Labor court allows union claim that bank violated collective agreement by unilaterally lowering staff pay grades without valid dismissal grounds.
Legislator summary
AI generatedThe court partially allowed the union's claim that the bank violated the collective agreement by unilaterally lowering the pay grades of three employees. The bank argued that the relocations were necessary due to branch closures and that the employees could be reasonably redeployed to new roles. The court found that while the bank had the right to terminate the contracts, it failed to prove the specific conditions required for such termination existed at the relevant times. Consequently, the court ruled that the bank acted contrary to the collective agreement's protection of pay grade stability and ordered the restoration of the affected employees' original pay grades.
Legislator headnote
AI generatedSection 37a(1) of the Employment Contracts Act; Section 25(1) of the Collective Agreement: Where an employer cannot demonstrate the specific legal prerequisites for terminating employment contracts due to economic or production reasons, the collective agreement's provisions protecting the stability of the pay grade apply, and any unilateral reduction of the pay grade constitutes a breach of the agreement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymyksessä olevien toimihenkilöiden palkat eivät heidän saamiensa lisien johdosta olleet uusissa tehtävissä alentuneet. Koska lisillä on palkkaryhmää heikompi pysyvyys ja koska työehtosopimuksessa on sovittu palkkaryhmän mukaan määräytyvistä lisistä, uusien tehtävien palkkaus oli kuitenkin asianomaisten kannalta heidän aikaisempaa palkkaustaan epäedullisempi.
Se, oliko toimihenkilöiden siirtyminen uusiin tehtäviin tapahtunut työsopimuslain tarkoittamassa tilanteessa, jossa työnantajalla olisi ollut peruste heidän irtisanomiseensa tuotannollisista syistä, oli työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton työsopimuslain tulkintakysymys. (Ään.)
Kantaja Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Vastaajat Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Kansallis-Osake-Pankki
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 14.12.1990 allekirjoitetussa pankkialan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1 SOVELTAMISALA
1 § SOPIMUKSEN ULOTTUVUUS
1. Sopimus koskee Pankkialan Työnantajaliiton jäsenpankeissa työskenteleviä Pankkitoimihenkilöliitto - Bankmannaförbundet r.y. -nimiseen yhdistykseen kuuluvia toimihenkilöitä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
25 § PALKKARYHMÄN PYSYVYYS
1. Toimihenkilön palkkaryhmää ei alenneta, ellei hän sitä itse pyydä, tai ellei hänen työkykynsä ole alentunut sairauden tai tapaturman johdosta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Asianosaisliittojen välillä työehtosopimuksena noudatettavassa muiden ohella Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n välillä 12.2.1990 tehdyssä hyvityssakkojen enimmäismäärää koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat 1.1.1991 lukien työehtosopimuslaista poiketen 13 400 markkaa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Pankkitoimihenkilöliitto on Pankkialan Työnantajaliittoa ja Kansallis-Osake-Pankkia vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että pankki oli ilmoittanut kolmelle toimihenkilölleen päättäneensä siirtää heidät konttorin toiminnan lopettamisen johdosta toiseen konttoriin seuraavasti:
Toimihenkilö Riitta Ronkainen oli siirretty Helsinki-Töölöntorin konttorin lakkauttamisen johdosta 1.11.1991 lukien Helsinki-Töölönkatu 27:n konttoriin. Siirtoilmoituksessa pankki oli ilmoittanut alentavansa Ronkaisen palkkaryhmän uuden tehtävän mukaiseksi 1.1.1992 lukien. Uuden tehtävän edellyttämän palkkaryhmän lisäksi pankki oli ilmoittanut maksavansa toimihenkilölle toistaiseksi 960 markan suuruisen kiinteän lisän.
Asiakaspalvelupäällikkö Lea Santalo oli siirretty Helsinki-Töölöntorin konttorin lakkauttamisen johdosta 1.11.1991 lukien Helsinki-Keski-Töölön konttoriin. Siirtoilmoituksessa pankki oli ilmoittanut alentavansa Santalon palkkaryhmän uuden tehtävän mukaiseksi 1.1.1992 lukien. Uuden tehtävän edellyttämän palkkaryhmän lisäksi pankki oli ilmoittanut maksavansa Santalolle kiinteänä lisänä toistaiseksi 1 210 markkaa kuukaudessa.
Toimihenkilö Leena Mikkola oli määrätty siirrettäväksi KOP-Länkipohjan konttorin lakkauttamisen johdosta 1.9.1991 lukien joko Kuhmoisten konttoriin tai johonkin tamperelaiseen konttoriin. Siirtymisvaihtoehtojen osalta tehtävän vastaanottaminen Kuhmoisten konttorissa merkitsi pankin ilmoituksen mukaan sitä, että Mikkolan palkkaryhmä tarkistetaan uuden tehtävän mukaiseksi 1.1.1992 lukien ja hänelle maksetaan entisen kokonaispalkan säilymiseen tähtäävää lisää 1 540 markkaa kuukaudessa. Toinen pankin tarjoama vaihtoehto eli siirtyminen palveluneuvojaksi johonkin tamperelaiseen konttoriin olisi merkinnyt palkan säilymistä entisenä.
