Labor court orders employer to pay fine for violating collective agreement redundancy order based on tenure.

Ottaen huomioon merkittävät erot työsuhteiden kestossa katsottu, että yhtiön olisi irtisanoessaan työntekijän ennen kahta muuta työntekijää perustellusti pitänyt tietää rikkovansa irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Työnantaja tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajaliitto olisi laiminlyönyt asiassa sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Sondi Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.10.1993 saakka voimassa olleen metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n, nykyisen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto r.y:n, ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 14.6.1991 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä irtisanomissuojasopimus, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

19 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että Marja Mäenpää oli työskennellyt Sondi Oy:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 28.8.1984 ja 22.7.1992 välisen ajan. Työnantaja oli irtisanonut Mäenpään ja usean muun työntekijän työsuhteet 22.4.1992 päättymään Mäenpään osalta 22.7.1992.

Mäenpään työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi oli ilmoitettu tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Työtodistuksessa, joka oli päivätty 22.7.1992, työnantaja oli todennut Mäenpään työskennelleen yhtiön tuotanto-osastolla ladonta- ja kokoonpanotehtävissä sekä komponenttivaraston varastointi- ja keräystehtävissä. Työn Mäenpää oli työtodistuksen mukaan hoitanut kaikilta osin kiitettävästi.

Työnantaja oli työsopimuksia irtisanoessaan rikkonut Mäenpään kohdalla työehtosopimuksen määräystä irtisanomisjärjestyksestä. Työhön olivat jääneet edelleen Mäenpään työsopimuksen irtisanomisen jälkeen Gunnel Selki, jonka työsuhteen kestoaika oli ollut noin vuosi, Maija Hietanen, jonka työsuhde oli samoin kestänyt noin vuoden sekä Sirkka-Liisa Vaajamo, jonka työsuhteen kestoaika oli ollut noin neljä vuotta.

Mäenpää oli ollut mukana vuonna 1992 pidetyissä yhteistoimintaneuvotteluissa. Neuvotteluissa ei ollut käsitelty yksityiskohtaisesti sitä, missä järjestyksessä työvoimaa tultaisiin vähentämään. Myöskään neuvotteluista laaditussa pöytäkirjassa ei ollut yksilöity sitä, missä järjestyksessä työntekijät tultaisiin irtisanomaan. Työnantaja oli ilmoittanut suorittaneensa irtisanomiset käyttäen valintakriteereinä ammattitaidollisia perusteita.

Mikäli ammattitaito oli ensisijainen kriteeri työvoiman vähentämisjärjestystä arvioitaessa, olisi Mäenpää ollut se työntekijä, jonka työsuhde olisi pitänyt päättää viimeiseksi. Hän oli omannut yhtiön tuotannon työtekijöistä käytännössä monipuolisimman työkokemuksen. Hänellä oli ollut työntekijöistä toiseksi pitkäaikaisin työsuhde ja hän oli tehnyt yhtiön palveluksessa hyvin erilaisia työtehtäviä. Mäenpää oli toiminut muun muassa työnopastajana. Hän ei ollut työskennellyt pelkästään ladonta- ja kokoonpanotyötehtävissä sekä varastotyöntehtävissä. Ladontatöissä hän oli ollut hyvin vähän.

Mäenpää oli työsuhteensa kestoaikana rakentanut kehikkoja ja kaapeleita kiertoliitännällä. Tämä työ oli vaatinut erityisen huolellista ja tarkkaa osaamista. Nämä työt olivat vaatineet myös piirustusten oikeaa lukutaitoa. Mäenpään ammattitaitoa kuvasi hyvin se, että hän oli nämä työt nimenomaisesti opettanut Selkille. Opetuksesta huolimatta mainitut työt eivät olleet Selkiltä sujuneet ongelmitta. Tästä oli osoituksena se, että kun Mäenpää oli joulukuussa 1991 tullut takaisin työpaikalle sairauslomaltaan, hän oli joutunut korjaamaan Selkin tekemiä yksiköitä noin 20 kappaletta. Mäenpään ammattitaidosta oli osoituksena sekin, että muun muassa kesällä 1987 hän oli rakentanut kehikon, johon ei ollut ollut minkäänlaisia työohjeita ja piirustuksia. Varastossa suoritettava keräystyö oli tarkkuutta vaativaa.

