Labor court dismisses union strike claim as employer followed general dismissal protection order during recall.

Aaltopahvitehtaan kunnossapitotyöntekijöiden lakon tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa päättämään kaikkien vielä lomautettuina olleiden työntekijöiden lomautukset. Lakko oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräykseen, joka koski työnantajan oikeutta ottaa ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Ammattiosasto tai sen edustajat eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin lakon estämiseksi tai sen lopettamiseksi, minkä lisäksi ammaittiosasto vastasi toimikuntansa jäsenen osallistumisesta työtaisteluun.

Kun irtisanomissuojasopimukseen ei sisältynyt määräyksiä siitä, missä järjestyksessä lomautetut työntekijät tuli kutsua takaisin työhön, katsottu näyttämättä jääneen, että työnantaja olisi tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä kutsuessaan töihin eräitä sellaisia lomautettuina olleita työntekijöitä, joiden työsuhteet olivat kestäneet lyhyemmän aikaa kuin kolmen sellaisen työntekijän, joiden kohdalla lomautus edelleen oli jatkunut. (Ään.)

Kantaja Metsäteollisuus r.y. Paperiliitto r.y. Vastaajat Paperiliitto r.y. Metsäteollisuus r.y. Neopac Oy Kuultava Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nykyisen Metsäteollisuus r.y:n, ja Paperiliiton välillä 14.3.1990 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa, jonka voimassaoloa työehtosopimukseen osalliset ovat 9.12.1991 allekirjoittamallaan pöytäkirjalla jatkaneet 31.10.1993 asti, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. STK:n ja SAK:n allekirjoittamaa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta soveltamisohjeineen noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

30 § SOPIMUKSEN TULKINTA

1. Jos tämän tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, jota asianomaiset eivät saa heidän välisissään neuvotteluissa selvitetyksi, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 5 §:n 4. kohdassa tarkoitetussa keskusjärjestöjen välillä 14.6.1991 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä irtisanomissuojasopimuksessa, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

19 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

METSÄTEOLLISUUS R.Y:N KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuus r.y. on Paperiliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Neopac Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla työnantaja oli 19.3.1992 aamulla jakanut tiedotteen, jossa oli ilmoitettu 50 työntekijän lomautuksen päättymisestä 27.3.1992. Kysymyksessä olevat työntekijät olivat tuolloin tehneet lyhennettyä työviikkoa. Lyhennettyä työviikkoa tekemään oli jäänyt vielä noin 80 tehtaan työntekijää. Lomautuksen päättymiseen liittyneistä seikoista työnantaja oli neuvotellut pääluottamusmiehen kanssa 17.3. ja 18.3.1992. Pääluottamusmies oli tuolloin vaatinut kaikkien lyhennettyä työviikkoa tekevien työntekijöiden lomautusten päättämistä. Erityisesti hän oli paheksunut sitä, että kunnossapitotyöntekijöistä vielä puolet oli jäänyt työskentelemään lyhennettyä työviikkoa.

Sen jälkeen kun työnantaja oli 19.3.1992 antanut lomautuksen päättymistä koskevan ilmoituksen, laitosmiehenä työskentelevä ammattiosaston sihteeri oli ilmoittanut työnantajan edustajalle kunnossapidon työntekijöiden päättäneen keskeyttää työnsä ja lähteä kotiin jaetun ilmoituksen johdosta. Lakko oli alkanut 19.3.1992 kello 12. Mainittuna päivänä lakossa oli ollut 16 kunnossapitotyöntekijää, joista osa työskenteli kaksivuorotyössä. Lakko oli päättynyt samana päivänä kello 22.

Kunnossapitotyöntekijät olivat toimeenpanemallaan lakolla painostaneet työnantajaa mieleiseensä ratkaisuun lomautusten päättämisessä. Lakko oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto vastasi myös osaston sihteerinä toimivan toimikuntansa jäsenen osallistumisesta työtaisteluun.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuus r.y. on vaatinut Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

PAPERILIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Paperiliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Neopac Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla oli ollut erimielisyyttä siitä, oliko työnantajalla ollut edelleen perusteita jatkaa lomautusta, joka oli toteutettu työviikkoa lyhentämällä. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan työtä olisi ollut niin paljon, että koko tehtaan siirtyminen työskentelemään täyttä työviikkoa olisi ollut perusteltua. Pääluottamusmies oli useaan otteeseen vaatinut kaikkien lyhennettyä työviikkoa tekevien työntekijöiden lomautusten päättämistä. Tehtaalle oli muun muassa tuotu arkkeja ulkopuolelta korvaamaan lomautuspäivinä menetettyä tuotantoa.

