Labor court dismisses union claim for job similarity bonus due to insufficient evidence of higher task requirements.

Kysymys autoliikkeen konttorityöntekijän oikeudesta työkohtaisuuslisään.

TUOMIO

Kantaja, Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y.

Vastaaja, Autoalan Työnantajaliitto ATL r.y.

Kuultavat, Tukkumanni Oy, Autoputkola Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.5.1984 lukien ja sen jälkeen voimaan tulleisiin auto- ja konekaupan konttorityöntekijäin palkkoja koskeviin työehtosopimuksiin on sisältynyt muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Konttorityöntekijöitä koskevia määräyksiä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Työkohtaisuuslisän sovellutus

Jos henkilö tekee huomattavassa määrin sitä vaativuusryhmää vaativampia tehtäviä, jonka mukaan hänen palkkansa määräytyy, tai jos hänet on nimitetty ns. työryhmän vanhimmaksi, edellytetään, että hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista ns. työkohtaisuuslisää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §

Työkohtaisuuslisä

1. Sen mukaan, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho ja kokemus tai hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle maksaa enintään tässä sopimuksessa mainittua palkkaa viisitoista prosenttia korkeampi palkka.

2. Tämän pykälän 1. kohdassa tarkoitettua, korkeampaa palkkaa suositellaan maksettavaksi sellaisille työntekijöille, jotka työssään osoittavat keskimääräistä suurempaa työtehoa, aloitekykyä ja ammattiinsa perehtyneisyyttä, kysymyksessä olevan erikoisalan hallitsemista, taitavaa asiakaspalvelua jne., sekä erityisesti pitkään alalla olleille työntekijöille, samoin kuin sellaisille työntekijöille, jotka ovat lisänneet ammattipätevyyttään itseopiskelun tai muun lisäkoulutuksen kautta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Konttoritöiden vaativuusryhmittelyä koskeva määräys on 27.4.1989 alkaen ja edelleen sisältynyt työehtosopimukseen seuraavassa muodossa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 §

Konttoritöiden vaativuusryhmittely

1. Määriteltäessä konttoritöiden vaativuusryhmää on tehtävän sisältö nimikkeestä riippumatta ensin selvitettävä. Tämän jälkeen arvioidaan vaativuusryhmittelyn yleismääritelmien perusteella minkä ryhmän yleistä vaativuustasoa ko. tehtävä lähinnä vastaa.

Tehtävän koostuessa kahdesta tai useammasta eritasoisesta osatoiminnosta, on ratkaisua tehtäessä otettava huomioon kuhunkin vaativuusryhmään kuuluvien töiden aikaosuudet ja painoarvot sekä näin muodostuva keskimääräinen vaativuustaso. Ryhmittelyn avuksi on eri vaativuusryhmien kohdalla mainittu ryhmän tyypillisimpiä tehtävänimikkeitä. Tehtävä voi kuulua muuhunkin vaativuusryhmään kuin missä se on mainittu vaativuustasosta riippuen.

Soveltamisohje 1:

Varaosakortistonhoitotyö kuuluu vaativuusryhmään B. Tuntikirjurityö kuuluu perusosaltaan vaativuusryhmään B. Vaativuusryhmää määrättäessä on kiinnitettävä huomiota mahdollisiin C vaativuusryhmään kuuluviin osatehtäviin ja niiden vaikutukseen toimen kokonaisvaativuutta arvosteltaessa. Arvosteluissa on lisäksi otettava huomioon vastaavuus muihin yrityksen autokaupan konttoritehtäviin.

