Labor court dismisses union claim that captains must receive meal allowances and daily pay under official travel rules.

Kysymys luotsikutterinkuljettajien oikeudesta valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaisiin ateriakorvauksiin ja päivärahoihin, kun luotsikutterinkuljettajille maksettiin myös toimirahaa, joka korvasi tavanomaisiin virkatehtäviin liittyvistä matkoista aiheutuneet kulut.

Kanne hylätty.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 1.1.1990 29.2.1992 voimassa olleessa valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Valtion virkamiehelle suoritetaan tämän sopimuksen mukaisesti matkakustannusten korvauksena

1) virkamatkasta matkustamiskustannusten korvausta, päivärahaa, ateriakorvausta, majoittumiskorvausta ja yömatkarahaa;

2) auto- ja junavirantoimituksesta matkarahaa, päivärahaa, majoittumiskorvausta ja yömatkarahaa; sekä

3) oppikurssien ajalta matkustamiskustannusten korvausta, päivärahaa, ateriakorvausta, kurssipäivärahaa, majoittumiskorvausta ja yömatkarahaa.

Matkakustannuksina pidetään niitä ylimääräisiä menoja, joita virkamiehellä on ollut virkamatkan johdosta.

Ulkomaan virkamatkoista suoritetaan kustannusten korvausta niin kuin siitä on erikseen sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on valtiovarainministeriötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että merenkulkulaitoksessa oli syntynyt erimielisyys valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisesta merenkulkulaitoksen palveluksessa oleviin luotsikutterinhoitajiin.

Kantajaliitto katsoi, että luotsikutterinhoitajat valtion virkamiehinä kuuluivat edellä todetun valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen piiriin. Merenkulkulaitos ja valtiovarainministeriö puolestaan katsoivat, että luotsikutterinhoitaja tehdessään virkamatkan normaalilla toimialueella ei ollut oikeutettu matkustussäännön mukaisiin korvauksiin, vaan matka korvattiin luotsikutterinhoitajia koskevalla toimirahalla, josta oli määräykset 16.3.1983 tehdyn virkaehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjan liitteessä 3.

Luotsikutterinhoitajien toimirahajärjestelmällä korvattiin aiemmin maksettu luotsausprosentti, joka määräytyi aluksen luotsausmaksun perusteella. Tuolloin ei millään tavalla ollut rajoitettu luotsikutterinhoitajien oikeutta valtion virkamiesten matkustussäännön mukaisiin korvauksiin. Tuossa yhteydessä oli sovittu luotsivanhimmalle, luotsille, kanavaluotsille ja sisävesiluotsille suoritettavasta lisäpalkkiosta päivärahojen ja ateriakorvausten asemesta.

Luotseille tulevasta lisäpalkkiosta, joka korvasi valtion virkamiesten matkustussäännön mukaiset kustannusten korvaukset, oli erillissäännös mainitussa pöytäkirjassa kohdassa 3, mutta luotsikutterinhoitajien toimirahaa koskevassa kohdassa vastaavaa rajausta ei ollut tehty.

Turussa sijaitsevan Saaristomeren merenkulkupiirissä oli johdonmukaisesti usean vuoden ajan maksettu valtion virkamiesten matkustussäännön mukaiset kustannuskorvaukset. Muut merenkulkupiirit olivat käytännössä niin pieniä, ettei asia ollut toistaiseksi niissä tullut esille.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen eli matkustussäännön oikeaksi sisällöksi ja tulkinnaksi, että mainitun virkaehtosopimuksen 11 - 15 §:n mukaiset ateriakorvaukset ja päivärahat on suoritettava myös luotsikutterinhoitajille matkustussäännön mukaisten edellytysten täyttyessä.

Kantajaliitto on jutun suullisessa esivalmistelussa esittänyt toissijaisena vaatimuksena kanteen koskemaan niitä luotsikutterinhoitajia, joiden luotsausalueet olivat laajentuneet 19.9.1983 jälkeen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että luotsien kokonaispalkkaukseen siirtymisestä 15.3.1980 tehdyn virkaehtosopimuksen 1 §:n mukaan sopimus koski luotsihenkilöstöä, jolla tarkoitettiin luotsivanhempia, luotseja ja luotsikutterinhoitajia sekä eräitä luotsiasemien sisävesiluotseja. Virkaehtosopimuksen 7 §:ssä todettiin seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Matkasta luotsiasemalta tai vartiopaikalta luotsattavaan alukseen ja paluusta aluksesta luotsiasemalle tai vartiopaikalle suoritetaan matkustamiskustannusten korvausta valtion virkamiesten matkakustannusten korvausta koskevan virkaehtosopimuksen mukaisesti.

