Labor court dismisses strike claims but allows union to pay fine for failing to stop strike.

Toimeenpannun lakon syynä oli ollut työntekijöiden tyytymättömyys työnantajan suunnitelmiin siirtää puunkäsittelyosaston työntekijöitä uuden perustettavan yhtiön palvelukseen. Lakko oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräykseen, joka koski työnantajan oikeutta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että ammattiosasto olisi lakon yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Työnantaja oli puunkäsittelyn työntekijöiden lakon johdosta keskeyttänyt arkkileikkureiden työntekijöiden ja päivätyöntekijöiden työnteon ja palkanmaksun. Esitetyn selvityksen mukaan työnantajalla oli ollut perustellut syyt arkkileikkureiden työntekijöiden työnteon ja palkanmaksun keskeyttämiselle puunkäsittelyn työntekijöiden lakon johdosta. Näyttämättä oli myös jäänyt, että työnteon ja palkanmaksun keskeyttäminen päivätyöntekijöiltä olisi johtunut muusta syystä kuin puunkäsittelyn työntekijöiden lakosta johtuneesta tuotantokatkoksesta aiheutuneesta työnteon keskeytymisestä ja että työnantaja siten menettelyllään olisi ryhtynyt vastatyötaistelutoimenpiteeseen. (Ään.)

Kantajat Metsäteollisuus ry Paperiliitto r.y. Vastaajat Paperiliitto r.y. Metsäteollisuus r.y. Kuultavat Paperiliiton Inkeroisten osasto n:o 15 r.y. Tampella Forest Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nykyisin Metsäteollisuus ry, ja Paperiliiton välillä 14.3.1990 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa, jonka voimassaoloa on liittojen 9.12.1991 tekemällä pöytäkirjalla jatkettu 31.10.1993 saakka, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

31 § ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU

1. Jos erimielisyys on syntynyt muista kuin 30 §:ssä mainituista syistä työnantajan ja työntekijän välillä, on ennen kuin muihin toimenpiteisiin saadaan ryhtyä, asiassa pyrittävä sovintoon neuvotteluilla asianomaisten välillä, ja elleivät nämä pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä sopimuspuolten ratkaistavaksi. (Kts. 30 § 2. kohta)

2. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja 1. kohdassa tarkoitetussa asiassa, on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Neuvottelujen kestäessä ei ko. asian johdosta saada julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) tahi ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

METSÄTEOLLISUUS RY:N KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuus ry on Paperiliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Tampella Forest Oy:n Inkeroisten tehtaalla oli 1.7.1992 kello 14 alkaen pidetty tehtaan puunkäsittelyosaston työntekijöille yhteistoimintalain mukainen tiedotustilaisuus, jossa oli selvitetty yhtiön suunnitelmia puunkäsittelytoimintojen yhtiöittämisestä omaksi yhtiökseen. Samanlainen tilaisuus oli pidetty 26.6.1992 osaston muille työntekijöille. Pääluottamusmiehen tehtäviä hoitanut varapääluottamusmies oli ollut läsnä molemmissa tilaisuuksissa.

Varapääluottamusmies oli 1.7.1992 pidetyssä tilaisuudessa ilmoittanut, että työntekijät eivät hyväksyneet työnantajan yhtiöittämistä koskevia suunnitelmia ainakaan siltä osin, kuin suunnitelmat merkitsivät muutoksia henkilöstön asemaan. Tilaisuuden päätyttyä noin kello 15 puunkäsittelyosaston työntekijät olivat palanneet työpaikoilleen. He olivat kuitenkin välittömästi tämän jälkeen ilmoittaneet lähtevänsä ongelle ja poistuneet tehdasalueelta.

Työntekijöiden työstä poistumisen seurauksena puunkäsittelyn ja kuorimon toiminnat olivat pysähtyneet. Tämän vuoksi puuhiomon toiminta oli myöhemmin keskeytynyt eikä se ollut pystynyt tuottamaan hioketta. Paperikone 3 oli jouduttu hiokkeen puutteen takia pysäyttämään kello 18.30. Kartonkikonetta 4, joka olisi pitänyt korjausseisokin jälkeen käynnistää samana päivänä, ei ollut voitu käynnistää hiokkeen puutteen takia.

Työnantajan edustajat olivat kehottaneet ammattiosaston edustajia ryhtymään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi. Lakko oli tästä huolimatta jatkunut.