2. Vaativuusryhmittelytaulukko liitteenä A.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on lausunut, että konttorityöntekijä Eila Hynynen oli ollut Tukkumanni Oy:n palveluksessa sen Iisalmen toimipisteessä Tukkumannin Autossa 15.12.1966 alkaen 31.3.1992 saakka ja sen jälkeen, Tukkumanni Oy:n myytyä Tukkumannin Auton Autoputkola Oy:lle, viimeksi sanotun yhtiön palveluksessa työsuhteensa päättymiseen 11.10.1992 saakka. Hynysen työtehtäviin oli 1.1.1985 lähtien B-vaativuusryhmän töiden lisäksi kuulunut korjaamon palkanlaskenta. Palkanlaskennassa hän oli joutunut soveltamaan metallialan työehtosopimusta sekä työlainsäädäntöä ja sosiaalilainsäädäntöä. Palkanlaskennan osalta kysymyksessä oli ollut vaativuusryhmittelytaulukon D-vaativuusryhmään luettavasta työstä. Hynyselle oli oli kuitenkin maksettu palkkaa ainoastaan B-vaativuusryhmän mukaisesti ottamatta huomioon työn vaativuuden edellyttämää työkohtaisuuslisää. Hynyselle olisi tullut vuoden 1985 alusta lukien maksaa työehtosopimuksen nojalla 15 prosentin määräistä työkohtaisuuslisää.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Eila Hynysellä on auto- ja konekaupan konttorityöntekijäin palkkoja koskevan työehtosopimuksen 10 §:n ja sen soveltamista koskevan 4 §:n 4 kohdan perusteella oikeus saada työkohtaisuuslisänä 15 prosenttia hänelle maksettua vaativuusryhmä B:n mukaista korkeampaa palkkaa ajalta 1.5.1985 - 31.3.1992 ja että asianomainen työnantaja on velvollinen suorittamaan Hynyselle 15 prosentilla korotetun palkan sanotulta ajalta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ATL, johon jutussa kuullut Tukkumanni Oy ja Autoputkola Oy osaltaan ovat yhtyneet, on lausunut, että työehtosopimuksen 10 §:n määräys oli luonteeltaan suositus, johon ei liittynyt normivaikutusta. Näin ollen sen perusteella ei voitu vaatia työnantajan velvoittamista maksamaan työkohtaisuuslisää työntekijälle. Tällaisen työehtosopimusmääräyksen vaikutuksesta työnantajan ja työntekijän välillä voitiin viitata muun muassa työtuomioistuimen tuomioon n:o 10/1950.

Työehtosopimuksessa konttorityöt oli ryhmitelty vaativuusryhmittelytaulukossa. Yleisten palkkausperiaatteiden mukaisesti toimet luokiteltiin siten, että niitä verrattiin ensisijaisesti vaativuusryhmien yleismääritelmiin. Kussakin vaativuusryhmässä olevat esimerkit olivat taas suuntaa antavia niistä töistä, joita kyseisessä vaativuusryhmässä yleisesti suoritettiin. Vaativuusryhmä B:hen kuului yleismääritelmän mukaan tavanomainen konttorityö, joka oli pääosiltaan toistuvaa ja edellytti omatoimisuutta työmenetelmien valinnassa. Esimerkkeinä laskentatyön osalta mainittiin kassatyö, reskontratyö, laskutus ja hinnoittelu. Sihteerityön kohdalla esimerkkeinä mainittiin muun muassa konekirjoitus/tekstinkäsittely ja telexinhoito. Muun konttorityön kohdalla esimerkkeinä mainittiin muun muassa tuntikirjurityö, puhelunvälitys, tilausten vastaanotto, monistus ja rekisterin hoito.

Vaativuusryhmä D:hen sisältyi yleismääritelmän mukaan sellainen vaativa konttorityö, joka edellytti ammattikoulutuksella tai työkokemuksella hankittuja erityistietoja ja -taitoja sekä ammattialaan kuuluvien laajojen asiayhteyksien hallintaa. Esimerkkeinä mainittiin laskentatyössä muun muassa kirjanpito, kassanhoito ja palkanlaskenta, joka edellytti työehtosopimusten sekä työ- ja sosiaalilainsäädännön soveltamista ohjeistuksen perusteella. Hynysen pääasiallisiin tehtäviin oli kuulunut toimiminen Iisalmen toimipaikan puhelinkeskuksen-, telexin- ja kortistonhoitajana. Nämä työtehtävät kuuluivat vaativuusryhmä B:hen, mistä sinänsä ei ollutkaan erimielisyyttä.

