Labor court dismissed union claim that firing union activist violated strike settlement due to job role differences.

Lomautuksen kohdistumisen hotellin kokousemäntään ei ollut näytetty johtuneen hänen osallistumisestaan lakkoon.

Yhtiö ei siten ollut kokousemännän lomauttaessaan rikkonut lakon lopettamissopimuksen määräystä eikä työnantajaliitto menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Rantasipi Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 5.4.1991 allekirjoitetussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuslain mukaisia hyvityssakkoja koskeva pöytäkirja (LTK-SAK)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja muiden ohella Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 21.12.1990 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat 1.1.1991 lukien työehtosopimuslaista poiketen 13 400 markkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muiden ohella asianosaisliittojen kesken 5.4.1991 tehdyssä sopimuksessa työtaisteluiden lopettamisesta on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Allekirjoittaneet järjestöt ja yhtiöt sopivat majoitus- ja ravitsemisalan 28.3.1991 kello 16.00 alkaneiden työtaistelutoimenpiteiden lopettamisesta seuraavaa:

1. Osapuolten väliset alan työehtosopimukset laaditaan valtakunnansovittelija Jorma Reinin 4.4.1991 antaman sovintoehdotuksen mukaisina ja osapuolten sopimilla muutoksilla.

2. Työsulut ja lakot todetaan päättyviksi 5.4.1991 kello 12.00.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Osapuolet ovat yhtämieltä siitä, että mikäli majoitus- ja ravitsemisalan taloudellinen tilanne johtaa yrityksissä taloudellisista- ja tuotannollisista syistä tapahtuviin lomauttamisiin ja irtisanomisiin, eivät työtaistelujen aikaiset tapahtumat saa millään tavoin vaikuttaa harkittaessa, keihin työntekijöihin toimenpiteet kohdistetaan.

Perusteltujen toimenpiteiden toteuttamista ei pidetä painostustoimenpiteenä. Jos tällaiset toimenpiteet johtavat lomautuksiin, irtisanomisiin tai muihin työntekijöihin kohdistuviin vaikutuksiin, ei toimenpiteitä saa toteuttaa tai kohdentaa siten, että ne tosiasiassa muodostavat tässä sopimuskohdassa tarkoitetun kielletyn painostustoimenpiteen.

Kohtien 5 ja 6 tarkoittamat tapaukset käsitellään kiireellisinä liittojen välisessä neuvottelujärjestelmässä. Kummallakin osapuolella on mahdollisuus saattaa erimieliseksi jäänyt asia erikseen asetetun toimikunnan ratkaistavaksi. Toimikunta koostuu Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton, Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön edustajista (1+1+1+1). Toimikunnan puheenjohtajana toimii valtakunnansovittelija. Kiistakysymys on ratkaistava toimikunnassa 2 viikon kuluessa liittotason neuvottelujen päättymisestä. Toimikunnan toiminta päättyy 31.12.1991.

8. Tällä sopimuksella on työehtosopimuslain mukaiset työehtosopimuksen oikeusvaikutukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että Rantasipi Oy harjoitti majoitus- ja ravitsemisliikettä Hämeenlinnassa sijaitsevalla Hotelli RantasipiAulangolla.

Kokousemäntä Riitta Kantola oli ollut hotellissa töissä 14.5.1974 lukien. Hän oli aluksi toiminut tarjoilijana ravintolassa, mutta siirtynyt 11.12.1988 hotellin kokousosastolle kokousemännäksi. Kantola oli toiminut hotellin luottamusmiehenä vuosina 1976 - 1990. Luottamusmiesasemansa lakkaamisen jälkeenkin hän oli ollut aktiivinen ayvaikuttaja hotellissa, eräänlainen taustavoima työpaikan nuoremmille ay-aktiiveille. Tämä oli johtunut, paitsi Kantolan pitkästä luottamusmieskaudesta, hänen edelleen jatkuvasta aktiivisesta osallistumisestaan työpaikkansa ja työntekijäliiton Hämeenlinnan osaston ammattiyhdistystoimintaan.

