Labor court dismissed union appeal; dismissal of union rep was lawful per collective agreement termination rules.

Luottamusmiehen virkaan liittyvä työ oli kokonaan päättynyt ja hänen kieltäydyttyään tarjotusta toisesta virasta kaupunki ei ollut voinut järjestää muuta työtä, joka olisi vastannut hänen ammattitaitoaan. Kaupunki ei siten ollut toiminut virkaehtosopimuksen määräyksen vastaisesti irtisanoessaan luottamusmiehen virkasuhteen eikä kunnallinen työmarkkinalaitos ollut menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kysymys myös järjestön oikeudesta esittää kantajana vaatimuksia asiassa. (Ään.)

Kantajat Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Kiteen kaupunki

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisia sitovassa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1992 1993 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VIII LUKU

LUOTTAMUSMIEHET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

132 § Luottamusmiehen asema

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 mom. Luottamusmiehenä toimivaa ei tämän tehtävän vuoksi saa siirtää ilman hänen suostumustaan huonompipalkkaiseen virkaan/tehtävään eikä luottamusmiestehtävien johdosta irtisanoa. Luottamusmiestä ei saa luottamusmiestehtävän vuoksi siirtää ilman pätevää syytä toiseen työhön. Jos pääluottamusmiehen varsinainen työ vaikeuttaa pääluottamusmiehen tehtävien hoitamista ja jos hänelle tästä syystä järjestetään muuta työtä, ei tällainen järjestely saa aiheuttaa hänen ansionsa alentumista.

3 mom. Työnantaja voi irtisanoa luottamusmiehen virkasuhteen/työsopimuksen vain, jos niiden viranhaltijain/työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, antaa siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan. Mikäli luottamusmiehen työsopimus puretaan ja luottamusmies riitauttaa purkamisen, on työnantajan maksettava luottamusmiehelle yhden kuukauden palkkaa vastaava määrä, mikäli kanne asiassa nostetaan neljän viikon kuluessa työsopimuksen purkamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ovat kunnallista työmarkkinalaitosta ja Kiteen kuntaa vastaan ajamassaan kanteessa lausuneet, että STTK-J:n pääluottamusmiehenä toiminut virkasuhteinen suunnitteluinsinööri Ahti Kopperi oli irtisanottu Kiteen kaupunginhallituksen 15.12.1992 tekemällä päätöksellä. Irtisanominen oli perustunut kaupunginvaltuuston 16.11.1992 tekemään päätökseen suunnitteluinsinöörin viran lakkauttamisesta. Irtisanomisilmoituksen Kopperi oli vastaanottanut 29.12.1992 ja palvelussuhteen oli ilmoitettu päättyvän 30.6.1993. Viran lakkauttamisesta ja irtisanomisesta Kopperi oli tehnyt hallintovalituksen.

Asiassa oli 7.4.1993 käyty paikallisneuvottelu ja 24.5.1993 keskusneuvottelu pääsemättä yksimielisyyteen.

Kiteen kaupunki ei ollut ennen Kopperin irtisanomista pyytänyt niiden viranhaltijain ja työntekijäin suostumusta, joiden luottamusmiehenä tämä oli toiminut. Kopperin tekemä työ ei ollut myöskään kokonaan päättynyt.

Kopperille oli vahvistettu toimenkuvaus 1.10.1991 ja 15.1.1992. Toimenkuvauksen, joka oli vahvistettu 1.10.1991, mukaan Kopperin avaintulokset ja avaintehtävät olivat olleet toimisto- ja valvoja-rakennuttajatehtävät, kunnaninsinöörin sijaisuus toiminnallisissa asioissa ja muut erikseen määrätyt tehtävät sekä 1.10.1991 alkaen työllisyysasiat. Toimenkuvauksen, joka oli vahvistettu 15.1.1992, mukaan avaintulokset ja avaintehtävät olivat olleet toimisto- ja valvoja-rakennuttajatehtävät, työllisyyden hoito, kunnaninsinöörin sijaisuus toiminnallisissa asioissa ja muut erikseen määrätyt tehtävät.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen keskusneuvottelussa tekemä ilmoitus, että työllistämiseen liittyviä tehtäviä Kopperille oli annettu vain tilapäisesti ja tällöinkin vain työllistämistarkoituksessa, koska hänen ammattitaitoaan vastaavia tehtäviä ei enää ollut, ei pitänyt paikkaansa. Suunnitteluinsinöörille virkatehtäviksi määrätyt työllisyyden hoitoon liittyvät tehtävät oli määrätty asiakirjojen mukaan pysyviksi eikä tilapäisiksi. Työllisyyden hoitoon liittyvät virkatehtävät oli annettu virkatehtäviksi jo 1.10.1991. Mistään asiakirjoista ei ilmennyt, että työllisyyden hoitoon liittyvät tehtävät olisi annettu suunnitteluinsinöörin virkatehtäviksi ainoastaan työllistämisen takia, vaan tosiasiassa sen takia, että silloinen henkilöstösihteeri, jonka virkatehtävinä työllisyydenhoitotehtävät tuolloin olivat olleet, jäi opintovapaalle ja siirtyi sittemmin muihin tehtäviin.

