Labor court dismisses union claims that meal and travel allowance rates were agreed upon differently in 1993.

Sähköasennusalan ateriakorvauksen suuruus määräytyi suhteessa verohallituksen päätöksessä tarkoitettuun kokopäivärahaan ja alan koulutuspäivärahan suuruus suhteessa verohallituksen päätöksessä tarkoitettuun osapäivärahaan 1.1.1993 lukien samalla tavalla kuin asianosaisliittojen välillä oli sovittu näiden korvausten suuruudesta 1.1.1992 lukien liittojen liityttyä tulopoliittiseen sopimukseen vuosille 1992 ja 1993.

Näyttämättä oli jäänyt, että liittojen välillä olisi sovittu tai tarkoitettu sopia kilometrikorvausten porrastuksesta 5 000 ajokilometrin ylittävältä osalta. Vahvistettu, että kilometrikorvaus henkilöautolla ajettaessa oli verohallituksen päätöksen mukainen kilometrimäärästä riippumatta.

Kantajat Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Sähkö- ja telealan työnantajaliitto r.y. Vastaajat Sähkö- ja telealan työnantajaliitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 14.1.1990 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

3 § KESKUSLIITTOJEN SEKÄ TÄMÄN TYÖEHTOSOPIMUKSEN OSAPUOLTEN VÄLISET SOPIMUKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen ja tämän työehtosopimuksen osapuolten välillä solmittuja erillisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 Valtion kilometrikorvaukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V ERINÄISET KORVAUKSET

13 § KORVAUKSET TYÖHÖNOTTOPAIKAN ULKOPUOLELLA TEHTÄVISTÄ TÖISTÄ

A RUOKARAHATYÖT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 Ateriakorvaus

2.1 Ateriakorvaus maksetaan työntekijälle, joka työskentelee työhönottopaikan ulkopuolella enintään 5 km etäisyydellä työhönottopaikkakunnan virallisesta keskipisteestä (ruokaraharajat), eikä työntekijä voi ruokailutauon aikana käydä työhönottopaikassa.

2.2 Ateriakorvaus on 23 markkaa työpäivää kohti. 1.1.1991 alkaen 26 markkaa. Vähintään 10 työtuntia käsittävältä työpäivältä maksetaan ateriakorvaus kaksinkertaisena.

2.3 Ateriakorvausta ei makseta työpäivältä, jolta työntekijä saa ruoka- tai päivärahan.

2.4 Mikäli yrityksessä on käytössä työntekijöille samanarvoinen tai edullisempi ateriakorvausjärjestelmä, sovitaan kumpaa järjestelmää sovelletaan.

2.5 Ateriakorvausta ei makseta milloin työntekijälle on työpaikalle järjestetty kunnollinen vapaa ruoka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B PÄIVÄRAHATYÖT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 Päivärahajärjestelmän soveltaminen eräissä tapauksissa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4.2 Koulutustilaisuudet ja vastaavat

Tapauksissa, jolloin työnantajan on kustannettava ns. täysihoitopakettina työntekijälle täydellisen ylöspidon on koulutuspäiväraha 1.3.-31.12.1990 53 markkaa. Edellä mainittuja tapauksia ovat mm. yrityksen työntekijöille järjestämät koulutustilaisuudet kurssikeskuksissa, motelleissa ja niitä vastaavissa paikoissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

C OMAN AUTON KÄYTTÖ

1 Työntekijän hallinnassa olevaa kulkuneuvoa käytettäessä työnantajan maksamaa korvausta vastaan, on osapuolten siitä erikseen sovittava. Sopimus suositellaan laadittavaksi kirjallisena.

2 Työntekijälle maksettava korvaus määräytyy ja muuttuu valtion työntekijöitä koskevan Valtioneuvoston päätöksen ja sen soveltamisohjeiden mukaisesti (liite nro 4).

3 Mahdollinen matka-ajan korvaus maksetaan tällöin todellisen matka-ajan mukaan työhönottopaikasta lukien.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite n:o 4

VALTION KILOMETRIKORVAUKSET ALKAEN 1.3.1990

Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkakustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

kulkuneuvo

korvauksen enimmäismäärä

auto

130 penniä kilometriltä, jota korote-

taan = = = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muiden ohella Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välisessä 28.11.1991 allekirjoitetussa tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 1992 ja 1993 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Matkakustannusten korvaukset

Matkakustannusten korvaukset vuosina 1992 ja 1993 määräytyvät verohallituksen niitä koskevien päätösten mukaisesti.

