Labor court allows employee to claim overtime pay for strike-leave days when work resumes immediately after the strike ends.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ordered the university student union to pay the waitress 560 marks plus interest for two overtime days taken during a strike. The employee argued that since she resumed work immediately after the strike ended, these days constituted paid leave under the collective agreement. The court found that the union did not violate the agreement by allowing the leave, as the terms were ambiguous regarding the employer's payment obligation during this specific period.
Legislator headnote
AI generatedTyöehtosopimuslain 7 §; Työehtosopimus 8 § 2 kohta ja 10 § 1 b kohta: Kun työntekijä aloittaa työt välittömästi palkallisen poissaolopäivän jälkeen, työnantaja on velvollinen maksamaan palkan näiltä päiviltä, vaikka poissaolo johtuisikin työtaisteluiden lopettamissopimuksen mukaisesti.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ravintolan tarjoilija oli työtaisteluiden päätyttyä pitänyt ensin työnantajan ennen työtaisteluita laatiman työvuorolistan mukaiset lisävapaapäivät ja aloittanut vasta niiden jälkeen työnteon. Lisävapaapäivät olivat olleet sellaisia työtaisteluiden lopettamissopimuksessa tarkoitettuja työehtosopimukseen perustuvia palkallisia poissaolopäiviä, jolloin työnantajan palkanmaksuvelvollisuus oli alkanut poissaolosta huolimatta. Työnantaja oli siten velvollinen suorittamaan tarjoilijalle palkan lisävapaapäiviltä.
Sopimusmääräyksen tulkinnanvaraisuuden huomioon ottaen työnantaja ei ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä tietensä eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Majoitus ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton sekä Hotelli ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n välillä 5.4.1991 allekirjoitetussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
8 § Työaika
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Työntekijälle on annettava kunkin viisi työpäivää sisältävän työssäoloviikon aikana kaksi vapaapäivää, joista toinen on viikkolepopäivä (V) ja toinen viisipäiväisen työviikon toteuttava lisävapaapäivä (X).
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3. Viikkolepopäivä on annettava jokaisella täydellä työssäoloviikolla.
Lisävapaapäivät voidaan antaa joko sen viikon aikana, miltä ne on ansaittu, tai yhdistäen lisävapaapäiviä yhdenjaksoiseksi vapaaksi saman kolmiviikkoiskauden aikana.
Mikäli lisävapaapäivä annetaan sen viikon aikana, miltä se on ansaittu, se on mahdollisuuksien mukaan annettava viikkolepopäivään liittyen.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
10 § Palkanmaksu
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1. Kiinteäpalkkaiset työntekijät
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
b) Työsuhteen alkaessa tai päättyessä kesken kalenterikuukautta tai työnteon keskeytyessä äitiys-, isyys- tai vanhempain loman, lomautuksen tai muun vastaavan syyn vuoksi, lasketaan päiväpalkka jakamalla työntekijän kuukausipalkka luvulla 25. Tätä päiväpalkkaa maksettaessa pidetään työssäolopäivinä myös 8 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja lisävapaapäiviä, mikäli ne sisältyvät työsuhteen kestoaikaan.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Muiden ohella asianosaisliittojen kesken 5.4.1991 allekirjoitetussa majoitus- ja ravitsemisalan työtaisteluiden lopettamista koskevassa sopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Työsulut ja lakot todetaan päättyviksi 5.4.1991 kello 12.00.
3. Työsulussa ja lakossa olleet henkilöt palaavat ns. vanhoina työntekijöinä työpaikoilleen 6.4.1991 alkavaan työvuoroonsa. Työsulussa ja lakossa olleet henkilöt säilyttävät oikeutensa työnantajan palveluksessa ns. vanhoina työntekijöinä, mikäli työntekijät ilmoittautuvat työnantajalle viimeistään 9.4.1991 alkavaan työvuoroon. Sairauden tai muun pakottavan syyn johdosta ilmoittautuminen työhön voi tapahtua vielä edellä mainitun ajankohdan jälkeenkin edellyttäen, että esteestä on ilmoitettu työnantajalle tai työnantajan edustajalle viimeistään 9.4.1991 ja että työntekijä palaa työhön heti esteen päätyttyä. Jos esteestä ilmoittaminen estyy ylivoimaisesta syystä, on työntekijän ilmoitettava työnantajalle työhönpaluunsa ajankohta viipymättä esteen päätyttyä.