Työllisyyden hoitoon liittyvät tehtävät olivat vastanneet Kopperin ammattitaitoa, koska hän oli niissä saavuttanut erinomaisia tuloksia ja työllisyyden hoidossa saavutetut säästöt olivat olleet merkittäviä Kiteen kaupungille. Vuotuiset säästöt olivat olleet jopa 0,5 - 1 miljoonan markan luokkaa verrattuna aikaisempaan asioiden hoitoon.

Lisäksi toimenkuvauksesta ja paikallisneuvottelupöytäkirjan liitteenä olleesta palkanjakoasiakirjasta kävi ilmi, että Kopperin työtehtäviin oli kuulunut huomattava määrä myös muita kuin työllisyyden hoitoon liittyviä asioita. Siten väitteet työn kokonaan päättymisestä eivät pitäneet paikkaansa.

Kopperi ei ollut myöskään kieltäytynyt vastaanottamasta muuta työtä. Kaupungininsinööri oli 7.9.1992 pyytänyt Kopperilta lausuntoa hänen siirtymisestään 1.1.1993 maanrakennusmestarin virkaan, mikäli virassa ollut henkilö siirtyisi eläkkeelle. Kopperi oli antanut vastauksen 10.9.1992 ja viitannut siihen, että silloisen maanrakennusmestarin viranhaltijan muodollinen eläkepäätös ei ollut kyseisenä ajankohtana vielä tullut. Kopperi oli esittänyt epäilyksensä siitä, että hänen mahdollinen suostumuksensa esitettyyn asiaan heikentäisi toisten viranhaltijoiden mahdollisuuksia menestyä silloin vireillä olleessa keskusneuvottelussa, joka oli koskenut teknisen osaston henkilökunnan palkkauksen ryhmittelyneuvotteluja. Kopperi ei kuitenkaan ollut vastauksessaan kieltäytynyt vastaanottamasta maanrakennusmestarin virkaa, mikäli sitä hänelle tarjottaisiin.

Kaupungin tekninen lautakunta oli kuitenkin jo 1.10.1992 pitämässään kokouksessa esittänyt kaupunginhallitukselle ja edelleen kaupunginvaltuustolle, että maanrakennusmestarin virka lakkautettaisiin 1.12.1992 alkaen. Kopperi oli myös 1.12.1992 pidetyn neuvottelutilaisuuden yhteydessä ilmoittanut olevansa halukas neuvottelemaan uusista työtehtävistä. Siten työnantajan väite Kopperin kieltäytymisestä siirtymästä muihin tehtäviin ei myöskään pitänyt paikkaansa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan Kiteen kaupungin toimineen voimassa olevan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentin vastaisesti irtisanoessaan suunnitteluinsinööri Ahti Kopperin 29.12.1992 annetulla irtisanomisilmoituksella ja tuomitsemaan Kiteen kaupungin hyvityssakkoon kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta edellä mainitun menettelyn johdosta sekä kunnallisen työmarkkinalaitoksen hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kiteen kaupunki ovat lausuneet, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen luottamusmiehen irtisanomista koskeva 132 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen määräys koski niin viranhaltijoita kuin työntekijöitäkin ja vastasi työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännöstä. Määräys poikkesi esimerkiksi STK:n ja SAK:n luottamusmiessopimuksesta. Vaikka määräys oli samansisältöinen viranhaltijoilla ja työntekijöillä, oli määräystä sovellettaessa kuitenkin otettava huomioon työsuhdetta säätelevän lainsäädännön ja virkasuhdetta säätelevän lainsäädännön erilaisuus.

