Labor court dismisses dismissal claim where minor car wash error lacks serious cause but later fraud discovery justifies termination.

Pikahuollossa työskennellyt pikahuoltoteknikko oli työnantajan ohjeiden vastaisesti työaikanaan pessyt käytössään ollutta autoa harjapesukoneessa lunastamatta pesua varten tarvittavaa maksullista polettia. Huomioon ottaen sen käytännön, jota työpaikalla oli esitetyn selvityksen mukaan noudatettu työntekijöiden omien autojen pesuissa, ja työntekijän menettelystä työnantajalle aiheutuneen taloudellisen menetyksen vähäisyyden, ei työnantajalla työntekijän itsenäisestä asemasta huolimatta ollut ollut irtisanomissuojasopimuksesssa tarkoitettua erityisen painavaa syytä päättää työntekijän työsuhdetta tämän kysymyksessä olevan menettelyn johdosta.

Työsopimuksen päättämisen jälkeen työnantajan tietoon oli tullut seikkoja, joiden perusteella työnantajalla oli ollut perusteltua aihetta epäillä työntekijän syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn työnantajaa kohtaan. Kun työnantaja oli tämän vuoksi menettänyt työntekijään sen luottamuksen, jota työnantaja työntekijän itsenäisen aseman huomioon ottaen oli voinut työsuhteessa edellyttää, ei työnantajalta vallinneissa olosuhteissa ollut voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. Työnantaja ei näin ollen ollut menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä päättäessään työntekijän työsuhteen.

Kantaja Metallityöväen Liitto ry Vastaajat Autoalan Työnantajaliitto ATL ry Tikkurilan Salomaa Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 15.2.1990 allekirjoitetun ja 31.10.1993 saakka voimassa olleen auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välillä 14.6.1991 tehdyssä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa (jäljempänä irtisanomissuojasopimuksessa) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.

Sopimus ei siten 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään

1. Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella eikä työsopimuksen irtisanomista taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on Autoalan Työnantajaliitto ATL:ää ja Tikkurilan Salomaa Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että asentaja A oli toiminut Tikkurilan Salomaa Oy:n palveluksessa Toyota-autojen merkkikorjaamolla mekaanikkona 9.11.1987 - 31.3.1988 ja 1.4.1990 - 29.9.1992. A oli työskennellyt provisiopalkalla ja hänen keskimääräinen kuukausipalkkansa oli ollut noin 12 000 markkaa.

A oli 1.4.1988 - 31.3.1990 työskennellyt itsenäisenä yrittäjänä Tikkurilan Merkkihuolto Oy:ssä. Tänä aikana hän oli hoitanut Tikkurilan Salomaa Oy:n pikahuoltoa.

Työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen 29.9.1992. Työnantajan edustajana työsopimuksen purkamistilaisuudessa oli ollut korjaamopäällikkö. A:n lisäksi paikalla oli ollut luottamusmies. Työsopimuksen purkamisen syyksi oli ilmoitettu, että A oli pessyt 23.9.1992 kello 20 yhtiön harjapesukoneella luvatta ja ilman työmääräintä Datsunmerkkisen henkilöauton, jonka rekisterinumero oli UPS-627.

A:n työsopimuksen purkamisesta syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu työpaikalla 8.10.1992. A oli katsonut työsuhteensa purkamisen tapahtuneen laittomasti. Lisäksi A oli huomauttanut, että hänelle ei ollut ennen työsopimuksen purkamista annettu yhtään varoitusta eikä työnantaja ollut muutoinkaan ilmaissut tyytymättömyyttä hänen työhönsä tai käytökseensä. A oli myös todennut, että hänen työsuhteensa oli purettu täysin varoituksetta 29.9.1992. A oli myöntänyt pesseensä käytössään ollutta autoa, mikä A:n ilmoituksen mukaan oli ollut liikkeessä yleisenä tapana. Hänen mukaansa kaikki yhtiön palveluksessa olevat olivat pesseet autonsa harjapesukoneessa koneen joutoaikana. Tapahtuma-ajankohtana ei liikkeessä ollut A:n mukaan ollut yhtään asiakasta. Hänen työpisteensä oli myös ollut kunnossa eikä hänellä ollut ollut yhtään työtehtävää.

