Labour court dismisses claim that PostiMagalogi qualifies as a joint customer-post letter requiring distribution allowance.

Kysymyksessä ei ollut sellainen asiakkaan ja Postin yhdessä lähettämä ryhmäkirje, josta olisi ryhmäristisiteiden ja vastaavien julkaisujen jakelupalkkioista tehdyn virkaehtosopimuksen perusteella suoritettava postinkantajille erillinen jakelukorvaus.

Kantaja Valtion yhteisjärjestö VTY r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja toiselta puolelta muun muassa Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y:n, nyttemmin Valtion yhteisjärjestö VTY, kesken 27.12.1989 tehdyssä virkaehtosopimuksessa ryhmäristisiteiden ja vastaavien julkaisujen jakelupalkkioista on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §. Edellä 1 §:ssä mainituille maksetaan asiakkaan Posti- ja lennätinlaitoksen välityksellä lähettämien, jäljempänä mainittujen lähetysten jakelusta kappalepalkkioita, jotka Posti- ja lennätinhallitus ottaen huomioon jaettavien lähetysten painon ja muodon sekä jakelunopeuden ja jakelun hankaluusasteen, vahvistaa seuraavissa rajoissa:

korvaus ryhmäristisidekappaleelta 7 - 11 penniä

korvaus osoitteettomasta sanomalehdestä ja aikakauslehdestä sekä ryhmäjulkaisusta 5 - 16 penniä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Valtion yhteisjärjestö VTY on lausunut, että asianosaisten välillä on syntynyt erimielisyyttä siitä, onko PostiMagalogi -niminen julkaisu erilliseen jakelupalkkioon virkaehtosopimuksen nojalla oikeuttava julkaisu. PostiMagalogi -nimistä lehteä (1/1991) oli pidettävä Postin ja eräiden ulkopuolisten yritysten yhteisjulkaisuna, josta tuli maksaa virkaehtosopimuksen mukainen jakelupalkkio. Lehden toimitusneuvostoon kuului myös Postin ulkopuolisia henkilöitä. Sen kustantajana oli A-lehdet Oy. Eri liikeyritykset olivat käyttäneet lehteä mainostarkoituksiinsa. PostiMagalogi ei luonteeltaan eronnut millään tavalla sellaisista mainosjulkaisuista, joista kiistattomasti oli maksettu erillinen jakelupalkkio. Postin omiksi lähetyksiksi voitiin katsoa lähinnä vain tiedotteet, jotka koskivat esimerkiksi postitaksoja ja joulupostin lähettämistä.

Tietyistä julkaisuista maksettava erillinen jakelupalkkio oli ollut käytössä jo 1960-luvulla. Sopimusmääräys oli ollut nykyistä vastaavassa muodossa jo useita vuosia. Määräystä laadittaessa ei ollut olemassa Posti- Magalogin kaltaisia julkaisuja. Sopimuksen tarkoituksena oli maksaa tietyistä julkaisuista ja lisätyöstä erillispalkkio. PostiMagalogin osalta Posti- ja telelaitos yritti kiertää sopimusmääräystä ja vapautua erilliskorvauksen maksamisesta.

Alunperin virkaehtosopimuksessa ei mainittu sanaa asiakas. Se oli lisätty sopimukseen vasta vuonna 1981. Muutoksella ei haluttu muuttaa erillispalkkioiden maksukäytäntöä. Asiakas-käsitteellä ei ollut sopimuksen tulkinnassa ollut aivan ratkaisevaa merkitystä, koska yhteisjulkaisut oli hyväksytty erillispalkkion piiriin.

PostiMagalogi on eräänlainen tyyppitapaus. Aikaisemmin Posti- ja telelaitos ei ollut pystynyt käyttämään tämän kaltaista tekniikkaa. Liikelaitosmuodossa Posti- ja telelaitoksella oli aivan uudet mahdollisuudet myydä ja hinnoitella tuotteitaan. Rahavirtoja voitiin liikuttaa lähes samalla tavalla kuin yksityisessä yrityksessä.

Palkkion maksamiseen liittyneitä tulkintaerimielisyyksiä oli käsitelty vuoden 1989 aikana. Tällöin jakelupalkkion piiriin oli hyväksytty hyvin samanlaisia julkaisuja kuin PostiMagalogi. Selkeästi oli todettu, että yhteisjulkaisut olivat erillisen jakelupalkkion piirissä.