Hotellin kokousosastolla, jonne Kantola oli siirtynyt vuonna 1988, oli työskennellyt yhteensä viisi henkilöä, joista yksi oli esimies ja neljä työntekijää. Kolmea miespuolista kokousosaston työntekijää oli nimitetty kokousjärjestelijöiksi. Kantolaa, joka oli ollut neljäs työntekijä, oli kutsuttu kokousemännäksi. Eri nimitys lienee johtunut lähinnä sukupuolesta, sillä periaatteessa kaikkien neljän työntekijän työtehtävät olivat olleet samat. Käytännössä työtehtävät olivat siten hiukan eriytyneet, että kolme miespuolista kokousjärjestelijää oli suorittanut työvuoroissa esiintyneet tekniset ja raskaimmat työt esimerkiksi kalustojen siirrot, ja kokousemäntä oli keskittynyt asiakaspalvelutehtäviin. Valtaosan työajastaan kaikki neljä kuitenkin oli tehneet samoja töitä.

Kolme miespuolista kokousjärjestelijää eivät olleet työntekijäliiton jäseniä eivätkä he myöskään olleet olleet 28.3. ja 5.4.1991 välisenä aikana lakossa vaan työssä. Kokousemäntä Kantola sen sijaan oli osallistunut lakkoon ja toiminut lakon aikana muun muassa työpaikkansa hotellin lakkovahtina.

Työtaisteluiden jälkeen 22.4.1991 oli hotellin kokousosastolla pidetty osastopalaveri, missä hotellipäällikkö oli kertonut hotellin varaustilanteen olevan heikko ja tämän vuoksi jouduttavan lomautuksiin myös kokousosastolla kesällä 1991. Hotellipäällikkö oli luvannut palaverin lopuksi kuitenkin vielä selvittää asiaa.

Mitään yhteistä selvittelyä ei kuitenkaan enää ollut tapahtunut, vaan Kantolalle oli annettu 29.4.1991 lomautussuunnitelmaksi nimetty asiakirja, jonka mukaisesti hänet oli lomautettu 12.6.1991 lähtien toistaiseksi. Samanaikaisesti oli Kantolalle esitetty lomalista, jonka mukaan hänen vuosilomansa alkaisi 14.5.1991 ja päättyisi 11.6.1991. Vuosiloman jälkeen oli siis ollut määrä alkaa heti lomautus. Kaksi miespuolista kokousjärjestelijää oli saanut myös lomautusilmoitukset siten, että heidän osaltaan lomautus alkaisi 16.7.1991 lukien.

Kantola oli pitänyt hänelle 14.5. ja 11.6.1991 väliseksi ajaksi määrättyä vuosilomaa kiusantekona, koska touko- ja kesäkuun 1991 varaustilanne oli hotellissa ollut kohtalaisen hyvä ja koska Kantola oli nimenomaan pyytänyt vuosilomaansa heinäkuulle. Muut kokousosaston työntekijät olivat saaneet lomansa suurin piirtein haluamanaan aikana.

Koska Kantola oli epäillyt, että järjestelyjen tarkoituksena oli ollut simputtaa häntä lakon vuoksi, hän oli kääntynyt vielä hotellin luottamusmiehen puoleen, joka oli neuvotellut asiasta hotellin johdon kanssa. Neuvottelu oli päättynyt 13.5.1991 erimielisyysmuistion laatimiseen.

Kantolan lomautus oli alkanut ilmoituksen mukaisesti 12.6.1991 ja hän oli siitä lähtien ollut koko ajan lomautettuna. Sen sijaan kaksi miespuolista kokousjärjestelijää oli ollut lomautettuna kesällä 1991 ainoastaan lyhyen ajanjakson, jonka jälkeen heidät oli kutsuttu takaisin töihin. Kolmatta miespuolista kokousjärjestelijää ei lomauttaminen edes ollut uhannut missään vaiheessa.

