Labor court orders employer to pay redundancy pay when termination reason remains unproven.

Työnantaja oli ensin lomauttanut työntekijän ja sitten työn vähyyden vuoksi irtisanonut hänen työsopimuksensa. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsottu työntekijän olleen toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa työnantajaan.

Kun näyttämättä oli jäänyt, että työntekijä olisi itse irtisanonut työsopimuksensa, työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka.

Näyttämättä oli sen sijaan jäänyt, että työntekijän irtisanominen olisi johtunut muusta syystä kuin irtisanomisilmoituksessa mainitusta työn vähyydestä.

Kantaja Rakennusliitto ry Vastaajat Hämeenlinnan Parketti Oy Hämeenlinnan Parketti Oy:n konkurssipesä

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rakennusliiton ja Lattiapäällysteyhdistys r.y:n välillä 30.12.1991 solmitussa lattianpäällystysalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Irtisanomissuojasopimus

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja Rakennusliiton kesken marraskuun 13. päivänä 1991 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 4 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖSOPIMUKSEN PÄÄTTÄMISTÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Määräaikainen työsopimus

1. Työsopimus on määräaikainen silloin, kun se on tehty määräajaksi tai määrättyä työtä koskevaksi tai sen kestämisaika muutoin käy ilmi sopimuksen tarkoituksesta.

2. Määräaikainen työsopimus lakkaa 1. momentissa tarkoitetun työkauden päättyessä ilman irtisanomista, ellei toisin ole sovittu. Mikäli työsopimuksen määräaikaisuutta ei ole määrätty kalenteriajan mukaan, työnantajan on hyvissä ajoin ilmoitettava työntekijälle odotettavissa olevasta työsuhteen päättymisestä, milloin se riippuu sellaisesta seikasta, joka on työnantajan mutta ei työntekijän tiedossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain mukaista syytä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §

Irtisanomisajat

1. Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava vähintään seuraavia irtisanomisaikoja

työsuhde on jatkunut keskeytyksettä

irtisano-

misaika

enintään 2 vuotta

3 viikkoa

yli 2 vuotta mutta enintään 5 vuotta

6 viikkoa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

2. Jos työntekijä on ennen lomautuksen täytäntöönpanoa saanut hyväkseen lomautusilmoitusajan ja työnantaja ennen lomautuksen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä oikeus vahinkonsa korvauksena irtisanomisajan palkkaan siltä osin kuin hänen irtisanomisaikansa ylittää ilmoitusajan, jolla lomautus on pantu täytäntöön.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUSTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

13 §

Lomautuksen perusteet ja ilmoitusaika

1. Työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa.

2. Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa työsopimuksen, hän voi irtisanomisen sijasta vähintään kahden (2) viikon ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Mikäli ilmoitus lomautuksesta on annettu työvuoron ensimmäisen tunnin aikana lasketaan sanottu päivä ensimmäiseksi päiväksi lomautusilmoitusaikaa laskettaessa. Työnantaja, joka ei noudata lomautusilmoitusaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan lomautusilmoitusajalta.

3. Samalla tavalla työnantaja voi määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi työsopimuslain 30 §:n (723/88) perusteella. Työn vähenemistä on tällöin pidettävä tilapäisenä silloin, kun työnantaja voi 90 päivän kuluessa työn lakkaamisesta tarjota työntekijälle työtä tämän sopimuksen 27 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 §

Tilapäinen työ lomautuksen kestäessä

1. Mikäli lomautuksen kestäessä ilmaantuu tilaisuus tarjota tilapäistä työtä, työnantaja voi keskeyttää lomautuksen ilmoittamalla siitä työntekijälle ainakin kahta (2) päivää ennen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 §

Lomautuksen päättyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Mikäli työsopimus on jo lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä ehdollisesti irtisanottu, lomautus ja työsuhde päättyvät irtisanomisilmoituksen mukaisesti, jos työnantaja ei 90 päivän kuluessa lomautuksen alkamisesta ole voinut järjestää työntekijälle tämän ammattitaitoa vastaavaa työtä tämän sopimuksen 27 §:n mukaisesti. Työnantajan tulee lähettää työntekijälle työsuhteen päättymistä koskeva ilmoitus sen jälkeen kun 90 päivän määräaika on kulunut umpeen eikä työnantaja ole tänä aikana voinut järjestää työntekijälle työtä tämän sopimuksen 27 §:n mukaisesti.