Kunnallislain 74 §:n 1 momentin mukaan virkojen perustamisesta ja lakkauttamisesta kunnan hallintotehtäviä varten päätti kunnanvaltuusto. Kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan taas viran perustaminen ja lakkauttaminen eivät olleet asioita, joista voitiin sopia virkaehtosopimuksin. Kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n 5 momentissa säädettiin, että virkaehtosopimuksen määräys, joka oli 2 §:n 2 momentin vastainen, oli mitätön. Näin ollen kunnalla oli virkaehtosopimuksen määräyksestä riippumaton itsenäinen valta päättää virkojen perustamisesta ja lakkauttamisesta.

Kunnallislain 74 §:n 2 momentista ja saman lain 75 §:n 1 momentin perusteella annetusta kunnan virkasäännöstä ilmeni, että viranhaltijoita voi kunnassa olla, ellei erityislainsäädännöstä muuta johtunut, vain kolmea eri tyyppiä. Viranhaltijoita olivat vakinaiset viranhaltijat, joita olivat valtuuston perustamien virkojen vakinaiset haltijat. Edelleen viranhaltijoita olivat väliaikaiset viranhaltijat, joita olivat viransijaiset, avointen virkojen hoitajat ja koeajaksi otetut, tai tilapäiset viranhaltijat, jotka otettiin palvelukseen enintään kalenterivuodeksi kerrallaan.

Sekä vakinaisilla viranhaltijoilla että väliaikaisilla viranhaltijoilla tuli olla olemassa virka, jota hoiti ja jonka viran olemassaolosta päätti valtuusto ilman, että sen päätösvaltaa voitiin virkaehtosopimuksin laillisesti rajoittaa. Tilapäisillä viranhaltijoilla sen sijaan ei ollut hoidettavanaan valtuuston perustamaa virkaa, mutta heitä voitiin ottaa vain tilapäisluontoisten tehtävien suorittamista varten ja vain enintään asianomaisen talousarviovuoden loppuun saakka. Näin ollen kunnassa ei voinut olla vakinaista viranhaltijaa ilman virkaa. Edes luottamusmiesasemassa olevan viranhaltijan osalta ei voitu laillisesti sopia, että hän viran lakkauttamisesta huolimatta säilyttäisi asemansa tietyn viran vakinaisena haltijana.

Viran perustamiseen sisältyi, että siihen kuuluvat tehtävät, sikäli kuin ne eivät lain mukaan pakollisen viran osalta käyneet selville laista tai sitä ehkä täydentävästä asetuksesta, oli ainakin pääpiirteissään määriteltävä. Virkaan kuuluvia tehtäviä voitiin muuttaa, mutta tätä asiaa koskevat ratkaisut, ellei kysymys ollut epäolennaisista muutoksista, kuuluivat kunnanvaltuustolle eikä niitä voitu enempää kuin viran perustamistakaan siirtää alemmalle viranomaiselle. Virkaan kuuluvista tehtävistä ei myöskään voitu kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n 2 ja 5 momentin säännöksen huomioon ottaen sopia virkaehtosopimuksella, vaan tällainen määräys oli mitätön.

Jos viranhaltijan virka oli laillisesti lakkautettu, oli tähän virkaan kuuluva työ päättynyt. Virkasäännön irtisanomisperusteet huomioon ottaen ei kunnalla olisi kuitenkaan laillista perustetta irtisanoa jotain toista viranhaltijaa, jotta hänen työtään voitaisiin tarjota luottamusmiehenä olevalle viranhaltijalle.

Viranhaltijan irtisanomisperusteet olivat kunnanvaltuuston päättämässä virkasäännössä. Mallivirkasäännön 13 §:n 2 momentin mukaan kunta ja kuntainliitto sai irtisanoa viranhaltijan sillä perusteella, että asianomainen virka lakkautettiin tai viranhaltija ei kyennyt asianmukaisesti suorittamaan virkatehtäviään. Edelleen viranhaltijan sai irtisanoa sillä perusteella, että hän huomautuksesta huolimatta toimi jatkuvasti tai olennaisesti vastoin virkavelvollisuuksiaan tai jatkuvasti tai olennaisesti laiminlöi niitä ja että viranhaltijan irtisanomiseen oli muu viranhoidollisiin näkökohtiin perustuva erittäin painava syy.

