Labor court dismissed fine for municipality's unilateral termination of superior service condition bonus system.

Kunnanvaltuuston päätöksen perusteella kunnan palveluksessa oleville tuntipalkkaisille työntekijöille oli maksettu palvelusaikalisää, jonka suuruus oli tietty prosenttimäärä peruspalkasta ja jota maksettiin joka kolmen vuoden jaksolta, mutta kuitenkin enintään viideltä jaksolta.

Kunnanvaltuusto oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan tietystä päivästä alkaen palvelusaikalisää ei enää maksettu. Kunnan palveluksessa tuolloin olleille työntekijöille palvelusaikalisää oli päätetty kuitenkin maksaa sen prosenttimäärän suuruisena kuin heille kysymyksessä olevana ajankohtana oli maksettu.

Parempien palvelussuhteen ehtojen ja palkkatason säilyttämistä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksen perusteella kunta oli velvollinen suorittamaan kunnan palveluksessa tuolloin olleille työntekijöille kuntakohtaista palvelusaikalisää sen mukaisesti kuin lisää oli maksettu kunnanvaltuuston lisän maksamista koskevan päätöksen jälkeen.

Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Kunta-alan ammattiliitto KTV r.y. Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Ylöjärven kunta

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y:n, nykyisin Kuntaalan ammattiliitto KTV, välillä 25.1.1990 allekirjoitetussa kunnallisia tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 § PALKKAUS, PALKKAMUODOT JA KESKITUNTIANSION LASKEMINEN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A. Aikapalkka

5. Aikapalkalla tarkoitetaan työntekijän palkkaryhmän mukaista perustuntipalkkaa tai sitä vastaavaa lisättynä mahdollisilla henkilökohtaisilla- ja työolosuhdelisillä.

6. Aikatyössä maksetaan eri ammateissa ja erilaatuisissa töissä tähän sopimukseen liittyvässä palkkahinnoittelussa mainitut perustuntipalkat lisineen (liitteet 1 - 3).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä tarkoitetun työehtosopimuksen liitteessä 3 on muun ohella seuraavat määräykset:

ERINÄISET LISÄT

Hyvänmiehenlisä

Mikäli työntekijän työtaito, työteho tai tehtävien osoittamat vaatimukset poikkeavat yleisestä keskitasosta, voidaan työntekijälle maksaa harkinnan perusteella enintään 21 %:n suuruista perustuntipalkasta laskettua hyvänmiehenlisää. Harkinnan perusteella myönnetty hyvänmiehenlisä voidaan edellä sanotun estämättä tarvittaessa arvioida uudelleen. Mikäli uudelleen arvioinnin perusteella hyvänmiehenlisää alennetaan, tulee alentamiseen olla perustellut syyt.

Hyvänmiehenlisän tulee kuitenkin olla vuosilomaan oikeuttavan palvelusajan perusteella kahden palvelusvuoden jälkeen 5 %, neljän palvelusvuoden jälkeen 10 %, kuuden palvelusvuoden jälkeen 15 % ja kahdeksan palvelusvuoden jälkeen 21 % perustuntipalkasta laskettuna. Edellä mainittuja aikoja laskettaessa noudatetaan työehtosopimuksen 24 §:n 3.4. kohdan määräyksiä. Hyvänmiehenlisä on 1.10.1990 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien kahden palvelusvuoden jälkeen 8 %, neljän palvelusvuoden jälkeen 15 % ja seitsemän palvelusvuoden jälkeen 21 %.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kysymyksessä olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Sovittiin, että tuntipalkkaisten työntekijöiden tätä työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot ja niiden perusteella muodostunut palkkataso säilytetään sellaisina, kuin ne olivat voimassa 28.2.1990, ellei tällä työehtosopimuksella tai työehtosopimuspöytäkirjalla ole muusta sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kunta-alan ammattiliitto KTV on kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Ylöjärven kunnassa oli kunnallisia tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan liitteen 3 1. kohdassa tarkoitetun hyvänmiehenlisän ohella maksettu kunnan palveluksessa oleville tuntipalkkaisille työntekijöille erityistä kuntakohtaista palvelusaikalisää.