Mikäli työ-, virka- ja toimiehtosopimuksissa on sovittu matkakustannusten korvauksista verohallituksen päätöksistä poikkeavasti, muutetaan sopimusta 1.1.1992 lukien ja 1.1.1993 lukien aikaisempaa käytäntöä vastaavasti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 28.11.1991 tehdyssä pöytäkirjassa liittymisestä keskusjärjestöjen työ-, virka- ja toimiehtosopimusten jatkamispöytäkirjaan on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Allekirjoittaneet osapuolet ovat liittyneet keskusjärjestöjen tulopoliittiseen sopimukseen ja sopineet seuraavista alakohtaisista asioista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Matkakustannusten korvaukset

Matkakustannusten korvaukset 1.1. - 31.12.1992 ovat:

- kilometrikorvaukset ovat valtion kilometrikorvausten mukaiset henkilöauto 148 p/km

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Päiväraha:

kokopäiväraha

165 mk/vrk

osapäiväraha

74 mk/osavrk

koulutuspäiväraha (13 § 4.2)

60,70 mk/vrk

ruokaraha

41,25 mk

ateriakorvaus

27,35 mk

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Matkakustannusten korvausten muut saamisedellytykset ja edellä mainitsemattomat korvaukset säilytetään perusteiltaan ja määriltään entisinä.

Vuoden 1993 alusta lukien matkakustannusten korvausten määrät määräytyvät kulloinkin voimassa olevan verohallituksen päätöksen mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimusten voimaantulo

Tämän pöytäkirjan tarkoittama työehtosopimuskausi alkaa 1.3.1992 ja on voimassa keskusjärjestöjen pöytäkirjan "Työ-, virka- ja toimiehtosopimusten jatkamiseksi" mukaisesti.

Päivärahat ja muut kulukorvaukset astuvat voimaan 1.1.1992.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SUOMEN SÄHKÖALANTYÖNTEKIJÄIN LIITON KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on Sähkö- ja telealan työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työehtosopimuksen osapuolten välille oli syntynyt erimielisyyttä siitä, miten sähköasennusalalla määräytyi vuoden 1993 ateriakorvaus, koulutuspäiväraha ja kilometrikorvaus.

Liittojen välillä oli 14.12.1992 käyty neuvottelu, jossa työnantajaliitto oli vaatinut, että vuoden 1992 tasosta 27,35 markasta ateriakorvausta alennettaisiin vuodelle 1993 26,70 markkaan ja koulutuspäivärahaa 60,70 markasta 59,25 markkaan, ja että kilometrikorvauksissa otettaisiin käyttöön 18 pennin alenema 5 000 kilometrin ylittäviltä ajokilometreiltä. Neuvottelussa työntekijäliitto olisi suostunut siihen, että vuonna 1993 ateriakorvauksena maksettaisiin edelleen 27,35 markkaa ja koulutuspäivärahana 60,70 markkaa. Työntekijäliiton vaatimuksena oli lisäksi ollut se, että kilometrikorvaukset maksettaisiin aikaisemman käytännön mukaisesti ilman 5 000 ajokilometrin ylittäviltä ajokilometreiltä tulevaa alenemaa.

Sähköasennusalalla ateriakorvausta ja koulutuspäivärahaa koskevat määräykset olivat tulleet sopimukseen ilman sidosta verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä annettuun verohallituksen päätökseen. Ne eivät olleet myöskään olleet sidoksissa valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta annettuun valtioneuvoston päätökseen.

Ateriakorvausta koskeva määräys oli tullut työehtosopimukseen ensimmäisen kerran vuonna 1989 ja tarkoituksena oli ollut, että ateriakorvaus saavuttaisi suuruudeltaan muutaman vuoden kuluttua ruokarahan. Ateriakorvaus oli 1.9.1989 alkaen ollut 20 markkaa ja se oli korotettu 1.3.1990 alkaen 23 markaksi ja 1.1.1991 alkaen 26 markaksi.

Vuodelle 1991 sovittua 26 markan ateriakorvausta oli sovittu käytettäväksi 29.2.1992 saakka. Kuitenkin kesken sopimuskauden oli sovittu, että ateriakorvaus korotettaisiin jo 1.1.1992 alkaen 27,35 markkaan. Käytäntönä oli siis ollut, että ateriakorvausta korotettiin vuosittain kolmella markalla. Poikkeuksena oli kuitenkin ollut vuoden 1992 alkuun aikaistettu korotus.

Jos ateriakorvauksen osalta haettaisiin aikaisempaa käytäntöä, niin ateriakorvausta tulisi vuoden 1993 alusta korottaa kolmella markalla ja sen määrän tulisi olla 1.1.1993 alkaen 30,35 markkaa. Jos otettiin lähtökohdaksi pelkästään sopimusteksti, ateriakorvauksen määrä määräytyi verohallituksen päätöksen mukaisesti. Verohallituksen päätöstä ei ollut vielä annettu, mutta ateriakorvauksen määrä tuli verohallituksen päätöksessä olemaan 1.1.1993 alkaen 40,25 markkaa.