Mikään edellä mainituista irtisanomisperusteista ei oikeuttaisi kuntaa työnantajana irtisanomaan toista viranhaltijaa, jotta luottamusmiehenä toimivalle viranhaltijalle voitaisiin järjestää virka.

Työntekijöiden kohdalla taas työnantaja oli oikeutettu irtisanomaan muun kuin luottamusmiehenä toimivan työntekijän, jos samaa työtä teki luottamusmies ja muu työntekijä ja tämä työ väheni työsopimuslain 37 a §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Suunnitteluinsinöörin virka oli perustettu Kiteen kaupunkiin kunnanvaltuuston päätöksellä 16.11.1981. Kopperi oli jo aikaisemmin hoitanut samoja tehtäviä työsuhteisena. Toimen, joka sittemmin oli muutettu viraksi, perusteluista ilmeni, että kysymyksessä ei ollut ollut hallinnollinen tehtävä, vaan rakennuskohteiden suunnitteluun kuuluva tehtävä.

Kopperi oli valmistunut teknillisen oppilaitoksen tie- ja vesirakennuksen opintosuunnalta insinööriksi. Viran tarkoituksen ja Kopperin koulutuksen mukaiset suunnittelutehtävät olivat vuoden 1991 lokakuun alkuun mennessä olennaisesti vähentyneet ja vuoden 1992 aikana loppuneet. Kaikki kaupungin investointiohjelman mukaiset maanrakennuskohteet vuosille 1993 - 1997 olivat tulleet suunnitelluiksi. Maanrakennuskohteiden suunnittelu oli tapahtunut ostopalveluina asianomaisia alan suunnittelutoimistoja käyttäen. Ketään toista henkilöä ei ollut otettu Kopperin tilalle Kiteen kaupungin palvelukseen eikä hänelle kuuluneita tehtäviä ollut jaettu muille.

Suunnitteluinsinöörin virka oli lakkautettu Kiteen kaupunginvaltuuston päätöksellä 16.11.1992 ja Pohjois-Karjalan lääninoikeus oli päätöksellään 29.4.1993 hylännyt kaupunginvaltuuston päätöksestä tehdyn valituksen.

Kun oli käynyt ilmeiseksi, että suunnitteluinsinöörin tehtävät olivat ensin vähentyneet ja sittemmin kokonaan loppuneet, Kiteen kaupunki oli tarjonnut suunnitteluinsinööri Kopperille eläkkeelle siirtymisen johdosta vapautumassa olevaa maanrakennusmestarin virkaa sekä suullisesti että kirjallisesti. Tästä tehtävästä Kopperi oli kieltäytynyt. Hänellä oli jo 10.9.1992 ollut kirjallista vastausta antaessaan tiedossa maanrakennusmestarin saama ennakkotieto eläkepäätöksestään.

Ennen kuin päätökset tarjotusta maanrakennusmestarin ja suunnitteluinsinöörin viran lakkauttamisesta 16.11.1992 ja suunnitteluinsinöörin irtisanomisesta 15.12.1992 oli tehty, Kopperin tiedossa oli ollut maanrakennusmestarin eläkepäätös. Kopperin ilmoittaessa 11.12.1992 pidetyssä neuvottelussa olevansa halukas ottamaan myös uusia tehtäviä, oli ajankohta ollut liian myöhäinen eli maanrakennusmestarin virka oli tuolloin jo Kopperin kieltäydyttyä lakkautettu.

Muuta Kopperin teknisen alan koulutusta ja työkokemusta eli hänen ammattitaitoaan vastaavaa työtä ei Kiteen kaupungilla ollut ollut tarjota hänelle. Maanrakennusmestarin virkaa lukuun ottamatta muita teknisen alan tehtäviä, joihin Kopperin maanrakennusinsinöörin koulutus olisi soveltunut, ei kaupungilla ollut ollut tarjota hänelle. Soveltuvissa muissa tehtävissä toimiva henkilöstö oli virkasuhteessa ja kaikissa muissa viroissa oli haltijat. Kaupungilla ei olisi ollut laillisia perusteita muiden viranhaltijoiden irtisanomiseen sillä perusteella, että heidän työtään olisi tullut tarjota Kopperille.