Ylöjärven kunnanvaltuusto oli 30.9.1963 tekemällään päätöksellä hyväksynyt kuntakohtaisen palvelusaikalisäjärjestelmän käyttöönoton tuntipalkkaisille työntekijöille. Ylöjärven kunnanvaltuuston edellä mainitulla päätöksellä kunta oli päättänyt suorittaa palvelusaikalisää sellaisille kunnallisen työehtosopimuksen alaisille työntekijöille, jotka olivat olleet kunnan palveluksessa yhtäjaksoisesti vähintään kolmen vuoden ajan. Palvelusaikalisän suuruus oli kunnanvaltuuston päätöksen mukaan neljä prosenttia työntekijän peruspalkasta. Palvelusaikalisää oli maksettu joka kolmen vuoden jaksolta mutta kuitenkin korkeintaan viideltä jaksolta. Palvelusaikalisän suuruus yksittäiselle työntekijälle oli siten ollut enintään 20 prosenttia perustuntipalkasta.

Valtakunnallisen työehtosopimusjärjestelmän tullessa voimaan kunta-alalla 1.12.1970 Ylöjärven kunta oli saattanut kunnassa voimassa olleen kuntakohtaisen työsuhde-etuuden silloisen kunnallisen työmarkkinalaitoksen tietoon. Menettelyn tarkoituksena oli ollut vahvistaa, että valtakunnallisten työehtosopimusten voimaantulon jälkeenkin kunta noudatti kysymyksessä olevaa kuntakohtaista työehtosopimusta parempaa etuutta. Ylöjärven kunta olikin suorittanut palveluksessaan oleville tuntipalkkaisille työntekijöille vuonna 1963 käyttöön otettua palvelusaikalisää kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen edellyttämien etuuksien lisäksi.

Ylöjärven kunnanvaltuusto oli 19.9.1991 pitämässään kokouksessa päättänyt lakkauttaa edellä selostetun kuntakohtaisen palvelusaikalisän maksamisen kunnan palveluksessa oleville työntekijöille. Kunnanvaltuusto oli päättänyt, että 30.9.1991 jälkeen kunnan palvelukseen tuleville uusille tuntipalkkaisille työntekijöille ei maksettu kuntakohtaista palvelusaikalisää. Lisäksi kunnanvaltuusto oli päättänyt, että kunnan palveluksessa 30.9.1991 olleille työntekijöille palvelusaikalisää maksettiin sen suuruisena kuin kukin työntekijä oli ansainnut lisää kysymyksessä olevaan päivämäärään mennessä. Lisää maksettiin työntekijälle edellä mainitun suuruisena siihen saakka, kunnes työntekijän työsuhde päättyi.

Kunnanvaltuuston 19.9.1991 tekemä päätös oli merkinnyt sitä, että mikäli 30.9.1991 kunnan palveluksessa ollut tuntipalkkainen työntekijä ei ollut mainittuun ajankohtaan mennessä ehtinyt olla kunnan palveluksessa yhtäjaksoisesti kolmea vuotta, hän ei saanut lainkaan kuntakohtaista palvelusaikalisää. Jos työntekijä ei ollut viimeksi mainittuun päivämäärään mennessä ehtinyt olla kunnan palveluksessa 15 vuotta, häneltä jäi saamatta osa kuntakohtaisen järjestelmän mukaan hänelle kuuluvista palvelusaikalisistä.

Ylöjärven kunnanvaltuuston 19.9.1991 tekemä päätös kuntakohtaisen palvelusaikalisän lakkauttamisesta oli kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 §:n vastainen siltä osin, kuin palvelusaikalisäjärjestelmän edellyttämiä etuuksia ei 30.9.1991 jälkeen myönnetty kunnan palveluksessa ennen mainittua ajankohtaa olleille tuntipalkkaisille työntekijöille.

