Labor court upheld collective agreement applicability to foresters despite organizational restructuring and lack of explicit upper limit definition.

Metsäalan yrityksen hankintapiirien piiripäälliköiden toimi ei ollut puunhankintaorganisaation uudistuksen yhteydessä muuttunut niin, että piiripäälliköistä olisi tullut ylempiä toimihenkilöitä. Työnantajalla ei ollut perusteita olla soveltamatta piiripäälliköihin toimihenkilöitä koskevia työehtosopimusta ja yhdysmiessopimusta.

Työnantaja ei ollut kuitenkaan rikkonut työehtosopimusta eikä työrauhavelvollisuutta. Työnantajaliitto ei ollut asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TUOMIO

Kantajat

Metsäteollisuus r.y.

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO r.y.

Vastaajat

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO r.y.

Metsäteollisuus r.y.

Osuuskunta Metsäliitto

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nykyisen Metsäteollisuus r.y:n, ja Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n välillä 30.1.1992 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § SOPIMUKSEN SOVELTAMISALA

1 Sopimus sitoo sopijapuolia Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa ja Metsäalan Toimihenkilöliittoa.

2 Sopimuksen määräyksiä sovelletaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton jäsenten sekä heidän palveluksessaan olevien Metsäalan Toimihenkilöliiton toimipaikkaosastojen ja/tai piiriyhdistysten jäseninä olevien metsäalan toimihenkilöiden välisiin työsuhteisiin.

3 Metsäalan toimihenkilöllä tarkoitetaan tässä sopimuksessa henkilöä, joka metsäalan koulutuksen tai toimen edellyttämän tietopuolisen ja käytännöllisen pätevyyden omaavana toimii jäljempänä määritellyissä tehtävissä eli

a) henkilöä, joka työsopimussuhteensa perusteella toimii työnantajan edustajana metsä- ja uittoalan työntekijöihin nähden ja joka työnantajalle kuuluvaa oikeutta ja valtaa käyttäen jakaa, johtaa, valvoo ja tarkkailee työtä ottamatta säännöllisesti osaa itse työhön ja osallistumatta työntekijäin urakkaansioihin

b) henkilöä, joka välittömästi johtamatta työntekijäin työtä, suunnittelee, ohjaa ja tarkastaa alaansa kuuluvia toimenpiteitä tai edustaa työnantajaa metsäkaupoissa tai puutavaran kaupoissa, vaihdoissa, vastaanotoissa tai luovutuksissa sekä henkilöä, joka työskentelee metsäalan teknillisissä, koulutus-, suunnittelu- tai neuvontatehtävissä

c) henkilöä, joka koulutuksen tai aikaisempien kenttätehtävien perusteella on katsottava metsäalan toimihenkilöksi mutta joka työskentelee metsäosastossa, metsänhoitajaalueessa, metsänhoitaja-, piiriesimies- tai piirityönjohtajapiirissä tai työnjohtajatoimiston toimistotehtävissä.

4 Sopimus ei koske

a) niitä teollisuuslaitosten piirissä työskenteleviä metsäalan toimihenkilöitä, joihin heidän työnsä luonteen mukaan sovelletaan jotain muuta vastaavaa sopimusta

b) yrityksen johdossa sen toimintaan vaikuttavassa asemassa tai metsäosaston johtajana toimivia metsäalan toimihenkilöitä

c) henkilöitä, jotka eivät ole täyttäneet 18 vuotta

d) henkilöitä, jotka on otettu suorittamaan määrättyä tehtävää tai määräajaksi, ellei työsuhde ole kestänyt kauemmin kuin neljä kuukautta.

5 Mikäli yksittäistapauksissa syntyy erimielisyyttä siitä, onko toimihenkilö tämän sopimuksen alainen, se selvitetään osapuolten välisissä neuvotteluissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § TYÖSUHDE

1 Työnantajalla on oikeus suunnitella, ohjata ja järjestää työtä sekä ottaa toimeen ja erottaa toimihenkilö.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 § TYÖRAUHA

1 Tämä sopimus estää ryhtymästä lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen sopimuksen tai sen liiteosien muuttamiseksi tai lisäyksen saamiseksi niihin sen voimassaoloaikana, samoin kuin joukkoirtisanomiseen tai joukkoirtisanoutumiseen saman tarkoituksen saavuttamiseksi.

18 § SOPIMUKSEN VOIMASSAOLO JA IRTISANOMINEN

1 Tämä sopimus tulee voimaan 30.1.1992. Sopijapuolet neuvottelevat ja sopivat 30.11.1992 mennessä 1.3.1993 alkavan sopimusjakson työehdot.

2 Mikäli edellä mainituissa neuvotteluissa ei päästä yksimielisyyteen, voidaan tämä sopimus 31.12.1992 mennessä irtisanoa päättymään 31.1.1993. Jos yksimielisyys neuvotteluissa saavutetaan, sopimus on voimassa 31.10.1993 saakka ja sen jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole puolin tai toisin kirjallisesti irtisanottu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun työehtosopimuksen liiteosassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § SOVELTAMISALA

1 Tämä liiteosa sitoo sopijapuolia samassa laajuudessa kuin työehtosopimuskin, ellei jäljempänä ole erityisesti toisin määrätty.

2 § RYHMITTELYMÄÄRITELMÄT

1 Toimihenkilöiden kuukausipalkan määrittämistä varten ovat sopijapuolet vahvistaneet käytettäväksi seuraavan ryhmittelyn:

A. Esimiestehtävät

VI - Metsäalan toimihenkilöt, jotka hankinta-alueen johdon välittöminä alaisina vastaavat puunhankinta- ja metsänhoitotoiminnoista maantieteellisesti rajatulla alueella sovittujen määrä- ja kustannustavoitteiden pohjalta. Heidän alaisinaan on toimihenkilöitä.

Metsäalan toimihenkilöt, jotka hankinta-alueen johdon välittöminä alaisina vastaavat linjavastuisesti yhdestä tai useammasta puunhankintatoiminnon osasta tai metsänhoitotoiminnosta maantieteellisesti rajatulla alueella (= esimiespiiri) sovittujen määrä- ja kustannustavoitteiden pohjalta. Heidän alaisinaan on toimihenkilöitä.

- Metsäalan toimihenkilöt, jotka hankinta-alueen johdon välittöminä alaisina vastaavat yhdestä puunhankintatoiminnon osasta tai metsänhoitotoiminnosta linjavastuisesti koko hankinta-alueessa sovittujen määrä- ja kustannustavoitteiden pohjalta. Heidän alaisinaan on toimihenkilöitä.

- Metsäalan toimihenkilöt, jotka koko hankinta-alueessa vastaavat yhden tai useamman puunhankintatoiminnon osan tai metsänhoitotoiminnon suunnittelusta sekä esikuntavastuisesta ohjauksesta ja valvonnasta.

- Metsäalan toimihenkilöt, jotka hankinta-alueen johdon välittöminä alaisina vastaavat hankinta-alueen hallintotoiminnosta käyttäen apunaan alaisiaan toimihenkilöitä.

- Metsäalan toimihenkilöt, jotka toimivat metsäosastossa tai keskuskonttorissa erittäin vaativissa suunnittelu-, koulutus- ja valvontatehtävissä tai erittäin vaativissa tarkastus-, kehittämis- tai henkilöstöhallintotehtävissä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SOVITUT KÄSITTEET

1 Metsäosasto ja keskuskonttori Puunhankintayrityksen tai metsäosaston toimipaikka, josta johdetaan koko yrityksen puunhankintaa.

2 Hankinta-alue

Hankinta-alueen, piirimetsänhoitajapiirin tai metsäkonttorin alue

3 Hankinta-alueen johto

Edellä mainittujen alueiden johtaja tai hänen sijaisensa

4 Esimiespiirin alue

Maantieteellisesti rajattu hankinta-alueen osa, jota johdetaan sovittujen määrä- ja kustannustavoitteiden pohjalta

5 Esimiespiirin johto

Em. esimiespiirin johtava metsäalan toimihenkilö

6 Piirityönjohtajapiirin alue

Maantieteellisesti rajattu esimiespiirin osa

7 Piirityönjohtajapiirin johto

Em. piirityönjohtajapiirin johtava metsäalan toimihenkilö

8 Linjavastuu

Oikeus antaa käskyjä ja johtaa niiden avulla sekä vastata omasta ja alaistensa toiminnasta. Tämä vastuu on jakamaton

9 Esikuntavastuu

Oikeus ja velvollisuus antaa ohjeita erikseen määritellyissä toiminnon osissa sekä velvollisuus valvoa ohjeiden noudattamista

10 Puunhankintatoiminto

Osto, korjuu ja kaukokuljetus sekä näihin läheisesti liittyvät muut työt (esim. suunnittelu)

11 Metsänhoitotoiminto

Metsänhoito- ja perusparannustoiminta

12 Hallintotoiminto

Talous- ja henkilöstöhallinto sekä konttoritoimi

13 Metsäalan toimihenkilö

MTA - METO -työehtosopimuksen perusosan

1 §

3 § PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 Jokaisen työnantajan on käytettävä 1.10.1992 alkaen 1,3 %:n suuruinen järjestelyvara, joka lasketaan syyskuun 1992 metsäalan toimihenkilöiden palkkasummasta yrityksessä. Työnantaja päättää järjestelyvaran käytöstä ottaen erityisesti huomioon tulokselliset työsuoritukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 Jos palkkaryhmään VI kuuluvan esimiehen toimi on sopimusalan VI palkkaryhmän keskimääräistä tasoa merkittävästi vaativampi, tulee hänen henkilökohtaisen kokonaispalkkansa ylittää kokemuslisällä korotettu ohjepalkka vähintään 5-10 %:lla toimen vaativuudesta riippuen.

Toimen vaativuutta kuvaa yleensä toiminnan monipuolisuus ja laajuus. Näin ollen ovat vaativuuden arvioinnin perusteina mm. hankittu puumäärä, puun toimituspisteiden lukumäärä ja alaisten lukumäärä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainittujen liittojen välillä 30.1.1992 solmitussa yhdysmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § SOPIMUKSEN SOVELTAMISALA

1 Tätä sopimusta sovelletaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksissä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § HENKILÖSTÖ- JA TILASTOTIEDOT

1 Yleinen tiedonvälitys

Työnantajan tulee huolehtia siitä, että yhdysmies saa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tiedon ao. toimipaikan metsäalan toimihenkilöitä koskevista asioista.