Yhtiössä oli tuotanto jaettu kahteen eri yksikköön. Mäenpää oli toiminut toisen yksikön vetäjänä. Toinen yksikkö oli valmistanut vain yhtä tuotetta, vanhusten turvapuhelinta. Mäenpään yksikössä oli valmistettu kaikki muut yrityksen tuotteet. Tämä takasi sen, että Mäenpää oli joutunut suorittamaan hyvin erilaisia ja monipuolisia työtehtäviä. Näistä työtehtävistä mainittakoon Mocoma-hälyttimen modifiointi ja testaus samoin kuin potilaspuhelimen kuulokkeen modifiointi ja testaus. Mäenpää oli ohjelmoinut ohjelmoitavien mikropiirien kloonauksen Masterpiireistä tuotekehityksen puolella olevilla laitteilla. Tähän ei yksikään työsuhteeseen jääneistä työntekijöistä lukuun ottamatta elektroniikka-asentajia ollut pystynyt.

Yhtiön työnjohtaja oli teettänyt Mäenpäällä erilaisia projektitöitä huomattavat määrät. Näissä projektitöissä oli ollut tyypillistä, että työohjeet olivat olleet puutteelliset. Tästä huolimatta Mäenpää oli selvinnyt näistä työtehtävistä hyvin. Työtehtävissä oli vaadittu myös hyvää piirustusten lukutaitoa, koska aikaisempaa mallia ei ollut olemassa. Varastotyö, jota Mäenpää ennen työsuhteensa päättymistä oli tehnyt, ei ollut loppunut, vaan varastosta kerättiin ja esikäsiteltiin komponentit edelleen alihankkijoille.

Mäenpää olisi kyennyt suorittamaan niitä työtehtäviä, mitä Selki, Hietanen ja Vaajamo tekivät. Vastaavanlaista työtehtävää kuin Hietasella oli ollut, Mäenpää oli tehnyt irtisanomiseensa saakka.

Mäenpää oli työsopimuksen irtisanomisen jälkeen suorittanut merkantin tutkinnon. Tutkintoon oli kuulunut perehtyminen toimisto- ja tietoteknisiin järjestelmiin. Mäenpäällä ei ollut ollut minkäänlaisia ongelmia perehtyä atk-tekniikkaan. Hän oli myös tottunut työskentelemään tietokoneella, sillä hänen kotonaan oli ollut tietokone jo vuosia.

Kun otettiin huomioon, että Mäenpää oli menettänyt osan työkyvystään yhtiön palveluksessa, olisi yhtiön tullut ehdottomasti jatkaa hänen työsopimustaan ja irtisanoa hänen sijastaan joku kanteessa mainittu työntekijä. Yhtiö oli ollut tietoinen Mäenpään vammautumisesta palveluksessaan. Mäenpää oli pantu tekemään hälytys- ja potilaspuhelimien liitäntäkaapeleita sellaisella työmenetelmällä, jonka seurauksena hän oli saanut rasitusvamman oikeaan käteensä. Hän oli huomauttanut työnjohdolle useasti, että työmenetelmä aiheutti hänen kätensä kipeytymistä. Näistä huomautuksista ei ollut piitattu. Väärää työmenetelmää oli jatkettu sillä seurauksella, että Mäenpään käsi oli vammautunut niin pahoin, että hän oli joutunut sairauslomalle. Sairaus oli ollut pitkäaikainen ja se oli kestänyt yhtäjaksoisesti 4.7. ja 26.8.1990 välisen ajan. Hän oli siis sairastanut myös vuosilomallaan. Myöhemmin rasitusvamma oli todettu vakuutusyhtiön toimesta ja yhtiön työterveyslääkäri oli ollut siitä tietoinen.