Ylöjärven kunnantyöntekijät KTV r.y. oli 6.9.1991 pyytänyt Ylöjärven kunnalta neuvotteluja sen johdosta, että kuntakohtaisen palvelusaikalisän poistamista oli valmisteltu kunnassa. Ylöjärven kunta oli katsonut, ettei tässä paikallisen palvelusaikalisäjärjestelmän lakkauttamista koskevassa erimielisyydessä ollut kysymys kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamista ja tulkintaa koskevasta erimielisyydestä. Kunta oli kuitenkin varannut Ylöjärven kunnantyöntekijät KTV r.y:lle mahdollisuuden tulla asiassa kuulluksi työehtosopimuksen 31 §:n edellyttämän kuulemismenettelyn mukaisesti.

Palvelusaikalisän lakkauttamista koskevasta erimielisyydestä oli käyty työehtosopimuksen 32 §:n 3. kohdan mukaiset keskusneuvottelut kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kunta-alan ammattiliitto KTV:n välillä 11.2.1992. Näissä neuvotteluissa ei kuitenkaan ollut saavutettu yksimielisyyttä syntyneestä erimielisyydestä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 §:n määräyksen mukaisesti säilytettiin työntekijän työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot ja työehtosopimusta parempien palvelussuhteen ehtojen perusteella muodostunut palkkataso. Määräyksellä oli siten taattu niin sanotuille vanhoille työntekijöille eli 28.2.1990 kunnan palveluksessa olleille työntekijöille kunnanvaltuuston lainvoimaisen päätöksen nojalla työehtosopimusta parempien palvelussuhteen ehtojen perusteella muodostunut palkkataso. Mikäli työehtosopimusta paremmalla etuudella tarkoitettiin muuta kuin palkkausta koskevaa palvelussuhteen ehtoa, tuli etuus säilyttää sellaisenaan.

Ylöjärven kunnassa oli kunnanvaltuuston lainvoimaisen päätöksen perusteella maksettu tuntipalkkaisille työntekijöille työehtosopimusta parempaa palkkausta, erityistä kuntakohtaista palvelusaikalisää. Lisä oli otettu käyttöön aikana, jolloin työehtosopimukseen ei ollut sisältynyt vastaavaa määräystä. Sen jälkeen kun työehtosopimukseen oli otettu hyvänmiehenlisää koskevat määräykset, sittemmin niin sanotut työkokemuslisää koskevat määräykset, tuntipalkkaiset työntekijät olivat Ylöjärven kunnassa saaneet työkokemuksen perusteella kahdenlaista lisää. Ylöjärven kunnan tarkoituksena oli ollut siirtyä noudattamaan valtakunnallista kunnallisia tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Tämän vuoksi Ylöjärven kunta oli 19.9.1991 päättänyt lakkauttaa lisän maksamisen. Työntekijät, jotka olivat olleet kunnan palveluksessa 30.9.1991, olivat kuitenkin säilyttäneet sen palkkatason, jonka he olivat saavuttaneet paikallisen päätöksen perusteella.

Ylöjärven kunnassa noudatettavana ollut kuntakohtainen työsuhde-etuus oli perustunut kunnan yksipuoliseen päätökseen. Tällainen yksipuolinen päätös voitiin muuttaa uudella päätöksellä, kunhan turvattiin niin sanottujen vanhojen työntekijöiden se palkkataso, jonka he olivat saavuttaneet työehtosopimusta paremman palvelussuhteen ehdon perusteella. Ylöjärven kunnanvaltuuston päätös, jonka mukaan kunta oli säilyttänyt kunnan palveluksessa 30.9.1991 olevien työntekijöiden työehtosopimusta paremman palvelussuhteen ehdon perusteella muodostuneen palkkatason, oli kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 §:n mukainen. Ylöjärven kunnassa oli ollut kysymys palkkaukseen liittyvästä työehtosopimusta paremmasta palvelussuhteen ehdosta, jonka perusteella saavutetun palkkatason säilyttäminen riitti.