Vuoden 1989 tulkintapöytäkirjan jälkeinen käytäntö oli ollut pikemminkin lievempää kuin kireämpää. PostiMagalogi oli selvästi yhteisjulkaisu. Siinä oli Posti- ja telehallituksen, Postipankin ja lukuisten yritysten tunnuksia. Siinä olevien artikkeleiden tarkoituksena oli ollut lisätä postimyyntiä ja edistää julkaistujen tuotteiden myyntiä ja markkinointia. Mitä enemmän julkaisun esittelemiä tuotteita myytiin postimyynnissä, sitä enemmän Posti sai lisätuloja. Kaksi kolmasosaa PostiMagalogin sivuista mainosti yritysten eli asiakkaiden tuotteita.

Posti- ja telelaitoksen saama taloudellinen hyöty lehden mainostamien tuotteiden postimyynnistä oli huomattava. PostiMagalogin pääasiallisena tarkoituksena ei ollut ollut Postin tuotteiden markkinointi vaan yritysten tuotteiden markkinointi, josta Posti sai itselleen myös lisätuloja. Kysymys oli aivan selvästi yhteistoiminnasta, ja yritykset olivat kiistatta Posti-teleen sopimussuhteessa olevia asiakkaita. Kantajan käsityksen mukaan jokainen lehden mainostaja oli yhteistyökumppanina asiakas sopimuksen tarkoittamalla tavalla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtion yhteisjärjestö VTY on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että virkaehtosopimuksen mukaan kanteen tarkoittama PostiMagalogi -niminen julkaisu oli sellainen julkaisu, jonka jakamisesta tuli suorittaa virkaehtosopimuksen 2 §:n mukainen jakelupalkkio.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että ryhmäristisiteiden ja osoitteettomien julkaisujen jakelutyötä oli 1970-luvulta lähtien korvattu erillispalkkioin. Nykyisistä ryhmäristisiteiden ja vastaavien julkaisujen jakelupalkkioista oli sovittu valtiovarainministeriön ja virkamiesjärjestöjen kesken 19.3.1981 tehdyllä virkaehtosopimuksella. Tämän jälkeen oli sovittu 25.10.1990 tehdyssä Posti- ja telelaitoksen ja virkamiesjärjestöjen välisissä hallinnonalakohtaisissa virkaehtosopimuksissa järjestelyvaran käytöstä vuositasolla.

Ryhmäristisiteiden ja vastaavien julkaisujen jakelupalkkioista tehdyn virkaehtosopimuksen 2 §:n määräykset olivat vuodesta 1981 lähtien säilyneet muuttumattomina. Sanotun 2 §:n tarkoitus oli ollut maksaa tietystä jakelutyöstä erillispalkkiota. Virkaehtosopimuksen tarkoituksena oli kuitenkin myös rajoittaa erillispalkkion maksaminen vain "asiakkaan Posti- ja lennätinlaitoksen välityksellä" tekemiin lähetyksiin. Virkaehtosopimuksen tarkoituksena toisin sanoen oli ollut vapauttaa Posti- ja telelaitoksen omat markkinointitoimenpiteet ja julkaisut ylimääräisistä kustannuseristä.

Ohjeet oli laadittu paikallisneuvotteluissa käsiteltyjen esimerkkien pohjalta. Niissä todettiin, että Posti- ja telelaitoksen omat julkaisut olivat jakelupalkkioiden ulkopuolella. Posti- ja telelaitoksen ja muun tahon yhteisjulkaisut voivat eräässä tapauksessa olla erillispalkkion piirissä. Tätä rajanvetoa oli selvennetty Posti- ja telelaitoksen ja Postipankki Oy:n yhteisjulkaisujen kohdalta. Näiden kuten muidenkin yhteisjulkaisujen oli katsottu olevan Posti- ja telelaitoksen omia julkaisuja, mikäli lähettäjänä on Posti tai toimenpiteellä pyrittiin saamaan asiakkaat Postiin tai käyttämään Postin tarjoamia palveluja ja toimenpide toteutettiin Postin aloitteesta.

