Labor court dismissed strike settlement claims where employer paid wages upon job availability rather than strike end time.

Työtaisteluiden lopettamista koskevan sopimuksen mukaan työt oli käynnistettävä siinä järjestyksessä kuin se oli mahdollista töiden suorittamisen ja järjestelyjen kannalta. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuus alkoi ajankohdasta, jona työntekijälle oli voitu järjestää työtä.

Kuljetusliike ei ollut hidastellut töiden käynnistämisessä työtaisteluiden päättyessä eikä työntekijöille ollut voitu tarjota työtä ennen sitä ajankohtaa, jona he olivat ryhtyneet työhön.

Työnantajaa ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty. (Ään.)

TUOMIO

Kantaja, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y.

Vastaajat, Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y., Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 26.6.1991 allekirjoitetussa kuorma-autoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

7 §

Palkanmääräytyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Jos työntekijä sopimuksen mukaisesti on ollut työnantajan käytettävissä hänen kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, on hänelle maksettava 2-viikkojakson säännöllistä työaikaa vastaava palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 25.6.1991 allekirjoitetussa autoliikennealojen työtaistelutoimenpiteiden lopettamissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Työtaistelutoimenpiteet todetaan viimeistään päättyviksi 25.6.1991 kello 14.00.

3. Työsulussa ja lakossa olleet henkilöt palaavat ns. vanhoina työntekijöinä työpaikoilleen lakon lopettamisen jälkeen alkavaan työvuoroonsa. Työsulussa ja lakossa olleet henkilöt säilyttävät oikeutensa työnantajan palveluksessa ns. vanhoina työntekijöinä, mikäli työntekijät ilmoittautuvat työnantajalle viimeistään 27.6.1991 alkavaan työvuoroon. Sairauden tai muun pakottavan syyn johdosta ilmoittautuminen työhön voi tapahtua vielä edellä mainitun ajankohdan jälkeenkin edellyttäen, että esteestä on ilmoitettu työnantajalle tai työnantajan edustajalle viimeistään 27.6.1991 ja että työntekijä palaa työhön heti esteen päätyttyä. Jos esteestä ilmoittaminen estyy ylivoimaisesta syystä, on työntekijän ilmoitettava työnantajalle työhönpaluunsa ajankohta viipymättä esteen päätyttyä.

4. Työt käynnistetään siinä järjestyksessä kuin se on mahdollista töiden suorittamisen ja töiden järjestelyn kannalta ja osapuolet purkavat heti lakon loppuessa kaikki toimenpiteet, jotka voivat haitata töiden säännönmukaista käynnistämistä ja autojen lähtöä normaaliin liikenteeseen välittömästi työtaistelutoimien loputtua. Työsulun johdosta ei tapahdu lomaltapaluurahan menetyksiä.

Työnteon aloittaminen lakon päättymisen jälkeen sekä työskentelyn ja työnjohtamisen tulee tapahtua hyvässä yhteistyössä ja -hengessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Tällä sopimuksella on työehtosopimuslain mukaiset työehtosopimuksen oikeusvaikutukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on Autoliikenteen Työnantajaliittoa ja Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy ei ollut käynnistänyt töitä 25.6.1991 päättyneiden työtaisteluiden jälkeen työtaisteluiden lopettamissopimuksen edellyttämällä tavalla. Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy oli syyllistynyt sopimuksen rikkomiseen, kun se ei ollut tarjonnut kaikille sopimuksen mukaisella tavalla työhön ilmoittautuneille työntekijöille työtä ja kun se oli kieltäytynyt maksamasta palkkaa heille.

Yhtiön Oulun toimipisteessä Matti Nevala -niminen työntekijä oli ilmoittautunut työhön 26.6.1991, mutta työnantaja oli tarjonnut hänelle työtä vasta 5.7.1991, josta alkaen hänelle oli maksettu palkkaa. Esko Kolehmainen, Veli Matti Hämäläinen ja Kari Laaninen olivat tarjoutuneet työhön niinikään 26.6.1991, mutta heille oli tarjottu työtä ja maksettu palkkaa vasta 4.7.1991 lukien.

