Labor court dismisses claim that piecework surcharge counts as personal hourly rate for reduced work pay.

Työehtosopimukseen osalliset olivat työajan lyhentämistä koskeneissa neuvotteluissa sopineet, että korvaus työajan lyhennysvapaalta suoritetaan henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan.

Huomioon ottaen työehtosopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen ja sen, mitä henkilökohtaisella palkalla työehtosopimuksissa yleensä on tarkoitettu, katsottu, että työntekijäliiton edustajat eivät ole perustellusti voineet olla siinä käsityksessä, että henkilökohtaiseen tuntipalkkaan luetaan myös suorituspalkkatyöstä maksettavat lisät.

Urakkatyötä tehneellä työntekijällä ei siten ollut oikeutta työajan lyhennyskorvaukseen urakkatyön keskituntiansion mukaan.

Työnantajaa vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen ja työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kantaja Puu- ja erityisalojen liitto ry Vastaajat Maaseudun Työnantajaliitto ry Johtaja Jaakko Vaissi

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Maaseudun Työnantajaliiton ja Maaseututyöväen Liitto ry:n, nykyisen Puu ja erityisalojen liiton, välillä 20.5.1988 allekirjoitetussa maatalouden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Työajan lyhentäminen

1. Työaikaa lyhennetään niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Työntekijälle maksetaan korvaus vapaan ajalta henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan. Korvaus maksetaan sitä palkanmaksukautta koskevan palkanmaksun yhteydessä, jolloin vapaa pidetään.

Kuukausipalkkaisilla työntekijöillä ansionmenetys korvataan säilyttämällä kuukausipalkka ennallaan niinä kuukausina, joiden aikana työaikaa on lyhennetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty sisältyvät samojen liittojen välillä 4.4.1990 ja 18.12.1991 allekirjoitettuihin maatalouden työehtosopimuksiin.

KANNE

Kanteen perustelut

Puu- ja erityisalojen liitto on Maaseudun Työnantajaliittoa ja Jaakko Vaissia vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Riitta Beranger oli työskennellyt Vaissin tilalla vuosina 1989 - 1992. Vaissi oli Maaseudun Työnantajaliiton kannan mukaisesti maksanut Berangerille maatalouden työehtosopimuksen mukaista työajan lyhennyskorvausta siten, että palkan perusteena oli käytetty työehtosopimuksen 18 §:n palkkaryhmän 1. mukaista ohjetuntipalkkaa lisättynä henkilökohtaisella lisällä. Berangerin henkilökohtaisen lisän suuruus oli työsuhteen päättymishetkellä ollut 3,82 markkaa tunnissa.

Beranger oli työskennellyt säännöllisesti urakkatyössä, jossa hänen todellinen keskituntiansionsa oli ollut huomattavasti suurempi kuin työnantajan edellä mainitulla tavalla laskema tuntipalkka.

Maatalouden työehtosopimuksen 8 §:n 4. kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan työajan lyhennyskorvaus maksettiin henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan. Työehtosopimuksessa ei ollut määritelty sitä, mitä tarkoitettiin henkilökohtaisella tuntipalkalla. Työehtosopimuksen 18 §:ssä puhuttiin ohjepalkasta, työehtosopimuksen 24 §:ssä henkilökohtaisesta lisästä ja 34 §:ssä arkipyhäkorvauksen osalta perustuntipalkasta.

Kun liittojen välillä oli sovittu työajan lyhentämisjärjestelmästä, tarkoituksena oli ollut, että työajan lyhentämisjärjestelmä toteutettiin ansiotasoa alentamatta. Tätä periaatetta oli käytännössä sovellettu ja tästä liitot myös aikaisemmin olivat olleet yksimielisiä.

Työehtosopimusneuvotteluissa liittojen edustajat olivat olleet yhtä mieltä siitä, että työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen maininta henkilökohtaisesta palkasta tarkoitti samaa kuin työstä maksettava palkka riippumatta siitä, mistä eristä tämä muodostui. Henkilökohtaisella tuntipalkalla tarkoitettiin nimenomaan sitä palkkaa, jota työntekijälle työstä maksettiin. Urakkatyössä tämä palkka oli urakasta maksettava keskituntiansio.

