Labor court dismissed union claim that employer violated work rules via intimidation during work hour reduction negotiations.

Kysymys siitä, oliko työnantaja menettelyllään rikkonut työntekijöiden työsopimuksen ehtoja, oli työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton työsopimuslain tulkintakysymys.

Työnantaja oli työajan lyhentämistä koskevissa neuvotteluissa yhtiön toiminnan lakkauttamista sekä työntekijöiden irtisanomista ja lomauttamista uhkauksena käyttämällä painostanut pääluottamusmiestä ja muita työntekijöitä suostumaan työajan lyhentämiseen työnantajan esittämällä tavalla. Työnantajan menettely oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työaikamääräyksiin. (Ään.)

Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Kemian Teollisuuden Työnantajaliitto KTTL r.y. Napite Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 26.1.1990 allekirjoitetussa kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖAIKA

6 § Säännöllinen työaika

Työaikalain noudattaminen

1. Työaikaan nähden noudatetaan voimassa olevan lain säännöksiä.

2. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Työajan lyhentäminen päivä- ja yksi- ja kaksivuorotyössä

Soveltamisala

1. Työajan lyhennys koskee niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Näitä työaikamuotoja ovat normaalisti päivätyö, kaksivuorotyö sekä jatkuva yksivuoro- ja kaksivuorotyö. Lisäksi edellytetään, että työntekijällä on enintään 30 arkipäivän pituinen vuosiloma sekä että hänen vuotuista työaikaansa lyhentävät muutoin vain kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä ja vapunpäivä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vapaan kertyminen

3. Vapaata annetaan tehdyistä säännöllisistä työpäivistä seuraavasti:

Vähintään

17 työpäivää

vapaa

"

35 "

vapaata

"

53 "

"

"

71 "

"

"

88 "

"

"

105 "

"

"

122 "

"

"

139 "

"

"

156 "

"

"

173 "

"

"

190 "

"

"

207 "

12,5

"

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ansiotaso

5. Kuukausipalkkaisella työntekijällä ansionmenetys kompensoidaan säilyttämällä työntekijän kuukausipalkka ennallaan.

Tuntipalkkaisten työntekijöiden ansionmenetys kompensoidaan siten, että vuonna 1990 maksetaan 11,5 ja vuonna 1991 12,5 lyhennysvapaapäivältä keskituntiansion mukainen korvaus.

Tuntipalkkaisilla työntekijöillä lyhennysvapaista ensimmäinen on palkaton, ellei paikallisesti toisin sovita. Vuonna 1991 kaikki lyhennysvapaapäivät ovat palkallisia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:ää ja Napite Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Napite Oy:n tehtaanjohtaja oli ilman edeltäviä yhteistoimintaneuvotteluja 11.12.1990 kirjallisesti ilmoittanut, että vuonna 1991 työehtosopimuksen 7 §:ssä tarkoitettu työajan lyhentäminen toteutetaan perjantaipäivisin annettavana 2,5 tunnin päivittäisenä työajan lyhennyksenä. Työehtosopimuksen mukaan kuitenkin vain asioimisvapaa oli voitu antaa osapäivinä. Työnantajan esittämän työajan lyhennyksen yhteydessä oli joka tapauksessa ollut tarkoitus toteuttaa ansionmenetyksen kompensointi.

Lyhennettyä työaikaa oli Napite Oy:ssä alettu toteuttaa 1.2.1991 alkaen. Ennen työajan lyhennyksen toteuttamista pääluottamusmies oli todennut työaikajärjestelyn työehtosopimuksen vastaiseksi ja toimittanut työnantaja- ja työntekijäliitoille paikallisen erimielisyysmuistion. Työnantaja ei pyynnöstä huolimatta ollut suostunut merkitsemään erimielisyysmuistioon omaa kantaansa. Vaikka työajan lyhentäminen oli mainittu vaihtoehdoksi lomautuksille ja irtisanomisille, Napite Oy:ssä oli jo ennen työajan lyhentämisen toteuttamista 25.1.1991 käynnistetty neuvottelut työvoiman vähentämisestä. Kevään 1991 aikana työnantaja oli sekä lomauttanut että irtisanonut työntekijöitä.

Työantajan toteuttama työaikajärjestely oli työehtosopimuksen 6 ja 7 §:n vastainen sen vuoksi, että työajan lyhennys oli toteutettu yksipuolisesti antamalla lyhennys vajaina työpäivinä, ja ennen kaikkea sen vuoksi, että työajan lyhennys oli toteutettu ilman työehtosopimuksen 7 §:n 5 kohdassa edellytettyä ansionmenetyksen kompensaatiota. Yksittäisten työntekijöiden ja luottamusmiehen suostumukset olivat työehtosopimuslain 6 §:n perusteella vailla merkitystä. Kysymyksessä ei myöskään ollut työehtosopimuksen 40 §:ssä tarkoitettu työehtosopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskeva erimielisyys, vaan eturiita, jonka työnantaja oli työntekijöitä painostamalla ratkaissut edukseen.

Työnantajan menettelyä sopimuksen ja suostumusten allekirjoittamisen yhteydessä voi kuvata oikeustoimilain 31 §:n mukaiseksi toisen riippuvaisen aseman hyväksikäyttämiseksi, oikeustoimilain 30 §:n mukaiseksi petolliseksi viettelyksi ja oikeustoimilain 29 §:n mukaiseksi oikeudenvastaiseksi pakottamiseksi. Pääluottamusmiehen asema Napite Oy:ssä oli ollut epämääräinen muun muassa sen vuoksi, että työnantaja ei ollut esimerkiksi 22.1.1991 pidetyssä työsuojelutarkastuksessa tunnustanut pääluottamusmiehen luottamusmiesasemaa, vaan oli ottanut työntekijöiden edustajaksi oman luottohenkilönsä, joka oli varatyösuojeluvaltuutettu.

Työnantajan puhdasta painostustarkoitusta osoitti lomauttamisilla ja irtisanomisilla uhkailun osalta se, ettei työnantaja ollut aikonutkaan luopua mainituista toimenpiteistä. Kysymyksessä eivät ole olleet vakaviksi tarkoitetut neuvottelut työvoiman vähentämisen vaihtoehdoista. Uhkaukset olivat joukkoluonteisesti kohdistuneet koko työntekijäkuntaan ja pääluottamusmieheen erityisesti ammattiosaston edustajana. Työnantaja oli kohdistanut myös erityisiä uhkauksia sairasteleviin ja raskaana oleviin työntekijöihin sekä pienten lasten äiteihin ja vielä erityisesti ammattiliiton jäseniin. Uhkailu käsitti työehtosopimuksen työaikamääräyksiin kohdistuvan työtaistelutoimenpiteen.

Napite Oy oli rikkonut tietensä työehtosopimuksen 7 §:ää toteuttamalla työajan lyhennyksen vajaina työpäivinä ja jättämällä ansionmenetyksen kokonaan kompensoimatta.

Syntyneestä erimielisyydestä oli liittojen välillä neuvoteltu ensimmäisen kerran 1.2.1991 ja tämän jälkeen toistuvasti. Kemian Työntekijäin Liiton lakimies oli kiirehtinyt erimielisyysmuistion laatimista 11.8.1991 päivätyllä kirjeellä. Uusi liittojen välinen neuvottelu oli sovittu käytäväksi 3.10.1991. Neuvottelua varten työntekijäliitto oli toimittanut työnantajaliittoon 1.10.1991 viikottaisen työajan muuttamista käsittelevän muistion. Liittojen väliset neuvottelut olivat päättyneet asiallisesti ottaen erimielisinä, vaikka työnantajaliitto ei ollut kyennyt kirjallisesti ilmoittamaan kantaansa erimielisyyteen.

Vaikka liittojen välisiä neuvotteluja oli käyty kymmenen kuukauden ajan, työnantajaliitto ei ole esittänyt mitään selvitystä toimenpiteistä, joihin se olisi ryhtynyt sopimuksen vastaisen tilan oikaisemiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Napite Oy on menetellyt työehtosopimuksen 7 §:n vastaisesti toteuttaessaan työajan lyhentämisen ilman ansionmenetyksen kompensointia, ja tuomitsemaan Napite Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon.

Edelleen Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut, että Napite Oy tuomitaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Vielä Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut, että Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL tuomitaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Yhtiö oli 11.12.1990 aikaisemman käytännön mukaisesti ennen seuraavan vuoden alkua ilmoittanut työntekijöille työajan lyhentämisen toteuttamistavasta ja -ajasta. Useina vuosina yhtiössä oli menetelty työnantajan 11.12.1990 ilmoittamalla tavalla eli työajan lyhentäminen oli toteutettu viikottaista työaikaa lyhentämällä. Tämän lisäksi työntekijöille oli annettu vapaata muullakin tavalla, muun muassa kokonaisina työpäivinä. Työntekijöillä ei ollut ollut huomauttamista menettelyä vastaan.

Asiassa ei ollut kysymys työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevan määräyksen soveltamisesta tai tulkinnasta, vaan työehtosopimuksen 6 §:n sallimasta työaikajärjestelystä. Kysymyksessä ei myöskään ollut kantajan väittämä eturiita, koska asiasta oli sovittu työntekijöiden kanssa. Työehtosopimuksen 6 §:ssä määritellään ainoastaan viikottaisen työajan enimmäispituus. Tämän vuoksi työntekijöiden kanssa tehtyjä sopimuksia ei voitu pitää työehtosopimuslain 6 §:n nojalla mitättöminä. Kun kysymys oli sopimuksista, joissa työntekijä oli suostunut lyhentämään työaikaansa, ja kun kysymyksessä ei ollut työehtosopimuksen soveltaminen tai tulkinta, työtuomioistuin ei ollut edes toimivaltainen tutkimaan sopimusten pätevyyttä. Kanteessa ei ollut kysymys työehtosopimuksen 7 §:n tulkinnasta tai soveltamisesta eikä siten myöskään sen tietensä rikkomisesta. Kanne tulisi näin ollen tältä osin jättää tutkimatta.

Työnantaja ei ollut missään vaiheessa pakottanut tai uhannut työntekijöitä tekemään sopimuksia. Työnantaja ei ollut myöskään kantajan väittämällä tavalla uhannut irtisanoa niitä työntekijöitä, jotka eivät suostuneet työajan lyhentämiseen. Ne harvat työntekijät, jotka eivät järjestelyä hyväksyneet, olivat edelleen yhtiön palveluksessa. Työnantajalla oli ollut koko ajan todellinen tarve suorittaa irtisanomisia ja lomautuksia yhtiön huonosta tilauskannasta johtuen. Yhtiön taloudellista tilannetta kuvasivat jo syksyllä 1990 toimeenpannut lomautukset ja tuotantotyöntekijöiden määrän jyrkkä lasku. Työnantaja ei ollut syyllistynyt laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen eikä työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto ja Napite Oy ovat ensisijaisesti vaatineet, että kanne työehtosopimuksen tietensä rikkomisen osalta jätetään tutkimatta, ja toissijaisesti, että kanne kokonaisuudessaan hylätään.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kemian Työntekijäin Liitto on vielä lausunut, että tehtaanjohtaja oli työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen ja työntekijöiden suostumusten allekirjoittamisen yhteydessä uhkaillut työntekijöitä irtisanomisilla, ellei järjestelyjä hyväksytä. Yhtiön toimitusjohtaja oli jo työehtosopimuksen mukaista yleiskorotusta tehtäessä kutsunut työntekijöitä yksitellen puhutteluun ja tiedustellut, kuuluivatko nämä ammattiliittoon. Ammattiliittoon kuuluville työntekijöille toimitusjohtaja oli ilmoittanut, että heidän palkkansa nousi vain yleiskorotuksen verran, kun taas järjestäytymättömät työntekijät tulisivat saamaan ylimääräisen korotuksen.

Työajan lyhentäminen oli vastoin vastaajien väittämää toteutettu ansiotasoa alentaen. Väite siitä, että työajan lyhentäminen ei ollut alentanut työntekijöiden ansiotasoa, on esitetty ensimmäisen kerran vasta vastineessa. Liittotason neuvotteluissa ansiotason alentuminen oli myönnetty.

Työnantajaliitto ei ollut lähes vuoden kestäneiden neuvottelujen aikana ryhtynyt toimenpiteisiin työnantajan menettelyn työehtosopimuksen mukaisuuden selvittämiseksi ja oli vielä vastinekirjelmässäkin tyytynyt toistamaan yhtiön paikkansa pitämättömiä väitteitä. Näin ollen työantajaliiton osalta esitetty hyvityssakkovaatimus oli erityisen perusteltu.

Kun työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen 7 §:n ja työehtosopimuslain 7 §:n vastaisesti vastaajien vaatimus kanteen tutkimatta jättämisestä oli perusteeton.

Asiaa ei voitu jättää tutkimatta myöskään sillä perusteella, että erimielisyys oli ratkaistu työehtosopimuksen 40 §:ssä tarkoitetussa sovintoneuvottelussa. Näin jo senkin vuoksi, että työsopimustasoiset suostumukset oli saatu vasta sen jälkeen, kun pääluottamusmies oli allekirjoittanut sopimuksen työajan lyhentämisestä. Tässä vaiheessa ei ollut ollut vielä olemassa työnantajan ja työntekijän välistä erimielisyyttä. Pääluottamusmies oli riitauttanut suostumukset välittömästi. Oli lisäksi huomattava, että työehtosopimuksen 40 § ei anna pääluottamusmiehelle valtuuksia tehdä työntekijöiden puolesta sopimuksia, joilla heidän työsuhteensa ehtoja lasketaan alle työehtosopimusmääräysten.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että kanteessa ei ollut kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta eikä soveltamisesta. Tämän vuoksi kanne tulisi jättää tutkimatta. Siinäkin tapauksessa, että katsottaisiin kanteessa olevan kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, oli otettava huomioon, että yhtiössä ei ollut vallinnut erimielisyyttä sen vuoksi, että asia oli ratkaistu paikallisesti 11.1.1991 yhtiön ja pääluottamusmiehen välisellä sopimuksella. Tämän vuoksi kanne tulisi joka tapauksessa jättää tutkimatta.

Työnantaja ei ollut myöskään missään vaiheessa ilmoittanut, että työajan lyhentämisen jälkeen ketään ei tarvitsisi irtisanoa tai lomauttaa. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa uhannut työntekijöitä kostotoimenpiteillä. Työntekijöiden allekirjoittaessa henkilökohtaisia työajan lyhentämistä koskevia suostumuksia oli pääluottamusmies jo allekirjoittanut 11.1.1991 tehdyn sopimuksen. Näissä olosuhteissa ei voitu puhua enää mistään painostustoimenpiteistä. Työntekijöiden oli pitänyt jo vuonna 1990 annetun informaation johdosta käsittää, että yhtiöllä oli todellinen tarve ryhtyä yrityksen tervehdyttämistoimenpiteisiin. Työntekijät eivät näin ollen olleet voineet perustellusti mieltää työnantajan sopimustarjousta painostustoimenpiteeksi.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kemian Työntekijäin Liitto, Kemianteollisuuden Työnantajaliitto ja Napite Oy ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kanteessa on kysymys muun muassa siitä, onko Napite Oy menetellyt työehtosopimuksen määräysten vastaisesti toteuttaessaan työntekijöiden viikottaisen työajan lyhentämisen. Kun työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukaan työtuomioistuimen tulee ratkaista kysymys siitä, onko jokin menettely työehtosopimuksen vastainen, ja määrätä työehtosopimuksen vastaisen menettelyn seuraamus, kuuluu asian käsitteleminen tältäkin osin työtuomioistuimen toimivaltaan. Näin ollen Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:n oikeudenkäyntiväite hylätään.

Pääasiaratkaisun perustelut

Työntekijöiden pääluottamusmies on 11.1.1991 allekirjoittanut sopimuksen, jossa on todettu, että Napite Oy:ssä työntekijöiden viikottainen työaika lyhennetään 1.2.1991 alkaen 37,5 tunniksi. Työajan lyhentäminen on aiottu toteuttaa siten, että päivittäinen työaika muutetaan 7,5 tunniksi. Sopimuksessa on myös todettu, että työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa, koskeva työajan lyhennysjärjestelmä ei koske työntekijöitä, joiden työaika on 37,5 tuntia viikossa. Sen jälkeen kun pääluottamusmies ja yhtiön toimitusjohtaja ovat allekirjoittaneet mainitun sopimuksen, yhtiön edustajat ovat vielä pyytäneet työntekijöitä henkilökohtaisesti allekirjoittamaan asiakirjan, jossa he ovat ilmoittaneet suostuvansa siihen, että heidän työaikansa muutetaan 11.1.1991 sovitun ja 1.2.1991 voimaan tulevan sopimuksen mukaisesti. Osa yhtiön työntekijöistä on kieltäytynyt allekirjoittamasta suostumusta.

Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 25.1.1991 pääluottamusmies on laatinut työajan lyhentämistä koskevan erimielisyysmuistion ja toimittanut sen työnantaja- ja työntekijäliitolle. Erimielisyysmuistiossa pääluottamusmies on todennut, että Napite Oy:ssä tapahtunut työajan lyhentäminen on toteutettu työehtosopimuksen vastaisesti, koska työntekijät ovat työajan muuttamisen vuoksi menettäneet työehtosopimuksen 7 §:n mukaisesta työajan lyhennyksestä kertyvän vapaan. Pääluottamusmies on muistiossa edelleen todennut, että työehtosopimuksen vastainen sopimus työajan lyhentämisestä on mitätön. Erimielisyysmuistion laatimisen jälkeen 1.2.1991 työnantaja on vielä tiedustellut työntekijöiltä, hyväksyvätkö he 11.1.1990 allekirjoitetun työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen. Niistä työntekijöistä, joilta asiaa on tiedusteltu, on kolme ilmoittanut, etteivät he hyväksy sopimusta. Koko henkilökunnalta asiaa ei ole tiedusteltu.

Napite Oy:n työntekijöiden viikottainen työaika on 1.2.1991 jälkeen ollut 37,5 tuntia. Työajan muututtua yhtiön työntekijöihin ei ole enää sovellettu työehtosopimuksen 7 §:n määräystä työajan lyhentämisestä.

Työntekijäpuoli on katsonut, että Napite Oy on menetellyt työehtosopimuksen 7 §:n ja työehtosopimuslain 6 §:n vastaisesti lyhentäessään työntekijöiden työajan ansiotasoa alentaen 40 tunnista viikossa 37,5 tuntiin viikossa. Työntekijäpuoli on edelleen katsonut, että työnantajan työajan lyhentämisen yhteydessä työntekijäkuntaan kokonaisuutena ja pääluottamusmieheen erityisesti kohdistama uhkailu käsittää työehtosopimuksen työaikamääräyksiin kohdistuvan työtaistelutoimenpiteen.

Kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 1 kohdan mukaan työaikaan nähden noudatetaan voimassa olevan lain säännöksiä. Työehtosopimuksen 6 §:n 2 kohdan mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuksen 7 § sisältää määräykset työajan lyhentämisestä. Työehtosopimuksen 7 §:n 1 kohdan mukaan työajan lyhennys koskee niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa.

Työehtosopimuksen 6 §:stä käy ilmi, että työehtosopimuksessa on määritelty vain alalla noudatettava vuorokautinen ja viikottainen enimmäistyöaika. Työnantajalla ja työntekijällä on näin ollen mahdollisuus sopia työntekijän työsuhteessa noudatettavaksi työajaksi työehtosopimuksessa määriteltyä enimmäistyöaikaa lyhyempi, mutta ei sitä pitempää työaikaa. Tämän vuoksi ja kun osa Napite Oy:n työntekijöistä on ilmoittanut suostuvansa lyhentämään työaikaansa 40 tunnista 37,5 tuntiin viikossa, on työnantaja teettäessään heillä 37,5 tunnin työviikkoa noudattanut työnantajan ja työntekijän välisen työsopimuksen ehdoksi tullutta työaikaa.

Kun työehtosopimuksen 7 §:n mukainen työajan lyhentäminen koskee vain niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa, ei työnantaja jättäessään noudattamatta työehtosopimuksen 7 §:n määräystä työajan lyhentämiseen suostuneiden työntekijöiden osalta ole tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Näin ollen Napite Oy:tä vastaan työehtosopimuksen väitetystä rikkomisesta tehdyt vaatimukset ja Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:ään kohdistettu hyvityssakkovaatimus valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä on hylättävä.

Yhtiön palveluksessa ollut työntekijä on todistajana kertonut, että sen jälkeen, kun pääluottamusmies oli tehnyt työajan lyhentämistä koskevan erimielisyysmuistion, tehtaanjohtaja oli ruokalassa pitämässään puheessa ilmoittanut työnantajan tulevan työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen riitautumisen vuoksi irtisanomaan 10 työntekijää, vaikka muutoin riittäisi 3 - 4 työntekijän irtisanominen. Tehtaanjohtaja oli todistajan kertoman mukaan useita kertoja ilmoittanut, että työntekijöiden irtisanomiset johtuivat pääluottamusmiehen toimenpiteistä.

Toinen yhtiön palveluksessa ollut työntekijä on puolestaan todistajana kertonut mielipidetiedustelun yhteydessä ilmoitetun, että työajan lyhentämisen jälkeen työntekijöitä ei tultaisi irtisanomaan eikä lomauttamaan. Todistajan kertoman mukaan sen jälkeen, kun pääluottamusmies oli riitauttanut työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen, tehtaanjohtaja oli yhtiön ruokalassa pitämässään puheessa ilmoittanut, että työnantaja tulee irtisanomaan vähintään 10 työntekijää, jos pääluottamusmies ei luovu erimielisyysmuistion esittämisestä. Muussa tapauksessa työnantaja tulisi tehtaanjohtajan mukaan irtisanomaan vain 3 - 4 työntekijää. Kun todistaja ei ollut allekirjoittanut työajan lyhentämistä koskevaa suostumusta, työnantaja oli siirtänyt hänet suorittamaan vähäarvoisia työtehtäviä.

Edellä esitetyillä pääluottamusmiehen ja yhtiön kahden työntekijän todistajankertomuksilla työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että Napite Oy on todistajien kertomilla toimenpiteillä ja uhkauksilla, joita uhkauksen kohteiksi joutuneet pääluottamusmies ja muut työntekijät ovat perustellusti voineet pitää painostustoimenpiteinä, pyrkinyt painostamaan työntekijöitä suostumaan työajan lyhentämiseen yhtiön haluamalla tavalla. Napite Oy on menettelyllään ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen, joka on kohdistunut työehtosopimuksen työaikamääräyksiin.

Tuomiolauselma

Napite Oy tuomitaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla suorittamaan Kemian Työntekijäin Liitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 18 000 markkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Napite Oy velvoitetaan suorittamaan Kemian Työntekijäin Liitolle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 2 700 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Kontio, Nouro, Korpela ja Hölttä jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto:

Esitettyjen työehtosopimusmääräysten nojalla työnantajan on useita vuosia kestäneen työajan lyhentämisohjelman mukaan ollut lyhennettävä työaikaa ns. pekkaspäivillä ilman, että ansiotasoa alennetaan. Keskusjärjestöjen väliseen sopimukseen pohjautuvan työehtosopimuksen tarkoitus on, että työntekijän käytännössä saamaa palkkaa ei alenneta työajan lyhentyessä. Jos hyväksyttäisiin tulkinta, jonka mukaan työajan lyhennyssopimuksen ulkopuolelle jäävät työntekijät, joiden työaikaa on pekkasvapaajärjestelmän aikana lyhennetty - joko sopimalla tai työnantajan yksipuolisilla määräyksillä - niin sopimuksen tarkoitus ei toteudu.

Napite Oy on kiertänyt työehtosopimuksen määräyksiä niin, että lopputuloksena on työajan lyhentäminen, mutta palkan alentaminen vastaavilta osin.

Paikallisesti tehdyt sopimukset ovat muun ohella työehtosopimuslain 6 §:n nojalla mitättömiä.

Painostaakseen työntekijät hyväksymään oman kantansa työnantaja on lisäksi rikkonut työrauhavelvollisuutta, missä yhteydessä on painostettu myös pääluottamusmiestä niin, että hän on joutunut lopettamaan työsuhteensa.

Edellä mainituin perustein vahvistan, että Napite Oy on menetellyt työehtosopimuksen 7 §:n vastaisesti alentaessaan viikkotyöajan 40 tunnista 37,5 tuntiin työntekijöiden ansiotasoa alentaen. Tuomitsen Napite Oy:n maksamaan tästä rikkomuksesta työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Kemian Työntekijäin Liitolle hyvityssakkoa 20 000 markkaa. Kemian Teollisuuden Työnantajaliitto KTTL on velvollinen suorittamaan Kemian Työntekijäin Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa rikkomisesta 30 000 markkaa.

Työrauhavelvollisuuden rikkomisesta olen samaa mieltä enemmistön kanssa, mutta tuomitsen yhtiön maksamaan tästä Kemian Työntekijöin Liitolle hyvityssakkoa 40 000 markkaa.

Oikeudenkäyntikulujen osalta yhdyn työtuomioistuimen tuomioon.