Labor court dismisses union claim that employer terminated union rep due to lack of economic grounds.

Pääluottamusmiehen asemapaikan lopettamiselle oli ollut liiketaloudelliset perusteet, eikä pääluottamusmiestä ollut voitu työllistää lakkautettavan asemapaikan paikkakunnalla.

Koska pääluottamusmies oli kieltäytynyt siirrosta toisiin tehtäviin, ei työnantaja hänet irtisanoessaan ollut rikkonut luottamusmiessopimuksen määräyksiä, eikä työnantajaliitto ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Kanne hylätty. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaajat Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Tikkurilan Kuljetus Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 26.4.1990 31.3.1992 voimassa olleessa kuormaautoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Luottamusmiessopimus 15.1.1990 allekirjoituspöytäkirjoineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä 15.1.1990 allekirjoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

Työsuhdeturva Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritetava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin Irtisanomismenettelylain (IML) 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on Autoliikenteen Työnantajaliittoa ja Tikkurilan Kuljetus Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että autonkuljettaja Esa Mattila oli aloittanut työt 10.10.1990 yhtiön palveluksessa täysperävaunullisen kuorma-auton kuljettajana. Hänet oli valittu työnantajan ja työntekijöiden välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti samoille omistajatahoille kuuluvien Tikkurilan Kuljetus Oy:n, Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n ja Lehtikuljetus S.E. Mäkinen Oy:n luottamusmieheksi 6.12.1990. Mattila oli suorittanut työtään Turusta käsin eli hänen asemapaikkansa oli ollut Turku, samoin kuin neljän muun kuljettajan.

Toimitusjohtaja oli edelleen todennut, että Turun asemapaikan henkilöstölle ei ollut tarjota töitä, koska ajot olivat olleet tuotannollisesti ja taloudellisesti tehokkaammin hoidettavissa muiden asemapaikkojen henkilöstöllä. Tästä oli ollut seurauksena muun muassa runsaahkot takuutuntimäärät Turun asemapaikalla.

Toimitusjohtaja oli ehdottanut, että Mattila ja kaksi muuta kuljettajaa ottaisivat asemapaikakseen Helsingin ja kaksi muuta kuljettajaa Hangon. Edellä mainitut henkilöt olivat kaikki työtehtäviään Turusta asemapaikkanaan tekeviä kuljettajia. Mattila oli vastannut, ettei toimitusjohtaja ollut esittänyt riittäviä perusteita asemapaikan lakkauttamiseksi.

Asiasta oli jälleen keskusteltu 13.9.1991 pidetyissä yhteistoimintaneuvotteluissa. Tuolloin toimitusjohtaja oli esittänyt tuloslaskelmat ja taseet vuosilta 1989 ja 1990 sekä puolivuotiskatsauksen vuodelta 1991. Niiden esittämisen jälkeen toimitusjohtaja oli pyytänyt vastauksia siirtoesitykseensä. Kaksi autonkuljettajaa oli ilmoittanut halukkuutensa siirtoon, mutta Mattila ja eräs toinen kuljettaja olivat kieltäytyneet hyväksymästä esitystä. Kokouksesta oli puuttunut eräs autonkuljettaja, jonka mielipiteen varmistuksen toimitusjohtaja oli ilmoittanut hankkivansa myöhemmin. Toimitusjohtaja oli ilmoittanut tekevänsä ratkaisun ilmoitetun asetelman perusteella.

Pääluottamusmies Mattila oli irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä 16.9.1991 päivätyllä irtisanomisilmoituksella siten, että työsuhde päättyi 16.11.1991. Asiaa ei ollut välittömästi irtisanomisen jälkeen riitautettu, koska toimitusjohtaja oli tarjonnut Mattilalle muualta työtä, josta työstä Mattila oli kieltäytynyt, ja koska toimitusjohtajan esittämistä selvityksistä oli muodostunut mielikuva, että Turusta käsin autojen kuljettaminen saattoi olla taloudellisesti perustelematonta.