Virkamatkasta kevätviitoitusta, viittojen korjausta, kunnostusta sekä tarkastusta varten suoritetaan matkakustannusten korvausta valtion virkamiesten matkakustannusten korvausta koskevan virkaehtosopimuksen mukaisesti. Päivärahaa ei kuitenkaan makseta, mikäli edellä mainittu matka suoritetaan työvuorolistan mukaisena työvuorokautena.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä sanotun sopimuksen voimassaollessa oli selvää, että valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaiset päivärahat ja ateriakorvaukset tulivat kysymykseen luotsikutterinhoitajille ainoastaan sopimuksen 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tehtävissä ja tällöinkin ainoastaan muuna kuin työvuorolistan mukaisena työvuorokautena. Lisäksi kutterinhoitajille suoritettiin tuolloin matkustamiskustannusten korvaukset sopimuksen 7 §:n 1 momentissa mainituissa tapauksissa.

Luotsikutterinhoitajan normaaleihin virkatehtäviin kuului matkustaminen omalla toimialueellaan. Toimirahajärjestelmä oli luotu nimenomaan korvaamaan tästä matkustamisesta aiheutuvia kuluja. Näin vältettiin myös matkalaskujen kirjoittamisesta ja tarkastamisesta aiheutuva lisätyö. Järjestelmällä oli korvattu myös eräitä säännöllisesti syntyviä haittatyökorvauksia kuten luotsikutterinhoitajille aiemmin maksettua yörahaa.

Myös muilla valtionhallinnon aloilla, joilla virkamiesten säännöllisiin virkatehtäviin kuului matkustamista määrätyllä toimialueella, korvattiin matkakustannuksia erityisellä toimirahalla valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaisen päivärahan ja ateriakorvauksen asemesta. Esimerkiksi rajavartiolaitoksen aluksilla, merivartioasemilla ja rajavartioasemilla korvattiin matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaiset päivärahat ja ateriakorvaukset toimirahalla. Samoin merenkulkulaitoksessa sisävesiluotseille, väylämestareille, väylän hoitajille sekä tilapäisille viitoitusapumiehille maksettiin päivärahojen ja ateriakorvausten asemesta toimirahaa. Valtion virkamiessopimuskentässä miellettiin toimiraha-käsite tavanomaisiin virkatehtäviin liittyvistä matkoista aiheutuvien kulujen korvaukseksi. Tämä ilmeni esimerkiksi valtiovarainministeriön palkkaosaston 28.5.1987 antamassa lausunnossa.

Luotsikutterinhoitajien toimirahamääräysten sanamuoto ei nimenomaisesti sulkenut pois oikeutta valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaisiin päivärahoihin ja ateriakorvauksiin. Virkaehtosopimuksen tulkinta oli työnantajan ja virkamiesyhdistysten välisin neuvotteluin saatu vastaamaan alkuperäistä tarkoitusta. Asiaa oli käsitelty ensimmäisen kerran 19.5.1983 merenkulkuhallituksessa käydyissä neuvotteluissa, josta laaditun pöytäkirjan 4 §:ssä todettiin seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mikäli luotsikutterinhoitaja työvuoronsa aikana virkatehtäviin liittyen joutuu matkustamaan kutterilla tai muutoin luotsiasemansa luotsausalueen ulkopuolelle, kutterinhoitaja on oikeutettu toimirahaan ja matkustussäännön mukaisiin ateriakorvauksiin ja päivärahoihin, mikäli jälkimmäisten osalta matkustussäännön edellytykset täyttyvät. Mikäli kutterinhoitaja vapaavuorollaan joutuu ajoon, hänelle ei makseta toimirahaa mutta ylityökorvausten ohella maksetaan matkustussäännön mukaiset päivärahat tai ateriakorvaukset matkustussäännön edellytysten täyttyessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asiaa oli käsitelty edelleen 19.9.1983 merenkulkuhallituksen ja Luotsiliitto r.y:n välisissä neuvotteluissa, joissa oli todettu 19.5.1983 sovitun edellä sanotusta järjestelystä. Tämän jälkeen asiaa oli käsitelty muun muassa 11.2.1988 ja 10.11.1988 merenkulkuhallituksen ja Luotsiliiton välisissä neuvotteluissa.