Kanteessa oli esitetty, että Ylöjärven kunta oli saattanut kunnallisen sopimusvaltuuskunnan tietoon Ylöjärven kunnassa noudatetun työehtosopimusta paremman etuuden siinä tarkoituksessa, että menettelyllä oli vahvistettu kuntakohtaisen työehtosopimusta paremman etuuden noudattaminen. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli Ylöjärven kunnalle asian johdosta lähettämässään kirjeessä vain todennut, että Ylöjärven kunnassa oli tunti- ja urakkapalkkaisiin työntekijöihin nähden noudatettava kirjeessä mainittua kaupunkien ja kauppalain työehtosopimusta. Ylöjärven kunnan menettely, jolla päätös oli saatettu kunnallisen sopimusvaltuuskunnan tiedoksi, ei ollut muuttanut paikallisen päätöksen luonnetta, eikä työehtosopimuksen hyväksymisestä ollut ollut kysymys.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan, sillä Ylöjärven kunnan menettely oli ollut työehtosopimuksen mukainen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kunta-alan ammattiliitto KTV on vielä lausunut, että työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 §:lle ei ollut alun perin tarkoitettu antaa sellaista sisältöä, että paremman työsuhteen ehdon säilyminen määriteltäisiin eri tavoin riippuen siitä, oliko kysymys palkkaukseen liittyvästä etuudesta vai muusta työsuhteen ehdosta. Allekirjoituspöytäkirjan määräykselle ei myöskään ollut käytännössä vakiintunut tämän sisältöistä tulkintaa.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 §:n sanamuoto osoitti, ettei 28.2.1990 voimaan tulleella työehtosopimuksella voitu heikentää mainittuna ajankohtana voimassa ollutta työntekijän palkkatasoa eikä myöskään muuttaa sitä tapaa, jolla tietty työehtosopimusta parempi palkkausehto oli paikallisesti toteutettu. Kysymyksessä olevassa määräyksessä todettiin ensin, että työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot tuli säilyttää. Tämän jälkeen todettiin, että lisäksi tuli säilyttää parempien palvelussuhteen ehtojen perusteella syntynyt palkkataso. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 §:ssä oli todettu, että työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot ja niiden perusteella muodostunut palkkataso säilytettiin. Sen sijaan määräyksessä ei ollut todettu, että palkkataso tai palvelussuhteen ehdot tulisi säilyttää.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut esittänyt selvitystä, jonka mukaan kunnissa ja kuntainliitoissa olisi noudatettu työehtosopimuksen sanamuodosta poikkeavaa soveltamiskäytäntöä siten, että ainoastaan tietyn ajankohdan palkkataso muodostaisi allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitetun niin sanotun paremman etuuden ja että Kuntaalan ammattiliitto KTV olisi tämän käytännön hyväksynyt. Myöskään tällaista tulkintaa vahvistavaa oikeuskäytäntöä ei ollut olemassa.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 19/1989 oli ollut kysymys Turun kaupungin palveluksessa oleville tuntipalkkaisille työntekijöille paikallisen sopimuksen perusteella maksetusta työehtosopimusta paremmasta hyvänmiehenlisästä ja siitä, oliko tämä lisä säilytettävä. Tuomiossa oli katsottu, että Turun kaupungin tuntipalkkaisille työntekijöille oli maksettava tässä tapauksessa erimielisyyttä aiheuttaneet hyvänmiehenlisät samaa käytäntöä noudattaen erillisinä kuin heille aikaisemminkin oli maksettu. Tässä tuomiossa oli ollut kysymys saman tuntipalkkaisten työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksen tulkinnasta kuin nyt esillä olevassa asiassa.

Kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 §:n sanamuodosta poikkeavaa tulkintaa ei voitu perustella kuukausipalkkaisten työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 16 §:n määräyksellä ja vielä vähemmän mainitun työehtosopimuksen henkilökohtaista palkanlisää koskevan sopimusmääräyksen soveltamisohjeilla. Kunnallisia kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa oli erillinen henkilökohtaista palkanlisää koskeva määräys. Vastaavaa määräystä ei ollut tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa.

Henkilökohtainen palkanlisä oli yleensä yksittäiselle työntekijälle tai korkeintaan tietylle ammattiryhmälle työtehtävän tai muun sellaisen perusteella maksettu palkanlisä. Nyt erimielisyyden kohteena olevaa palkanlisää oli maksettu kaikille Ylöjärven kunnan tuntipalkkaisille työntekijöille riippumatta heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan kuten tehtävistä, ammattiryhmästä tai muusta vastaavasta tekijästä. Henkilökohtainen palkanlisä ja palvelusajan perusteella kaikille työntekijöille maksettava lisä olivat siten luonteeltaan aivan erityyppisiä palkkaustekijöitä. Tämän vuoksi ensin mainittua työsuhteen ehtoa koskevalla sopimusmääräyksellä ei voitu tulkita viimeksi mainitun sopimusmääräyksen sisältöä.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vielä lausunut, että 1.3.1981 - 28.2.1983 voimassa olleen kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 11 §:ään sisältyi seuraavan sisältöinen parempien etuuksien säilyttämistä koskeva määräys: "Sovittiin, että tuntipalkkaisten työntekijöiden tätä työehtosopimusta paremmat etuudet säilyvät sellaisina kuin ne olivat voimassa 28.2.1981, ellei tällä työehtosopimuksella tai työehtosopimuspöytäkirjalla ole muusta sovittu." Tämän jälkeen tehdyn 1.4.1983 - 29.2.1984 voimassa olleen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan vastaavaa määräystä oli muutettu siten, että määräykseen oli lisätty sanat "ja niiden perusteella muodostunut palkkataso säilytetään". Allekirjoituspöytäkirjan määräys oli säilynyt tämän sisältöisenä kaikissa myöhemmin solmituissa työehtosopimuksissa.

Edellä tarkoitetulla työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksen muutoksella oli tarkoitettu turvata nimenomaan palkkatason säilyttäminen sillä tasolla, joka työntekijällä oli allekirjoituspöytäkirjan määräyksessä ilmenevänä ajankohtana. Määräystä ei voitu tulkita siten, ettei kunnalla olisi mahdollisuutta luopua esimerkiksi paikallisista erityisjärjestelyistä edes silloin, kun järjestelyt perustuivat yksipuolisiin päätöksiin.

Kuukausipalkkaisia ja tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevien työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjojen kysymyksessä olevat määräykset olivat asialliselta sisällöltään samanlaiset, vaikka niiden sanamuodot jonkin verran poikkesivatkin toisistaan. Tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen ei ollut otettu soveltamisohjetta, mutta kuukausipalkkaisten työehtosopimuksen soveltamisohjeesta ilmenevää periaatetta sovellettiin kuitenkin myös tuntipalkkaisiin työntekijöihin. Soveltamisohjeissa oli selvitetty, miten työehtosopimusta paremman etuuden osalta meneteltiin esimerkiksi silloin, kun työnantaja muutti prosentuaalisen lisän markkamääräiseksi.

Kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaisella henkilökohtaisella lisällä tarkoitettiin kaikkea sellaista palkkaetuutta, joka ylitti työehtosopimuksen mukaiset etuudet. Kysymyksessä voi olla paitsi yksittäiselle työntekijälle maksettu palkanlisä, myös kaikille työntekijöille maksettu lisä, kuten nyt esillä olevassa tapauksessa oli asianlaita.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 19/1989 tarkoitettu parempi etuus oli perustunut paikalliseen sopimukseen. Asiassa oli ollut kysymys siitä, millä tavoin valtakunnallisen työehtosopimuksen määräykset ja paikallisen sopimuksen määräykset olivat yhteensovitettavissa. Paikallisen sopimuksen noudattamisvelvollisuudesta sinänsä ei ollut ollut riitaa. Ylöjärven kunnassa sitä vastoin oli ollut kysymys paikallisesta kunnan yksipuolisesta päätöksestä ja sen muuttamisesta.