Tilanteen kehittymistä seurattaessa oli kuitenkin käynyt ilmi, että edellä mainituista yrityksistä muodostuvan kokonaisuuden toimesta suoritettiin edelleen Turusta käsin autojen kuljetusta. Turun toimipisteen kuljetuspäällikkö ja ajojärjestelijä olivat keväällä 1992 kertoneet, että Turusta lähti tuolloin ainakin viisi kuormaa päivässä. Heidän ilmoituksensa mukaan työtehtävien suorittaminen oli tuohon mennessä jatkunut ennallaan ja jatkui edelleen.

Oli käynyt myös selville, että Hankoon siirretyt kuljettajat aloittivat ja lopettivat edelleen työnsä pääsääntöisesti Turusta, jossa heillä molemmilla oli asunto. Kantajaliiton saaman tiedon mukaan työnantaja oli kehottanut molempia kuljettajia merkitsemään ajopäiväkirjaansa työn aloittamis- tai lopettamispaikkakunnaksi Hangon siitä huolimatta, että työ tosiasiassa alkoi Turusta tai päättyi Turkuun.

Autoliikenteen Työnantajaliiton asiamies oli asiassa käytyjen neuvottelujen yhteydessä kertonut, kuinka asiassa tarkoitettujen eri yrityksistä muodostuvan kokonaisuuden hallinnassa oli miltei 100 prosenttia Uudenkaupungin ja Turun alueen autokuljetuksista.

Autokuljetusta harjoitettiin edelleen Turun ja Uudenkaupungin alueella siten, että Tikkurilan Kuljetus Oy:n puolelta esitetty vaatimus Mattilan työsopimuksen asemapaikkaa koskevan ehdon muuttamisesta ja tästä vaatimuksesta kieltäytymisen seurauksena toteutettu irtisanominen olivat olleet työehtosopimuksen määräysten vastaisia.

Autoliikenteen Työnantajaliiton kannan mukaan Tikkurilan Kuljetus Oy:llä oli ollut perusteet päättää Mattilan työsuhde.

Asiasta oli neuvoteltu työpaikalla 6.9. ja 13.9.1991, työnantajan sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Turun aluetoimitsijan välillä 5.3.1992 sekä liittojen välillä 12.6.1992.

Työehtosopimuksen osana noudatettavan keskusliittojen välillä solmitun luottamusmiessopimuksen määräyksen mukaan pääluottamusmiehen irtisanominen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä edellytti yrityksen toiminnan loppumista kokonaan. Jo se tosiasia, että Tikkurilan Kuljetus Oy, Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy ja Lehtienkuljetus S.E. Mäkinen Oy jatkoivat toimintaansa, osoitti, että Mattilan työsopimuksen irtisanominen tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä oli ollut luottamusmiessopimuksen vastainen.

Tikkurilan Kuljetus Oy:n toimitusjohtaja oli työnantajan edustajana tarjonnut Mattilalle työtä muualta esittäen sellaisia perusteita, että Mattila oli arvioinut Turun toimipisteen olevan todella kannattamaton. Tästä syystä ja koska hänen henkilökohtainen elämäntilanteensa ei ollut mahdollistanut muuttoa Turusta, Mattila oli joutunut kieltäytymään esitetystä asemapaikan siirrosta. Hän ei ollut myöskään tuolloin riitauttanut työsuhteensa päättämistä, koska hän oli uskonut toimitusjohtajan vakuutteluun siitä, ettei työtä ollut mahdollista tehdä Turusta käsin.

Mattilan työsuhteen päättymisen jälkeen oli kuitenkin käynyt selville, että huolimatta ajojen todellisesta vähenemisestä ajoja oli suoritettu samalla tavoin kuin ennen Mattilan työsopimuksen päättymistä, jopa kahden kuljettajan toimesta. Mattilan työnantajalla oli ollut Mattilan työsuhdetta päätettäessä mahdollisuus järjestää Mattilan työvelvoitteen mukaista työtä Turusta käsin. Kun asiaa oli kantajaliiton taholta ruvettu selvittämään, oli työnantaja pyrkinyt peittelemään tosiasioita.