Varapääluottamusmies oli 1.7.1992 noin kello 18.30 ilmoittanut työnantajan edustajalle, että kysymyksessä oli vuorokauden pituinen lakko, joka päättyisi seuraavana päivänä kello 14.

Työnantajaliiton edustaja oli illalla 1.7.1992 ottanut yhteyttä Paperiliiton edustajaan ja kehottanut tätä ryhtymään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi. Myös Paperiliiton toimenpiteet olivat jääneet tuloksettomiksi. Paperiliiton edustaja oli ilmoittanut työnantajaliiton edustajalle, että hänen saamiensa tietojen mukaan lakko loppuisi vasta 2.7.1992 kello 14.

Työnantaja oli aamulla 2.7.1992 lähettänyt ammattiosastolle kirjeen, jossa ammattiosastoa oli kehotettu toimimaan lakon pikaiseksi lopettamiseksi. Samana päivänä kello 8.50 työnantajaliiton edustaja oli ollut uudestaan yhteydessä Paperiliiton edustajaan ja vaatinut Paperiliittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan välittömäksi palauttamiseksi tehtaille. Lakko oli kuitenkin päättynyt vasta varapääluottamusmiehen aikaisemmin ilmoittamana aikana 2.7.1992 kello 14. Lakkoon oli osallistunut 24 työntekijää.

Työntekijät olivat lakolla pyrkineet painostamaan työnantajaa luopumaan puunkäsittelytoimintojen uudelleenjärjestelyä koskevista suunnitelmista. Lakko oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja neuvottelujärjestystä koskeviin määräyksiin. Paikallisissa lehdissä oli 3.7.1992 julkaistu varapääluottamusmiehen lausunto, jonka mukaan lakko oli johtunut siitä, ettei ammattiosasto hyväksynyt työnantajan suunnitelmia siirtää puunkäsittelyosaston työntekijöitä uuden perustettavan yhtiön palvelukseen.

Ammattiosasto oli vastuussa työtaistelusta, koska varapääluottamusmies oli hyväksynyt työtaistelutoimenpiteen. Ammattiosaston toimenpiteet lakon lopettamiseksi olivat olleet varsin ponnettomia ja myös varapääluottamusmies oli suhtautunut passiivisesti lakon lopettamiseen. Nämä seikat oli otettava huomioon ammattiosastolle tuomittavaa hyvityssakkoa määrättäessä.

Lakosta oli aiheutunut menetettynä myyntikatteena noin 1,3 miljoonan markan suuruiset vahingot.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut Paperiliiton Inkeroisten osasto n:o 15:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

PAPERILIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Inkeroisten tehtaiden yhteistoimintakeskustoimikunta oli kokoontunut 26.6.1992 kello 13. Puunkäsittelyn yhtiöittämisestä ei tässä kokouksessa ollut puhuttu mitään. Samana päivänä kello 15 puunkäsittelyn työntekijöille järjestetyssä tiedotustilaisuudessa oli selvitetty, että tulevan yhtiön pääosakkaaksi tulisi muun muassa RP Oy 55 prosentin osuudella. Kaikkien mukana olevien yhtiöiden nimiä ei työantaja tuolloinkaan ollut voinut kertoa, koska asia työnantajapuolen mukaan oli vielä kesken. Tiedot olivat poikenneet aikaisemmin esitetyistä tiedoista siinä, että työnantaja oli nyt ilmoittanut, että tarkoituksena oli siirtää työntekijät mahdollisen perustettavan yhtiön palvelukseen. Tiedotustilaisuudessa läsnä ollut varapääluottamusmies oli ilmoittanut työntekijöiden kantana, että työntekijät eivät hyväksyneet työsuhteiden siirtoa.

Varapääluottamusmies oli poistunut tehtaalta 1.7.1992 pidetyn tiedotustilaisuuden päätyttyä, jolloin tilanne työpaikalla oli ollut normaali. Paikkakunnalla oli samana päivänä järjestetty kirjallisuustapahtuman avaus, johon sekä varapääluottamusmies että tehtaan henkilöstöpäällikkö olivat osallistuneet. Tilaisuuden aikana henkilöstöpäällikkö oli tullut ilmoittamaan varapääluottamusmiehelle meneillään olevasta työnseisauksesta. Varapääluottamusmies oli yrittänyt vielä saman illan aikana tavoittaa puunkäsittelyn työntekijöitä, mutta hän ei kuitenkaan ollut onnistunut tässä siten, että puunkäsittelyn toiminnot olisi voitu käynnistää ennen työntekijöiden itsensä ilmoittamaa työnseisauksen päättymisajankohtaa 2.7.1992 kello 14.

Ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut 2.7.1992 noin kello 11 käsittelemään tilannetta. Kun töiden aloittamista puunkäsittelyssä ennen ilmoitettua lakon lopettamisaikaa ei ollut pidetty enää mahdollisena, toimikunta oli vain tyytynyt toteamaan työehtosopimuksen vastaisen tilanteen tehtaalla. Ammattiosasto ja sen edustajat olivat toimineet syntyneessä tilanteessa työehtosopimuslain edellyttämin tavoin.

Ammattiosaston jäsenmäärä oli noin 1 445.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

PAPERILIITON KANNE

Kanteen perustelut

Puunkäsittelyn työnseisauksen alkaessa oli kartonkikoneen pesuseisokki ollut päättymässä. Työnantaja ei ollut ajanut kartonkikonetta ylös. Koneen miehistölle oli kuitenkin maksettu palkkaa 2.7.1992 kello 2:een saakka.

Työnantaja oli keskeyttänyt palkanmaksun työntekijöiltä vastatoimena työntekijöiden työnseisaukselle tehtaan puunkäsittelyssä. Tämä työnantajan työtaistelutoimenpide oli koskenut sekä arkkileikkureiden työntekijöitä että päivätyöntekijöitä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut Tampella Forest Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

METSÄTEOLLISUUS RY:N VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuus ry on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Tampella Forest Oy:n Inkeroisten tehtaan puunkäsittelyn työntekijöiden lakon johdosta työnantaja oli illalla 1.7.1992 noin kello 21.50 jakanut tiedotetta, jossa oli todettu, että koska raakapuuvaraston kuorimon työntekijät olivat jääneet lakkoon ja puuraaka-aineen toimitus hiomolle ja edelleen paperi- ja kartonkikoneille oli keskeytynyt, keskeytettäisiin työntekijöiden palkanmaksu sitä mukaa, kun tuotannollisesti tai taloudellisesti mielekäs työ loppuu.

Ennen tiedotteen jakamista oli tilanteen kehitystä ja eri toimenpidevaihtoehtoja harkittu varsin tarkkaan, jotta syntymässä olleet vahingot olisivat jääneet mahdollisimman pieniksi. Työnantajan menettelyyn oli vaikuttanut muun muassa se, että Paperiliiton edustaja oli samana iltana noin kello 19 ilmoittanut työnantajaliiton edustajalle, että Paperiliiton taholta yritettäisiin tehdä jotakin lakon lopettamiseksi. Kun työnantaja oli sittemmin todennut nämä toimenpiteet tuloksettomiksi, työnantaja oli katsonut, ettei edellytyksiä toiminnan jatkamiselle ollut. Tämän vuoksi työnantaja oli tehnyt päätöksen työntekijöiden palkanmaksun keskeyttämisestä.

Työntekijät olivat ilmoittaneet lakon päättyvän 2.7.1992 kello 14. Tämän vuoksi työnantajan oli toimenpiteitä harkitessaan täytynyt ottaa huomioon se, että työntekijät pystyttäisiin lakon päättymisen jälkeen työllistämään järkevästi. Työnantaja oli eri toimenpiteitä harkitessaan ottanut huomioon myös sen, että vasta noin neljä tuntia hiomon käynnistymisen jälkeen alkoi paperi- ja kartonkikoneille tulla uutta hioketta.

Kartonkikone 4 oli ollut pesu- ja korjausseisokissa 1.7.1992 kello 7:stä alkaen. Valmista massaa oli lakon alkamisen jälkeen ollut käytettävissä vain vajaan vuoron tuotantoa varten. Tämän vuoksi ei ollut ollut taloudelliselta kannalta järkevää ajaa kartonkikonetta käyntiin 1.7.1992 illalla muutamaksi tunniksi, koska puunkäsittelyn lakon oli ilmoitettu loppuvan aikaisintaan 2.7.1992 kello 14. Näin ollen uutta massaa kartonkikoneelle ei ollut odotettavissa ennen kello 18:aa samana päivänä.