Työntekijät eivät olleet hyväksyneet työnantajan vitkuttelua töiden käynnistämisessä, minkä vuoksi asiasta oli laadittu työpaikalla erimielisyysmuistio. Muistiossa työntekijäpuoli oli vaatinut palkanmaksua työtaisteluiden päättymisen jälkeen sekä kaksiviikkojaksolta 1.7. - 14.7.1991 täyden palkan. Vaatimustaan työntekijäpuoli oli perustellut sillä, että työntekijät olivat ilmoittautuneet työhön ja olivat sen jälkeen olleet työnantajan käytettävissä, jolloin työnantaja oli ollut velvollinen maksamaan heille palkan kuorma-autoalan työehtosopimuksen 7 §:n 5 kohdan mukaisesti.

Työnantajapuolen mukaan yhtiö oli käynnistänyt työt siinä aikataulussa ja laajuudessa kuin se oli työtaisteluiden jälkeen ollut teknisesti mahdollista. Työnantajapuolen mukaan palkka oli maksettu töiden käynnistämisestä alkaen.

Asian siirryttyä liittojen ratkaistavaksi siinä oli yritetty päästä sovintoon, tässä kuitenkaan onnistumatta sen vuoksi, että työnantajaliitto oli tukenut jäsenyrityksensä menettelyä. Autoliikenteen Työnantajaliitto oli perustellut työnantajan menettelyn hyväksyvää kantaansa sillä, että sen saaman ilmoituksen mukaan yhtiö oli käynnistänyt työt siinä aikataulussa ja laajuudessa kuin se oli ollut työtaisteluiden jälkeen mahdollista sekä muutoinkin menetellyt lakon lopettamissopimuksen mukaisesti aloittaessaan palkanmaksun vasta töiden käynnistämisestä alkaen.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli katsonut yhtiön rikkoneen työtaisteluiden lopettamista koskevaa sopimusta. Yhtiöllä oli sen mukaan ollut tekniset valmiudet käynnistää työt sopimuksen tarkoittamissa aikarajoissa, mutta se oli jatkanut yksittäisiin työntekijöihin kohdistuvaa työsulkua tarjoamalla työtä vasta useita päiviä sen jälkeen, kun työtaisteluiden lopettamista koskeva aikaraja oli umpeutunut.

Työtaisteluiden lopettamissopimuksessa oli sovittu painostustoimien lopettamisesta ja töiden käynnistämisestä. Molemminpuolisena tavoitteena oli ollut töiden käynnistäminen mahdollisimman joutuisasti työtaisteluiden jälkeen. Tämän vuoksi sopimukseen oli kirjattu, että työt käynnistettiin siinä järjestyksessä kuin se oli mahdollista töiden suorittamisen ja töiden järjestelyjen kannalta ja että osapuolet purkivat heti työtaisteluiden loppuessa kaikki toimenpiteet, jotka voisivat haitata töiden säännönmukaista käynnistämistä ja autojen lähtöä normaaliin liikenteeseen välittömästi työtaistelutoimien loputtua.

Edellä mainitun molempia osapuolia velvoittavan ja välittömiä toimia edellyttävän määräyksen lisäksi työtaisteluiden lopettamissopimuksessa oli asetettu työntekijäpuolta velvoittava määräaika, jonka kuluessa työntekijöiden oli palattava työpaikoilleen työtaisteluiden loppumisen jälkeen. Kun työntekijöiden oli viimeistään sopimuksessa mainittuun ajankohtaan mennessä ilmoittauduttava työhön eli työntekijät olivat velvolliset siitä alkaen olemaan työnantajan käytettävissä, työnantaja oli velvollinen tarjoamaan heille työtä viimeistään samasta ajankohdasta alkaen ja maksamaan palkan työehtosopimuksen 7 §:n 5 kohdan mukaan.