Työnantajaliiton kanteessa tarkoitetun 50 työntekijän lomautuksen loppuminen oli merkinnyt sitä, että aaltopahvikone oli alkanut käydä normaalilla teholla. Tämän johdosta työntekijät olivat edellyttäneet muun muassa lähetysvaraston työntekijöiden ja kunnossapidon työntekijöiden lyhennetyn työviikon peruuttamista. Kun työnantaja oli 19.3.1992 ilmoittanut, että ainoastaan osa työntekijöistä siirtyisi tekemään täyttä työviikkoa, tilanne oli kärjistynyt työnantajaliiton kanteessa kerrotuin tavoin. Työntekijät olivat katsoneet, että lomautusten peruuttaminen ei ollut tapahtunut irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti.

Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n jäsenmäärä oli 1190.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on työnantajan menettelyn huomioon ottaen vastustanut työnantajaliiton oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa vaatimusta.

METSÄTEOLLISUUS R.Y:N VASTASELITYS

Metsäteollisuus r.y. on Paperiliiton vastineen johdosta lausunut, että aaltopahvikoneelle oli kysymyksessä olevana aikana saatu tilauksia juuri sen verran, että sen miehistön lomautusta oli saatettu ryhtyä purkamaan. Vielä senkin jälkeen, kun aaltopahvikoneella oli siirrytty työskentelemään täyttä työviikkoa, suurin osa tehtaan konekannasta oli ollut vajaaviikkotyöskentelyssä. Tällaisia koneita olivat olleet muun muassa painokoneet ja liitäntäkoneet. Lyhennettyä työviikkoa oli tuolloin tehnyt noin 90 työntekijää, joista yksi oli ollut sähkömies, yksi varaosavaraston hoitaja ja viisi laitosmiestä. Heitä ei ollut vielä tuolloin pystytty työllistämään.

Tehtaan normaaliin toimintaan kuului, että tehtaalle tuotiin arkkeja ulkopuolelta. Tällä ei korvattu tekemättä jäänyttä tuotantoa. Yhtiön muilta aaltopahvitehtailta tuli eri syistä jatkuvasti arkkeja Tampereen tehtaalle viimeisteltäviksi samoin kuin tältä tehtaalta lähetettiin tavaraa muille yksiköille jalostettavaksi. Näin meneteltiin myös tehtaan ollessa täydessä tuotannossa. Koska suurin osa tehtaan koneista siten vielä 27.3.1992 jälkeenkin oli seisonut perjantaisin, ei kaikkien kunnossapitotyöntekijöiden lomautusten peruuttamiselle ollut ollut perusteita.

PAPERILIITON KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on Metsäteollisuus r.y:tä ja Neopac Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että ennen kuin työnantaja oli 19.3.1992 ilmoittanut 50 työntekijän lomautuksen peruuttamisesta pääluottamusmies oli lomautusten peruuttamista koskeneissa neuvotteluissa edellyttänyt kaikkien työntekijöiden lomautusten peruuttamista. Pääluottamusmies oli eri yhteyksissä kiinnittänyt työnantajan huomiota myös siihen, että pitempään työsuhteessa olleita tulisi siirtää ensin täyteen työviikkoon.

Työnantajan tekemän lomautusten päättymistä koskevan ilmoituksen jälkeen nelipäiväistä työviikkoa oli jäänyt tekemään muiden muassa kaksi laitosmiestä, joista toisen työsuhde oli alkanut 16.4.1972 ja toisen 12.8.1974. Täyttä työviikkoa oli sen sijaan siirretty tekemään viisi laitosmiestä, joiden työsuhteet olivat alkaneet myöhemmin kuin edellä tarkoitetun kahden työntekijän. Näiden viiden työntekijän työsuhteet olivat alkaneet 29.12.1980, 22.10.1979, 25.5.1977, 3.10.1977 ja 2.12.1975.

Työnantaja oli lopettanut osittaisen lomautuksen kahdelta sähkömieheltä 28.2.1992. Näistä toisen työsuhde oli alkanut vuonna 1983 ja toisen vuonna 1990. Työnantaja oli ilmoittanut nelipäiväisen työviikon lopettamisesta erään työntekijän osalta 19.3.1992. Edelleen nelipäiväistä työviikkoa oli jäänyt tekemään sähkömies, jonka työsuhde oli alkanut 21.4.1975.