Mäenpään esimiehenä toiminut työnjohtaja oli hänen kanssaan käydyissä keskusteluissa ilmoittanut suoraan, että tosiasiallinen työsopimuksen irtisanomisen syy oli ollut Mäenpään käsivamma. Tätä ei ollut tietenkään virallisesti ilmoitettu. Käsivamma ei missään tapauksessa olisi estänyt häntä tekemästä niitä työtehtäviä, joita Selki, Vaajamo ja Hietanen tekivät. Mäenpää oli Hietaselta saanut tietää, ettei Hietanen ollut käytännössä joutunut nostamaan 15 kilon painoisia osia. Hän ei ollut koskaan kieltäytynyt niistä työtehtävistä, joita Hietanen suoritti.

Huoltovelvollisuuden osalta Mäenpää ja Selki olivat tasavertaisessa asemassa. Selkin lapset olivat olleet Mäenpään työsopimuksen irtisanomishetkellä 15- ja 17-vuotiaita. Mäenpään tytär oli suorittanut ylioppilastutkinnon, mutta opiskeli tällä hetkellä. Hän oli huoltovelvollisuuden osalta alle 18-vuotiaaseen verrattavassa asemassa. Toinen Mäenpään lapsista oli tällä hetkellä 12-vuotias.

Riitakysymyksestä oli neuvoteltu paikallisesti 20.1.1993, jolloin läsnä olivat olleet työnantajan, työnantajaliiton ja työntekijäliiton edustajat. Asiassa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä liittojen välillä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Sondi Oy:n menetelleen Mäenpään työsopimuksen irtisanoessaan irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n irtisanomisjärjestystä koskevien määräysten vastaisesti. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon irtisanomissuojasopimuksen tietensä rikkomisesta ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimukseen perustuvan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Sondi Oy ovat lausuneet, että yhtiön päätuotteita olivat pelastus-, palvelu- ja valvontatoimen puhelinvaihdejärjestelmät, kaukovalvontajärjestelmät, turvapuhelin- ja sanomanvälityslaitteistot, erilaiset tilaajalisälaitteet ja yleisöpuhelimet. Yrityksen toimiala oli sähköelektroniikkateollisuus. Vuoden 1992 kesälomakauden jälkeen yhtiön tuotantotoiminta oli jouduttu taloudellisista ja tuotannollisista syistä järjestämään täydellisesti uudelleen, minkä seurauksena piirilevyvalmistus ja siihen sidoksissa oleva komponenttien esikäsittely ja keräily oli siirretty lähes kokonaisuudessaan alihankkijoille.

Asiasta oli käyty yhteistoimintaneuvottelut, joissa työntekijöiden edustajina olivat olleet muun muassa Mäenpää ja Selki. Neuvotteluissa oli tehty sopimus, jonka mukaan yritykseen jäivät yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät. Arviointi neuvotteluissa oli suoritettu puolueettomasti kunkin henkilön henkilökohtaisten ammatillisten ominaisuuksien mukaan. Työsuhteen pituuden oli neuvotteluissa katsottu vaikuttavan ammattitaitoa lisäävänä tekijänä, mutta ei kuitenkaan ratkaisevana tekijänä. Mäenpää ei ollut esittänyt eriävää mielipidettä ja kaikki olivat hyväksyneet sopimuksen. Yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen yhtiön 22 työntekijästä oli irtisanottu 15, joten jäljelle oli jäänyt seitsemän työntekijää.

Koska työntekijämäärä oli jäänyt vähäiseksi ja yhtiö oli toiminut alalla, joka vaati korostetun hyvää erityisosaamista yksittäisissä työtehtävissä ja monipuolisuutta tuotteiden muuttuessa, oli ollut erityisen tärkeää, että jäljelle jääneet muutamat henkilöt olivat yrityksen toiminnalle tärkeimmät ammattityöntekijät. Tällä hetkellä yhtiön valmistuksessa oli ainoastaan neljä henkilöä, huollossa kolme elektroniikka-asentajaa ja varastossa samoin kuin työnjärjestelijänä yksi henkilö. Yrityksen koko vahvuus oli ollut 33 henkilöä, joista ylempiä toimihenkilöitä oli 10.