4. Työt käynnistetään sitä mukaa kuin yrityksen toiminnan kannalta mielekästä työtä on järjestettävissä ja siinä järjestyksessä ja siten kuin se on töiden suorittamisen ja töiden järjestelyjen kannalta tarkoituksenmukaista. Palkka- ja työehtoja ryhdytään soveltamaan työntekijän ilmoittautuessa edellä mainitulla tavalla työvuoroonsa aloittaakseen työnteon. Työtaistelujen johdosta ei tapahdu lomaltapaluurahan menetyksiä.
Jos työntekijä on estynyt yllä todettuna ajankohtana aloittamasta työntekoa työehto- tai työsopimukseen tai lakiin perustuvan palkallisen poissaolosyyn johdosta, alkavat tai jatkuvat työnantajan palkanmaksu- ym. velvoitteet poissaolosta riippumatta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että työnantajaliiton jäsenen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan palveluksessa ollut tarjoilija Ritva Tuulikki Alsti oli ollut työnantajaliiton työsulun ja työntekijäliiton lakon vuoksi poissa työstä 28.3. - 5.4.1991. Työtaistelujen päätyttyä hän oli ilmoittautunut työhön ja aloittanut työnsä 9.4.1991 työvuorolistansa mukaisesti. Työvuorolista oli laadittu ennen työtaistelujen alkamista ja oli koskenut 31.3. ja 20.4.1991 välistä aikaa. Alstin lisävapaapäiviksi siihen oli merkitty 6. ja 8.4.1991. Näiltä päiviltä työnantaja ei ollut suostunut maksamaan hänelle palkkaa. Kun Alstin kuukausipalkka oli ollut 7 010 markkaa, niin hänen maksamatta oleva palkkasaatavansa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnalta oli 560 markkaa.
Työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdan mukaan työntekijälle oli annettava kunkin viisi työpäivää sisältävän työssäoloviikon aikana kaksi vapaapäivää, joista toinen oli viikkolepopäivä (V) ja toinen lisävapaapäivä (X). Saman määräyksen 3 kohdan mukaan lisävapaapäivät voitiin antaa joko ansaintaviikon aikana tai yhdistäen lisävapaapäiviä yhdenjaksoiseksi vapaaksi saman kolmiviikkoisjakson aikana.
Työehtosopimuksen palkanmaksua koskevan 10 §:n 1 b -kohdan mukaan työnteon keskeytyessä kesken kalenterikuukautta päiväpalkka lasketaan jakamalla työntekijän kuukausipalkka luvulla 25. Tätä päiväpalkkaa maksettaessa pidettiin työssäolopäivinä myös 8 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja lisävapaapäiviä.
Kolmeviikkoisjaksolla 31.3. - 20.4.1991 Alstin lisävapaapäivät oli merkitty päiville 31.3., 6.4. ja 9.4.1991. Muita lisävapaapäiviä hän ei tällä jaksolla ollut saanut. Kun työtaistelujen vuoksi huhtikuun palkanmaksu keskeytyi, olisi palkan laskennassa tuolta ajalta pitänyt noudattaa työehtosopimuksen 10 §:n 1 b -kohdan määräystä. Näin ei ollut tapahtunut, vaan työnantaja oli maksanut palkan vasta 9.4.1991 lähtien. Siten Alsti ei ollut saanut minkäänlaista korvausta ansaitsemiltaan lisävapaapäiviltä.
Sopimuksessa työtaisteluiden lopettamisesta oli sen kolmannessa kohdassa sovittu, että työsulussa ja lakossa olleet henkilöt palasivat niin sanottuina vanhoina työntekijöinä työpaikoilleen 6.4.1991 alkavaan työvuoroonsa. Sopimuksen 4 kohdan mukaan palkka- ja työehtoja ryhdyttiin soveltamaan työntekijän ilmoittautuessa edellä mainitulla tavalla työvuoroonsa aloittaakseen työnteon. Jos työntekijä oli estynyt mainittuna ajankohtana aloittamasta työntekoa työehtosopimukseen perustuvan palkallisen poissaolosyyn johdosta, alkoivat tai jatkuivat työnantajan palkanmaksu- ynnä muut velvoitteet poissaolosta riippumatta.
Edellä kerrotun mukaisesti Alsti oli aloittanut työnteon laaditun työvuorolistan mukaisesti 9.4.1991. Siten hän oli estynyt aloittamasta työvuoroaan työehtosopimukseen perustuvan palkallisen poissaolosyyn vuoksi, kuten työtaisteluiden lopettamissopimuksessa oli todettu. Sopimuksen mukaan työnantajan palkanmaksuvelvollisuus alkoi ja jatkui poissaolosta riippumatta.
