Labor court allows sick leave pay for father when child's sudden illness occurs during mother's temporary leave.

Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuttua äkillisesti lapsen äiti oli jäänyt tilapäiselle hoitovapaalle hoitamaan lastaan ensimmäiseksi sairauspäiväksi ja lapsen isä kahdeksi seuraavaksi lapsen sairauspäiväksi. Tilapäisen hoitovapaan palkallisuus ei edellyttänyt työntekijän jäämistä hoitovapaalle välittömästi lapsen äkillisesti sairastuttua. Lapsen isällä oli siten oikeus ansionmenetyksen korvaukseen lapsensa hoitoajalta.

Yhtiötä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Puutyöväen liitto r.y. Vastaajat Puusepänteollisuuden Liitto r.y. Vankkapuu Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 3.4.1990 allekirjoitetussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

19 § Sairausajan palkka

Sairausajan - palkan edellytykset ja ajanjakso

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana keskituntiansion mukaisen palkan toisen sellaisen täyden poissaolopäivän alusta tai mikäli työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta, ensimmäisen sellaisen poissaolopäivän alusta lukien, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, enintään 28 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä noudattaen muilta osin tässä pykälässä olevia edellytyksiä ja määräyksiä. Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kolme vuotta on vastaava ajanjakso 35 päivää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

23 § Erinäiset korvaukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lapsen sairastuminen

6. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan äidille tai isälle tämän työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen mukaisesti korvaus lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi välttämättömästä, lyhyestä tilapäisestä poissaolosta. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä ja että poissaolosta annetaan työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Edellä sanottua sovelletaan myös yksinhuoltajiin.

Saman sairastumisen johdosta korvausta maksetaan vain toiselle vanhemmista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliitot ovat 30.9.1991 muuttaneet työehtosopimuksen 19 §:n 1. kohdan 1.10.1991 alkaen kuulumaan seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 § Sairausajan palkka

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden, ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana keskituntiansion mukaisen palkan ensimmäisen sellaisen poissaolopäivän alusta lukien, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, enintään 28 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä noudattaen muilta osin tässä pykälässä olevia edellytyksiä ja määräyksiä.

Soveltamisohje:

Työntekijän kyvyttömyys työn tekoon todetaan ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin lääkärintodistuksella. Muun lääkärin kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä riittää perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle tapauksissa, joissa hoidon kiireellisyyden, työterveyslääkärin kaukaisen sijainnin, vastaanottoajan soveltumattomuuden, erikoislääkärin tutkimuksen tarpeellisuuden, matkatyön tai muun perustellun syyn vuoksi työterveyslääkärin käyttö ei ole mahdollista. Jos sairauden laatu tai muu vastaava syy estää lääkärintodistuksen hankkimisen sairauden alkaessa, on se hankittava välittömästi esteen poistuttua.

Muist.1 Työntekijälle, jonka työsuhde on ennen sairauden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti alle kaksi vuotta, eikä työkyvyttömyys ole aiheutunut työtapaturmasta, sairausajan palkkaa maksetaan vasta toisen sellaisen sairauspäivän alusta lukien, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä.

Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 3 vuotta, on edellä mainittu ajanjakso 35 päivää.

19 §:n 1. kohdan toinen kappale muuttuu kolmanneksi kappaleeksi jne. Nykyinen Muist. 1. muuttuu Muist. 2:ksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Työntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen liitto on lausunut, että puuseppä Anssi Raution lapsi oli sairastunut 29.1.1992. Lapsen äiti oli jäänyt työstään pois hoitamaan lasta, koska isä oli ollut siinä käsityksessä, ettei hänelle maksettaisi palkkaa lapsen sairastumisen ajalta. Hän oli saanut tällaisen tiedon työntekijäliitosta vuonna 1991. Tarkistettaessa kuitenkin asiaa uudelleen työntekijäliiton Lappeenrannan aluetoimiston toimitsija oli ilmoittanut, että jommalla kummalla vanhemmista oli oikeus jäädä hoitamaan lasta palkkaa menettämättä.

