Labor court dismisses union appeal; majority consent validly obtained for trustee dismissal without counting the trustee themselves.

Kaupungin palveluksessa oli ollut asianomaisen luottamusmiehen lisäksi seitsemän sellaista työehtosopimukseen osallisen jäsenjärjestön jäsentä, jotka olivat voineet antaa työehtosopimuksen mukaisen suostumuksen luottamusmiehen irtisanomiseen. Heistä ainakin neljä oli antanut suostumuksen. Koska enemmistön muodostumista laskettaessa ei ollut otettava huomioon irtisanottavaa luottamusmiestä itseään, oli suostumus enemmistön antama. Kaupunki ei siten ollut toiminut työehtosopimuksen vastaisesti irtisanoessaan luottamusmiehen työsopimuksen eikä työmarkkinalaitos ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kysymys myös järjestön oikeudesta esittää kantajana vaatimuksia asiassa.

Kantajat Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Orimattilan kaupunki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisia sitovassa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1992 1993 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VIII LUKU

LUOTTAMUSMIEHET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

132 § Luottamusmiehen asema

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom. Työnantaja voi irtisanoa luottamusmiehen virkasuhteen/työsopimuksen vain, jos niiden viranhaltijain/työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, antaa siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan. Mikäli luottamusmiehen työsopimus puretaan ja luottamusmies riitauttaa purkamisen, on työnantajan maksettava luottamusmiehelle yhden kuukauden palkkaa vastaava määrä, mikäli kanne asiassa nostetaan neljän viikon kuluessa työsopimuksen purkamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 mom. Työntekijät Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin työsopimuslain (595/91) 47 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ovat lausuneet, että Orimattilan kaupunginvaltuusto oli kokouksessaan 7.12.1992 käsitellyt vuoden 1993 talousarviota ja siinä yhteydessä talousarvioon oli varattu maanrakennustyönjohtajan palkkaukseen talousarvion perustelujen mukaan 50 prosenttia palkkakustannuksista. Tämän vuoksi Orimattilan kaupungin tekninen lautakunta oli kokouksessaan 26.1.1993 tulkinnut kaupunginvaltuuston päättäneen maanrakennustyönjohtajan toimen lakkauttamisesta ja sanonut irti maanrakennustyönjohtaja Veijo Korolaisen 4.2.1993 alkaen viiden kuukauden irtisanomisajalla.

Korolainen oli toiminut STTK-J:n pääluottamusmiehenä. Kysymyksessä olevaan luottamusmiespiiriin olivat kuuluneet Veijo Korolainen, Markku Kiilava ja Hannu Ovaska Kuntien Rakennusmestariliitto ry:stä, Pekka Saarinen, Taimo Salminen ja Juhani Muuronen Kuntien Teknisten Liitto ry:stä, Antti Hälikkä Kuntien Maanmittausteknikot ry:stä sekä Osmo Koivisto Suomen Konepäällystöliitto ry:stä. Kiilava, Saarinen, Muuronen ja Hälikkä olivat 18.11.1992 antaneet suostumuksen pääluottamusmies Korolaisen irtisanomiseen. Koivisto oli antanut kyseisen suostumuksen 2.3.1993. Koivisto ja Kiilava olivat 1.2.1993 lukien työskennelleet silloin perustettavan ja sittemmin perustetun Orimattilan Vesi Oy:n lukuun.

Orimattilan kaupunginhallitus oli 9.11.1992 tehnyt esityksen maanrakennustyönjohtajan toimen lakkauttamisesta. Kaupunki oli velvoittanut kaupungin teknisen johtajan keräämään STTK-J:n jäseniltä suostumuksen Korolaisen irtisanomiseen. Suostumuksen saamisessa oli käytetty epäasiallisia menettelytapoja. Nimet oli haettu henkilökohtaisesti siten, ettei muita ollut ollut paikalla, ja henkilöille oli kerrottu, että kaupungin oli joka tapauksessa irtisanottava joku työnjohtoon kuuluva STTK-J:n jäsen. Näin oli annettu ymmärtää, että mikäli Korolaista ei irtisanottaisi, niin asianomaisen henkilön oma palvelussuhde saattaisi olla vaakalaudalla. Kun kaupunki ei 18.11.1992 ollut saanut enemmistön suostumusta Korolaisen irtisanomiselle, oli tekninen johtaja 4.12.1992 käynyt tapaamassa Korolaista ja esittänyt hänelle, että Korolaisen pitäisi erota pääluottamusmiestehtävästään. Kaikki ne STTK-J:n jäsenet, jotka eivät olleet antaneet suostumustaan pääluottamusmies Korolaisen irtisanomiseen, oli irtisanottu.