Neuvotteluissa 11.2.1988 oli saavutettu yksimielisyys ateriakorvausten maksamisesta kutterinhoitajille, koska virkavelvollisuuksiin kuuluva meripelastusetsintä oli tapahtunut 19.5.1983 sovittujen periaatteiden mukaisesti normaalin toimialueen ulkopuolella. Neuvotteluissa oli viitattu myös toimialueen mahdolliseen laajentumiseen Marjaniemen luotsiasemalla ja merenkulkuhallituksen taholta oli todettu harkittavan toimirahakorotusta tämän takia.

Neuvotteluissa 10.11.1988 oli todettu, että kutterinhoitajien päiväraha- ja ateriakorvausten osalta ongelmia oli syntynyt lähinnä ainoastaan yhdistetyllä Oulu-Marjaniemi-asemalla. Luotsiliiton taholta oli viitattu 19.5.1983 sovittuihin vakiintuneisiin periaatteisiin ja katsottu, että luotsikutterinhoitajien työskennellessä Oulussa tuli heille maksaa matkustussäännön mukaista päivärahaa, koska heidän viitoitus- ja luotsausalueensa olivat yhdistymisen myötä laajentuneet. Myös merenkulkuhallituksen taholta oli todettu viitoitus- ja luotsausalueiden laajentuneen, mutta oli katsottu, että yhdistetynkin aseman alueella tuli entiseen tapaan matkustussäännön mukaisten korvausten asemesta suorittaa toimirahaa.

Seuraavan kerran yhdistetyn Oulu-Marjaniemi-luotsiaseman kutterinhoitajien oikeus matkustussäännön mukaisiin ateriakorvauksiin ja päivärahoihin oli ollut esillä 23.1. ja 15.2.1990 merenkulkuhallituksen ja Suomen Konepäällystöliiton välisissä erimielisyyteen päättyneissä paikallisneuvotteluissa. Asiaa oli käsitelty edelleen valtiovarainministeriön ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n välillä käydyissä keskusneuvotteluissa 20.4.1990.

Edellä mainituissa keskusneuvotteluissa oli todettu merenkulkuhallituksen ja Luotsiliiton välillä aiemmin sovitun, että ainoastaan, mikäli kutterinhoitaja työvuoronsa aikana virkatehtäviin liittyen joutui matkustamaan kutterilla tai muutoin luotsiasemansa luotsausalueen ulkopuolelle, kutterinhoitaja oli oikeutettu matkustussäännön mukaisiin ateriakorvauksiin ja päivärahoihin, mikäli jälkimmäisten osalta niiden edellytykset täyttyivät.

Kun epäselvyyttä oli syntynyt yhdistetyillä luotsausalueilla tehdystä työstä ja toisaalta siitä, oliko telakkatyön takia matkustaminen sanotun periaatteen mukaista virkatehtäviin liittyvää matkustamista, totesivat neuvotteluosapuolet yhteisesti seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mikäli luotsikutterinhoitaja työvuoronsa aikana hoitaa luotsausalueellaan normaaleja virkatehtäviään hän on oikeutettu toimirahaan. Tältä ajalta ei suoriteta ateriakorvausta eikä päivärahaa matkustussäännön perusteella.

Mikäli luotsikutterinhoitaja työvuoronsa aikana määrätään telakkatyöhön oman luotsausalueensa ulkopuolelle on hän oikeutettu toimirahaan ja matkustussäännön mukaisiin ateriakorvauksiin tai päivärahoihin. Oulun telakalla suoritettu telakkatyö katsotaan tässä tapauksessa oman luotsausalueen ulkopuolella tehdyksi työksi.

Luotsausalueella tarkoitetaan tässä yhteydessä luotsausalueita yhdistämällä syntyviä luotsausalueita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä sanotussa keskusneuvottelussa oli käytetty erehdyksessä käsitettä luotsausalue, joka oli laajempi kuin luotsikutterinhoitajien normaali toimialue eli niin sanottu luotsiaseman alue. Pöytäkirjaa oli tarkennettu 28.2.1991 siten, että ainoastaan luotsiaseman alueella tehdyistä virkamatkoista suoritettiin toimirahaa matkustussäännön mukaisen päivärahan ja ateriakorvausten asemasta. Täsmennys oli tehty yhteisymmärryksessä Suomen Konepäällystöliiton kanssa ja neuvottelutuloksesta oli tiedotettu merenkulkuhallituksen alaisille piireille.

Valtiovarainministeriön tarkoituksena oli ollut sanotuissa keskusneuvotteluissa sopia keskusjärjestötasolla, että luotsikutterinhoitajan tavanomaisista virkatehtävistä syntyvät matkakustannukset korvattiin ainoastaan toimirahalla, mikäli matkustaminen oli tapahtunut vahvistetulla toimialueella. Osapuolten mielestä järjestely vastasi aiempaa käytäntöä ja paikallisia neuvottelutuloksia. STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J oli ollut tällöin myös valmis sopimaan tällaisesta järjestelystä, kunhan Oulun telakalla suoritettu telakkatyö neuvottelujen kohteena olevassa tapauksessa katsottaisiin oman toimialueen ulkopuolella tehdyksi työksi.

Tämän jälkeen valtiovarainministeriön tietoon ei ollut saatettu, että merenkulkulaitoksessa olisi syntynyt erimielisyyksiä siitä, että luotsikutterinhoitajien valtion virkamiesten palvelussuhteen tarkistamisesta 16.3.1983 tehdyn virkaehtosopimuksen mukainen toimiraha korvasi normaalilla toimialueella matkustettaessa matkustussäännön mukaiset päivärahat ja ateriakorvaukset. Päinvastoin valtiovarainministeriö tarkisti valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 3 momentin nojalla luotsikutterinhoitajien toimirahaa 1.1.1992 lukien merenkulkuhallituksen esityksen mukaisesti. Mikäli valtiovarainministeriön tiedossa olisi ollut, ettei toimiraha enää kattanut päivärahoja ja ateriakorvauksia työvuoron aikana luotsausaseman luotsialueella liikuttaessa, ei ministeriö olisi myöskään tarkistanut toimirahoja. Ministeriöllä oli täysi syy olettaa näin olevan, koska asiasta oli sovittu 20.4.1990 ministeriön ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n välisissä keskusneuvotteluissa.

Valtiovarainministeriön 13.12.1991 tekemän päätöksen tarkoituksena oli ollut korvata niitä ylimääräisiä kustannuksia, joita syntyi kutterinhoitajan matkustaessa toimialueellaan. Tämän takia päätöksen mukaan luotsikutterinhoitajalle maksettavaa toimirahaa korotettiin 50 prosentilla niiltä työpäiviltä, joina työmatka oli kestänyt yli 10 tuntia ja 100 prosentilla niiltä työpäiviltä, joina työmatka oli kestänyt yli 14 tuntia. Samoin toimirahan suuruutta eri luotsiasemilla tarkistettiin ja maksuryhmiä oli vähennetty viidestä kolmeen.

Luotsikutterinhoitajiin sovellettiin valtion virkamiesten matkakustannuksen korvaamisesta tehtyä virkaehtosopimusta, jonka 11 - 15 §:ssä sovittuja päivärahoja ja ateriakorvauksia ei kuitenkaan suoritettu virkamiehelle, mikäli etuudet oli sovittu korvattavaksi muulla tavoin, esimerkiksi toimirahalla. Päivärahaa ja ateriakorvausta ei myöskään suoritettu virkamiehelle, mikäli hänelle ei ollut syntynyt virkamatkan takia mitään sopimuksen 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja ylimääräisiä menoja.

Normaalien työtehtävien hoitamisesta ja sen edellyttämästä liikkumisesta tavanomaisella toimialueella ei ollut voinut syntyä mitään sellaisia ylimääräisiä kuluja, jotka olisi tullut korvata toimirahan lisäksi myös päivärahalla ja ateriakorvauksella. Tämä oli ollut mahdotonta 1.1.1992 jälkeen, josta lukien valtiovarainministeriö oli tarkistanut toimirahoja korvatakseen matkustamisesta mahdollisesti syntyviä kuluja.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on valtiovarainministeriön vastineen johdosta muun muassa lausunut, että toimirahajärjestelmä oli luotu korvaamaan aiemmin luotsikutterinhoitajille maksettu luotsausprosentti, joten toimirahajärjestelmä ei liittynyt matkakustannusten korvauksiin, vaan palkkauskysymykseen. Tätä kantajaliiton käsitystä tuki 15.3.1980 allekirjoitetun virkaehtosopimuksen 9 §:n määräykset luotsikutterinhoitajien toimirahasta ja virkaehtosopimuksen 10 §:n voimaantulosäännökset.