Hynysen tehtävät palkanlaskennassa olivat tuntien merkintää tuntikorteille kellokortin leimausyhteenvedon perusteella, palkkamateriaalin arkistointi ja palkkapussin jako. Hänellä ei ollut ollut oikeutta eikä myöskään tarvetta soveltaa sen enempää työehtosopimusmääräyksiä kuin lainsäädäntöä. Lähinnä Hynysen tehtäviä voitiin luonnehtia B-vaativuusryhmässä sanotun tuntikirjurin työhön, johon kuului merkitä ylös asentajille annetut urakka-ajat sekä tehdyt työtunnit. Hynysen työtehtävät eivät myöskään olleet poikenneet B-vaativuusryhmässä olevasta yleisestä keskitasosta siten, että hänelle tulisi maksaa työkohtaisuuslisää tällä perusteella. Työkohtaisuuslisästä olikin syntynyt erimielisyys vasta sen jälkeen, kun Hynynen oli pyytänyt Iisalmen liikkeen luovutuksen jälkeen työtodistuksen entiseltä työnantajaltaan Tukkumanni Oy:ltä. Tähän työtodistukseen oli Hynysen vaatimuksesta merkitty hänen tehtäväkseen muun muassa korjaamon palkanlaskenta.

Mitä tuli itse työkohtaisuuslisäprosentin suuruuteen, niin työehtosopimuksen mukaan sitä voitiin maksaa enintään 15 prosentin suuruisena. Työehtosopimus ei sen sijaan edellyttänyt, että työkohtaisuuslisää, kun sitä oli maksettava, olisi aina maksettava sanotun suuruisena. Hynysen suorittamat palkanlaskentaan liittyvät tehtävät olivat vaatineet työaikaa enintään noin yhden päivän kuukaudessa. Kun konttorityöntekijän kuukausipalkan jakaja oli 21, olivat sanotut tehtävät muodostaneet noin 1/21 osan hänen työajastaan. Tämäkin osaltaan kertoi kantajan vaatimuksen perusteettomuudesta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto ATL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

AUTO- JA KONEKAUPAN TOIMIHENKILÖLIITTO ATH:N VASTASELITYS

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on lausunut, että työkohtaisuuslisässä ei ollut kysymys vain suosituksesta, vaan määräyksellä oli normivaikutus. Työntekijälle oli maksettava työkohtaisuuslisää, mikäli lisän maksuedellytykset täyttyivät. Tämä kävi selville työehtosopimuksen 4 §:n 4 kohdasta.

AUTOALAN TYÖNANTAJALIITTO ATL:N LISÄVASTINE

Työehtosopimuksen 10 §:n mukaan työkohtaisuuslisää voitiin maksaa, mikäli siinä sovitut maksamisen edellytykset täyttyivät. Tämä työehtosopimuksen määräys oli työkohtaisuuslisän vapaaehtoinen sovellutus. Sen osalta työnantajalla oli täysi harkintaoikeus lisän maksamisen tai maksamatta jättämisen suhteen. Työkohtaisuuslisän pakollisesta sovellutuksesta oli sovittu työehtosopimuksen 4 §:n 4 kohdassa. Työkohtaisuuslisän pakollisen sovellutuksen osalta oli painotettava sopimuskohdan sanamuotoa. Sen mukaan henkilön tuli tehdä huomattavassa määrin vaativuusryhmää vaativampia tehtäviä, jotta hän olisi oikeutettu työkohtaisuuslisään. Yleisessä kaupan konttorisopimuksessa sanottua oli tulkittu siten, että henkilön täytyi käyttää työajastaan yli 50 prosenttia vaativampien tehtävien hoitamiseen, jotta hänelle maksettaisiin työkohtaisuuslisää. Näin tulisi menetellä myös auto- ja konekaupan sopimusalalla.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Eila Hynynen on kanteessa tarkoitettuna aikana 1.5.1985 - 31.3.1992 toiminut konttorityöntekijänä Tukkumanni Oy:n Iisalmessa sijainneessa toimipaikassa Tukkumannin Autossa. Tukkumanni Oy:n myytyä 31.3.1992 Tukkumannin Auton Autoputkola Oy:lle Hynynen on ollut viimemainitun yhtiön palveluksessa samoissa tehtävissä työsuhteensa päättymiseen 11.10.1992 saakka.

Hynysen pääasiallisiin tehtäviin Tukkumanni Oy:n palveluksessa on kuulunut toimiminen puhelinkeskuksen-, telexin- ja kortistonhoitajana. Lisäksi Hynyselle on kuulunut Iisalmen toimipisteen tuntipalkkaisten työntekijöiden palkanlaskentaan liittyviä tehtäviä. Hänen palkkansa on määräytynyt B-palkkaryhmän mukaan, joka kantajaliitonkin ilmoituksen mukaan vastaa muiden töiden kuin palkanlaskennan osalta työehtosopimuksen mukaista vaativuusryhmittelyä.