4. Edellä 3 kohdassa mainitussa tapauksessa työntekijällä on työsuhteen päättyessä oikeus vahinkonsa korvauksena irtisanomisajan palkkaan siltä osin, kuin hänen irtisanomisaikansa ylittää lomautusilmoitusajan, jolla lomautus on pantu täytäntöön.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusliitto on Hämeenlinnan Parketti Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että laatta-asentaja Kimmo Virtanen oli ollut Hämeenlinnan Parketti Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa vuodesta 1989 alkaen. Yhtiö oli lomauttanut Virtasen 4.5.1991 toistaiseksi. Lomautus oli toimeenpantu ilman ennakkoilmoitusaikaa. Yhtiö oli 28.2.1992 ilmoittanut Virtasen työsuhteen päättyvän, koska yhtiöllä ei ollut ollut tarjota Virtaselle työtä 90 päivän kuluttua lomautuksen alkamisesta. Työsuhteen päättämisen tosiasialliseksi syyksi yhtiö oli myöhemmin ilmoittanut Virtasen harjoittaman kilpailevan toiminnan.

Virtasen työsuhteen päättämiseen liittyvistä maksuvelvoitteista oli neuvoteltu Lattiapäällysteyhdistyksen ja Rakennusliiton välillä. Asia oli kuitenkin jäänyt erimieliseksi, koska Hämeenlinnan Parketti Oy oli katsonut, että Virtaselle ei tullut suorittaa mitään. Rakennusliitto oli neuvottelujen päättyessä ilmoittanut vievänsä asian työtuomioistuimeen ja vaativansa siellä vahvistettavaksi, että Hämeenlinnan Parketti Oy oli menettelyllään rikkonut voimassaolevaa työehtosopimusta.

Koska Hämeenlinnan Parketti Oy oli päättänyt Virtasen työsuhteen noudattamatta irtisanomisaikaa, Virtasella oli irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen 7 §:n perusteella oikeus kuuden viikon irtisanomisajan palkkaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Hämeenlinnan Parketti Oy on rikkonut lattianpäällystysalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen 4 §:ää ja vaatinut Hämeenlinnan Parketti Oy:n velvoittamista suorittamaan Virtaselle irtisanomisajan palkkaa 14 832 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.2.1992 lukien. Rakennusliitto on vielä vaatinut Hämeenlinnan Parketti Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen 4 §:n rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Hämeenlinnan Parketti Oy on vastineessaan, johon konkurssipesä on sittemmin yhtynyt, lausunut, että Virtanen oli työskennellyt yhtiön palveluksessa määräaikaisissa työsuhteissa 29.5. - 12.12.1989, 21.3. 21.6.1990, 3.9.1990 - 30.4.1991, 22.5. - 17.6.1991 ja 5.8. - 16.8.1991. Työsopimukset Virtasen kanssa oli tehty aina työmaakohtaisesti. Virtanen oli ollessaan työsuhteessa yhtiöön ollut sairaslomalla 20.11. - 18.12.1989, 26.5. - 21.6.1990 ja 2.4. - 30.4.1991.

Virtasen 30.4.1991 päättyneen työsuhteen jälkeen hänelle oli annettu ilmoitus, joka oli ollut sisällöltään lomautusilmoitus. Virtanen oli tämän jälkeen työskennellyt eräällä työmaalla 22.5. - 17.6.1991. Hän oli 22.6.1991 käynyt itse päättämässä työsuhteensa Hämeenlinnan Parketti Oy:hyn. Virtanen oli hakenut verokirjansa ja ilmoittanut irtisanovansa työsuhteensa. Hän oli samalla todennut, että hän ei enää palaisi työhön yhtiöön. Virtaselle oli tämän jälkeen tarjottu vielä viiden päivän pituista urakkaa, jota hän oli ollut tekemässä 5.8 - 16.8.1991. Kysymyksessä oli ollut yksittäinen rappusten tekoa koskeva urakka, joka ei ollut jatkanut Virtasen työsuhdetta yhtiöön eikä myöskään luonut uutta työsuhdetta yhtiön ja Virtasen välille. Koska Virtanen oli itse 21.6.1991 päättänyt työsuhteensa eikä hän oman ilmoituksensa mukaan ollut ollut enää työnantajan käytettävissä, ei hänellä myöskään ollut oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

Virtanen oli yhtiön palveluksessa ollessaan ja myös tämän jälkeen toiminut liikkeenharjoittajana. Yritys, jonka työssä Virtanen oli ollut mukana, oli toiminut nimellä Laattatyö Virtanen & Takala.

Hämeenlinnan Parketti Oy:n Virtaselle 28.2.1992 lähettämä kirje ei ollut ollut tosiasioita vastaava. Kirjeen lähettäjä ei ollut tiennyt Virtasen työsuhteen päättyneen hänen irtisanoutumiseensa jo kesällä 1991. Virtasen irtisanomisajan palkkavaatimus perustui ainoastaan tuohon 28.2.1992 lähetettyyn virheelliseen ilmoitukseen.

Hämeenlinnan Parketti Oy:n omistus oli vaihtunut tällä välin ja uusilla omistajilla ei ollut ollut tietoja vanhoista tapahtumista. Osittain tästä syystä työnantaja ei ollut juurikaan ottanut osaa liittojen väliseen neuvotteluun, eikä työnantaja myöskään ollut ymmärtänyt neuvottelujen merkitystä asiassa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Hämeenlinnan Parketti Oy ja sen konkurssipesä ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennusliitto on vielä lausunut, että Virtasen työsuhde Hämeenlinnan Parketti Oy:hyn oli jatkunut toistaiseksi voimassa olevana 29.5.1989 alkaen. Yhtiön ilmoittamat määräaikaisten työsuhteiden väliajat ennen lomautusilmoituksen antamista olivat kokonaisuudessaan olleet sellaisia aikoja, jolloin Virtanen oli ollut sairaslomalla. Virtanen oli lopettanut itsenäisenä liikkeenharjoittajana toimimisen ennen kuin hänen työsuhteensa Hämeenlinnan Parketti Oy:hyn oli alkanut. Virtanen oli muun muassa verotoimistolle 28.6.1989 tekemässään maksuunpannun ennakon muutoshakemuksessa ilmoittanut lopettaneensa yritystoiminnan 30.3.1989.

Hämeenlinnan Parketti Oy oli 30.3.1992 esittänyt Virtaselle määräaikaisen työsopimuksen tekemistä. Kun Virtanen tuolloin oli vaatinut irtisanomisajan palkkaansa 28.2.1992 päättyneestä työsuhteestaan, yhtiön taholta oli ilmoitettu, että irtisanomisajan palkkaa ei maksettu ja että Virtanen sai unohtaa työt. Virtasen työsuhteen päättämisen tosiasiallisena syynä oli ollut työnantajan virheellinen käsitys siitä, että Virtanen harjoitti kilpailevaa toimintaa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kimmo Virtanen on ollut työsuhteessa Hämeenlinnan Parketti Oy:hyn 29.5.1989 lukien. Rakennusliiton mukaan kysymyksessä on ollut toistaiseksi voimassa oleva työsuhde. Työnantajan Virtaselle antaman 23.4.1992 päivätyn työtodistuksen mukaan Virtanen on ollut yhtiön palveluksessa ajanjaksot 29.5. - 18.12.1989, 21.3. - 21.6.1990, 3.9.1990 - 30.4.1991, 22.5. - 17.6.1991 ja 5.8. - 16.8.1991. Ensiksi mainitusta ajanjaksosta Virtanen on työnantajan mukaan ollut sairaslomalla 20.11. - 18.12.1989, minkä jälkeen hän on ollut poissa työstä 20.3.1990 saakka. Toisen edellä mainitun työssäolojakson aikana Virtanen on työnantajan ilmoituksen mukaan ollut sairaslomalla 29.5. - 21.6.1990, minkä jälkeen hän on ollut poissa työstä 2.9.1990 saakka. Tämän jälkeen alkaneen kolmannen työssäolojaksonsa aikana Virtanen on ollut sairaslomalla 2.4. - 30.4.1991 ja sen jälkeen poissa työstä 21.5.1991 saakka.

Hämeenlinnan Parketti Oy on 4.5.1991 ilmoittanut työn vähyyden vuoksi lomauttavansa Virtasen mainitusta päivästä alkaen toistaiseksi. Lomautuksen alkamisen jälkeen Virtanen on ollut työssä edellä todetuin tavoin kaksi eri ajanjaksoa touko-kesäkuussa 1991 ja elokuussa 1991.

Rakennusliiton mukaan Virtasen työssäoloaikojen väliset poissaolot ennen lomautusta ovat johtuneet sairaslomasta. Rakennusliiton mukaan työnantaja on merkinnyt työssäolojaksoihin sairaslomien osuudet vain siltä ajalta, jolta työnantajalla on ollut työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkanmaksuvelvollisuus. Epäselväksi on jäänyt, ovatko Virtasen työkyvyttömyysjaksot jatkuneet vielä ajankohtina, jolloin Virtanen sairaslomien päättymisen jälkeen on ollut työnantajan ilmoituksen mukaan poissa työstä.

Yhtiö on ilmoittanut Virtasen olleen määräaikaisissa työsuhteissa. Yhtiön mukaan työsopimukset on tehty aina työmaakohtaisesti. Selvitystä ei ole esitetty siitä, mitä Virtasen ja työnantajan kanssa on sovittu Virtasen tullessa yhtiön palvelukseen. Työtuomioistuimessa kuullun yhtiön henkilöstöpäällikön mukaan yhtiön palveluksessa olevat työntekijät on otettu yleensä toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Hänen mukaansa Virtanen on kuitenkin ollut eri asemassa kuin muut työntekijät, koska Virtasella on ollut oma vastaavalla alalla toimiva yritys. Henkilöstöpäällikön mukaan Virtaselle on kuitenkin maksettu palkka kuten muillekin työntekijöille, eikä häntä tässä suhteessa ole pidetty itsenäisenä yrittäjänä.

Virtasen ollessa lomautusilmoituksensa mukaisesti lomautettuna hän on 22.5.1991 - 17.6.1991 kestäneen työjaksonsa päättymisen jälkeen käynyt työpaikalla pyytämässä työnantajalta verokorttinsa. Henkilöstöpäällikön mukaan Virtanen on tuossa yhteydessä ilmoittanut, "että hän ei enää näitä luukkuja ikinä aukaise." Henkilöstöpäällikkö on ilmoittanut ymmärtäneensä tämän Virtasen toteamuksen hänen toimittamakseen irtisanomiseksi. Tämän jälkeen Virtanen on kuitenkin ollut työssä vielä 5.8. - 16.8.1991.

Rakennusliitto on kiistänyt Virtasen irtisanoneen työsopimuksensa kesäkuussa 1991.

Yhtiö on ilmoittanut Virtaselle 28.2.1992 päivätyllä kirjeellä hänen työsuhteensa päättymisestä, koska työnantaja ei lomautuksen kestettyä 90 päivää ollut voinut tarjota Virtaselle uutta työtä. Työnantajan ilmoituksen mukaan kirjeen lähettäminen on johtunut erehdyksestä, koska kirjeen lähettäjän tiedossa ei ole ollut Virtasen työsuhteen päättyminen jo kesällä 1991. Henkilöstöpäällikön kertoman mukaan lomautusilmoituksia on lähetetty samana ajankohtana Virtasen lisäksi yhdelle tai kahdelle muullekin työntekijälle. Henkilöstöpäällikön mukaan toimeenpiteellä on haluttu poistaa työnantajan kortistosta sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole olleet yhtiön palveluksessa.

Rakennusliitto on edelleen katsonut, että Virtasen irtisanominen on tapahtunut epäasiallisin perustein. Rakennusliiton mukaan Virtasen työsuhteen päättämisen tosiasiallisena syynä on ollut työnantajan virheellinen käsitys siitä, että Virtanen harjoittaa kilpailevaa toimintaa. Hämeenlinnan verotoimistolle kesäkuussa 1989 tekemässään maksuunpannun ennakon muutoshakemuksessa Virtanen on ilmoittanut lopettaneensa yritystoiminnan 30.3.1989. Henkilöstöpäällikön mukaan hänen tiedossaan on ollut, että Virtanen on harjoittanut yritystoimintaa. Henkilöstöpäällikkö ei kuitenkaan varmuudella ole pystynyt sanomaan sitä, että Virtanen olisi harjoittanut yritystoimintaa yhtiön palveluksessa ollessaan.

Virtanen on toukokuussa 1991 lomautettu työn vähyyden vuoksi toistaiseksi ja lomautuksen kestäessä hän on ollut työssä kahtena lyhyehkönä ajanjaksona viimeksi elokuussa 1991. Kun Virtaselle ei ole tämän jälkeen ollut tarjota työtä, on työnantaja 28.2.1992 ilmoittanut päättävänsä työsuhteen, koska lomautuksen jälkeen 90 päivän aikana Virtaselle ei ole voitu tarjota työtä. Huomioon ottaen Virtasen lomautuksen alkamisen jälkeisestä työskentelystä esitetyn selvityksen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Virtasen irtisanominen olisi johtunut kanteessa tarkoitetusta Virtasen kilpailevasta toiminnasta ja siten muusta kuin irtisanomisilmoituksessa mainitusta syystä. Näyttämättä on jäänyt, että työnantaja olisi Virtasen irtisanomisen yhteydessä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkonut työehtosopimuksen 4 §:ää, jolla perusteella hyvityssakkoa on kanteessa vaadittu.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Hämeenlinnan Parketti Oy:n suorittamaan Virtaselle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 14 832 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.2.1992 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Hämeenlinnan Parketti Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Oikeudenkäyntikuluista Hämeenlinnan Parketti Oy:n konkurssipesän on vastattava yhteisvastuullisesti yhtiön kanssa 1 500 markan osalta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Äimälä, Kontio, Palanko-Laaka ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.