Liittojen välillä 18.12.1992 käydyissä asiaa koskeneissa erimielisyysneuvotteluissa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työntekijällä on oikeus saada työajan lyhennysvapaa ansiotasoa alentamatta, joten maatalouden työehtosopimuksen 8 §:n 4. kohdan ensimmäistä kappaletta on tulkittava siten, että urakkatyötä tekevä työntekijä saa työajan lyhennyskorvauksen sen palkanmaksukauden keskituntiansion mukaan, jolle työajan lyhennysvapaa kohdistuu.

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut Vaissin velvoittamista korvaamaan Berangerille saamatta jääneitä työajan lyhennysvapaakorvauksia 1 917 markkaa 76 penniä. Lisäksi Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut Vaissin tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Maaseudun Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

JAAKKO VAISSIN VASTINE

Vastineen perustelut

Vaissi oli taloudellisen intressin pienuuden vuoksi ollut valmis maksamaan Berangerille vaaditut työajan lyhennyskorvaukset. Vaissin oltua yhteydessä työnantajaliittoon oli liitosta todettu, että Vaissin omaksuma tulkinta oli oikea. Näin ollen työnantajaliiton nimenomaisesta kehotuksesta ja vaatimuksesta johtuen Vaissi ei ollut suorittanut Berangerille vaadittuja saatavia. Vaissi ei näin ollen ollut voinut syyllistyä asiassa työehtosopimuksen tahalliseen rikkomiseen. Joka tapauksessa työehtosopimuksen sanamuoto oli niin epäselvä ja tulkinnanvarainen, että mistään työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ei ollut voinut olla kysymys. Tämän osoitti jo se, ettei liittojen välisessä neuvottelussa asiasta ollut päästy yksimielisyyteen.

Vastineessa esitetty vaatimus

Vaissi on vaatinut kanteen hylkäämistä.

MAASEUDUN TYÖNANTAJALIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Maaseudun Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Berangerille oli maksettu korvaus työajan lyhennyspäiviltä henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan. Tämä henkilökohtainen tuntipalkka oli muodostunut ohjetuntipalkasta ja Berangerille maksetusta henkilökohtaisesta lisästä.

Maatalouden työehtosopimuksen 8 §:n 4. kohdassa henkilökohtaisella tuntipalkalla tarkoitettiin työntekijälle henkilökohtaisesti vakiintunutta tuntipalkkaa, joka muodostui ohjetuntipalkan ja henkilökohtaisen lisän yhteismäärästä. Henkilökohtainen tuntipalkka säilyi suhteellisen muuttumattomana pitkänkin ajanjakson kuluessa toisin kuin keskituntiansio. Henkilökohtaisen palkan rakennetta oli selvitetty muun muassa SAK:n ja STK:n rationalisointineuvottelukunnan Palkkaustekniikka-kirjassa.

Maatalouden työehtosopimuksen 8 §:n 4. kohdan toisen kappaleen mukaan kuukausipalkkaisille työntekijöille työajan lyhennyspäivien ansionmenetys korvattiin säilyttämällä kuukausipalkka ennallaan. Toisin sanoen työajan lyhennyspäiviltä maksettiin henkilökohtainen aikapalkka ilman mahdollisten urakka- tai muiden lisien vaikutusta. Jos Beranger olisi työskennellyt kuukausipalkalla, olisi hänen työajan lyhennyspäiviltä maksettava palkkansa määräytynyt normaalin kuukausipalkan mukaan eli se olisi säilynyt ennallaan. Mahdollisen urakkalisän Beranger olisi tuossa tapauksessa saanut tosiasiallisesti tekemästään urakkatyöstä mutta ei pidetyiltä työajan lyhennysvapaapäiviltään.