Hotellissa oli Kantolan lomautuksen alkamisen jälkeen ollut ravintolan puolella useita tilaisuuksia, joihin Kantola olisi voitu kutsua tekemään tarjoilijan työtä. Hänhän olisi entisenä tarjoilijana voinut näitä töitä vaikeuksitta tehdä. Yhtiö ei ollut kuitenkaan tarjonnut hänelle töitä, vaan töihin oli kutsuttu talon ulkopuolisia tarjoilijoita, niin sanottuja extroja.

Kantolan lomauttamisesta oli käyty useita liittojen välisiä neuvotteluja kesällä ja syksyllä 1991. Työnantajaliitto oli neuvotteluissa katsonut, että hotellissa oli ollut taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvaa työn vähyyttä ja tämän vuoksi tarve ja oikeus lomauttaa kokousosastolta yksi työntekijä. Työnantajaliitto oli perustellut lomautuksen kohdistumista yksinomaan Kantolaan sillä, että Kantola ei olisi kyennyt suorittamaan niitä töitä, joita miespuoliset kokousjärjestelijät suorittivat, muun muassa korjaamaan pieniä teknisiä vikoja avlaitteissa tai hoitamaan niin sanottuja kaupunkiajoja. Työntekijäliitto oli katsonut, että Kantola oli joutunut lakosta johtuvan painostuksen kohteeksi.

Hotellin kokousosastolla olisi lomautukset kesällä 1991 ja sen jälkeenkin voitu toteuttaa niin, että kukin neljästä työntekijästä olisi vuorollaan joutunut lomautetuksi. Näin oli lomautukset sovittu toteutettaviksi muun muassa hotellin ravintolasalissa. Kantola oli aina pystynyt suorittamaan samoja työtehtäviä kuin kolme miespuolista kokousjärjestelijääkin. Joitakin teknisiä laitteiden huolto- ja korjaustöitä, jotka eivät kokonaistyöajasta muodostaneet kuin pienen murto-osan, Kantola olisi lyhyellä perehdyttämisellä kyennyt täysin hyvin suorittamaan. Työsopimuslain 30 §:n 1 momentin mukaan yhtiön olisi lomautuksen välttämiseksi pitänyt tällainen perehdyttäminen Kantolalle antaa.

Kaupunkiajotyötä Kantola olisi voinut niin ikään tehdä, koska hänellä oli voimassa oleva ajokortti. Työnantajapuolen perustelut olivatkin olleet keksittyjä ja keinotekoisia. Sen, että Kantolan lomauttaminen oli lakosta johtuvaa painostusta, osoitti selvimmin se seikka, ettei hänelle ollut tarjottu edes tarjoilijan työtä silloin, kun sitä oli ollut tarjolla, vaan sitä oli tarjottu talon ulkopuolisille työntekijöille. Näin oli lakossa ollutta ayaktiivia, entistä luottamusmiestä, pidetty toista vuotta lomautettuna.

Lomautukset olisi toteutettu toisella tavalla, mikäli keväällä 1991 ei olisi ollut lakkoa. Lakko oli siis vaikuttanut siihen, että lomautus oli kohdistunut kokousosastolla ainoaan lakossa olleeseen työntekijään.