Kaikki edellä todetut siirrot olivat toteutuneet työnantajan tarjoamina aikoina. Mikkolan siirto oli tapahtunut Kuhmoisten konttoriin. Tampereen konttoreita koskeneen tarjouksen epämääräisyyden ja kulkuyhteyksien hankaluuden vuoksi tämä vaihtoehto oli osoittautunut käytännössä mahdottomaksi. Kaikkien sanottujen toimihenkilöiden palkkaryhmät oli alennettu työnantajan ilmoittamalla tavalla 1.1.1992 lukien. Kukin sanotuista toimihenkilöistä oli ilmoittanut hyväksyvänsä pankin tarjouksen uudesta työtehtävästä, mutta vaatinut työehtosopimuksen 25 §:ään vedoten palkkaryhmän säilyttämistä.
Kyseisissä tapauksissa toimihenkilöt ovat ottaneet vastaan työnantajan tarjoukset uusista työtehtävistä, joten ei voitu edes perustellusti väittää, että he itse olisivat pyytäneet palkkaryhmänsä alentamista. Päin vastoin he olivat nimenomaan todenneet pankin toimivan vastoin työehtosopimuksen 25 §:n määräyksiä ja vaatineet pankkia sitä noudattamaan. Sama vaatimus on johdonmukaisesti esitetty sekä pankin pääluottamusmiehen että Pankkitoimihenkilöliiton toimesta.
Työtuomioistuin oli 6.2.1991 antamallaan tuomiolla n:o 7 ottanut kantaa Kansallis-Osake-Pankin ohjeisiin, jotka koskivat henkilöstön määrällisen sopeutuksen periaatteita. Periaatteet sisälsivät menettelytapaohjeen, jonka mukaisesti toimenhaltijan palkkaus ja muut työsuhde-edut muutetaan kuuden kuukauden kuluessa vastaamaan työehtosopimuksen mukaista palkkausta ja muita etuisuuksia. Ohjeet, joiden tarkoituksena oli ollut nimenomaan alentaa toimihenkilöiden palkkaryhmiä siirtotilanteissa, todettiin tuomiossa työehtosopimuksen 25 §:n vastaisiksi. Nyt esillä olevissa tapauksissa Kansallis-Osake-Pankki oli myös käytännössä toteuttanut työehtosopimuksen vastaisiksi todettuja menettelytapaohjeita. Sekä pankin että Pankkialan Työnantajaliiton oli täytynyt käsittää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä.
Työnantajaliitto oli eräänä perustelunaan käyttänyt Pankkitoimihenkilöliiton ohjekirjassa "Pankkialan työsuhdeturva" olevaa lausumaa, jonka mukaan vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti henkilökohtaisen palkan koskemattomuus syrjäytyy vain tilanteissa, joissa työnantajalla olisi asianmukainen irtisanomisperuste. Lausuma ei ollut kannanotto siihen, millä tavoin työehtosopimuksen 25 §:n määräyksiä olisi tulkittava. Se viittasi oikeuskäytäntöön niillä aloilla, joilla ei ollut palkkaryhmäturvaa koskevia työehtosopimusmääräyksiä. Tämä ilmeni selvästi myös siitä, että tekstissä käytettiin termiä henkilökohtainen palkka eikä termiä palkkaryhmä. Oikeuskäytäntö aloilla, joilla oli henkilökohtaisen palkan tai palkkaryhmän turvaavia työehtosopimusmääräyksiä, oli päinvastainen eli palkkaa ei edes siirtotilanteissa ollut voitu alentaa. Näiltä osin voitiin viitata muun muassa työtuomioistuimen 18.8.1989 antamaan tuomioon n:o 89.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kansallis-Osake-Pankki alentaessaan siirtotilanteessa edellä tarkoitettujen kolmen toimihenkilön palkkaryhmän uuden tehtävän mukaiseksi on toiminut vastoin työehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdan määräyksiä, ja Kansallis-Osake-Pankin velvoittamista muuttamaan toimihenkilöiden palkkaryhmät työehtosopimuksen mukaisiksi. Edelleen Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Kansallis-Osake-Pankki oli rikkonut tietensä työehtosopimuksen määräyksiä palkkaryhmän pysyvyydestä ja että Pankkialan Työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa hyväksyessään Kansallis-Osake-Pankin sopimuksen vastaisen toiminnan, kun liitto ei ollut Pankkitoimihenkiliiton toistuvista vaatimuksista huolimatta ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen pankin noudattamaan työehtosopimuksen selviä määräyksiä.
Pankkitoimihenkilöliitto on lisäksi vaatinut KansallisOsake-Pankin tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Pankkialan Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Hyvityssakkojen määrää harkittaessa olisi otettava huomioon niitä korottavana tekijänä, että työtuomioistuimen 6.2.1991 antamalla tuomiolla n:o 7 Kansallis-Osake-Pankin ohjeet palkan muuttamisen osalta oli todettu työehtosopimuksen vastaisiksi.
VASTINE
Vastineen perustelut
Pankkialan Työnantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki ovat lausuneet, että pankki oli keväällä 1991 päättänyt Helsinki-Töölöntorin lähikonttorin lakkauttamisesta. Yhteistoimintaneuvottelut oli käynnistetty 29.4.1991. Konttorissa oli työskennellyt 10 pankkitoimihenkilöä. Konttorin lakkauttamisen johdosta asiakaspalvelupäällikkö Lea Santalolle oli tarjottu palveluneuvojan tehtävää (palkkaryhmä 5) Helsinki-Keski-Töölön konttorissa. Toimihenkilö Riitta Ronkaiselle oli tarjottu asiakaspalvelutehtäviä (palkkaryhmä 4) Helsinki-Töölönkatu 27:n konttorissa. Santalon entinen palkkaryhmä oli ollut 6 ja Ronkaisen 5. Toimihenkilöt olivat aloittaneet uusissa tehtävissä 1.11.1991 lukien.