Työnantaja oli ilmoittanut lomautusten päättymisestä kirjeellä pääluottamusmiehelle samanaikaisesti kuin asiasta oli tiedotettu työntekijöille ilmoitustauluilla. Pääluottamusmiehen oli siten ollut mahdotonta ottaa kantaa lomautusjärjestykseen. Pääluottamusmies oli vaatinut kaikkien kunnossapitotyöntekijöiden lomautusten peruuttamista. Työnantaja vastasi yksin siitä, että lomautusten osalta meneteltiin sopimusten mukaisesti.

Irtisanomissuojasopimuksen 19 § sisälsi työvoiman vähentämisjärjestystä koskevat määräykset. Nyt esillä olevassa tapauksessa lomautusten päättymistä arvosteltaessa ei ollut muita ratkaisevia seikkoja kuin työsuhteen kestoaika. Lisäksi eräiden työntekijöiden kohdalla voitiin vielä katsoa, että työntekijä, jonka lomautusta ei ollut keskeytetty, oli ollut edellä tarkoitetussa irtisanomissuojasopimuksen määräyksessä mainituin tavoin ammattitaidoltaan pätevämpi kuin sellainen työntekijä, joka oli siirretty tekemään täyttä työviikkoa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Neopac Oy:n Tampereen aaltopahvitehdas on rikkonut paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n määräyksiä jatkaessaan sellaisten työntekijöiden lomauttamista, joiden työsuhde on ollut pitempi kuin niiden työntekijöiden, joiden lomautus on peruutettu, kun muutkaan irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaiset seikat eivät ole tukeneet työnantajan menettelyä. Paperiliitto on vaatinut myös Neopac Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

METSÄTEOLLISUUS R.Y:N JA NEOPAC OY:N VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuus r.y. ja Neopac Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että pääluottamusmies ei työnantajan edustajan kanssa käymissään neuvotteluissa ollut esittänyt vaatimuksia, jotka olisivat koskeneet työvoiman vähentämisjärjestystä.

Kun työnantaja oli ryhtynyt purkamaan tuotantopuolen lyhennetyllä työviikolla työskentelyä painostansseilla ja siihen liittyvissä tukitoiminnoissa siten, että perjantai 21.2.1992 oli ollut jälleen normaali työpäivä, pääluottamusmies oli vaatinut myös vuorolaitosmiesten ja vuorosähkömiesten lomautusten päättämistä. Kahden vuorosähkömiehen lomautus olikin päättynyt perjantaina 28.2.1992. Pääluottamusmies ei ollut moittinut henkilövalintoja tai vaatinut vaihtamaan niitä työntekijöitä, jotka oli kutsuttu työhön. Vuorolaitosmiehiksi, joita normaalisti oli työssä kaksi vuorossa, oli määrätty aikaisemmin työttömyyseläkejärjestelyjä varten irtisanotut ja irtisanomisajaksi täyttä työviikkoa tekemään otetut kaksi laitosmiestä 5.3.1992 alkaen. Toinen heistä oli työskennellyt perjantaisin aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa. Tehtaan vähäisen toiminnan vuoksi oli perjantaisin käytetty vain yhtä laitosmiestä työvuorossa. Pääluottamusmies oli hyväksynyt tämän tilanteen 22.1.1992 saamansa ennakkoilmoituksen perusteella.

Paperiliiton kanteessa tarkoitettu laitosmies, jonka työsuhde oli alkanut 16.4.1972, oli ollut sairaslomalla 22.6.1991 - 22.3.1992. Työntekijän liikenneonnettomuudessa tapahtuneen vaikean loukkaantumisen jälkeisen työhönpaluun yhteydessä työterveyslääkäri oli määritellyt työntekijälle 18.3.1992 pidetyssä tarkastuksessa 1 - 2 kuukauden pituisen työkokeilujakson. Työnantaja ei ollut vielä 27.3.1992 voinut pitää työntekijää siten tervehtyneenä, että työntekijä olisi pystynyt täysipainoiseen ammattityöntekijän työhön.

Koska sähkömiesten lomautusten päättäminen oli aloitettu vuorosähkömiehistä, oli Paperiliiton kanteessa tarkoitettu sähkömies, jonka työsuhde oli alkanut 21.4.1975, ollut lomautettuna vielä 8.5.1992 saakka.