2 Erimielisyystapaukset

Milloin syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä metsäalan toimihenkilön työsuhteeseen liittyvistä asioista, on yhdysmies oikeutettu saamaan valituksenalaisen tapauksen selvittämiseksi tarpeelliset tiedot.

3 Henkilötiedot

Yhdysmies on oikeutettu saamaan kirjallisesti metsäalan toimihenkilöistä alueensa kaikkien tämän sopimuksen piiriin kuuluvien toimihenkilöiden suku- ja etunimet, palvelukseen tuloajan sekä palkkaryhmän kerran vuodessa. Ko. tiedot annetaan välittömästi sen jälkeen, kun työehtosopimuksen mukainen toimihenkilötilasto on valmistunut.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

METSÄTEOLLISUUS R.Y:N KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuus r.y. on Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:a vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Osuuskunta Metsäliiton organisaatiota oli kehitetty niin, että vastuu toiminnoista ja niiden toimeenpanon valvonta keskittyivät maakunnan tai suurehkon talousalueen käsittäville hankintapiireille ja niiden vastuullisille esimiehille. Hankintapiirin yläpuolella oli suunnittelu- ja ohjaustoimintoja hoitava organisaatiotaso eli hankinta-alue ja hankinta-alueiden yläpuolella oli pääkonttorin metsäosaston johto.

Ennen vuonna 1989 toteutettua organisaatiouudistusta silloiset piiriesimiespiirit olivat olleet pitäjäryhmän suuruisia ja kuuluneet maakunnan alueen suuruisiin hankintaalueisiin. Hankinta-alueita olivat ohjanneet yhteensä viisi ylimetsänhoitaja-aluetta. Ylimetsänhoitaja-alueiden yläpuolella oli ollut pääkonttorin metsäosaston johto.

Vuonna 1989 tehdyssä organisaatiouudistuksessa oli ylimetsänhoitaja-alueet poistettu ja hankinta-alueiden lukumäärä oli vähennetty kolmestatoista seitsemään ja hankinta-alueiden aluekokonaisuutta tuntuvasti laajennettu. Osin henkilöstövaikutuksien ja muidenkin muutosten voimakkuuden lieventämiseksi piiriesimiespiirien lukumäärä oli tuolloin jäänyt vielä suhteellisen korkeaksi eli 49:ksi. Piiriesmiespiirien toiminta-alueet ja -vastuut olivat olleet nykyiseen verrattuna suppeahkoja.

Vuonna 1992 organisaatiouudistusta oli jatkettu siten, että hankinta-alueiden lukumäärä oli vähennetty edelleen kuuteen ja piiriesimiespiirit muutettu nimeltään hankintapiireiksi ja niiden lukumäärä oli vähennetty 34:ään. Hankintapiirien arveltiin edelleen tulevaisuudessa vähenevän.

Vuoden 1992 organisaatiouudistus oli toteuttanut asetetun tavoitteen eli vastuu toiminnoista ja niiden toimeenpanon valvonta oli siirtynyt selkeästi hankintapiireille ja niiden vastuullisille esimiehille. Esimiesten asema, tehtävien sisältö ja toimenkuva olivat muuttuneet siinä määrin oleellisesti, että Metsäteollisuus r.y:n ja Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n välisen työehtosopimuksen määritelmät eivät heihin soveltuneet, vaan hankintapiirin esimiehen, piiripäällikön toimi oli määritelty ylemmän toimihenkilön toimeksi.

Osuuskunta Metsäliitto oli keväällä 1992 tiedottanut suullisesti sekä työnantajaliitolle että Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:lle suunnitellusta organisaatiouudistuksesta ja siihen liittyvästä aikeesta siirtää piiripäälliköiksi nimitettävät piiriesimiehet ylempien toimihenkilöiden henkilöstöryhmään. Tuossa vaiheessa asiaan ei ollut kiinnitetty enempää huomiota.

Osuuskunta Metsäliitto oli lähettänyt 4.6.1992 molemmille liitoille muistion metsäosaston nimikeuudistuksesta sekä ehdotuksen henkilöstöryhmittelyksi. Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO oli vastannut kirjeitse 8.6.1992 ja ilmoittanut hyväksyvänsä järjestelyt lukuunottamatta piiripäälliköiden siirtoa ylemmiksi toimihenkilöiksi. Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO oli katsonut kyseessä olevan yksipuolisesti toteutettu muutos työehtosopimuksen soveltamisalassa.

Osuuskunta Metsäliitossa oli järjestetty 8.6.1992 kokous, jossa piiriesimiehet oli nimitetty piiripäälliköiksi uuden organisaation astuessa voimaan 1.7.1992 alkaen sekä todettu piiripäällikön toimen olevan ylemmän toimihenkilön toimi. Samalla oli todettu, että mikäli nimitetyt piiripäälliköt yhdessä tai joku heistä ei hyväksyisi osaltaan siirtoa ylempien toimihenkilöiden henkilöstöryhmään, tuli siitä ilmoittaa työnantajan edustajalle kesäkuun aikana. Kokouksessa oli noussut esille myös piiripäälliköiden oikeus kuulua Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:oon. Työnantajan taholta oli korostettu, ettei nimityksellä otettu kantaa toimihenkilöiden järjestäytymiseen.

Henkilöstöryhmän muutos oli ollut esillä kesäkuun aikana piiripäälliköiden keskinäisissä kokouksissa, mutta kukaan ei ollut ilmoittanut vastustavansa sitä. Heinäkuun alusta 1992 piiripäälliköt oli saatettu samaan asemaan Osuuskunta Metsäliiton ylempien toimihenkilöiden kanssa rajaamalla heidän pekkaspäiviensä enimmäismäärä seitsemään vuodessa. Erotus, joka oli 5,5 pekkaspäivää, sekä 1.10.1992 toteutettava Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n sopimuskentässä sovittu palkankorotus korvattiin korottamalla ylimääräisesti piiripäälliköiden palkkoja.

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO oli lähettänyt 16.6.1992 työnantajaliitolle kirjeen, jossa se oli katsonut Osuuskunta Metsäliiton toimivan asiassa työehtosopimuksen vastaisesti ja vaatinut työnantajaliittoa noudattamaan valvontavelvollisuuttaan ja saattamaan asian sopimuksen mukaiselle tasolle. Työnantajaliitto oli todennut kirjeessään 18.6.1992, että Osuuskunta Metsäliitto oli menetellyt asiassa voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisesti.

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO oli esittänyt 2.10.1992 saapuneessa kirjeessään liittojen välisten neuvottelujen käynnistämistä kiistan selvittämiseksi. Asiasta oli neuvoteltu 8.10.1992 tuloksetta.

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n aloitteesta asia oli ollut esillä työehtosopimusosapuolten neuvottelukuntien yhteisessä kokouksessa 13.11.1992. Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n taholta oli uudistettu vaatimus, että Osuuskunta Metsäliiton tuli luopua toteuttamastaan piiripäälliköiden siirrosta ylemmiksi toimihenkilöiksi. Samalla oli ilmoitettu, että erimielisyys muodosti esteen toista sopimusvuotta koskevan työehtosopimuksen syntymiselle, kunnes asiasta oli sovittu toimihenkilöliittoa tyydyttävällä tavalla. Työnantajaliiton taholta oli todettu Osuuskunta Metsäliiton menetelleen asiassa työehtosopimuksen mukaisesti ja edellytetty asian käsittelemistä osapuolten välillä normaalin neuvottelujärjestyksen mukaisesti.

Koska oli osoittautunut, ettei asiassa ollut löydettävissä sopijapuolten kesken neuvotteluratkaisua, työnantajaliitto oli esittänyt 24.11.1992 toimihenkilöliitolle erimielisyyspöytäkirjan laatimista asiasta ja lähettänyt samalla luonnoksen pöytäkirjan sisällöksi. Koska toimihenkilöliitto ei kuitenkaan työnantajaliiton pyynnöistä huolimatta ollut laatinut omaa osuuttaan pöytäkirjasta, työnantajaliitto oli 4.12.1992 todennut yksipuolisesti työehtosopimuksen tarkoittamat neuvottelut asiasta päättyneiksi.

Verrattaessa hankintapiirin piiripäällikön toimenkuvaa entiseen piiriesimiehen toimenkuvaan oli todettava ensinnäkin toimen alueellinen laajuus ja puunhankinnan määrä. Yksi hankintapiiri käsitti keskimäärin 13 - 14 kuntaa ja hankintamäärä oli keskimäärin 250 000 - 300 000 kuutiometriä. Entisessä piiriesimiehen työssä pääpaino oli ollut alaisten johtamisessa. Varsinaista taloudellista vastuuta ei piiriesimiehillä ollut ollut. Piiripäällikön työstä suurin osa muodostui suunnittelusta, valvonnasta ja ulkopuolisten sidosryhmäsuhteiden hoitamisesta. Piiripäällikkö vastasi 60 - 100 miljoonan markan liiketoiminnasta.

Piiripäällikkö edusti itsenäisesti Osuuskunta Metsäliittoa hankintapiirin alueella. Hän vastasi Osuuskunta Metsäliiton edustajana sidosryhmä- ja omistajasuhteista piirin alueella toimiviin metsänhoitoyhdistyksiin ja maataloustuottajain yhdistyksiin sekä Osuuskunta Metsäliiton jäsenten edustajiin ja hallintomiehiin. Toinen merkittävä toimenkuvan laajennus oli vastuu puumarkkinointiyhteyksien ylläpitämisestä ja kehittämisestä hankintapiirin alueella toimiviin puuta käyttäviin asiakasyrityksiin sekä vastuu puun myymisestä näille asiakasyrityksille.

