Labour court ruled that a store manager must follow the collective agreement despite minor role differences compared to larger stores.

Vaikka osuuskaupan määrätyllä liikeidealla toimivien myymälöiden esimiehinä toimivien henkilöiden toimivaltuudet niissä tehtävissä, jotka työehtosopimuksen mukaan kuuluivat esimiehille, eräiltä osin olivat rajoitetummat kuin osuuskaupan suuremmissa myymälöissä työskentelevien esimiesten toimivaltuudet vastaavissa tehtävissä, kuului myös näiden pienempien myymälöiden esimiesten huolehtia ja vastata työehtosopimuksessa mainituista esimiehen tehtävistä. Näin ollen myös heihin oli sovellettava kysymyksessä olevaa esimiehiä koskevaa työehtosopimusta.

Osuuskauppa, joka ei ollut soveltanut kolmen myymälän esimiehiin edellä tarkoitettua työehtosopimusta ja jonka menettelyn työnantajaliitto oli hyväksynyt, ei ollut kuitenkaan tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Sen sijaan työnantajaliiton katsottu syyllistyneen asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Kanteessa yleisessä muodossa esitetty vahvistusvaatimus, josta ei ollut neuvoteltu, jätetty tutkimatta.

Kantaja Kaupanalan esimiesliitto ry Vastaajat Kaupan Työnantajaliitto KTL ry Osuuskauppa Suur-Savo

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Myymäläesimiesten Liitto ry:n, nykyisen Kaupanalan esimiesliiton, sekä Liikealan ammattiliitto ry:n välillä 7.4.1989 allekirjoitetussa ajaksi 1.4.1989 31.3.1991 tehdyssä myymälän ja osastonhoitajia, tuotevarastonhoitajia, keskusvarastonhoitajia sekä huoltamonhoitajia koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Sopimuksen ulottuvuus 1. Tätä sopimusta sovelletaan SOK-järjestön Työnantajat r.y:n jäsenten palveluksessa oleviin Myymäläesimiesten Liittoon ja Liikealan ammattiliittoon kuuluviin 18 vuotta täyttäneisiin täysin työkykyisiin myymälän- ja osastonhoitajiin, myymäläautonhoitajiin, tuotevarastonhoitajiin, keskusvarastonhoitajiin sekä huoltamonhoitajiin, joista jäljempänä käytetään nimitystä toimihenkilö.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä 1 :

1. Myymälän/osastonhoitajilla tarkoitetaan toimipaikan esimiestä, joka toimivaltansa rajoissa vastaa myymälänsä/osastonsa toiminnallisesta tuloksesta sekä toimipaikan palveluvalmiudesta. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. huolehtia ja vastata toimipaikkansa tavarahankinnoista, hinnoittelusta, markkinoinnista, henkilökunnan työn johtamisesta ja työvuorojen laatimisesta, toimipaikan tilinpidosta ja siihen liittyvistä kirjallisista tehtävistä sekä muista työnjaossa tarkemmin sovittavista töistä ja velvollisuuksista.

Tämän työehtosopimuksen työehtoja koskevia määräyksiä sovelletaan lisäksi kuljetus-, varasto- ja myymäläpäälliköihin.

Sopijapuolet ovat tutustuneet edellä mainittujen toimihenkilöiden toimenkuvauksiin, joita voidaan käyttää ohjeena ratkaistaessa mahdollisia tulkintatapauksia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkoja koskevat määräykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

27 § Palkat

1. Palkat ilmenevät tämän työehtosopimuksen liitteistä.

Myymälän- ja osastonhoitajien palkat määräytyvät myymälän tai osaston keskimääräisen kuukausimyynnin perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimukseen osalliset ovat 16.1.1990 tehdyllä pöytäkirjalla sopineet edellä mainitun työehtosopimuksen uudistamisesta ajalle 1.3.1990 - 29.2.1992 ja 13.12.1991 tehdyllä pöytäkirjalla sopineet työehtosopimusten voimassaolon jatkamisesta 31.10.1993 saakka.