Työtaisteluiden lopettamissopimuksessa oleva maininta töiden käynnistämisestä niin pian kuin se töiden suorittamisen ja töiden järjestelyn kannalta oli mahdollista ei siten antanut työtaisteluiden piiriin kuuluneelle yhtiölle oikeutta viivyttää töiden käynnistämistä ja palkanmaksun aloittamista aiemmin sopimuksessa mainitun määräajan yli.

Määräys velvoitti työnantajaa käynnistämään työt jo ennen kuin työntekijöiden oli viimeistään ilmoittauduttava työhön eli käynnistämään työt niin pian kuin se oli mahdollista.

Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy:n kaikki työntekijät olivat ilmoittautuneet työhön 26.6.1991. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan työnantaja olisi pystynyt ottamaan heidät tuolloin työhön ottaen huomioon, että työtaistelutoimet olivat päättyneet jo edellisenä päivänä eli 25.6.1991 kello 14. Työntekijäpuolen oli kuitenkin käytännössä lähes mahdotonta näyttää toteen, että juuri kiistan kohteena oleville työntekijöille olisi pystytty työtä järjestämään heidän ilmoittautuessaan työhön.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy oli velvollinen maksamaan työehtosopimuksen mukaisen palkan Matti Nevalalle 27.6. - 4.7.1991 sekä Esko Kolehmaiselle, Veli Matti Hämäläiselle ja Kari Laaniselle 27.6. - 3.7.1991.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lisäksi vaatinut Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen rikkomisesta ja Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että vuoden 1991 kesän autoliikennealoja koskeneiden työtaisteluiden lopettamissopimuksen 3 kohta oli velvoittanut työntekijöitä ilmoittautumaan työnantajalleen viimeistään 27.6.1991. Tällöin työntekijät olivat säilyttäneet oikeutensa työnantajan palveluksessa niin sanottuina vanhoina työntekijöinä. Tällä puolestaan tarkoitettiin sitä, että työsuhteen ei katsottu työtaisteluiden vuoksi katkenneen, jolloin esimerkiksi työntekijän irtisanomisaika, vuosiloma ja sairausajan palkanmaksun ajanjakso säilyivät ennallaan.

Työtaisteluiden lopettamissopimuksen 4 kohta oli velvoittanut työnantajaa käynnistämään työt siinä järjestyksessä kuin se oli ollut mahdollista töiden suorittamisen ja töiden järjestelyjen kannalta.

Aikarajoja töiden käynnistämiselle ei ollut sovittu, koska olosuhteet ja töiden käynnistämismahdollisuudet poikkesivat toisistaan eri yhtiöissä.

Työtaisteluiden lopettamissopimuksen teksti vastasi aiempia Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n kanssa tehtyjä sopimuksia ja alalla vakiintunutta käytäntöä. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuus alkoi siitä ajankohdasta, josta työt pystyttiin käynnistämään ja työtä ryhdyttiin tekemään, eikä siitä hetkestä, kun työntekijät ilmoittautuivat töihin.

Sopimus työtaisteluiden lopettamisesta oli valtakunnansovittelijan laatima asiakirja. Ennen lopullisen sovintoesityksen tekemistä valtakunnansovittelija oli esittänyt työnantajapuolelle sellaista työtaisteluiden lopettamissopimusta, joka olisi merkinnyt työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden alkamista töihin ilmoittautumispäivästä. Työnantajaliitto oli vastustanut jyrkästi tällaista määräystä, jota ei sitten lopulliseen työtaisteluiden lopettamista koskevaan sopimukseen ollut sisältynytkään.

Työnantajapuoli ei ollut voinut hyväksyä palkanmaksuvelvollisuuden alkamista ennen töiden käynnistymistä, koska olosuhteet ja töiden käynnistämismahdollisuudet poikkesivat toisistaan eri yrityksissä. Autot olivat työtaisteluiden alkaessa jääneet vieraille paikkakunnille tai työn käynnistämisen kannalta epätarkoituksenmukaisiin paikkoihin eivätkä kuljetusliikkeiden asiakkaat olleet saaneet omaa toimintaansa heti käyntiin. Tämä puolestaan oli johtunut siitä, että asiakkaat olivat järjestäneet työtaistelun aikaisen kuljetustarpeensa aiemmasta poikkeavalla tavalla. Näitä järjestelyjä ei ollut voitu purkaa hetkessä.

Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy:ssä työt olivat käynnistyneet siinä aikataulussa ja laajuudessa kuin se oli ollut työtaisteluiden jälkeen mahdollista. Työt olivat käynnistyneet pikkuhiljaa siten, että osa työntekijöistä oli voitu työllistää heti ja viimeiset vasta 5.7.1991. Pääosa autonkuljettajista oli pystytty työllistämään melko pian työtaisteluiden päättymisen jälkeen.

Kanteessa oli vaadittu työtuomioistuinta vahvistamaan työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden alkamispäiväksi sopimuksessa mainittu viimeinen työntekijäin työhön ilmoittautumispäivä. Vaatimus ei vastannut työtaisteluiden lopettamissopimuksen sanamuotoa, tarkoitusta eikä aiempaa käytäntöä.

Kanteessa oli vedottu kuorma-autoalan työehtosopimuksen 7 §:n 5 kohdan määräykseen, joka vastasi asiallisesti työsopimuslain 27 §:n 1 momenttia, mutta se ei tullut tässä tapauksessa sovellettavaksi, koska työnpuute oli johtunut työtaistelusta.

Työnantaja ei ollut jatkanut työtaistelua, koska työtaistelun pitkittäminen olisi merkinnyt tulojen menetystä ja palvelun huonontuessa asiakassuhteiden vaarantumista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on Autoliikenteen Työnantajaliiton vastineen johdosta vielä lausunut, että työtaisteluiden lopettamissopimuksessa oli nimenomaan sovittu töiden käynnistämisestä siinä järjestyksessä kuin se oli mahdollista töiden suorittamisen ja töiden järjestelyn kannalta. Ehdoton takaraja töiden käynnistämiselle tai joka tapauksessa palkan maksamiselle oli luonnollisesti se päivämäärä, jolloin työntekijöiden oli viimeistään sopimuksen mukaan palattava työhönsä.

Asianosaisliittojen välillä oli solmittu työtaisteluiden lopettamissopimuksia vuosina 1981 ja 1986. Niiden määräykset töiden käynnistämisestä ja työntekijöiden velvollisuudesta palata työtaistelun jälkeen töihin vastasivat jotakuinkin vuonna 1991 solmittua sopimusta, joskin sopimuksissa oli pieniä eroja johtuen ilmeisesti valtakunnansovittelijan henkilön vaihtumisesta. Valtakunnansovittelija oli tekstit laatinut ja osapuolet olivat ne sen jälkeen hyväksyneet.

Vuonna 1981 olleen kuorma- ja linja-autoliikenteen lakon ja sulun päättäneen sopimuksen, sen enempää kuin vuonna 1986 olleen pääkaupunkiseudun linja-autohenkilökunnan lakon päättäneen sopimuksenkaan jälkeen ei työpaikoilla ilmeisesti ollut syntynyt riitoja töiden käynnistymisestä. Tämä selittyi sillä, että työnantaja oli todella käynnistänyt työt välittömästi työtaistelun päättymisen jälkeen tai viimeistään silloin, kun työntekijöiden oli ollut palattava työhönsä. Oli tietysti voinut käydä niin, että työntekijällä oli voinut olla viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen esimerkiksi kiertävän työvuorolistan mukainen vapaapäivä, jolloin työhön oli palattu ensimmäisenä listan mukaisena työpäivänä.

Joka tapauksessa työnantajat olivat maksaneet työntekijöille niin kuorma-autoalan kuin linja-autohenkilökunnankin työehtosopimuksen mukaisen takuupalkan viimeistään noissa työtaisteluiden lopettamissopimuksissa mainitusta työhönpaluupäivästä alkaen. Jos näin ei olisi tapahtunut, asia olisi varmuudella noussut esille.