Raution ollessa 30.1.1992 lähdössä työhön, hänen vaimonsa oli ilmoittanut, ettei voisi jäädä lasta hoitamaan, koska hänellä olisi työssään koulutustilaisuus, joka vaatisi välttämättä hänen läsnäoloaan. Tällöin kello oli ollut 7.30. Rautio oli 29.1.1992 noin kello 22 saapunut työstä, jolloin hänen vaimonsa ja lapsensa olivat olleet nukkumassa. Koulutustilaisuudesta Rautio oli tämän vuoksi voinut keskustella vaimonsa kanssa vasta aamulla.

Rautio oli 30.1.1992 ilmoittanut puhelimitse työnantajalle noin kello 8.10, ettei voinut saapua ainakaan sinä päivänä työhön. Sen jälkeen hän oli vienyt lapsensa terveyskeskukseen, josta hän oli saanut todistuksen lapsen sairaudesta terveydenhoitajalta kahdeksi päiväksi ajalle 30. - 31.1.1992.

Yhtiö oli kieltäytynyt maksamasta Rautiolle palkkaa sairaan lapsen hoitoajalta 30. - 31.1.1992. Raution keskituntiansio oli ollut 44,70 markkaa ja hänen ansionmenetyksensä mainitulta ajalta oli ollut 715,20 markkaa.

Keväällä 1988 kysymyksessä olevaa työehtosopimuksen määräystä oli muutettu ja tuolloin molemmat vanhemmat oli asetettu tasavertaisiksi ansionmenetyksen korvaamisen suhteen. Uudistuksen taustalla oli ollut työsopimuslakiin otettu uusi 34 c §, joka oli koskenut tilapäistä hoitovapaata. Tähän hoitovapaaseen olivat samalla tavoin oikeutettuja lapsen molemmat vanhemmat. Teollisuuden eri alojen työehtosopimuksiin muutos oli tehty sanallisesti hieman eri tavoin. Kaikissa työehtosopimuksissa oli kuitenkin tarkoitettu saattaa omat vanhemmat tasavertaiseen asemaan ansionmenetyksen korvaamisen osalta. Puusepänteollisuuden työehtosopimukseen oli lisätty entiseen sanamuotoon äidin rinnalle korvaukseen oikeutetuksi myös lapsen isä. Toisin sanoen määräyksen tarkoituksena oli ollut, että äiti ja isä voivat tämän sopimuksen mukaisesti vuorotella lapsen hoidossa. Luonnollista oli, että sairaan lapsen hoitamisesta palkkaa maksettiin vain toiselle vanhemmista kerrallaan.

Sekä paikalliset neuvottelut että liittojen väliset neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen liitto on vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Vankkapuu Oy:n suorittamaan Anssi Rautiolle palkkana sairaan lapsen hoitoajalta 30. - 31.1.1992 715,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.1.1992 lukien, sekä tuomitsemaan Vankkapuu Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Puusepänteollisuuden Liitto ja Vankkapuu Oy ovat lausuneet, että lapsen sairastumisen johdosta ensin oli ollut poissa työstä lapsen äiti ja tämän jälkeen isä. Työnantaja oli kieltäytynyt työehtosopimuksen sanamuodon ja sisällön mukaisesti maksamasta isälle sairaan lapsen hoitamisesta palkkaa, koska sairaan lapsen hoitoajasta maksettiin palkkaa vain toiselle vanhemmista.

Isä oli ilmoittanut työnantajalleen vasta työajan alkamisen jälkeen jäävänsä hoitamaan sairasta lasta, koska hänen vaimonsa oli lähtenyt oman työnantajansa järjestämään koulutustilaisuuteen, mistä vaimon oli täytynyt olla tietoinen jo paljon aikaisemmin. Isän yllättävästä poisjäännistä työstä oli aiheutunut työnantajalle sijaisjärjestelyineen huomattavaa haittaa ja kustannuksia.

Työehtosopimuksen lapsen sairastumista koskevan määräyksen mukaan saman sairastumisen johdosta korvausta maksettiin vain toiselle vanhemmista. Tällä oli tarkoitettu sitä, että työnantajalla oli velvollisuus suorittaa palkkaa enintään neljän päivän jaksolta vain toiselle vanhemmista. Työnantajalla oli palkanmaksuvelvollisuus vain sille vanhemmista, joka ensiksi jäi pois työstä työehtosopimusmääräyksen tarkoittaman syyn johdosta. Kysymykseen voi tulla joko lapsen isä tai äiti. Tässä mielessä työehtosopimusmääräys oli ehdottoman tasapuolinen. Määräyksen mukaan työnantajalla ei ollut palkanmaksuvelvollisuutta tilanteessa, missä neljän päivän jakson sisällä hoidon aloittaneen puolison palattua työhön toinen puolisoista jatkoi hoitoa. Tällaisessa tilanteessa korvausvelvollisuus koski vain hoidon aloittanutta puolisoa. Lapsi ei ollut sairastunut äkillisesti hoidon jatkajan kannalta. Eri asia oli, että työsopimuslain mukaan puolisot voivat neljän päivän sisällä vaihtaa sairastuneen lapsen hoitajaa.