Lomautusten päättymisistä oli kerrottu pääluottamusmiehelle etukäteen eikä pääluottamusmiehellä ollut ollut mitään huomauttamista työnantajan esitysten suhteen. Paikallisesti lomautusten päättämisestä ei siten ollut syntynyt erimielisyyksiä eikä tällaisia seikkoja ollut käsitelty myöskään liittojen välisissä neuvotteluissa. Työnantajalla ei ollut ollut tarvetta muuhun harkintaan lomautusten päättämisten suhteen, koska työnantajalle ei ollut esitetty tähän liittyviä vaatimuksia. Työnantaja oli lomautusten päättämisiä tehdessään pitänyt lähtökohtana työntekijöiden ammattitaitoa ja käytettävyyttä eri kunnossapitotöissä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuus r.y. ja Neopac Oy ovat vaatineen kanteen hylkäämistä.

PAPERILIITON VASTASELITYS

Paperiliitto on vielä lausunut, että Neopac Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaan pääkoneiden eli aaltopahvikoneen ja stanssikoneiden siirryttyä täyteen työviikkoon maaliskuun loppuun 1992 mennessä tehtaan tuotantomäärä oli noussut tavanomaiselle tasolle. Lähes koko tehtaan kapasiteetti oli ollut tuolloin käytössä. Tampereen aaltopahvitehtaalle tuotiin normaalissa tuotantotilanteessa vain sellaisia erikoisraaka-ainearkkeja, joita tehtaalla ei valmistettu. Lomautusten aikana työnantaja oli yrittänyt viikolla 12 tuoda tehtaalle jalostettavaksi myös c- tai b-aaltoista arkkia. Kun työntekijät eivät olleet suostuneet käsittelemään näitä arkkeja, työnantaja oli ilmoittanut siirtävänsä aaltopahvikoneen täyteen työviikkoon.

Työnantaja ei lomautuksia päättäessään ollut erotellut kunnossapitotyöntekijöitä sillä perusteella, oliko kysymyksessä päivä- vai vuorotyöntekijä. Työttömyyseläkejärjestelyjen vuoksi irtisanotut ja täyteen työviikkoon siirtyneet kaksi laitosmiestä työnantaja oli siirtänyt sellaiseen työtuntijärjestelmään, jossa työviikon aikana tehtiin sekä päivä- että vuorotyötä.

Työnantajapuolen vastineessa mainitun työntekijän, jonka sairasloma oli päättynyt 22.3.1992, työkokeilusta ei ollut sovittu työntekijöiden edustajien kanssa eikä heille ollut annettu asiasta minkäänlaista tietoa. Työterveysasema oli työhönpaluun yhteydessä määritellyt kysymyksessä olevan työntekijän niin sanottuun työkokeiluun, joka merkitsi vain sitä, että hänen terveydentilaansa seurattiin. Kyseisen työntekijän työhönpaluun kohdalla ei ollut esiintynyt mitään ongelmia.

Sitä, oliko kysymyksessä irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu tärkeä ammattityöntekijä, ei voitu ratkaista sen mukaan, missä työaikamuodossa työntekijä työskenteli. Edellä tarkoitettu sähkömies oli aikaisemmin työskennellyt työaikamuodossa 25, joten hänet huomioon ottaen myös hänen ammattitaitonsa olisi voitu kysymyksessä olleessa tilanteessa siirtää viisipäiväiseen työviikkoon aikaisemmin kuin oli tapahtunut.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksessa oli c-ryhmän työntekijät sijoitettu ammattitasoille ammattipätevyytensä mukaisesti. Työnantajan tekemän lomautuksen päättymistä koskevan ilmoituksen jälkeen edelleen lyhennettyä työviikkoa tekemään jääneet kaksi laitosmiestä olivat olleet ammattitasolla 5/4, kun taas täyteen työviikkoon siirretyistä laitosmiehistä yksi oli ollut tasolla 5/2 ja yksi tasolla 5/3. Edelleen lyhennettyä työviikkoa tekemään jäänyt sähkömies oli ollut tasolla 5/3. Sähkömies, jonka työsuhde oli alkanut vuonna 1990 ja jonka lomautus oli päätetty 28.2.1992, oli ollut tasolla 3/1. Työehtosopimuksen määräysten mukaisesti aaltopahvitehtaan työntekijät olivat aina ymmärtäneet ammattitaso- ja porrassijoitukset osoitukseksi ammattipätevyydestä, joka karttui kokemusvuosien myötä.