Länkipohjan konttorin lakkauttamisesta oli käynnistetty yhteistoimintaneuvottelut 17.4.1990. Konttorissa oli työskennellyt kaksi toimihenkilöä. Konttorin lakkauttamisen johdosta asiakaspalvelupäällikkö Leena Mikkolalle oli tarjottu toimihenkilön (palkkaryhmä 4) tehtävää Kuhmoisten konttorissa. Mikkolan entinen palkkaryhmä oli ollut 6.
Konttoreiden lakkauttamisen yhteydessä oli selvitetty toimihenkilöille parhaat avoinna olevat tehtävät ja niihin liittyvät koulutustoimenpiteet, muiden Kansallis-Osake-Pankin konttorien työvoimatarpeet ja toimihenkilöiden siirtohalukkuus. Santalolle ja Ronkaiselle ei vastaavan tasoista ja entisen palkkaryhmän mukaista työtä ollut löytynyt. Leena Mikkolalle sen sijaan oli löytynyt Tampereelta vastaavantasoinen työ, jota hänelle oli tarjottu vaihtoehtona Kuhmoisten konttorin tehtävälle. Mikkola oli kieltäytynyt kuitenkin tarjotusta tehtävästä.
Kanteessa oli annettu perusteettomasti ymmärtää, että työnantaja olisi yksipuolisesti siirtänyt toimihenkilöt uusiin konttoreihin. Pankkitoimihenkilöliitto käytti tarkoituksellisesti harhaan johtavassa merkityksessä käsitettä "siirtoilmoitus" tarkoittaessaan pankin vastauskirjettä toimihenkilön hyväksyttyä tarjotun tehtävän. Pankki ei ollut yksipuolisesti siirtänyt toimihenkilöitä toisiin tehtäviin vaan uusia työtehtäviä oli tarjottu toimihenkilöille irtisanomisen sijaan. Toimihenkilöt olivat hyväksyneet tarjouksen uusista työtehtävistä ja suostuneet aloittamaan työt uusissa konttoreissa. Ronkainen oli aloittanut työnsä Helsinki-Töölönkatu 27:n konttorissa, Santalo Helsinki-Keski-Töölön konttorissa ja Mikkola Kuhmoisten konttorissa.
Kansallis-Osake-Pankki oli tarjonnut toimihenkilöille työsopimuslain 37 a §:n mukaisesti uutta tehtävää irtisanomisen sijaan. Pankin ja toimihenkilön välillä oli solmittu uutta työtä koskeva työsopimus. Työtehtävän palkkaryhmä oli määräytynyt uuden työtehtävän mukaisesti. Palkkaryhmä oli työehtosopimuksen vaativuusryhmittelyn mukainen. Tätä ei Pankkitoimihenkilöliittokaan ollut kiistänyt. Pankkitoimihenkilöliitto katsoi, että toimihenkilön palkkaa ei tällaisessa tilanteessa saanut alentaa. Kysymys ei kuitenkaan ollut palkan alentamisesta vaan uuden tehtävän edellyttämästä palkasta.
Irtisanomisperusteen olemassaoloa tuli tarkastella vanhan työn loppumisen ja uuden työn tarjoamisen ajankohtana. Työsopimuslain ja oikeuskäytännön mukaan työnantajan oli tarjottava työntekijälle muuta työtä, mikäli sellaista oli tarjolla. Tarjotun työn ei tarvinnut olla työsopimuksen tarkoittamaa työtä eikä samalla tavoin palkattua. Palkka ja muut työsuhteen ehdot määräytyivät uuden tehtävän perusteella. Mikäli työntekijä ei hyväksynyt uutta tehtävää uudella palkalla, työnantaja voi irtisanoa työntekijän.
Kansallis-Osake-Pankin tapauksessa toimihenkilöille oli tarjottu uutta työtä uudella palkalla. Toimihenkilöt olivat kieltäytyneet työtehtävästä työn edellyttämällä palkalla. Pankille oli syntynyt tällöin peruste toimihenkilön irtisanomiseen. Toimihenkilöt olivat kuitenkin hyväksyneet ehdollisesti tarjotut työtehtävät, mutta vaatineet työnantajaa maksamaan uudessa tehtävässä sen palkkaryhmän mukaista palkkaa, jota hänelle oli maksettu edellisessä tehtävässä. Palkka uudessa tehtävässä oli muodostunut pankin esityksen mukaiseksi. Toimihenkilöt olivat riitauttaneet asian ja vedonneet työehtosopimuksen 25 §:ään.
Pankkitoimihenkilöliitto oli kanteessaan todennut, että toimihenkilöt eivät olleet pyytäneet palkkaryhmän alentamista, vaan vaatineet pankkia noudattamaan työehtosopimuksen 25 §:ää. Työehtosopimuksen määräys ei koskenut tilanteita, joissa työnantajalla on oikeus irtisanoa työntekijä taloudellisilla ja tuotannollisilla tai muilla perusteilla. Uuden tehtävän mukainen palkkaryhmä oli kaikilla kanteessa mainituilla henkilöillä vaativuusryhmän mukainen.