Samankaltainen tilanne oli vallinnut kartonkitehtaan jälkikäsittelyssä. Siellä oli jo muutaman vuoron aikana ollut hyvin vähän tilauksia arkkileikkureille, minkä lisäksi kartonkikoneella oli ollut seisokki 1.7.1992 kello 7:stä alkaen. Tämän vuoksi ei ollut ollut taloudellisesti eikä tuotannollisesti mielekästä jatkaa arkkileikkureiden toimintaa 2.7.1992 kello 2:n jälkeen. Arkkileikkureilla ei olisi ollut riittävästi leikattavaa 2.7.1992 kello 18:aan saakka, jolloin kartonkikone olisi voinut aloittaa tuotannon saatuaan uutta massaa hiomolta.

Arkkileikkureilla oli leikattu vuoden 1992 heinäkuun 1 päivänä 116 tonnia, heinäkuun 2 päivänä 48 tonnia ja heinäkuun 3 päivänä 71 tonnia. Arkkileikkureiden kapasiteetti oli 350 tonnia vuorokaudessa. Normaalisti tämä kapasiteetti oli kokonaan käytössä. Heinäkuussa 1992 arkkileikkureilla oli leikattu keskimäärin 260 - 270 tonnia vuorokaudessa. Tämä oli johtunut kuukauden alkupäivien alhaisista tuotantoluvuista. Nämä luvut osoittivat, että työtä oli järjestetty niin pitkälle kuin mahdollista lakosta johtuneessa epänormaalissa tilanteessa.

Kun jälkikäsittelyssä ei 2.7.1992 kello 2:n jälkeen ollut enää ollut leikattavia tilauksia, työnantaja oli keskeyttänyt palkanmaksun jälkikäsittelyssä työskenteleviltä työntekijöiltä. Tuohon mennessä työnantaja oli vaikeuksista huolimatta pitänyt jälkikäsittelyä käynnissä 19 tuntia kartonkikoneen pysäyttämisen jälkeen. Arkkileikkureiden pysäyttämiseen oli vaikuttanut myös se, että kartonkikoneen pysäyttämisen ja seisokkikuntoon saattamisen johdosta ei ollut ollut mahdollista pitkään käyttää jälkikäsittelyn arkkileikkureita. Arkkileikkureiden käydessä syntyi reunanauhaa ja muuta hylkyä. Tavallisesti tämä ajettiin heti takaisin tuotantoon pulppereiden kautta. Pulppereissa se jauhettiin uudelleen massaksi. Kun kartonkikone oli saatettu seisokkikuntoon, massan kiertopumput oli pitänyt pysäyttää. Tällöin reunanauhoja ja muuta hylkyä ei ollut enää voitu ajaa pulppereihin. Tässä tilanteessa työnantajan oli täytynyt tehdä päätös arkkileikkureiden pysäyttämisestä.

Työnantaja oli edellä mainituilla toimenpiteillään voinut järjestellä työtä 2.7.1992 iltavuoroon kello 14:ksi tuleville työntekijöille siten, että heitä ei työn puutteen takia ollut tarvinnut jättää ottamatta työhön. Aamuvuoron työntekijöille ei ollut ollut tarjota työtä lukuunottamatta kahta trukinkuljettajaa, jotka olivat toimineet lastaajina.

Kysymys ei siten ollut ollut vastatyötaistelutoimenpiteestä vaan tilanteesta, jolloin jälkikäsittelyssä ei ollut puunkäsittelyn työntekijöiden lakon johdosta ollut tuotannon kannalta järkevää työtä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut kanteen hylkäämistä.

PAPERILIITON VASTASELITYS

Paperiliitto on vielä lausunut, että kun kartonkikone 4 oli ollut pesu- ja korjausseisokissa 1.7.1992 kello 7:stä alkaen, oli koneen alasajo kuitenkin tapahtunut siten, että valmista massaa oli jätetty ylösajoa varten vajaan vuoron tuotantoa varten. Näin ollen paikkaansa ei pitänyt se tieto, että uutta massaa koneelle olisi voitu saada vasta 2.7.1992 kello 18. Kartonkikoneen käynnistyminen 2.7.1992 ei siten ollut riippunut hiomolta tulevasta massasta.