Erimielisyys koskee kysymystä siitä, onko Hynyselle työehtosopimuksen 4 §:n 4 kohdan ja 10 §:n perusteella ollut maksettava työkohtaisuuslisänä 15 prosenttia vaativuusryhmä B:n mukaista palkkaa korkeampaa palkkaa ajalta 1.5.1985 - 31.3.1992.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on perustellut vaatimustaan työehtosopimuksen 10 §:n määräyksellä työkohtaisuuslisästä. Tämä työehtosopimusmääräys sisältää suosituksen työkohtaisuuslisän suorittamisesta työntekijöille, joiden työtaito, työteho ja kokemus tai tehtävän asettamat vaatimukset poikkeavat kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta. Kantajaliitto on lisäksi esittänyt, että työehtosopimuksen 4 §:n 4 kohdan määräys työkohtaisuuslisän sovellutuksesta sisältää normimääräyksen, jonka perusteella työntekijälle on maksettava työkohtaisuuslisää, jos lisän maksuedellytykset täyttyvät. Hynyselle olisi liiton mielestä ollut suoritettava työkohtaisuuslisää sillä perusteella, että hän erilaisten, lähinnä B-vaativuusryhmään kuuluvien töiden lisäksi joutui suorittamaan tuntipalkkaisten asentajien palkanlaskentaan liittyneitä työtehtäviä, jotka vaativuudeltaan kuuluvat vaativuusryhmittelyn D-ryhmään.

Autoalan Työnantajaliitto ATL:n mukaan työehtosopimuksen 10 § sisältää työkohtaisuuslisää koskevan suosituksen, joka ei velvoita normina työnantajaa. Työehtosopimuksessa määrätään työnantajaliiton mielestä, paitsi tällaisesta harkinnanvaraisesta työkohtaisuuslisästä, myös pakollisesta työkohtaisuuslisästä, jota 4 §:n 4 kohta koskee. Kun Hynynen ei ollut tehnyt huomattavassa määrin B-vaativuusryhmää vaativampia tehtäviä eikä häntä ollut nimitetty työryhmän vanhimmaksi, hänelle ei työehtosopimuksen 4 §:n 4 kohdan nojalla kuulunut työkohtaisuuslisää. Hynysen palkanlaskennassa suorittamat tehtävät eivät vastaajaliiton mukaan lisäksi olleet sellaisia vaativia itsenäisiä konttoritöitä, joita tarkoitetaan D-vaativuusryhmässä.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ja Autoalan Työnantajaliitto ATL ovat solmineet työehtosopimuksia vuodesta 1972 alkaen. Työehtosopimusten mukaan myyntiä ja korjaustoimintaa palvelevaan konttorihenkilökuntaan nähden noudatettiin 1980-luvun alkupuolelle saakka kaupan alan konttorityöntekijöitä koskevia työehtosopimuksia. Vuonna 1981 solmittiin liittojen kesken konttorityöntekijöitä koskeva erillinen työ- ja palkkaehtosopimus. Työkohtaisuuslisää koskevat määräykset ovat sisältyneet työehtosopimuksiin alusta alkaen muuttumattomina siihen saakka kun nyt voimassa oleva työehtosopimus solmittiin 8.11.1993.

Kantajaliitto on kuulustuttanut työtuomioistuimessa todistajana järjestösihteriään, joka on vuodesta 1974 alkaen ollut mukana työehtosopimusneuvotteluissa. Hän on ilmoittanut ymmärtäneensä työehtosopimuksen työkohtaisuuslisää koskevat määräykset siten, että sopimuksen 10 §:ssä määrättiin edellytykset, milloin työkohtaisuuslisää oli mahdollista maksaa, ja 4 §:n 4 kohdassa tilanteista, joissa lisää oli joka tapauksessa maksettava.