Työnantaja oli erimielisyysneuvotteluissa edelleen todennut, että henkilökunnalle oli jaettu toimitusjohtajan 31.8.1990 päivätty tiedote, jossa oli kerrottu, että pesut olivat maksullisia myös henkilökunnalle ja että henkilökunnalle myönnettiin pesuista 20 prosentin alennus. Lisäksi työnantajan taholta oli tuotu esille, että korjaamopäällikkö oli asentajapalaverissa käsitellyllä 9.12.1991 päivätyllä tiedotteellaan ilmoittanut asentajille, että omien autojen pesua ei tullut suorittaa korjaamon poleteilla, vaan poletit tuli ostaa itse. Samoin palaverissa oli tähdennetty, että kaikista työaikana tehdyistä töistä tuli avata työmääräin. Korjaamopäällikön tiedotteen mukaan omaa autoa voi korjata yhtiön tiloissa korjaamoiltoina.

Työnantajan taholta oli erimielisyysneuvotteluissa edelleen ilmoitettu, että yhtiön kanta oli se, että kaikki edellä mainitun kaltaiset väärinkäytökset kenen tahansa tekemänä johtivat työsuhteen välittömään purkamiseen ja että tämä linja aikaisempien tapausten valossa ja erikseen annetun informaation vuoksi oli myös ollut koko henkilökunnan tiedossa. Näistä syistä työnantaja oli katsonut A:n työsuhteen purkamisen oikeutetuksi ja välttämättömäksi.

Liittojen välisissä neuvotteluissa A:n työsopimuksen purkamista oli käsitelty 28.10.1992. Metallityöväen Liitto oli neuvotteluissa todennut, että A:n rike oli vähäinen. Koska A ei ollut kiistänyt virhettään eikä häntä ollut ennen huomautettu mistään, olisi kirjallinen varoitus Metallityöväen Liiton mielestä ollut paikallaan. Metallityöväen Liitto oli pitänyt työsuhteen purkamista perusteettomana toimenpiteenä. Autoalan Työnantajaliitto ATL oli katsonut työnantajan menetelleen lain ja sopimuksen mukaisesti varsinkin, kun työntekijän toimenkuvaan kuului myös asiakaslaskutus.

A ei ollut missään vaiheessa kiistänyt pesseensä kysymyksessä olevaa autoa. Pesu oli tapahtunut 23.9.1992 noin kello 20.15 A:n iltavuorossa, jolloin hänellä ei ollut ollut asiakkaita eikä keskeneräisiä töitä. Kysymyksessä olevan auton omistaja oli ollut A:n anoppi. Auto oli ollut A:n käytössä jo noin puolen vuoden ajan ja A oli käyttänyt autoa muun muassa työmatkoihinsa.

Koska Tikkurilan Salomaa Oy:llä ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiselle, yhtiöllä ei ollut myöskään ollut perustetta hänen työsopimuksensa purkamiselle. Koska A:n työsopimus oli päätetty vastoin irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä, oli A:lla oikeus saada korvausta työsopimuksensa perusteettoman päättämisen johdosta. Kohtuullisena korvauksena oli pidettävä A:n 12 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää, joka oli 144 000 markkaa.

A oli ollut työsuhteensa päättymisestä lukien työttömänä työnhakijana ja hän oli alkanut saada työttömyyspäivärahaa vasta kuuden viikon karenssin jälkeen.

Autoalan Työnantajaliitto ATL ei ollut toiminut asiassa millään tavoin estääkseen Tikkurilan Salomaa Oy:n irtisanomissuojasopimuksen vastaisen menettelyn.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Tikkurilan Salomaa Oy:n päättäneen A:n työsuhteen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ja vaatinut Tikkurilan Salomaa Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 144 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Autoalan Työnantajaliitto ATL:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Metallityöväen Liitto on asian esivalmistelussa ilmoittanut luopuvansa haastehakemuksessa esitetystä vaatimuksesta Tikkurilan Salomaa Oy:n tuomitsemisesta hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Tikkurilan Salomaa Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Tikkurilan Salomaa Oy oli purkanut A:n työsopimuksen kanteessa mainituin tavoin. Yhtiön menettelyn irtisanomissuojasopimuksen vastaisuutta harkittaessa oli kiinnitettävä huomiota siihen, että A työskenteli pikahuoltoteknikkona. Tässä työssä ei ollut työnjohtajaa valvomassa työntekijöiden työtä, vaan kyseisessä työtehtävässä toimiva henkilö otti itsenäisesti vastaan työtehtävän asiakkaalta, avasi sitä koskevan työmääräimen, suoritti varsinaisen huolto- tai korjaustoimenpiteen sekä luovutti työn asiakkaalle.