Paperiliiton vastakanteessa oli tarkoitettu arkkileikkureista ainoastaan leikkureita 1, 2 ja 3. Varapääluottamusmies oli saanut osastotyönjohtajalta tiedon, jonka mukaan leikattavien rullien alkuvarasto oli 1.7.1992 ollut 146 tonnia ja loppuvarasto 60 tonnia. Tämän mukaan kysymyksessä olleen vuorokauden aikana olisi leikattu kartonkia arkeiksi 86 tonnia. Työnantajaliiton esittämä tieto, jonka mukaan kysymyksessä olevan päivän aikana olisi leikattu kartonkia 116 tonnia, voi selittyä sillä, että leikkureilla oli leikattu myös tuotevarastolla välivarastoituna olleita rullia. Tuotevaraston varastotilanteesta ei ollut olemassa kirjanpitoa, mutta edellä tarkoitettu ero huomioon ottaen tuotevarastolla oli ollut leikattavia rullia runsaasti.

Arkkileikkureiden alkuvarasto oli 2.7.1992 ollut osastotyönjohtajan kirjanpidon mukaan 60 tonnia ja loppuvarasto 7 tonnia. Tämän mukaan osastolla olisi leikattu mainitun vuorokauden aikana arkkeja 53 tonnia.

Arkkileikkureiden kapasiteetin huomioon ottaen leikattavaa olisi riittänyt arkkileikkureille 1, 2 ja 3. Työnantajaliiton arkkileikkureiden kapasiteetista ja tuotantoluvuista esittämiin tietoihin sisältyi ilmeisesti myös arkkileikkuri 4. Tämä arkkileikkuri leikkasi suoraan kartonkikoneen tampuurirullista arkkeja, minkä vuoksi kysymyksessä olevan leikkurin kapasiteetti oli lähes yhtä suuri kuin arkkileikkureiden 1, 2 ja 3 yhteensä. Palkkakaudella 29.6. - 12.7.1992 oli arkkileikkuri 1:n tuotanto ollut 38 tonnia, arkkileikkuri 2:n tuotanto 28 tonnia ja arkkileikkuri 3:n tuotanto 75 tonnia vuorokaudessa eli yhteinen tuotanto leikkureilla oli ollut 141 tonnia vuorokaudessa. Palkkakaudella 19.10. - 1.11.1992 oli tuotanto ollut arkkileikkuri 1:llä 57 tonnia, arkkileikkuri 2:lla 40 tonnia ja arkkileikkuri 3:lla 99 tonnia vuorokaudessa eli yhteensä 196 tonnia vuorokaudessa. Tuotantomääristä voitiin siten havaita, että käytettävissä olleilla rullakassoilla tuotantoa olisi pystytty jatkamaan keskeytyksettä.

Tuotanto arkkileikkureilla oli käynnistynyt 2.7.1992 heti työvuoron alkaessa kello 14. Näin ollen paikkaansa ei voinut pitää se tieto, että tilauksia ei jälkikäsittelyssä ollut ollut enää 2.7.1992 kello 2:n jälkeen.

Kun kartonkikone 4:llä oli 1.7.1992 kello 7 alkanut pesuja korjausseisokki, oli koneen pulpperit pysäytetty. Koneen seisokin aikana arkkileikkureilta syntynyt ilmeisen vähäinen reunanauha ja muu pulpperoitava jäte oli ajettu pulppereihin, vaikka ne eivät olleet käyneetkään. Pulppereiden täyttymisen jälkeen reunanauhoja olisi voitu ajaa ulkona sijaitsevalle siirtolavalle putkia yhdistämällä. Tällainen toimenpide ei ollut erityisen poikkeuksellinen. Kun toimenpide oli tehty talvisissa olosuhteissa, siihen oli mennyt aikaa noin kaksi tuntia. Kesällä tällainen toimenpide olisi voitu suorittaa vielä nopeammin.

Työnantaja olisi voinut työnteon ja palkanmaksu keskeyttämisen asemesta järjestellä työntekoa siten, ettei arkkileikkureiden toimintaa olisi tarvinnut keskeyttää. Myöskään päivätyöntekijöiden työntekoon ei ollut vaikuttanut se, että kartonkikoneelle ei ollut saatu massaa hiomolta.