Tikkurilan Kuljetus Oy oli halunnut päästä eroon tarmokkaasta työntekijöiden etuja valvovasta koko yritysryhmän pääluottamusmiehestä rikkoen tietoisesti ja suunnitelmallisesti työehtosopimuksen määräyksiä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto oli tietoisesti tukenut jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaista menettelyä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut Tikkurilan Kuljetus Oy:n velvoittamista suorittamaan pääluottamusmies Esa Mattilalle korvaukseksi työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta 30 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 226 389 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.6.1992 lukien.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lisäksi vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä vaatinut toissijaisesti sen varalta, ettei työtuomioistuin jostain syystä tuomitsisi Tikkurilan Kuljetus Oy:tä maksamaan luottamusmiessopimuksen mukaista korvausta, yhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sen irtisanottua pääluottamusmies Mattilan työsopimuksen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Tikkurilan Kuljetus Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Kuljetusliike S.E. Mäkinen Oy oli kuljetusvälitysliike, joka sai kuljetustoimeksiantoja automaahantuojilta, piirimyyjiltä ja vakuutusyhtiöiltä. Näiden kuljetustoimeksiantajien yhteismäärä oli noin 300. Maahantuojilta tulevien toimeksiantojen määrä oli noin 76 prosenttia ja muiden noin 24 prosenttia kuljetuksista autojen lukumäärällä mitaten.

Kuljetusliike S.E. Mäkinen Oy:llä ei ollut omaa kuljetuskalustoa eikä -henkilöstöä. Kuljetukset ostettiin Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:ltä, Tikkurilan Kuljetus Oy:ltä, Lehtienkuljetus S.E. Mäkinen Oy:ltä sekä yhdeksältä muulta kuljetusliikkeeltä siten, että Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n suhteellinen osuus oli noin 50 prosenttia, Tikkurilan Kuljetus Oy:n noin 10 prosenttia ja Lehtienkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n noin 6 prosenttia sekä muiden yhdeksän kuljetusliikkeen osuus yhteensä noin 34 prosenttia. Kuljetukset tilattiin käytännössä siltä yritykseltä, jolla oli vapaata kalustoa ja jolla oli parhaat luontaiset alueelliset toimintaedellytykset kunkin toimeksiannon hoitamiseksi, eli niiltä, jotka hoitivat kuljetukset edullisimmin.

Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:llä, Tikkurilan Kuljetus Oy:llä ja Lehtienkuljetus S.E. Mäkinen Oy:llä oli konttori ja ainoa toimipiste Helsingissä, josta kaikkea kuljetustoimintaa johdettiin. Käytännössä kuljettajien yhteyshenkilönä heidän ollessaan Turussa tai Hangossa toimivat Kuljetusliike S.E. Mäkinen Oy:n ajojärjestelijät, jotka olivat yhteydessä keskenään, Helsingin toimipisteeseen sekä asiakkaisiin. Kuljettajat olivat siis voineet asioida muun muassa työilmoitusten jättämisessä haluamansa yhteyspisteen kanssa.

Aikaisemmin autojen kuljetuksia oli hoidettu puheena olevien yritysten toimesta vain Helsingin asemapaikalta, jolloin kuljetuksia hoidettiin vain Hangosta ja Helsingistä yhden asiakkaan lukuun eri puolelle Suomea.

Kun koko Suomen Ford-autojen kuljetukset olivat siirtyneet vuonna 1978 yhtiölle, oli autojen kuljetuksen toiminnan pääpainopiste siirtynyt Turkuun, jossa yhtiöllä ei ollut ennen ollut toimintaa. Turusta lähti tuolloin noin 60 prosenttia kuljetuksista ja muualta noin 40 prosenttia.