Palkkaryhmittelyyn sisältyvä piiriesimiehen tehtävämääritelmä oli asiassa keskeinen sopimusnormi. Verrattaessa voimassa olevaa piiripäällikön toimenkuvaa edellä mainittuun ryhmittelymääritelmään voitiin todeta, että piiriesimiestä koskeva määritelmä edellytti toimimista sovittujen määrä- ja kustannustavoitteiden pohjalta. Piiripäällikkö toimi suuremman itsenäisyytensä johdosta ainoastaan suuntaa antavan ohjeistuksen varassa. Hän laati, toimeenpani ja toteutti hankintapiirin toimintasuunnitelman ja budjetin sekä toteutti Osuuskunta Metsäliiton toiminnan kehittämistä tarkoittavat, erikseen määrittelemättömät tehtävät ja toimet, joiden keskeisen sisällön hän raportoi aluejohtajalle. Piiripäällikön määritelmä kattoi pelkästään puunhankinta- ja metsänhoitotoiminnot, mutta ei piiripäällikön tehtäväkokonaisuuteen kuuluvaa, edellä mainittujen sidosryhmä- ja omistajayhteyksien hoitamista. Piiriesimiehen toimenkuva ei kattanut piiripäällikön itsenäistä vastuuta puun myynnissä toimialueen asiakasyrityksille.

Osuuskunta Metsäliiton piiripäällikön toimen vaativuutta arvioitaessa voitiin sitä verrata Veitsiluoto Oy:n metsäosaston uuteen organisaatioon. Veitsiluoto Oy:n organisaatio oli jakautunut viiteen alueeseen, joiden johdossa oli ylempi toimihenkilö. Myös Osuuskunta Metsäliitolla oli lähes samalla maantieteellisellä alueella viisi hankintapiiriä. Veitsiluoto Oy:n alueiden vuotuinen hankintamäärä oli Osuuskunta Metsäliiton hankintapiirejä suurempi. Toisaalta Veitsiluoto Oy:n aluepäälliköiden tehtäviin eivät kuuluneet asiakasyrityssuhteet enempää kuin normaalista puunhankinnasta poikkeava sidosryhmäsuhteiden hoitokaan.

Toimihenkilöiden toimien vaativuuden luokitukseen yleisesti käytetty IPE-luokitus antoi piiripäälliköiden luokitusarvoksi pistemäärän 55 - 56, joka tehdasympäristössä vastasi paperitehtaan käyttöpäällikköä. Ylemmän toimihenkilön tehtävän raja-arvona pidettiin yleisesti 49 - 50 IPE-pistettä. Entisen piiriesimiehen toimen pistearvo oli ollut 49 pistettä.

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO oli ilmoittanut, ettei se sovi uudesta työehtosopimuksesta ennen kuin esillä oleva riita-asia oli työehtosopimuspuolten välillä sovittu. Sopimuksen voimassaoloa koskevien määräysten mukaan voitiin sopimus 31.12.1992 mennessä irtisanoa päättymään 31.1.1993.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuus r.y. on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuuskunta Metsäliiton nimittämät piiripäälliköt, huomioon ottaen työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevien määräysten sisällön, eivät kuulu Metsäteollisuus r.y:n ja Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n välillä solmitun sopimuksen soveltamisalan piiriin.

METSÄALAN TOIMIHENKILÖLIITTO - METO:N VASTINE

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO on Metsäteollisuus r.y:n kanteeseen vastatessaan lausunut, että erimielisyydestä ei ollut neuvoteltu osapuolten välillä asianmukaisesti. Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO oli halunnut asiassa neuvotteluratkaisua, mutta työnantajaliitto oli karttanut keskusteluja tulkintakysymyksen aineellisesta puolesta.

Paikallisia neuvotteluja asiassa ei yhteisesti ollut todettu päättyneiksi. Kun työnantajaliitto oli yksipuolisesti katkaissut neuvottelut, oli Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n ja Osuuskunta Metsäliiton välillä keskusteltu neuvottelujen jatkamisesta osapuolten kesken.

Erimielisyys koski koko työehtosopimuksen tärkeintä määräystä. Riidan kohteena oli 34 Osuuskunta Metsäliiton palveluksessa olevaa piiripäällikköä. Heihin kuten vastaaviin toimihenkilöihin muissakin yrityksissä oli tähän saakka sovellettu riidan kohteena olevaa työehtosopimusta. Yksipuolisella päätöksellään työnantaja oli nyt halunnut siirtää heidät sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Kuitenkin henkilöiden tehtävät ja asema organisaatiossa vastasivat edelleen työehtosopimuksen 1 §:n sekä palkkausjärjestelmän ryhmittelymääritelmien metsätoimihenkilölle asettamia kriteerejä.

METSÄTEOLLISUUS R.Y:N VASTASELITYS

Metsäteollisuus r.y. on Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n vastineen johdosta lausunut, että ryhmittelymäärittelyllä oli täsmennetty työehtosopimuksen soveltamisrajat, koska sopimus edellytti, että kaikki sopimuksen piiriin kuuluvat toimihenkilöt oli ryhmiteltävä kyseessä olevien määritelmien mukaisesti. Ryhmittelymääritelmät olivat varsin yksityiskohtaisia ja tästä seurasi, että tehtäväkokonaisuus, jota ryhmittelymääritelmissä ei ollut mainittu, ei kuulunut sopimuksen soveltamisen piiriin. Sopimusalan tulkintalähteenä tuli käyttää sekä työehtosopimuksen 1 §:ää että ryhmittelymääritelmiä, koska kaikki sopimuksen piiriin kuuluvat toimihenkilöt tuli myös voida ryhmitellä.

Hankintapiirin piiripäällikön lähin esimies oli uudessa organisaatiossa hankinta-aluetta johtava aluejohtaja. Organisaatiomuutoksen jälkeen hankinta-alueita ja aluejohtajia oli kuusi ja hankintapiirejä sekä piiripäälliköitä oli 34.

Piiripäällikön välittömiä alaisia uudessa organisaatiossa olivat hankintaesimies, toimistonhoitaja ja keskimäärin 10 kenttäesimiestä. Ennen vuoden 1992 organisaatiomuutosta piiriesimiehillä oli ollut alaisinaan korjuuesimies, piirikonttoristi, ostotyönjohtajia, korjuutyönjohtajia ja hankintatyönjohtajia.

Piiriesimiesten aseman muutoksen johdosta oli piiripäälliköiksi nimitettäviksi valituille toimihenkilöille lähetetty 20.5.1992 kutsu 8.6.1992 järjestettyyn neuvottelutilaisuuteen. Piiripäälliköiksi nimitettävien lisäksi tilaisuuteen olivat osallistuneet aluejohtajat ja aluejohtajiksi nimitettävät toimihenkilöt sekä Osuuskunta Metsäliiton tuolloisen johtoryhmän jäsenet.

Tilaisuudessa oli käyty läpi Osuuskunta Metsäliiton puun hankinnassa käyttöön ottamaa uutta toimintatapaa ja siitä johtuvia organisaatiomuutoksia ja organisaation uutta toimintatapaa.

Organisaatiomuutos sekä siihen liittyvät nimike- ja henkilöstöryhmän muutokset oli käsitelty Osuuskunta Metsäliiton 4.6.1992 Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:lle sekä työnantajaliitolle lähettämän kirjelmän ja muistion mukaisesti. Samalla oli tilaisuudessa todettu, että piiripäällikön toimi oli sen vastuullisuuden ja sisällön perusteella ylemmän toimihenkilön toimi, eikä siihen sovellettu minkään työehtosopimuksen määräyksiä. Esitettyä siirtoa ylempien toimihenkilöiden henkilöstöryhmään oli pidetty asian esittelyvaiheessa siinä määrin harkintaa tarvitsevana asiana, että piiripäälliköiksi nimitettäville henkilöille oli sovittu annettavaksi harkinta-aikaa kesäkuun loppuun asti. Lisäksi oli sovittu, että henkilöstöryhmän muutoksen vaikutuksesta työehtoihin ja palkkaukseen laadittaisiin kirjallinen selvitys, joka sittemmin oli postitettu asianomaisille henkilöille 12.6.1992.

Kesäkuu 1992 loppuun mennessä eikä sen jälkeenkään ollut työnantajalle tullut yhtään yhteydenottoa, jossa olisi ilmoitettu vastustettavan henkilöstöryhmän muutosta.

Piiripäällikön tehtävä ja toimi oli uusi Osuuskunta Metsäliitossa. Olennaisin muutos entiseen piiriesimiehen toimeen oli piiripäällikön itsenäinen, hankintapiirin toiminnasta tulosvastuussa oleva linjajohdollinen asema. Olennainen uudistus puunhankinnassa oli ollut siirtyminen metsurityössä ja metsäkoneyrittäjien työsuorituksissa itseohjautuvaan toimintaan. Työtä ei enää johdettu, vaan metsurit ja koneyrittäjät suunnittelivat ja toteuttivat kokonaisvastuullisesti leimikonhakkuun ja korjuun sekä puutavaran mittauksen.

Kenttäesimiesten eli aiemman työnjohdon tehtävistä oli suurelta osin jäänyt pois aikaa vievät suoritustyöt, kuten leimikon korjuun suunnittelu ja sen edellyttämät maastotyöt, metsurityön ja koneyrittäjien työn jatkuva työnjohto sekä pystykaupoissa korjatun puutavaran mittaus varastopaikoilla. Hankintakaupoillakin ostetun puutavaran mittaus siirtyi nopeassa tahdissa tehtaalla tapahtuvaksi. Kenttäesimiesten työssä oli nykyisin aiempaa enemmän mahdollisuuksia kohdistaa huomio toiminnan suunnitteluun ja ohjaukseen sekä yhteydenpitoon metsänomistajiin, mitkä jo aiemminkin olivat kuuluneet työnjohdon tehtäviin.

Hankintamäärä ei yksin vaikuttanut työn suhteelliseen vaativuuteen, mutta työmäärään ja henkilöstön määrään kylläkin. Osuuskunta Metsäliiton hankintapiirin päällikön työtehtävien sisällössä oli olennainen osuus kokonais- ja tulosvastuullisella toiminnan suunnittelulla, johtamisella ja seurannalla sekä omistaja-, sidosryhmä- ja markkinointitehtävien hoitamisella.

Osuuskunta Metsäliitto oli metsänhoitajien osuuskuntamuotoinen puunhankinta- ja markkinointiyritys. Sen omistajina olivat metsänomistajat, jotka olivat Osuuskunta Metsäliiton jäseniä. Jäsenyyteen liittyi puukaupallisten yhteyksien lisäksi osuuspääoman eli oman pääoman sijoittaminen Osuuskunta Metsäliittoon. Yrityksen toiminnan kehittämiseksi oli pääomasijoitusten lisääminen avainasemassa. Jäsenet valitsivat keskuudestaan edustajat ja hallintomiehet toimimaan Osuuskunta Metsäliiton hallinto- ja yhteydenpitoelimissä.

Osuuskunta Metsäliitto toimi yhteistyössä metsänhoitoyhdistysten ja maataloustuottajain yhdistysten kanssa. Tämä yhteydenpito ja yhteistoiminnan järjestäminen oli vaativaa suhdetoimintatyötä, joka ratkaisevalta osin oli piiripäällikön vastuulla.

Sidosryhmäyhteyksiä olivat yhteydenpito myös muihin puunhankintayrityksiin, metsätalouden järjestöihin sekä viranomaisorganisaatioihin. Kaikki tämän yhteydenpito oli piiripäällikön vastuulla.

Aiemmin sidosryhmäyhteydet ja niitä koskevat neuvottelut oli hoidettu pitäjä- ja yhdistystasolla hankinta-alueiden aluemetsänhoitajien toimesta ja maakuntatasolla valtaosin ylimetsänhoitajan toimesta. Vuoden 1992 organisaatiouudistuksen jälkeen hankintapiiri ja sen piiripäällikkö vastasi ja hoiti sidosryhmäyhteydet piirinsä alueella. Hankinta-alueen aluejohtajan vastuulla olivat sidosryhmäyhteydet alueella toimiviin liittoihin.

Käytetty IPE-luokitus oli lyhennys sanoista International Position Evaluation System. Tämän järjestelmän avulla voitiin luotettavasti määrittää kunkin toimen merkitys yritykselle ja asettaa toimet keskenään suhteelliseen vaativuusjärjestykseen. Perinteinen toimen nimikkeisiin perustuva vertailu ei ollut riittävän luotettava, koska sama nimike saattoi olla eri yrityksissä sisällöltään hyvinkin erilainen. IPE-järjestelmä mahdollisti toimien vertaamisen yritysten välillä myös kansainvälisesti riippumatta yrityksen koosta, rakenteesta tai toimen sijainnista organisaatiossa.

IPE-järjestelmässä arvioitiin toimen vaativuutta eikä toimen haltijaa. Toimen haltijan suoritusta tuli arvioida yrityskohtaisen suoritusarviointijärjestelmän avulla.

METSÄALAN TOIMIHENKILÖLIITTO - METO:N ENSIMMÄINEN KANNE

Kanteen perustelut

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO on Metsäteollisuus r.y:tä ja Osuuskunta Metsäliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että edellä mainittujen liittojen välinen työehtosopimus oli solmittu kattamaan yksityisen sektorin raakapuun hankintaorganisaatioiden esimies-, työnjohto- ja asiantuntijatehtävät. Sopimuksen tarkoittamasta ryhmästä oli totuttu käyttämään metsätoimihenkilöt -nimitystä.

Puunhankinta- ja korjuualan toimihenkilöiden työehtosopimuksen rakenne poikkesi teollisuuden työehtosopimusten rakenteesta. Metsätoimihenkilöitä koskeva työehtosopimus ulottui vakiintuneesti organisaatiossa ylemmäksi kuin esimerkiksi teollisuuden teknisten runkosopimus. Teollisuudessa runkosopimus- ja yleissopimusalueen yläpuolelle sijoittui niin sanottu ylempien toimihenkilöiden ryhmä, jonka muodostivat insinööri- tai muun opistotasoisen tutkinnon taikka sitä ylemmän tutkinnon suorittaneet toimihenkilöt.

Metsäalalla eli puunkorjuu- ja hankintatoiminnassa työskentelevien toimihenkilöiden järjestäytymisperiaate oli erilainen. Hankintaorganisaatiossa ei ollut olemassa samanlaista ylempien toimihenkilöiden ryhmää kuin teollisuudessa, vaan ylempiä toimihenkilöitä vastaava ryhmä oli insinöörien osalta ryhmitelty puheena olevan Metsäteollisuus r.y:n ja Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n työehtosopimuksen piiriin kuuluvaksi. Kyseessä olevan työehtosopimuksen soveltamisalan ulottuvuutta heijasti myös sopimuksen taulukkopalkkataso. Työehtosopimuksen ylin ohjepalkka oli 1.1.1992 lukien ollut 14 155 markkaa. Ylimmässä VI-ryhmässä olevilla oli vähimmäispalkka lisien vaikutuksesta vielä käytännössä vähintään 10 prosenttia edellä mainittua ylintä taulukkopalkka korkeampi.

Työehtosopimuksen soveltamisrajan yläpuolella olivat metsätoimihenkilöiden esimiehet, jotka olivat akateemisen koulutuksen saaneita metsänhoitajia. Metsänhoitajan tutkintoa oli hankintaorganisaatiossa edellytetty hankintaaluetason ja sitä ylemmän tason johtotehtävissä toimivilta. Metsänhoitajat olivat järjestäytyneet koulutuspohjaiseen akavalaiseen liittoonsa.

Osuuskunta Metsäliiton palveluksessa oli 5.8.1992 työskennellyt 36 metsätoimihenkilöä piiripäällikkö -nimikkeellä.

Piiriesimiehiin oli 1.7.1992 saakka sovellettu Metsäteollisuus r.y:n ja Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n välistä työehtosopimusta. Työnantaja oli ilmoittanut 4.6.1992 päivätyllä kirjeellä, että kyseessä olevien toimihenkilöiden piiriesimies-nimike muutetaan piiripäälliköksi. Samalla oli ilmoitettu, ettei heihin enää tämän jälkeen sovellettaisi edellä mainittua työehtosopimusta. Työehtosopimusosapuolena olleelle Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:lle ei muutoksesta ollut etukäteen ilmoitettu.

Huolimatta siitä, että Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO oli riitauttanut soveltamisalasta poikkeamisen ja neuvottelut asiasta olivat kesken, oli työnantaja ryhtynyt soveltamaan edellä mainittua työehtosopimusta oman mielensä mukaisesti siten, että se ei enää sisällyttänyt piiripäälliköitä työehtosopimuksen liiteosan 3 §:n 5 kohdan järjestelyvararatkaisuun, joka sopimuksen mukaan tuli toteuttaa 1.10.1992. Lisäksi työnantaja oli kieltäytynyt antamasta piiripäälliköistä yhdysmiessopimuksen 10 §:ssä tarkoitettuja tietoja metsätoimihenkilöitä edustaville yhdysmiehille.

Työnantaja oli edellä kuvatulla tavalla toimiessaan tahallaan rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Osuuskunta Metsäliiton oli täytynyt ymmärtää tuossa vaiheessa yksipuolisesti tekemänsä soveltamisalamuutoksen olevan työehtosopimuksen vastaisen. Vastuusta vapautuakseen osuuskunta ei voinut vedota pelkästään siihen, että työnantajaliitto oli muodollisesti hyväksynyt sen ratkaisut.

Toimihenkilöliitto oli neuvotellut Osuuskunta Metsäliiton ja työnantajaliiton edustajien kanssa syksyllä 1992 soveltamisalakysymyksestä, kunnes työnantajaliitto oli ilmoittanut kirjeitse 4.12.1992 asiasta käydyt neuvottelut päättyneiksi. Neuvottelujen katkaisemisella työnantajaliitto oli halunnut pelkästään välttää asian käsittelemistä käynnissä olevissa työehtosopimusneuvotteluissa ja siirtää kysymyksen pelkäksi tuomioistuinasiaksi.

Palkkausliitteen järjestelyvaran ja yhdysmiessopimuksen tietojen antamisvelvollisuuden soveltamisesta piiripäälliköihin oli neuvoteltu paikallisesti ja liittojen välillä. Neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen 21.12.1992.

Työehtosopimuksen soveltamisalaa tutkittaessa oli otettava huomioon työehtosopimuksen liiteosan ryhmittelymääritelmät, jotka olivat osa työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää. Palkkausjärjestelmä oli perinteinen taulukkopalkkajärjestelmä, jota täydensivät palvelusajan perusteella maksettava kokemuslisä sekä eräät muut lisät, kuten esimieslisä ja kielilisä.

Metsätoimihenkilöt sijoitettiin palkkausliitteen 3 §:n 6 kohdan mukaisiin palkkaryhmiin tehtävän vaativuuden mukaan. Palkkausjärjestelmässä otettiin huomioon tehtävän vaativuuden arvioinnissa neljä perustekijää, joista ensimmäinen oli toimen sijoittuminen linjaorganisaatiossa. Tämän kriteerin arviointi vaati organisaatiokaavion, josta nähtiin, mille kohdalle toimi asettui. Toinen huomioon otettava seikka oli toimihenkilön välitön esimies ja alaiset. Kolmas perustekijä oli työehtosopimuksen liiteosan sovitut käsitteet, joilla oli ennen kaikkea haluttu taata ryhmittelyn yhdenmukaisuus erilaisissa organisaatioissa. Neljäntenä oli otettava huomioon ryhmittelymääritelmän tekstit.

Ryhmittelymääritelmät oli laadittu yhdeksi arviointitekijäksi sijoitettaessa toimihenkilöitä tehtävän vaativuutta vastaavaan palkkaryhmää. Soveltamisalakysymykset eivät olleet olleet esillä silloin, kun nykyinen palkkausjärjestelmä ryhmittelymääritelmineen oli sovittu otettavaksi käyttöön vuonna 1980.

Toisin kuin eräissä toisissa työehtosopimuksissa ei tässä sopimuksessa palkkausjärjestelmän ryhmittelymääritelmillä tai nimikkeillä ollut rajattu työehtosopimuksen soveltamisalaa. Tästä syystä pelkästään sillä perusteella, että jotain tehtävää vastaavaa määritelmää ei ryhmittelymääritelmistä löytynyt, ei periaatteessa voitu tehdä johtopäätöstä, ettei tehtävä kuulunut kyseessä olevan työehtosopimuksen piiriin. Sen sijaan, mikäli jonkin tehtävän tunnusmerkit selvästi vastasivat ryhmittelymääritelmän kuvausta, voitiin tätä seikkaa pitää vahvana näyttönä tehtävän kuulumisesta sopimuksen piiriin.

Piiripäällikön tai piiriesimiehen tehtävä oli ollut se tehtäväkokonaisuus, jota silmällä pitäen oli laadittu työehtosopimuksen liiteosan 2 §:n määritelmien A-kohdan esimiestehtävien ensimmäinen kappale.

Määritelmissä oli pyritty mahdollisimman pelkistetysti osoittamaan osapuolten mielestä vain ryhmittelyyn vaikuttavat vaativuustekijät. Kaikkia vaativuustekijöitä ei ollut tarkoitettu mahduttaa määritelmään. Määritelmässä mainitut kaikki vaativuustekijät esiintyivät Osuuskunta Metsäliiton piiripäällikön tehtävässä.

Palkkausjärjestelmä käsitteineen ja määritelmineen oli luotu osapuolten välisessä työryhmässä vuosina 1978 - 1980. Työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn perusteena olevien työn vaativuustekijöiden valintaan olivat vaikuttaneet keskeisesti HAY-Associatonin opit, jotka korostivat organisaatioaseman merkitystä. HAY-menetelmän alkuperäinen vaativuusmittari oli ollut sangen tunnoton tehtäviin liittyvien määrällisten tekijöiden muutoksille. Alaisten lukumäärä, vastuualueen maantieteellinen laajuus tai tässä tapauksessa erityisesti hankittava puumäärä vaikuttivat HAY-menetelmän oppien mukaan vasta, kun ylitettiin tai alitettiin kymmenkertaisesti aikaisempi taso. Osapuolet olivatkin täydentäneet alunperin sovittua palkkausjärjestelmää muun muassa tämän vuoksi esimieslisällä.

Työnantaja oli viitannut siihen, että korjuumenetelmien ja automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuvien ohjaus- ja raportointijärjestelmien myötä piiriesimiesten työ oli muuttunut vaativammaksi ja vastuullisemmaksi. Piirien lukumäärän vähentyessä niiden alueet olivat laajentuneet, hankittava puumäärä alueelta oli kasvanut ja piiriesimiesten alaisten toimihenkilöiden ja työntekijöiden lukumäärä oli kasvanut. Kuitenkin vastaava kehitys oli tapahtunut metsäalan ammateissa kautta linjan. Metsurin työkin oli muuttunut huomattavasti monipuolisemmaksi ja teknisesti vaativammaksi puhumattakaan toimihenkilöiden esimies- ja asiantuntijatehtävistä. Työnantajan väittämä tehtävien sisällön kehittyminen tekniikan ja tuotantotapojen muuttuessa ei ollut peruste työehtosopimuksen soveltamisalan muuttumiselle, sillä muutokset eivät olleet tapahtuneet työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen eivätkä myöskään sopimuksen palkkausjärjestelmän kannalta olennaisissa tekijöissä.

Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmään oli lisätty 1.4.1988 alkaneen sopimuskauden alusta lukien erityinen esimieslisä palkkausliitteen 3 §:n 13 kohdassa. Esimieslisää koskevan määräyksen ottaminen työehtosopimukseen ja lisää koskeva soveltamiskäytäntö osoittivat, että osapuolet olivat olleet yksimielisiä siitä, että palkkaryhmän 6 keskimääräistä tasoa merkittävästi vaativammatkin tehtävät kuuluivat työehtosopimuksen piiriin sekä että palkkausjärjestelmän alkuperäisiä vaativuustekijöitä oli täydennetty ottamalla erityisen palkanlisän maksamisen perusteiksi juuri ne tekijät, joiden perusteella työnantaja nyt halusi piiripäälliköiden olevan sopimuksen soveltamisalan ulkopuolella.

Osuuskunta Metsäliitto oli maksanut ennen 1.7.1992 voimaan tullutta muutosta esimieslisää vain osalle piiripäälliköistä, mikä ei tukenut väitettä näiden tehtävien kehittymisestä työnantajan väittämällä tavalla vaativuudeltaan yli sopimuksen soveltamisalan.

Verrattaessa piiriesimiehen ja piiripäällikön toimenkuvia ei niissä soveltamisalan ja palkkausjärjestelmien toiminnan kannalta ollut merkittäviä eroja. Kaikki toiminnot piireissä tapahtuivat edelleen hankinta-alueen johdon yksityiskohtaisessa ohjauksessa ja piiripäällikkö raportoi hankinta-alueen johdolle kuten ennenkin.

Osuuskunta Metsäliitossa toimivien piiripäälliköiden tehtävien vaativuus ei suinkaan ollut korkeinta tasoa kyseessä olevan työehtosopimuksen piirissä. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n piiriesimiehen nimike oli muutettu piiripäälliköksi jo aikaisemmin ilman, että olisi esitetty epäilyksiä näiden henkilöiden kuulumisesta työehtosopimuksen piiriin. Enso-Gutzeit Oy:n piiriesimiehen vuotuinen hankintavastuu oli keskimäärin huomattavasti suurempi kuin Osuuskunta Metsäliiton piiripäälliköllä. Piiripäällikön alaisten lukumäärät ja erityisesti luovutuspisteiden lukumäärät olivat huomattavasti suuremmat Enso-Gutzeit Oy:llä ja Tehdaspuu Oy:llä kuin Osuuskunta Metsäliitossa.

Työnantaja oli ilmoittanut syynä soveltamisalan yksipuoliseen muuttamiseen olleen organisaatiouudistus ja uuteen toimintatapaan siirtyminen. Olennaista muutosta toimihenkilöiden tehtävissä ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Työnantajalla ei ollut ollut mitään asiallisia perusteita muuttaa täysin vakiintunutta työehtosopimuksen soveltamisalakäytäntöä. Työnantajan tarkoituksena oli ollut supistaa metsätoimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiiriä ja luoda yritykseen ja alalle uusi niin sanottujen ylempien toimihenkilöiden joukko, joiden kanssa työnantaja voisi tehdä henkilökohtaiset työsopimukset välittämättä työehtosopimuksen määräyksistä. Tämä pyrkimys oli ilmennyt nyt käsiteltävän tapauksen lisäksi Metsäteollisuus r.y:n toimintatavoissa muutenkin.

Työnantajaliiton ja Osuuskunta Metsäliiton toiminta oli tässä asiassa ollut tahallista ja harkittua työehtosopimuksen rikkomista. Osuuskunta Metsäliitto, jonka edustajat kuuluivat työnantajaliiton hallitukseen ja kyseisen sopimusalan neuvottelukuntaan, oli täysin ymmärtänyt toimintansa luonteen eikä voinut vedota pelkästään työnantajaliiton kantaan tässä asiassa.

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO on jutun suullisessa esivalmistelussa ilmoittanut katsovansa Osuuskunta Metsäliiton rikkoneen sekä työehtosopimuksen 1 §:ää ja sen palkkamääräyksiä että yhdysmiessopimusta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuuskunta Metsäliitto oli velvollinen soveltamaan Metsäteollisuus r.y:n ja Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n välistä työehtosopimusta myös piiripäälliköihin.

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO on lisäksi vaatinut Osuuskunta Metsäliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Metsäteollisuus r.y:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

METSÄTEOLLISUUS R.Y:N JA OSUUSKUNTA METSÄLIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuus r.y. ja Osuuskunta Metsäliitto ovat Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n ensimmäiseen kanteeseen vastatessaan lausuneet, että toimihenkilösopimusten ylärajaa koskevat työehtosopimukset poikkesivat jossakin määrin sanamuodoltaan toisistaan. Kuitenkin rajaa vedettäessä oli keskeisenä arvioperusteena pidetty toimen itsenäisyyttä sekä siihen liittyvää hallinnollista, taloudellista tai toiminnallista vastuuta. Tämä kävi ilmi muun muassa konttoritoimihenkilöihin sovellettavan yleissopimuksen soveltamisohjeista ja samaa periaatetta oli noudatettu myös runkosopimusta sovellettaessa. Metsäteollisuus r.y. viittasi työtuomioistuimen tuomioon 187/1982.

Puunhankintaorganisaatiossa oli myös ylempiä toimihenkilöitä. Esimerkiksi aluejohtajat ja hankinta-alueiden metsäkonttoreissa toimivat korjuu- ja kuljetuspäälliköt olivat ylempiä toimihenkilöitä.

Raja ylempien toimihenkilöiden ja metsätoimihenkilöiden välillä ei määräytynyt koulutuksen mukaan. Metsäteollisuuden ylempien toimihenkilöiden suurimmat ryhmät koulutuksen perusteella olivat olleet vuoden 1991 tilaston mukaan opistoinsinöörit, diplomi-insinöörit, merkonomit, teknikot, ekonomit ja metsänhoitajat.

Osuuskunta Metsäliitossa ei ollut käytössä yksilötason toimenkuvia, vaan laadituilla toimenkuvilla pyrittiin yleisesti kuvaamaan tiettyyn nimikkeeseen kuuluvia tehtäviä. Piiripäällikön toimenkuvaus osoitti selkeästi uuden toimen erot verrattuna vanhaan piiriesimiehen toimeen.

Piiripäällikön toimen vaativuutta arvioitaessa ei ratkaisevana tekijänä voitu pitää hankittavia puumääriä tai toimen nimikettä. Olennaisin tekijä oli toimen itsenäisyys ja siihen liittyvä hallinnollinen, taloudellinen tai toiminnallinen vastuu, jotka esillä olevassa tapauksessa ylittivät työehtosopimuksen soveltamisalan.

Osuuskunta Metsäliitto tavoitteli puun hankinnalla ja markkinoinnilla liikevoittoa, kun esimerkiksi Enso-Gutzeit Oy, Yhtyneet Paperitehtaat Oy ja Veitsiluoto Oy markkinoivat puusta jalostettuja tuotteita liiketoiminnan painopisteen ollessa jalostustoiminnassa.