Oli vaikea ymmärtää, minkä vuoksi valtakunnansovittelija olisi esittänyt työnantajaliitolle sellaista työtaisteluiden lopettamissopimusta, joka olisi merkinnyt työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden alkamista töihin ilmoittautumispäivästä, sillä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n taholta ei tuollaista kirjausta ollut vaadittu. Sitäpaitsi tuollainen kirjaus olisi tarkoittanut kokonaan toista asiaa kuin nyt kiistanalainen määräys. Jos työtaisteluiden lopettamissopimuksessa olisi ollut tuollainen kirjaus, se olisi merkinnyt, että työnantaja olisi ollut palkanmaksuvelvollinen kaikissa tapauksissa aina työntekijän ilmoittautumispäivästä eli siis jo ennen viimeistä työhönpaluupäivää. Palkanmaksuvelvollisuus olisi siten alkanut heti työtaisteluiden loppumisen jälkeen, jos työntekijä vain olisi ilmoittautunut työhön.

Työtaisteluiden lopettamissopimuksen 4 kohdan maininta töiden käynnistämisestä siinä järjestyksessä kuin se töiden suorittamisen ja töiden järjestelyjen kannalta oli mahdollista, velvoitti työnantajaa tarjoamaan ja järjestämään työtä heti työtaisteluiden lakattua ja siis jo ennen sopimuksen 3 kohdan tarkoittamaa työhönpaluupäivää, jos se oli mahdollista. Sopimuksen 4 kohdan kirjaus ei siten oikeuttanut työnantajaa lykkäämään töiden käynnistämistä työhönpaluupäivän jälkeen ja joka tapauksessa velvoitti työnantajaa maksamaan palkan viimeistään tuosta hetkestä alkaen. Kumpikaan osapuoli ei voinut ymmärtää sopimuksen 4 kohdan kirjausta niin, että työnantaja olisi saanut tosiasiassa laillisen mahdollisuuden jatkaa työsulkua hyvinkin pitkälle jopa sopimuksen tarkoittaman työhön paluupäivän jälkeen.

Työtaisteluiden lopettamissopimuksia oli tulkittu yleisesti kanteessa mainitulla tavalla. Kantajaliitto on viitannut työtuomioistuimen tuomioon numero 41 vuodelta 1982.

Kuorma-autot eivät olleet työtaisteluiden alettua jääneet väärille paikkakunnille, vaan ennen työtaisteluiden alkua aloitetut ajot oli hoidettu loppuun. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n jäsenistöä oli vuonna 1991 niin kuin aiemminkin annetuissa ohjeissa kehotettu hoitamaan ennen lakon alkamista aloitetut ajot loppuun. Lisäksi ohjeissa oli todettu, että sunnuntaina 2.6.1991 eli lakon alkamispäivänä ei ollut syytä lähteä ajoon ennen lakon ilmoitettua alkamisaikaa kello 15, jos tilanne oli vielä tuolloin epäselvä.

Työtaistelutoimenpiteiden molemmat osapuolet olivat ymmärtäneet työtaisteluiden lopettamissopimuksen kanteessa kerrotulla tavalla. Työtaisteluiden lopettamista koskevan sopimuksen oikean sisällön oli pitänyt olla myös Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy:n tiedossa.

Vuoden 1972 linja-autohenkilökuntaa, koti- ja ulkomaan tavaraliikennettä ja yleisen automiesten työehtosopimuksen tarkoittamia työntekijöitä koskevien lakkojen lopettamiseksi tehdyn sopimuksen tulkinnasta ei ollut saatavissa muuta selvitystä kuin mitä sen selkeästä sanamuodosta saattoi päätellä. Se, että sopimuksessa oli sovittu työt käynnistettäviksi viimeistään samana päivänä kuin työntekijöiden oli palattava viimeistään työhön, puhui itse asiassa kanteessa esitetyn tulkinnan puolesta. Vuoden 1972 lakon lopettamissopimukseen oli siten kirjattu se seikka, että työnantajan velvollisuus töiden käynnistämiseen ja palkan maksamiseen oli alkanut viimeistään silloin, kun työntekijöiden oli ollut palattava työhön.