METSÄTEOLLISUUS RY:N LISÄVASTINE

Metsäteollisuus ry on vielä lausunut, että kartonkikoneen lämmittäminen ennen koneen käynnistämistä kesti noin neljä tuntia. Kartonkikonetta ei voitu käynnistää, ellei hiomo ollut käynnissä. Lakkotilanteessa työnantajalla ei voinut olla varmuutta siitä, että lakko todella päättyisi ilmoitettuna aikana. Näin ollen hiomon oli oltava käynnissä, jotta kartonkikonetta voitaisiin alkaa lämmittää, vaikka konekyypeissä olisi valmista massaa muutaman tunnin ajoa varten.

Varastossa oli ollut rullia, mutta työnteon keskeyttämisen aikana tilanne oli ollut sellainen, että näitä rullia ei ollut voitu leikata. Väite siitä, että rullakassoilla olisi pystytty jatkamaan keskeytyksettä leikkureiden tuotantoa, ei pitänyt paikkaansa, koska leikattavia rullia ei ollut ollut edes yhden vuoron tuotantoa varten.

Pulppereiden täyttymisen johdosta niiden toiminnan korvaaminen muilla järjestelyillä oli aikaa vievä toimenpide, josta aiheutui huomattavia lisäkustannuksia. Poikkeukselliset järjestelyt edellyttivät aikaa vieviä suunnittelu- ja toimeenpanovaiheita.

Töiden järjesteleminen siten, ettei arkkileikkureiden 1, 2 ja 3 toimintaa olisi tarvinnut keskeyttää, ei olisi ollut taloudellisesti mielekästä. Työntekijöiden suuren lukumäärän ja leikattavan kartongin vähäisen määrän vuoksi arkitus olisi ollut tappiollista.

Päivätyöntekijät, joilta työnteko ja palkanmaksu oli keskeytetty 2.7.1992 kello 7 - 14, olivat olleet kartonkitehtaan jälkikäsittelyn työntekijöitä. Koska kartonkikone ja myöskään jälkikäsittely ei ollut ollut toiminnassa massan puutteen johdosta, ei päivätyöntekijöille ollut voitu järjestää tuotannollisesti tai taloudellisesti mielekästä työtä.

KUULTAVIEN LAUSUNNOT

Paperiliiton Inkeroisten osasto n:o 15 on osaltaan yhtynyt Paperiliiton vastineessa esittämään samoin kuin Tampella Forest Oy Metsäteollisuus ry:n Paperiliiton kanteen johdosta lausumaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsäteollisuus ry:n kanne

Tampella Forest Oy:n Inkeroisten tehtaalla on 1.7.1992 kello 14 alkaen pidetty tehtaan puunkäsittelyosaston työntekijöille yhteistoimintalain mukainen tiedotustilaisuus, jossa työnantaja on selvittänyt puunkäsittelytoimintojen yhtiöittämistä koskevia suunnitelmia. Kohta tilaisuuden päätyttyä ovat työntekijät noin kello 15 poistuneet työpaikalta ja palanneet työhön seuraavana päivänä kello 14.

Syynä lakkoon on ollut työntekijöiden tyytymättömyys suunnitelmiin siirtää puunkäsittelyosaston työntekijöitä uuden perustettavan yhtiön palvelukseen. Lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräykseen, joka koskee työnantajan oikeutta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

Pääluottamusmiehen tehtäviä tuolloin hoitanut varapääluottamusmies on saanut tiedon työntekijöiden työstä poistumisesta samana päivänä työajan jälkeen. Tuolloin hänen kanssaan samassa tilaisuudessa läsnä ollut työnantajan edustaja on asiasta puhelimitse tiedon saatuaan kertonut varapääluottamusmiehelle tilanteesta tehtaalla ja vaatinut ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Varapääluottamusmies on yrittänyt heti mainitusta tilaisuudesta ja sen jälkeen pääluottamusmiehen toimistosta käsin puhelimitse tavoittaa puunkäsittelyosaston työntekijöitä. Hän on kertomansa mukaan tavoittanut kaksi työntekijää ja saanut heiltä tietää työntekijöiden palaavaan työhön seuraavana päivänä kello 14. Varapääluottamusmies on kertonut illan aikana vielä yrittäneensä puhelimitse tavoittaa työntekijöitä ja kehottanut tavoittamiaan työntekijöitä palaamaan työhön.

