Labor court dismisses union claim that employer violated collective agreement by denying sick pay for dental surgery recovery.

Kun kahta työntekijää hoitaneen hammaslääkärin arviota työntekijöille hammassairauden hoitamiseksi tehdyn hammaskirurgisen toimenpiteen aiheuttamasta työkyvyttömyysajasta ei asiassa esitetyn lääketietellisen selvityksen perusteella ollut näytetty vääräksi, työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijöille työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaan sairausajan palkka vaadituilta työkyvyttömyysajoilta.

Koska velvollisuus sairausajan palkan maksamiseen koko vaadituilta työkyvyttömyysajoilta oli ollut riippuvainen lääketieteellisestä harkinnasta ja asia tältä osin oli ollut varsin epäselvä, ei työnantaja maksaessaan sairausajan palkan vain osalta lääkärintodisten mukaiselta työkyvyttömyysajalta ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä myöskään työnantajaliitto ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Kysymys myös asiantuntijalääkärin asiassa antaman kirjallisen lausunnon käyttämisestä todisteena. (Ään.)

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET r.y. Imatra Steel Oy Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 15.2.1990 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VII SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

20 § Sairausajan ja synnytysloman palkka

Sairaus ja tapaturma

Mom. 1. Työnantaja maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa keskituntiansion mukaisesti sen pituisen kalenteriajanjakson työtuntijärjestelmän mukaisilta työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Odotus- eli karenssipäivä

Sairausajan palkka maksetaan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä. Ensimmäinen poissaolopäivä on karenssipäivä.

Työtapaturma

Palkka maksetaan myös karenssipäivältä, jos työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta. Sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden jatkuessa sairastumispäivän jälkeen vähintään kuusi (6) arkipäivää maksaa työnantaja palkan myös karenssipäivältä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellytykset sairausajan palkan maksamiselle ovat seuraavat:

1. Työntekijä on sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä.

2. Työkyvyttömyydestä esitetään työnantajan hyväksymä selvitys.

S o v e l t a m i s o h j e :

- Työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella.

- Jos lääkäriin pääsy vaikeutuu epidemioiden aikana lukuisten sairastumistapausten takia tai lääkärinpalveluksia tilapäisesti ei ole riittävästi saatavilla, sairaus voidaan katsoa todistetuksi myös työterveyshoitajan tai terveydenhoitajan tutkimuksensa perusteella antamalla todistuksella. Hoitaja voi antaa sairaslomaa enintään kolme vuorokautta kerrallaan ja kertautuvan todistuksen antajan tulee olla aina sama terveydenhoitaja. Uusiutumistapauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdolliseen lääkärinhoidon tarpeeseen. Ennen kuin hoitajan antamaa todistusta voidaan pitää selvityksenä työkyvyttömyydestä, hänen tulee todeta yhdessä lääkärin kanssa tilanteen olevan em. tavalla sellainen, että hoitaja voi antaa todistuksia työkyvyttömyydestä.

- Sairaslomatodistus on edellä mainitut ehdot täyttäessään hyväksyttävä todistus, ellei työnantaja perustelluin syin pysty osoittamaan väärinkäytöstä. Mahdolliset epäselvyydet selvitetään työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen edellyttämällä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

21 § Lääkärintarkastukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muut kuin lakisääteiset lääkärintarkastukset

Mom. 2. Ansion menetyksen korvattavuuden edellytykset ovat seuraavat:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

b ) E r i t y i s e d e l l y t y k s e t

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Äkillinen hammassairaus

5. Jos äkillinen hammassairaus ennen hoitotoimenpiteitä aiheuttaa työntekijän työkyvyttömyyden, joka vaatii samana päivänä tai saman työvuoron aikana annettavaa hoitoa, hoitotoimenpiteen ajalta, mikäli hänen ei onnistu saada hoitoa työajan ulkopuolella. Työkyvyttömyys ja hoidon kiireellisyys osoitetaan hammaslääkärin antamalla todistuksella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Imatra Steel Oy Ab:ssä oli syntynyt erimielisyyttä työnantajan velvollisuudesta maksaa sairausajan palkkaa yhtiön palveluksessa oleville A:lle ja B:lle hammaslääkärin toteaman työkyvyttömyyden ajalta.