Aiemmin Mäenpää oli toiminut pääosin ladontatehtävissä, joka oli ollut pienien komponenttien asennusta reikälevylle ja joka ei ollut vaatinut korkeaa ammattitaitoa. Ladontatyö oli siirtynyt 100 prosenttisesti alihankintaan.

Alle 10 prosenttia hänen aikaisemmista tehtävistään oli käsittänyt kokoonpanoa, jossa eräänlaiseen kehikkoon vedettiin johdot. Työ ei ollut ollut kovin vaativaa. Mäenpään erityisalue kokoonpanossa olivat olleet kiertoliitoskehikot, joka työ oli loppunut kokonaan, kun kyseinen tuoteperhe oli lopetettu. Tämä kokoonpanotyö oli loppunut jo ennen sitä, kun Mäenpää oli siirtynyt varastoon keräystyöhön.

Komponenttivarastossa Mäenpään tehtäviin oli kuulunut komponenttien kerääminen varastossa olevista laatikoista kuppeihin, jotka vietiin ladontakoneelle ja joista kone otti komponentit ladontaa varten. Kun ladonta oli loppunut, olivat loppuneet myös komponenttivaraston keräystehtävät. Varastointityö taas oli ollut komponenttien laittamista laatikoihin.

Mäenpään työtehtävät olivat kokonaisuudessaan olleet melko yksinkertaisia eikä hänen ladonta- ja kokoonpanotehtävissä saamaansa kokemusta yrityksessä ollut voitu enää käyttää, koska nämä työt olivat loppuneet samoin kuin komponenttivaraston keräystehtävät.

Tehtävien vaativuudesta oli osoituksena myös se, että Mäenpää oli tullut yhtiön palvelukseen ladonta- ja kokoonpanotehtäviin Instrumentarium Oy:stä, jossa hän oli hionut silmälasien linssejä.

Selki oli ollut aikaisemmin elektroniikkateollisuuden palveluksessa Nokia Oy:ssä, josta hänet oli ostettu Sondi Oy:n palvelukseen hänen hyvän työkokemuksensa ja erityisammattitaitonsa ansiosta. Selki oli palkattu potilaspuhelinjärjestelmä-tuoteryhmän loppukokoonpanoon ja testaukseen, johon Sondi Oy:n työntekijöitä ei olisi voitu kohtuullisessa ajassa kouluttaa. Selkillä oli myös kyky lukea piirustuksia ja hän osasi käyttää tietokonetta. Ilman kohtuuttoman pitkää koulutusta Mäenpäätä ei olisi Selkin työtehtäviin voitu laittaa.

Koska myös Selkin työ oli vähentynyt, hän oli elo-syyskuusta 1992 lähtien tehnyt oman työnsä ohella muun muassa huollon kirjaustoimintaa ja myyntivaraston tapahtumien kirjaamista tietokoneella toimien varastonhoitajan varahenkilönä oman toimensa ohella. Päätoimena Selkillä olivat edelleen olleet loppukokoonpanotehtävät.

Koska Selki oli alan ammattilainen ja tunsi yrityksen tuotteet laaja-alaisesti ja hänen työnsä oli ollut huomattavasti vaativampaa kuin Mäenpään työ, hän oli jatkossa ollut yrityksen toiminnalle huomattavasti tärkeämpi ammattityöntekijä kuin Mäenpää. Selki oli kahden lapsen yksinhuoltaja.