Ammattiosaston toimikunta on 2.7.1992 noin kello 11 kokoontunut käsittelemään lakon johdosta syntynyttä tilannetta. Kun tiedossa on ollut, että työntekijöiden tarkoituksena on ollut palata työhön kello 14, ei ammattiosaston toimikunta ole katsonut enää mahdolliseksi töiden aloittamista ennen mainittua ajankohtaa, minkä johdosta toimikunta on vain todennut vallitsevan työehtosopimuksen vastaisen tilanteen.

Ammattiosastolla tai sen edustajilla ei ole näytetty olleen tietoa lakosta ennen sen alkamista eikä niillä siten ole ollut mahdollisuuksia ryhtyä toimenpiteisiin lakon estämiseksi. Huomioon ottaen varapääluottamusmiehen edellä esitetyt toimenpiteet työntekijöiden saamiseksi palaamaan työhön työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että ammattiosastolla vallinneessa tilanteessa olisi ollut juurikaan enempiä mahdollisuuksia toimia lakon pikaisemmaksi lopettamiseksi. Näyttämättä on siten jäänyt, että ammattiosasto olisi asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Paperiliiton kanne

Puunkäsittelyn työntekijöiden lakon johdosta on puuraakaaineen toimitus hiomolle keskeytynyt, mistä johtuen myös hiokkeen saaminen paperi- ja kartonkikoneille on loppunut. Työnantaja on tämän vuoksi 1.7.1992 noin kello 21.50 jakamallaan kirjallisella tiedotteella ilmoittanut, että työntekijöiden palkanmaksu keskeytetään sitä mukaan, kun tuotannollisesti tai taloudellisesti mielekäs työ loppuu.

Paperiliitto on katsonut työnantajan ryhtyneen vastatyötaistelutoimenpiteeseen työnantajan keskeytettyä työnteon ja palkanmaksun 2.7.1992 kello 2 alkaen arkkileikkureiden ja siihen liittyvien toimintojen työntekijöiltä sekä kolmelta päivätyöntekijältä samana päivänä kello 7 - 14.

Arkkileikkureiden ja siihen liittyvien toimintojen työntekijöiden työnteon ja palkanmaksun keskeyttäminen on työnantajapuolen ilmoituksen mukaan johtunut siitä, että kartonkikoneen seisokin vuoksi työt arkkileikkureilla ovat loppuneet, koska leikattavia tuotteita ei ole enää ollut. Kysymyksessä oleva kartonkikone on aamusta 1.7.1992 alkaen ollut pysäytettynä pesu- ja korjausseisokin takia. Valmista massaa on tuolloin ollut varastossa vajaan vuoron ajaksi. Koska puunkäsittelyn työntekijöiden lakon vuoksi uutta massaa on ollut odotettavissa vasta noin neljän tunnin kuluttua puunkäsittelyn töiden alkamisesta, ei työnantajapuolen mukaan illalla 1.7.1992 ole ollut taloudellisesti kannattavaa käynnistää kartonkikonetta muutaman tunnin tuotantoa varten.

Arkkileikkureilla työskentely on illalla 1.7.1992 estynyt työnantajapuolen ilmoituksen mukaan myös siitä syystä, että koneilla syntynyttä reunanauhaa ja hylkyarkkeja ei kartonkikoneen seisomisen vuoksi ole enää voitu toimittaa arkkileikkureilta eteenpäin, koska pulpperit ja hylkytorni ovat tuolloin olleet täynnä. Arkkileikkureilla syntyvä hylky olisi työntekijäpuolen mukaan pulppereiden täytyttyä voitu johtaa putkilinjaa pitkin tehtaan ulkopuolelle sijoitettavalle siirtolavalle. Tämä työ olisi edellyttänyt kahden putkiliitoksen tekemistä. Työhön olisi työntekijäpuolen mukaan tarvittu kaksi työntekijää ja siihen olisi kulunut aikaa noin kaksi tuntia.

Työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan kysymyksessä olevan menetelmän käyttöönottaminen olisi edellyttänyt myös tehdasrakennuksen ulkopuolella suoritettavien rakennustöiden tekemistä. Järjestelmän käyttöönotto olisi vaatinut noin 10 tunnin työn. Työtä tekemään työnantaja olisi joutunut hälyttämään työntekijöitä kotoa, koska työvuorossa ei yöllä ollut ollut sellaisia työntekijöitä, joiden tehtäviin mainitut työt olisivat kuuluneet. Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan tällaiseen toimenpiteeseen ryhtyminen olisi aiheuttanut työnantajalle huomattavat lisäkustannukset.

Työntekijäpuolen käsityksen mukaan varastossa olisi ollut rullia leikattavana siten, että työtä arkkileikkureilla olisi voitu jatkaa. Työnantajapuolen selvityksen mukaan kaikki tehdyt tilaukset oli jo tuohon mennessä tehty, eikä varastossa olleita rullia ollut voitu leikata varastoon, koska tällainen varastoon leikkaaminen edellytti tietoa siitä, minkälaista tuotetta tilaaja halusi. Työnantajan mukaan tuossa tilanteessa on tullut varautua myös siihen, että leikattavia rullia on ollut töiden käynnistymisvaiheessa.

Huomioon ottaen edellä esitetyt arkkileikkureilla vallinnutta tilannetta koskevat seikat töiden keskeyttämisaikaan työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on ollut perustellut syyt arkkileikkureiden työntekijöiden työnteon ja palkanmaksun keskeyttämiseen puunkäsittelyn työntekijöiden lakon johdosta.

Paperiliitto on edelleen katsonut, että työnantaja on perusteettomasti keskeyttänyt työnteon ja palkanmaksun kolmelta päivävuoron työntekijältä 2.7.1992. Näistä työntekijöistä yksi on ollut etumies, toinen pahvileikkurin hoitaja ja kolmas tuotantohuoltomies. Paperiliiton ilmoituksen mukaan ainakin tuotantohuoltomiehellä ja etumiehellä olisi muiden töiden pysähtymisestä huolimatta voitu teettää työtä mainittuna ajankohtana. Tällaisina tuotantohuoltomiehen tehtävinä on esitetty erilaiset leikkureiden huoltotehtävät, hihnan ja terien huollot, hihnojen teot varastoon ja työkaluhuollot. Osa näistä tehtävistä on ollut myös sellaisia, jotka kuuluvat etumiehelle. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan päivätyöntekijät olisivat voineet järjestää myös pakkauslavoja viikonvaihdetta varten ja tehdä pakkauslavojen korjaustyötä, minkä lisäksi tuolloin olisi voitu tehdä viikottain tehtävä hylsyinventaario.

Työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan hihnojen huoltotyöhön ei kysymyksessä olevana ajankohtana ole ollut tarvetta, eikä tällaista työtä ole myöskään tehty töiden käynnistyttyä. Työnantajapuolen mukaan tuotantohuoltomiehen tehtäviin kuuluu teriin liittyvistä töistä ainoastaan hylsysirkkeliterän vaihtaminen, joka on harvoin esiintyvä toimenpide. Myöskään lavoihin liittyvien töiden tekemistarvetta ei kysymyksessä olevana ajankohtana ole ollut. Mainittu hylsyinventaario on tehty välittömästi töiden käynnistyttyä 2.7.1992 kello 14 ja se on tullut tehdyksi kello 16:een mennessä.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnteon ja palkanmaksun keskeyttäminen päivätyöntekijöiltä olisi johtunut muusta syystä kuin puunkäsittelyn työntekijöiden lakosta johtuneesta tuotantokatkoksesta aiheutuneesta työnteon keskeytymisestä. Työnantajan ei siten ole näytetty menettelyllään ryhtyneen vastatyötaistelutoimenpiteeseen.

Tuomiolauselma

Kanteet hylätään.

Juttujen näin päättyessä saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Kontio, Pohja ja Hölttä jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Kontion lausunto, johon jäsen Virtanen yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen tuomioon Paperiliiton kannetta koskevilta osin, mutta Metsäteollisuus ry:n kanteen osalta katson, etteivät varapääluottamusmies ja ammattiosaston toimikunta ole ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin lakon jatkumisen estämiseksi, koska lakko on jatkunut vielä sen alkamista seuranneiden kahden työvuoron ajan ja ammattiosaston toimikunta on kokoontunut vasta vähän ennen lakon ilmoitettua loppumisajankohtaa.

Näin ollen hyväksyn Metsäteollisuus ry:n kanteen ja tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Inkeroisten osasto n:o 15:n maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Metsäteollisuus ry:lle 12 000 markkaa. Lisäksi velvoitan ammattiosaston korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.