Se Pankkitoimihenkilöliiton väite, että Kansallis-OsakePankki oli toteuttanut käytännössä työehtosopimuksen vastaisiksi todettuja menettelytapaohjeita, kiistettiin. Työtuomioistuimen tuomion jälkeen oli pankin sisäisessä tiedotuslehdessä Viikko-Oravassa 15.2.1991 täsmennetty menettelytapaohjeita. Pankki oli täsmentänyt ohjeistusta siten, että ohje koski nimenomaan sopeuttamistilanteita eikä tavanomaisia siirtotilanteita. Lisäksi Viikko-Oravassa mainittiin johtokunnan todenneen, ettei se ollut ohjeilla tarkoittanut työehtosopimuksen 25 §:n viittamaa tilannetta, ja täsmentänyt, että kyseessä olivat sopeuttamistilannetta tarkoittavat ohjeet, joissa niissäkin tietenkin noudatettiin työehtosopimusta ja lainsäädäntöä. Tiedotuslehteä jaettiin kaikille toimihenkilöille.
Työtuomioistuimen 18.8.1989 antaman tuomion n:o 89 osalta voitiin todeta, että tapaus oli lähtökohdiltaan täysin erilainen esillä olevan jutun kanssa. Tapauksessa oli työnantaja yksipuolisesti siirtänyt toimihenkilöt alempipalkkaisiin tehtäviin eikä työnantajalla ollut ollut irtisanomisperustetta. Kyseessä olivat olleet työnantajan yksipuolisesti direktion puitteissa tekemät tehtäväsiirrot. Tapauksessa oli työntekijäliiton omankin tulkinnan mukaisesti sopimusta vakiintuneesti tulkittu niin, että edellytyksenä siirrolle vähemmän vaativaan tai alemman palkkaryhmän työhön työnantajalla oli oltava työsopimuslain mukaiset perusteet irtisanoa toimihenkilö, jos siirto johti palkan alenemiseen. Irtisanomisperusteita ei tässä tapauksessa ollut edes väitetty olleen.
Pankilla oli irtisanomisperuste konttorin lakkauttamisen johdosta tapahtuneen töiden loppumisen vuoksi. Pankki olisi voinut toteuttaa irtisanomiset sillä perusteella, etteivät toimihenkilöt olleet hyväksyneet uutta tehtävää tarjotuilla ehdoilla. Irtisanomisperusteen olemassaolo oli kiistaton. Työehtosopimuksen 25 § oli tarkoitettu tapauksiin, joissa työnantaja direktion puitteissa yksipuolisesti siirsi toimihenkilön matalampipalkkaisiin tehtäviin. Tästä ei nyt ollut kysymys.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Pankkialan Työantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
PANKKITOIMIHENKILÖLIITON VASTASELITYS
Työantaja pyrki laajentamaan tulkintaa työnantajapoliittisista syistä. Työnantajapuolelta oli esitetty useaan otteeseen, viimeksi paikallisia sopimuksia selvittävässä työryhmässä, että palkkaryhmäkysymykset pitäisi saattaa pankki- ja yksilökohtaisen sopimuksen kohteeksi.
Toimihenkilöt eivät missään vaiheessa olleet kieltäytyneet toisesta työstä, eivät edes ehdollisesti. Tämä selvisi toimihenkilöiden allekirjoittamista kirjelmistä, joissa he ilmoittivat, että he olivat valmiit ottamaan vastaan uuden työn, mutta katsoivat, että palkan alentaminen oli vastoin työehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdan määräyksiä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Pankkitoimihenkilöliitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Pankkialan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdan mukaan toimihenkilön palkkaryhmää ei alenneta, ellei hän sitä itse pyydä tai ellei hänen työkykynsä ole alentunut sairauden tai tapaturman johdosta. Kansallis-Osake-Pankissa on syntynyt erimielisyys pankkitoimihenkilöiden Riitta Ronkaisen, Lea Santalon ja Leena Mikkolan palkkaryhmästä.
Pankin Helsinki-Töölöntorin konttorissa ovat toimineet Ronkainen kassavaroista vastaavana toimihenkilönä ja Santalo asiakaspalvelupäällikkönä siihen saakka, kunnes konttori on lakkautettu 31.10.1991 lukien. Keväällä 1991 aloitettujen neuvottelujen aikana on Ronkaiselle ja Santalolle tarjottu mahdollisuutta siirtyä työhön toiseen konttoriin.
Ronkainen on ilmoittanut kirjallisesti hyväksyvänsä pankin hänelle tekemän tarjouksen uudesta työtehtävästä Helsinki-Töölönkatu 27:n konttorin neuvontapalvelussa. Hän on samalla ilmoittanut, että pankin mahdollisesti toteuttama palkan alentaminen on vastoin työehtosopimuksen 25 §:n määräyksiä palkkaryhmän pysyvyydestä, sekä vaatinut, että hänelle maksetaan uudessa tehtävässä 5. palkkaryhmän palkkaa, jota hänelle on maksettu ennen siirtoa.
Työnantaja on ilmoittanut Ronkaiselle kirjallisesti, että hänen tehtävänsä loppuessa 31.10.1991 Helsinki-Töölöntorin konttorin lakkauttamisen johdosta uusi tehtävä on Ronkaiselle tehdyn tarjouksen mukaisesti 1.11.1991 alkaen Helsinki-Töölönkatu 27:n konttorissa. Samalla on ilmoitettu, että tehtävä on asiakaspalvelutehtävä, että sen palkkaus on 4. palkkaryhmän mukainen ja että uuden tehtävän edellyttämän palkan lisäksi hänelle maksetaan kiinteänä lisänä toistaiseksi 960 markkaa kuukaudessa. Uuden palkan on ilmoitettu tulevan voimaan 1.1.1992 lukien.
Santalo on myös ilmoittanut työnantajalle hyväksyvänsä pankin hänelle tekemän tarjouksen uudesta työtehtävästä Helsinki-Keski-Töölön konttorin omaisuuden hoitoryhmän neuvontapalvelussa. Myös Santalo on ilmoittanut katsovansa, että pankin mahdollisesti toteuttama palkan alentaminen on vastoin työehtosopimuksen 25 §:n määräyksiä, ja vaatinut, että hänelle maksetaan uudessa tehtävässä 6. palkkaryhmän palkkaa, jota hänelle on maksettu ennen siirtoa.
Kansallis-Osake-Pankki on ilmoittanut Santalolle, että hänen tehtävänsä loppuessa 31.10.1991 Helsinki-Töölöntorin konttorin lakkauttamisen johdosta uusi tehtävä on Santalolle tehdyn tarjouksen mukaisesti 1.11.1991 alkaen Helsinki-Keski-Töölön konttorissa. Tehtävä on ilmoituksen mukaan palveluneuvojan tehtävä ja sen palkkaus 5. palkkaryhmän mukainen. Lisäksi Santalolle on ilmoitettu maksettavan kiinteänä lisänä toistaiseksi 1 210 markkaa kuukaudessa ja uuden palkan tulevan voimaan 1.1.1992 lukien.
Ronkaisen ja Santalon siirtyminen toiseen konttoriin on tapahtunut ilmoitetuin tavoin ja heidän palkkauksensa on määräytynyt työnantajan ilmoittamin perustein.
Mikkola on ollut Kansallis-Osake-Pankin Länkipohjan konttorin palveluksessa siihen saakka kunnes konttori on lopettanut toimintansa heinäkuun lopussa 1990.
Ennen konttorin lopettamista aloitetuissa neuvotteluissa pankki on ehdottanut Mikkolan siirtymistä palveluneuvojan toimeen johonkin Tampereen kaupunkialueen konttoriin. Neuvottelujen ollessa kesken Mikkolalle on tarjottu äitiyslomasijaisuutta Oriveden konttorissa, missä hän onkin työskennellyt 1.9.1990 - 31.8.1991. Sen jälkeen Mikkolalle on tarjottu mahdollisuutta siirtyä työskentelemään johonkin Tampereen konttoriin tai Kuhmoisten konttoriin. Tarjotessaan näitä vaihtoehtoja Mikkolalle työnantaja on ilmoittanut, että Kuhmoisten konttorissa Mikkolan palkkaryhmä olisi 1.9. - 31.12.1991 hänen entinen palkkaryhmänsä 6. ja että vuoden 1992 alusta se muuttuisi 4. palkkaryhmäksi sellaisine lisineen, että hänen kokonaispalkkansa olisi entisen suuruinen.
Hyväksyessään pankin tarjouksen uudesta työtehtävästä Kuhmoisten konttorin toimihenkilönä Mikkola on katsonut, että pankin siirron yhteydessä toteuttama palkkaryhmän alentaminen on vastoin työehtosopimuksen 25 §:n määräyksiä, ja vaatinut, että hänelle maksetaan uudessa tehtävässä 6. palkkaryhmän mukaista palkkaa, jota hänelle oli maksettu ennen siirtoa.
Mikkola on siirtynyt Kuhmoisten konttoriin työnantajan ilmoittamin palkkaeduin.
Paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa pääluottamusmies on katsonut, ettei pankilla siirtotilanteessa ole ollut oikeutta palkkaryhmien alentamisiin, koska siirrot eivät ole tapahtuneet toimihenkilöiden pyynnöstä eikä palkkaryhmän alentamisperusteena ole myöskään ollut toimihenkilöiden alentunut työkyky. Kansallis-Osake-Pankki on neuvotteluissa katsonut, ettei kysymys ole ollut työehtosopimuksen 25 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta. Pankin mukaan työehtosopimuksen 25 § ei koske tapauksia, joissa työnantajalla on oikeus irtisanoa työntekijä taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla. Pankin mukaan puheena olevissa tapauksissa työ on lakannut ja työnantajalle on syntynyt oikeus irtisanoa toimihenkilö työsopimuslain 37 a §:n perusteella. Tässä tilanteessa uuden työtehtävän palkkaryhmä määräytyy työtehtävän mukaisesti.
Asiassa ei ole päästy liittojenkaan välillä käydyissä neuvotteluissa yksimielisyyteen.
Esitetyn selvityksen mukaan Ronkaisen, Santalon ja Mikkolan palkat eivät heidän saamiensa lisien johdosta ole uusissa tehtävissä alentuneet. Koska lisillä on palkkaryhmää heikompi pysyvyys ja koska työehtosopimuksessa on sovittu lisistä, jotka määräytyvät palkkaryhmän mukaan, uusien tehtävien palkkaus on kuitenkin Ronkaisen, Santalon ja Mikkolan kannalta heidän aikaisempaan palkkaustaan epäedullisempi. Asiassa ei toisaalta ole väitettykään, etteivät heidän palkkaryhmänsä heidän nykyisissä tehtävissään olisi työehtosopimuksen mukaisen palkkaryhmittelyn mukaiset.
Osapuolten välinen erimielisyys koskee siis kysymystä, olisiko Kansallis-Osake-Pankin työehtosopimuksen 25 §:n määräyksen mukaan tullut säilyttää Ronkaisen, Santalon ja Mikkolan palkkaryhmät ennallaan tässä tilanteessa, jossa pankin konttori lopetettiin ja pankkitoimihenkilön työtehtävät tästä syystä tuossa konttorissa loppuivat. Työnantajapuolen mukaan konttorien lakkauttaminen on merkinnyt toimihenkilöiden työn loppumista. Pankki on ilmoittanut työsopimuslain 37 a §:n mukaisesti tarjonneensa toimihenkilöille uutta tehtävää irtisanomisen asemesta. Työnantajapuoli on katsonut työehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdan tarkoittavan vain tilanteita, joissa työnantaja direktio-oikeutensa nojalla siirtää toimihenkilön huonommin palkattuun tehtävään.
Pankkitoimihenkilöliiton mielestä sopimusmääräystä ei voida tulkita sillä tavoin laajentavasti kuin työnantajapuolella on tässä tapauksessa tehty. Liiton mielestä palkkaryhmän alentaminen muillakin kuin sopimusmääräyksen sanamuodon mukaisilla perusteilla edellyttäisi, että siitä olisi liittojen välillä sovittu. Siitä ei kuitenkaan ole liittojen välillä edes neuvoteltu.
Pankkitoimihenkilöliiton taholta työtuomioistuimessa esitetty selvitys osoittaa, ettei liittojen välillä ole Pankkitoimihenkilöliiton tieten aikaisemmin tullut ratkaistavaksi erimielisyyttä siitä, voidaanko nyt esillä olevan tapaisissa tilanteissa toimihenkilön tehtävän muuttuessa pankin konttorin lopettamisen vuoksi poiketa työehtosopimuksen palkkaryhmän pysyvyyttä koskevasta määräyksestä. Liiton näkemyksen mukaan on ollut itsestään selvää, että määräystä sovelletaan sen sanamuodon mukaisesti. Liiton kanta on, niin kuin sen antamissa ohjeissa on esitetty, ettei palkkaryhmän alentaminen voi tulla kysymykseen tilanteessa, jossa toimihenkilö konttorin toiminnan loppuessa siirretään muihin tehtäviin, vaan vain silloin, kun toimihenkilö omasta pyynnöstään esimerkiksi yksityisasioidensa vuoksi siirtyy tehtävään, jossa palkkaryhmä on alempi kuin hänen aikaisemmassa tehtävässään.
Pankkialan Työnantajaliiton taholta on työtuomioistuimelle esitetty selvitystä siitä, että palkkaryhmän pysyvyyttä koskeva määräys on työehtosopimuksessa aikaisemmin otsikoitu "Siirtämisen vaikutus palkkaryhmään" ja kirjoitettu muotoon: "Toimihenkilöä ei siirretä alempaan palkkaryhmään, ellei hän itse sitä pyydä tai ellei hänen työkykynsä ole alentunut sairauden tai tapaturman johdosta." Nykyisen sanamuotonsa määräys sai vuonna 1984, kun työehtosopimuksen kielelliseksi selventämiseksi sopimusmääräyksiä kirjoitettiin ja ryhmiteltiin uudelleen. Palkkaryhmän pysyvyyttä koskevan sopimusmääräyksen sisältöä ei kuitenkaan Pankkialan Työnantajaliiton esittämän selvityksen mukaan tuolloin sovittu muutettavaksi.
Palkkaryhmän alentuminen on siis aiheutunut siitä, että Ronkainen, Santalo ja Mikkola ovat pankin konttorin lopettamisen vuoksi siirtyneet toiseen konttoriin hyväksyttyään työnantajan siirtoesityksen. Palkkaryhmän alentamiseen ei siis ole heidän kohdallaan ollut sellaista syytä, joka työehtosopimuksen 25 §:n sanamuodon mukaan on määrätty palkkaryhmän alentamisen edellytykseksi. Ronkainen, Santalo ja Mikkola eivät ole hyväksyneet palkkaryhmänsä alentumista, vaan päin vastoin ovat työehtosopimuksen 25 §:ään vedoten vaatineet sen säilyttämistä ennallaan.
Ronkaisen, Santalon ja Mikkolan työsopimuksen mukainen työ on loppunut konttorien lopettaessa toimintansa. Kansallis-Osake-Pankilla olisi työsopimuslain 37 a §:n 1 momentin mukaan ollut oikeus irtisanoa heidät tuotannollisella syyllä vain edellytyksin, ettei heitä olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Työnantaja on ilmoituksensa mukaan sijoittanut heidät toisiin tehtäviin irtisanomisen asemesta.
Kansallis-Osake-Pankin Etelä-Helsingin aluetoimiston voimavarajohtajan työtuomioistuimessa antaman todistajanlausunnon mukaan Ronkaiselle ja Santalolle selvitettiin uusiin tehtäviin siirtymisen tapahtuvan irtisanomisen asemesta. Todistajanlausuntoa tukee työtuomioistuimelle esitetty konttorien lakkauttamisten johdosta käytyjä neuvotteluja käsittelevä muistio. Pankkialan Työnantajaliitto on myöntänyt, ettei Mikkolalle ole ilmoitettu siirtymisen tapahtuvan irtisanomisen asemesta.
Asiassa esitetty selvitys osoittaa, ettei kysymys siitä, soveltuuko palkkaryhmän pysyvyyttä koskeva sopimusmääräys tilanteeseen, jossa siirtyminen tapahtuu pankin konttorin lakkaamisen johdosta, ole aikaisemmin ollut liittojen välillä esillä. Sopimusmääräyksen syntyvaiheista esitetty selvitys tukee kuitenkin työtuomioistuimen mielestä sitä työnantajapuolen kantaa, jonka mukaan sillä tarkoitetaan vain työnantajan direktio-oikeutensa nojalla suorittamaa toimihenkilön siirtämistä palkkaryhmältään alempaan tehtävään.