Hietanen oli tehnyt yleisöpuhelimeen liittyviä osayksiköitä. Työlle oli ollut luonteenomaista äärimmäinen tarkkuus. Työn tarkkuudesta oli kiinni koko toimitus. Tehtävään oli liittynyt myös raskaampi työvaihe, jossa oli jouduttu nostelemaan 15 kilon painoisia osia. Hietanen oli toiminut Laatuantenni Oy:n palveluksessa vastaavanlaisessa tehtävässä, josta hän oli tullut Sondi Oy:n palvelukseen.

Hietasen työhön Mäenpää ei olisi kyennyt ilman koulutusta. Ennen Hietasen palkkaamista työnantaja oli tarjonnut Mäenpäälle mahdollisuutta siirtyä näihin työtehtäviin, mutta Mäenpää oli kieltäytynyt niistä yksiselitteisesti kertoen, etteivät ne sopineet hänelle. Yleensä yhtiössä oli ollut tavoitteena, että työntekijät kiersivät tehtävästä toiseen, mutta Mäenpää ei ollut halunnut näitä siirtoja, vaan hän oli omasta halustaan pysynyt samoissa työtehtävissä.

Vaajamo oli yhtiön varastonhoitaja, joka oli lähinnä teknisen toimihenkilön toimi. Tehtävä vaati hyvää piirustusten lukutaitoa, sillä Vaajamon tehtävänä oli ollut tarkistaa muun muassa mekaanisten kappaleiden mitat kirjallisten ohjeiden puuttuessa. Varastonhoitajan täytyi omaaloitteisesti tietää, mitä osia oli tarpeen mitata. Työ vaati myös materiaalin ohjausjärjestelmän täydellisen hallinnan tietokoneella. Vaajamo teki täysin eri työtä kuin Mäenpää, eikä Mäenpäätä olisi voitu edes kouluttaa näihin tehtäviin. Vaajamo hoiti itsenäisesti koko varaston.

Yhteistoimintaneuvotteluissa sovitulla tavalla yhtiö oli irtisanonut henkilöstöään noudattaen irtisanomissuojasopimuksen 19 §:ää. Asian harkintaan oli vaikuttanut myös se, että Mäenpää oli kieltäytynyt niistä tehtävistä, joita Hietanen oli palkattu tekemään. Mäenpään huoltovelvollisuus ei myöskään ollut mitenkään poikkeuksellinen, sillä hänen toinen lapsensa oli jo kirjoittanut ylioppilaaksi.

Mäenpää ei ollut irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n tarkoittamalla tavalla osan työkyvystään menettänyt työntekijä. Työnantajalla oli ollut tiedossaan ainoastaan Mäenpään lyhyehköt työkyvyttömyydet rasitusvamman johdosta 4. - 11.7.1990 ja 3. - 26.8.1990. Nämä lyhyet työkyvyttömyydet eivät olleet antaneet työnantajalle aihetta olettaa, että Mäenpään työkyky olisi osaksikaan heikentynyt. Sairauslomien jälkeen Mäenpää oli itse todennut yhtiön tuotantopäällikölle, että lääkäri oli kehottanut häntä tekemään hetken kevyttä työtä ja sen jälkeen hän kykenisi tekemään täysin normaaleja työtehtäviään. Kuitenkin oli selvää, että rasitusherkkyyden vuoksi Mäenpäätä ei olisi voitu laittaa niihin tehtäviin, joita Hietanen hoiti, koska siihen tehtävään oli kuulunut 15 kilon kappaleiden nostoja. Mäenpäälle ei ollut ollut tarjota muutakaan työtä.

Irtisanomisjärjestystä harkittaessa oli otettava huomioon myös yrityksen pieni koko ja erittäin vähäinen työntekijämäärä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Sondi Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sondi Oy on 22.4.1992 irtisanonut yhtiössä 28.8.1984 lukien elektroniikkatyöntekijänä valmistusosastolla työskennelleen Marja Mäenpään työsopimuksen taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla päättymään 22.7.1992. Yhtiön valmistusosaston 22 työntekijästä on samassa yhteydessä irtisanottu kaikkiaan 15 työntekijää.