KANTAJAN LISÄLAUSUNTO

Kunta-alan ammattiliitto KTV on vielä lausunut, että työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kysymyksessä olevalla määräyksellä oli jo ennen 1.4.1983 voimaan tullutta työehtosopimustakin tarkoitettu turvata työntekijälle sellainen parempi palkkataso, jonka hän tavalla tai toisella oli sopinut työnantajan kanssa tai joka työnantajan yksipuolisen määräyksen perusteella oli muodostunut paremmaksi palvelussuhteen ehdoksi. Palkkatason säilyttämistä koskevalla lisäyksellä allekirjoituspöytäkirjan määräykseen ei ollut tarkoitettu muuttaa tätä sopimusmääräyksen sisältöä. Tätä sopimuskohtaa tai siihen liittyvää sanamuodon muutosta ei ollut käsitelty erikseen keväällä 1983 käydyissä työehtosopimusta koskeneissa neuvotteluissa. Sanamuodon muutoksen yhteydessä ei siten ollut sovittu tai tarkoitettu sopia mitään uutta.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli selostanut 1.4.1983 voimaan tullutta uutta tuntipalkkaisten työehtosopimusta "Kunta ja me" -lehdessään. Tässä tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen muutoksia koskevassa kirjoituksessa ei ollut ollut minkäänlaista viittausta siihen, että allekirjoituspöytäkirjan kysymyksessä olevaa määräystä olisi muutettu uudella työehtosopimuksella.

Huhtikuun 1 päivänä 1983 voimaan tulleeseen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan oli liittynyt erillinen soveltamisohje. Tässäkään ei ollut ollut mainintaa siitä, että allekirjoituspöytäkirjan parempia etuuksia koskevan sopimusmääräyksen sanamuodon muutoksella olisi tarkoitettu myös muuttaa määräyksen sisältöä tai sen soveltamista.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli myös selostanut omassa julkaisussaan 1.4.1983 voimaan tullutta tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Tässä yhteydessä kunnallisen sopimusvaltuuskunnan edustaja ei ollut maininnut mitään siitä, että allekirjoituspöytäkirjaa olisi muutettu sanamuodon muutoksen yhteydessä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Ylöjärven kunta on osaltaan yhtynyt kunnallisen työmarkkinalaitoksen asiassa esittämään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Kunta-alan ammattiliitto KTV 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Ylöjärven kunnanvaltuuston 30.9.1963 tekemän päätöksen perusteella maksetaan kunnan palveluksessa olevalle tuntipalkkaiselle työntekijälle palvelusaikalisää. Päätöksen mukaan lisä maksetaan työntekijöille, jotka ovat olleet kunnan palveluksessa yhtäjaksoisesti vähintään kolmen vuoden ajan. Palvelusaikalisän suuruus on neljä prosenttia peruspalkasta ja lisä maksetaan joka kolmen vuoden jaksolta, mutta kuitenkin korkeintaan viideltä jaksolta, jolloin peruspalkkaan tulee yhteensä 20 prosentin palvelusaikalisä.

Ylöjärven kunnan ja Ylöjärven kunnan viranhaltijat ja työntekijät r.y:n välillä 1.4.1971 käydyissä uusien työehto- ja virkaehtosopimusten soveltamista Ylöjärven kunnassa koskeneissa neuvotteluissa on sovittu palvelusaikalisää maksettavaksi kunnanvaltuuston tekemän päätöksen mukaisesti.