Maanrakennustyönjohtajan työt eivät olleet kokonaan loppuneet, vaan ne olivat siirtyneet muiden työntekijöiden hoidettaviksi. Lisäksi 1.12.1992 oli vapautunut kierrätyskeskuksen hoitajan paikka ja Korolainen oli ilmoittanut kaupungin tekniselle johtajalle ottavansa tehtävät vastaan, mutta siihen ei ollut suostuttu. Ratkaisua oli perusteltu sillä, että kierrätyskeskuksen hoitajan tehtävät teetettiin yksinomaan työllisyyslain nojalla velvoitetyöllistetyillä henkilöillä, jolloin palkkakustannuksissa oli säästetty. Joulukuussa 1992 tehtävät oli kuitenkin liitetty teknisen osaston maanrakennusmestarin tehtäviksi.

Asiassa oli 7.4.1993 käyty paikallisneuvottelu. Keskusneuvottelut olivat 24.5.1993 päättyneet erimielisyyteen.

Orimattilan kaupunki ei ollut saanut niiden viranhaltijain ja työntekijäin, joiden luottamusmiehenä Korolainen oli toiminut, enemmistön suostumusta ennen Korolaisen työsuhteen irtisanomista. Suostumuksen oli antanut ainoastaan neljä henkilöä kahdeksasta. Merkitystä ei ollut Koiviston irtisanomisen jälkeen 2.3.1993 antamalla suostumuksella. Koiviston suostumuksella ei ollut merkitystä senkään vuoksi, että tosiasiassa hän ja Kiilava olivat työskennelleet Orimattilan Vesi Oy:n lukuun 1.2.1993 alkaen.

Korolaisen työ ei ollut kokonaan päättynyt ja lisäksi Korolainen oli ilmoittanut suostuvansa ottamaan vastaan myös kierrätyskeskuksen hoitajan tehtävät, jotka oli joulukuussa 1992 liitetty teknisen osaston maanrakennusmestarin tehtäviin. Orimattilan kaupunki oli siten toiminut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentin vastaisesti. Tämän vuoksi Orimattilan kaupunki oli velvollinen suorittamaan Korolaiselle virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 6 momentin mukaisen korvauksen.

Kun kunnallinen työmarkkinalaitos ei siitä huolimatta, että asia oli saatettu sen tietoon, ollut ryhtynyt toimenpiteisiin valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi, oli kunnallinen työmarkkinalaitos myös velvollinen suorittamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

Korolaisen keskimääräinen kuukausiansio päivystyskorvauksineen oli ollut 12 700 markkaa. Korolaisen työsuhde oli alkanut 15.1.1981 ja huollettavana hänellä oli yksi alaikäinen lapsi. Työttömänä Korolainen oli ollut työsuhteen päättymisestä lähtien.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan Orimattilan kaupungin toimineen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentin vastaisesti irtisanoessaan maanrakennustyönjohtaja Veijo Korolaisen 26.1.1993. Lisäksi Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ovat vaatineet kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon, ja Orimattilan kaupungin velvoittamista suorittamaan Korolaiselle virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 6 momentin mukaisena korvauksena 30 kuukauden palkkaa vastaavat 381 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Orimattilan kaupunki ovat lausuneet, että Orimattilan kaupunginvaltuusto oli kokouksessaan 7.12.1992 käsitellyt vuoden 1993 talousarviota ja siihen liittyen päättänyt muun ohessa maanrakennustyönjohtajan tehtävän lakkauttamisesta.

STTK-J:n pääluottamusmiehenä toiminut maanrakennustyönjohtaja Korolainen oli irtisanottu kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1992 - 1993 mukaisesti Korolaisen 29.1.1993 vastaanottamalla, kaupungin teknisen lautakunnan 26.1.1993 tekemästä päätöksestä laaditulla pöytäkirjanotteella.

STTK-J:n alaisiin yhdistyksiin irtisanomisilmoituksen antamishetkellä oli kuulunut Korolainen mukaan lukien kahdeksan jäsentä, joista neljä oli 18.11.1992 antanut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentissa tarkoitetun suostumuksen pääluottamusmiehen irtisanomiseen. Irtisanomisen perusteeksi oli ilmoitettu kaupungin vaikea taloudellinen tilanne eli työsopimuslain 37 a §:ssä tarkoitetut taloudelliset syyt.