Kanteessa on katsottu, että Mäenpään irtisanomisen jälkeen yhtiön valmistusosastolle on työhön jäänyt ainakin kolme työntekijää, jotka työsuhteen kestoajan, huoltovelvollisuuden ja ammattitaidon suhteen ovat olleet sellaisessa asemassa, että heidät olisi tullut irtisanoa ennen Mäenpäätä. Lisäksi Mäenpäällä on ilmennyt hänen työsuhteensa aikana todettu työperäinen rasitusvamma, joka yhtiön olisi tullut ottaa huomioon vähentämisjärjestystä harkitessaan.

Sovellettavan työehtosopimusmääräyksen mukaan on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan palveluksessa osan työkyvystään menettäneitä. Mäenpää on ollut sairauslomalla rasitusvamman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi 4. - 11.7.1990 ja 3. - 26.8.1990. Mäenpää on voinut palata sairauslomansa jälkeen entisiin tehtäviinsä sillä rajoituksella, että teki aluksi jonkin aikaa kevyempiä töitä. Mäenpään ilmoituksen mukaan vakuutusyhtiö on sittemmin katsonut vamman korvattavaksi ammattitaudiksi. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että työnantaja olisi Mäenpään irtisanoessaan tiennyt kyseisen rasitusvamman aiheuttaneen tälle osittaistakaan työkyvyn menetystä.

Työnantajan mukaan Mäenpää on toiminut työsuhteensa alkuvuosina yhtiön valmistusosastolla ladonta- ja kokoonpanotehtävissä sekä niiden loputtua viimeiset puolitoista vuotta komponenttivaraston varastointi- ja keräystehtävissä. Koska ladonta- ja kokoonpanotehtävät sekä komponenttivaraston keräystehtävät ovat yhtiössä loppuneet, ei hänen niissä tehtävissä saamaansa kokemusta ole voitu käyttää hyväksi. Työnantajapuoli on katsonut, että yhtiön valmistusosastolle irtisanomisten jälkeen jääneet työntekijät ovat monipuolisemman ammatinhallintansa ja itsenäisen työskentelytaitonsa takia ja niistä johtuvan paremman käytettävyytensä ansiosta yrityksen toiminnalle tärkeimmät ammattityöntekijät.

Todistajana kuullun yhtiön valmistuspäällikön kertoman mukaan Mäenpää on työsuhteensa neljän ensimmäisen vuoden aikana tehnyt lähes yksinomaan ladontatyötä. Lisäksi hän on tehnyt jonkin verran työajastaan kiertoliitostöitä, jotka ovat kolme vuotta sitten loppuneet lähes kokonaan. Tämän jälkeen Mäenpää on siirretty yhtiön komponenttivarastoon ladonta- ja varastotöihin. Ladontatyö on alihankintaan siirtymisen johdosta loppunut yhtiössä kokonaan kesällä 1992. Mäenpää on työsolunsa vanhimpana työntekijänä toiminut oman työnsä ohella yhtiön uusien työntekijöiden tukihenkilönä ja hoitanut noin kuukauden ajan myös työnopastajan tehtäviä.

Niistä henkilöistä, joiden työsopimukset kantajaliiton mukaan olisi tullut irtisanoa ennen Mäenpäätä, yhtiön varastonhoitajana toimineen Sirkka-Liisa Vaajamon työsuhde on Mäenpään irtisanomisaikaan kestänyt neljä vuotta. Hän on keskikoulun lisäksi suorittanut konepiirustukseen ja laatuun liittyviä kursseja. Valmistuspäällikön mukaan Vaajamon toimenkuvaan komponenttivaraston hoitajana on kuulunut osien laatuun liittyvä vastaanottotarkastus ja noin päivän osalta viikossa myös Mäenpään suorittama osien keräystoiminta. Mäenpään kouluttaminen Vaajamon tehtäviin olisi valmistuspäällikön arvion mukaan kestänyt noin vuoden. Huomioon ottaen Vaajamon ammattitaidosta ja hänen tekemänsä työn ammattitaitovaatimuksista esitetyn selvityksen yhtiöllä on työtuomioistuimen mielestä ollut asialliset perusteet Mäenpään irtisanomiseen ennen mainittua työntekijää.

