopimuksen soveltamisalueelle vaan on vähintäänkin edellä mainittua "osastopäällikkötasoa".

Edellä mainituilla perusteilla katsomme, että hallintojohtaja Veijo Juhani Sattaan ei ole sovellettava vuoden 1990 yleissopimusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Asiassa, sikäli kuin se on lausuntopyynnön kohteena, on kysymys siitä, onko Satan työsuhteeseen hänen tehtävänsä huomioon ottaen sovellettava Suomen Työnantajain Keskusliiton, nykyisen Teollisuuden ja Työnantajan Keskusliiton, ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välisen vuoden 1990 yleissopimuksen ehtoja vai onko häntä pidettävä yleissopimuksen 1 §:n 4a kohdan tarkoittamana ylempänä tai sellaiseen rinnastettavana toimihenkilönä, jota työehtosopimuksen määräykset eivät koske.

Yleissopimuksen soveltamisalaa koskevan määräyksen tulkinnan osalta työtuomioistuin viittaa osallisliittojen yksimieliseen lausuntoon, josta työtuomioistuimella ei ole aihetta poiketa. Esitetyn selvityksen valossa kysymys on ollut vähintäänkin keskisuuren yrityksen toimitusjohtajan välittömänä alaisena työskennelleestä hallintojohtajasta, joka on osaltaan vastannut yhtiön hallinto-, talous- ja rahoitusasioista. Näin ollen Satan työsuhteeseen ei yleissopimuksen 1 §:n 4a kohdan ja siihen liittyvän soveltamisohjeen mukaan ole sovellettava kyseisen yleissopimuksen määräyksiä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Pohjanoksa, Nouro, Vertanen ja Hölttä jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.