Vuoden 1972 lakkojen lopettamissopimuksessa oli myös maininta, että kumpikin osapuoli sitoutui myötävaikuttamaan siihen, että työt saataisiin mahdollisimman nopeasti heti lakon päättymisen jälkeen käyntiin. Tämä määräys vastasi kiistanalaisen sopimuksen 4 kohtaa. Kumpikin määräys velvoitti toimenpiteisiin välittömästi työtaistelutoimien lakattua ja siis jo ennen sitä ajankohtaa, jolloin viimeistään työhön oli palattava ja työt käynnistettävä.

Edellä mainitusta sopimuksesta oli poikettu vuonna 1977 tehdyssä lakon lopettamissopimuksessa. Tuolloin oli osapuolten välillä sovittu lakko lopetettavaksi 5.5. kello 4. Työntekijät oli sovittu otettaviksi töihin niin sanottuina vanhoina työntekijöinä, mikäli he ilmoittautuivat työpaikoilleen viimeistään 9.5. kello 6 mennessä. Tämän lisäksi oli kuitenkin sovittu, että mikäli työnantaja ei pystynyt tarjoamaan työtä kaikille edellä kerrotulla tavalla ilmoittautuneille työntekijöille, työhön palaavat työntekijät oli otettava työhön palvelusvuosijärjestyksessä. Tällä kirjauksella oli haluttu selvästi poiketa normaalista menettelystä, jonka mukaan työt oli käynnistettävä ja palkka joka tapauksessa maksettava viimeistään siitä hetkestä alkaen, kun työntekijöiden oli viimeistään palattava työhönsä.

Vastaajaliitto on ilmoittanut, että valtakunnansovittelija oli esittänyt työnantajaliitolle työtaisteluiden lopettamissopimukseen kirjausta, joka olisi merkinnyt työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden alkamista töihin ilmoittautumispäivästä. Vastaajaliiton mukaan valtakunnansovittelija oli tuolloin kertonut tehneensä vastaavan kirjauksen aiemmin samana keväänä tehtyyn hotelli- ja ravintola-alan työtaistelut päättäneeseen sopimukseen. Tuollaista ehdotusta ei valtakunnansovittelija ollut tehnyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n neuvottelijoille. Tuollainen kirjaus tarkoitti kokonaan toista asiaa kuin kiistanalainen määräys, joka ei velvoittanut työnantajaa maksamaan palkkaa työntekijän ilmoittautumisajankohdasta vaan siitä, kun työnantaja voi työt käynnistää ja joka tapauksessa viimeistään siitä alkaen, kun työntekijöiden oli palattava töihin.

Kun työnantajaliitto oli kuitenkin kirjauksen torjunut ja esittänyt sopimukseen samanlaista kirjausta kuin oli vuosien 1981 ja 1986 lakon lopettamissopimuksissa, sovittelija ei ollut enää ottanut asiaa puheeksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n neuvottelijoiden kanssa.

Asialla ei kuitenkaan ollut merkitystä tämän kiistan ratkaisun kannalta, koska valtakunnansovittelijan ja työnantajaliiton mahdollisesti käymä keskustelu oli kosketellut kokonaan toisenlaista kirjausta eivätkä työntekijäliiton neuvottelijat olleet olleet edes tietoisia valtakunnansovittelijan ja työnantajaliiton välillä käydystä keskustelusta.

Työntekijäliitto ei olisi tehnyt sellaista työtaistelun lopettamissopimusta, jossa töiden käynnistäminen olisi jäänyt työnantajan harkinnan varaan. Tuollaisella työtaistelun lopettamissopimuksella olisi työntekijäliitto antanut yksittäiselle työnantajalle mahdollisuuden jatkaa sulkua niin pitkään kuin työnantaja periaatteessa olisi kehdannut sitä jatkaa. Työntekijäliitto ei olisi tehnyt sopimusta, jossa ei olisi nimenomaisesti sovittu, milloin sulun johdosta työt viimeistään käynnistetään.