Vuorokorjausmiehet ja päivätyössä olevat korjausmiehet olivat aina tarpeen mukaan joutuneet työskentelemään kaikissa aaltopahvitehtaalla käytössä olevissa työaikamuodoissa. Heillä ei ollut ammattitaitoon liittyviä esteitä työaikamuotojen vaihtelulle. Selkeätä rajausta tehtäväalueiden välillä ei päivä- ja vuorokorjausmiesten kesken ollut ollut, vaikka käytännössä työt olivatkin jossain määrin eriytyneet.

Pääluottamusmies ei ollut kiinnittänyt erityisesti huomiota työntekijöiden keskinäiseen järjestykseen keskusteluissa siirtymisestä täyteen työviikkoon, koska hän oli pitänyt tärkeimpänä mahdollisimman monen laitos- ja sähkömiehen siirtämistä työskentelemään täyttä työviikkoa. Pääluottamusmies ei ollut vaatinut vuorotyöntekijöiden kutsumista työhön ennen päivätyöntekijöitä eikä hän ollut muutoinkaan missään vaiheessa hyväksynyt työnantajan tekemiä ratkaisuja. Työnantaja ei ollut pystynyt osoittamaan työntekijöiden ammattipätevyydessä sellaisia eroja, jotka olisivat oikeuttaneet työnantajan poikkeamaan irtisanomissuojasopimuksen 19 §:ssä sovitusta työvoiman vähentämisjärjestyksestä.

Irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä sovellettiin myös lomautustilanteessa siten, että lomautuksen keskeyttämisessä tai lomautusajan pituuden määräytymisessä oli noudatettava vuorojärjestystä. Sopimusmääräyksen ilmaisulla "viimeksi lomautetaan" oli tarkoitettu myös jo meneillään olevaa lomautustilannetta.

Keskusjärjestöjen välillä ensimmäinen irtisanomissuojasopimus oli tehty 22.2.1966. Tuolloin sopimukseen oli otettu myös irtisanomisjärjestystä koskevat määräykset. Näissä neuvotteluissa SAK:n edustaja oli ymmärtänyt sopimusmääräyksen tarkoituksena olleen, että niissä tapauksissa, joissa työsuhteen pituus oli ratkaiseva tekijä, pitempään työsuhteessa ollutta työntekijää suojattiin kaikissa tilanteissa. Myöhemmin keskusjärjestöjen välisissä irtisanomissuojasopimukseen liittyneissä neuvotteluissa ei kysymyksessä olevan työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen tulkintaan ollut kiinnitetty erityisemmin huomiota, mikä ilmeisesti oli johtunut siitä, ettei asiasta ollut syntynyt erimielisyyksiä.

Professori Tiitisen ynnä muiden teoksessa "Yritystoiminnan muutokset ja työsuhdeturva" oli käsitelty työsopimuslain 42 a §:n perusteella tapahtuvaa takaisinottoa. Tässä yhteydessä oli todettu muun muassa, ettei irtisanomissuojasopimuksessakaan ollut määräyksiä takaisinottojärjestyksestä. Teoksessa oli edelleen todettu, että irtisanomissuojasopimusten soveltamisaloilla työnantajien oli ilmeisesti noudatettava irtisanomisjärjestystä koskevia määräyksiä käänteisesti, mutta pelkästään työsopimuslain 42 a §:ää sovellettaessa työnantajalla ilmeisesti oli oikeus valita vapaasti, kenet aikaisemmin irtisanomistaan työntekijöistä hän otti työhön. Näin ollen oikeustieteellisessä kirjallisuudessakin oli lähdetty siitä, että takaisinottotilanteessa irtisanomissuojasopimuksiin sidottu työnantaja oli velvollinen noudattamaan irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä.

Kun irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevasta määräyksestä ensimmäistä kertaa sovittaessa oli lähdetty siitä, että pisimpään työsuhteissa olleita työntekijöitä haluttiin kaikissa tilanteissa suojata, oli tämä sopijapuolten tarkoituskin huomioon ottaen selvää, että määräyksen sanamuodolla "viimeksi lomautetaan" oli tarkoitettu estää se tilanne, että pitempään työsuhteessa ollut työntekijä voisi jäädä lomautetuksi viimeiseksi.