Merenkulkuhallituksen ja Luotsiliiton välisestä neuvottelusta 19.9.1983 tehdyn pöytäkirjan 1 §:ssä oli merenkulkuhallituksen edustaja työnantajapuolen täsmennyksenä todennut, että mikäli luotsikutterinhoitaja työvuoronsa aikana virkatehtäviin liittyen liikkui kutterilla luotsiaseman luotsausalueella, kutterinhoitaja ei ollut oikeutettu matkustussäännön mukaisiin ateriakorvauksiin ja päivärahoihin.

Luotsiliiton edustajat olivat katsoneet, että kutterinhoitaja näissäkin tapauksissa oli oikeutettu matkustussäännön mukaisiin ateriakorvauksiin, jos ateriakorvauksen saamiselle asetetut edellytykset täyttyivät. Pöytäkirjasta ei ollut pääteltävissä, että asianosaisilla olisi ollut yhteinen tulkinta päivärahakysymyksestä niissä tilanteissa, joissa luotsikutterinhoitaja liikkui luotsiaseman luotsausalueella.

Merenkulkuhallitus oli 19.9.1983 pidetyn neuvottelun jälkeen yksipuolisesti omilla päätöksillään laajentanut luotsiasemiensa luotsausalueita, joten päivärahan ja ateriakorvauksen maksamisen sitominen siihen, liikkuiko luotsikutterinhoitaja luotsausalueella vai ei, oli tämän johdosta menettänyt merkityksensä. Aiemmin luotsausalueet olivat olleet pienempiä, eikä asialla ollut ollut käytännöllistä merkitystä, sillä normaalisti luotsikutterinhoitaja ei luotsausalueellaan liikkuessaan edes aikamäärien osalta ollut täyttänyt päivärahan saamisen edellytyksiä.

Keskusneuvottelussa, joka oli käyty 20.4.1990, ei ollut ollut tarkoitus tulkita riidanalaista asiaa yleisemmin, vaan pöytäkirjaan merkitty ratkaisu oli koskenut yksinomaan Oulun Marjaniemessä syntynyttä riitaa ja sen ratkaisua.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Valtiovarainministeriö on vielä muun muassa lausunut, että luotsien kokonaispalkkaukseen siirtymisestä 15.3.1980 tehdyn virkaehtosopimuksen 7 §:llä oli sovittu, ettei valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaisia päivärahoja tai ateriakorvauksia suoriteta, jos matka oli tehty luotsiasemalla työvuorolistan mukaisena työvuorokautena. Tarkoituksena oli, että luotsiasemalla työvuorolistan mukaisena työvuorokautena syntyneet sanotut kustannukset korvattaisiin sopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaisella luotsikutterinhoitajan toimirahalla. Vuoden 1980 virkaehtosopimuksesta oli todettavissa, ettei sen piirissä oleville virkamiehille ollut tarkoitus suorittaa kaikkia valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaisia etuuksia työvuorolistan mukaisena työvuorokautena, vaan nämä etuudet oli luotsikutterinhoitajalle tarkoitus osin korvata toimirahalla.

Sanottu virkaehtosopimus oli kumottu 29.1.1982 tehdyllä virkaehtosopimuksella, jolla myös oli sovittu vastaavan luotsikutterinhoitajien toimirahajärjestelmän jatkamisesta. Sittemmin toimirahamääräyksiä oli muutettu 16.3.1983 tehdyllä virkaehtosopimuksella. Muutoksen myötä muun muassa aiemmin markkamääräinen toimiraha määräytyi tiettyjen prosenttiosuuksien perusteella V 12 palkkaluokan mukaisesta peruspalkasta. Vuosina 1982 ja 1983 tehdyillä sopimuksilla ei ollut ollut tarkoitus muuttaa vuoden 1980 virkaehtosopimuksen sopimusmääräyksissä asetettua alkuperäistä tarkoitusta, että matkustussäännön mukaisia päivärahoja ja ateriakorvauksia ei suoriteta luotsiasemalla työvuorolistan mukaisena työvuorokautena.