Verohallituksen päätös ateriakorvauksen ja päivärahan enimmäismäärien alenemisesta 2,5 prosentilla vuosittain perustui tulo- ja varallisuusverolain 162 §:ään. Lähtökohtana on tällöin ollut se, että korvausten omavastuuosuutta vuosittain lisättiin. Sähköasennusalalla maksettavasta ateriakorvauksesta omavastuuleikkausta ei voitu suorittaa, ennenkuin ateriakorvaus saavutti verohallituksen päätöksessä sanotun ateriakorvauksen enimmäismäärän.

Koulutuspäivärahaa koskeva määräys oli tullut työehtosopimukseen vuonna 1989 ja se oli ollut 7.3.1989 alkaen 50 markkaa, 1.3.1990 alkaen 53 markkaa, 1.1.1991 alkaen 57 markkaa ja 1.1.1992 alkaen 60,70 markkaa. Koulutuspäivärahaa koskevat määräykset olivat syntyneet ateriakorvausta koskeviin määräyksiin verrattuna eri perusteella. Myös voimassaolo oli rytmitetty eri tavalla. Esimerkiksi vuoden 1991 alusta käyttöön tullut 57 markkaa oli sovittu olemaan voimassa 31.12.1991 eikä 29.2.1992 saakka kuten ateriakorvauksen osalta oli sovittu.

Koulutuspäivärahan osalta käytäntönä oli ollut, että korotus oli neuvoteltu kullakin kerralla erikseen. Tämän vuoksi ja koska verohallituksen päätös ei tuntenut koulutuspäivärahaa, koulutuspäiväraha oli vuonna 1993 säilytettävä ennallaan 60,70 markassa.

Kilometrikorvauksen määränä sähköasennusalalla oli vakiintuneesti ollut käytössä verohallituksen päätöksen mukainen kilometrikorvauksen enimmäismäärä. Alalla ei ollut koskaan ollut käytössä 5 000 ajokilometrin ylittäviltä kilometreiltä alempaa kilometrikorvausta eikä verohallituksen päätös tuntenut tällaista alenemaa. Tämän vuoksi kaikilta kilometrikorvauksen piiriin tulevilta kilometreiltä oli maksettava 158 penniä kilometriltä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että sähköasennusalalla vuonna 1993 ateriakorvauksen suuruus on 40,25 markkaa tai toissijaisesti 30,35 markkaa tai kolmantena vaihtoehtona 27,35 markkaa, koulutuspäivärahan suuruus 60,70 markkaa ja kilometrikorvauksen suuruus 158 penniä kilometriltä ja että kilometrikorvauksen suuruus on 158 penniä kilometriltä myös 5 000 kilometrin ylittäviltä ajokilometreiltä.

SÄHKÖ- JA TELEALAN TYÖNANTAJALIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työnantajaliitto ei ollut neuvotteluissa vaatinut otettavaksi käyttöön kilometrikorvauksissa 18 pennin alenemaa 5 000 kilometrin ylittäviltä ajokilometreiltä, vaan työehtosopimuksen muuttumattomana säilyneen tekstin soveltamista entisellään eli valtion matkakustannusmääräyksissä tarkoitetun porrastuksen säilyttämistä myös vuonna 1993. Porrastus oli perustunut samanlaisina muun muassa vuosien 1984 - 1985, 1986 - 1989 ja 1990 - 1992 työehtosopimuksissa säilyneisiin määräyksiin.

Vuoden 1992 kilometrikorvauksista oli todettu työehtosopimusneuvotteluissa nimenomaan, että mitenkään ei ollut muutettu työehtosopimuksen tarkoittamaa valtioneuvoston päätöksen mukaista porrastusta. Neuvottelujen jälkeen työnantajaliiton osastopäällikkö oli tehnyt mallin yhteiseksi liitteeksi, joka olisi voitu kiinnittää painettuun työehtosopimukseen. Siinä oli ollut näkyvissä porrastus. Tähän työntekijäliiton sopimussihteeri oli todennut, ettei yhteisessä liitteessä voitu esittää porrastusta, mutta työnantajaliitto voi antaa omat ohjeet asiasta. Useaan kertaan neuvotteluissa oli tullut esille työntekijäliiton käsitys, ettei porrastuksella ollut merkitystä, koska kilometrejä kertyi yleensä vähän. Yhteistä liitettä ei ollut toteutettu. Asia oli siis ollut työntekijäliiton tiedossa ja hyväksymä. Työntekijäliiton vaatimukset merkitsivät työehtosopimusmääräysten ja vakiintuneen käytännön muuttamista.

Asianosaisliitot olivat sitoutuneet 1.1.1991 alkaen tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun, jossa oli todettu matkakustannusten saamisedellytysten ja verohallituksen päätöksessään mainitsemattomien korvausten säilyvän perusteiltaan entisinä.

Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa päiväraha ja osapäiväraha olivat nousseet 1.1.1991 alkaen 5,1 prosenttia ja 6,5 prosenttia. Kun osapäivärahaa oli käytetty yleisesti koulutuspäivärahan asemesta, alan koulutuspäivärahaa oli nostettu samalla tavoin kuin osapäiväraha oli noussut eli noin 6,5 prosenttia.