Neopac Oy:n olisi siten pitänyt perustellusti tietää menettelevänsä irtisanomissuojasopimuksen lomautusjärjestystä koskevien määräysten vastaisesti.

METSÄTEOLLISUUS R.Y:N JA NEOPAC OY:N LISÄVASTINE

Metsäteollisuus r.y. ja Neopac Oy ovat vielä lausuneet, että Neopac Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla työskenteli kaksi sähkömiestä päivätyössä ja kaksi sähkömiestä työaikamuodossa 25. Työnantajan tekemän lomautusten päättämistä koskevan ilmoituksen jälkeen edelleen nelipäiväistä työviikkoa tekemään jäänyt sähkömies oli ollut päivätyössä, kun sen sijaan työhön kutsuttu sähkömies oli ollut kaksivuorotyössä.

Ylemmällä ammattitasolla ja portaalla sijainti ei merkinnyt sitä, että työntekijä olisi ammattitaitoisempi kuin alemmalla tasolla tai portaalla oleva työntekijä. Kaikki tällä hetkellä olemassa olevat taso- ja porrassijoitukset oli sovittu työpaikalla yhdessä työntekijäpuolen edustajien kanssa. Näissä neuvotteluissa työntekijäpuoli ei ollut antanut merkitystä todelliselle ammatilliselle osaamiselle, vaan yksinomaisena perusteena oli ollut aina työsuhdevuosien lukumäärä, jolla työntekijäpuoli oli käydyissä neuvotteluissa halunnut porrassiirrot tehtäviksi. Näin ollen ammattitaso- tai porrassijoituksia ei voitu pitää sellaisina seikkoina, joista voitaisiin päätellä työntekijöiden keskinäisen ammattipätevyyden erot tai se, oliko työntekijä irtisanomissuojasopimuksen tarkoittama tärkeä ammattityöntekijä.

Kun pääluottamusmies oli vaatinut vuorosähkömiehiä ja vuorolaitosmiehiä otettavaksi työhön tuotannon osittain käynnistyessä myös perjantaisin 21.2.1992, oli vuorosähkömiehille ilmoitettu perjantaisten lomautusten päättymisestä 28.2.1992. Pääluottamusmies oli hyväksynyt tämän oman vaatimuksensa mukaisesti tehdyn ratkaisun tekemättä huomautuksia työntekijöiden osalta. Tästä työnantaja oli tehnyt sen johtopäätöksen, että pääluottamusmies oli pitänyt vuorotyössä olevia kunnossapitomiehiä omana ja erikseen käsiteltävänä ryhmänä, koska hän olisi muuten viimeistään tässä vaiheessa vaatinut vaihtamaan henkilöitä.

Lainsäädännössä ei ollut työvoiman vähentämisjärjestystä tai lomautettujen työntekijöiden takaisinottojärjestystä koskevia säännöksiä. Työvoiman vähentämisjärjestys perustui yksinomaan työehtosopimuksen määräyksiin. Tämä muodosti poikkeuksen siihen yleiseen sääntöön, että työnantajalla oli oikeus vapaasti päättää niistä työntekijöistä, joihin työvoiman vähentämistä koskeva toimenpide kohdistettiin. Irtisanomissuojasopimuksen 19 § koski sanamuotonsa mukaan ainoastaan irtisanomis- ja lomauttamistilanteita, eikä siinä mainittu lainkaan takaisinottoa. Kun kysymys oli poikkeuksesta, joka rajoitti työnantajan valinnan vapautta, ja kun määräyksen sanamuoto ei koskenut takaisinottotilannetta, ei sanamuodosta poikkeavaan tulkintaan ollut perusteita. Sopimuksen solmineilla osapuolilla ei ollut ollut sellaista yhteistä tarkoitusta, josta voitaisiin päätellä, että määräystä tulisi tulkita sanamuodosta poikkeavasti.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 on yhtynyt Paperiliiton Metsäteollisuus r.y:n kanteen johdosta lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanne

Neopac Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla on lokakuusta 1991 alkaen toimeenpantu lomautuksia siten, että työntekijät ovat työskennelleet neljänä päivänä viikossa. Osa nelipäiväistä työviikkoa tekevistä työntekijöistä on 21.2.1992 alkaen siirtynyt tekemään viisipäivästä työviikkoa. Työnantajan edustajan ja pääluottamusmiehen välillä on 17.3. ja 18.3.1992 neuvoteltu noin 50 työntekijän lomautuksen päättymisestä ja heidän siirtymisestään työskentelemään viitenä päivänä viikossa. Pääluottamusmies on käydyissä neuvotteluissa vaatinut kaikkien vielä vajaata työviikkoa tekevien työntekijöiden lomautusten päättämistä.