Kun asiassa oli ilmennyt kuitenkin erimielisyyttä virkaehtosopimuksen muutosten jälkeen, oli merenkulkuhallituksen käymissä neuvotteluissa 19.5.1983 todettu muun muassa seuraavaa: " Mikäli luotsikutterinhoitaja työvuoronsa aikana virkatehtäviin liittyen joutuu matkustamaan kutterilla tai muutoin luotsiasemansa luotsausalueen ulkopuolelle, kutterinhoitaja on oikeutettu toimirahaan ja matkustussäännön mukaisiin ateriakorvauksiin ja päivärahoihin, mikäli jälkimmäisten osalta edellytykset täyttyvät. Mikäli kutterinhoitaja vapaavuorollaan joutuu ajoon, hänelle ei makseta toimirahaa, mutta ylityökorvausten ohella maksetaan matkustussäännön mukaiset päivärahat tai ateriakorvaukset matkustussäännön edellytysten täyttyessä." Edellä mainittua periaatetta oli tämän jälkeen käytännössä vakiintuneesti noudatettu merenkulkupiireissä.

Luotsiliiton ja merenkulkuhallituksen 10.11.1988 käymistä viimeisistä paikallisneuvotteluista oli todettavissa, että osapuolet olivat tässäkin vaiheessa olleet yksimielisiä siitä, että työvuoron aikana kutterinhoitajalle suoritettiin matkustussäännön mukaisia päivärahoja ja ateriakorvauksia ainoastaan luotsiaseman luotsausalueen ulkopuolella. Erimielisyyttä oli ollut siitä, oliko sanotussa tapauksessa matkustamisen katsottava tapahtuneen luotsiaseman alueen ulkopuolella, koska yhdistetyllä alueella viitoitus- ja luotsausalueet olivat laajentuneet. Osapuolet olivat yksimielisiä myös siitä, että ongelmia asiasta oli enää yhdistetyllä Oulu-Marjaniemiasemalla.

Yhdistettyjen asemien luotsausalueilla maksettavista korvauksista oli sovittu yhteisesti 20.4.1990 valtiovarainministeriön ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n välillä käydyissä keskusneuvotteluissa. Keskusneuvotteluissa oli todettu yhteisesti, että "luotsausalueella tarkoitetaan tässä yhteydessä myös luotsiasemia yhdistämällä syntyviä luotsausalueita".

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin vuotuisine korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Merenkulkulaitoksessa on syntynyt erimielisyys luotsikutterinhoitajien oikeudesta valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaisiin ateriakorvauksiin ja päivärahoihin.

Merenkulkulaitos ja valtiovarainministeriö ovat katsoneet, että luotsikutterinhoitajille ei normaalilla toimialueellaan ole maksettava edellä tarkoitettuja korvauksia, koska heille maksetaan toimirahaa, joka on tarkoitettu korvaamaan tavanomaisiin virkatehtäviin liittyvistä matkoista aiheutuvat kulut.

Luotsikutterinhoitajille maksettavasta toimirahasta on ensimmäisen kerran sovittu vuonna 1980 luotsihenkilöstön siirtyessä kokonaispalkkaukseen. Jo tätä ennen on maksettu merenkulkuhallituksen päätöksen perusteella toimirahaa, jonka maksuperusteet ovat kuitenkin tämän asian yhteydessä jääneet tarkemmin selvittämättä. Sopimukseen sisältyy matkustamiskustannusten korvauksesta määräys, jossa on tarkennettu luotsihenkilöstön oikeutta matkakustannusten korvauksiin ja rajattu oikeus päivärahaan muulloin kuin työvuorolistan mukaisena työvuorokautena viitoitustöihin liittyviin matkoihin. Saamassa yhteydessä on sovittu, että luotsikutterinkuljettajan toimen haltijalle maksetaan toimirahaa niiltä päiviltä, jolloin hän on luotsiasemalla työvuorossa.