Selostettujen työehtosopimusmääräysten ja lakon lopettamissopimuksen mukaisesti Alsti oli oikeutettu saamaan palkan työvuorolistaan merkityiltä lisävapaapäiviltä. Kun työnantaja Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ei sanottua palkkaa ollut maksanut, se oli rikkonut työehtosopimuksen palkanmaksua koskevaa määräystä sekä toiminut vastoin työtaisteluiden lopettamissopimusta.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan rikkoneen työehtosopimuksen 10 §:n määräystä jättäessään maksamatta palkan lisävapaapäiviltä ja tuomitsemaan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan maksamaan työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisen vuoksi. Lisäksi kantajaliitto on vaatinut Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan velvoittamista maksamaan Tuulikki Alstille suorittamatta olevana palkkana yhteensä 560 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.4.1991 lukien sekä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.
VASTINE
Vastineen perustelut
Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ovat lausuneet, että Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan palveluksessa ollut Alsti oli työsulun ja lakon vuoksi ollut poissa työstä 28.3.1991 alkaen. Työtaistelut olivat päättyneet 5.4.1991 kello 12. Työtaistelujen päätyttyä Alsti oli ilmoittautunut ja aloittanut työnsä 9.4.1991 työvuorolistan mukaisesti. Hänen työvuorolistansa oli laadittu ennen työtaistelujen alkamista ja se oli koskenut 31.3. ja 20.4.1991 välistä aikaa. Alstin lisävapaapäiviksi työvuorolistaan oli merkitty muun muassa 6.4. ja 8.4.1991, joiden päivien palkanmaksua erimielisyys koski. Työnantaja ei ollut suostunut maksamaan palkkaa kyseisiltä lisävapaapäiviltä, koska Alsti oli ilmoittautunut työnantajalle ja aloittanut työnteon vasta 9.4.1991.
Työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen ja työtaisteluiden lopettamisesta tehdyn sopimuksen mukaisesti aloittaessaan palkanmaksun vasta siitä ajankohdasta, jolloin Alsti oli ilmoittautunut työnantajalle ja aloittanut työnteon. Vastaavalla tavalla palkanmaksuvelvollisuuden alkamista oli tulkittu yleisesti aikaisemminkin.
Valtakunnansovittelija oli muotoillut ja tehnyt työtaisteluiden lopettamissopimuksen. Sopimusmääräyksestä ei ollut sovittu erikseen liittojen edustajien kanssa. Joka tapauksessa palkanmaksun aloittamisen edellytyksenä oli kuten aikaisemminkin työnteon aloittaminen. Tämä tulkinta oli myös esitetty työnantajaliiton jäsentiedotteessa 5.4.1991.
Työtaisteluiden lopettamissopimuksen mukaisesti palkka- ja työehtoja ryhdyttiin soveltamaan työntekijän ilmoittautuessa työvuoroonsa aloittaakseen työnteon. Tämä oli pääsääntö ja ensisijainen peruste palkanmaksuvelvollisuutta arvioitaessa. Työntekijän tuli ilmoittautua 6. ja 9.4.1991 välisenä aikana ja aloittaa työnteko. Kanteessa ei ollut edes väitetty, että Alsti olisi ilmoittautunut työhön ennen 9.4.1991. Työntekijällä ei ollut kyseisenä aikana ehdotonta oikeutta päästä heti töihin, sillä sopimuksen mukaan myös työnantajalle oli varattu kyseessä oleva aika töiden käynnistämiselle.
Työtaisteluiden lopettamissopimuksen 4 kohdan mukaan työt käynnistettiin sitä mukaa kuin yrityksen toiminnan kannalta mielekästä työtä oli järjestettävissä ja siinä järjestyksessä ja siten kuin se oli töiden suorittamisen ja töiden järjestelyjen kannalta tarkoituksenmukaista. Käytännössä työt aloitettiin työvuorolistan mukaisesti, mikäli sellainen oli voimassa ja se oli töiden järjestelyjen kannalta mahdollista. Toisin sanoen työvuorolistaa alettiin noudattaa siitä hetkestä alkaen, jolloin työntekijä edellä mainitun pääsäännön mukaisesti ilmoittautui työnantajalle ja aloitti työnteon. Aikaisemmilla työvuoroilla ja vapaapäivillä ei ollut tässä suhteessa merkitystä. Tämä oli merkinnyt myös sitä, että eräissä tapauksissa työntekijällä saattoi työvuorolistan loppuvaiheessa olla enemmän vapaapäiviä kuin mitä hän oli "ansainnut". Samoin työntekijä saattoi saada esimerkiksi koko maaliskuun palkan, vaikka lakko oli alkanut jo 28.3.1991.