Työn itsenäisyys edellytti, että työnantajan tuli täysin voida luottaa työntekijäänsä, koska tämä vastasi tehdystä työstä suoraan asiakkaalle ja myös veloitti asiakasta varaosista ja tehdystä työstä. Pikahuoltoteknikolta edellytettiin siten normaalia korostetumpaa luotettavuutta ja rehellisyyttä.

Tikkurilan Salomaa Oy:n menettely asiassa oli ollut johdonmukainen. Toinen itsenäisessä asemassa ollut pikahuoltoteknikko oli keväällä 1992 tehnyt erääseen autoon huollon työmääräintä avaamatta ja ilman veloitusta. Myös tämän työntekijän työsopimus oli purettu välittömästi. Näin ollen A oli ollut tietoinen siitä, mihin hänen väärinkäytöksensä johti.

A ei myöskään ollut voinut olla epätietoinen siitä, että hänen menettelynsä oli ollut yhtiön antamien määräysten vastaista. Yhtiön henkilökunnalle oli jo 31.8.1990 jaettu tiedote, jossa oli ilmoitettu autojen pesujen olevan maksullisia myös henkilökunnalle. Korjaamopäällikkö oli 9.12.1991 antanut työnantajan puolesta määräyksen, jonka mukaan omien autojen pesua ei saanut suorittaa korjaamon poleteilla, vaan työntekijöiden tuli ostaa poletit itse. Autojen pesu työntekijöille oli sallittua ainoastaan joka toisena keskiviikkona pidettävissä korjaamoilloissa.

A:n käyttäytyminen olosuhteissa, joissa hän oli itsenäisesti suorittanut työtehtäviä, oli osoittanut, ettei Tikkurilan Salomaa Oy ollut voinut enää luottaa häneen. Siten työnantajalla oli ollut työsopimuslain 43 §:ssä mainittu tärkeä syy purkaa A:n työsopimus.

Edellä mainitun tapahtuman jälkeen yhtiön sisäisessä tarkastuksessa oli käynyt selville, että A sekä yhtiön palveluksessa aikaisemmin olleet kaksi muuta pikahuoltoteknikkoa olivat työaikana tehneet pikahuoltoja ainakin yhden asiakkaan autoon työmääräintä avaamatta, asiakkaalle yhtiön puolesta kuittia antamatta ja toimittamatta maksuja työnantajalle. Yhtiö oli tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Asiaa tutkivalta viranomaiselta saadun tiedon mukaan esitutkinta asiassa oli edelleen kesken, koska poliisi ei ollut tavoittanut kaikkia asiassa syyllisiksi epäiltyjä.

Korkein oikeus oli tuomiossaan n:o 1990:18 katsonut, että harkittaessa sitä, oliko työnantajalla ollut laillinen peruste työsopimuksen purkamiseen, otettiin huomioon myös sellainen seikka, josta työnantaja työsopimuksen purkaessaan ei ollut vielä tiennyt.

Näin ollen työnantajapuolelta voitiin purkuperusteena vedota myös rikosilmoituksessa mainittuun asiaan. Asiakas, jonka omistamasta autosta rikosilmoituksessa oli ollut kysymys, oli todistajien läsnä ollessa kertonut työnantajalle maksaneensa muun muassa entuudestaan tuntemalleen A:lle ilman kuittia rahaa vuosina 1990 - 1992 Tikkurilan Salomaa Oy:ssä tehdyistä huolloista.

Ennen työsopimuksen purkamista A:n kuukausipalkan määrä oli ollut 9 766 markkaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Tikkurilan Salomaa Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on vielä lausunut, että A:n työsopimus oli purettu 23.9.1992 tapahtuneen auton pesun johdosta. Työsopimuksen purkuhetkellä työnantajalla ei ollut ollut mitään muuta perustetta työsopimuksen purkamiselle. Työnantaja oli A:lle antamassaan 1.10.1992 päivätyssä työtodistuksessa katsonut A:n osoittaneen työssään kiitettävää ammattitaitoa ja täsmällisyyttä. Työnantajalla ei missään tapauksessa ollut ollut oikeutta purkaa tai irtisanoa A:n työsopimusta tapahtuneen auton pesun johdosta.