Niin Kansallis-Osake-Pankin Helsinki-Töölöntorin konttorin lakkautussuunnitelmien kuin Länkipohjan konttorinkin lakkautussuunnitelman tultua toteutusasteelle on asianomaisten kanssa hyvissä ajoin ryhdytty neuvottelemaan heidän uudelleen sijoittamisestaan. Työsuhteet on näin pyritty säilyttämään ja neuvottelujen jälkeen päädytty asianomaisten sijoittamiseen uuteen tehtävään. Ronkainen, Santalo ja Mikkola ovat uutta palkkaryhmää lukuun ottamatta hyväksyneet työnantajan sijoitustarjouksen. Heidän siirtymisensä uusiin tehtäviin ei siten ole tapahtunut työnantajan direktio-oikeutensa nojalla antaman määräyksen perusteella, jollaista riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen on edellä todettu koskevan. Sen vuoksi Kansallis-Osake Pankilla ei ole näytetty olevan työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta säilyttää heidän palkkaryhmäänsä uudessa tehtävässä samana, joka se oli ollut heidän aikaisemmassa tehtävässään.
Onko toimihenkilöiden siirtyminen uusiin tehtäviin tapahtunut työsopimuslain 37 a §:ssä tarkoitetussa tilanteessa, jossa työnantajalla olisi ollut peruste heidän irtisanomiseensa tuotannollisista syistä, on työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton työsopimuslain tulkintakysymys.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Asian laatuun katsoen Pankkialan Työnantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Suomalainen, Tuulensuu, Pohja ja Korpela jäseninä.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:
Jäsen Korpelan lausunto, johon jäsen Pohja yhtyi:
Työehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdan mukaan toimihenkilön palkkaryhmää ei alenneta, ellei hän sitä itse pyydä tai ellei hänen työkykynsä ole alentunut sairauden tai tapaturman johdosta.
Keväällä 1991 on Kansallis-Osake-Pankissa hyvissä ajoin aloitettu yhteistoimintaneuvottelut Helsinki-Töölöntorin konttorin ja Länkipohjan konttorin lakkauttamisen aiheuttamista Ronkaisen, Santalon ja Mikkolan töiden uudelleen järjestelyistä. Neuvottelujen päätyttyä Kansallis-OsakePankki on voinut tarjota Helsinki-Töölöntorin konttorin lakkauttamisen jälkeen Ronkaiselle ja Santalolle työtä mahdollisuuksin siirtyä lähellä oleviin konttoreihin.
Edellä olevan perusteella ja ottaen huomioon kyseisen työehtosopimuksen palkkaryhmää koskevan suojamääräyksen sopimusta on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Työnantajalla ei Ronkaisen eikä Santalon osalta ole ollut perustetta olla soveltamatta työehtosopimuksen 25 §:n palkkaryhmätakuumääräystä.
Mitä Mikkolaan tulee, niin esitetty selvitys osoittaa, että Kansallis-Osake-Pankki on tarjonnut Mikkolalle mahdollisuutta siirtyä Tampereen kaupunkialueen konttoreihin sellaiseen tehtävään, jossa hänen palkkaryhmänsä olisi vastannut hänellä Länkipohjan konttorissa ollutta palkkaryhmää. Mikkola on valinnut kuitenkin Kuhmoisten konttorin alempaan palkkaryhmään kuuluvan tehtävän. Mikkolan kohdalla ei hänen oman valintansa johdosta ole perustetta katsoa, että hänen palkkaryhmänsä olisi työehtosopimuksen 25 §:n nojalla ollut pysytettävä.
Erimielisyyskysymyksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi ei Kansallis-Osake-Pankki ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamalla tavalla eikä Pankkialan Työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Näillä perusteilla vahvistan, että Kansallis-Osake-Pankki on alentaessaan Ronkaisen ja Santalon palkkaryhmää kanteessa kerrotuin tavoin menetellyt työehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdan määräyksen vastaisesti ja että Kansallis-Osake-Pankki on velvollinen pysyttämään heidän palkkaryhmänsä samana, mikä se oli Helsinki-Töölöntorin konttorissa ennen konttorin toiminnan päättymistä.
Hylkään kanteen Mikkolaa koskevilta osin ja muutoinkin enemmälti.
Asian laatuun katsoen Pankkitoimihenkilöliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Jäsen Lyytikäisen lausunto:
Työehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdan mukaan toimihenkilön palkkaryhmää ei alenneta, jollei hän sitä itse pyydä tai jollei hänen työkykynsä ole alentunut sairauden tai tapaturman johdosta. Määräyksen estämättä pankki voi siirtäessään toimihenkilön suorittamaan huonommin palkattua työtä kuitenkin alentaa toimihenkilön palkkaryhmää niillä edellytyksillä, joilla pankilla työnantajana on oikeus irtisanoa työsopimus taloudellisilla tai tuotannollisilla syillä. Jos pankki vetoaa irtisanomisperusteen olemassaoloon eikä noudata työehtosopimuksen palkkaryhmän alentamista koskevaa kieltoa, työtuomioistuimen on, ratkaistessaan pääkysymyksenä työehtosopimuksen määräykseen perustuvaa vahvistuskannetta, esikysymyksenä tarvittaessa ensin tutkittava, ovatko työsopimuslaissa työsopimuksen irtisanomiselle säädetyt edellytykset olleet riittävässä määrin olemassa (vastakohtaisjohtopäätös ratkaisusta KKO 1983 II 75).