VASTAAJIEN LISÄVASTINE

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy ovat vielä lausuneet, että kaikissa alan lähes 600 yrityksessä tilanne oli erilainen. Mitään kiinteätä aikarajaa ei voinut töitä käynnistettäessä lakon jälkeen noudattaa. Vastaselityksessä kantajaliitto oli viitannut työehtosopimuksen 7 §:n 5 kohtaan, joka asiallisesti vastasi työsopimuslain 27 §:ää. Se oli kuitenkin yleismääräys ja sovittelijan sovintoesitys oli erityismääräys. Työehtosopimuksen määräystä ei sovellettu, koska töiden tarjoamattomuus johtui työtaistelusta eikä työnantajasta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Autoliikennealoilla on 2.6.1991 alkanut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toimeenpanema lakko ja Autoliikenteen Työnantajaliiton toimeenpanema työsulku. Liitot ovat tehneet 25.6.1991 sopimuksen työtaisteluiden lopettamisesta. Siinä on työtaistelutoimenpiteiden todettu päättyvän viimeistään 25.6.1991 kello 14. Sopimuksen 3 kohdan mukaan työsulussa ja lakossa olleet henkilöt säilyttivät oikeutensa työnantajan palveluksessa niin sanottuina vanhoina työntekijöinä, mikäli he ilmoittautuivat työnantajalle viimeistään 27.6.1991 alkavaan työvuoroon. Sopimuksen 4 kohdassa on sovittu, että työt käynnistettiin siinä järjestyksessä kuin se oli mahdollista töiden suorittamisen ja niiden järjestelyn kannalta ja osapuolet purkivat heti lakon loppuessa kaikki toimenpiteet, jotka voivat haitata töiden säännönmukaista käynnistämistä ja autojen lähtöä normaaliin liikenteeseen välittömästi työtaistelutoimien loputtua.

Kanteessa tarkoitetut Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy:n Oulun toimipisteen neljä työntekijää ovat toimipisteen muiden työntekijöiden tavoin ilmoittautuneet työhön 26.6.1991. Työnantaja on kuitenkin järjestänyt työtä heistä kolmelle 4.7. alkaen ja yhdelle 5.7. alkaen. Työntekijöille on ryhdytty maksamaan palkkaa siitä ajankohdasta lukien, jolloin he ovat työnteon aloittaneet.

Keväällä 1991 majoitus- ja ravitsemisalalla olleiden työsulun ja lakon lopettamisesta tehdyssä sopimuksessa on ollut määräys, jonka mukaan palkka- ja työehtoja ryhdytään soveltamaan työntekijän ilmoittautuessa sopimuksessa mainitulla tavalla työvuoroonsa aloittaakseen työnteon.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan valtakunnansovittelijan alkuperäistä ehdotusta ja työnantajapuolen neuvottelijoiden siihen esittämää kannanottoa ei ole saatettu työntekijäliiton neuvotteluedustajien tietoon. Todistajana kuullun työntekijäliiton sopimussihteerin mukaan liiton neuvottelijat eivät olisi hyväksyneet sopimusmääräystä, jonka perusteella työnantaja olisi voinut jatkaa työsulkua epämääräiseen ajankohtaan saakka.

Työtuomioistuimessa on kuultu Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy:n terminaalipäällikköä ja työnjohtajaa, jotka ovat olleet käynnistämässä toimintaa työtaistelutoimenpiteiden päätyttyä 25.6.1991. Terminaalipäällikkö on kertonut, että hän oli järjestellyt töiden aloittamisen lakon ja työsulun päätyttyä ja että työt oli käynnistetty niin nopeasti kuin se oli ollut mahdollista. Työtaistelutoimenpiteiden päättymisen jälkeisellä viikolla oli Oulun toimipisteen 85 työntekijästä pystytty työllistämään 75. Työnjohtajan mukaan työt olivat käynnistyneet työtaistelutoimenpiteiden päättymisen jälkeen yllättävän hyvin eikä kanteessa tarkoitettuja työntekijöitä olisi voitu työllistää aiemmin.