Sama hammaslääkäri, jonka hoidossa A oli ollut, oli suorittanut B:lle 29.1.1991 kolmijuurisen hampaan juurien päiden poiston. Hammaslääkäri oli katsonut B:n työkyvyttömäksi 29.1. - 1.2.1991 hampaan juurten poiston leikkauksen jälkitilan johdosta. Hammaslääkärin B:lle määräämä työkyvyttömyysaika oli ollut tiistaista perjantaihin. Tiistai 29.1.1991 oli katsottu karenssipäiväksi. Keskiviikolta 30.1.1991 työnantaja oli maksanut B:lle sairausajan palkan, mutta työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta sitä torstailta 31.1.1991. Kieltäytymisen perusteeksi työnantaja oli esittänyt saman syyn kuin A:n kohdalla. Perjantai 1.2.1991 oli ollut B:n vapaapäivä.

Imatra Steel Oy Ab oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytyessään maksamasta A:lle sairausajan palkkaa elokuun 21. ja 22. päivältä 1990 ja B:lle tammikuun 31. päivältä 1991.

Lääkäri määritteli työntekijän sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden ja sen keston tekemiensä löydösten, suorittamiensa toimenpiteiden sekä oman ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella ja lisäksi sillä vastuulla, joka lainsäädännössä lääkärille oli asetettu. Työkyvyttömyyden ja sen keston arviointi tapahtui aina potilaskohtaisesti ja yksilöllisesti. A:ta ja B:tä hoitanut hammaslääkäri oli työkyvyttömyyttä määritellessään menetellyt edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti. Imatra Steel Oy Ab ei ollut osoittanut yhtään ainoaa seikkaa, joka viittaisi siihen, että työntekijät olisivat syyllistyneet työehtosopimuksen 20 §:n soveltamisohjeessa tarkoitettuun väärinkäytökseen. Kieltäytyessään sairausajan palkan maksamisesta koko työkyvyttömyysajalta yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimusta. Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET oli liittojen välisissä neuvotteluissa hyväksynyt yhtiön menettelyn ja siten laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Imatra Steel Oy Ab on velvollinen maksamaan sairausajan palkan A:lle elokuun 21. ja 22. päivältä 1990 ja B:lle tammikuun 31. päivältä 1991. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Imatra Steel Oy Ab on kieltäytyessään maksamasta A:lle ja B:lle sairausajan palkkaa edellä mainituilta päiviltä rikkonut työehtosopimusta ja että Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET hyväksyessään työnantajan menettelyn on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Metallityöväen Liitto on vaatinut Imatra Steel Oy Ab:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Myös Suomen Hammaslääkäriliitto oli kiinnittänyt huomiota kanteessa tarkoitetun hammaslääkärin toimintaan. Suomen Hammaslääkäriliitto oli lähettänyt liiton Etelä-Saimaan paikallisosaston jäsenille asiaa koskevan kirjeen, jossa oli kiinnitetty huomiota leikkauksellisten toimenpiteiden yhteydessä annettavien sairauslomien pituuksiin. Kirjeessä esitetyn mukaan useiden päivien sairausloman kirjoittaminen edes leikkauksellisten toimenpiteiden yhteydessä oli "epävarmaa". Kirjeessä oli myös todettu, että potilas voitiin kutsua jälkitarkastukseen vaikka seuraavana päivänä.

A:n ja B:n esittämien lääkärintodistusten yhteydessä työnantajan edustaja oli pyytänyt työpaikkalääkäriä, joka oli myös sairauskassan luottamuslääkäri, selvittämään, minkä pituinen työkyvyttömyys olisi perusteltua lääkärintodistuksiin merkittyjen diagnoosien ja työntekijöiden tekemän työn perusteella. Työpaikkalääkäri oli selvittänyt asiaa yhteistyössä kahden paikallisen hammaslääkärin kanssa ja esittänyt omana ja näiden kahden hammaslääkärin kantana, että perusteltu arvio työkyvyttömyyden kestosta oli enintään kaksi päivää.

Työnantaja oli antanut määräyksen, jonka mukaan hampaan poiston yhteydessä palkan menetys korvattiin enintään kahden päivän ajalta. Jos työntekijä katsoi olevansa työkyvytön vielä tämän ajan jälkeen, hänen oli haettava uusi lääkärintodistus. A ja B eivät olleet menneet uuteen lääkärintarkastukseen.

A:n runsaat poissaolot olivat myös antaneet työnantajalle aiheen epäillä työkyvyttömyyttä myös kanteessa tarkoitetun poissaolon yhteydessä. A oli vuonna 1990 ollut poissa työstä työkyvyttömyyden johdosta 4.2. - 23.2., 14.3. 18.3., 19.3. - 24.3. ja hammassairauden takia 7.8., 8.8. - 9.8., 10.8. sekä 17.8. - 22.8.1990.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Imatra Steel Oy Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Myös hammassairauksista johtuvaan työkyvyttömyyteen sovellettiin työehtosopimuksen 20 §:n sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä. Mainitussa määräyksessä ei ollut erikseen määritelty niitä sairauksia, joista aiheutuva työkyvyttömyys oikeutti sairausajan palkkaan, eikä myöskään mainittu mitään sairautta, josta aiheutuva työkyvyttömyys ei siihen oikeuttaisi. Nyt esillä olevassa tapauksessa työnantaja oli myöntänyt, että työntekijällä oli hammassairauden perusteella oikeus saada sairausajan palkkaa. Erimielisyys oli alun perin koskenut vain korvattavan työkyvyttömyysjakson pituutta.

Äkillistä hammassairautta koskeva määräys oli otettu työehtosopimukseen vuonna 1976 keskusjärjestöjen välillä tehdyn sopimuksen mukaisena. Tuolloin lääkärintarkastuksia koskevia määräyksiä oli täsmennetty sen vuoksi, että käytännössä oli ilmennyt epäselvyyttä siitä, oliko työnantajan maksettava lääkärintarkastuksia koskevan työehtosopimusmääräyksen nojalla ansionmenetyksen korvaus työntekijälle sellaisessa tapauksessa, kun työntekijä oli kesken työpäivän joutunut lähtemään hammassäryn vuoksi hammaslääkäriin. Tuolloin kysymys oli ollut nimenomaan kyseisen työpäivän tai työvuoron palkasta. Vuonna 1976 käydyt neuvottelut olivat siten koskeneet pelkästään lääkärintarkastuksia koskevien sopimusmääräysten täsmentämistä. Sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä neuvotteluissa ei ollut käsitelty.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n ja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n välillä oli 16.3.1983 käsitelty tapausta, jossa erimielisyys oli koskenut sitä, sovellettiinko työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä ansionmenetyksen korvaamiseen hammaslääkärin toteamalta työkyvyttömyysajalta. Keskusjärjestöt olivat tuolloin muun muassa todenneet, että hammassairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden ajalta korvattiin ansionmenetys asianomaisen työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaan, mikäli ansionmenetyksen korvaamisen edellytykset työehtosopimuksen määräysten mukaan muuten täyttyivät.

Vuoden 1985 niin sanotun pelisääntöratkaisun yhteydessä oli edellä mainittujen keskusjärjestöjen välillä sovittu muun ohella tulkinta-aineiston laatimisesta ongelmallisimmista keskusjärjestösopimuksiin perustuvista työehtosopimusmääräyksistä. Tällaisiksi oli katsottu lääkärintarkastuksia, sairausajan palkkaa sekä sairaan lapsen hoitoa koskevat sopimusmääräykset. Asiaa koskevien tulkintaohjeiden oli tullut perustua työtuomioistuimen tuomioihin ja keskusjärjestöjen yhteisiin tulkintoihin. Tarkoituksena oli ollut, että ohjeet jaettiin jäsenliitoille tarpeettomien erimielisyyksien välttämiseksi. Näissä keskusjärjestöjen laatimissa ohjeissa oli myös selvästi todettu, että hammassairauksista johtuvissa työkyvyttömyystapauksissa sairausajan palkan maksuvelvollisuus määräytyi samalla tavoin kuin muissa sairauksissa.

Suomen Hammaslääkäriliiton sen Etelä-Saimaan paikallisosaston jäsenille lähettämässä kirjeessä ei ollut asetettu A:ta ja B:tä hoitaneen hammaslääkärin ammattitaitoa kyseenalaiseksi, eikä kirjeessä myöskään ollut osoitettu hammaslääkärin toimenpiteitä virheellisiksi tai edes vähemmän harkituiksi. Kirjeessä oli muun ohella todettu, että useiden päivien sairausloman kirjoittaminen toimenpiteen yhteydessä oli epävarmaa - potilas saattoi tulla työkykyiseksi loman aikana tai sitten ei. Näin oli asianlaita sekä hammashoitoon liittyvien että monien muiden vähäisempien leikkauksellisten toimenpiteiden kohdalla. Tämä seikka ei kuitenkaan oikeuttanut työnantajaa asettamaan merkittyä työkyvyttömyysaikaa kyseenalaiseksi eikä sillä perusteella kieltäytymään sairausajan palkan maksamisesta.

Työnantaja ei ollut edes väittänyt, että se olisi vaatinut A:ta tai B:tä menemään uuteen lääkärintarkastukseen. Työntekijöitä hoitanut hammaslääkäri oli pyydettäessä antanut työntekijöiden työkyvyttömyydestä lisäselvitystä. Työntekijöiden työkyvyttömyydestä oli siten esitetty vähintäänkin sellainen selvitys, jota työehtosopimus edellytti. A:n aikaisemmat sairauslomat eivät liittyneet mitenkään nyt kysymyksessä olevaan erimielisyyteen.

Helsingin yliopiston hammas- ja suukirurgian laitoksen hammas- ja suukirurgian professori oli antanut asiassa kantajaliiton aloitteesta pyydetyn lausunnon, jossa oli muun muassa todettu, että potilaille ehdotettu työstä poissaoloaika oli hyvin kohtuullinen sekä jälkioireiden että suotuisan paranemisen kannalta. Edelleen lausunnossa oli todettu, että juurenpääleikkausten jälkeinen työkyvyttömyysaika vaihteli potilaan ammatista ja työolosuhteista johtuen kolmesta seitsemään vuorokauteen, mutta se voi olla tietyissä tapauksissa pitempikin.

Imatra Steel Oy Ab oli rikkonut tietensä työehtosopimusta antamalla yksipuolisen ohjeen sairausajan palkanmaksun rajoittamisesta hammassairaustapauksissa ja tähän ohjeeseen vedoten kieltäytynyt maksamasta A:lle ja B:lle sairausajalta palkkaa työehtosopimuksen mukaisesti. Yhtiö on tiennyt tai sen ainakin olisi pitänyt tietää, että työnantaja voi vain yksittäistapauksissa perustelluin syin kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa tai osaa siitä.

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n tiedossa on täytynyt olla keskusjärjestöjen keväällä 1988 antamat tulkintaohjeet. Viimeistään siinä vaiheessa kun nyt esillä oleva asia on ollut esillä liittojen välisissä neuvotteluissa, olisi työnantajaliiton tullut ilmoittaa työnantajalle keskusjärjestöjen periaatteellinen kanta sairausajan palkan maksamisvelvollisuuteen hammassairaustapauksissa. Tämän velvollisuuden työnantajaliitto oli laiminlyönyt. Työnantajaliiton olisi myös pitänyt pyrkiä selvittämään, olivatko kyseiset työntekijät olleet hammaslääkärin lausunnoissa tarkoitetuin tavoin työkyvyttömiä. Tätä työnantajaliitto ei ollut edes yrittänyt selvittää.

SUOMEN METALLI-, KONE- JA SÄHKÖTEKNISEN TEOLLISUUDEN KESKUSLIITTO, MET:N JA IMATRA STEEL OY AB:N LISÄVASTINE

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Imatra Steel Oy Ab ovat vielä lausuneet, että kantajan jättämä Helsingin yliopiston suu- ja hammaskirurgian professorin antama lausunto oli sellainen oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettu yksityisluonteinen kirjallinen kertomus, jota ei voitu käyttää todisteena asiassa.

Kun keskusjärjestöjen välillä vuonna 1976 oli neuvoteltu hammassairauksista aiheutuneen työstä poissaolon korvaamisesta, oli neuvotteluissa ollut nimenomaan esillä, että äkillistä hammassairautta koskeva määräys kattoi kaikki hammassairaudesta johtuvat työkyvyttömyydet ja ettei eri työehtosopimusalojen sairausajan palkkaa koskevia työehtosopimusmääräyksiä sovellettu hammassairaudesta johtuviin poissaoloihin. Jos tällaisiin hammassairaustapauksiin sovellettaisiin työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä, ei työehtosopimuksen hammassairauksia koskevalla määräyksellä olisi mitään merkitystä. Kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa työntekijöiden työkyvyttömyyden ei ollut väitetty aiheutuneen sairaudesta tai tapaturmasta vaan hammaslääkärin suorittamasta toimenpiteestä. Näin ollen kysymys ei ollut työehtosopimuksen 20 §:n 1 momentissa tarkoitetusta sairauden tai tapaturman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä.