Ilmoitus Korolaisen valinnasta STTK-J:n pääluottamusmieheksi oli saapunut telefaxilla 29.10.1992 ja myöhemmin 8.3.1993 kirjeitse. Luottamusmiehen oikeudet alkoivat kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 129 §:n 4 momentin mukaan kunnalle toimitettavasta kirjallisesta ilmoituksesta. Korolaisen muodollinen luottamusmiesasema oli syntynyt 29.10.1992, mutta valinta oli johtunut lähinnä hänen työsuhteensa turvaamispyrkimyksestä.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentissa tarkoitettiin sanamuotonsa mukaisesti niiden viranhaltijain ja työntekijäin enemmistöä, joiden luottamusmiehenä viranhaltija tai työntekijä oli, eikä enemmistöä laskettaessa mukaan luettu luottamusmiestä itseään.

Korolaisen irtisanomisen oikeellisuutta harkittaessa lähtökohtana tuli pitää suostumuksen olemassaoloa irtisanomishetkellä 29.1.1993. Mainittuna ajankohtana pääluottamusmiehen irtisanomiseen voimassa olleet suostumukset olivat Kiilavalta, Saariselta, Muuroselta ja Hälikältä. Kiilavan ja Koiviston voitiin katsoa siirtyneen Orimattilan Vesi Oy:n palvelukseen aikaisintaan 17.2.1993, jolloin Orimattilan kaupungin ja mainitun osakeyhtiön välinen sopimus vesiyhtiön toiminnan käynnistämisestä oli tehty. Lisäksi työnantaja oli hankkinut Koiviston suostumuksen 2.3.1993, kun sekä työnantajalle että Koivistolle oli selvinnyt Konepäällystöliitto r.y:n kuuluminen STTKJ:hin.

Suostumusten saamiseksi ei ollut käytetty epäasiallisia menettelytapoja. Myöskään Salmisen ja Ovaskan irtisanomisella ei ollut yhteyttä suostumusten saamiseen. Edelleen kiistettiin Korolaisen väite siitä, että kaupungin tekninen johtaja olisi esittänyt 4.12.1992 Korolaiselle eroamista pääluottamusmiestehtävästä.

Mikäli vastoin vastaajapuolen käsitystä katsottaisiin, ettei kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentin mukaista suostumusta pääluottamusmies Korolaisen irtisanomiseen ollut ollut, niin myös Korolaiselle kuuluneet maanrakennustyönjohtajan työt olivat vähentyneet työsopimuslain 37 a §:n edellyttämällä tavalla eikä muun hänen ammattitaitoaan vastaavan työn järjestäminen ollut mahdollista.

Kierrätyskeskuksen hoitajan tehtävät oli teetetty yksinomaan työllisyyslain nojalla velvoitetyöllistetyillä henkilöillä. Työnantaja ei ollut velvollinen tarjoamaan irtisanotulle luottamusmiehelle irtisanomisen sijasta velvoitetyöllistettyjen tekemiä töitä. Maanrakennusmestarin tehtäviin kuuluivat nykyisin ainoastaan satunnaiset valvontakäynnit. Kierrätyskeskuksen toimintaan hän ei varsinaisesti osallistunut.

Korolaisen kuukausiansio oli ollut 11 700 markkaa. Päivystyskorvausta ei tullut ottaa huomioon mahdollista korvausta määrättäessä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Orimattilan kaupunki ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Muun muassa kunnallisen työmarkkinalaitoksen, STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n sekä Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n välillä 24.5.1993 tehdyllä sopimuksella ennen sitä tehtyihin kunnallisia kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin perustuvat oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet STTK-J:ltä ja sen alayhdistyksiltä KTN:lle ja sen alayhdistyksille. Sen vuoksi KTN on oikea kantaja jutussa. STTK-J:n kantajana tekemät vaatimukset jätetään tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Orimattilan kaupunginvaltuusto on kokouksessaan 7.12.1992 käsitellessään vuoden 1993 talousarviota päättänyt kaupungin maanrakennustyönjohtajan tehtävän lakkauttamisesta. Sen vuoksi kaupungin tekninen lautakunta on 26.1.1993 tekemällään päätöksellä irtisanonut kaupungin palveluksessa 15.1.1981 lukien olleen maanrakennustyönjohtaja Veijo Korolaisen työsopimuksen 4.2.1993 alkanein viiden kuukauden irtisanomisajoin.