Kun koulutuspäiväraha säilyi tulopoliittisen kokonaisratkaisun määräysten mukaan perusteiltaan entisenä, tuli vuoden 1993 koulutuspäivärahaa määrättäessä menetellä aikaisemman linjan mukaisesti eli muuttaa koulutuspäivärahaa osapäivärahan muutosten mukaisesti. Tämä merkitsi koulutuspäivärahan alenemista 2,7 prosentilla 60,70 markasta 59,10 markkaan.

Mitä tuli siihen, että vuoden 1991 alusta käyttöön tullut koulutuspäiväraha 57,00 markkaa sovittiin olemaan voimassa 31.12.1991 saakka eikä 29.2.1992 saakka, asia oli johtunut siitä, että tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti matkakustannusten korvauksia oli muutettu jo 1.1.1992 alkaen. Sopimusmääräyksissä ei ollut todettu korvausten voimassaolosta muuta kuin korotusten alkamisajankohta.

Sähköasennusalan ateriakorvaus oli eri asia kuin verohallituksen päätöksessä tarkoitettu verovapaa ateriakorvaus. Sähköasennusalalla oli käytössä sekä ateriakorvaus että ruokaraha. Ateriakorvausta maksettiin työntekijälle, joka työskenteli työhönottopaikan ulkopuolella enintään viiden kilometrin etäisyydellä työhönottopaikkakunnan virallisesta keskipisteestä (ruokaraharajat) eikä työntekijä voinut ruokailutauon aikana käydä työhönottopaikassa. Ruokarahaa sen sijaan maksettiin ruokaraharajan ulkopuolella työskentelevälle työntekijälle, kun ruokarahan maksamisen muut edellytykset täyttyivät.

Ateriakorvaustakin koski luonnollisesti sama tulopoliittisen kokonaisratkaisun määräys matkakustannusten korvausten saamisedellysten säilymisestä perusteiltaan entisinä. Verohallituksen päätös ei selvittänyt sähköasennusalan ateriakorvauksen määrää eikä alan ateriakorvaus ollut ollut millään tavalla siihen sidoksissa. Se seikka, millä tavalla verohallitus päätöksessään mainitun ateriakorvauksen muodosti, ei nyt esillä olevassa riidassa ollut olennaista. Sähköasennusalan ruokarahasta oli liittojen kesken päästy sopimukseen ja ruokaraha noudatti verohallituksen verovapaata ateriakorvausta.

Työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 1990 oli sovittu ateriakorvaukseksi 1.3.1990 alkaen 23,00 markkaa ja samalla myös siitä, että ateriakorvaus oli 1.1.1991 alkaen 26,00 markkaa. Tämä oli neuvotteluissa syntynyt kompromissi. Vuonna 1992 ateriakorvauksen määrästä neuvoteltaessa, samoin kuin koulutuspäivärahan osalta, oli päädytty jälleen kompromissiin eri suuntaisten vaatimusten jälkeen. Kompromissiksi oli sovittu ateriakorvauksen nostaminen samalla prosentilla kuin kokopäiväraha nousi eli 5,1 prosentilla 27,35 markkaan. Näin ollen oli seurattu kulukorvauksen muuttumista samalla tavoin kuin verohallituksen päätöksessä oli tapahtunut kokopäivärahan osalta. Mitään käytäntöä ei ollut ollut työntekijäliiton väittämästä ateriakorvauksen korottamisesta vuosittain kolmella markalla. Vastaavilla perusteilla kuin vuoden 1992 ateriakorvauksen osalta oli 1.1.1993 alkaen päädytty 2,4 prosentin vähennykseen ateriakorvauksen määrässä eli 26,70 markkaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

SÄHKÖ- JA TELEALAN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että asianosaisliitot olivat käyneet tuloksettomia neuvotteluja oman auton käytöstä maksettavan kilometrikorvauksen määrästä, sähköasennusalan ateriakorvauksesta sekä koulutuspäivärahasta.

Työehtosopimuksen 13 §:n C kohdasta ilmeni, että oman auton käytöstä maksettavan kilometrikorvauksen määräytyminen ja muuttuminen tapahtui valtion työntekijöitä koskevan valtioneuvoston päätöksen ja sen soveltamisohjeiden mukaisesti. Työehtosopimuksen liitteenä n:o 4 olevan, valtion kilometrikorvauksia 1.3.1990 alkaen koskevan liitteen mukaan siinä luetellut korvaukset olivat enimmäismääriä.

Tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun liittyvien määräysten mukaan matkakustannusten perusteet ja määrät säilytettiin entisinä 1.3.1990 alkaen. Vuoden 1992 alusta, samoin kuin vuoden 1993 alusta, matkakustannusten korvausten määrät määräytyivät kulloinkin voimassa olevan verohallituksen päätöksen mukaisesti. Teksti ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että sähköasennusalan työehtosopimuksen 13 §:n C kohdassa mainittua tekstiä muutettaisiin. Verohallituksen päätöksissä mainitut kilometrikorvausten määrät olivat enimmäismääriä ja kilometrikorvauksissa noudatettiin sähköasennusalan työehtosopimuksen 13 §:n C kohdan tarkoittamaa valtioneuvoston päätöksessä olevaa porrastusta.

Sähköasennusala oli 1.1.1991 alkaen ollut mukana tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa ensin päivärahan osalta ja 1.5. alkaen myös palkkojen osalta.

Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa sovitut päivärahat nousivat vuodesta 1991 vuoteen 1992. Kokopäiväraha oli noussut noin 5,1 prosenttia ja osapäiväraha, jota yleensä käytettiin koulutuspäivärahan asemesta, oli noussut noin 6,5 prosenttia. Kun vuoden 1991 koulutuspäivärahaa 57,00 markkaa korotettiin mainitulla 6,5 prosentilla, päädyttiin summaan 60,70 markkaan. Summa oli vuoden 1992 koulutuspäiväraha. Ateriakorvauksen suuruudeksi 14.1.1990 oli sovittu 23,00 markkaa työpäivää kohti ja 1.1.1991 alkaen 26,00 markkaa työpäivää kohti. Vuodesta 1991 siirryttäessä vuoteen 1992 ateriakorvausta oli korotettu noin 5,1 prosenttia, joten uudeksi ateriakorvaukseksi muodostui pyöristettynä 27,35 markkaa.

Sopimuksen mukaan vuoden 1993 alusta lukien matkakustannusten korvaukset määräytyvät kulloinkin voimassaolevan verohallituksen päätöksen mukaisesti. Tulopoliittisen kokonaisratkaisun jatkamispöytäkirjan mukaan niiden työehtosopimusten osalta, joissa on sovittu matkakustannusten korvauksista verohallituksen päätöksistä poikkeavasti, muutetaan sopimusta 1.1.1993 lukien aikaisempaa käytäntöä vastaavasti. Tämän mukaisesti koulutuspäivärahaa tulee pienentää samalla prosentilla kuin osapäivärahaa eli 2,7 prosentilla, ja ateriakorvausta samalla prosentilla kuin kokopäivärahaa eli 2,4 prosentilla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että 1.1.1993 alkaen oman auton käytöstä suoritettavan kilometrikorvauksen määräytymisen tuli tapahtua valtion työntekijöitä koskevan valtioneuvoston päätöksen ja sen soveltamisohjeiden mukaisesti, koulutuspäivärahan tuli pienentyä samalla 2,7 prosentilla kuin osapäivärahan ja ateriakorvauksen samalla 2,4 prosentilla kuin kokopäivärahan ja että matkakustannuksen korvaukset oman auton käytöstä 1.1.1993 alkaen tulevat olemaan 0 - 5 000 kilometriltä 158 penniä ja yli 5 000 kilometriltä 140 penniä sekä koulutuspäivärahan 59,10 markkaa ja ateriakorvauksen 26,70 markkaa.

SUOMEN SÄHKÖALANTYÖNTEKIJÄIN LIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työnantajaliitto ei ollut ilmoittanut, minkä nimenomaisen valtioneuvoston päätöksen mukaisesti kilometrikorvausten olisi määräydyttävä. Sähköasennusalalla oli ollut kilometrikorvausten osalta käytössä vuodesta 1986 alkaen verohallituksen päätöksen mukaiset markkamäärät. Ratkaisu oli syntynyt vuoden 1986 keväällä toimeenpannun lakon ja työsulun jälkeen. Tuolloin oli otettu 26.6.1986 - 28.2.1989 voimassa olleeseen työehtosopimukseen liite 13, jossa oman auton käytöstä oli määrätty maksettavaksi 120 penniä kilometriltä ilman porrastusta. Liitteeseen oli merkitty teksti "Verohallituksen päätös 27.3.86".

Sanotun työehtosopimuksen 13 §:n D kohtaan oli jäänyt aikaisempi teksti: "Työntekijän hallinnassa olevaa kulkuneuvoa käytettäessä työnantajan maksamaa korvausta vastaan on osapuolten siitä erikseen sovittava. Sopimus suositellaan laadittavaksi kirjallisesti. Työntekijälle maksettava korvaus määräytyy ja muuttuu valtion työntekijöitä koskevan Valtioneuvoston päätöksen ja sen soveltamisohjeiden mukaisesti (liite n:o 13)".