Kantolaan kohdistunut lomautus oli työtaisteluiden lopettamisesta tehdyn sopimuksen 6. kohdassa tarkoitettua kiellettyä painostusta. Työtaistelun aikaiset tapahtumat olivat selvästi vaikuttaneet siihen, keihin työntekijöihin toimenpiteet olivat kohdistuneet. Yhtiö oli kohdentaessaan lomautuksen kokousosastolla yksinomaan Kantolaan tosiasiassa syyllistynyt kiellettyyn painostustoimenpiteeseen. Työnantajaliitto oli suhtautunut yhtiön suorittamaan lomautukseen hyväksyvästi, vaikka sen olisi pitänyt havaita lomautuksen selvä painostusluonne. Tämän vuoksi työnantajaliitto oli syyllistynyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Rantasipi Oy:n rikkoneen tietensä työtaisteluiden lopettamisesta tehdyn sopimuksen 6. kohdan määräyksiä lomauttaessaan Kantolan. Lisäksi liitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista hyvitystyssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Hotellin palvelujen kysynnän jatkuva heikkeneminen oli pakottanut työnantajan myös henkilöstön lomautuksia koskeviin suunnitelmiin. Liiketoiminnan sopeuttamissuunnitelmista, lomautuksista ja mahdollisen työllisyyskoulutuksen järjestämisestä lomautuksen aikana oli neuvoteltu syksyn 1990 aikana ja yt-toimikunnan kokouksessa 12.9.1990. Työnantajapuoli oli ilmoittanut antavansa lomautuksen ennakkoilmoituksen. Työsopimuslain 30 a §:n mukainen ennakkoilmoitus oli annettu 14.9.1990. Ilmoituksen mukaan lomautuksen oli arvioitu alkavan 15.12.1990 ja kestävän toistaiseksi. Marraskuun alussa 1990 henkilökunnalle oli pidetty tiedotustilaisuus hotellin heikosta taloudellisesta tilanteesta, ennakkovarausten määrästä, aukioloaikojen muutoksista sekä lomautustarpeesta. Tällöin oli sovittu myös osastokohtaisesta neuvotteluaikataulusta.

Koska hotellin taloudellinen alamäki oli jatkunut ja ennakkovaraustilanne oli edelleen heikentynyt, oli järjestetty vastaanotto- ja kokousosastolla jälleen neuvottelut 22. ja 24.4.1991. Neuvotteluissa oli todettu, että varaustilanne merkitsi väistämättä lomautuksia kokousosastolla sen lisäksi, että kokousosastolla työskentelevä työntekijä oli siirretty vastaanottoon noin kahden kuukauden ajaksi juhannuksesta 1991 alkaen.

Kaikille osaston työntekijöille oli annettu henkilökohtainen lomautussuunnitelma 29.4.1991 lukuun ottamatta työntekijää, joka oli siirretty työskentelemään vastaanottoon. Toistaiseksi toteutettavien lomautusten oli ollut määrä alkaa Kantolan osalta 12.6.1991 ja kahden muun työntekijän osalta 17.7.1991.

Kantolan lomautus oli ollut osa koko hotellin taloudellisesta tilanteesta johtuvaa työvoiman vähentämisprosessia. Kokousosastolla lomautukset olivat koskeneet kaikkia työntekijöitä.

Kantolaa lukuun ottamatta kokousosaston työntekijät olivat hyväksyneet lomautukset. Muut työntekijät eivät olleet olleet kantajaliiton jäseniä. Kantolan lomautuksesta oli järjestetty toukokuun 1991 alussa vielä neuvottelu, johon olivat osallistuneet Kantolan lisäksi hotellin johtaja ja hotellipäällikkö. Kantolalle oli selvitetty vielä kertaalleen lomautuksen perusteet ja sen välttämättömyys. Tilanne oli johtanut kuitenkin erimielisyysmuistion laatimiseen työpaikalla 13.5.1991. Riita oli liittynyt paitsi lomautukseen myös osastolla toteutettuihin kesälomajärjestelyihin.

Syynä Kantolan lomautuksen ja vuosiloman alkamiseen aikaisemmin kuin kahden muun osaston työntekijän oli lomajärjestelyjen lisäksi se, että osaston kolmen muun työntekijän työtehtävät erosivat Kantolan toimenkuvasta. Kantola oli toiminut vain kokousosaston asiakaspalvelutehtävissä, mutta kolmen muun työntekijän tehtävät olivat olleet huomattavasti laajemmat. He olivat tehneet asiakaspalvelun lisäksi myös muita töitä. He olivat hoitaneet kokoustilojen tekniset asennukset, huoltotyöt ja korjaukset, kalustuksen siirrot ja lisäksi työhön oli kuulunut kuljetustyötä 1 - 2 tuntia päivittäin tarpeen mukaan.

Työntekijöiden lomauttamisessa oli ollut lähtökohtana kunkin työntekijän työtehtävät ja työn edellyttämä ammattitaito. Ei voitu ajatella, että jotakuta työntekijää suosittaisiin toisten kustannuksella niin, että häntä perehdytettäisiin sellaisiin tehtäviin, joita toiset työntekijät jo tekivät, minkä vuoksi näiden toisten työntekijöiden lomautustarve entisestään lisääntyisi. Koska Kantolan toimenkuva oli osaston suppein, hänet oli lomautettu ensimmäisenä. Kanteessa vedottiin siihen, että osaston työntekijät tekivät valtaosan työajastaan samoja työtehtäviä. Työajan jakautumisella ei kuitenkaan ollut merkitystä, vaan töiden järjestelyn kannalta oli ehdottoman välttämätöntä, että työssä olevilla työntekijöillä oli ammattitaito ja valmiudet kaikkiin kokousosastolla esiin tuleviin töihin, vaikka työt ajallisesti eivät kovin pitkää aikaa veisikään.

Lisäksi osaston muut työntekijät olivat hoitaneet kokousvieraiden oheisohjelmaan liittyvät ulkotilaisuudet, joita kesäaikaan oli usein. Hotellilla ei ollut vielä kesällä 1991 ollut ulkotilaisuuksia varten anniskeluoikeuksia, joten kokousjärjestelijöinä toimivat työntekijät olivat hakeneet kokousvieraiden lukuun alkoholijuomia Alkosta ja olivat vastanneet muutoin ulkotilaisuuksien järjestelyistä muun muassa kantamalla kalusteet sekä toimittamalla ruoat ja juomat. Kantolan tehtäviin eivät nämä työt olleet kuuluneet.

Kanteessa oli vedottu siihen, että kokousosaston muiden työntekijöiden lomautukset olivat kestäneet vain heinäkuun loppuun ja elokuun alkuun. Se, että työtä ensisijaisesti oli tarjottu osaston muille työntekijöille, oli johtunut edellä esitetyistä työntekijöiden ammattitaidon laajuuteen ja toimenkuvaan liittyvistä seikoista. Lomautukset kokousosastolla olivat edelleen jatkuneet myös muiden kuin Kantolan osalta siten, että yksi työntekijä oli ollut lomautettuna 17. - 27.7.1991, 27.10.

2.11.1991, 1. - 7.12.1991, 15.12.1991 - 9.1.1992, 24. -

27.4.1992 ja 18. - 28.7.1992, sekä toinen työntekijä 13. - 26.10.1991, 13.12.1991 - 11.1.1992 ja 2.3. 2.5.1992. Kolmas työntekijä oli ollut lomautettuna 3. 9.11.1991 ja 21.1. - 29.2.1992 sekä palkattomalla vapaalla 15.11.1991 - 20.1.1992 ja 15.4. - 31.12.1992. Kokousosaston päällikkö oli ollut lomautettuna 2. 9.1.1992.

Lisäksi kokousosaston työntekijät olivat osallistuneet vastaanoton työhön kesän 1992 aikana. Ilman tätä menettelyä lomautustarve olisi ollut vieläkin suurempi. Heinäkuusta 1992 kokousosasto oli siirretty vastaanoton yhteyteen ja osastojen töitä oli uudelleen järjestelty. Tämän hetkinen henkilövahvuus kokousosastolla oli kaksi työntekijää, jotka hoitivat myös vastaanoton yötyöntekijöiden sijaisena toimimisen. Kantolan kanssa oli tosin keskusteltu työtilanteesta viimeksi 27.5.1992, jolloin oli todettu, että lomautus jatkuisi edelleen toistaiseksi.

Majoitus- ja ravitsemisalalla oli 28.3.1991 kello 16 alkanut työnantajaliiton julistama työsulku ja työntekijäliiton julistama lakko, jotka olivat päättyneet 5.4.1991 kello 12. Samaan ajankohtaan oli sattunut hotelli Aulangon kokousosaston sulkeminen ja työntekijöiden lomautukset 23.3. - 1.4.1991, jolloin myös Kantola oli ollut lomautettuna. Lomautuksen jälkeen Kantola oli tosin osallistunut lakkoon, mutta työntekijäliiton jäsenenä häntä oli koskenut myös työnantajapuolen työsulku, joten hän ei olisi missään tapauksessa voinutkaan tulla työhön.

Kevään 1991 työtaisteluilla ei ollut mitään tekemistä Kantolan tai muiden kokousosaston työntekijöiden lomautusten kanssa. Lomautustarve oli johtunut hotellin taloudellisen tilanteen aiheuttamasta työn vähyydestä. Lomautukset olivat koskeneet kaikkia osaston työntekijöitä ja tieto lomautuksesta oli annettu kaikille samanaikaisesti. Lomautusten kesto kunkin työntekijän osalta oli määräytynyt hänen työtehtäviensä ja ammattitaitonsa perusteella.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Rantasipi Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämstä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Majoitus- ja ravitsemisalan 28.3.1991 alkaneet työtaistelutoimenpiteet on sovittu päättyviksi asianosaisliittojen 5.4.1991 työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin tekemällä sopimuksella työtaisteluiden lopettamisesta. Sopimuksen 6. kohdan mukaan, mikäli majoitus- ja ravitsemisalan taloudellinen tilanne johti yrityksissä taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuviin lomautuksiin ja irtisanomisiin, työtaisteluiden aikaiset tapahtumat eivät millään tavoin saaneet vaikuttaa harkittaessa, keihin työntekijöihin toimenpiteet kohdistettiin. Perusteltujen toimenpiteiden toteuttamista ei sopimuskohdan mukaan pidetty painostustoimenpiteinä, mutta jos tällaiset toimenpiteet johtivat lomautuksiin, irtisanomisiin tai muihin työntekijöihin kohdistuviin vaikutuksiin, toimenpiteitä ei saanut toteuttaa tai kohdentaa siten, että ne tosiasiassa muodostivat edellä tarkoitetun kielletyn painostustoimenpiteen.

Hotelli Rantasipi-Aulangon kokousosastolla on keväällä 1991 työskennellyt viisi henkilöä, esimiehenä toiminut kokouspäällikkö sekä kokousemäntä ja kolme kokousavustajaa. Osastolta on lakkoon osallistunut ainoastaan kokousemäntänä toiminut Riitta Kantola, joka on kuulunut jäsenenä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:ään ja joka on lakon aikana toiminut muun muassa lakkovahtina. Kokousavustajat eivät ole olleet liiton jäseniä.

Työnantaja on 29.4.1991 antanut Kantolalle henkilökohtaiseksi lomautussuunnitelmaksi otsikoidun kirjallisen ilmoituksen, jonka mukaan hänet lomautettaisiin 12.6.1991 alkaen toistaiseksi. Samalla työnantaja on ilmoittanut hänen olevan ennen lomauttamistaan vuosilomalla 14.5. ja 11.6.1991 välisen ajan. Kantolan lomautus on alkanut ennakkoilmoituksen mukaisesti 12.6.1991 ja jatkunut 30.11.1992 saakka, jolloin hänet on irtisanottu. Työnantaja on perustellut hänen lomauttamistaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä.

Majoitus- ja ravitsemisalan lakko on kanteen mukaan vaikuttanut siihen, että lomautus kokousosastolla on kohdistunut osaston ainoaan lakossa olleeseen työntekijään ja lomautus on siten ollut työtaisteluiden lopettamisesta tehdyn sopimuksen 6. kohdassa tarkoitettua kiellettyä painostusta. Osoituksena siitä, että Kantolan lomauttaminen on ollut lakosta johtuvaa painostusta, on kanteen mukaan muun muassa, ettei hänelle ole tarjottu lomautuksen aikana edes tilapäistä tarjoilijan työtä hotellissa pidetyissä tilaisuuksissa, vaan sitä on tarvittaessa tarjottu talon ulkopuolisille työntekijöille.

Kokousosaston työntekijöiden työtehtävät ovat selvityksen mukaan eronneet siten, että osaston kolme kokousavustajaa ovat tehneet osaston tekniset ja raskaimmat työt, kun taas kokousemäntä on suorittanut lähinnä asiakaspalvelutehtäviä.

Hotellin luottamusmiehenä toiminut tarjoilija on todistajana kertonut, että lomautettu kokousemäntä on ammattitaitoisena tarjoilijana ilmoittanut hänelle olevansa halukas työskentelemään hotellin ravintolassa järjestetyissä tilaisuuksissa. Niihin on kuitenkin pyydetty työhön ensisijaisesti hotellista lomautettuja tarjoilijoita ja toissijaisesti ulkopuolisia työntekijöitä. Todistaja on edelleen kertonut luottamusmiehenä ilmoittaneensa kokousemännän halukkuudesta tarjoilijan tehtäviin ravintolan hovimestareille sen johtamatta kuitenkaan mihinkään tulokseen. Lomautuksen kohdistuminen kokousosaston työntekijöistä yksin Kantolaan johtui todistajan käsityksen mukaan Kantolan aktiivisesta toimimisesta ammattiyhdistysliikkeessä ja hänen toimistaan lakon aikana.

Hotellin hotellipäällikkö on todistajana työtuomioistuimessa kertonut, että hotellin asiakasmäärän ja erityisesti kokousasiakkaiden prosentuaalisen osuuden siitä laskettua voimakkaasti vuodesta 1990 lähtien hotellissa oli jouduttu lomautuksiin. Lomautukset olivat koskeneet hotellin kaikkia osastoja. Lomautuksen kohdistuminen keväällä 1991 kokousosastolla kokousemäntään oli johtunut hänen tehtäviensä helpommasta korvattavuudesta ja toimenkuvansa rajoittuneisuudesta verrattuna osaston muina työntekijöinä toimineisiin kokousavustajiin.

Hotellin kokouspäällikkö on todistajana kertonut, että lomautuksia suunniteltaessa kokousosastolla oli otettu huomioon, että työhön jäävien työntekijöiden toimenkuva mahdollistaisi heidän työskentelynsä yksin. Kokousemännän toimenkuvan suppeuden vuoksi oli tuolloin päädytty kokousemännän lomauttamiseen.

Kokousavustajat ovat olleet lomautettuina eri pituisina ajanjaksoina kesällä ja syksyllä 1991 sekä talvella 1992. Työnantaja on esitetyn selvityksen mukaan tarvittaessa tarjonnut ravintolan tarjoilijan työtä ensisijaisesti ravintolasta lomautetuille tarjoilijoille ja toissijaisesti ravintolan vakinaisille osa-aikaisille tarjoilijoille. Työhön ei ole kutsuttu lomautettuja työntekijöitä hotellin muilta osastoilta.

Vaikka Kantola olisikin esitetyn selvityksen mukaan kyennyt useimpiin niistä tehtävistä, joita keväällä 1991 lomauttamatta jääneet kokousavustajat ovat kokousosastolla tehneet, niin pelkästään tästä ei työtuomioistuimen mielestä voida päätellä lomautuksen kohdistumisen Kantolaan johtuneen hänen osallistumisestaan lakkoon.

Työnantajan ei siten ole näytetty Kantolan lomauttaessaan rikkoneen lakon lopettamissopimuksen 6. kohdan määräystä eikä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenyrityksensä menettelyn hyväksyessään laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Rantasipi Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Kauppinen, Nouro, Tuulensuu, Leivo ja Pennanen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.