Ylöjärven kunnanvaltuusto on 19.9.1991 tehnyt päätöksen kuntakohtaisen palvelusaikalisän lakkauttamisesta 1.10.1991 lukien. Tehdyn päätöksen mukaan niin sanotuilla vanhoilla työntekijöillä kuntakohtainen palvelusaikalisä säilyy palvelussuhteen loppuun saakka laskettuna sen prosenttimäärän mukaan peruspalkasta, kuin mitä sitä on maksettu 30.9.1991. Sen sijaan 30.9.1991 jälkeen kunnan palvelukseen tuleville uusille tuntipalkkaisille työntekijöille ei palvelussaikalisää päätöksen mukaan makseta.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että Ylöjärven kunta on kunnallisia tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 §:n nojalla velvollinen suorittamaan kunnan palveluksessa 30.9.1991 olleille tuntipalkkaisille työntekijöille kuntakohtaista palvelusaikalisää sen mukaisesti kuin lisää on maksettu kunnassa kunnanvaltuuston vuonna 1963 tekemän päätöksen jälkeen.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 §:n mukaan tuntipalkkaisten työntekijöiden tätä työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot ja niiden perusteella muodostunut palkkataso säilytetään sellaisina kuin ne olivat voimassa 28.2.1990, ellei tällä työehtosopimuksella tai työehtosopimuspöytäkirjalla ole muusta sovittu. Määräys on otettu edellä mainitun sisältöisenä 1.4.1983 voimaan tulleen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan. Tätä ennen voimassa olleen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan vastaavassa määräyksessä on todettu, että tuntipalkkaisten työntekijöiden tätä työehtosopimusta paremmat etuudet säilyvät sellaisina kuin ne olivat voimassa 28.2.1981, ellei tällä työehtosopimuksella tai työehtosopimuspöytäkirjalla ole muusta sovittu.

Vuonna 1983 solmitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan tehty muutos on hyväksytty silloisen kunnallisen sopimusvaltuuskunnan edustajan aloitteesta. Todistajana kuultu kunnallista sopimusvaltuuskuntaa neuvotteluissa edustanut asiamies on kertonut, että tehdyllä muutoksella on haluttu turvata työntekijälle työehtosopimukseen perustumattoman työehtosopimusta paremman palvelussuhteen ehdon perusteella saavutettu palkkataso. Todistajan mukaan tarkoituksena ei sen sijaan ole ollut, että tällainen työehtosopimusta parempi palkkausta koskeva työsuhteen ehto muutoin säilyisi ennallaan. Todistajan mukaan kunnallisen sopimusvaltuuskunnan taholta on käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa muutoksen perusteluiksi esitetty, että määräys halutaan muuttaa samansisältöiseksi kuin kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan vastaava määräys.

Neuvotteluissa on todistajan mukaan tuotu esille se, että tarkoituksena on ryhtyä soveltamaan tuntipalkkaisten työehtosopimusten määräyksiä siten, että harkinnanvaraisten palkantarkistusten yhteydessä työehtosopimukseen perustumattoman palkkaetuuden osalta menetellään samalla tavoin kuin kuukausipalkkaisten työehtosopimusten soveltamispiirissä menetellään harkinnanvaraisten palkantarkistusten yhteydessä työehtosopimukseen perustumattomien etuuksien leikkaamisessa. Sen sijaan neuvotteluissa ei ole tullut nimenomaisesti esille se, että sanamuodon muutoksella on tarkoitus muuttaa myös työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksen tulkintaa aikaisemmasta. Neuvotteluissa ei myöskään ole tuotu esille sitä, että muutoksen tarkoituksena on turvata vain työehtosopimukseen perustumattoman palvelussuhteen ehdon perusteella muodostunut palkkataso, mutta ei tällaisen palvelussuhteen ehdon säilymistä sinällään.