Seuraavassa työehtosopimuksessa ajalle 7.3.1989 28.2.1990 teksti säilyi samanlaisena, mutta se oli siirretty 13 §:n C kohtaan. Määräys kilometrikorvauksesta oli tullut liitteeseen numero 12, johon oli tullut teksti "Verohallituksen päätös 15.12.88 n:o 1231". Kilometrikorvauksen määräksi oli tullut 128 penniä kilometriltä. Myöskään tällä sopimuskierroksella ei kilometrikorvaukseen tullut porrastusta 5 000 ajokilometrin ylittävälle osalle.

Työehtosopimuksessa ajalle 1.3.1990 - 29.2.1992 teksti oli säilynyt edelleen samanlaisena 13 §:n C kohdassa. Kilometrikorvaus oli tullut liitteeseen n:o 4 ja sen määräksi 1.3.1990 alkaen 130 penniä kilometriltä ilman riidanalaista porrastusta. Sopimuskauden aikana oli kilometrikorvausta korotettu vuodeksi 1991 verohallituksen päätöksen 1394/90 mukaisesti 144 penniin kilometriltä ja vuodeksi 1992 verohallituksen päätöksen 1659/91 mukaisesti 148 penniin kilometriltä.

Vuodesta 1986 oli siis vakiintuneesti noudatettu verohallituksen päätöksen mukaisia kilometrikorvauksia, joissa ei ollut porrastusta 5 000 kilometrin ylittävälle osalle. Koko tämän ajan valtioneuvoston päätöksissä valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta oli kuitenkin ollut sanottu porrastus. Valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta oli valtiovarainministeriö antanut päätöksen 1658/91, joka oli nyt voimassa.

Työnantajaliitto oli myöntänyt kanteessaan, että tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa oli sovittu matkakustannusten korvaamisesta verohallituksen päätöksen mukaisesti. Myös työehtosopimuksessa kilometrikorvausten markkamäärät oli sovittu verohallituksen päätöksen mukaan.

Työehtosopimuksessa oli edellisten kanssa ristiriitainen vanha määräys kilometrikorvausten määräytymisestä valtioneuvoston päätöksen mukaisesti. Koska työehtosopimuksessa oli sovittu verohallituksen päätöksen mukaisista markkamääristä ja koska verohallituksen päätöstä oli vakiintuneesti noudatettu ja koska työehtosopimuksen 13 §:n C kohdan määräys valtioneuvoston päätöksen noudattamisesta ei ollut ollut käytössä ja koska tästä asiasta ei ollut voimassa valtioneuvoston päätöstä, kilometrikorvausten osalta ei tullut ottaa käyttöön porrastusta 5 000 kilometrin ylittävältä osalta.

Ateriakorvauksen ja koulutuspäivärahan osalta työnantajaliitto perusti kanteensa verohallituksen päätökseen. Verohallituksen päätös oli täysin sidottu tulo- ja varallisuusverolain 162 §:ään. Verotonta ateriakorvausta ynnä muut alennettiin vuosittain 2,5 prosenttia vuoteen 1996 saakka. Alentuma oli niin sanottu omavastuuosuus, josta sanotussa lainkohdassa käytettiin nimitystä "säästyneiden elantokustannusten osuus". Tämän vuoksi verohallituksen päätös ateria- ynnä muiden korvausten alentamisesta ei koskenut korvauksia, jotka olivat verohallituksen päätöksessä mainittuja markkamääriä pienempiä ja jollaisia muun muassa sähköasennusalan ateriakorvaus ja koulutuspäiväraha olivat.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ovat 29.11.1991 allekirjoitetulla sähköasennusalaa koskevalla pöytäkirjalla sopineet liittymisestä keskusjärjestöjen välillä solmittuun tulopoliittiseen sopimukseen vuosille 1992 ja 1993.

Tulopoliittisen sopimuksen 4 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan matkakustannusten korvaukset vuosina 1992 ja 1993 määräytyvät verohallituksen niitä koskevien päätösten mukaisesti. Saman kohdan toisen kappaleen mukaan mikäli työ-, virka- ja toimiehtosopimuksissa on sovittu matkakustannusten korvauksista verohallituksen päätöksistä poikkeavasti, muutetaan sopimusta 1.1.1992 lukien ja 1.1.1993 lukien aikaisempaa käytäntöä vastaavasti.

Edellä mainitussa pöytäkirjassa asianosaisliitot ovat matkakustannuksista sopineet muun muassa, että 1.1. ja 31.12.1992 välisenä aikana kilometrikorvaukset ovat valtion kilometrikorvausten mukaiset (henkilöauto 148 p/km), koulutuspäiväraha on 60,70 mk/vrk ja ateriakorvaus 27,35 mk. Lisäksi on sovittu, että matkakustannusten korvausten muut saamisedellytykset ja pöytäkirjassa mainitsematta jääneet korvaukset säilytetään perusteiltaan ja määriltään entisinä, ja että vuoden 1993 alusta lukien matkakustannusten korvausten määrät määräytyvät kulloinkin voimassa olevan verohallituksen päätöksen mukaisesti.