Työtuomioistuin oli tuomioissaan 134/1981 ja 187/1982 katsonut työnantajalla olleen perusteet toimihenkilöiden ryhmittämiseen ylemmiksi toimihenkilöiksi. Molemmat ratkaisut olivat käsitelleet runkosopimuksen soveltamisalaa tilanteessa, jossa erimielisyyden piiriin kuuluvat henkilöt oli ryhmitelty runkosopimuksen ryhmittelymääritysten ylimmille portaille. Molemmissa ratkaisuissa runkosopimuksen soveltamisalan ylärajan tuntumassa olleiden henkilöiden tehtäviä oli monipuolistettu ja vastuita lisätty itsenäisen toimivallan lisäämisen ohella, joten työtuomioistuin oli katsonut heidän joutuneen runkosopimuksen soveltamisalan yläpuolelle. Kummassakin tuomiossa oli pidetty ratkaisevana myös asianomaisten henkilöiden suhtautumista saamaansa ylennykseen ja sen merkitystä urakehityksessä.

Nyt riidan kohteena olevan työehtosopimuksen ja runkosopimuksen määräykset sopimuksen soveltamisalan ylärajasta olivat teknisesti saman tapaisia. Tämä oli luonnollista, sillä Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO oli Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto - STTK:n jäsenjärjestö.

Asianosaisjärjestöjen edeltäjien välillä 1970-luvun lopulla toimineen ryhmittelytyöryhmän muistion mukaan työehtosopimuksen ylärajaa ei ollut katsottu tarpeelliseksi määritellä.

Ylemmän toimihenkilön tunnusmerkit oli suoraan ilmaistu vain Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välisessä yleissopimuksessa. Yleissopimuksen ylempää toimihenkilöä koskevat kriteerit olivat sellaisinaan sovellettavissa myös metsäalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisalan ylärajaa määriteltäessä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuus r.y. ja Osuuskunta Metsäliitto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

METSÄALAN TOIMIHENKILÖLIITTO - METO:N VASTASELITYS

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO on Metsäteollisuus r.y:n ja Osuuskunta Metsäliiton vastineen johdosta lausunut muun muassa, että Enso-Gutzeit Oy:ssä, Tehdaspuu Oy:ssä ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:ssä piiripäällikön tai piiriesimiehen nimikkeellä toimivat ja Osuuskunta Metsäliiton piiripäälliköitä vastaavissa tehtävissä työskentelevät toimihenkilöt olivat aina kuuluneet kyseessä olevan työehtosopimuksen piiriin. Minkäänlaista tulkinnallista epäselvyyttä tai erimielisyyttä tästä asiasta ei koskaan ollut ollut.

Työehtosopimuksen soveltamispiiriä ei ollut määritelty ryhmittelymääritelmien avulla, mikä ilmeni muun muassa sopimuksen määräyksestä, että toimihenkilön kuukausipalkan määräytymistä varten sopijapuolet olivat vahvistaneet käytettäväksi sovitun ryhmittelyn. Työehtosopimuksen soveltamisalan täsmentäminen ei myöskään ollut ollut osapuolten tavoitteena silloin, kun ryhmittelymääritelmät oli kirjoitettu.

Ryhmittelymääritelmät olivat yksi arviointiperusteista toimihenkilön sijoittamisessa oikeaan palkkaryhmään. Ryhmittelymääritelmiin oli otettu palkkausteknisistä lähtökohdista sellaisia mahdollisimman erottelukykyisiä vaativuustekijöitä, joiden oli arvioitu mahdollistavan porrastuksen metsätoimihenkilöiden kesken. Ryhmittelymääritelmät eivät olleet yksityiskohtaisia, vaan käyttötarkoituksesta johtuen yleisluontoisia. Määrittelyjä ei ollut sidottu mihinkään tehtävänimikkeisiin.

Työehtosopimuksen liiteosan 3 §:n 13 kohdan mukaan työehtosopimuksen piiriin kuuluva tehtävä saattoi olla ylimmän eli VI palkkaryhmän keskimääräistä tasoa merkittävästi vaativampi. Tämä määräys osoitti työnantajan vastineessaan esittämän tulkinnan ryhmittelymääritelmien luonteesta sopimuksen soveltamisalaa tiukasti rajaavana virheelliseksi.

Ryhmittelymääritelmien arvoa tulkintalähteenä soveltamisalakysymyksissä ei ollut tarpeen kokonaan kiistää. Olennaista oli huomata, ettei määritelmiin ollut haluttu ottaa muuta kuin juuri ne tekijät, jotka olivat olleet palkkausteknisen tavoitteen saavuttamiseksi välttämättömiä. Tehtävä, johon määritelmän sanamuotoa suoraan sovellettiin, oli lähtökohtaisesti työehtosopimuksen piirissä. Näin oli Osuuskunta Metsäliiton piiripäälliköiden kohdalla ollut asian laita kesällä 1992 tehdyn nimikemuutoksen jälkeenkin.

Kaikki työehtosopimuksen liiteosan 2 §:n A VI ensimmäisen kappaleen edellytykset täyttyivät Osuuskunta Metsäliiton piiripäällikön toimenkuvassa myös 1.7.1992 jälkeen.

Verrattaessa tilannetta Osuuskunta Metsäliitossa muihin samantyyppisiin puunhankintaorganisaatioihin havaittiin Osuuskunta Metsäliitossa vasta vähitellen lähestyttävän sitä piirikokoa, joka muissa yhtiöissä oli vallinnut jo pitkään. Alaisten määrä ja piiristä hankittava vuotuinen puumäärä olivat muiden yhtiöiden piiripäälliköillä vieläkin selvästi suuremmat kuin Osuuskunta Metsäliiton piiripäälliköillä.

Ne johtopäätökset, jotka työnantaja oli organisaation kehityksestä työehtosopimuksen soveltamisen suhteen tehnyt, eivät kestäneet työehtosopimukseen perustuvaa kriittistä tarkastelua. Organisaatio oli muuttunut, mutta ei työehtosopimuksen soveltamispiirin kannalta merkittävissä kohdissa.

Hankintaorganisaatioissa toimivien metsätoimihenkilöiden työn perustarkoitus, tehtävät ja toimenkuva olivat kaikilta keskeiseltä osiltaan samanlaisia kuin vuonna 1948, jolloin ensimmäinen alaa koskeva työehtosopimus oli solmittu tämän jutun osapuolten edeltäjien kesken. Kaikkien metsätoimihenkilöiden tärkeimmät tehtävät olivat edustaa työnantajaansa puutavarakaupoissa sekä omalla organisaatiotasollaan johtaa ja valvoa alaistensa työtä.

Piiripäälliköiden tehtäviin ei organisaatiomuutoksen yhteydessä ollut lisätty yhtään uutta perustehtävää.

Viime vuosina oli suurin muutos tapahtunut puunhankintatoiminnan kokonaisaikataulussa. Tehtaan raaka-ainetarve ohjasi nyt välittömästi koko puunhankinta- ja kuljetustoimintaa. Raaka-ainevarastoihin sitoutunut pääoma haluttiin mahdollisimman pieneksi kaikilla tasoilla. Toisaalta kaikilla toimialoilla oli tapahtunut vastaavaa kehitystä ja puunhankinta-alalla toimintatapojen muutokset olivat koskeneet kaikkia toimihenkilöitä ja työntekijöitä. piiripäälliköiden toimenkuvat olivat seuranneet yleistä kehitystä.

Vertailemalla piiripäälliköiden uutta ja vanhaa toimenkuvausta ei ollut löydettävissä merkkejä poikkeuksellisesta itsenäisyyden lisääntymisestä. Vaikka piiripäällikkö laati piirinsä budjetin, se oli edelleen toteutettava esimiesten asettamien tavoitteiden puitteissa. Muutoksista piirin resursseissa ja organisaatiossa oli uudenkin toimenkuvan mukaan sovittava esimiehen ja aluejohtajan kanssa. Piiripäällikön alaiset toimihenkilöt otti ja erotti aluejohtaja. Puuta piiripäällikkö myi toimenkuvauksen mukaan aluejohtajan kanssa sovituille asiakasyrityksille.

Jos Osuuskunta Metsäliiton piiripäällikköä verrattiin muiden yritysten vastaaviin piiripäällikkö- ja esimiestoimihenkilöihin, ei löytynyt yhtään selkeää tekijää toimihenkilön vastuussa, valtuuksissa tai palkkaustekijöissä, jotka voisivat olla perusteluna työnantajan yksipuolisesti tekemälle soveltamisalaratkaisulle.

Työnantajaliiton mainitsema IPE-järjestelmä ei ollut sillä tavoin kansainvälisesti tunnettu ja tunnustettu kuin niin sanottu RAY-järjestelmä, joka oli ollut pohjana voimassa olevan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää viimeksi uudistettaessa.

Työehtosopimuskäytäntö oli puunhankinta-alalla erilainen kuin teollisuudessa. Teollisuuden teknisiä toimihenkilöitä koskevalla runkosopimuksella ja nyt käsiteltävällä työehtosopimuksella ei ollut historiallisia, rakenteellisia eikä sopimusteknisiä siteitä. Kaikki niin sanotut erillissopimuksetkin oli solmittu metsätoimihenkilöille erikseen.

Puunhankinta-alalla ei esiintynyt samanlaisia ylempiä toimihenkilöiden ryhmiä kuin teollisuudessa. Aluejohtajat ja sitä ylemmät metsätoimihenkilöiden esimiehet olivat koulutukseltaan poikkeuksetta metsänhoitajia. Näiden metsänhoitajakoulutuksen omaavien ylempien toimihenkilöiden ja Metsäalan Toimihenkilöliitto -METO:n jäsenten välillä ei ollut puunhankintaorganisaatiossa merkittävää työehtosopimusten soveltamisen ulkopuolelle jäävää ryhmää.

Kiistan kohteena oleva työehtosopimuksen soveltamisala mukaili historiallisista syistä alan henkilöstön koulutustaustaa ja ansiotasoa. Juuri nämä tekijät selittivät pitkään vallinneen työehtosopimuskäytännön vakiintuneisuutta.