Sen jälkeen kun työnantaja on aamulla 19.3.1992 ilmoittanut 50 työntekijän lomautuksen päättymisestä ja heidän siirtymisestään työskentelemään täyttä työviikkoa 27.3.1992 alkaen, tehtaalla laitosmiehenä työskentelevä ammattiosaston sihteeri, joka on myös ammattiosaston toimikunnan jäsen, on ilmoittanut työnantajan edustajalle kunnossapidon työntekijöiden päättäneen keskeyttää työnteon. Kaikki työssä olleet kunnossapitotyöntekijät ovat poistuneet työpaikalta 19.3.1992 kello 12. Kunnossapitotyöntekijöiden lakko, johon on osallistunut yhteensä 16 työntekijää, on kestänyt saman päivän iltavuoron päättymiseen eli kello 22:een asti. Lakkoon on muiden ohella osallistunut edellä mainittu ammattiosaston toimikunnan jäsen.

Toimeenpannun lakon tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa päättämään kaikkien vielä lomautettuina olleiden työntekijöiden lomautus. Lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräykseen, joka koskee työnantajan oikeutta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Ammattiosaston tai sen edustajien ei ole edes väitetty ryhtyneen toimenpiteisiin lakon estämiseksi tai sen lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi toimikuntansa jäsen osallistumisesta työtaisteluun.

Paperiliiton kanne

Työnantaja on 27.3.1992 tapahtuneiden lomautusten päättämisten yhteydessä jatkanut muiden muassa kahden laitosmiehen ja yhden sähkömiehen lomautusta. Näistä 27.3.1992 jälkeen edelleen nelipäiväistä työviikkoa tekemään jääneistä työntekijöistä toisen laitosmiehen työsuhde on alkanut vuonna 1972 ja toisen 1974 sekä sähkömiehen vuonna 1975. Mainitut työntekijät ovat siirtyneet tekemään viisipäiväistä työviikkoa vasta 8.5.1992. Työnantaja on ennen heitä siirtänyt täyttä työviikkoa tekemään viisi sellaista laitosmiestä, joiden työsuhteet yhtiöön ovat alkaneet myöhemmin kuin edellä tarkoitettujen kahden laitosmiehen. Täyteen työviikkoon on siirretty myös kaksi sähkömiestä, joiden työsuhteet ovat alkaneet myöhemmin kuin vielä nelipäiväistä työviikkoa tekemään jääneen sähkömiehen.

Paperiliitto on katsonut, että keskeyttäessään 27.3.1992 alkaen lomautukset edellä tarkoitetuilta työntekijöiltä ja jatkaessaan vielä mainitun kahden laitosmiehen ja yhden sähkömiehen lomautusta työnantaja on rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n määräystä, joka edellyttää työntekijöiden työsuhteiden keston huomioon ottamista lomautustilanteissa.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevassa irtisanomissuojasopimuksen 19 §:ssä on sovittu siitä, että muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräys on sisältynyt jo ensimmäiseen Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton, nykyisen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n, välillä vuonna 1966 solmittuun irtisanomissuojaa koskevaan sopimukseen. Myöhemmin tehtyihin irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeviin sopimuksiin määräys on eräitä sanonnallisia tarkistuksia lukuun ottamatta otettu entisen sisältöisenä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu entinen Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton toinen puheenjohtaja, joka on edustanut keskusjärjestöä vuonna 1966 käydyissä irtisanomissuojasopimusta koskeneissa neuvotteluissa, on kertonut neuvotteluissa olleen yleisenä periaatteena esillä, että pitkäaikaisten työntekijöiden työhönpaluu turvataan työn keskeytystilanteissa. Suomen Työnantajain Keskusliiton edustajana näissä neuvotteluissa mukana ollut keskusliiton entinen lakimies on todistajana kuultuna kertonut, että hänen muistamansa mukaan keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa ei ole ollut lainkaan esillä se, miten tulisi menetellä työntekijöitä takaisin työhön kutsuttaessa lomautuksen päättymistilanteissa.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n vastaava lakimies on todistajana kuultuna kertonut, että hän on liittojen lakimiesten ja pääluottamusmiesten asiaa koskeneisiin tiedusteluihin vastannut, että lomautuksen päättymistilanteissa tulisi työhön kutsumisessa noudattaa irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä siten, että ensin kutsutaan takaisin työhön ne työntekijät, jotka työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien määräysten mukaan ovat suojatuimmassa asemassa työvoimaa vähennettäessä.