Kopperille kuuluvat suunnitteluinsinöörin tehtävät olivat kokonaan loppuneet siten, ettei hänellä loppuvuodesta 1992 enää ollut ollut mitään muita tehtäviä kuin työllisyysasioiden hoito. Myös Kopperi oli ollut samaa mieltä. Työllisyyden hoitoon liittyvät tehtävät eivät kuuluneet suunnitteluinsinöörin tehtäviin, vaan niitä oli hänelle annettu ainoastaan tilapäisesti, kun viran alkuperäisen tarkoituksen mukaiset ja Kopperin koulutusta vastaavat tehtävät olivat jo olennaisesti vähentyneet. Kaupungin puolelta oli pyritty edelleen selvittämään, missä määrin suunnitteluinsinöörin koulutuksen ja viran alkuperäisen tarkoituksen mukaisia tehtäviä teknisen sektorin supistumisen seurauksena mahdollisesti vielä jäisi kaupunkiin.

Suunnitteluinsinöörin toimen, sittemmin viran, alkuperäiseen perustamispäätökseen liittyvät kaupunginvaltuuston perustelut huomioon ottaen viran luonne olisi työllisyyteen kuuluvien tehtävien muodostaessa pääosan tehtävistä muuttunut siinä määrin toiseksi, että tällaisen tehtävien muutoksen olisi tullut tapahtua kaupunginvaltuuston päätöksellä. Jo tästäkin ilmeni, että kysymyksessä oli ollut ainoastaan tilapäinen järjestely. Tämä ilmeni toimenkuvauksesta 1.10.1991, jossa oli viitattu vuoden 1991 talousarviokohtiin, ja vastaavasti 15.1.1992 päivätyn toimenkuvauksen viittauksessa vuoden 1992 talousarvioon. Aikaisemmissa toimenkuvauksissa ei ollut ollut mainintaa työllisyystehtävistä.

Työllisyystehtävien hoitoa ei Kiteen kaupunki ollut myöskään katsonut työksi, jota olisi tullut tarjota Kopperille hänen ammattitaitoaan vastaavana työnä. Puheena oleva työ ei ollut ollut teknisen alan työtä eikä insinöörikoulutusta vastaavaa vaan siihen olisi riittänyt huomattavasti vaatimattomampi eri alan koulutus.

Valtionavunvarainen velvoitetyöllistäminen oli ennen 1.10.1991 Kiteen kaupungin hallinto-osaston alaista toimintaa. Tänä aikana myös henkilöstösihteerillä saattoi olla työllistämiseen liittyviä tehtäviä. Pääsääntöisesti puheena olevaa tehtävää hallinto-osastolla oli hoitanut valtion varoin palkattu yleensä merkonomitason koulutuksen saanut työllistetty. Syksyllä 1991 velvoitetyöllisyysasiat oli siirretty teknisen lautakunnan ja osaston alaisuuteen. Tuolloin ja kaiken aikaa siitä alkaen työllisyyssihteerinä oli ollut valtion työllisyysvaroin palkattu henkilö. Ellei valtio vastaisi pääosin kyseessä olevan toiminnan kustannuksista, ei tätä tehtävää hoidettaisi. Myös edellä esitetty osoitti, että työllisyysasioiden hoitotehtäviä oli annettu vain tilapäisesti Kopperille.

Jos kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentin säännöstä tulkittaisiin täsmälleen sanamuodon mukaisesti, ei kunnallisella työnantajalla voisi viranhaltijoiden osalta katsoa olevan velvollisuutta edes tarjota työsuhteessa tehtävää työtä, koska tällöin henkilön siirtyessä työsuhteeseen oli virkasuhde päätettävä. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli kuitenkin luottamusmiehen eduksi tulkinnut määräystä siten, että luottamusmiehille oli muuta hänen ammattitaitoaan vastaavaa työtä etsittäessä tarjottava myös työsuhteisia tehtäviä.

