Union and union section fined for work stoppage and breach of supervision duty under collective agreement.

Lääketehtaan työntekijät olivat laskemalla työnopeuden ilman muuta perustetta kuin palkkauksesta aiheutunut erimielisyys työnantajan kanssa pyrkineet painostamaan työnantajaa suostumaan esittämiinsä vaatimuksiin käynnissä olleissa palkkiopalkkaa koskeneissa neuvotteluissa.

Näyttämättä oli jäänyt, että työntekijät olisivat painostustarkoituksessa kieltäytyneet ylityöstä.

Ammattiosasto vastasi pääluottamusmiehen ja työosaston luottamusmiehen toiminnasta. Nämä olivat tukeneet työtaistelua toiminnallaan eivätkä olleet toimineet työtaistelun estämiseksi esimerkiksi pyrkimällä saattamaan erimielisyyskysymyksen selvitettäväksi ja ratkaistavaksi työehtosopimuksen edellyttämää neuvottelutietä käyttäen.

Työntekijäliitto oli hyväksynyt työntekijöiden menettelyn pyrkimättä lopettamaan työtaistelua. Liitto oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Kantaja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL r.y. Vastaaja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Kuultava Turun Säilyketyöläisten ammattiosasto n:o 144 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa elintarvikealojen työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT JA ERILLISET LISÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Suorituspalkkatyö

Suorituspalkka

1. Sikäli kun työn laatu sallii ja on teknisesti mahdollista, työ tehdään tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkiojärjestelmä

5. Palkkiopalkkajärjestelmää voidaan käyttää niissä töissä, joissa työtulos (tuotannon määrä, tuotteen laatu, raaka-aineen käytön taloudellisuus yms.) riippuu esim. työntekijän tarkkaavaisuudesta, työtaidosta, tms. tekijästä.

6. Paikallisesti voidaan sopia myös muiden suorituspalkkausmuotojen käytöstä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX TYÖRAUHA

42 § Sitovuus Sopimuspuolet ovat velvolliset huolehtimaan siitä, että tähän sopimukseen sidotut työnantajat ja työntekijät noudattavat mahdollisimman tunnontarkasti tämän sopimuksen määräyksiä.

43 § Neuvottelumenettely 1. Jokainen työntekijä kääntyy häntä itseään henkilökohtaisesti koskevassa asiassa esimiehensä tai työnantajansa puoleen, ellei asia koske työehtosopimuksen soveltamista tai tulkitsemista.

Neuvotteluvelvollisuus

2. Jos työnantajan ja työntekijän välille ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä ilman aiheetonta viivytystä sovintoon paikallisissa neuvotteluissa. Ellei asiaa saada selvitetyksi työpaikalla, se voidaan alistaa liittojen ratkaistavaksi.

Alistaminen liitoille

Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

Pöytäkirjamerkintä: Kun paikallinen osapuoli on ilmoittanut haluavansa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on muistio laadittava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun paikallinen osapuoli on vaatinut asian alistamista.

44 § Työrauhavelvoite Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Pääluottamusmiehelle ja osaston luottamusmiehelle oli ilmoitettu, että kysymyksessä oli laiton työtaistelutoimenpide. Heitä oli kehotettu ryhtymään toimenpiteisiin tilanteen saattamiseksi normaaliksi.

Leiras Oy:n HE-osastolla oli tehty ylityötä vuosien mittaan viikoittain. Työntekijät olivat tarjoutuneet aktiivisesti ylityöhön. Työnantaja oli nyt käytyjen neuvottelujen aikana 23.2.1993 lähtien tehnyt mahdolliseksi ylityön tekemisen tavalliseen tapaan. Osaston luottamusmiestä oli pyydetty välittämään ylityöpyyntö työntekijöille. Halukkaita ei ollut aikaisempaan tapaan ilmoittautunut työnantajalle. Ylityöpyyntö oli lisäksi pantu kirjallisena ilmoitustauluille ja siinä oli vapaaehtoisia ylityöntekijöitä pyydetty ilmoittautumaan työnjohdolle.

