Labor court dismisses union claim that employer violated collective agreement by transferring employee to new permanent workplace.

Näyttämättä oli jäänyt, että yhtiö työsuojeluvaltuutetun yhtiön toiseen toimipisteeseen siirtäessään olisi tietensä rikkonut työsuojelusopimuksen määräyksiä tai että yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää niitä rikkovansa.

Lisäksi oli näyttämättä jäänyt, että yhtiö olisi siten rajoittanut työsuojeluvaltuutetun ajankäyttöä, että yhtiön olisi katsottava rikkoneen työsuojelusopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työsuojeluvaltuutetun vakinaisen työntekopaikan siirron johdosta muututtua pysyvästi hänellä ei ollut oikeutta siirron jäkeiseltä ajalta vaatimiinsa matkakustannusten korvauksiin.

Kantaja Puutyöväen liitto r.y. Vastaajat Puusepänteollisuuden Liitto r.y. Vankkapuu Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 3.4.1990 allekirjoitetussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset STK, SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Työsuojelusopimus (12.2.1976)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Matkatyö

1. Jos työntekijä joutuu työnantajan määräyksestä työskentelemään tehtaan piirin ulkopuolella niin kaukana vakituisesta työpaikastaan, ettei hänellä ole tilaisuutta yöpyä kotonaan, korvataan hänelle tästä koituneet kustannukset seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Päiväraha

c) Kultakin matkan alkamisesta laskettavalta vuorokaudelta, jonka työntekijä on matkalla tai paikkakunnalla, jolla työ suoritetaan, maksetaan päivärahaa, joka on suuruudeltaan sama kuin valtion virkaehtosopimuksen mukaan kulloinkin voimassa oleva kotimaan päiväraha.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ruokaraha

2. Milloin työ suoritetaan vieraalla paikkakunnalla, josta työntekijä voi saapua yöksi kotiinsa korvataan työntekijälle ylimääräiset matkakustannukset ja jos matkaan ja vieraalla paikkakunnalla oloon on yhteensä käytetty vähintään 4 tuntia, maksetaan hänelle ruokarahaa 1/4 sen päivärahan määrästä, jota edellä c-kohdassa tarkoitetaan.

Sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijä työn takia voi palata kotiinsa vasta niin myöhään, että hän normaalisti olisi aterioinut tänä aikana kaksi kertaa (matka kestänyt väh. 10 t.) maksetaan tässä kohdassa mainittu ruokaraha kaksinkertaisena.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Jos työntekijän oman auton käytöstä matkatyössä on ennen matkaa sovittu, maksetaan siitä sekä työnantajan kanssa sovitusta muiden henkilöiden tai tavaran kuljetuksesta omalla autolla korvaus valtion työntekijöiden matkakorvauksista annetussa, kulloinkin voimassa olevassa valtioneuvoston päätöksessä olevien määrien mukaisesti, ellei paikallisesti toisin sovita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetun työsuojelusopimuksen kumonneessa 15.10.1990 voimaan tulleessa sopimuksessa työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Yhteistoimintaelimet

Työsuojeluyhteistoimintaa varten tuotantolaitoksessa tai sitä vastaavassa toimintayksikössä on työnantajan nimeämä yhteistoiminnasta vastaava työsuojelupäällikkö, työntekijöitä ja toimihenkilöitä yhteistoiminnassa edustava työsuojeluvaltuutettu tai, milloin mainitut ryhmät ovat valinneet kumpikin oman valtuutettunsa, näitä ryhmiä edustavat työsuojeluvaltuutetut sekä näille valitut kaksi varavaltuutettua sekä yksi tai useampia työsuojeluasiamiehiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Työsuojeluvaltuutettu

Työsuojeluvaltuutetun tehtävät määräytyvät työsuojelun valvonnasta annetun lain ja asetuksen mukaan. Lisäksi työsuojeluvaltuutettu suorittaa muut tehtävät, jotka hänelle muun lainsäädännön ja sopimusten perusteella kuuluvat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö

Työntekijöiden työsuojeluvaltuutettu

Työsuojeluvaltuutettu on oikeutettu ilman kussakin tapauksessa erikseen etukäteen annettavaa selvitystä saamaan neljän perättäisen viikon aikana vapautusta työstään työsuojeluvaltuutetulle kuuluvien tehtävien hoitamista varten tilastokeskuksen toimialaluokitukseen (TOL, syyskuu 1972) perustuvan liitteenä olevan toimialaluokituksen sekä työsuojeluvaltuutetun edustamien työntekijäin lukumäärän perusteella määräytyvän ajan, jolloin hänen on ensisijaisesti hoidettava valtuutetun tehtävät. Jos työsuojeluvaltuutettu edustaa useammilla toimialaluokituksen eri toimialoilla työskenteleviä työntekijöitä, määräytyy hänen ajankäyttönsä kerroin toimialoittain laskettujen kertoimien työntekijämäärillä painotetun keskiarvon mukaisesti. Mikäli laskelmien lopputuloksessa on tunnin kymmenesosia, on se pyöristettävä lähinnä ylempään täyteen tuntiin. Vapautus on kuitenkin vähintään neljä tuntia neljän perättäisen viikon aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yhteisiä määräyksiä

Vapautuksen ajankohdasta on sovittava asianomaisen työnjohdon kanssa, ellei vapautus ole välttämätöntä työpaikalla sattuneen poikkeuksellisen tapahtuman, kuten esimerkiksi työtapaturman sattumisen vuoksi. Vapautusta annettaessa on otettava huomioon työnjärjestelyyn liittyvät tekijät.

Mikäli työsuojeluvaltuutetun toimialue on alueellisesti poikkeuksellisen laaja esimerkiksi sen johdosta, että työskentelypisteet sijaitsevat etäällä toisistaan siten, että työsuojeluvaltuutettu joutuu käyttämään runsaasti aikaa eri työskentelypaikkojen välillä kulkemiseen, on tämä vapautuksen määrästä sovittaessa otettava huomioon.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Työsuojeluvaltuutetun siirtäminen

Työsuojeluvaltuutettuna toimivaa työntekijää tai toimihenkilöä ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää alempipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli työsuojeluvaltuutetuksi valituksi tullessaan. Häntä ei saa myöskään siirtää vähempiarvoiseen työhön, jos työnantaja voi tarjota hänelle muuta hänen ammattitaitoaan vastaavaa työtä. Työsuojeluvaltuutetun tehtävän takia häntä ei saa erottaa työstä.

Jos työsuojeluvaltuutetuksi valitun henkilön varsinainen työ vaikeuttaa työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamista on hänelle, ottaen huomioon tuotantolaitoksen tai sitä vastaavan toimintayksikön olosuhteet ja työsuojeluvaltuutetun ammattitaito, järjestettävä muuta työtä. Tällainen järjestely ei saa aiheuttaa hänen ansionsa alentumista.

Tämän pykälän 2 momentissa sovittuja periaatteita noudatetaan toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutettuun soveltuvin osin ottaen huomioon mitä sopimuksessa toimistojen työsuojeluyhteistoiminnasta on asiasta sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen liitto on lausunut, että liiton jäsen Anssi Rautio oli otettu Vankkapuu Oy:n Simpeleen toimipisteeseen työsuhteeseen 1.12.1986 höylärin tehtäviin. Rautio oli valittu työsuojeluvaltuutetuksi kyseiseen yritykseen vuosille 1990 ja 1991. Hänet oli painostustarkoituksessa määrätty 4.11.1991 siirtymään toiselle paikkakunnalle puutavaran myyntitehtäviin. Yrityksen kyseisessä työpisteessä ei ollut ollut muita työntekijöitä.

Rautio oli työsuojeluvaltuutettukautenaan sanottu irti 1.12.1990. Irtisanomiselle ei työnantaja ollut antanut selkeitä perusteita paikallisissa neuvotteluissa, jossa oli ollut läsnä myös työntekijäliiton aluetoimiston toimitsija. Irtisanominen oli myöhemmin peruutettu viimeistä edellisenä työpäivänä.

Vuoden 1991 syksyllä työpaikalla olivat alkaneet tuotannon supistukset, jolloin lyhennettyyn työviikkoon oli määrätty myös luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu, vaikka tuotanto oli ollut käynnissä viitenä päivänä viikossa. Asiassa oli käyty jälleen työpaikalla neuvotteluja ja tehty työntekijäliittoon oikeusapuhakemus. Neuvottelu oli käyty työpaikalla 2.9.1991. Neuvotteluissa oli peruutettu luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun lyhennettyyn työviikkoon siirtyminen. Työnantaja oli kuitenkin samalla ilmoittanut, että ratkaisu helpotti työnantajan jatkotoimienpiteitä. Työnantaja oli ilmoittanut välittömästi kahden työntekijän irtisanomisesta. Työsuojeluvaltuutettu Rautio oli puolestaan määrätty siirtymään Parikkalaan puutavaran myyntiin toisen työntekijän tilalle. Irtisanotut kaksi työntekijää olivat katsoneet joutuneensa työnantajan mielivaltaisen kohtelun alaiseksi. Seurauksena oli ollut heidän osaltaan oikeusapuhakemusten teko.