Töihin edelleen jääneistä työntekijöistä Gunnel Selkin työsuhde on kestänyt Mäenpään irtisanomisen aikaan noin vuoden ja hän on ollut kahden lapsen yksinhuoltaja. Hän on selvityksen mukaan ennen yhtiöön tuloaan aikaisemman työsuhteensa aikana suorittanut useita ammattiin pätevöittäviä kursseja. Yhtiön valmistuspäällikkö on kertonut, että kyseinen työntekijä on hoitanut yhtiön huoltotoiminnan kirjaukset vastaanottovaiheesta laskutukseen saakka sekä varaosien asiakaspalvelun. Näihin tehtäviin perehdyttämiseksi Selki on tehnyt yhtiössä erilaisia töitä, jotka ovat osin olleet samoja töitä kuin mitä Mäenpää on tehnyt. Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n vastineen mukaan Selkin päätehtävänä on edelleen ollut potilaspuhelinjärjestelmät-tuoteryhmän loppukokoonpano ja testaus.

Töihin edelleen jääneistä työntekijöistä Maija Hietasen työsuhde on kestänyt Mäenpään irtisanomisen aikaan noin vuoden. Esitetyn selvityksen mukaan Hietanen on tehnyt yleisöpuhelimeen liittyvää loppukokoonpanoa ja osien testausta. Yhtiön valmistuspäällikkö on kertonut, että ennen Hietasen palkkaamista yhtiöön keväällä 1991 valmistuspäällikkö on tarjonnut Mäenpäälle kaapelointitehtäviä ja samalla yleisöpuhelimien loppukokoonpanoa, mutta Mäenpää ei ole tuolloin, kuten ei myöskään vuoden 1992 yt-neuvottelujen jälkeen ennen irtisanomisiin johtaneita henkilövalintoja, ollut halukas tehtävään. Mainittuja tehtäviä ei Mäenpäälle ollut kuitenkaan tarjottu irtisanomisen vaihtoehtona. Oman ilmoituksensa mukaan Mäenpää ei ollut koskaan kieltäytynyt kyseisistä tehtävistä.

Esitetyn selvityksen mukaan Mäenpää, Selki ja Hietanen ovat tehneet samoja tai samantapaisia töitä. Työnantajan ilmoituksen mukaan Selki ja Hietanen ovat voineet jäädä työhön lähinnä paremman ammattitaitonsa vuoksi. Työtuomioistuimen aikaisemman tulkintakäytännön mukaan irtisanomisjärjestystä muodostettaessa työntekijän ammattitaitoon saadaan sinänsä kiinnittää huomiota myös silloin, kun kysymys on samaa tai samantapaista työtä tekevistä henkilöistä. Työehtosopimuksen määräyksen mukaisesti tällöin on kiinnitettävä huomiota myös työsuhteen kestoon ja työntekijän huoltovelvollisuuteen.

Hietasella tai Selkillä ei ole ollut laajempaa huoltovelvollisuutta kuin Mäenpäällä. Ottaen huomioon merkittävät erot työsuhteiden kestossa työtuomioistuin katsoo, että Sondi Oy:n olisi irtisanoessaan Mäenpään ennen mainittuja kahta muuta työntekijää perustellusti pitänyt tietää rikkovansa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä.

Asian käsittelyn yhteydessä on jäänyt selvittämättä, että Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET olisi tiennyt irtisanomisista ennen Mäenpään työsuhteen päättymistä. Näyttämättä on muutoinkin jäänyt, että mainittu keskusliitto olisi laiminlyönyt asiassa sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Sondi Oy:n työehtosopimuslain 7, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 16 000 markkaa.

Enemmälti kanne hylätään.

Sondi Oy velvoitetaan korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Jutun laatuun katsoen saa Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Virtanen, Tuulensuu, Pohja ja Porttila jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.