Keskusjärjestöjen välillä käydyissä irtisanomissuojasopimuksiin liittyneissä neuvotteluissa ei ole näytetty ennen vuotta 1991 käydyn nimenomaisia keskusteluja siitä, sovelletaanko irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä myös lomautettuja työntekijöitä takaisin työhön kutsuttaessa.

Sanamuotonsa mukaan kysymyksessä oleva työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva irtisanomissuojasopimuksen 19 § koskee vain niitä periaatteita, joita on noudatettava irtisanomisen ja lomauttamisen toimeenpanon yhteydessä. Keskusjärjestöjen välillä käydyistä neuvotteluista esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo myös näyttämättä jääneen, että osapuolten tarkoituksena huomioon ottaen määräyksen sanamuodon olisi ollut sopia siitä, että tässä mainittuja periaatteita tulisi soveltaa myös lomautuksen päättymistilanteissa. Kun irtisanomissuojasopimukseen ei siten sisälly määräyksiä siitä, missä järjestyksessä lomautetut työntekijät tulee kutsua takaisin työhön, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Neopac Oy olisi Paperiliiton kanteessa tarkoitettujen lomautusten päättämisten yhteydessä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metsäteollisuus r.y:lle 8 000 markkaa.

Paperiliiton kanne hylätään.

Ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuus r.y:n oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Kitunen, Pohjanoksa, Kontio, Leivo ja Sulkunen jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Irtisanomissuojasopimuksen 19 §:ssä ei tosin ole nimenomaisesti sovittu siitä, että kutsuttaessa lomautettuja työntekijöitä takaisin työhön olisi noudatettava käänteisesti samassa sopimuskohdassa sovittua vähentämisjärjestyssääntöä. Kuitenkin tämä vähentämisjärjestyssääntö koskee sanamuotonsa mukaan sekä irtisanomisia että lomautuksia, kun sen sijaan sopimukseen sisältyy useita pelkästään lomautusta koskevia erityismääräyksiä muun muassa lomautusilmoituksista ja poikkeuksellisista lomautustilanteista. Toisaalta takaisinottamista koskeva määräys koskee vain jo irtisanomisen perusteella päättyneitä työsuhteita.

Lomautustilanteessa työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa sääntöä onkin mielestäni arvioitava eri perustein kuin sen suhdetta irtisanomisten perusteella jo päättyneisiin työsuhteisiin sen vuoksi, että mikäli työnantaja voisi kutsua lomautettuja työntekijöitä työhön muussa järjestyksessä kuin siinä, jossa heidät on lomautettava, lomautukset kohdistuisivat tämän jälkeen muihin kuin niihin työntekijöihin, joihin työnantajan olisi lomautusjärjestystä noudattaessaan lomautukset kohdistettava. Tämä merkitsisi sitä, että lomautusten peruuttaminen voisi tehdä tyhjäksi vähentämisjärjestyssäännön noudattamisvelvollisuuden, mitä sopijapuolten ei voida olettaa alun perin tarkoittaneen.

Työnantajalla on ollut lääkärinlausuntoon perustuva syy olla kutsumatta työhön laitosmiestä, jonka sairasloma oli päättynyt 22.3.1992 ja jolle työterveyslääkäri oli määrännyt työkokeilujakson. Sen sijaan työnantajalla ei ole ollut perustetta olla tarjoamatta päivätyössä olleelle sähkömiehelle vuorotyötä ja siirtämättä Paperiliiton kanteessa tarkoitettua toista laitosmiestä työsuhteen pituuden ja ammattitaidon perusteella viisipäiväiseen työviikkoon jo 27.3.1992 alkaen. Näin menetellessään työnantaja on työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin rikkonut työehtosopimusta.

Velvoitan Neopac Oy:n maksamaan työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla Paperiliitolle hyvityssakkoa 10 000 markkaa. Lisäksi velvoitan Neopac Oy:n korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Muutoin yhdyn työtuomioistuimen enemmistön päätökseksi tulleeseen mielipiteeseen.