Kanteessa oli esitetty, että työajan lyhennysjärjestelmästä sovittaessa olisi sovittu siitä, että työajan lyhennys toteutettiin ansiotasoa alentamatta. Työehtosopimukseen osalliset olivat sopineet tämän periaatteen toteuttamisesta siten kuin edellä oli esitetty. Työehtosopimusneuvotteluissa ei henkilökohtaisella tuntipalkalla ollut tarkoitettu keskituntiansiota. Myöskään käytännössä työajan lyhennysvapaakorvauksia ei maatalouden työehtosopimuksen soveltamispiirissä ollut maksettu kanteessa vaadituin tavoin.

Vastineessa esitetty vaatimus

Maaseudun Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Puu- ja erityisalojen liitto on vielä lausunut, että Beranger oli Vaissin tilalla työskennellessään ollut mukana työryhmässä, johon oli kuulunut 13 työntekijää. Työryhmän tehtävänä oli ollut kaalin valmistaminen pakkauskuntoon eli kaaleista oli poistettu "ruodot" ja huonot lehdet. Työryhmä oli tehnyt työtä pääasiassa ryhmäurakalla, joskin kesäaikana työtä oli tehty myös tuntipalkalla. Urakan hinnoittelu oli tapahtunut siten, että jos päivässä oli pakattu kaalia yli 4 500 kiloa, oli ylimenevältä osalta maksettu niin sanottua urakkalisää. Tämä lisä oli jaettu työryhmän jäsenten kesken. Jos tuotanto päivässä oli jäänyt alle 4 500 kilon, oli työntekijöille maksettu tuntipalkkaa.

Työajan lyhennyskorvauksesta sovittaessa oli koko ajan lähtökohtana ollut, että työajan lyhennyksestä maksetaan korvaus ansiotasoa alentamatta. Työehtosopimuksessa eri palkat oli määritelty vajavaisesti, joten näistä määritelmistä lähtien asian tulkitseminen oli hankalaa. Lähtökohtana oli pidettävä sitä, mitä työajan lyhennyskorvauksesta neuvoteltaessa oli todellisuudessa sovittu.

Jos Berangerille suoritettaisiin korvaus työajan lyhennysvapaalta keskituntiansion mukaan, ei hän saavuttaisi mitään ylimääräistä etua. Jos Beranger työskentelisi vapaapäivinään, saisi hän urakkakorvauksen samalla tavalla kuin normaalistikin.

Turkistarhausalan työehtosopimuksessa oli korvaus työajan lyhennysvapaalta sovittu maksettavaksi keskituntiansion mukaan. Tämä johtui siitä, että turkistarhausalalla työtä tehtiin pääasiallisesti urakkatyönä. Maataloudessa urakkatyön tekeminen oli poikkeuksellista. Tämän vuoksi maatalouden työehtosopimukseen ei ollut otettu erityistä mainintaa keskituntiansiosta. Kun työajan lyhennyskorvauksesta sopimisen yhteydessä oli sovittu siitä, että korvaus maksetaan ansiotasoa alentamatta, merkitsi se käytännössä sitä, että urakkatyötä tekevälle työntekijälle työajan lyhennyskorvaus maksettiin todellisen ansion eli urakasta saadun keskituntiansion mukaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Riitta Beranger on vuosina 1989 - 1992 työskennellyt Jaakko Vaissin palveluksessa Vaissin tilalla. Berangerin palkka on määräytynyt siten, että hänelle on maksettu maatalouden työehtosopimuksen 18 §:n palkkaryhmän 1. mukaisen ohjetuntipalkan lisäksi henkilökohtaista lisää 3,82 markkaa tunnissa. Työsuhteensa kestäessä Beranger on tehnyt työtä sekä aika- että urakkapalkalla. Urakkatyössä työryhmälle on maksettu urakkalisä määrätyn kilomäärän ylittävältä pakatulta kaalimäärältä.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, miten maatalouden työehtosopimuksen 8 §:n 4. kohdan mukaan tulee urakkatyötä tekevälle työntekijälle suorittaa korvaus työajan lyhentämisvapaalta.

Mainitun työehtosopimuksen 8 §:n 4. kohdan mukaan työntekijälle maksetaan korvaus vapaan ajalta henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan.