Korolainen on luottamusmiesvaalissa 28.10.1992 valittu STTK-J:n alaisten yhdistysten pääluottamusmieheksi edustamaan kaupungin työntekijöitä. Luottamusmiesasema kaupunkiin nähden on syntynyt 29.10.1992, kun valinnasta on kirjallisesti ilmoitettu kaupungille.

Vuosien 1992 - 1993 kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen luottamusmiehen asemaa koskevan 132 §:n 3 momentin mukaan työnantaja voi irtisanoa luottamusmiehen työsopimuksen vain, jos niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, antaa siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, ettei Korolaisen työ ollut sopimuskohdassa tarkoitetulla tavalla kokonaan päättynyt. Asiassa on kanteen mukaan ensisijaisesti kysymys siitä, oliko niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä Korolainen oli, antanut irtisanomiseen suostumuksen. Toissijaisesti eli sen varalta, että enemmistön suostumusta ei katsottaisi annetuksi, kanteessa on kysymys siitä, että Korolaiselle olisi pitänyt järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Kaupungin saatua 29.10.1992 tiedon Korolaisen luottamusmieheksi valinnasta tekninen johtaja on pyytänyt kaupungin palveluksessa olleilta STTK-J:n alaisiin yhdistyksiin jäseninä kuuluneilta työntekijöiltä kirjallista suostumusta Korolaisen irtisanomiseen. Kaupungin palveluksessa on tuolloin tiedetty olleen Korolainen mukaan lukien seitsemän kyseisiin yhdistyksiin jäseninä kuuluvaa työntekijää. Heistä neljä on allekirjoittanut kaupungin pyytämän 18.11.1992 päivätyn suostumuksen Korolaisen irtisanomiseen. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että suostumukset olisi hankittu epäasiallisia menettelytapoja noudattaen.

Vasta Korolaisen irtisanomisen jälkeen on selvinnyt, että STTK-J:n erääseen jäsenjärjestöön on kaupungin palveluksessa kuulunut vielä yksi työntekijä. Hänen suostumustaan ei ollut näin ollen voitu tiedustella ennen luottamusmiehen irtisanomista. Asian selvittyä kaupunki on saanut 2.3.1993 hänen kirjallisen suostumuksensa Korolaisen irtisanomiseen.

Selvityksen mukaan mainittu 2.3.1993 suostumuksen antanut työntekijä ja eräs toinen 18.11.1992 päivätyn suostumuksen antanut työntekijä ovat tarkemmin selvittämättä jääneenä ajankohtana vuoden 1993 aikana siirtyneet Orimattilan Vesi Oy:n palvelukseen. Orimattilan kaupungin ja perustettavan Orimattilan Vesi Oy:n välillä 17.2.1993 tehdyn sopimuksen mukaan kaupungin tarkoituksena on ollut siirtää kaupunginvaltuuston 7.12.1992 hyväksymän yhtiön perustamispäätöksen mukaisesti kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen harjoittama yhdyskuntahuolto kaupungin kokonaan omistamalle yhtiölle. Kun otetaan huomioon, että kaupungin ja yhtiön välinen sopimus on tehty Korolaisen irtisanomisen jälkeen, työtuomioistuin katsoo, että mainitut kaksi työntekijää ovat olleet sen luottamusmiespiirin työntekijöitä, joilta suostumusta on työntekijöiden enemmistön selville saamiseksi tiedusteltava.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, miten enemmistö on tarkoitettu laskettavaksi kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentin tilanteessa. Määräyksen sanamuoto tukee työtuomioistuimen mielestä sitä tulkintaa, ettei enemmistön muodostumista laskettaessa oteta huomioon irtisanottavaa luottamusmiestä itseään. Orimattilan kaupungin palveluksessa on siten katsottava olleen seitsemän sellaista STTK-J:n jäsenjärjestön jäsentä, jotka ovat voineet antaa suostumuksen Korolaisen irtisanomiseen. Heistä ainakin neljä eli enemmistö on antanut suostumuksen. Näin ollen työtuomioistuimen ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko suostumuksen 2.3.1993 allekirjoittaneen työntekijän suostumus pätevästi annettu.

Orimattilan kaupunki ei siten ole toiminut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 3 momentin vastaisesti irtisanoessaan Korolaisen työsopimuksen eikä kunnallinen työmarkkinalaitos ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Näin ollen Korolaisella ei myöskään ole oikeutta kanteessa vaadittuun kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 132 §:n 6 momentin perusteella määräytyvään korvaukseen.

Tuomiolauselma

Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n ajama kanne hylätään.

Jutun laadun vuoksi kunnallinen työmarkkinalaitos saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Uski, Korpela ja Vertanen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.