A oli ilmoittanut toisen vastineessa ilmoitetun purkuperusteen johdosta, että hän ei edes tuntenut asiakasta, joka oli kertonut työnantajalle rikosilmoituksen tekemiseen johtaneista seikoista. A oli myös kiistänyt menetelleensä epärehellisesti työnantajaa kohtaan. A oli kertonut silloin tällöin saaneensa huoltojen yhteydessä asiakkailta kahvirahaa. Tämä ei ollut kuitenkaan millään tavoin vaikuttanut laskutukseen puhumattakaan siitä, etteikö autoon kohdistuneita toimenpiteitä olisi kirjattu tietokoneelle ja tätä kautta laskutukseen. Rikostutkinnan keskeneräisyydestä huolimatta asia voitiin ratkaista työtuomioistuimessa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tikkurilan Salomaa Oy on 29.9.1992 purkanut palveluksessaan 9.11.1987 - 31.3.1988 ja 1.4.1990 - 29.9.1992 olleen A:n työsopimuksen. Työsopimuksen purkamisen syyksi työnantaja on ilmoittanut, että A on 23.9.1992 työaikana pessyt harjapesukoneessa ulkopuolisen henkilön omistamaa autoa työmääräintä avaamatta ja ilman veloitusta. Metallityöväen Liiton mukaan kysymyksessä on ollut A:n anopin omistama auto, joka on ollut A:n käytössä noin puolen vuoden ajan. A ei ole kiistänyt työnantajan työsopimuksen purkamisen syyksi ilmoittamaa menettelyään.

A on työskennellyt yhtiön Tikkurilan toimipisteen pikahuollossa pikahuoltoteknikkona. Pikahuollossa työskentelevien asentajien työ on normaalia asentajan työtä itsenäisempää, sillä pikahuollon työntekijät eivät työskentele työnjohdon välittömässä valvonnassa. Pikahuollon työntekijät ottavat työt vastaan suoraan asiakkailta, avaavat työtä koskevat työmääräimet, suorittavat itsenäisesti työn ja hinnoittelevat tehdyn työn. Työntekijät myös tarkistavat, että tehdyt toimenpiteet on merkitty työmääräimeen ja hyväksyvät työmääräimen. Tämän perusteella saadaan lasku tehdystä työstä. Sen jälkeen kun asiakas on maksanut saamansa laskun kassalle, pikahuollossa työn tehnyt asentaja luovuttaa auton asiakkaalle.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun korjaamopäällikön mukaan autoa koskeva työmääräin tulee avata aina, kun auto on otettu pikahuoltoon työtä varten. Tämä koskee myös auton pesuja. Tikkurilan Salomaa Oy:n työntekijöille jaetussa 31.8.1990 päivätyssä toimitusjohtajan tiedotteessa on muun muassa todettu, että henkilökunta-alennus auton pikapesun ohjelman hinnoista on 20 prosenttia ja mainittu, keneltä pikapesussa tarvittavia poletteja voi ostaa.

Korjaamopäällikkö on laatinut 9.12.1991 päivätyn tiedotteen, jossa muiden asioiden ohella on todettu, että omien autojen pesua ei saa suorittaa korjaamon poleteilla, vaan jokaisen on itse ostettava polettinsa tai pestävä autonsa käsin pesuhallissa korjaamoiltana. Tiedotteen sisältöä on selvitetty korjaamopäällikön kertoman mukana asentajapalaverissa, jollaisia työpaikalla pidetään viikottain.

Todistajana kuullun pääluottamusmiehen kertoman mukaan työnantajan edellä mainituista ohjeista huolimatta työntekijät ovat A:n työsopimuksen purkamiseen asti yleisesti pesseet käytössään olleita autoja ilman maksullista polettia, joskin osa työntekijöistä on saattanut työnantajan ohjeiden jälkeen myös ostaa pesua varten poletin. Pääluottamusmiehen mukaan noudatettu käytäntö on ollut myös työnjohtajien tiedossa. Korjaamopäällikkö on kiistänyt, että työpaikalla olisi noudatettu tällaista käytäntöä. Hänen mukaansa ainoastaan autonmyyjät pesevät työpaikalla esittelyautoja, vaihtoautoja ja käytössään olevia työsuhdeautoja ilman polettia. Korjaamopäällikön mukaan auton pesua varten tarvittavan poletin hinta vaihtelee 30:stä 80:een markkaan pesusta riippuen ja pesusta aiheutuva kustannus työnantajalle on noin 10 markan suuruinen.