PostiMagalogi oli Postin aloitteesta syntynyt, Postin rahoittama ja lähettämä sekä sen omien palveluiden markkinointivälineeksi tarkoitettu julkaisu. PostiMagalogin päätoimittajana on Postin yrityspalvelujen markkinointijohtaja, joka myös vastasi julkaisun toimituksellisesta sisällöstä sekä teki lopullisen päätöksen lehden julkaisemisesta. Postille lehden julkaisemisesta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi lehdestä myytiin ilmoitustilaa myös ulkopuolisille ilmoittajille, jotka valitsi lehden päätoimittaja. Myös julkaisun ulkoasussa tuotiin esille, että kysymyksessä oli nimenomaan Postin oma lehti. Tätä osoitti, että lehden nimeksi otettiin PostiMagalogi ja käytettiin Postin logoa välittömästi ensimmäisellä aukeamalla. Ensimmäisellä aukeamalla oli myös päätoimittajana toimineen Postin yrityspalvelujen markkinointijohtajan allekirjoitus esipuheineen. Lisäksi lehden asiasisältö mainoksia lukuunottamatta koostui lähes poikkeuksetta artikkeleista, jotka liittyivät Postin toimintaan ja sen markkinointiin.

PostiMagalogi kertoi lukijoille postimyynnistä kauppatapana. Tavoitteena oli ollut kauppatavan lisääntymisen myötä hakea kasvua Postin palveluihin. Postimyynti on Postille merkittävä liiketoiminta-alue, jonka kehitys oli viime vuosina ollut suotuisaa ja edistänyt osaltaan Postin positiivista tuloskehitystä. PostiMagalogilla oli pyritty lisäämään myös postimyyntilähetysten kotiinkuljetusta. PostiMagalogi oli ainutlaatuinen keino Postin palvelujen tunnetuksi tekemiseen, opastukseen ja uusien palvelumuotojen testaukseen ja kehittämiseen. 50 000:een PostiMagalogiin oli lisäksi liitetty Postin oma paremman palvelun kysely. PostiMagalogin osalta kaikki paikallisneuvotteluissa yhteisesti sovitut Postin omalta julkaisulta edellytetyt tunnusmerkit olivat täyttyneet. Sitä oli siis pidettävä virkaehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitettuna Posti- ja telelaitoksen julkaisuna.

Pelkästään siitä seikasta, että lehden painatukseen, taittoon ja toimittamiseen liittyvät asiantuntijapalvelut oli ostettu A-lehdet Oy:ltä ei voitu päätellä, että kyseessä olisi yhteisjulkaisu. Myöskään siitä seikasta, että lehden sisältämillä mainostuloilla pyrittiin kattamaan osa kustannuksista, ei voitu vetää sitä johtopäätöstä, ettei kysymyksessä olisi Postin oma julkaisu. Postin markkinointijohtajan lehteen valitsemia mainostajia ei voitu pitää yhteistyökumppanina, jota paikallisneuvotteluissa tarkoitettiin, eikä mainosten käyttäminen tehnyt julkaisusta yhteisjulkaisua. VTY:n käsitys, että Postin omiksi julkaisuiksi voitaisiin katsoa vain informatiiviset tiedotteet, jotka koskivat esimerkiksi postitaksoja ja postin lähettämistä ei vastannut virkaehtosopimuksen tarkoitusta eikä myöskään Postin paikallisneuvotteluissa saavuttamia neuvottelutuloksia. Edellä olevilla perusteilla kanne oli perusteeton. Kannevaatimus oli paitsi perusteiltaan myös määrältään virheellinen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan valtiovarainministeriö 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tulkittavan virkaehtosopimusmääräyksen mukaan Posti- ja telelaitoksen päätoimisille postinjakajille ja muille postinkantotehtävissä palveleville päätoimisille virkamiehille maksetaan asiakkaan Posti- ja lennätinlaitoksen välityksellä lähettämien määräyksessä mainittujen lähetysten jakelusta kappalepalkkioita, jotka Posti- ja lennätinhallitus vahvistaa sopimusmääräyksen rajoissa. Määräys on sisältynyt virkaehtosopimukseen vuodesta 1981 nykyisessä muodossaan.

Vuonna 1989 on Posti- ja telehallituksen ja Postiliitto ry:n välisissä neuvotteluissa sovittu määräyksen tulkinnasta, että jakelupalkkion piiriin kuuluvat myös Postija telelaitoksen ja ulkopuolisten yritysten ja yhteisöjen toteuttamat yhteisjulkaisut. Jakelupalkkion ulkopuolelle neuvottelutuloksen mukaan jäävät postin omat lähetykset. Jakelupalkkioita ei makseta myöskään silloin, kun kysymyksessä ovat postin toteuttamat PSP-palveluiden markkinointitoimenpiteet erityisesti jos lähettäjänä on posti, toimenpiteellä pyritään saamaan asiakkaat postiin tai käyttämään postin tarjoamia PSP-palveluja ja toimenpide toteutetaan postin aloitteesta. Neuvotteluissa asiakaskäsitteen on katsottu virkaehtosopimuksen mukaan tarkoittavan periaatteessa kaikkia Posti- ja telelaitoksen ulkopuolisia lähettäjätahoja ja pidetty perusteltuna, ettei laitoksen omista lähetyksistä makseta jakelupalkkiota.

Asianosaisten kesken vallitsee erimielisyyttä siitä, onko Postin jakama ryhmäkirje PostiMagalogi nro 1/1991 sellainen asiakkaan Posti- ja lennätinlaitoksen välityksellä lähettämä lähetys, josta virkaehtosopimuksen mukaan tulee suorittaa jakelupalkkio. Kanteessa on lähdetty siitä, että PostiMagalogi on Postin ja eräiden ulkopuolisten yritysten yhteisjulkaisu, josta on maksettava jakelupalkkio.

Jutussa todistajana kuullun pääluottamusmiehen kertoman mukaan erillinen jakelumaksu on ollut käytössä 1960-luvulta. Ryhmälähetykset ovat olleet lähinnä erilaisia mainoksia. Postin muuttuminen liikelaitokseksi on todistajan mukaan sekottanut maksuperusteita siinä suhteessa, että myös Posti on voinut ryhtyä tekemään mainosjulkaisuja, jotka eivät ole mainostaneet pelkästään Postin omia palveluja. Todistajan mukaan tulkinnassa on ollut lähtökohtana, että milloin Posti on julkaissut mainoksia yhdessä ulkopuolisen asiakkaan kanssa, jakelupalkkio on maksettu.

Todistajana kuultu ylitarkastaja on kertonut, että jakelupalkkiota alettiin alun alkaen maksaa erillisenä tehdystä jakelusta, josta asiakas on maksanut postimaksun. Postin omista lähetyksistä palkkiota ei ole maksettu ja tätä asiaa on vielä selvennetty sovittaessa puheena olevasta määräyksestä vuonna 1981. Nyttemmin kilpailun vapauduttua pyritään markkinoinnilla vähintäänkin säilyttämään nykyinen markkinaosuus ja mahdollisuuksien mukaan sitä kasvattamaan. Todistajan mukaan PostiMagalogi on Posti- ja telelaitoksen markkinointiväline, jolla on pyritty volyymin kasvattamiseen nimenomaan pakettiliikenteen osalta.

Neuvotteluosapuolten yhteisen näkemyksen mukaan on Postin omana julkaisuna pidetty muun muassa puhelinluettelosta tehtyä Oma osa -nimistä julkaisua, joka esitetyn selvityksen mukaan on voinut sisältää varsin runsaasti ulkopuolisten ilmoittajien mainoksia. Näin ollen siitä seikasta, että PostiMagalogiin on sisältynyt huomattavan paljon mainoksia, ei voida päätellä, että kysymys olisi sopimuksen tarkoittamasta yhteisjulkaisusta. Muutoinkaan riidanalaisen sopimusmääräyksen sanamuodosta tai sovituista tulkinnoista ei työtuomioistuimen mielestä voida johtaa rajoituksia jakelupalkkion ulkopuolelle jäävien ryhmäkirjeiden sisällön suhteen. Postin omat lähetykset jäävät niiden sisällöstä riippumatta palkkioiden ulkopuolelle.

Esitetty selvitys osoittaa, että PostiMagalogin julkaiseminen on tapahtunut Postin aloitteesta ja toimesta. Sillä on pyritty lisäämään postimyyntiä ja siten markkinoimaan postin omia palveluja. Lehden tekemiseen on käytetty ulkopuolista asiantuntemusta, mutta päätösvalta lehden julkaisemisesta ja sisällöstä samoin kuin vastuu sen rahoituksesta on ollut yksinomaan Postilla. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo, että PostiMagalogi kysymyksessä olevan virkaehtosopimusmääräyksen soveltamisen kannalta ei ole sellainen asiakkaan ja Postin yhdessä lähettämä ryhmäkirje, josta erillinen jakelukorvaus olisi suoritettava.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden valtiovarainministeriö saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Rihto, Ekuri, Pohjanoksa, Lehto-Kannisto ja Hölttä jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.