Kantajaliitto on lähtenyt siitä, että mainittua määräystä sovellettaessa urakkatyötä tekevälle työntekijälle tulee suorittaa työajan lyhennyskorvaus sen palkanmaksukauden keskituntiansion mukaan, jolle työajan lyhennysvapaa kohdistuu. Työnantajapuolen mukaan Berangerille on tullut maksaa työajan lyhennyskorvaus käyttäen perusteena hänen henkilökohtaista tuntipalkkaansa, joka muodostuu ohjetuntipalkasta ja henkilökohtaisesta lisästä.

Työehtosopimuksen 8 §:n 4. kohdan määräys perustuu työehtosopimukseen osallisten välillä 10.1.1986 solmittuun sopimukseen työajan lyhentämisestä maatalous-, puutarha- ja turkistarhausalalla. Sopimuksen vapaan ajalta maksettavaa korvausta koskevan 5 §:n ensimmäisessä kappaleessa on todettu, että työntekijälle maksetaan korvaus vapaan ajalta henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan, turkistarhausalalla kuitenkin keskituntiansion mukaan. Sittemmin solmittuun maatalouden työehtosopimukseen vapaan korvaamista koskeva määräys on otettu siinä muodossa, että korvaus maksetaan henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan. Työehtosopimukseen osallisten välillä solmittuun turkistarhausalan työehtosopimukseen määräys on otettu samassa muodossa kuin se on ollut työajan lyhentämistä koskevassa sopimuksessa.

Työtuomioistuimessa kuultu työntekijäliittoa neuvotteluissa edustanut liiton silloinen toinen puheenjohtaja on kertonut, että työntekijäpuolella henkilökohtainen tuntipalkka on neuvotteluissa työnantajapuolelta saatujen vastausten perusteella ymmärretty palkaksi, joka työntekijälle käytännössä maksetaan. Puheenjohtajan mukaan urakkatyössä tämä tarkoittaa ohjetuntipalkkaa lisättynä suorituspalkkalisällä.

Työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen neuvotteluista esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että osapuolten tarkoituksena on ollut sopia vapaan korvaamisesta turkistarhausalalla keskituntiansion mukaan eli toisin kuin niillä muilla työehtosopimusaloilla, joilla asianosaiset myös solmivat työehtosopimukset. Kun asianosaiset ovat sopineet vapaan korvaamisesta turkistarhausalalla keskituntiansion mukaan ja muilla aloilla henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan, on myös työntekijäliiton edustajien tullut ymmärtää, että vapaan korvaaminen työajan lyhentämissopimuksessa tarkoitetuilla työehtosopimusaloilla määräytyy eri perusteen mukaan. Huomioon ottaen sen, mitä henkilökohtaisella palkalla työehtosopimuksissa yleensä on ymmärretty, eivät työntekijäliiton edustajat myöskään ole voineet perustellusti olla siinä käsityksessä, että henkilökohtaiseen tuntipalkkaan luetaan myös suorituspalkkatyöstä maksettavat lisät.

Työajan lyhentämisjärjestelmästä aikoinaan sovittaessa yleisenä periaatteena on ollut, että työajan lyhentäminen eri aloilla toteutetaan ansiotasoa alentamatta. Tästä yleisestä periaatteesta ei kuitenkaan vastoin työehtosopimukseen osallisten tarkoitusta ja työehtosopimuksen selvää sanamuotoa voida katsoa johtuvan, että työehtosopimuksen piirissä korvaus työajan lyhentämisvapaalta urakkatyötä tekevälle työntekijälle tulisi suorittaa kanteessa vaadituin tavoin.

Näin ollen ei Jaakko Vaissi maksaessaan Berangerille työajan lyhennyskorvauksen hänen henkilökohtaisen tuntipalkkansa mukaan ole tietensä rikkonut työehtosopimusta. Myöskään Maaseudun Työnantajaliitto ei siten ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Puu- ja erityisalojen liitto velvoitetaan korvaamaan Maaseudun Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla ja Jaakko Vaissin oikeudenkäyntikulut työtuomioistuimen kohtuullisiksi harkitsemilla 9 000 markalla, molemmat 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.