Viranhaltijoiden osalta virkasäännön perusteella viran lakkauttaminen oli laillinen irtisanomisperuste. Luottamusmiesviranhaltijan asema oli kuitenkin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentista johtuen selvästi parempi, sillä viran lakkauttaminen ei riittänyt irtisanomisperusteeksi. Viran lakkauttaminen aiheutti sen, että viran käsittämä tehtäväkokonaisuus eli kyseessä oleva viran työ oli päättynyt. Työnantajalla oli kuitenkin aina velvollisuus tarkistaa, löytyikö luottamusmiehenä toimivalle viranhaltijalle muuta hänen ammattitaitoaan vastaavaa työtä. Tällaista velvoitetta ei ollut muiden viranhaltijoiden osalta. Muun työn tarjoamisvelvollisuus ei ulottunut niin pitkälle, että viranhaltija saisi kieltäytyä hänelle tarjotusta hänen ammattitaitoaan vastaavasta työstä, kuten Kopperin kohdalla maanrakennusmestarin virasta, ja vaatia itselleen järjestettäväksi jotain muuta, hänen enemmän haluamaansa työtä, kuten Kopperin kohdalla työllisyysasioiden hoitoon liittyvät tehtävät.

Kun luottamusmiehenä toimineen Kopperin suunnitteluinsinöörin tehtävät olivat kokonaan päättyneet, hänelle oli tarjottu kunnassa noihin aikoihin vapautunutta maanrakennusmestarin virkaa, josta hän kuitenkin oli kieltäytynyt. Muuta Kopperin insinöörikoulutus huomioon ottaen hänelle soveltuvaa ja hänen ammattitaitoaan vastaavaa työtä ei ollut ollut tarjota. Näin ollen Kiteen kaupunki irtisanoessaan Kopperin virkasuhteen ei ollut menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentin vastaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kiteen kaupunki ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Muun muassa kunnallisen työmarkkinalaitoksen, STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n sekä Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n välillä 24.5.1993 tehdyllä sopimuksella ennen sitä tehtyihin kunnallisiin virkaehtosopimuksiin perustuvat oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet STTK-J:ltä ja sen alayhdistyksiltä KTN:lle ja sen alayhdistyksille. Sen vuoksi KTN on oikea kantaja jutussa. STTK-J:n kantajana tekemät vaatimukset jätetään tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kiteen kaupunginvaltuusto on kokouksessaan 16.11.1992 päättänyt kaupungin maanrakennusmestarin viran lakkauttamisesta 1.12.1992 alkaen ja suunnitteluinsinöörin viran lakkauttamisesta 1.1.1993 alkaen. Maanrakennusmestarin viran haltija on jäänyt yksilölliselle varhaiseläkkeelle 1.12.1992 alkaen. Kaupunginhallitus on 15.12.1992 tekemällään päätöksellä irtisanonut kaupungin palveluksessa vuodesta 1977 lukien olleen suunnitteluinsinööri Ahti Kopperin virkasuhteen päättyväksi 30.6.1993. Kopperi on toiminut kunnassa vuodesta 1981 lukien, aluksi Kuntien Teknisten Keskusliitto KTK r.y:n ja myöhemmin STTK-J:n jäsenten luottamusmiehenä.

Vuosien 1992 - 1993 kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen luottamusmiehen asemaa koskevan 132 §:n 2 momentin mukaan luottamusmiehenä toimivaa ei tämän tehtävän vuoksi saa siirtää ilman hänen suostumustaan huonompipalkkaiseen virkaan. Saman pykälän 3 momentin mukaan työnantaja voi irtisanoa luottamusmiehen virkasuhteen vain, jos niiden viranhaltijain enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, antaa siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, ettei niiden viranhaltijain suostumusta Kopperin irtisanomiseen, joiden luottamusmiehenä hän on toiminut, ollut pyydetty. Kanteen mukaan Kopperin tekemä työ ei ollut kokonaan päättynyt ja Kopperille olisi myös voitu järjestää muuta työtä, joka vastasi hänen ammattitaitoaan.

Kiteen kunnanvaltuuston 17.12.1979 tekemällä päätöksellä tekniselle osastolle on perustettu kaavoitus- ja yleisten töiden suunnitteluinsinöörin toimi, johon on siirretty tuolloin tilapäisenä suunnittelijana toiminut Kopperi. Kunnanvaltuuston 16.11.1981 tekemällä päätöksellä toimi on muutettu suunnitteluinsinöörin viraksi, johon Kopperi on siirretty. Suunnitteluinsinöörin toimen perustamispäätöksessä on todettu, ettei se sisällä hallinnollisia, vaan pelkästään suunnitteluun liittyviä tehtäviä, jolloin kokonaiskustannukset toimesta voitiin sisällyttää hankkeiden suunnittelumäärärahoihin.