Työtaisteluiden lopettamissopimuksen sanamuodon mukaan työnantajan palkanmaksuvelvollisuus ei ole alkanut siitä, kun työntekijöiden oli sopimuksen mukaan tullut viimeistään ilmoittautua työnantajalle. Esitetyn selvityksen mukaan autoliikennealoilla ei myöskään ole ollut käytäntönä, että työnantajan palkanmaksuvelvollisuus työtaistelutoimenpiteiden jälkeen alkaisi sanotusta ajankohdasta. Määräyksen tarkoitusta vastaavana on työtuomioistuimen mielestä pidettävä tulkintaa, jonka mukaan työnantajan palkanmaksuvelvollisuus on alkanut ajankohdasta, jona työntekijöille on voitu järjestää työtä.

Asiassa on työntekijäpuolelta vedottu kanteen tueksi myös työehtosopimuksen 7 §:n 5 kohtaan, jonka mukaan, jos työntekijä on sopimuksen mukaisesti ollut työnantajan käytettävissä hänen kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, hänelle on maksettava kaksiviikkoisjakson säännöllistä työaikaa vastaava palkka. Kun työnteon alkamisajankohdasta on sovittu työtaisteluiden lopettamissopimuksessa, työntekijät eivät työtuomioistuimen mielestä ole tässä tapauksessa olleet työnantajan käytettävissä mainitussa työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetulla tavalla.

Esitetyn selvityksen mukaan Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy ei ole hidastellut töiden käynnistämisessä lakon ja työsulun päättyessä eikä kanteessa tarkoitetuille työntekijöille olisi voitu tarjota työtä ennen sitä ajankohtaa, jona he tosiasiassa ovat ryhtyneet työhön.

Näillä perusteilla Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy aloittaessaan palkanmaksun kanteessa mainituille työntekijöille siitä alkaen, kun heille on voitu järjestää työtä, ei ole rikkonut lakon lopettamissopimusta eikä Autoliikenteen Työnantajaliitto ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy saavat kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Uski, Nouro, Hölttä ja Kiuru jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto:

Lakon ja sulun lopettamissopimuksen mukaan työntekijöitten oli ilmoittauduttava viimeistään 27.6. alkavaan työvuoroon. Sanamuoto poikkeaa tässä jutussa mainituista aikaisemmista sopimuksista siinä, että nyt oli ilmoittauduttava työvuoroon, mikä tarkoittaa tulemista työpaikalle valmiina työhön määrätyn työajan alkaessa. Tällainen ilmoittautuminen aiheuttaa työnantajalle paitsi lain myös työehtosopimuksen 7 § 5 kohdan nojalla palkanmaksuvelvollisuuden, koska työntekijä on täyttänyt velvoitteensa asettamalla työvoimansa työnantajan käytettäväksi.

Työtaistelun lopettamissopimus antoi työntekijälle mahdollisuuden ilmoittautua määräpäivän jälkeenkin työhön, jos oli sairaus tai muu pakottava syy. Tällöinkin työntekijän oli kuitenkin ilmoitettava esteestä 27.6. mennessä. Tällainen määräys olisi vailla merkitystä, ellei "ilmoittautumisella" tarkoitettaisi nimenomaan työhön saapumista.

Kanteen hylkääminen voisi johtaa siihen epäjohdonmukaisuuteen, että työntekijän täytyisi näyttää toteen työn aloittamismahdollisuus, mikä olisi kohtuuton todistustaakan jako. Työnantaja voisi siis näennäisestä sopimuksesta huolimatta määrätä työtaistelun tosiasiallisen päättymisen.

Näillä perusteilla hyväksyn kanteen ja vahvistan, että Kuljetusliike Lauri Vähälä Oy on velvollinen maksamaan kanteessa mainituille työntekijöille vaaditut palkat. Sopimuksen epäselvyyden takia vastaajia ei ole tuomittava hyvityssakkoon eikä oikeudenkäyntikulujen korvauksiin.