Asianosaisliittojen välillä on erimielisyyttä ensinnäkin koulutuspäivärahan ja ateriakorvauksen suuruudesta vuoden 1993 alusta. Näihin korvauksiin on ennen vuotta 1992 sovittu vuosittain markkamääräiset korotukset, joiden suuruus ateriakorvauksen osalta on ollut 3 markkaa ja koulutuspäivärahan osalta 3 - 4 markkaa. Pöytäkirjassa 29.11.1991 on sovittu ateriakorvauksen korottamisesta sopimuskauden alusta lukien 1,35 markalla ja koulutuspäivärahan korottamisesta 3,70 markalla/vrk, mitkä määrät vastaavat prosentuaalisesti niitä korotuksia, jotka verohallituksen päätöksen mukaisesti tehtiin koko- ja osapäivärahaan.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton mukaan ateriakorvaus on vuodelle 1993 korotettava sen sanamuotoa vastaavasti yhtä suureksi kuin verohallituksen vahvistama ateriakorvauksen verovapaa enimmäismäärä, tai ainakin aiemman käytännön mukaisesti kolmella markalla. Vähintäänkin ateriakorvaus samoin kuin koulutuspäiväraha tulisi vahvistaa entisen suuruiseksi. Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on puolestaan katsonut, että ateriakorvauksen ja koulutuspäivärahan tulee määräytyä suhteessa verohallituksen vahvistamiin korvauksiin pöytäkirjassa 29.11.1991 sovitun mukaisesti myös vuonna 1993. Tämä johtaisi näiden korvausten alentamiseen työnantajaliiton kanteessa vaaditulla tavalla.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ei ole esittänyt varteenotettavia perusteita sille, että puheenaoleva ateriakorvaus tulisi vahvistaa verohallituksen vahvistaman verovapaan ateriakorvauksen enimmäismäärän suuruiseksi.

Työnantajakeskusjärjestön asiamies on todistajana työtuomioistuimessa kertonut tulopoliittisen sopimuksen matkakustannusten korvauksia koskevan 4 kohdan tarkoituksena olleen, että alakohtaisilla liityntäpöytäkirjoilla sovitaan matkakustannusten korvauksista koko sopimuskautta varten niin, että vain markkamääriä tarkistetaan toisen sopimusvuoden alussa. Niillä aloilla, joilla noudatettiin korvauksissa muita kuin verohallituksen vahvistamia korvausmääriä, saatettiin todistajan mukaan joutua tulopoliittiseen sopimukseen liityttäessä sopimaan matkakustannusten korvauksista, ja tämän sopimuksen mukaisesti korvaukset määräytyvät myös vuonna 1993 ilman eri neuvotteluja vain markkamääriä tarkistamalla.

Työntekijäliiton liittosihteeri on todistajana kertonut, että liiton tavoitteena ateriakorvauksen osalta on ollut verohallituksen ateriakorvauksen määrä, jota ei ole kuitenkaan työehtosopimuksissa saavutettu. Ateriakorvauksen määrästä on kaikilla työehtosopimuskierroksilla neuvoteltu erikseen. Viimeisin neuvottelutulos 1.1.1992 alkaen on saavutettu työnantajapuolen esityksen pohjalta. Se perustuu tulopoliittisen sopimuksen mukaisiin korotusprosentteihin, mutta ei aivan täsmällisesti ole niiden mukainen. Koulutuspäivärahan suhteen on tuolloin saavutettu neuvottelutulos vastaavalla tavalla. Sidonnaisuus päivärahoihin hyväksyttiin, koska näin varmistettiin, että korvauksia ylimalkaan korotettiin. Toisaalta tämän asian vuoksi ei ollut sähköasennusalalla haluttu jäädä tulopoliittisen sopimuksen ulkopuolelle.

Sähköasennusalalla maksettavaa ateriakorvausta ja koulutuspäivärahaa ei ole määriltään sidottu verohallituksen päätöksen mukaisiin koko- tai osapäivärahoihin, vaan niistä on sopimusosapuolten kesken erikseen sovittu edellä todetulla tavalla. Liityttäessä kaksivuotiseen tulopoliittiseen sopimukseen näihin korvauksiin on kuitenkin sovittu korotukset, jotka ovat vastanneet prosentuaalisesti koko- ja osapäivärahojen muutoksia.

Tulopoliittisen sopimuksen 4 kohdan toisen kappaleen edellä selostettua määräystä on esitetty selvitys huomioon ottaen tulkittava työtuomioistuimen näkemyksen mukaan niin, että puheena olevien korvausten suhteen menetellään koko sopimuskauden ajan samalla tavalla, ellei asiasta muuta sovita. Liitepöytäkirjassa, jossa on sovittu matkakustannusten korvausten vuonna 1993 määräytyvän verohallituksen päätöksen mukaisesti, ei ole sovittu poikkeuksista ateriakorvauksen tai koulutuspäivärahan osalta. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että ateriakorvaus ja koulutuspäiväraha määräytyvät myös 1.1.1993 lukien suhteessa koko- ja osapäivärahaan 28.11.1991 sovitulla tavalla. Työtuomioistuimelle esitetyn, valtiovarainministeriön 19.11.1992 päivätyn laskelman mukaan tämä edellyttää ateriakorvauksen alentamista 2,4 prosentilla ja koulutuspäivärahan alentamista 2,7 prosentilla.

Asianosaisliittojen välillä on tulopoliittisen sopimuksen liittymispöytäkirjassa sovittu kilometrikorvauksista edellä mainitulla tavalla. Korvausten saamisedellytykset on tuossa yhteydessä säilytetty entisinä. Työehtosopimuksen 13 §:n mukaan maksettava korvaus määräytyy ja muuttuu valtion työntekijöitä koskevan valtioneuvoston päätöksen ja sen soveltamisohjeiden mukaisesti. Liittojen välillä on syntynyt erimielisyys siitä, sovelletaanko sähköasennusalalla valtion työntekijöiden tavoin alempaa korvausmäärää sen jälkeen, kun ajokilometrit ovat yli 5 000 kilometriä.

Työnantajaliiton osastopäällikkö on todistajana kertonut, että verohallituksen päätös, jossa ei ole ollut kyseistä porrastusta, on otettu liitteeksi vuosien 1986 - 1989 työehtosopimukseen työnantajaliiton toimesta. Tuossa yhteydessä tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut sopia porrastuksen poistamisesta vastoin työehtosopimuksen 13 §:n sanamuotoa, vaan verohallituksen päätöksen ottaminen valtioneuvoston päätöksen asemesta työehtosopimuksen liitteeksi on tapahtunut erehdyksessä. Todistajan mukaan soveltamiskäytäntö on vaihdellut eri jäsenyrityksissä. Työntekijäliiton sopimussihteeri on puolestaan kertonut, että kilometrikorvauksen porrastus on liiton käsityksen mukaan poistunut vuonna 1986. Näin asia on ohjeistettu neuvontatoiminnassa eikä siitä ole aiheutunut erimielisyyksiä liittojen välillä.

Erimielisyys kilometrikorvausten porrastuksesta on noussut esille edellä mainitun liittymispöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen neuvoteltaessa yhteisen tiedotteen laatimisesta ja samoin neuvoteltaessa matkakustannusten korvauksista vuodelle 1993.

Vuoteen 1986 saakka on sähköasennusalalla sovellettu työehtosopimuksessa viitattua ja siihen liitettyä valtioneuvoston päätöstä, johon on sisältynyt riidanalainen kilometrikorvausten porrastus. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mitä matkakustannusten korvauksista tältä osin on vuonna 1986 sopimusosapuolten kesken todettu tai sovittu. Työnantajaliitto on huolehtinut työehtosopimuksen lopullisesta kokoamisesta ja myös valtion kilometrikorvauksia koskevan liitteen ottamisesta osaksi työehtosopimusta.

Jos työehtosopimuksen liite, joka sisältönsä puolesta on ristiriidassa työehtosopimuksen 13 §:n C 2 kohdan sinänsä vanhentuneen sanamuodon kanssa, ei ole vastannut Sähköja telealan työnantajaliiton tarkoitusta, sen olisi tullut tämä sopimusosapuolten kesken todeta. Vastaava liite on kuitenkin otettu myös vuonna 1989 solmittuun työehtosopimukseen. Myös tulopoliittisen sopimuksen liityntäpöytäkirjassa on matkakustannusten korvauksista sovittu vuosille 1992 ja 1993 liitettä vastaavalla tavalla ilman, että kilometrikorvausten porrastusta olisi pöytäkirjassa mainittu. Tässä tilanteessa Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto voi vedota työehtosopimuksen liitteen ja liitepöytäkirjan sanamuotoon, joka tukee liiton käsitystä asiassa.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että liittojen välillä olisi sovittu tai tarkoitettu sopia kilometrikorvausten porrastuksesta edellä todetulla tavalla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteet siten hyväksyen vahvistaa sähköasennusalan matkakustannusten korvauksia koskevien työehtosopimusmääräysten oikeaksi tulkinnaksi, että

ateriakorvauksen suuruus määräytyy suhteessa kokopäivärahaan ja koulutuspäivärahan suuruus suhteessa osapäivärahaan 1.1.1993 lukien samalla tavalla kuin Sähkö- ja telealan työnantajaliiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä on 28.11.1991 sovittu näiden korvausten suuruudesta 1.1.1992 lukien, ja että

kilometrikorvaus henkilöautolla ajettaessa on verohallituksen päätöksen mukainen kilometrimäärästä riippumatta.

Muilta osin kanteet hylätään.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Sähkö- ja telealan työnantajaliitto saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Rihto, Rautiainen, Kontio, Vertanen ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.