Esitetyn selvityksen mukaan Kopperin virkaan kuuluneet suunnittelutehtävät ovat huomattavasti vähentyneet 1990-luvun alkupuolella. Teknisen osaston virkojen uudelleen järjestelyn ja maanrakennusalan suunnittelutehtävien loppumista koskeneen selvittelyn ollessa kesken Kopperille, jonka virkaan kuuluneita tehtäviä ei ole ollut riittävästi tarjolla, on annettu 1.10.1991 lukien virkaan kuulumattomia työllisyystehtäviä. Näitä tehtäviä on Kopperin ohella hoitanut työllisyysvaroin palkattu työllisyyssihteeri.

Kaupunki on ilmoituksen mukaan suunnitteluinsinöörin virkaan kuuluneiden tehtävien loppumisen vuoksi ryhtynyt toimenpiteisiin viran lakkauttamiseksi. Kaupungininsinööri on tämän vuoksi 7.9.1992 pyytänyt Kopperilta lausuntoa hänen siirtämisestään maanrakennusmestarin virkaan 1.1.1993 lukien suunnitteluinsinöörin viran lakkaamisen vuoksi. Maanrakennusmestarin viran haltija on lausuntopyynnön mukaan hakenut yksilöllistä varhaiseläkettä ja eläkepäätös oli määrä antaa syys-lokakuussa 1992.

Kopperin 10.9.1992 antaman vastauksen mukaan teknisen osaston henkilökuntaa koskeva palkkauksen ryhmittelyneuvottelu oli tuolloin ollut parhaillaan käsiteltävänä keskusneuvotteluissa, joten hänen mahdollinen suostumuksensa esitettyyn tehtävään heikentäisi toisten viranhaltijoiden mahdollisuuksia menestyä kyseessä olevissa neuvotteluissa, etenkin kun nykyisen viranhaltijan mahdollinen eläkepäätös ei ollut vielä tullut. Mahdollinen virkojen väheneminen tulisi Kopperin vastauksen mukaan suorittaa rationalisointisopimuksen mukaisia menettelytapoja noudattaen.

Teknisen lautakunnan kokouksessa on 11.9.1992 esitelty Kopperin edellä mainittu vastaus. Lautakunta on tuolloin päättänyt kuulla Kopperia suunnitteluinsinöörin viran lakkauttamista koskevassa asiassa. Teknisen lautakunnan puheenjohtaja on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, että lautakunta oli tulkinnut Kopperin vastauksen kieltäytymiseksi maanrakennusmestarin virasta. Teknisessä lautakunnassa asian esittelijänä toiminut kaupungininsinööri on todistajana kertonut tiedustelleensa Kopperilta edellä mainitun kirjallisen vastauksen antamisen jälkeen vielä suullisesti samaa asiaa, jolloin Kopperi oli ilmoittanut, ettei hän luottamusmiehenä voinut hyväksyä järjestelyä. Tämän perusteella työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Kopperi on kieltäytynyt ottamasta vastaan hänelle tarjottua maanrakennusmestarin virkaa.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 § ei sisällä muuta palkkasuojamääräystä kuin että luottamusmiestä ei tämän tehtävän vuoksi saa siirtää ilman hänen suostumustaan huonompipalkkaiseen virkaan. Kopperi olisi näin ollen maanrakennusmestarin viran alempipalkkaisuuden estämättä voitu siirtää virkaan. Viranhaltijaa ei kuitenkaan saa siirtää toiseen virkaan ilman hänen suostumustaan. Kun Kopperi ei ole antanut suostumustaan maanrakennusmestarin viran vastaanottamiseen, kaupunki ei ole voinut yksipuolisesti siirtää häntä tähän virkaan.

Kaupunginvaltuuston päätöksellä 16.11.1992 suunnitteluinsinöörin virka on lakkautettu. Suunnitteluinsinöörin virkaan kuuluvat tehtävät ovat näin lakanneet ja suunnitteluinsinöörin työ on kokonaan päättynyt.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentissa on tarkoitettu muulla työllä, joka vastaa luottamusmiehen ammattitaitoa. Kunnallinen työmarkkinalaitos on kuitenkin ilmoittanut tulkitsevansa sopimusmääräystä siten, että virkasuhteessa olevalle luottamusmiehelle on tarjottava myös työsuhteista tehtävää.