A on pikahuollossa työskennellessään toiminut itsenäisessä asemassa ilman välitöntä työnjohtoa ja hänellä on ollut myös vastuu siitä, että työnantaja saa asianmukaiset maksut niistä työsuorituksista, jotka tehdään työaikana työnantajan tiloissa ja välineitä käyttäen. Pestessään edellä tarkoitetun auton työaikana ilman asianmukaista veloitusta on A tietensä menetellyt vastoin työnantajan määräyksiä. Huomioon ottaen sen käytännön, jota pääluottamusmiehen mukaan auton pesujen yhteydessä työpaikalla on noudatettu, ja A:n menettelystä työnantajalle aiheutuneen taloudellisen menetyksen vähäisyyden, ei työnantajalla A:n asemasta huolimatta työtuomioistuimen mielestä ole kuitenkaan ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä päättää A:n työsuhdetta pelkästään tämän edellä tarkoitetun menettelyn perusteella.

Työnantajapuolelta on A:n työsopimuksen purkamisen perusteeksi esitetty vielä, että A:n työsuhteen päättymisen jälkeen työnantajan tietoon on tullut, että A on yhdessä kahden muun yhtiön palveluksessa olleen pikahuollossa työskennelleen työntekijän kanssa tehnyt pikahuoltoja ainakin yhden asiakkaan autoon työmääräintä avaamatta, asiakkaalle kuittia antamatta ja tilittämättä vastaanotettuja maksuja työnantajalle. Työnantaja on tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Esitutkinta on ollut kesken asian ollessa käsiteltävänä työtuomioistuimessa.

Edellä tarkoitettu auton omistaja on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kertonut huollattaneensa autoa säännöllisin välein Tikkurilan Salomaa Oy:n pikahuollossa. Todistaja on kertonut maksaneensa huolloista noin 300-400 markkaa kerralla. Maksut hän on aina suorittanut suoraan pikahuollossa työn tehneelle työntekijälle ja myös A:lle niissä tapauksissa, joissa A on suorittanut huollon. Todistajan mukaan merkinnät auton huoltokirjaan on aina tehty ennen maksun suorittamista, mutta todistaja ei ollut koskaan nähnyt sitä, kuka henkilö merkinnät oli tehnyt.

Korjaamopäällikön mukaan huoltokirjaan tehdyistä huoltojen päivämääriä koskevista merkinnöistä ei voida päätellä, kenen käsialalla ne on tehty. Korjaamopäällikkö on edelleen kertonut, että huoltokirjan merkintöjen mukaan kaksi huolloista olisi tehty sunnuntaipäivinä, vaikka Tikkurilan Salomaa Oy:n pikahuolto ei ole auki sunnuntaina. Pääluottamusmiehen kertoman mukaan korjaamomestari ja korjaamosihteeri, jolle pikahuollossa työskentelevät työntekijät toimittavat allekirjoittamansa työmääräimet tarkastettavaksi, ovat kertoneet pääluottamusmiehelle, että huoltokirjan merkintöjä ei ole tehty A:n käsialalla. Epäselväksi on jäänyt, onko tämä seikka työntekijäpuolen taholta esitetty myös työnantajalle.

Vaikka huoltokirjan merkinnöistä sinänsä ei ole pääteltävissä A:n suorittaneen kysymyksessä olevia huoltoja, on työnantajalla auton omistajan A:n toimintaa koskevan kertomuksen johdosta ollut kuitenkin perusteltua aihetta epäillä A:n syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn työnantajaa kohtaan. Työnantaja on tämän vuoksi menettänyt A:han sen luottamuksen, jota työnantaja A:n itsenäisen aseman huomioon ottaen on voinut työsuhteessa edellyttää. Näin ollen työnantajalta ei vallinneissa olosuhteissa ole voitu kohtuudella edellyttää A:n työsuhteen jatkamista, eikä yhtiö siten A:n työsuhteen päättäessään ole menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n määräyksiä.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Kanne muilta osin hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Tikkurilan Salomaa Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Äimälä, Rautiainen, Vertanen ja Hölttä jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.