Toimiraha on maksettu luotsiasemakohtaisesti porrastettuna siitä lukien, kun luotsikutterinkuljettajien oikeus luotsiasemilla aiemmin kertyneisiin luotsausmaksuihin on lakannut. Asemaporrastusta ja maksun määräytymisperusteitta on sittemmin tarkistettu, viimeksi valtiovarainministeriön päätöksellä 1.1.1992 lukien.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu entinen luottamusmies on kertonut osallistuneensa 1980-luvun alkuvuosina kutterinhoitajien työaikajärjestelyjä koskeneisiin neuvotteluihin. Koska kutterinhoitajien palkkaus oli koostunut monista tekijöistä, oli tarvetta saada laskentaperusteet yksinkertaisemmiksi. Tähän oli päästy korottamalla toimiraha kattamaan sekä aikaisemmin maksettu luotsausprosentti että muut palkkatekijät. Todistajan toimialueella Raahessa matkustussäännön mukaista päivärahaa oli maksettu luotsausalueen sisällä viittamerkkien korjaustöissä. Alueen pienuudesta johtuen matkustussäännön soveltaminen ei muutoin ollut noussut esille.

Todistajana kuultu merenkulkuhallituksen toimistopäällikkö on kertonut, että luotsikutterinhoitajan työ on pääosin matkalla olemista. Tarkoituksena oli luoda järjestelmä, joka ei matkustussäännön tavoin edellyttänyt matkatuntien laskemista ja kontrolloimista. Näin päädyttiin toimirahaan, joka on todistajan mukaan keskimääräinen korvaus matkatyöstä. Matkustussääntöä sovelletaan ainoastaan tavanomaiseen työhön kuulumattomien virkamatkojen osalta.

Myös todistajana kuultu hallitusneuvos on kertonut tarkoituksena olleen palkkaus- ja korvausjärjestelmän yksinkertaistaminen. Malli toimirahajärjestelmälle oli otettu puolustusvoimista ja rajavartiolaitoksesta, joilla on paljon samansuuntaisia tehtäviä. Toimiraha tarkoitettiin kattamaan paitsi matkustussäännön mukaiset korvaukset oman piirin alueella tehdyistä matkoista myös epämukavista työajoista maksetut korvaukset. Todistajan mukaan sitä, että toimiraha samalla tavoin kuin luotseille maksettava luotsauspäiväraha kattaa matkustussäännön mukaiset päivärahat ja ateriakorvaukset pidettiin puolin ja toisin niin itsestään selvänä, ettei sitä erikseen toimirahan osalta ole nimenomaisesti sopimukseen kirjattu.

Toimirahan ja matkustussäännön mukaisten korvausten suhde on ollut useamman kerran erimielisyysneuvottelujen kohteena. Merenkulkuhallituksen ja luotsihenkilökunnan pääluottamusmiehen välisessä neuvottelussa 19.5.1983 on muun muassa todettu, että luotsikutterinhoitaja on kultakin työvuorokaudelta oikeutettu toimirahaan. Mikäli luotsikutterinhoitaja työvuoronsa aikana virkatehtäviin liittyen joutuu matkustamaan kutterilla tai muutoin luotsiasemansa luotsausalueen ulkopuolelle, kutterinhoitaja on oikeutettu toimirahaan ja matkustussäännön mukaisiin ateriakorvauksiin ja päivärahoihin. Työstä vapaavuoron aikana ei makseta toimirahaa, mutta ylityökorvausten ohella maksetaan päivärahat ja ateriakorvaukset.

Merenkulkuhallituksen ja Luotsiliitto ry:n välisessä neuvottelussa 19.9.1983 on todettu edellä selostettu neuvottelutulos, mutta tuolloin on jääty erimielisiksi oikeudesta matkustussäännön mukaiseen ateriakorvaukseen, milloin kutterinhoitaja on matkustanut luotsiasemansa luotsausalueella työvuoronsa aikana.

Oikeus ateriakorvauksiin on ollut esillä myös neuvottelussa 11.2.1988, jolloin on todettu, että kun kysymyksessä olleiden kutterinhoitajien etsintä- ja pelastustoiminta oli ulottunut oman viitoitusalueen ulkopuolelle, he olivat oikeutettuja matkustussäännön mukaisiin ateriakorvauksiin.