Työpaikalla oli käyty jälleen työpaikkatason neuvottelut 18.10.1991. Irtisanomiset olivat kuitenkin pysyneet voimassa ja työsuojeluvaltuutetun siirrolle toisiin tehtäviin työnantaja ei ollut nähnyt mitään estettä. Yhtiön toimitusjohtaja oli toiselle irtisanotulle todennut, että jos pääluottamusmies saataisiin vaihtumaan, niin hän voisi perua irtisanomiset.

Myöhemmin työnantaja oli peruuttanut irtisanomiset ja työllistänyt heidät yhtiön eräiden osakkaiden omistamassa rakennusliikkeessä. Siellä työntekijät olivat olleet töissä noin kahden kuukauden ajan ja sen jälkeen heidät oli siirretty yhtiön Simpeleen toimipisteeseen, joka oli ollut se toimipiste, missä Rautio oli aikaisemmin työskennellyt. Toinen työntekijöistä oli siirretty Raution työtehtäviin ja toinen oli tehnyt Simpeleen toimipisteessä puusepän töitä.

Työsuojeluvaltuutetun siirto Simpeleeltä Parikkalaan oli toteutettu 4.11.1991. Parikkalaan ei päässyt yleisillä kulkuneuvoilla, minkä vuoksi Rautio oli joutunut hankkimaan itselleen auton. Lisääntyneiden matkakustannusten vuoksi Raution ansiotaso aleni. Rautio oli siirretty toiselle paikkakunnalle alempiarvoisiin tehtäviin, mikä kävi ilmi muun muassa siitä, että hän oli saanut hoitaa ainoastaan myyntitehtäviä. Yksi syy siirtämiseen oli ollut se, että Rautiota ei valittaisi uudelleen työsuojeluvaltuutetuksi. Häntä oli muutoinkin painostettu esimerkiksi siten, ettei hän ollut saanut käyttää yhtiön puhelinta työsuojeluasioiden hoitamiseen.

Toimiessaan työsuojeluvaltuutettuna yhtiössä vuosina 1990 ja 1991 työnantaja ei ollut antanut Rautiolla lainkaan työsuojelusopimuksen 7 §:n mukaista vapautusta työsuojelutehtävien hoitamiseksi. Hän oli erään kerran pyytänyt työnantajalta lupaa työsuojeluasioiden hoitoon ja hänelle oli ilmoitettu, että hän saisi puoli tuntia aikaa näihin tehtäviin. Tämä aika oli mennyt jo matkojen kulkemiseen terveyskeskuksen ja työmaan välillä.

Rautiolle tuli työehtosopimuksen 18 §:n 2 kohdan mukaisesti maksaa 4.11.1991 lukien ruokarahaa ja kilometrikorvauksia. Ruokarahan ja kilometrikorvausten maksamisesta oli vastaavanlaisen tapauksen yhteydessä asianosaisliittojen välillä sovittu 11.11.1989.

Puusepänteollisuuden Liitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se ei ollut millään tavoin pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että Raution syrjintä olisi päättynyt, vaan oli katsonut, että hänen siirtonsa Parikkalan myyntipisteeseen oli ollut jopa oikeutettua.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Vankkapuu Oy on toiminut työsuojelusopimuksen 7 ja 10 §:n vastaisesti siirtäessään syrjimistarkoituksessa Anssi Raution toisiin tehtäviin ja estäessään häntä käyttämästä neljän tunnin vapautusta neljän perättäisen viikon aikana.

Lisäksi Puutyöväen liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Rautiolle työehtosopimuksen 18 §:n 2 kohdan mukaisesti ruokarahaa 29,25 markkaa päivältä 4.11.1991 lukien 1.1.1992 saakka ja sen jälkeen ruokarahaa 41,25 markkaa päivältä siihen saakka kunnes siirto kestää sekä kilometrikorvauksia 1,44 markkaa kilometriltä 1.1.1992 saakka ja sen jälkeen 1,48 markkaa kilometriltä siihen asti kunnes siirto kestää.

Edelleen Puutyöväen liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Vankkapuu Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Puusepänteollisuuden Liiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Puusepänteollisuuden Liitto ja Vankkapuu Oy ovat lausuneet, että taloudellisista ja tuotannollisista syistä tilauskannan supistuttua 42 prosenttia oli Vankkapuu Oy:ssä jouduttu turvautumaan työaika- ja muihin järjestelyihin. Nämä toimenpiteet olivat käsittäneet myös kahden työntekijän irtisanomiset. Toisen työntekijän tilalle Parikkalan myyntipisteeseen oli siirretty työsuojeluvaltuutettu Rautio, koska hänellä oli ollut tarvittava kokemus myyntityöstä. Raution tilalle Simpeleellä ei ollut otettu ketään.