Kokonaismarkkinat olivat kasvaneet jatkuvasti 1980-luvulla, mikä kehitys sittemmin oli taittunut vuodesta 1990 markkinoiden nopeasti jyrkkenevään laskuun, suorastaan romahdukseen. Henkilöautoja oli rekisteröity 127 000 vuonna 1984, 151 000 vuonna 1987, 177 000 vuonna 1989, 139 000 vuonna 1990, 92 000 vuonna 1991 ja vuonna 1992 arviolta 60 000.

Vuosina 1981 - 1990 yhtiöt olivat kasvattaneet lisäksi markkinaosuuttaan yritysostoin. Vuonna 1991 yritysten markkinaosuus oli kasvanut edelleen markkinoinnin keinoin, mutta se ei ollut pystynyt läheskään tasoittamaan kuljetusmäärissä tapahtunutta kokonaismarkkinoiden romahdusta.

Kokonaiskysynnän muutokset yhdistettyinä markkinaosuuden muutokseen olivat muuttaneet eri autojen tukkulähtöpisteiden keskinäisiä painoarvoja. Samoin kuljetuskysynnän kehitys eri maantieteellisillä alueilla oli muuttunut yritysten kannalta oleellisesti. Tämä oli muuttanut kuljetusten aikatauluja ja toisaalta kaluston täyttöastetta eli rekan kuormatilan täyttöastetta ajoreitillä ja samoin käyttöastetta eli rekan hyötykäytössäoloaikaa kokonaisajan suhteen.

Turun asemapaikan lopettamisen jälkeen oli välittömästi tapahtunut täyttöasteiden parantumisesta johtuen merkittävä autojenkuljetuksen kannattavuuden parantuminen. Vastaavista syistä oli vuosien 1990 ja 1991 vaihteen jälkeen lakkautettu portaittain Tampereen, Toijalan, Huittisten ja Uudenkaupungin asemapaikat. Jokaisen uudelleen järjestelyn jälkeen oli selvitetty toimenpiteiden riittävyys ja tehty uudet jatkosuunnitelmat.

Kun tarvittavat henkilöjärjestelyt oli tehty, oli toiminnan järjestely kokonaisuuden kannalta tullut helpommaksi ja taloudellisemmaksi. Yritykset hoitivat Turusta lähtevät pienet kuljetukset muun kuljetustoiminnan osana. Tikkurilan Kuljetus Oy:n kuorma-autoja näkyi edelleen Turussa. Kuljetusryhmän yhdeksän muun kuljetusliikkeen kalusto oli myös maalattu yhdenmukaisin värein.

Tikkurilan Kuljetus Oy oli toiminut aina siten, että muualta kuin asemapaikaltaan olevien kuljettajien työt pyrittiin mahdollisuuksien mukaan järjestämään siten, että he päivittäin ja varsinkin viikonloppuisin voisivat keskeyttää ajonsa kotiinsa kuljetustapahtuman siitä häiriintymättä. Tästä syystä Turusta kotoisin olevat kuljettajat pyrittiin sijoittamaan sellaisiin kuljetuskokonaisuuksiin, joissa kotona Turussa yöpyminen oli mahdollista ilman, että kuljettajat toisivat kuljetuksen määränpäähänsä asti esimerkiksi Hankoon ja palaisivat sitten omin kustannuksin kotiinsa Turkuun. Näin oli menetelty Turusta muualle siirtyneiden kuljettajien suhteen ja näin olisi kuljetustoiminnan uudelleenjärjestelyjen jälkeen menetelty myös Mattilan suhteen.

Mattila oli ollut työsuhteessa Tikkurilan Kuljetus Oy:hyn. Yhtiössä vakiintuneen käytännön mukaan valittu luottamusmies oli edustanut myös muiden kuin oman yhtiönsä henkilöitä, koska kolmen luottamusmiehen valintaa oli pidetty epätarkoituksenmukaisena. Luottamusmiessopimus määritteli Mattilan aseman vain Tikkurilan Kuljetus Oy:n luottamusmiehenä.