Keskusneuvottelussa 20.4.1990 on käsitelty matkustussäännön soveltamisongelmia telakkatyön osalta tilanteessa, jossa kahden luotsiaseman, Oulun ja Marjaniemen alueet oli yhdistetty yhdeksi Marjaniemen luotsausalueeksi. Neuvotteluosapuolet ovat yhteisesti todenneet, että mikäli luotsikutterinhoitaja työvuoronsa aikana hoitaa luotsausalueellaan normaaleja virkatehtäviään, hän on oikeutettu toimirahaan. Tältä ajalta ei suoriteta ateriakorvausta eikä päivärahaa matkustussäännön perusteella. Mikäli luotsikutterinhoitaja työvuoronsa aikana määrätään telakkatyöhön oman luotsausalueensa ulkopuolelle, hän on oikeutettu toimirahaan ja matkustussäännön mukaisiin ateriakorvauksiin tai päivärahoihin. Edelleen on todettu, että Oulun telakalla suoritettu telakkatyö katsotaan tuossa tapauksessa oman luotsausalueen ulkopuolella tehdyksi työksi. Vielä on todettu, että luotsausalueella tarkoitetaan tässä yhteydessä myös luotsausasemia yhdistämällä syntyviä luotsausalueita.

Luotsausalueella on 28.2.1991 valtiovarainministeriön ja merenkulkuhallituksen välisestä neuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaan tarkoitettu luotsikutterinhoitajien normaalia toimialuetta eli ns. luotsiaseman aluetta, joka vastaa lähinnä aikanaan luotseille määrättyä viitoitusaluetta.

Luotsikutterinkuljettajien pääluottamusmies on todistajana kertonut, että päivärahojen ja ateriakorvausten maksukäytäntö on jossain määrin vaihdellut eri merenkulkupiireissä. Matkustussäännön mukaisia korvauksia on maksettu ainakin Saaristomeren merenkulkupiirin kahdella luotsiasemalla. Suomen Konepäällystöliiton asiamiehen kertoman mukaan mainitussa merenkulkupiirissä luotsausalueiden rajojen muutosten jälkeen alueista on tullut siinä määrin laajoja, että myös alueen sisäiset matkat ovat tulleet matkustussäännön matkan kestoa ja etäisyyttä koskevien ehtojen piiriin. Tällaisia matkoja sattuu todistajan mukaan noin viisi kertaa vuodessa.

Toimiraha puolustuslaitoksen ja rajavartiolaitoksen piirissä on mielletty yleensä kulujen korvaukseksi tavanomaisiin virkatehtäviin liittyvistä matkoista. Luotsikutterinhoitajien kohdalla toimirahalla on vuonna 1980 korvattu sitä palkan osuutta, joka aiemmin oli kertynyt luotsausmaksuista. Kun samalla oikeutta matkustussäännön mukaisiin korvauksiin on edellä todetulla tavalla rajoitettu, on toimirahalla ilman nimenomaista mainintaakin katsottava tarkoitetun korvata myös näitä matkakustannuksia. Näin asiaa on tulkittu myös osapuolten välisissä edellä todetuissa erimielisyysneuvotteluissa.

Vaikka keskusneuvottelu 20.4.1990 on koskenut alueiden yhdistämisen aiheuttamaa tilannetta tietyllä tavalla erityisolosuhteissa, on laaditun pöytäkirjan sanamuotoa pidettävä erityisesti asiasta aiemmin käytyjen neuvottelujen valossa siinä määrin selvänä, että myös työntekijäpuolen on katsottava tuossa yhteydessä hyväksyneen pöytäkirjaan kirjatut periaatteet oman luotsiaseman alueen sisällä tapahtuvien matkojen osalta.

Luotsiaseman alueen muuttuminen saattaa antaa aiheen tarkistaa toimirahaporrastusta tai toimirahan muita määräytymisperusteita kyseisen luotsausalueen osalta. Työtuomioistuimelle ei kuitenkaan ole esitetty perusteita sille, että luotsausalueen muutos jo sellaisenaan johtaisi siihen, että alueen sisäisistä virkamatkoista aiheutuvat kulut tulisi korvata matkustussäännön mukaisesti.

Esitettyyn selvitykseen nähden ja kun myöskään virkaehtosopimuksen riidanalaisten määräysten soveltamisesta ei ole syntynyt yhtenäistä kannetta tukevaa käytäntöä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdylle virkaehtosopimukselle voitaisiin vahvistaa kanteessa vaadittua sisältöä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Uski, Ekuri, Korpela ja Koivistoinen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.