Metsäalan Toimihenkilöliitto -METO ei ollut saanut tietoa työnantajan aikeista etukäteen ja oli välittomästi tiedon saatuaan ilmoittanut sekä työnantajalle että työnantajaliitolle pitävänsä menettelyä tyoehtosopimuksen rikkomisena.

METSÄALAN TOIMIHENKILÖLIITTO -METO:N TOINEN KANNE

Kanteen perustelut

Metsäalan Toimihenkilöliitto -METO on Metsäteollisuus r.y:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Osuuskunta Metsäliitossa oli ilmoitettu 5.11.1991 suunnitteilla olevista suurista henkilöstövähennyksistä. Asian vakavuuden vuoksi toimihenkilöliitto oli asettanut tuolloin alkaneissa valtakunnallisissa työehtosopimusneuvotteluissa työehtosopimuksen allekirjoittamisen ehdoksi, että toimihenkilöliitto ja Osuuskunta Metsäliitto sekä eräät muut suuret työnantajaliiton jäsenyritykset pääsisivät sopimukseen henkilöstövähennyksissä noudatettavista menettelytavoista. Toimihenkilöliiton keskeinen tavoite oli ollut, että suoria irtisanomisia tapahtuisi niin vähän kuin mahdollista ja vähennykset saataisiin aikaan, mikäli mahdollista, eläkejärjestelyin ynnä muun luonnollisen poistuman kautta.

Muiden yritysten kanssa käydyissä neuvotteluissa oli päästykin hyvissä ajoin ennen työehtosopimuksen voimassaolon päättymistä toimihenkilöliittoa tyydyttävään tulokseen. Osuuskunta Metsäliiton kanssa käydyt neuvottelut sen sijaan olivat olleet poikkeuksellisen vaikeat. Sopimukseen oli päästy 30.1.1992 vain hetkeä ennen valtakunnallisen työehtosopimuksen allekirjoitustilaisuutta. Metsäalan Toimihenkilöliitto -METO oli käsittänyt Osuuskunta Metsäliiton suostuneen siihen, ettei niin sanottuihin suoriin irtisanomisiin turvauduttaisi vuoden 1992 aikana. Osuuskunta oli ryhtynyt kuitenkin jo helmikuussa 1992 irtisanomisiin väittäen, ettei sen ja toimihenkilöliiton välillä ollut mitään sopimusta.

Osuuskunta Metsäliiton toimihenkilöt olivat vastustaneet voimakkaasti irtisanomisia muun muassa esittämällä yrityksen johdolle yli 400 toimihenkilön allekirjoittaman adressin, jossa oli paheksuttu työnantajan menettelytapoja. Monien neuvottelujen jälkeen osapuolet olivat sopineet kiistansa ja luopuneet työtuomioistuimessa nostetuista kanteista 21.4.1992.

Kuitenkin jo 4.6.1992 Osuuskunta Metsäliitto oli lähettänyt toimihenkilöliitolle muistion metsäosaston nimikeuudistuksesta. Samassa työnantajan kirjeessä oli ilmoitettu piiriesimiesten olevan 1.7.1992 lukien niin sanottuja ylempiä toimihenkilöitä eli työehtosopimuksen soveltamispiirin ulkopuolella. Aikaisemmin ei suunnitelmista sopimuksen soveltamisalan muuttamiseksi ollut kerrottu. Toimihenkilöliitto oli ilmoittanut kirjeitse sekä Osuuskunta Metsäliitolle että työnantajaliitolle, ettei se hyväksynyt piiripäälliköiden siirtoa ylemmiksi toimihenkilöiksi.

Huolimatta siitä, että Metsäalan Toimihenkilöliitto -METO oli riitauttanut edellä mainitun soveltamisalasta poikkeamisen ja neuvottelut asiasta olivat olleet kesken, työnantaja oli ryhtynyt soveltamaan työehtosopimusta oman mielensä mukaisesti. Työnantaja ei enää sen jälkeen ollut sisällyttänyt piiripäälliköitä työehtosopimuksen liiteosan 3 §:n järjestelyvararatkaisuun, joka oli toteutettu 1.10.1992. Lisäksi työnantaja oli kieltäytynyt antamasta piiripäälliköistä yhdysmiessopimuksen 10 §:ssä tarkoitettuja tietoja metsätoimihenkilöitä edustaville yhdysmiehille.

Työnantaja oli edellä mainituilla toimenpiteillään toteuttanut työtaistelun tunnusmerkit. Työtaistelulla työnantaja oli tähdännyt Metsäalan Toimihenkiloliitto METO:n neuvotteluaseman heikentämiseen tulevissa tyoehtosopimusneuvotteluissa. Painostustoimenpide oli kohdistunut työehtosopimukseen kokonaisuudessaan ja erityisesti sen 1 ja 17 §:ään.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäalan Toimihenkilöliitto METO on vaatinut Metsäteollisuus r.y:n ja Osuuskunta Metsäliiton tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

METSÄTEOLLISUUS R.Y:N VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuus r.y., jonka lausuntoon Osuuskunta Metsäliitto on osaltaan yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Osuuskunta Metsäliiton menettely sen ryhmitellessä piiripäälliköt ylemmiksi toimihenkilöiksi ei täyttänyt työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkistöä. Toimenpiteen tarkoituksena ei ollut ollut painostaa Metsäalan Toimihenkilöliitto -METO:a, mitään sen toimipaikkaosastoa eikä kyseessä olevia ylempiä toimihenkilöitä.

Työnantajalla oli oikeus ja velvollisuus tulkintaetuoikeuden perusteella ryhmitellä ylemmät toimihenkilöt omaksi henkilöstöryhmäkseen muun muassa yhteistoimintalain oikean soveltamisen kannalta. Näin menetellessään työnantaja ei voinut syyllistyä tyorauhavelvollisuuden rikkomiseen. Edellä todetuilla perusteilla työnantajaliitto ei myoskään ollut syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen eikä valvontavelvollisuuden laiminlyontiin. Työnantajaliitto oli ollut selvillä tapahtumien kulusta Osuuskunta Metsäliitossa ja hyväksynyt tyonantajan toimenpiteet lain ja työehtosopimuksen mukaisina kaikilta osin.

Osuuskunta Metsäliitto ei ollut kirjeessään ilmoittanut piiripäälliköiden olevan 1.7.1992 lukien niin sanottuja ylempiä toimihenkilöitä. Kirjeessä oli todettu, että Osuuskunta Metsäliitto tulisi ehdottamaan nimitettäville piiripäälliköille, että heidän henkilöstöryhmäkseen määriteltäisiin ylempien toimihenkilöiden henkilöstöryhmä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuus r.y. on vaatinut kanteen hylkäämistä

METSÄALAN TOIMIHENKILÖLIITTO -METO:N VASTASELITYS

Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO on Metsäteollisuus r.y:n vastineen johdosta vielä lausunut, että muiden työehtosopimusten käyttäminen tulkintalähteena edellytti määräysten syntyhistoriaan liittyvää yhtenäisyytta tai vakiintunutta soveltamiskäytäntöa. Sellaista yhteyttä ei nyt tulkittavana olevan työehtosopimuksen ja runko- tai yleisopimuksen välillä ollut. Kaikki nyt erimielisyyden kohteena olevat sopimustekstit olivat syntyneet jo ennen kuin Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO oli 1980-luvun alussa liittynyt Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto - STTK:n jäseneksi.

Piiripäälliköiden palkkaeduilla ei ollut suoranaista juridista merkitystä työehtosopimuksen tulkinnan kannalta. Mikäli piiripäälliköiden tehtävät olisivat muuttuneet entistä huomattavasti vastuullisemmiksi, olisi lisääntynyttä vastuuta ja vaativuutta korvattu palkanlisällä.

Työnantajan painostustarkoituksen olemassaolo oli pääteltävissä vallinneista olosuhteista kokonaisuudessaan. Työnantajapuolen oli täytynyt käsittää soveltamisalan muutoksen ja sen yksipuolisen käyttöön ottamisen puheena olevissa olosuhteissa kohdistuvan työehtosopimukseen työtaistelutoimenpiteenä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Osuuskunta Metsäliitto on vuonna 1992 uudistanut puunhankintaorganisaatiotaan muun muassa siten, että hankintaalueiden lukumäärä on vähentynyt seitsemästä kuuteen ja niiden alaisten piiriesimiespiirien lukumäärä on puolestaan vähentynyt 49:stä 34:ään.

Piiriesimiehille on 8.6.1992 järjestetty neuvottelu, jossa on ollut läsnä 33 uuden organisaation 34 piiriesimiehestä. Toimihenkilöille on tilaisuudessa ilmoitettu, että heidät siirretään 1.7.1992 lukien ylemmiksi toimihenkilöiksi hankintapiirin piiripäällikön nimikkeellä ja ettei heihin tämän jälkeen sovelleta Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n välistä työehtosopimusta.

Samassa tilaisuudessa on sovittu, että jos kaikki toimihenkilöt tai joku heistä vastustaa suunnitelmaa, siitä tuli ilmoittaa työnantajalle kesäkuun loppuun mennessä. Kun kukaan ei ollut toimittanut työnantajalle vastustavaa kannanottoaan mainitussa määräajassa, työnantaja on toteuttanut uudistuksen 1.7.1992 lukien.

Saatuaan tiedon muun muassa piiriesimiesten siirtämisestä ylemmiksi toimihenkilöiksi Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO on ilmoittanut Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle pitävänsä toimenpidettä työehtosopimuksen rikkomisena. Työnantajaliitto on vastauksenaan ilmoittanut katsovansa Osuuskunta Metsäliiton toimineen asiassa työehtosopimuksen mukaisesti.

Työehtosopimuksen liiteosan 3 §:n 5 kohdan mukaan jokaisen työnantajan on käytettävä 1.10.1992 lukien 1,3 prosentin suuruinen järjestelyvara, joka lasketaan syyskuun 1992 metsäalan toimihenkilöiden palkkasummasta yrityksessä. Sopimuskohdan mukaan työnantaja päättää järjestelyvaran käytöstä ottaen erityisesti huomioon tulokselliset työsuoritukset.

Asianosaisliittojen välisen yhdysmiessopimuksen 10 §:n 2 kohdan mukaan yhdysmies on epäselvyyden tai erimielisyyden syntyessä metsäalan toimihenkilön tyosuhteeseen liittyvistä asioista oikeutettu saamaan tapauksen selvittämiseksi tarpeelliset tiedot. Saman pykälän 3 kohdan mukaan yhdysmies on oikeutettu kerran vuodessa saamaan kirjallisesti alueensa kaikkien yhdysmiessopimuksen piiriin kuuluvien metsäalan toimihenkiloiden suku- ja etunimet, palvelukseen tuloajan sekä palkkaryhmän.

Osuuskunta Metsäliitto ei ole työehtosopimuksen liiteosan 3 §:n 5 kohdassa mainittua palkkasummaa laskiessaan ottanut lukuun kanteessa tarkoitettuja 34 piiripäällikköä eikä ole antanut heistä yhdysmiessopimuksen 10 §:n 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja yhdysmiehille. Perusteena työnantajan menettelylle on ollut, ettei piiripäälliköihin ollut sen mielestä sovellettava asianosaisliittojen välistä työehtosopimusta eikä yhdysmiessopimusta.

Asianosaisliitot ovat puolin ja toisin vaatineet vahvistettavaksi, Metsäteollisuus r.y., etteivät piiripäälliköt kuulu liittojen välisen työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin, ja Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO, että Osuuskunta Metsäliitto on velvollinen soveltamaan työehtosopimusta piiripäälliköihinsä. Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO on kanteessaan lisäksi katsonut Osuuskunta Metsäliiton edellä selostetulla menettelyllään rikkoneen työehtosopimuksen liiteosan 3 §:n 5 kohdan ja yhdysmiessopimuksen 10 §:n 2 ja 3 kohdan määräyksiä seka työnantajan pyrkiessään työehtosopimuksen vakiintuneen soveltamisalan muuttamiseen kesken sopimuskauden ryhtyneen työtaistelutoimenpiteeseen.

Asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen perusosan1 §:n 2 kohdan mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan työnantajaliiton jäsenten sekä heidän palveluksessaan olevien toimihenkilöliiton alayhdistysten jäseninä olevien metsäalan toimihenkilöiden välisiin työsuhteisiin. Saman pykälän 3 a kohdan mukaan metsäalan toimihenkilöllä tarkoitetaan sopimuksessa muun muassa metsäalan koulutuksen tai toimen edellyttämän tietopuolisen ja käytännöllisen pätevyyden omaavaa henkilöä, joka toimii työnantajan edustajana metsä- ja uittoalan työntekijöihin nähden ja joka työnantajalle kuuluvaa oikeutta ja valtaa käyttäen jakaa, johtaa, valvoo ja tarkkailee työtä ottamatta säännöllisesti osaa itse työhön ja osallistumatta työntekijäin urakka-ansioihin. Pykälän 4 kohdassa on soveltamisalan ylärajasta määrätty muun muassa, ettei sopimus koske yrityksen johdossa sen toimintaan vaikuttavassa asemassa tai metsäosaston johtajana toimivia metsäalan toimihenkilöitä.

Työehtosopimuksen liiteosan 2 §:ssä on toimihenkilöiden kuukausipalkan määrittämistä varten sovittu ryhmittelymääritelmistä. Kanteessa tarkoitetut piiripäälliköt ovat ennen 1.7.1992 voimaan tullutta organisaatiouudistusta kuuluneet VI palkkaryhmään. Määritelmän mukaan tähän palkkaryhmaan kuuluvat muun muassa metsäalan toimihenkilöt, jotka hankinta-alueen johdon välittöminä alaisina vastaavat puunhankinta- ja metsänhoitotoiminnoista maantieteellisesti rajatulla alueella sovittujen määrä- ja kustannustavoitteiden pohjalta, ja heidän alaisinaan on toimihenkilöitä.

Asianosaiset ovat eri mieltä ryhmittelymääritelmien merkityksestä työehtosopimuksen soveltamisalan määräytymisessä. Työnantajaliitto katsoo siitä sovitun perusosan 1 §:ssä vain yleisluontoisesti ja ryhmittelymääritelmissä soveltamisalaa täsmennetyn niin, ettei tehtäväkokonaisuus, jota ryhmittelymääritelmissä ei mainita, kuulu soveltamisalan piiriin. Toimihenkilöliiton mielestä taas ryhmittelymääritelmät on laadittu arviointitekijäksi sijoitettaessa toimihenkilöitä tehtävän vaativuutta vastaavaan palkkaryhmään eikä siitä, ettei määritelmiin sisälly tiettyä tehtävää, voida päätellä tehtävän jäävän soveltamisalan ulkopuolelle. Toimihenkilöliittokin on katsonut, että tehtävä, johon määritelmä suoraan soveltuu, on lähtökohtaisesti soveltamisalan piirissä.

Ryhmittelymääritelmät on laadittu Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja silloisten metsäalan toimihenkilöjarjestöjen asettamassa työryhmässä vuosina 1977 - 1980. Työtuomioistuimessa on kuultu työryhmän työhön osallistuneita työnantajaliiton silloista asiamiestä ja toimihenkilöliiton silloista hallituksen jäsenta todistajina sekä toimihenkilöliiton nykyistä puheenjohtajaa. Työtuomioistuimelle on esitetty myös työryhmän 3.3.1977, 29.12.1978 ja 4.9.1979 päivätyt muistiot. Selvityksen mukaan työryhmän asettaminen oli johtunut osapuolten välillä syntyneistä useista palkkaryhmittelyä koskeneista erimielisyyksistä, joista oli päästy eroon uusien määritelmien ottamisella työehtosopimukseen. Määritelmiä laadittaessa oli käytetty apuna niin sanottua HAY-vaativuusluokitusjärjestelmää. Työnantajaliiton asiamiehen mukaan soveltamisalaa oli työryhmässa pidetty suhteellisen riidattomana ja ongelmana oli ollut, miten eri toimet soveltamisalan sisällä tuli ryhmittää vaativuuden mukaan oikeudenmukaisiin ryhmiin.

Työryhmän 3.3.1977 päivätyn muistion Soveltamisala-otsikoidun kohdan mukaan luokitusta käytetään toimien keskinäisen vaativuuden selvittämiseen. Tässä kohdassa on todettu tehtäville ominaista olevan, että toimien sivurajat tuntuivat selviltä, ylärajaa ei ollut tarpeellista määritellä, vaan se voitiin jättää avoimeksi, ja alaraja tuli selvästi määritellä. Ryhmittelymääritelmiä sisältävässä 4.9.1979 päivätyssä muistiossa on teksti: "Mikäli toimelle ei löydy yo. määritelmistä sopivaa, sijoitetaan se vaativuuden ja vastuun kannalta vertailukelpoiseen palkkaryhmään."

Työtuomioistuimelle jutussa esitetyn selvityksen mukaan piiripäälliköiden itsenäisyys ja vastuu hankintapiirin toiminnasta on uuden organisaation voimaan tultua lisääntynyt. Hankintapiirien lukumäärän vähennettyä ovat yleensä hakkuumäärät kasvaneet ja piiripäälliköiden alaisten toimihenkilöiden lukumäärä lisääntynyt. Selvityksestä on kuitenkin pääteltävissä, ettei toimenkuvan muutos ole ollut erityisen merkittävä ja etteivät osuuskunnan piiripäälliköiden vastuu ja tehtävät muutoksen jälkeenkään juuri poikkea muiden puunhankintaorganisaatioiden vastaavien toimihenkilöiden vastuusta ja tehtävistä.

Työnantajapuoli on esittänyt, että piiripäälliköiden tehtävän vaativuus vastaa niin sanotulla IPE -vaativuusluokitusmenetelmällä mitattuna teollisuuden puolella esimerkiksi paperitehtaan käyttöpäällikön tehtävän vaativuutta. Koska metsäalan toimihenkilöiden työehtosopimuksen soveltamisalan ylärajan ei ole näytetty vastaavan teollisuuden toimihenkilösopimusten soveltamisalan ylärajaa, työtuomioistuin katsoo, ettei IPE -vaativuusluokitukseen perustuvaa vertailua voida käyttää apuna tulkittavana olevan työehtosopimuksen soveltamisalaa määrättäessä.

Työryhmän 3.3.1977 päivätyn muistion Soveltamisala-otsikoidun kohdan mukaan luokitusta käytetään toimien keskinäisen vaativuuden selvittämiseen. Tässä kohdassa on todettu tehtäville ominaista olevan, että toimien sivurajat tuntuivat selviltä, ylärajaa ei ollut tarpeellista määritellä, vaan se voitiin jättää avoimeksi, ja alaraja tuli selvästi määritellä. Ryhmittelymääritelmiä sisältävässä 4.9.1979 päivätyssä muistiossa on teksti: "Mikäli toimelle ei loydy yo. määritelmistä sopivaa, sijoitetaan se vaativuuden ja vastuun kannalta vertailukelpoiseen palkkaryhmään."

Soveltamisalamääräystä voidaan kuitenkin pitää siinä määrin tulkinnanvaraisena, ettei osuuskunnan ole näytetty menettelyllään tietensä rikkoneen työehtosopimusta eikä edes perustellusti pitäneen tietää sitä rikkovansa eikä Metsäteollisuus r.y:n työnantajan menettelyn hyväksyessään laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. Osuuskunta Metsäliitto on ymmärtänyt toimivansa työehtosopimuksen määräysten mukaisesti eikä sillä ole näytetty olleen asian yhteydessä sellaista painostustarkoitusta, että työnantajan toiminta muodostaisi työehtosopimukseen kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Osuuskunta Metsäliitto on 1.7.1992 jälkeenkin velvollinen soveltamaan piiripäälliköihinsä Metsäteollisuus r.y:n ja Metsäalan Toimihenkiloliitto - METO:n välistä työehtosopimusta.

Työtuomioistuin hylkää Metsäteollisuus r.y:n ajaman kanteen kokonaan ja Metsäalan Toimihenkilöliitto - METO:n ajaman kanteen enemmälti.

Jutun laatuun ja lopputulokseen nähden asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Jalanko, Nouro, Langinkoski, Korpela ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.