Viidellä kuljettajalla oli ollut asemapaikka Turussa. Heistä kaksi oli ollut Tikkurilan Kuljetus Oy:n palveluksessa ja kolme muuta kuljettajaa Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n palveluksessa. Yhteistoimintapöytäkirjoista kävi ilmi, että kaikille kuljettajille oli tarjottu mahdollisuutta siirtyä työskentelemään toisille paikkakunnille. Vain kaksi kuljettajaa, jotka olivat Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n palveluksessa, olivat halunneet siirtyä ja muut oli irtisanottu kieltäytymisten vuoksi taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä.

Turun asemapaikan lopettaminen oli ollut johdonmukainen seuraamus kokonaismarkkinoiden supistumisesta sekä yrityksen markkina-asetelman muutoksesta. Mattila oli ollut yrityksen johdon kanssa yhtä mieltä tosiasioista ja toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta. Missään päätöksen teon perusteena olleessa tiedossa ei ollut osoitettu virhettä ja syksyllä 1991 ennustettu kehitys oli sittemmin toteutunut. Turusta lähti ja sinne suuntautui ennakoitu määrä kuljetuksia, joten liiketoiminta ei ollut loppunut. Turussa hoitivat käytännössä kuljetuksia sekä Kuljetusliike S.E. Mäkinen Oy:n yhteistyökumppanit että ulkopuoliset yritykset, joilla kaikilla oli samanvärinen kuljetuskalusto. Tällöin Tikkurilan Kuljetus Oy:n osuus tuli helposti yliarvioiduksi. Turun kuljetukset olivat kuitenkin osa kokonaisjärjestelmästä, eikä niistä voitu koota Turkuun yhdelle tai muutamalle työntekijälle järkevää työkokonaisuutta.

Kuljetusten tarve oli Turun alueella vähentynyt noin viidesosaan entisestään. Turusta käsin hoidettavalla liikenteellä ei ollut taloudellisia edellytyksiä. Tikkurilan Kuljetus Oy:llä ei ollut ollut tuotannollisia ja taloudellisia edellytyksiä jatkaa toimintaa pitämällä kuljettajia työssä Turku asemapaikkana. Koska Mattila oli kieltäytynyt siirtymästä muihin asemapaikkoihin, oli Tikkurilan Kuljetus Oy:llä ollut oikeus luottamusmiessopimuksen estämättä irtisanoa Mattilan työsuhde taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Tikkurilan Kuljetus Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vastineen johdosta lausunut, että Turusta ja Uudestakaupungista lähtevien kuljetusten osuus oli 13 prosenttia. Tämä osoitti, että Tikkurilan Kuljetus Oy:llä oli Mattilan työsuhteen päättämishetkellä ja sen jälkeenkin ollut mahdollisuus tarjota hänen työsopimuksensa mukaista työtä, jossa työ pääsääntöisesti alkoi ja päättyi Turkuun.

Mattilan irtisanomisperuste oli ollut sekä kollektiivinen sekä inviduaalinen, koska työnantajan kannalta kiusallisesta luottamusmiehestä oli haluttu päästä eroon taloudellista tilannetta hyväksi käyttäen.

Turun toimipaikkaa ei ollut lakkautettu. Työt olivat Turun seudulla kyllä vähentyneet, mutta kuljetustyötä oli siellä edelleen voitu tarjota kahdelle työntekijälle asemapaikkana Turku.

Asemapaikka oli määritelty alan työehtosopimuksen 18 §:n soveltamisohjeessa. Käytännössä asemapaikalla tarkoitettiin paikkakuntaa, josta työntekijä pääsääntöisesti aloitti ja lopetti työnsä. Mattilan siirto Helsinkiin olisi merkinnyt hänen muuttoaan Helsinkiin. Mattilan asemapaikan siirto Helsinkiin siten, että Mattila olisi edelleen asunut Turussa, olisi merkinnyt Mattilalle suurempia päivärahoja ynnä muita korvauksia, jolloin asemapaikan siirrosta ei olisi tullut työnantajalle kustannussäästöä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n tekemän ajopäiväkirjojen, ajopiirturikiekkojen, rahtikirjojen ja työmääräyksien tarkastuksen mukaan Hankoon siirtyneille kuljettajille oli voitu edelleen järjestää työt siten, että työt olivat alkaneet Turusta ja päättyneet Turkuun.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on pyytänyt työtuomioistuinta ottamaan huomioon, että työnantaja ei ollut antanut työntekijäliitolle kaikkea selvitystä olosuhteista Mattilan työsuhteen päättymisajankohtana.

Mattilan kuukausipalkka oli työsuhteen päättyessä ollut 7 546 markkaa. Hän oli vielä syksyllä 1992 ollut työttömänä ja työnsaantimahdollisuudet olivat alalla huonot. Mattilalla oli huollettavanaan kaksi alaikäistä lasta.

VASTAAJIEN LISÄVASTINE

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Tikkurilan Kuljetus Oy ovat vielä kantajaliiton vastaselityksen johdosta lausuneet, että Mattilan työsopimuksen irtisanomisen syynä oli ollut asemapaikan siirrosta kieltäytyminen ja siirron tarve puolestaan oli johtunut taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Mattilan työsuhde oli irtisanottu puhelimitse 16.9.1991 ja tuolloin irtisanomisen syy oli kerrottu Mattilalle. Kirjallisessa irtisanomisen vahvistuksessa 16.9.1991 oli mainittu vain tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Mikäli Mattila olisi ollut halukas siirtymään, ei asemapaikan siirto olisi vaikuttanut hänen luottamusmiesasemaansa mitenkään. Hänelle olisi järjestetty Turkuun suuntautuvia ajotehtäviä yhtiön normaalin käytännön mukaisesti.

Turussa ei ollut luottamusmiessopimuksen tarkoittamaa toimipaikkaa. Turussa työskentelevät kuljetuspäällikkö ja ajojärjestelijä olivat Kuljetusliike S.E. Mäkinen Oy:n palveluksessa ja antoivat Turusta käsin työnjohdollisia määräyksiä.

Asemapaikka oli se paikkakunta, mihin kuljettaja oli otettu töihin. Asemapaikkoja saattoi yhtiöllä olla useita ja kuljettaja voi asua missä tahansa. Päivärahakustannukset olivat pieni asia, kun otettiin huomioon kuorman arvo ja seuraukset siitä, että rekka-autoa jouduttiin ajamaan tyhjillään tai kuorma myöhästyi.

Lehtienkuljetus S.E. Mäkinen Oy kuljetti puolet Turun autoista Helsinkiin siten, että kuorma-auto toi aamulla lehtiä Turkuun ja sama kuorma-auto kuljetti autoja iltapäivällä Helsinkiin.

Tikkurilan Kuljetus Oy:n toimitusjohtaja oli tarjonnut Mattilalle töitä Helsingistä sekä mahdollisuutta ryhtyä tekemään lehtikuljetustyötä, jota ainakin syksyllä 1991 olisi pystytty hoitamaan Turusta. Mattilalle oli tarjottu myös Uudestakaupungista työtä eli työtä kuljettaa autoja Uudenkaupungin tehtailta satamaan. Kun mikään näistä kolmesta työstä ei ollut kelvannut Mattilalle, hänet oli irtisanottu.

Mattilan asemapaikan siirto Turusta Hankoon ei olisi vaikuttanut Mattilan palkkaan eikä päivärahojen saantiin. Tämä käytäntö oli ollut Tikkurilan Kuljetus Oy:ssä pitkään.