Rautiota ei ollut siirretty Parikkalan myyntipisteeseen painostustarkoituksessa. Siirron tarkoituksena ei myöskään ollut ollut estää tai vaikeuttaa hänen toimintaansa työsuojeluvaltuutettuna. Raution työ Parikkalassa oli käsittänyt hänen tavanomaisia työsopimuksensa tarkoittamia työtehtäviä.

Rautio oli saanut työsuojeluvaltuutettuna ollessaan työsuojelusopimuksen 7 §:n mukaisesti vapautusta työstään. Hän oli voinut hoitaa valtuutetun tehtävänsä täysin normaalisti ilman, että työnantaja olisi siihen mitenkään puuttunut. Rautio oli osallistunut tavanomaisesti muun muassa työsuojelupiirin toimittamiin tarkastuksiin. Siirto Parikkalaan ei ollut vaikeuttanut työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamista. Rautiota ei ollut myöskään siirretty vähempiarvoiseen työhön, sillä hän oli suorittanut Parikkalan myyntipisteessä tavanomaisia ammattinsa tarkoittamia töitä. Asiassa ei ollut edes väitetty, että Rautio olisi siirretty sopimuksen vastaisesti alempipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli ollut työsuojeluvaltuutetuksi tullessaan. Se seikka, ettei Rautiota ollut valittu uudestaan työsuojeluvaltuutetuksi ei ollut johtunut työnantajasta vaan työntekijöistä, jotka vapaissa vaaleissa olivat äänestäneet itselleen työsuojeluvaltuutetun. Yhtiö ei ollut menetellyt työsuojelusopimuksen 7 ja 10 §:n vastaisesti.

Yhtiö ei ollut myöskään velvollinen suorittamaan kanteessa tarkoitettua ruokarahaa eikä kilometrikorvauksia. Raution säännöllinen työskentely Parikkalan myyntipisteessä ei ollut työehtosopimuksen tarkoittamaa matkatyötä. Huomioon ottaen Vankkapuu Oy:ssä vallinneen tuotannollisen ja taloudellisen tilanteen työnantajalla oli ollut oikeus siirtää Rautio Parikkalan myyntipisteeseen. Näin ollen yhtiö ei ollut myöskään tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Liittoneuvotteluissa työnantajaliiton johtaja oli todennut työnantajan menetelleen asiassa työehtosopimuksen mukaisesti. Yhtiön oli tullut voida luottaa tähän työnantajaliiton ilmoitukseen. Tietensä rikkominen ei näin ollen ollut voinut tulla yhtiön osalta kysymykseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puusepänteollisuuden Liitto ja Vankkapuu Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Puusepänteollisuuden Liitto ja Vankkapuu Oy 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Anssi Rautio on tullut Vankkapuu Oy:n palvelukseen 1.12.1986. Aluksi hän on työskennellyt kuormalavojen valmistuksessa ja puutavaramyynnissä, mutta siirtynyt sitten omasta pyynnöstään osaksi terveydellisiin syihin vedoten höyläämöön. Vuonna 1990 Rautio on siirretty konepuusepän tehtäviin. Tämän jälkeen Raution on myyntityön lisäksi tehnyt erilaisia puusepän töitä marraskuuhun 1991 saakka, jolloin hänet on siirretty yhtiön Parikkalan toimipisteeseen. Siellä Raution tehtävät ovat painottuneet puutavaran myyntityöhön, minkä lisäksi hän on tehnyt vähäisessä määrin puusepän töitä. Rautio on toiminut työntekijöiden työsuojeluvaltuutettuna vuoden 1990 alusta vuoden 1991 loppuun.

Työsuojelusopimuksen 10 §:n mukaan työsuojeluvaltuutettua ei saa siirtää alempipalkkaiseen työhön. Häntä ei saa myöskään siirtää vähempiarvoiseen työhön, jos työnantaja voi tarjota hänelle muuta hänen ammattitaitoaan vastaavaa työtä. Saman 10 §:n 2 momentin mukaan jos työsuojeluvaltuutetuksi valitun henkilön varsinainen työ vaikeuttaa työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamista, hänelle on ottaen huomioon tuotantolaitoksen olosuhteet ja työsuojeluvaltuutetun ammattitaito järjestettävä muuta työtä.