Ronkaisen ja Santalon työ Helsinki-Töölöntorin konttorissa on päättynyt 31.10.1991 toimipaikan lopettamisen johdosta. Pankki ei tarjotessaan heille 31.5.1991 toista työtä ole irtisanonut Ronkaisen ja Santalon toistaiseksi voimassaolevia työsopimuksia. Sen sijaan heille on pankin Etelä-Helsingin aluetoimiston voimavarajohtajan todistajankertomuksen mukaan selvitetty, että uusiin tehtäviin siirtyminen tapahtui työsopimusten irtisanomisen asemesta, mistä seikasta Ronkaisella ja Santalolla työtuomioistuimessa kuultuina on ollut toinen käsitys.
Mikkolalle on 20.6.1991 hänen toimiessaan Länkipohjan konttorin lopettamisen jälkeen Oriveden konttorissa tarjottu mahdollisuus siirtyä 1.9.1991 lukien työskentelemään johonkin Tampereella olevaan konttoriin entisin tai Kuhmoisten konttoriin 31.12.1991 jälkeen muuttuvin ehdoin. Vaikka Mikkola ei ottaessaan vastaan Kuhmoisten konttorissa tarjolla olevat työtehtävät ole hyväksynyt palkkaryhmänsä alentamista, pankki ei ole ilmoittanut hänelle siirtymisen tapahtuneen työsopimuksen irtisanomisen asemesta.
Työsopimuksen lakkauttamista koskevissa riita-asioissa noudatettavan todistustaakan jakoa koskevan säännön mukaan työnantajan, joka väittää, että tällä on ollut oikeus irtisanoa työntekijän työsopimus, on näytettävä irtisanomisperusteiden olemassaolo toteen. Säännöstä johdettavan oikeusohjeen nojalla Pankkialan Työnantajaliiton tai Kansallis-Osake-Pankin olisi tullut esikysymykseen otettavaa kannanottoa varten esittää selvitystä siitä, että pankilla olisi 31.5.1991 tarjotessaan Ronkaiselle ja Santalolle uutta työtä entisistä poikkeavin ehdoin ollut oikeus irtisanoa heidän työsopimuksensa ja että edellytykset työsuhteiden päättämiselle olisivat edelleen olleet olemassa heidän entisen työnsä lakatessa 30.9.1991. Vastaavasti vastaajien olisi tullut selvittää, että pankilla olisi 20.6.1991 ja 30.8.1991 ollut oikeus taloudellisista tai tuotannollisista syistä irtisanoa Mikkolan työsopimus.
Työsopimuslain 37 a §:n 1 momentin mukaan työnantajalla on oikeus irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, jos työ on vähentynyt taloudellisista, tuotannollisista tai muista niihin verrattavista syistä vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti eikä työntekijää voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Asiassa on jäänyt selvittämättä, että KansallisOsake-Pankilla olisi mainittuina ajankohtina ollut riittävät perusteet irtisanoa Mikkolan, Ronkaisen ja Santalon työsopimukset sanotun lainkohdan nojalla. Sen sijaan Kansallis-Osake-Pankki on kohtuudella voinut sijoittaa Mikkolan, Ronkaisen ja Santalon uusiin tehtäviin samassa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin. Tässä tilanteessa työehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdan takuumääräys palkkaryhmän pysyvyydestä tulee edellä sanotuista syistä sovellettavaksi.
Kansallis-Osake-Pankki on tarjonnut Mikkolalle mahdollisuutta siirtyä Tampereella oleviin pankin konttoreihin sellaisiin tehtäviin, joiden palkkaryhmä olisi vastannut hänellä Länkipohjan konttorissa ollutta palkkaryhmää. Mikkola on kuitenkin valinnut toisena vaihtoehtona olleen alempaan palkkaryhmään kuuluvan tehtävän Kuhmoisten konttorissa. Mikkolan valinta ei siten tarkoitukseltaan ja tulokseltaan poikkea siitä, että hän olisi pyynnöstään saanut siirron alemman palkkaryhmän mukaiseen tehtävään. Siihen nähden Mikkolan puolesta ei voida tehokkaasti vedota työehtosopimuksen palkkaryhmän alentamiskieltoa koskevaan määräykseen. Sen sijaan Kansallis-Osake-Pankin on katsottava menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti muuttaessaan selostetuissa oloissa yksipuolisesti Ronkaisen ja Santalon palkkauksen perusteita haastehakemuksessa kerrotuin tavoin.
Kansallis-Osake-Pankki ei ole, kun otetaan huomioon erimielisyyskysymyksen tulkinnanvaraisuus, rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamalla tavalla eikä Pankkialan Työnantajaliitto ole liioin laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Edellä olevan perusteella vahvistan, että Kansallis-Osake-Pankki on alentaessaan Ronkaisen ja Santalon palkkaryhmää kanteessa kerrotuin tavoin menetellyt työehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdan määräysten vastaisesti ja että pankin on palautettava heidän palkkaryhmänsä entiselleen. Sen sijaan hylkään kanteen Mikkolaa koskevilta osin sekä vaatimukset muutoinkin enemmälti.
Asian laatuun katsoen Pankkitoimihenkilöliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.