Kuljettajilla oli Tikkurilan Kuljetus Oy:ssä mahdollisuus järjestää ajonsa vapaasti, mutta reittiä he eivät voineet valita. Kuljettajat saattoivat katkaista ajonsa mihin halusivat.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Tikkurilan Kuljetus Oy ovat myöntäneet Mattilan ilmoitetun kuukausipalkan oikeaksi.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Autonkuljettaja Esa Mattila oli ollut 10.10.1990 alkaen Tikkurilan Kuljetus Oy:n palveluksessa täysperävaunullisen kuorma-auton kuljettajana. Mattila on kuljettanut henkilöautoja asemapaikkanaan Turku, jossa hän on myös asunut.

Mattila on 6.12.1990 valittu Tikkurilan Kuljetus Oy:n, Autojenkuljetus S. E. Mäkinen Oy:n ja Lehtienkuljetus S. E. Mäkinen Oy:n autonkuljettajien pääluottamusmieheksi.

Kuljetusliike S.E. Mäkinen Oy on kuljetusvälitysliike, joka saa kuljetustoimeksiantoja autojen maahantuojilta ja piirimyyjiltä sekä vakuutusyhtiöiltä. Yhtiöllä ei ole omaa kuljetuskalustoa eikä -henkilöstöä, vaan se ostaa kuljetuspalvelut Tikkurilan Kuljetus Oy:ltä, Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:ltä ja Lehtienkuljetus S.E. Mäkinen Oy:ltä sekä yhdeksältä muulta kuljetusliikkeeltä. Tikkurilan Kuljetus Oy:n toimitusjohtaja sekä hänen perheenjäsenensä ja sukulaisensa omistavat Kuljetusliike S.E. Mäkinen Oy:n, Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n ja Lehtienkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n osakekannan. Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy omistaa Tikkurilan Kuljetus Oy:n kaikki osakkeet. Ne yhdeksän muuta kuljetusliikettä, joilta Kuljetusliike S.E. Mäkinen Oy ostaa kuljetuspalveluja, eivät kuulu samaan yritysryhmään.

Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n, Lehtienkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n ja Tikkurilan Kuljetus Oy:n toimipaikka on Helsinki. Viiden kuljettajan asemapaikkana oli Turku. Heistä Mattila ja eräs toinen kuljettaja olivat Tikkurilan Kuljetus Oy:n sekä kolme muuta kuljettajaa Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n palveluksessa.

Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:ssä ja Tikkurilan Kuljetus Oy:ssä syyskuussa 1991 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa on käsitelty Turun asemapaikan lopettamista. Kaikille viidelle Turku asemapaikkanaan työskennelleelle kuljettajalle on tarjottu mahdollisuutta siirtyä työskentelemään toiselle paikkakunnalle. Kaksi Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n palveluksessa ollutta kuljettajaa on suostunut siirtymään työskentelemään asemapaikkanaan Hanko, mikä siirto on heidän kohdaltaan toteutunutkin.

Mattilalle on tarjottu mahdollisuutta siirtyä työskentelemään joko Helsinki tai Hanko asemapaikkanaan. Mattila ja kaksi muuta kuljettajaa ovat kieltäytyneet siirrosta. Mattila on esitetyn selvityksen mukaan kieltäytynyt vastaanottamasta eräitä muitakin uusia työtehtäviä.