Kopperin kieltäydyttyä vastaanottamasta maanrakennusmestarin virkaa muuta Kopperin ammattitaitoa vastaavaa työtä, jollaisena ei voida pitää työllisyyssihteerin tehtäviä, ei selvityksen mukaan ole kaupungilla ollut järjestettävänä. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Kopperin työ on kokonaan päättynyt eikä kaupunki ole voinut järjestää muuta työtä, joka olisi vastannut hänen ammattitaitoaan. Kiteen kaupunki ei siten ole toiminut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentin vastaisesti irtisanoessaan Kopperin virkasuhteen eikä kunnallinen työmarkkinalaitos ole menettelyn hyväksyessään myöskään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n ajama kanne hylätään.

Koska asian epäselvyyden vuoksi oikeudenkäyntiin on ollut perusteltua aihetta, kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kiteen kaupunki saavat kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Määttänen, Sulkunen ja Koivistoinen jäseninä.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Pääluottamusmies Ahti Kopperilta on työtuomioistuimen tuomiossa kerrotuin tavoin tiedusteltu halukkuutta siirtyä vapautumassa olevaan maanrakennusmestarin virkaan. Kopperi on perustellut 10.9.1992 kirjallisesti ja vielä teknisen lautakunnan seuraavana päivänä pidetyn kokouksen jälkeen suullisesti antamaansa vastausta syillä, jotka johtuivat hänen asemastaan pääluottamusmiehenä.

Pidän Kopperin 10.9.1992 antamaa kirjallista vastausta hänelle kirjallisesti 8.9.1992 esitettyyn lausuntopyyntöön luotettavimpana selvityksenä hänen suhtautumisestaan maanrakennusmestarin virkaan siirtymiseen. Vastauksessaan Kopperi totesi teknisen osaston henkilökuntaa koskevien palkkaryhmäneuvottelujen olevan edelleen käsiteltävänä keskusneuvotteluissa, "joten mahdollinen suostumukseni esitettyihin asioihin heikentää toisten viranhaltijoiden mahdollisuuksia menestyä ko. neuvotteluissa, etenkin kun nykyisen viranhaltijan mahdollinen eläkepäätös ei ole vielä tullut." Vastauksessaan Kopperi edellytti mahdollisen virkojen vähenemisen suorittamista rationalisointisopimuksen mukaisia menettelytapoja noudattaen. Vastaus ei siten sisältänyt lopullista ja ehdotonta kieltäytymistä, eikä Kiteen kaupungilla ole ollut perusteltua syytä pitääkään sitä lopullisena, vaan pääluottamusmiehen ominaisuudessa tehtynä esityksenä neuvottelujen jatkamiseksi virkajärjestelyjä koskevassa asiassa.

Lakkauttaessaan 16.11.1992 tekemällään päätöksellä suunnitteluinsinöörin viran lisäksi myös maanrakennusinsinöörin viran Kiteen kaupunginvaltuusto ei ole voinut perustaa päätöstään tähän virkaan liittyvän työn vähenemiseen, koska pääluottamusmies Kopperille oli tarjottu samaa virkaa aikaisemmin syyskuussa eikä kunta ole näyttänyt tarjolla olevaa työtä koskevien olosuhteiden tämän jälkeen olennaisesti muuttuneen.

Pääluottamusmies Kopperin ei edellä kerrotuin perustein ole näytetty kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 2 momentin mukaisesti kieltäytyneen siirtymästä maanrakennusmestarin tehtäviin eikä myöskään ole näytetty, ettei Kiteen kunta olisi voinut järjestää Kopperille saman sopimuksen 132 §:n 3 momentissa tarkoitettua muuta työtä.

Vahvistan, että Kiteen kunta on irtisanoessaan 15.12.1992 pääluottamusmies, suunnitteluinsinööri Ahti Kopperin työsopimuksen menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n vastaisesti.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi hylkään esitetyt hyvityssakkovaatimukset,

Velvoitan kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kiteen kunnan yhteisvastuullisesti maksamaan Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 3 100 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä.