Labour court dismisses union claim that Sunday was validly counted as a compensatory day in a broken work week.

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen mukaan säännöllinen työaika alalla oli 80 tuntia kaksiviikkojaksossa. Kun autonkuljettajan kaksiviikkojakson jälkimmäinen puolikas oli sisältänyt kuusi vuosilomapäivää, puolikas vastasi työehtosopimuksen määräyksen mukaan 40 tuntista työviikkoa. Jälkimmäisen puolikkaan ensimmäisenä päivänä ollutta sunnuntaita ei voitu pitää työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuna vapaapäivänä. Sitä ei myöskään loman vuoksi keskeytyneen jakson ylitöiden laskennassa ollut voitu käyttää työtuntien jakajana.

Yhtiö ei kuitenkaan ollut työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaajat Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Pekolan Liikenne Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 28.4.1988 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Yli-, hätä- ja sunnuntaityö ja niistä maksettavat korvaukset

1. Yli-, hätä- ja sunnuntaityötä voidaan teettää lain sallima määrä ja lain edellyttämällä tavalla tämän työehtosopimuksen säännösten mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Jos kaksiviikkojakso on keskeytynyt sen johdosta, että työntekijän työsuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi, lasketaan montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä jaksona on työhön käytettyinä ja niiden veroisina vuorokausina kahdeksaa tuntia pitempi.

Työpäivien veroisina pidetään tällöin työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuja vapaapäiviä, mutta ei viikkolepopäivää eikä ns. viikon toista vapaapäivää. Jakajana käytettävä työpäivien ja niiden veroisten päivien summa voi olla enintään viisi (5) jakson puolikasta kohden, ellei todellisten työpäivien luku ole tätä suurempi.

Kahdeksan (8) keskimääräisen työtunnin ylittäviltä kahdelta (2) ensimmäiseltä ylityötunnilta maksetaan viidelläkymmenellä (50) prosentilla ja seuraavilta sadalla (100) prosentilla korotettu palkka, kuitenkin niin, että 50-prosenttisten tuntien lukumäärä myös katkenneessa jaksossa on enintään kaksitoista (12).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISET KORVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Vuosiloma

1. Vuosilomaan nähden noudatetaan vuosilomalain määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Jo ansaittua vapaapäivää ei lueta lomapäiväksi. Vuosiloman alkamisajankohtaan asti kestäneen 2-viikkojakso-osan aikana tehdystä kolmesta (3) työpäivästä katsotaan ansaituksi yksi (1) vapaapäivä, viidestä (5) työpäivästä kaksi (2) vapaapäivää, kahdeksasta (8) työpäivästä kolme (3) vapaapäivää ja kymmenestä (10) työpäivästä neljä (4) vapaapäivää.

Määräys ei koske vapaapäivänä tehtyä työtä, vapaapäivä voi olla myös sunnuntai tai juhlapäivä.

4. Kaksiviikkojakson jäädessä vajaaksi vuosiloman johdosta, on työosuudelle kohdistuvaa jaksopalkan osaa vastaava työtuntimäärä lomapäivien lukumäärästä riippuen seuraavan taulukon mukainen:

Loma-

80 h

72 h

64 h

päivät

jakso

jakso

jakso

73,5

58,5

66,5

53,5

53,5

42,5

46,5

37,5

33,5

26,5

26,5

21,5

13,5

10,5

6,5

5,5

Mikäli työtuntimäärä ylittää edellä mainitut maksetaan niistä yksinkertainen tuntipalkka (jaksopalkan 80:s osa) työtuntia kohden. Ylitöiden osalta katso 14 §.

Ylitöiden osalta katso 13 §.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksen Pekolan Liikenne Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana olevalle Risto Syrjäselle oli laadittu ajanjaksolle 5. - 18.6.1988 seuraavan sisältöinen työtuntijärjestelmä, joka oli myös toteutunut:

Su

Ma

Ti

Ke

To

Pe

La

Su

Ma

Ti

Ke

To

Pe

La

t

10,5

10,5

11,7

11,7

t

vl

vl

vl

vl

vl

vl

Syrjäselle oli siten ohjelmoitu jakson ensimmäisen puolikkaan sunnuntaille 5.6. työtuntien tasaamiseksi annettava vapaapäivä, maanantaille 6.6. ja tiistaille 7.6. 10 tunnin 30 minuutin työpäivä, keskiviikolle 8.6. vapaapäivä, torstaille 9.6. ja perjantaille 10.6. 11 tunnin 40 minuutin työpäivä ja lauantaille 11.6. vapaapäivä. Jakson toisen puolikkaan sunnuntaille 12.6. työnantaja oli ohjelmoinut työtuntien tasaamiseksi annettavan vapaapäivän ja maanantaista 13.6. alkaen hänelle oli ohjelmoitu vuosiloma.

Syrjänen oli suorittanut jakson ensimmäisellä puolikkaalla työtä yhteensä 44 tuntia 20 minuuttia. Jakso oli keskeytynyt maanantaina 13.6.1988 hänen vuosilomansa alkaessa. Liitot olivat yhtä mieltä siitä, että keskeytyneen jakson ylitöitä laskettaessa työtuntien jakajina otettiin huomioon Syrjäsen todelliset työpäivät 6., 7., 9. ja 10.6.1988 sekä työtuntien tasaamiseksi 5.6.1988 annettu vapaapäivä. Liitot olivat eri mieltä siitä, voitiinko hänelle ohjelmoida työtuntien tasaamiseksi annettu vapaapäivä sunnuntaille 12.6.1988 ja voitiinko tämä päivä ottaa huomioon työtuntien jakajana määriteltäessä keskeytyneen jakson ylityötä.

Sunnuntai 12.6.1988 oli työntekijän vuosilomalaista johtuva vapaapäivä, jota ei ollut annettu työtuntien tasaamiseksi kyseisessä kaksiviikkojaksossa. Näin ollen sitä ei tullut käyttää jakajana laskettaessa keskeytyneen jakson ylityötä. Työnantajaliiton kannan mukaan mainittu päivä oli työtuntien tasaamiseksi annettu vapaapäivä, joka tuli jakajana ottaa huomioon laskettaessa keskeytyneen jakson ylityötä.

Pekolan Liikenne Oy oli velvollinen suorittamaan neljän tunnin 20 minuutin osalta keskeytyneen jakson ylityökorvausten perusteella 50 prosentilla korotettua palkkaa. Työnantajaliiton kannan mukaan laskettuna keskeytyneen jakson laskentasäännön mukaista ylityötä ei Syrjänen ollut mainitussa jaksossa suorittanut.

Riidan kohteesta oli neuvoteltu paikallisesti useaan otteeseen ongelman ratkeamatta. Myös liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu useita kertoja. Työnantajaliitto oli 22.3.1991 käydyssä neuvottelussa ilmoittanut, että senkin käsityksen mukaan sunnuntaita 12.6.1988 ei tullut käyttää keskeytyneen jakson ylityötä määriteltäessä jakajana eli että jakajana käytettiin edellä selvitetyn riidattoman näkemyksen mukaisesti Syrjäsen neljää työpäivää ja 5.6.1988 ohjelmoitua työtuntien tasaamiseksi annettua vapaapäivää. Tuolloin oli sovittu, että työnantajaliitto tulisi laatimaan asiasta neuvottelun perusteella yksimielisen tulkintamuistion. Myöhemmin työnantajaliitto oli kuitenkin muuttanut kantaansa ja niin oli päädytty laatimaan 16.9.1992 päivätty erimielisyyspöytäkirja.

Työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan mukaan, jos kaksiviikkojakso oli keskeytynyt muun muassa sen johdosta, että työntekijä ei ollut voinut olla työssä loman vuoksi, laskettiin montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä jaksona oli työhön käytettyinä ja niiden veroisina vuorokausina kahdeksaa tuntia pitempi.

Työpäivän veroisina päivinä pidettiin tällöin työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuja vapaapäiviä, mutta ei viikkolepopäivää eikä niin sanottua viikon toista vapaapäivää. Jakajana käytettävien työpäivien ja niiden veroisten päivien summa voi olla enintään viisi jakson puolikasta kohden, ellei todellisten työpäivien luku ollut tätä suurempi.

Kahdeksan keskimääräisen työtunnin ylittäviltä kahdelta ensimmäiseltä ylityötunnilta maksettiin 50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka, kuitenkin niin, että 50-prosenttisten tuntien lukumäärä myös katkenneessa jaksossa oli enintään 12.

Työehtosopimuksen 18 §:n 4 kohdan mukaan kaksiviikkojakson jäädessä vajaaksi vuosiloman johdosta oli työosuudelle kohdistuvaa jaksopalkan osaa vastaava työtuntimäärä lomapäivien lukumäärästä riippuen seuraavan taulukon mukainen:

Lomapäivät

80 h jakso

73,5

66,5

53,5

46,5

33,5

26,5

13,5

6,5

Mikäli työtuntimäärä ylitti edellä mainitut maksettiin niistä yksinkertainen tuntipalkka (jaksopalkan 80:s osa) työtuntia kohden. Ylitöistä olivat määräykset työehtosopimuksen 13 §:ssä.

Syrjänen oli edellä kuvatulla kaksiviikkojakson ensimmäisellä puolikkaalla tehnyt työtä yhteensä 44 tuntia 20 minuuttia. Työpäiviä ja työssäolopäiviin rinnastettavia tasausvapaapäiviä oli jakson ensimmäisellä puolikkaalla yhteensä viisi.

Jakson toiselle puolikkaalle Syrjäselle oli ohjelmoitu kuusi vuosilomapäivää. Yhden vuosilomapäivän työnteettämisoikeutta vähentävä vaikutus työnantajan työnteettämisoikeuteen täydessä 80 tunnin kaksiviikkoisjaksossa oli 6 tuntia 30 minuuttia. Kuutta vuosilomapäivää vastaava työnteettämisoikeus oli jakson työosuudella 40 tuntia. Kaksiviikkojakson puolikkaaseen voitiin sisällyttää vuosilomalain mukaan - riippumatta siitä, minä viikonpäivänä jakso alkoi - enintään kuusi vuosilomapäivää, koska kalenteriviikon seitsemästä päivästä aina yksi oli sunnuntai, jolle ei vuosilomalain mukaan vuosilomapäivää voitu sijoittaa. Toisaalta siis jakson puolikkaassa oli siinä tapauksessa, että se sisälsi kuusi vuosilomapäivää oltava yksi muu vapaapäivä eli sunnuntai. Seuraavassa oli edellä esitetty havainnollistettu esimerkein.

Ma

Ti

Ke

To

Pe

La

Su

Ti

Ke

To

Pe

La

Su

Ma

vl

vl

vl

vl

vl

vl

V

vl

vl

vl

vl

vl

V

vl

Ke

To

Pe

La

Su

Ma

Ti

To

Pe

La

Su

Ma

Ti

Ke

vl

vl

vl

vl

V

vl

vl

vl

vl

vl

V

vl

vl

vl

Pe

La

Su

Ma

Ti

Ke

To

La

Su

Ma

Ti

Ke

To

Pe

vl

vl

V

vl

vl

vl

vl

vl

V

vl

vl

vl

vl

vl

Su

Ma

Ti

Ke

To

Pe

La

V

vl

vl

vl

vl

vl

vl

Kaikissa edellä kuvatuissa tapauksissa kuusi vuosilomapäivää sisältävän jakson työosuudella työnantajalla oli oikeus teettää työehtosopimuksen mukaan 40 tuntia työtä. Minkään sellaisen seitsemän päivän jakson osalta, joka sisälsi kuusi vuosilomapäivää, ei siihen sisältyvää seitsemättä vapaapäivää eli sunnuntaita voitu käsitellä työtuntien tasaamiseksi annettuna vapaapäivänä vaan vuosilomalaista johtuvana vapaapäivänä. Sunnuntain sijoittamisella jakson puolikkaan sisällä eri kohtiin ei voinut olla mitään vaikutusta sen luonnetta vapaapäivänä arvioitaessa.

Työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan määräyksen tarkoituksena oli, että kaksiviikkojakson keskeytyessä määräyksessä määritellyissä tilanteissa tuon jakson työosuudella tehty, keskimääräisen kahdeksan vuorokautisen työtunnin ylittävä keskimääräinen vuorokautinen ylityö korvattiin mainitun määräyksen korvaussäännösten mukaisesti. Työehtosopimuksessa oli sovittu työaikalaista poikkeavasti siten, että keskeytyneen jakson työosuudelta työtuntien tasaamiseksi annetut vapaapäivät otettiin työtuntien jakajina huomioon. Toisaalta työehtosopimuksen 18 §:n 4 kohdan työnteettämistaulukko osoitti osapuolten tarkoituksena olleen, että kuusi vuosilomapäivää sisältävän kaksiviikkojakson aikana työtä voitiin säännöllisen työajan ja normaalin kaksiviikkojaksopalkan perusteella teettää ainoastaan 40 tuntia. Ylimenevältä osalta oli maksettava sekä peruspalkka että keskimääräisen vuorokautisen työajan ylittämisestä ylityökorotus.

Syrjäselle oli ohjelmoitu ja hänen suostumuksellaan myös teetetty tässä tarkoitetun kaksiviikkojakson ensimmäisellä puolikkaalla 44 tuntia 20 minuuttia työtä. Jakson ensimmäisellä puolikkaalla oli työehtosopimuksen tarkoittamia, keskeytyneen jakson ylitöitä määriteltäessä käytettäviä jakajia neljä työpäivää ja yksi työtuntien tasaamiseksi annettu vapaapäivä. Tällä yhdellä työtuntien tasaamiseksi annetulla vapaapäivällä, joka oli merkitty sunnuntaiksi 5.6.1988, oli tasattu jakson työosuuden työtunnit ja vain se voitiin jakson vapaapäivistä ottaa huomioon keskimääräistä vuorokautista työaikaa laskettaessa keskeytyneessä jaksossa. Sen sijaan sunnuntai 12.6.1988 oli vuosilomalain määräyksistä johtuva vapaapäivä, jota ei tässä tarkoitettuna jakajana voitu ottaa huomioon.

Työehtosopimuksen sanamuodosta, sen 13 §:n 4 kohtaa ja 18 §:n 4 kohtaa tarkasteltaessa kävi yksiselitteisesti selville, että sellaisessa jaksossa, johon oli sisällytetty kuusi vuosilomapäivää, työnantajalla oli ilman eri suostumusta oikeus teettää 40 tuntia työtä. Tämän työmäärän lisäksi tehty työ edellytti työntekijän hyväksyntää ja ylimääräisestä työstä oli maksettava sekä peruspalkka että - mikäli todellisten työpäivien lukumäärä jakson työosuudella ei ylittänyt viittä - keskeytyneen jakson ylityökorvaussäännöksen mukaan myös ylitöiden korottava osuus.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan mukaisessa keskeytyneen jakson ylitöiden laskennassa edellä kuvatussa tilanteessa Risto Syrjäsen kohdalla voida työtuntien jakajana käyttää kaksiviikkoisjaksoon sisältyvään kuuteen vuosilomapäivään liittyvää sunnuntaita, ja tuomitsemaan Pekolan Liikenne Oy:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Autoliikenteen Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Pekolan Liikenne Oy ovat lausuneet, että asiassa oli kyse niin sanotun katkenneen jakson jakajasta tilanteessa, jossa linja-autonkuljettaja oli ennen vuosilomansa alkua tehnyt samassa kaksiviikkojaksossa työtä 44 tuntia 20 minuuttia. Yhtiössä jakso alkoi alan yleisestä käytännöstä poikkeavasti sunnuntaina. Linja-autonkuljettajan työtä tehtiin kaikkina viikonpäivinä. Liittojen välillä neuvottelun kohteena olivat olleet vain työosuudelle kuuluvat työpäivät ja niiden veroiset päivät.

Työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan mukaan, kun kaksiviikkojakso oli keskeytynyt hyväksyttävästä syystä, laskettiin montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä jaksona oli työhön käytettyinä ja niiden veroisina vuorokausina kahdeksaa tuntia pitempi. Työpäivien veroisina pidettiin tällöin työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuja vapaapäiviä, mutta ei viikkolepopäivää eikä niin sanottua viikon toista vapaapäivää. Jakajana käytettävä työpäivien ja niiden veroisten päivien summa voi olla enintään viisi jakson puolikasta kohden, ellei todellisten työpäivien luku ollut tätä suurempi.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijä ansaitsi vapaapäiviä työtä tekemällä. Mikäli samassa kaksiviikkojaksossa oli työtä ja vuosilomaa, oli näin ansaitut lomapäivät annettava ennen vuosiloman alkua. Työehtosopimuksen 18 §:n 3 kohdan mukaan siis jo ansaittua vapaapäivää ei luettu lomapäiväksi. Vuosiloman alkamisajankohtaan asti kestäneen kaksiviikkojakso-osan aikana tehdyistä kolmesta työpäivästä katsottiin ansaituksi yksi vapaapäivä, viidestä työpäivästä kaksi vapaapäivää ja niin edelleen.

Saman pykälän 4 kohdan mukaan kaksiviikkojakson jäädessä vajaaksi vuosiloman johdosta määräytyi työosuudelle kohdistuvaa jaksopalkan osaa vastaava työtuntimäärä lomapäivien lukumäärän perusteella muodostetun taulukon mukaan. Mikäli tehty työtuntimäärä ylitti taulukossa mainitut, maksettiin niistä pääsäännön mukaan yksinkertainen tuntipalkka. Mahdollisten ylitöiden osalta määräyksessä viitattiin katkenneen jakson laskentasääntöön.

Syrjäsen vuosiloma oli alkanut maanantaina 13.6. ja kaksiviikkojakso sunnuntaina 5.6.1988. Työosuudelle kohdistuvia päiviä ennen loman alkua oli ollut kahdeksan ja jakso oli keskeytynyt yhdeksännestä päivästä lukien. Työtä hän oli tehnyt neljänä päivänä, joten työskentelynsä perusteella hän olisi ansainnut vasta yhden vapaapäivän. Jakson puolikasta eli seitsemää päivää kohti oli annettava kaksi vapaapäivää, jolloin jakaja oli viisi ellei työtä ollut tehty useampana päivänä. Kun tässä työosuudelle kohdistuvia päiviä oli kahdeksan, voi katkenneen jakson jakajaan ottaa myös sunnuntain 12.6.1988, jolloin jakajaksi tuli kuusi eikä katkenneen jakson ylitöitä muodostunut.

Toteutunut työtuntijärjestelmä oli siis seuraavanlainen:

| 13

Su

Ma

Ti

Ke

To

Pe

La

Su

| Ma

Ti

Ke

To

Pe

La

t

10,5

10,5

11,7

11,7 <

>t | loma alkoi

Tilanne katkenneen jakson jakajan kannalta oli täsmälleen sama, jos työ olisi ohjelmoitu siten, että perjantai 10.6. ja sunnuntai 12.6.1988 olisivat vaihtaneet paikkaa. Tällöin 10.6. olisi ollut tasauspäivä ja 12.6. työpäivä. Kun sunnuntai linja-autoliikenteessä oli aivan normaali työpäivä, oli sen voitava olla myös työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettava vapaapäivä. Kanteessa oli myös väitetty sunnuntain 12.6.1988 olevan vuosilomalaista johtuva vapaapäivä. Vuosilomalaki ei kuitenkaan tuntenut tällaista päivää. Syrjäsen loma oli alkanut maanantaista 13.6.1988, joten työosuuden ja lomaosuuden välinen raja kulki noiden päivien välissä.

Liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa oli ollut keskustelua ratkaista käsiteltävänä oleva tapaus yleisestä käytännöstä poikkeavasti. Ehtona oli ollut, että olisi saatu aikaan yleisempi asiaan liittyvä soveltamisohje. Kun tästä ei ollut tullut mitään, niin jakajaa koskeva asia oli jäänyt erimieliseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Pekolan Liikenne Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Pekolan Liikenne Oy 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pekolan Liikenne Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana toimivalle Risto Syrjäselle on työnantajan toimesta laadittu kaksiviikkojaksolle 5. - 18.6.1988 työehtosopimuksen mukainen työtuntijärjestelmä. Laaditun työtuntijärjestelmän mukaisesti Syrjäsellä on sunnuntaina 5.6. ollut työtuntien tasaamiseksi annettu vapaapäivä sekä maanantaina 6.6. ja tiistaina 7.6. hän on tehnyt työtä 10 tuntia 30 minuuttia. Keskiviikkona 8.6. Syrjäsellä on ollut vapaapäivä sekä torstaina 9.6. ja perjantaina 10.6. hän on tehnyt työtä 11 tuntia 40 minuuttia. Lauantaina 11.6.1988 hänellä on ollut vapaapäivä ja sunnuntaiksi 12.6. hänelle on ohjelmoitu työtuntien tasaamiseksi annettu vapaapäivä. Maanantaista 13.6. alkaen Syrjänen on kaksiviikkojakson kuusi viimeistä päivää ollut vuosilomalla.

Erimielisyys on syntynyt siitä, voitiinko edellä kuvatussa tilanteessa työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan mukaisen loman vuoksi keskeytyneen kaksiviikkojakson ylitöiden laskennassa käyttää työtuntien jakajana työnantajan työtuntien tasaamiseksi ohjelmoimaa vapaapäivää sunnuntaita 12.6.

Kanteen mukaan sunnuntai 12.6. on ollut työntekijän vuosilomalaista johtuva vapaapäivä, jota ei voitu antaa työtuntien tasaamiseksi kyseisessä kaksiviikkojaksossa. Tuota päivää ei olisi siten tullut myöskään käyttää jakajana laskettaessa työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan keskeytyneen jakson ylityötä. Koska Syrjänen oli työtuntijärjestelmän ensimmäisen puolikkaan seitsemän päivän aikana tehnyt työtä yhteensä 44 tuntia 20 minuuttia ja jakajana tuli olla työpäivien ja niiden veroisten päivien yhteismäärä viisi, niin Syrjäselle oli tällöin kertynyt korotetulla palkalla korvattavaa keskeytyneen jakson ylityötä 4 tuntia 20 minuuttia.

Työnantajapuoli katsoo, että kaksiviikkojakson 5. - 18.6. työosuudelle kohdistuvia työpäiviä ja niiden veroisia päiviä ennen loman alkua 13.6. oli ollut kahdeksan ja että kaksiviikkojakso on keskeytynyt yhdeksännestä päivästä lukien. Koska kaksiviikkojakson työosuudelle kohdistuvia päiviä oli kahdeksan, voi katkenneen jakson jakajaan ottaa myös sunnuntain 12.6., jolloin jakajaksi tuli kuusi. Tuolloin ei työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan mukaista keskeytyneen jakson ylityötä ollut muodostunut.

Työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan mukaan, jos kaksiviikkojakso on keskeytynyt sen johdosta, ettei työntekijä ole voinut olla työssä loman vuoksi, lasketaan montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä jaksona on työhön käytettyinä ja niiden veroisina vuorokausina kahdeksaa tuntia pitempi. Työpäivien veroisina pidetään määräyksen mukaan tällöin työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuja vapaapäiviä, mutta ei viikkolepopäivää eikä niin sanottua viikon toista vapaapäivää. Jakajana käytettävä työpäivien ja niiden veroisten päivien yhteismäärä voi määräyksen mukaan olla enintään viisi jakson puolikasta kohden, ellei todellisten työpäivien luku ole tätä suurempi.

Työehtosopimuksen mukainen säännöllinen työaika on 80 tuntia kaksiviikkojaksossa. Jakso jakautuu selvityksen mukaan kahteen seitsemän päivän puolikkaaseen, joista ensimmäisen laskeminen alkaa kaksiviikkojakson alkamispäivästä. Toisaalta työehtosopimuksen vuosilomaa koskevan 18 §:n 4 kohdan mukaan kaksiviikkojakson jäädessä vajaaksi vuosiloman johdosta on työosuudelle kohdistuvaa jaksopalkanosaa vastaava työtuntimäärä 40 tuntia 80 tunnin jaksossa lomapäivien lukumäärän ollessa kuusi.

Työtuomioistuin on tuomionsa n:o 115/1984, johon asianosaiset ovat puolin ja toisin vedonneet, perusteluissa todennut, että työehtosopimuksessa 18 §:n 4 kohtana oleva määräys on otettu työehtosopimukseen 1970-luvun alussa työntekijäliiton aloitteesta. Perustelujen mukaan sekä työnantaja- että työntekijäliiton tarkoituksena on ollut määräyksestä sovittaessa rajoittaa työnantajan oikeutta teettää työntekijällä työtä sellaisen kaksiviikkojakson aikana, jona työntekijä on ollut osan jaksoon sisältyvästä ajasta vuosilomalla.

Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa kaksiviikkojakson ensimmäinen puolikas muodostuu jakson seitsemästä ensimmäisestä päivästä 5. - 11.6. ja toinen puolikas seuranneista seitsemästä päivästä 12. - 18.6. Kun tässä tapauksessa kaksiviikkojakson jälkimmäinen puolikas on sisältänyt kuusi vuosilomapäivää, puolikas vastaa työehtosopimuksen 18 §:n 4 kohdan mukaan 40 tuntista työviikkoa. Jälkimmäiseen puolikkaaseen sisältynyttä sunnuntaita 12.6.1988 ei siten voida työtuomioistuimen mielestä pitää työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuna vapaapäivänä eikä näin ollen myöskään työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan 2 kappaleessa tarkoitettuna työpäivien veroisena päivänä.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi yhtiö ei ole työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä työnantajaliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, ettei linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan mukaisessa keskeytyneen jakson ylitöiden laskennassa kanteessa tarkoitetussa tilanteessa Risto Syrjäsen kohdalla ole voitu työtuntien jakajana käyttää sunnuntaita 12.6.1988.

Kanne hylätään enemmälti.

Asia on siinä määrin epäselvä, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Nouro, Tuulensuu, Korpela ja Palanko-Laaka jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.