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:stä oli työtaistelun uusiuduttua oltu yhteydessä Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:iin. Huolimatta useista yhteydenotoista työntekijäliitto ei ollut ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työtaisteluiden lopettamiseksi. Työnantajan edustajat olivat jatkuvasti edellyttäneet luottamusmiesten toimivan siten, että tuotanto säilyisi normaalilla tasolla. Luottamusmies oli esittänyt työnantajalle työntekijöiden palkankorotusvaatimuksia, ja pääluottamusmies oli tukenut voimakkaasti näitä työehtosopimukseen perustumattomia vaatimuksia. Osaston luottamusmies oli itse osallistunut jarrutukseen. Työtaistelut olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin, työaikamääräyksiin ja työnjohtomääräyksiin. Ammattiosaston asettamat luottamusmiehet eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin asiassa. Ammattiosasto oli näin laiminlyönyt sille kuuluvat velvollisuudet.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on vaatinut Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n ja Turun Säilyketyöläisten ammattiosasto n:o 144:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Sanotut palkkiosopimukset oli tehty heinäkuun lopussa 1992 olemaan voimassa 31.1.1993 saakka. Palkkiosopimusten uusimisesta oli käyty neuvotteluja kuten aina ennenkin sopimusten päättymisen lähetessä. Näissä neuvotteluissa oli aina puolin ja toisin tehty esityksiä uuden sopimuksen sisällöstä. Työntekijäin uutta palkkiosopimusta koskevat esitykset olivat osa sopimusneuvotteluja.

Sanotuissa ja 31.1.1993 päättyneissä palkkiosopimuksissa oli sovittu suoritemääristä, joiden mukaan tuotantopalkkiota maksettiin. Tuotantopalkkiota maksettiin 350 kapselista lähtien ja maksimimäärä oli 480 kapselia. Sopimuksen mukaan oli sallittua, että suoritemäärä voi olla 350 kapselia niin kuin käytännössä oli tapahtunutkin. Vain harjaantuneimmat työntekijät eli noin 30 prosenttia työntekijämäärästä käsitäytössä pääsi maksimitasoon. Tuotantopalkkion mukainen suoritteen alaraja oli siis 350 kapselia vuorossa.

Työosastolla käytössä olleiden palkkiosopimusten voimassaolo oli siis päättynyt 31.1.1993. Uusista sopimuksista ei ollut päästy yhteisymmärrykseen. HE-osaston työntekijät, mukaan lukien osaston luottamusmies, olivat saaneet tiedon sopimusten yksipuolisesta jatkamisesta ilmoitustaululta. Palkkiosopimusten voimassaolon jatkumisesta ei siten ollut sovittu. Työnantajayhtiö oli jatkanut niitä yksipuolisella ilmoituksella vaatien työntekijöitä niitä noudattamaan. Työntekijät eivät olleet hyväksyneet yksipuolista menettelyä, vaan he olivat tehneet 1.2.1993 lukien työtä työehtosopimuksen mukaisesti eli aikapalkalla ja aikatyövauhdilla. Tämän vuoksi työnantajaliitto oli nostanut 11.2.1993 kanteen työtuomioistuimessa, mutta peruuttanut sen 23.2.1993. Yhtiö ei ollut suostunut tuona aikana käymään neuvotteluja.

Yhtiö oli ilmoittanut HE-osaston luottamusmiehelle 23.2.1993, että asian uuden käänteen vuoksi olisi syytä aloittaa neuvottelut uudelleen. Tähän työntekijäpuolelta oli suostuttu. Neuvottelujen aluksi yhtiön edustaja oli vaatinut, että työntekijäin tuli tehdä työtä normaalitasolla. Työntekijäpuoli oli ottanut tämän vaatimuksen huomioon, mutta ilmoittanut selväsanaisesti, että vanha palkkiosopimus oli voimassa vain neuvottelujen ajan.

Näissä neuvotteluissa työntekijäpuoli oli tehnyt oman esityksensä uuden palkkiosopimuksen sisällöstä, niin kuin työnantajapuolellakin oli ollut omansa. Uutta palkkiosopimusta ei kuitenkaan ollut saatu aikaan, ja työntekijäpuoli oli ilmoittanut 8.3.1993, ettei se hyväksynyt työnantajan sopimustarjousta. Samalla osaston luottamusmies oli todennut, että neuvottelujen alussa sovitun mukaisesti vanha palkkiopalkkasopimus ei ollut enää voimassa, vaan työntekijät tekivät työtä aikapalkalla ja aikatyövauhdilla.

Aikatyön suoritemääränä oli käsityössä työosastolla ollut ennen urakka- ja palkkiopalkkasopimuksia 200 - 250 kapselia vuorossa. Ensimmäinen urakkasopimus osastolla oli tehty vuonna 1988 ja sen voimassaolo oli päättynyt työnantajan yksipuolisin ilmoituksin 28.11.1990. Päättäessään tuolloin urakkasopimuksen sanotuin tavoin työnantaja oli ilmoittanut, että töitä jatkettiin tuntityötasolla. Palkka oli maksettu henkilökohtaisen tuntipalkan perusteella. Sanotun urakkasopimuksen mukaan urakkalisää oli maksettu alkaen 320 kapselista vuorossa. Kun työtä työnantajan ilmoituksen mukaan oli ryhdytty tekemään tuntityötasolla, suoritemääränä oli ollut 320 kapselia vuorossa. Tällaisella suorite- ja palkkatasolla oli jatkettu aina 29.7.1991 saakka, jolloin oli sovittu ensimmäisestä palkkiopalkkasopimuksesta.

Työosastolla oli työtä tehty 8.3.1993 alkaen siten, että suoritemäärät käsityössä olivat olleet 350 - 400 kapselia vuorossa vaihdellen työntekijäkohtaisesti. Suoritemäärät olivat selvästi yli sen, mitä aikatyössä aiemman käytännön tai muunkaan syyn perusteella voitiin edellyttää. Puheena olevalla työosastolla ei ollut tehty työ- eikä aikatutkimuksia.

Vanhan palkkiopalkkasopimuksen voimassaolo oli siis päättynyt 31.1.1993 ja uudesta ei ollut päästy sopimukseen. Työnantajan yksipuolisin ilmoituksin vanha palkkiopalkkasopimus ei voinut olla voimassa. Sopimuspakkoa työntekijöillä enempää kuin työnantajallakaan ei työehtosopimuksen 11 §:n mukaan ole. Jos suorituspalkoista ei ole sopimusta, työ tehdään aikatyönä ja aikatyövauhdilla.

Työntekijäin suoritemäärät 8.3.1993 jälkeen olivat olleet huomattavasti yli aikatyössä aikaisemmin tehdyn. Työnantaja oli myös pitänyt sitä täysin riittävänä. Siten työntekijät olivat työskennelleet täysin työehtosopimuksen ja muiden velvoitteiden mukaisesti. Työntekijäin esitykset uuden palkkiopalkan sisällöstä olivat perustuneet työehtosopimukseen. Työosaston luottamusmies, jolla oli kiinteä palkka, oli tehnyt sanottuna aikana normaalisti työtään. Työntekijät eivät olleet jarruttaneet työntekoaan, joten laittomasta työtaistelusta ei ollut lainkaan kysymys.

Kun työtaistelutilannetta ei ollut, ei voitu katsoa, että työntekijäliitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL, jonka vastineeseen asiassa kuultu Turun Säilyketyöläisten ammattiosaston n:o 144 osaltaan on yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä.

ELINTARVIKETEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITTO ETTL:N VASTASELITYS

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja ammattiosasto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan on korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Leiras Oy:n Turun tuotantolaitoksen HE-osastolla paikallisesti sovitun palkkiopalkkasopimuksen voimassaoloajan päätyttyä 31.1.1993 työpaikalla on kanteessa ja vastineessa kuvattujen vaiheiden jälkeen 23.2.1993 jatkettu paikallisia neuvotteluja uuden palkkiopalkkaa koskevan sopimuksen solmimiseksi. Osapuolten kesken on tuolloin oltu yhtä mieltä siitä, että työtä jatketaan aikaisemmin voimassa olleen palkkiopalkkajärjestelmän mukaisesti. Tuomioistuinkäsittelyssä on työntekijäpuolelta kuitenkin esitetty todistelua, jonka mukaan työntekijät olivat tarkoittaneet neuvottelussa hyväksyä päättyneen palkkiopalkkajärjestelmän noudattamisen vain niin kauan kuin neuvotteluja uudesta sopimuksesta käytiin. Työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan työntekijät eivät ole ilmoittaneet suostuvansa noudattamaan vanhaa palkkiopalkkasopimusta vain neuvottelujen ajan.

Neuvotteluja on jatkettu 1.3., 5.3. ja 8.3.1993. Viimeksi mainittuna päivänä pidetyssä neuvottelussa luottamusmies on ilmoittanut, etteivät työntekijät hyväksyneet työnantajan edellisessä neuvottelussa jättämää ehdotusta palkkiopalkan korottamiseksi. Luottamusmies on samalla ilmoittanut työntekijäpuolen katkaisevan neuvottelut ja työntekijäin siirtyvän tekemään työtä aikapalkalla ja aikatyövauhdilla. Osaston 53 käsitäytön työntekijän työvauhti on 8.3.1993 alkaen laskenut siten, että se on vielä jutun pääkäsittelyn aikana ollut palkkiopalkkasopimuksen voimassa ollessa toteutuneen keskimäärin kymmenen täytön sijasta seitsemän täyttöä työntekijää ja työvuoroa kohden.

Työntekijäpuolen kannan mukaan, kun palkkiopalkasta ei ole sovittu paikallisesti, työntekoa voitiin jatkaa työehtosopimuksen mukaisella aikapalkalla ja sitä vastaavalla aikatyövauhdilla. Seitsemän täytön eli 350 kapselin tasoa aikapalkan edellyttämänä työvauhtina työntekijäpuoli on perustellut sillä, että palkkiopalkkasopimuksen ollessa vielä tammikuussa 1993 voimassa sen mukaista tuotantopalkkiota maksettiin 350 kapselista alkaen ja enimmäismäärä oli 480 kapselia työvuoroa kohden. Palkkiopalkkasopimuksen mukainen kiinteä palkanosa maksettiin palkkiopalkkasopimuksen voimassa ollessa siten 350 kapselin työsuorituksesta. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan sanotun suuruinen työsuoritus on kuitenkin selvästi alittanut sen tason, jonka käsitäytön työntekijä keskimäärin työvuoroa kohti pystyy saavuttamaan.

Laskemalla 8.3.1993 alkaen työnopeuden kanteessa kerrotuin tavoin yhdenmukaiselle noin 350 kapselin tasolle ilman muuta perustetta kuin palkkauksesta aiheutunut erimielisyys työnantajan kanssa työntekijät ovat kuitenkin pyrkineet painostamaan Leiras Oy:tä suostumaan esittämiinsä vaatimuksiin käynnissä olleissa palkkiopalkkaa koskeneissa neuvotteluissa. Pääkäsittelyn aikana edelleen jatkunut työtaistelu kohdistuu työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.

Turun Säilyketyöläisten ammattiosaston pääluottamusmies ja työosaston luottamusmies ovat olleet tietoisia käynnissä olleesta työn hidastuksen käsittävästä työtaistelusta ja tukeneet sitä toiminnallaan. He eivät ole toimineet työtaistelun estämiseksi esimerkiksi pyrkimällä saattamaan erimielisyyskysymyksen selvitettäväksi ja ratkaistavaksi työehtosopimuksen edellyttämää neuvottelutietä käyttäen. Turun Säilyketyöläisten ammattiosasto vastaa heidän toiminnastaan.

Elintarviketyöläisten Liitto on ollut koko ajan tietoinen käynnissä olevasta työtaistelusta. Liitto on hyväksynyt työntekijäin menettelyn pyrkimättä lopettamaan työtaistelua. Liitto on näin laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turun Säilyketyöläisten ammattiosasto n:o 144:n ja Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n maksamaan Elintarvketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:lle hyvityssakkoa, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 14 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 18 000 markkaa.

Turun Säilyketyöläisten ammattiosasto n:o 144 ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Nouro, Tuulensuu, Pennanen ja Palanko-Laaka jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.