Toisaalta laki ei asettanut työnantajalle tilapäisen hoitovapaan osalta palkanmaksuvelvollisuutta. Kysymys oli vain vapaan antamisesta. Palkanmaksuvelvollisuudesta oli sovittu työehtosopimuksessa. Lain sisältö ei antanut johtoa palkanmaksuvelvollisuuden sisältöön.

Lapsen sairastumista koskevat työehtosopimustekstit vaihtelivat jonkin verran aloittain. Esimerkiksi vaatetusteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa todettiin, että korvausta maksettiin samanaikaisesti vain toiselle vanhemmista. Termi samanaikaisesti oli ymmärretty siten, että vuorottelu puolisoiden kesken neljän päivän sisällä oli mahdollinen ja työnantajalla oli molempien puolisoiden osalta palkanmaksuvelvollisuus. Termiä samanaikaisesti ei ollut otettu puusepänteollisuuden työehtosopimukseen.

Riidanalaista tekstiä sanamuodoltaan vastaavat tekstit oli otettu muun muassa kemian- ja metalliteollisuutta koskeviin työehtosopimuksiin. Kummallakin keskeisellä teollisuuden alalla oli asianomaista työehtosopimusmääräystä myös sovellettu samoin kuin puusepänteollisuudessa. Myöskään näillä aloilla ei ollut katsottu työnantajalla olleen palkanmaksuvelvollisuutta sille puolisoista, joka oli jatkanut toisen puolison aloittamaa sairaan lapsen hoitamista.

Palkanmaksuvelvollisuus oli koskenut vain Raution vaimon työnantajaa. Rautiolla oli ollut lakiin perustuva oikeus jäädä hoitamaan sairasta lastaan, mutta hänellä ei ollut oikeutta palkkaan kyseessä olevalta ajalta. Hänen olisi tullut lisäksi ilmoittaa työstä poisjäämisestään asianmukaisesti.

Vankkapuu Oy oli noudattanut asiassa työnantajaliitoltaan saamiaan ohjeita. Se ei näin ollen ollut voinut myöskään rikkoa tietensä työehtosopimusta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, vastaajat 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vankkapuu Oy:n palveluksessa olevan Anssi Raution alle 10-vuotias lapsi on sairastunut äkillisesti 29.1.1992, minkä vuoksi lapsen äiti on jäänyt tuoksi päiväksi tilapäiselle hoitovapaalle lasta hoitamaan. Rautio on hoitanut lastaan 30. ja 31.1.1992.

Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta Rautiolle työehtosopimuksen 23 §:n 6 kohdassa tarkoitettua ansionmenetyksen korvausta työstä poissaolon ajalta. Työnantajapuolen tulkinnan mukaan sairaan lapsen hoitamisesta maksetaan palkkaa vain ensiksi työstä pois jäävälle vanhemmalle, joka tässä tapauksessa on ollut lapsen äiti. Sairastumista ei voida pitää sopimuksen tarkoittamalla tavalla äkillisenä enää sen jälkeen kun toinen vanhemmista on ollut häntä hoitamassa. Palkanmaksuvelvollisuutta ei ollut työnantajapuolen kannan mukaan senkään vuoksi, että Rautio ei ollut ilmoittanut asianmukaisesti tilapäiselle hoitovapaalle jäämisestään.

Työehtosopimuksen lapsen sairastumista koskevaa 23 §:n 6. kohtaa on vuonna 1988 muutettu siten, että lapsen sairastumistapauksessa ansionmenetyksen korvaus maksetaan äidille tai isälle. Korvauksen maksamisen edellytykseksi on asetettu, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä ja poissaolosta annetaan työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Työehtosopimuksessa on edelleen todettu, että saman sairastumisen johdosta korvausta maksetaan vain toiselle vanhemmista.

Työehtosopimuksen edellä todetuilla määräyksillä on asiallinen yhteys työsopimuslain tilapäistä hoitovapaata koskevaan 34 c §:n säännökseen, mitä koskeva laki on annettu 31.3.1988 ja tullut voimaan saman vuoden elokuun alusta. Lain mukaan työntekijällä on alle kymmenvuotiaan lapsensa äkillisesti sairastuessa oikeus saada enintään neljä työpäivää tilapäistä hoitovapaata hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Tilapäistä hoitovapaata voi pitää kerrallaan vain toinen lapsen vanhemmista, mikä hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoittaa sitä, että vanhemmat voivat saman äkillisen sairauden yhteydessä kumpikin olla hoitovapaalla, tosin eri päivinä. Tällä tavalla lapsen sairastumisesta työelämälle aiheutuvaa haittaa voidaan esityksen mukaan vähentää. Työnantaja ei lain nojalla ole velvollinen maksamaan hoitoajalta palkkaa.

Vanhempien vuorottelu lapsensa hoitajina ei lakia sovellettaessa siten estä pitämästä lapsen sairastumista äkillisenä myöskään sen vanhemman kohdalla, joka vasta toisen vanhemman jälkeen jää tilapäiselle hoitovapaalle. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty perusteita tulkita tässä suhteessa toisin myöskään työehtosopimuksen vastaavaa määräystä; lapsen sairastumista voidaan pitää työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla äkillisenä siitä riippumatta, mihin vaiheeseen kyseistä neljän päivän jaksoa tilapäinen hoitovapaa ajoittuu.

Työehtosopimusneuvotteluissa ei esitetyn selvityksen mukaan ole ollut esillä vanhempien mahdollisuus vuorotteluun lapsen hoidossa neljän päivän jakson aikana. Todistajana kuullun, neuvotteluihin työnantajapuolelta osallistuneen asiamiehen kertoman mukaan pääasiallisena tehtävänä oli toisaalta tehdä sopimukseen tasa-arvolainsäädännön edellyttämät muutokset ja toisaalta edelliseen liittyen estää se, että molemmat vanhemmat olisivat samanaikaisesti saman sairauden vuoksi hoitamassa lasta siinä tapauksessa, että he ovat eri työnantajan palveluksessa. Vuorottelutilanteet eivät todistajan mukaan ole ennen elokuuta 1991 nousseet esille senkään vuoksi, että tuohon saakka on työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden suhteen noudatettu työsuhteen pituudesta riippumatta yhden päivän karenssiaikaa, joten vuorottelu tilapäisellä hoitovapaalla olisi ollut työntekijöille epäedullista.

Rautio, jonka työaika on alkanut 30.1.1992 kello 7.30, on ilmoittanut tilapäiselle hoitovapaalle jäämisestään työnantajan edustajalle noin kello 8.10. Työehtosopimukseen ei sisälly erityisiä määräyksiä siitä, miten hoitovapaalle jäämisestä on ilmoitettava, joten tilanteeseen on työtuomioistuimen mielestä työehtosopimuksen 23 §:n 6 kohdasta ilmenevä oikeusohje huomioon ottaen sovellettava työntekijän omasta sairaudesta ilmoittamista koskevaa määräystä. Työehtosopimuksen 19 §:n 3 kohdan mukaan työntekijän on ilmoitettava sairaudestaan viipymättä työnantajalla. Raution on ilmoituksen edellä todetuin tavoin tehdessään katsottava menetelleen työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Rautio on oikeutettu vaatimaansa korvaukseen, joka määrän osalta on myönnetty oikeaksi.

Koska asia on ollut tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Vankkapuu Oy, joka on menetellyt asiassa Puusepänteollisuuden Liitolta saamansa ohjeen mukaan, olisi ansionmenetyksen korvauksen maksamisesta kieltäytyessään rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Tuomiolauselma

Vankkapuu Oy velvoitetaan suorittamaan Anssi Rautiolle työehtosopimuksen 23 §:n 6 kohdan mukaisena korvauksena ajalta 30. - 31.1.1992 715 markkaa 20 penniä 16 prosentin korkoineen 31.1.1992 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun laatu ja lopputulos huomioon ottaen asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Kontio, Nouro, Leivo ja Vertanen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.