Esitetyn selvityksen mukaan Raution työsopimuksen irtisanominen vuonna 1990 on perustettu taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin. Työntekijäpuolen riitautettua asian on irtisanominen neuvottelujen jälkeen ennen irtisanomisajan päättymistä peruutettu. Vuonna 1991 oli kaikille yhtiön työntekijöille annettu lomautusvaroitus lyhennettyyn työviikkoon siirtymiseksi. Kun Rautio ja luottamusmies eivät kohdaltaan olleet hyväksyneet lomauttamista, työnantaja on ne peruuttanut ja maksanut palkan jo toteutuneen lomautuksen osalta.

Lomautusten peruuttamisen jälkeen Vankkapuu Oy on irtisanonut kahden työntekijän, Antti Siitosen ja Jukka Tynkkysen työsopimukset. Heistä Siitonen on tuolloin työskennellyt Parikkalan toimipisteessä ja Tynkkynen Simpeleellä lavojen valmistuksessa. Rautiolle on tarjottu siirtymistä Siitosen sijaan Parikkalaan. Raution kertoman mukaan vaihtoehtona siirtymiselle oli työsuhteen päättyminen, minkä vuoksi Rautio on siirtoon suostunut. Työnantajan ilmoituksen mukaan puusepän työt Simpeleellä olivat loppuneet eikä puutavarapuolellakaan ollut työtä kahdelle miehelle. Siitosen ja Tynkkysen irtisanomiset on sittemmin peruutettu ja heidät on siirretty erään toisen yhtiön palvelukseen. Muutaman kuukauden kuluttua heidät molemmat on jälleen otettu Vankkapuu Oy:n palvelukseen.

Raution palkkaus ei ole Parikkalaan siirtymisen yhteydessä muuttunut. Muun selvityksen puuttuessa työsuojelusopimuksen 10 §:n kieltoa alempipalkkaiseen työhön siirtämisestä on tulkittava määräyksen sanamuodon mukaisesti. Näin ollen on verrattava työntekijän palkkausta ennen ja jälkeen siirron ottamatta huomioon siirron johdosta mahdollisesti lisääntyneitä matka- tai muita kustannuksia. Kun Raution palkkaus ei siirron yhteydessä ole alentunut, työnantaja ei ole rikkonut tältä osin työehtosopimusta.

Rautio on Simpeleen toimipisteessä tehnyt myyntityön ohella ammattitaitoisen konepuusepän töitä. Nämä työt ovat kuitenkin esitetyn selvityksen mukaan huomattavasti vähentyneet ja yhtiön tuotanto on koostunut pääasiassa kuormalavoista ja rullanpäätulpista. Vaikka Parikkalan toimipisteessä ei ollut koneistuksen puolesta mahdollisuuksia tehdä vastaavia konepuusepän töitä, työtuomioistuimen mielestä ei ole vallinneet olosuhteet huomioon ottaen perusteita pitää Parikkalan toimipisteen töitä työsuojelusopimuksen tarkoittamalla tavalla vähempiarvoisina kuin Raution Simpeleellä ennen siirtoa tekemiä töitä.

Todistajana kuullun projektipäällikön kertoman mukaan edellä mainittu Antti Siitonen on Vankkapuu Oy:n palvelukseen palattuaan työskennellyt lavatuotannossa ja autonkuljettajan sijaisena sekä jonkin verran puutavaran myyntityössä ja joskus myös höylääjän sijaisena. Jukka Tynkkynen, jonka työsopimus on sittemmin irtisanottu, on tehnyt kuormalavoja. Kumpikaan heistä ei ole tehnyt konepuusepän töitä.

Raution siirrolla on voinut olla vaikutusta siihen, että häntä ei ole valittu uudelleen työsuojeluvaltuutetuksi. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että siirto olisi osaksikaan toteutettu tässä tarkoituksessa.

Asianosaisliitot ovat yksimielisiä siitä, että jos työntekijän työntekopaikka muuttuu pysyvästi, hän ei ole oikeutettu työehtosopimuksen mukaisiin matkakorvauksiin. Vakinaiseksi työpaikaksi katsotaan työpaikka, johon viimeksi on solmittu työsuhde. Tässä tapauksessa Raution vakinainen työntekopaikka on 4.11.1990 lukien ollut Vankkapuu Oy:n Parikkalan toimipiste, joten hänellä ei ole oikeutta tuon jälkeiseltä ajalta vaatimiinsa matkakustannusten korvauksiin.

Edellä lausuttuun nähden Puusepänteollisuuden Liiton ei ole näytetty laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat Puusepänteollisuuden Liitto ja Vankkapuu Oy itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Kontio, Nouro, Leivo ja Vertanen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.