Työtaisteluiden lopettamissopimuksessa oleva määräys palkanmaksuvelvollisuudesta työehto- tai työsopimuksen tai lakiin perustuvan palkallisen poissaolosyyn johdosta oli toissijainen määräys ylläolevaan pääsääntöön verrattuna. Sillä oli tarkoitettu lähinnä sairaudesta tai vuosilomasta johtuvia poissaoloja, jolloin työntekijä ei ollut voinut aloittaa työntekoa "normaalisti". Kaikissa muissa tapauksissa palkanmaksuvelvollisuus alkoi siitä ajankohdasta, jolloin työntekijä aloitti työnteon ilmoittauduttuaan asianmukaisesti.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan palveluksessa ravintolan tarjoilijana työskentelevä Ritva Tuulikki Alsti on ollut työnantajaliiton toimeenpaneman työsulun ja työntekijäliiton toimeenpaneman lakon vuoksi poissa työstä 28.3. ja 5.4.1991 kello 12 välisen ajan. Työtaisteluiden päätyttyä Alstin esimies on puhelimitse pyytänyt häntä aloittamaan työt illalla 5.4.1991. Alsti on kuitenkin ilmoittanut pitävänsä ennen työtaisteluiden alkamista 31.3. ja 20.4.1991 väliseksi ajaksi laaditun työvuorolistan mukaisesti lisävapaapäivät 6. ja 8.4.1991. Alsti on aloittanut työnsä 9.4.1991 työvuorolistan mukaisesti. Yhtiö on katsonut palkanmaksuvelvollisuuden alkaneen vasta 9.4.1991 lukien, eikä ole maksanut Alstille lisävapaapäiviltä palkkaa.
Työntekijälle on työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdan mukaan annettava kunkin viisi työpäivää sisältävän työssäoloviikon aikana kaksi vapaapäivää, joista toinen on viikkolepopäivä ja toinen viisipäiväisen työviikon toteuttava lisävapaapäivä. Työnteon keskeytyessä äitiys-, isyys- tai vanhempainloman, lomautuksen tai muun vastaavan syyn vuoksi, lasketaan työehtosopimuksen 10 §:n 1 b kohdan mukaan päiväpalkka jakamalla työntekijän kuukausipalkka luvulla 25. Tätä päiväpalkkaa maksettaessa pidetään työssäolopäivinä myös 8 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja lisävapaapäiviä.
Työtaisteluiden lopettamista koskevan sopimuksen 3 kohdan mukaan työsulussa ja lakossa olleet henkilöt palaavat niin sanottuina vanhoina työntekijöinä työpaikoilleen 6.4.1991 alkavaan työvuoroonsa ja säilyttävät oikeutensa työnantajan palveluksessa, mikäli ilmoittautuvat työnantajalle viimeistään 9.4.1991 alkavaan vuoroon. Sopimuksen 4 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan palkka- ja työehtoja ryhdytään soveltamaan työntekijän ilmoittautuessa työvuoroonsa aloittaakseen työnteon. Saman määräyksen toisen kappaleen mukaan jos työntekijä on estynyt aloittamasta työntekoa työehtosopimukseen perustuvan palkallisen poissaolosyyn johdosta, alkavat tai jatkuvat työnantajan palkanmaksu- ynnä muut velvoitteet poissaolosta riippumatta.
Alstin työvuorolistan mukaisia lisävapaapäiviä 6. ja 8.4.1991 on pidettävä työtaisteluiden lopettamissopimuksessa tarkoitettuina työehtosopimukseen perustuvina palkallisina poissaolopäivinä, jolloin työnantajan palkanmaksu- ym. velvoitteet alkavat tai jatkuvat poissaolosta huolimatta. Näin ollen ja kun Alsti on työvuorolistan mukaisesti aloittanut työnteon välittömästi palkallisen vapaan päätyttyä 9.4.1991, työnantaja on velvollinen suorittamaan palkan lisävapaapäiviltä 6. ja 8.4.1991.
Sopimusmääräysten tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla, eikä myöskään Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta velvoitetaan suorittamaan Alstille palkkaa 560 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.4.1991 lukien.
Kanne hylätään enemmälti.
Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Tuulensuu, Kolula ja Kiuru jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.