KANNE

Kanteen perustelut

Kaupan esimiesliitto on Kaupan Työnantajaliitto KTL:ää ja Osuuskauppa Suur-Savoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työehtosopimukseen osallisten välillä oli 1970- ja 1980-luvun vaihteessa syntynyt erimielisyyksiä työehtosopimuksen soveltuvuudesta esimiestehtäviin. Tällöin työehtosopimukseen osallisten välillä oli käsitelty SOK:n laatimaa toimenkuvausmallia. Tämä oli ymmärrettävä työnantajapuolen tuolloin esittämäksi työehtosopimuksen 1 §:n soveltamista koskevaksi tulkinnaksi.

Mainitussa toimenkuvausmallissa esimiehen toimenkuvan tarkoitus oli määritelty seuraavasti: Vastaa myymälän/osaston toiminnan tuloksesta ja voimavarojen (kiinteistö, kalusto, varasto, henkilöstö) tehokkaasta käytöstä sekä kehittämisestä jäsen- ja asiakaskunnan palvelun turvaamiseksi.

Toimenkuvausmallissa esimiehen vastuualueet oli esitetty seuraavasti: 1. Vastaa toiminta- ja tulossuunnittelusta sekä toiminnan kehittämisestä jatkuvuuden varmistamiseksi. 2. Vastaa sovittujen tavoitteiden saavuttamisesta kilpailukyvyn ja jäsen- ja asiakaskuntaa tyydyttävän palvelutason turvaamiseksi. 3. Vastaa tavara-asioista (ostot, hinnoittelu, varastointi, esillepano) sovittujen lajitelma/valikoimaratkaisujen, liikkeen yleisohjeiden sekä myymäläkohtaisten erillissopimusten puitteissa palveluvalmiuden turvaamiseksi. 4. Vastaa linjan markkinointiohjelman toteutuksesta myymälässä huomioiden myymälän erillistarpeet. 5. Vastaa myymälän miehityksen suunnittelusta ja päättää yhdessä esimiehensä kanssa henkilövalinnoista ja palkkauksesta. 6. Vastaa henkilöstön kehittämisestä ja tehokkaasta käytöstä. 7. Vastaa myymälän kiinteistö-, kalusto- ja sen säästökassa-asioiden hoidosta.

Toimenkuvausmallissa oli erikseen vielä tehty eri vastuualueiden erittely. Toimenkuvausmallissa oli myös todettu, että mallissa mainituista vastuualueista saattoi toimeen sisältyä kolme - viisi kappaletta. Näin ollen toimenkuvausmallissa oli lähdetty siitä, että kaikkien siinä mainittujen vastuualueiden ei tarvinnut kuulua esimiehen tehtäviin.

Kaupan alalla oli aikaisemmin ollut myös myymälöitä, joissa ei ollut työskennellyt muita kuin kaupanhoitaja. Tällaisen kaupanhoitajan toimenkuvaan oli kuulunut vain osa edellä mainituista vastuualueista, mutta siitä huolimatta kaupanhoitajaan oli sovellettu esimiestä koskevaa työehtosopimusta. Muun muassa työtuomioistuimen tuomiossa n:o 1982-167 oli ollut kyse esimiehestä, jolla ei ollut alaisia.

Markkinointi Sale-myymälöissä tapahtui vastaavalla tavalla keskitetysti. Myöskään S-markettien päälliköt eivät käytännössä päättäneet markkinoinnista, vaan päätöksenteko kuului hänen esimiehelleen. Sen seikan arviointi, oliko kyseessä esimiestehtävä vai ei, ei siten nykyään tapahtunut tarkastelemalla markkinoinnin merkitystä tehtävissä.