Todistajana kuullun työntekijäpuolta vuoden 1983 työehtosopimusneuvotteluissa edustaneen silloisen Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n edustajan kertoman mukaan tehdyllä allekirjoituspöytäkirjan määräyksen muutoksella ei työntekijäpuolen käsityksen mukaan ole ollut tarkoitus muuttaa määräyksen aikaisempaa tulkintaa. Sanamuodon muutoksesta huolimatta on todistajan mukaan määräystä edelleen ollut tarkoitus tulkita palkkausta koskevan työehtosopimusta paremman palvelussuhteen osalta siten, että sekä työehtosopimusta parempi palvelussuhteen ehto että myös tähän perustuva palkkataso tulee säilyttää ennallaan.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kantansa tueksi viitannut kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen henkilökohtaista palkanlisää koskeviin soveltamisohjeisiin, joista kunnallisen työmarkkinalaitoksen mielestä käy ilmi se periaate, että tarkoituksena on turvata vain palkkatason säilyminen. Näissä kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on todettu, että henkilökohtaisena lisänä pidetään kaikkea sellaista palkkaetuutta, joka ylittää työehtosopimuksen mukaan maksettavat palkkaedut. Soveltamisohjeissa on muun muassa todettu palkkaluokkatarkistusten vähentävän henkilökohtaisia lisiä. Soveltamisohjeissa on erikseen todettu ne tapaukset, missä palkankorotukset eivät vähennä henkilökohtaista lisää.

Näistä toisen työehtosopimuksen henkilökohtaista lisää koskevista erityisistä määräyksistä ei työtuomioistuimen mielestä voida saada johtoa nyt kysymyksessä olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksen tulkinnalle. Selvitystä ei ole esitetty siitä, miten kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan vastaavaa määräystä sovelletaan.

Vuonna 1983 solmitun työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen ovat osapuolet omissa julkaisuissaan selvittäneet uuden työehtosopimuksen muutoksia. Näissä selvityksissä ei kumpikaan osapuoli ole tuonut esille sitä, että allekirjoituspöytäkirjaan tehdyllä muutoksella olisi työehtosopimuksen aikaisempaa sisältöä muutettu. Myöskään kysymyksessä olevan allekirjoituspöytäkirjan määräyksen soveltamiskäytännöstä ei työtuomioistuimelle ole esitetty tarkempaa selvitystä.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa ei työehtosopimusta parempien palvelussuhteen ehtojen osalta ole tehty eroa sen suhteen, perustuuko tällainen parempi palvelussuhteen ehto työnantajan yksipuoliseen päätökseen vai sopimukseen. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että riidanalaista työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräystä on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti siten, että sekä työehtosopimusta parempi palvelussuhteen ehto että sen perusteella saavutettu palkkataso on säilytettävä ennallaan. Näin ollen Ylöjärven kunta on edelleen velvollinen suorittamaan kunnan palveluksessa 30.9.1991 olleille tuntipalkkaisille työntekijöille kuntakohtaista palvelusaikalisää sen mukaisesti kuin sitä on maksettu kunnanvaltuuston 30.9.1963 tekemän päätöksen jälkeen. Kun asia kuitenkin on ollut varsin tulkinnanvarainen, ei kunnallinen työmarkkinalaitos Ylöjärven kunnan menettelyn hyväksyessään olen syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Ylöjärven kunnanvaltuuston 19.9.1991 tekemä päätös, jolla kunta on yksipuolisesti lakkauttanut Ylöjärven kunnan tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan vuodesta 1963 asti voimassa olleen kuntakohtaisen työehtosopimusta paremman tuntipalkkaisten työntekijöiden palvelusaikalisäjärjestelmän kunnan palveluksessa 30.9.1991 olleilta tuntipalkkaisilta työntekijöiltä, on kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 §:n vastainen ja että Ylöjärven kunta on mainitun allekirjoituspöytäkirjan 14 §:n nojalla velvollinen suorittamaan kunnan palveluksessa 30.9.1991 olleille tuntipalkkaisille työntekijöille kuntakohtaista palvelusaikalisää sen mukaisesti kuin lisää on maksettu Ylöjärven kunnassa 30.9.1963 kunnanvaltuuston tekemän päätöksen jälkeen.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Uski, Korpela ja Kiuru jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.