Vastaajaliitto puolestaan on kuulustuttanut liiton palveluksessa vuodesta 1973 lähtien ollutta liiton nykyistä toimitusjohtajaa, joka on käsityksenään kertonut, että työehtosopimus sisälsi määräykset sekä vapaaehtoisesta että pakollisesta työkohtaisuuslisästä. Jälkimmäistä työkohtaisuuslisää työnantaja oli velvollinen maksamaan silloin, kun sopimusmääräyksessä tarkoitetut olosuhteet toteutuivat.

Esitetty selvitys ei tue sitä kantajaliiton näkemystä, että työehtosopimuksen 4 §:n 4 kohdassa olisi tarkoitettu vain täydentää ja täsmentää sopimuksen 10 §:n määräystä työkohtaisuuslisän maksamisedellytyksistä. Työtuomioistuimen mielestä sopimuksen 10 §:ssä on kysymys työkohtaisuuslisän maksamista koskevasta suosituksesta, jonka noudattamiseen työnantajaa ei voida velvoittaa. Sopimuksen 4 §:n 4 kohdassa puolestaan on kysymys työkohtaisuuslisästä, jonka työnantaja on velvollinen maksamaan sopimuskohdassa mainittujen edellytysten vallitessa.

Asianosaisten väliseen työehtosopimukseen sisältyy määräys konttoritöiden vaativuusryhmittelystä. Määräyksen mukaan tehtävän koostuessa kahdesta tai useammasta osatoiminnosta, on ratkaisua tehtäessä otettava huomioon kuhunkin vaativuusryhmään kuuluvien töiden aikaosuudet ja painoarvot sekä näin muodostuva keskimääräinen vaativuustaso. Ryhmittelyn avuksi on eri vaativuusryhmittelyjen kohdalla mainittu ryhmän tyypillisimpiä tehtävänimikkeitä.

Esitetyn selvityksen mukaan Tukkumannin Auton palkanlaskenta oli hoidettu 1.1.1985 alkaen yhtiön pääkontorissa Kuopiossa. Palkanlaskentaa varten tarvittavien tietojen keräily oli tapahtunut Tukkumannin Autossa Iisalmessa ja sen oli suorittanut pääasiassa Hynynen. Tuntipalkkaisten työntekijöiden vietyä itse päivittäin palkanlaskentaa varten tarvittavat tiedot tietokoneelle Hynysen tehtävänä oli ollut palkanmaksukausittain eli kaksi kertaa kuukaudessa tarkistaa tietokoneelta saadun niin sanotun leimausyhteenvedon paikkansapitävyys todella tehtyihin työtunteihin verrattuna. Tässä yhteydessä Hynynen oli myös tarkistanut työntekijöiden pitämät loma- ja pekkasvapaapäivät. Leimausyhteenvedon perusteella Hynynen oli laatinut tuntikortit, joilla hän oli ilmoittanut eri palkkalajit atk-tallennusta varten Kuopioon.

Työehtosopimuksen vaativuusryhmittelyn vaativuusryhmä D:n eli vaativan itsenäisen konttorityön yleismääritelmä edellyttää ammattikoulutuksella tai työkokemuksella hankittuja erityistietoja ja -taitoja sekä ammattialaan kuuluvien laajojen asiayhteyksien hallintaa. Työtuomioistuimen mielestä on jäänyt näyttämättä, että Hynysen palkanlaskentaan liittyvät tehtävät olisivat vastanneet ainakaan vaativuusryhmä D:n yleistä vaativuustasoa.

Vaativuusryhmittelyssä on Hynysen kohdalla kantajankin ilmoituksen mukaan otettu huomioon hänen tehtäviensä vaativuustaso niin kuin työehtosopimus edellyttää. Hänen palkanlaskentaan liittyvien, mahdollisesti ylempään vaativuusryhmään kuuluvien tehtäviensä määrä on käsittänyt hänen työajastaan vain vähäisen osan eli keskimäärin enintään yhden työpäivän kuukaudessa. Kun Hynynen ei siten ole ainakaan huomattavassa määrin tehnyt B-vaativuusryhmää vaativampia tehtäviä, asiassa on jäänyt näyttämättä, että Hynyselle työehtosopimuksen perusteella tulisi maksaa työkohtaisuuslisää.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH velvoitetaan suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi Autoalan Työnantajaliitto ATL:lle, Tukkumanni Oy:lle ja Autoputkola Oy:lle yhteisesti 4 000 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Rihto, Nouro, Langinkoski, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.