Osuuskauppa Suur-Savossa oli syntynyt erimielisyyttä kolmen Sale-myymälän esimiehen palkkauksesta. Osuuskauppa oli esittänyt Sale-myymälöiden esimiehille Riitta Valtoselle ja Eila Korhoselle allekirjoitettavaksi työsopimusta, jossa heidän palkkansa oli määritelty siten, että se oli vanhimman I tai II myyjäryhmän taulukkopalkka korotettuna 15 prosentin työkohtaisuuslisällä. Korhosella palkan perusteena oli ollut I myyjäryhmän ja Valtosella II myyjäryhmän palkka. Valtonen ja Korhonen eivät olleet hyväksyneet työnantajan esitystä. Osuuskauppa Suur-Savon palveluksessa Sale-myymälän esimiehenä toimiva Tuulikki Nyrhinen oli marraskuussa 1989 tehnyt työsopimuksen, jossa hänen palkkansa oli määritelty vanhimman myyjän palkaksi lisättynä 15 prosentilla.

Korhonen oli nimitetty 1.2.1992 Osuuskauppa Suur-Savon Otavan Sale-myymälän esimieheksi ja Valtonen mainitusta päivästä alkaen Osuuskaupan Anttolan Sale-myymälän esimieheksi. Nyrhinen oli työskennellyt Osuuskauppa Suur-Savon Savonrannan Sale-myymälän esimiehenä marraskuusta 1989 lukien. Osuuskauppa Suur-Savon Otavan Sale-myymälän myynti ajalla 1.10.1990 - 30.9.1991 oli ollut 5 518 264 markkaa. Vastaavana aikana Anttolan Sale-myymälän myynti oli ollut 5 261 719 markkaa ja Savonrannan Sale-myymälän myynti 4 586 101 markkaa.

Kaupanalan esimiesliitto oli 6.3.1992 päivätyllä kirjeellä kääntynyt Kaupan Työnantajaliitto KTL:n puoleen ja edellyttänyt sen ryhtyvän toimenpiteisiin edellä mainitun kolmen toimihenkilön palkkauksen saattamiseksi työehtosopimuksen mukaiseksi. Kaupan Työnantajaliitto KTL oli 6.4.1992 päivätyssä kirjeessään katsonut, ettei mainittuihin henkilöihin ollut sovellettava esimiehiä koskevaa työehtosopimusta.

Sale-myymälöiden kuten myös S-markettien tuotevalikoima oli päätetty keskitetysti lukuun ottamatta lähinnä paikallisia tuoretavaratuotteita, joita myymälässä oli myytävänä. Sale-myymälän esimies päätti itsenäisesti, mitä tuotteita myymälässä myytiin tietyn perusvalikoiman lisäksi. Tällaisissa tapauksissa hän myös hinnoitteli myymälään hankitut tuotteet. Hinnat sekä Sale-myymälöissä että S-marketeissa oli määrätty keskitetysti ohjevähittäishintoina. Katetavoite Sale-myymälöissä oli noin 15 prosenttia, kun se S-marketeissa oli keskimäärin 16 prosenttia. Myynti työtuntia kohden molemmissa myymälätyypeissä oli sama eli 850 - 950 markkaa tehtyä työtuntia kohden. Edellä mainitut kateprosentit laskettiin myynnistä.

Sale-myymälöissä ei ollut palvelupisteitä, eikä sellaisia välttämättä ollut myöskään S-marketeissa. Sale-myymälöissä myytiin kuitenkin tuoretavarana hedelmiä, vihanneksia ja leipomotuotteita, joiden hinnoittelu tapahtui myymälässä. Lisäksi niissä myytiin joko myymälässä tai valmiiksi tehtaalla pakattua lihaa. Jauheliha pakattiin myymälässä.

Sale-myymälöissä tilausten tekemisestä huolehti yleensä esimies. Myyjillä ei ollut velvollisuutta toimia esimiehen sijaisena tai tehdä tilauksia. Kuitenkin myyjät voivat myös Sale-myymälässä tehdä tarvittaessa tilauksia.

Sale-myymälöiden budjetointia ohjattiin keskitetysti. Esimiehet osallistuivat budjetin laatimiseen tekemällä myymäläänsä koskevan budjettiehdotuksen, joka käytiin läpi yhdessä osuusliikkeen budjetoinnista vastaavan henkilön kanssa. Tämän jälkeen budjetti vahvistettiin. Budjetti laadittiin syksyllä ja sen toteutumista seurattiin keväällä, jolloin sitä tarvittaessa korjattiin. Tehdyistä työtunneista tehtiin ilmoitus viikottain. Jollei budjettitavoitteita saavutettu, jouduttiin asiasta antamaan erityisselvitys. Esimiehet olivat vastuussa katetavoitteiden saavuttamisesta. Esimiehille oli maksettu myös tulospalkkiota työsopimuksen mukaisesti.

Sale-myymälän esimiehen tehtäviin kuului henkilöstön ohjaus ja kehittäminen. Esimiehen tuli huolehtia siitä, että jokainen myymälässä työskentelevä tunsi kassa-automatiikan. Esimies myös laati työntekijöiden työvuorolistat siten, että myymälän toiminta aukioloaikoina vastasi asiakkaiden tarpeita. Esimies hankki tarvittaessa sijaiset työntekijöiden lyhytaikaisten poissaolojen niin vaatiessa. Esimiehen tehtävänä oli laskea tehdyt työtunnit ja toimittaa tiedot palkanlaskentaan.

Esimiehen tehtäviin kuului lisäksi huolehtia siitä, että myymälän hyllyt olivat täynnä, hintalaput hinnaston edellyttämät ja ajantasalla. Esimies huolehtia myös siitä, että myymälä oli siisti vähin kustannuksin. Lisäksi hän valvoi kiinteistön ja laitteiston huoltoa. Murtohälyttimen hälyttäessä esimiehen tehtävänä oli tulla paikalle. Pakastimen toiminnan seuranta myös viikonloppuisin kuului esimiehen tehtäviin. Lisäksi esimiehen kuului huolehtia lipun nostamisesta ja laskemisesta liputuspäivinä.

Leipomotuotteiden osalta esimiehen oli samoin kuin muidenkin tuotteiden kohdalla huolehdittava siitä, että tuotteet olivat tuoreita. Myös tuotteiden vaihtelu varsinkin paikallisia leipomotuotteita hyväksi käyttäen kuului esimiehen päätettäviin asioihin.

Esimiehen tehtävänä oli myymälän hävikin seuranta. Tämä oli yksi myymälän tulokseen vaikuttava tekijä. Samoin myynnistä poistettujen tuotteiden kirjaaminen asianomaiseen luetteloon kuului esimiehelle. Rauta- ja maatalouskaupan palvelun järjestäminen oli esimiehen tehtävänä niissä tapauksissa, jolloin mainittujen tuotteiden kauppa kuului myymälän tehtäviin. Jos myymälässä oli säästökassa- ja jäsenpalvelua, kuului tästä palvelusta huolehtiminen esimiestehtäviin.

Tuoretavaran myynnin osuus Sale-myymälöissä oli huomattava. Eri tuoretavaratuoteryhmien osuus myynnistä oli noin 48,5 prosenttia ja ne myös muodostivat 48,5 prosenttia katteesta. Tuoretavaran myynnin suuresta osuudesta johtuen Sale-myymälöiden esimiesten tehtävät olivat siten vaativammat kuin vastaavaa liikeideaa toteuttavan Eka-yhtymän Siwa-ketjun myymälöiden esimiesten tehtävät.

Osuuskauppa Suur-Savon kysymyksessä olevassa kolmessa Sale-myymälässä tehtiin pääosin kaikkia edellä lueteltuja tehtäviä. Savonrannan myymälän yhteydessä oli lisäksi polttonesteiden myyntiä seteliautomaatilla.

Työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä oli jo pitkään ollut esillä erimielisyys esimiehiä koskevan työehtosopimuksen soveltamisesta Sale-myymälöiden esimiehiin. Neuvottelutapaamisten yhteydessä työnantajaliiton taholta oli ilmoitettu, että mainittu työehtosopimus ei soveltunut heihin, kun taas Kaupanalan esimiesliitto oli ollut asiasta toista mieltä. Kaupanalan esimiesliitto oli pitänyt työnantajaliiton kantaa vääränä senkin vuoksi, että sekä Eka-yhtymää velvoittava että nyt kysymyksessä oleva esimiehiä koskeva työehtosopimus neuvoteltiin samanaikaisesti samojen neuvottelijoiden toimesta. Kun vastaavanlainen erimielisyys oli ratkaistu Siwa-ketjun osalta työtuomioistuimen tuomiolla n:o 1988-153, olisi työnantajaliiton tällä perusteella tullut tietää työehtosopimuksen oikea tulkinta. Kun työnantajaliitto tästä huolimatta oli omaksunut toisenlaisen tulkinnan, oli se laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Sale-myymälöissä esimiesten tehtävät olivat hyvin samankaltaiset kuin Eka-yhtymän piirissä olevien Siwa-myymälöiden esimiesten tehtävät. Sale-myymälöissä oli kuitenkin myytävänä myös tuoretavaraa ja tuotevalikoima oli laajempi kuin Siwa-myymälöissä. Myös tulosvastuu budjetoinnin puitteissa kuului selvästi Sale-myymälöiden esimiehille ja mahdollisuudet vaikuttaa myymälän tulokseen olivat laajemmat kuin Siwa-myymälöiden esimiesten kohdalla.

Sale-myymälöissä oli yleisesti noudatettu työehtosopimusta siten, että esimiehille oli maksettu ainakin työehtosopimuksen taulukon mukainen vähimmäisehdot täyttävä esimiehen palkka. Nyt kysymyksessä olevassa kolmessa Salemyymälässä tehtäviä aikaisemmin hoitaneet esimiehet olivat olleet esimiespalkkauksen piirissä, mutta työnantaja oli nyt pyrkinyt saamaan asiaan muutoksen henkilövaihdosten yhteydessä.

SOK:n Jollas-opistolla annettava Sale-myymälän vastaavan koulutus oli luokiteltu vaativaan tehtävään erikoistavaksi esimieskoulutukseksi. Koulutuksessa oli korostettu esimiestehtävien luonnetta siten, että oli todettu, että ne eivät olleet delegoitavissa toisille. Tällainen koulutus olisi Sale-myymälöiden vastaaville tarpeetonta, jollei työnantajapuoli katsoisi heitä vaativaa työtä tekeviksi esimiehiksi. Osuuskauppa Suur-Savo oli kutsunut kaksi kertaa vuodessa koko yrityksen kattavaan esimiespalaveriin myös Sale-myymälöiden vastaavat. Kutsu näihin tilaisuuksiin oli osoitettu Sale-kauppiaille ja tilaisuudet oli tarkoitettu vain esimiehille. Osuuskauppa SuurSavo oli kouluttanut Sale-myymälöiden vastaavia Jollasopiston Sale-myymälöiden esimiehille tarkoitetussa koulutuksessa.

Osuuskauppa Suur-Savo oli aikaisemmin maksanut Sale-myymälöiden kaltaisissa lähimyymälöissä esimiehinä toimineille edellä tarkoitetulle kolmelle henkilölle vastaavan tasoisista tehtävistä työehtosopimuksen mukaista esimiespalkkaa. Näitä esimiestehtäviä oli tehty vuoteen 1986, jolloin lähimyymälät oli lopetettu. Tehtävät eivät aikaisemmin olleet vaativuudeltaan juurikaan poikenneet nykyisistä Sale-myymälän esimiehen tehtävistä.

Korhonen oli nimitetty Osuuskauppa Suur-Savon Otavan myymälän Sale-esimieheksi 1.2.1992. Hänelle oli tarjottu allekirjoitettavaksi työsopimusta, jossa palkan määräksi oli merkitty myyjätaulukon mukainen 6 063 markkaa + 15 prosenttia. Tällä hetkellä palkan määrä oli 6 972 markkaa