Mattilan työsopimus on 16.9.1991 irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä päättymään 16.11.1991. Myös kaksi muuta siirrosta kieltäytynyttä kuljettajaa on irtisanottu. Työnantajapuoli on oikeudenkäynnissä työtuomioistuimessa perustellut Mattilan irtisanomista sillä, että Turku oli asemapaikkana tullut kannattamattomaksi ja että Mattila oli irtisanottu hänen kieltäydyttyään tarjotusta siirrosta. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n mielestä oli osoittautunut, että yhtiöiden kuljetuksia oli edelleen tapahtunut Turusta ja että työnantaja olisi siten voinut edelleen teettää Mattilan työvelvoitteen mukaista työtä Mattilan asemapaikasta Turusta käsin.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana noudattavan keskusjärjestöjen välisen luottamusmiessopimuksen työsuhdeturvaa koskevan 5 §:n mukaan, jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n sopimussihteeri ja aluetoimitsija ovat todistajina kuultuina esittäneet käsityksenään, että Turku asemapaikkana olisi voitu edelleen järjestää Mattilalle työtä. Todistajat ovat perustelleet kantaansa sillä, että kaksi Hangossa asemapaikkana työskentelevää autonkuljettaja oli voinut hoitaa tehtäviään, vaikka he asuivat Turun seudulla, ja aluetoimitsija lisäksi sillä, että Tikkurilan Kuljetus Oy:n tunnuksin merkittyjä autoja oli lähes päivittäin Turussa.

Työtuomioistuimessa on myös kuultu niitä kahta autonkuljettajaa, jotka olivat aiemmin työskennelleet asemapaikkanaan Turku, mutta siirtyneet vuoden 1992 alusta työskentelemään Hanko asemapaikkanaan. Molemmat kuljettajat ovat kertoneet töiden vähentyneen vuoden 1991 aikana Turussa siten, että kuljetettavia kuormia oli ollut kuljettajaa kohti yksi tai kaksi viikossa ja että Turusta käsin ei ollut enää töitä edes yhdelle kuljettajalle. Turkuun tulevien ja Turusta kuljetettavien autojen määrä oli vuoden 1992 aikana vähentynyt edelleen siitä määrästä, mikä se oli ollut vuonna 1991. Asemapaikkana Hanko oli molemmilla kuljettajilla ollut riittävästi töitä.

Harkittaessa, onko Mattilan työsopimuksen irtisanominen ollut luottamusmiessopimuksen määräysten vastainen, on otettava huomioon, että työnantajalla on liikkeenjohtovaltansa perusteella oikeus päättää, miten se liiketoimintaa harjoittaa. Yritystoiminnan muutoksista työntekijälle aiheutuvilla seuraamuksilla tulee kuitenkin olla todelliset syyt. Seuraamukset, jotka toimeenpannaan näennäisin perustein, saattavat olla työntekijän työsuhdeturvaa koskevien määräysten vastaisia.

Työtuomioistuimelle tässä tapauksessa esitetystä selvityksestä ei voida päätellä, että Turun asemapaikan lopettaminen olisi toimeenpantu tarkoituksin päästä eroon työntekijäin luottamusmieheksi valitusta Mattilasta, kuten kanteessa on väitetty. Turun asemapaikan lopettamiselle on näytetty olleen liiketaloudelliset perusteet eikä Mattilalle enää voitu järjestää työtä Turusta käsin. Turkuun ei myöskään ole jäänyt työhön Tikkurilan Kuljetus Oy:n eikä sen emoyhtiön Autojenkuljetus S.E. Mäkinen Oy:n työntekijöitä.

Koska Mattila on kieltäytynyt hänelle tehdystä tarjouksesta siirtyä toisiin tehtäviin, työnantajalla on ollut peruste irtisanoa hänen työsopimuksensa. Näin menetellessään Tikkurilan Kuljetus Oy:n ei ole näytetty rikkoneen luottamusmiessopimuksen määräyksiä eikä Autoliikenteen Työnantajaliiton myöskään ole näytetty laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Tikkurilan Kuljetus Oy itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Kontio, Niskanen, Sulkunen ja Vertanen jäseninä.

Eri mieltä olleen jäsen Sulkusen lausunto:

Tämän vuoksi Tikkurilan Kuljetus Oy on Mattilan työsopimuksen irtisanoessaan menetellyt luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti. Velvoitan Tikkurilan Kuljetus Oy:n maksamaan Esa Mattilalle luottamusmiessopimuksen 5 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 150 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.8.1992 lukien. Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi hylkään vaatimuksen Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Tikkurilan Kuljetus Oy:n velvoitan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikuluja 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.