Jos katsottaisiin, että nyt esillä olevassa tapauksessa työnantajalla oli velvollisuus sairausajan palkan maksamiseen A:lle ja B:lle työehtosopimuksen 20 §:n määräyksen mukaan, oli työnantajalla ollut työehtosopimuksen 20 §:ssä tarkoitettu perusteltu syy edellyttää työntekijöiltä lisäselvitystä heidän työkyvyttömyydestään. Työntekijöillä ei ollut ilman muuta oikeutta saada sairausajan palkkaa lääkäriltä hankkimansa todistuksen mukaiselta työkyvyttömyysajalta. Tämä ilmeni useista työtuomioistuimen tuomioista. Työntekijän oli esitettävä työehtosopimuksen mukaisesta syystä johtuvasta työkyvyttömyydestään työnantajan hyväksymä selvitys. Työnantaja ei ollut velvollinen luottamaan yksin työntekijöiden esittämään selvitykseen. Nyt esillä olevassa tapauksessa työnantaja oli nähnyt huomattavan paljon vaivaa selvittääkseen asiaa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Imatra Steel Oy Ab laillisine korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metallityöväen Liiton esivalmistelussa jättämä Helsingin yliopiston hammas- ja suukirurgian professorin antama 14.4.1992 päivätty hammaskirurgisista toimenpiteistä aiheutuvaa työkyvyttömyyttä koskevaa lausunto on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 55 §:ssä tarkoitettu asiantuntijalausunto, johon asianosainen on nojautunut. Ottaen myös huomioon saman luvun 50 §:n säännös sitä ei ole pidettävä sellaisena luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yksityisluonteisena kirjallisena kertomuksena, jota ei saa käyttää todisteena asiassa.

Imatra Steel Oy Ab:n palveluksessa oleva A on häntä hoitaneen hammaslääkärin antaman todistuksen mukaan kärsinyt voimakkaasta hammasperäisestä tulehduksesta vasemmalla yläetualueen 2 hampaansa alueella, minkä johdosta hänelle on suoritettu kysymyksessä olevalle alueelle limakalvon flap-leikkaus ja juurenpään poisto. Hammaslääkäri on 17.8.1990 kirjoittamassaan lääkärintodistuksessa katsonut A:n leikkauksen jälkitilan johdosta työkyvyttömäksi 17.8. - 22.8.1990. Työnantaja on maksanut A:lle sairausajan palkkaa perjantailta 17.8.1990 ja maanantailta 20.8.1990, mutta kieltäytynyt sairausajan palkan maksamisesta ajalta 21.8. - 22.8.1990.

Yhtiön palveluksessa olevalle B:lle on 29.1.1991 suoritettu kolmijuurisen hampaan juurenpäiden leikkaus. B:tä hoitanut hammaslääkäri, jonka hoidossa myös A on ollut, on 29.1.1991 päivätyllä todistuksella katsonut B:n leikkauksen jälkitilan johdosta työkyvyttömäksi 29.1. 1.2.1991. Työnantaja on maksanut B:lle sairausajan palkkaa keskiviikolta 30.1.1991, mutta kieltäytynyt sairausajan palkan maksamisesta torstailta 31.1.1991. Hammaslääkärin todistukseen kirjoittaman työkyvyttömyysajan ensimmäinen päivä on katsottu työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräyksen mukaiseksi karenssipäiväksi, jolta sairausajan palkkaa ei tullut maksaa. Työkyvyttömyysaikaan sisältynyt helmikuun 1. päivä on ollut B:n vapaapäivä.

Kieltäytymistään maksamasta sairausajan palkkaa A:lle ja B:lle koko hammaslääkärin todistuksiin merkityiltä työkyvyttömyysajoilta työnantaja on paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa perustellut sillä, että jo vuoden 1989 aikana kysymyksessä oleva hammaslääkäri on kirjoittanut sairauslomia, jotka ovat olleet todelliseen tarpeeseen nähden kestoltaan kaksin-kolminkertaisia. Työnantaja on edelleen esittänyt, että jo vuoden 1990 alkupuolella on asiasta neuvoteltu työntekijöiden edustajien kanssa ja sovittu, että työnantaja tiedottaa henkilöstölle, ettei ylipitkistä todistuksista johtuvia poissaolopäiviä korvata täysimääräisesti. Työnantaja on edelleen katsonut, että A:n ja B:n olisi kahden työpäivän poissaolon jälkeen pitänyt käydä uudelleen hammaslääkärin vastaanotolla työkyvyttömyyden jatkumisen selvittämiseksi.

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on katsonut, että kanteessa tarkoitetuilla työntekijöille ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, koska hammassairauksista aiheutuneeseen työkyvyttömyyteen ei sovelleta työehtosopimuksen 20 §:n sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä, vaan hammassairauksista johtuvissa työstä poissaolotapauksissa työnantajan velvollisuus ansionmenetyksen korvaamiseen määräytyy työehtosopimuksen 21 §:n 2 momentin määräysten mukaisesti.

Otsikkonsa mukaisesti työehtosopimuksen 21 § koskee lääkärintarkastuksia. Pykälä sisältää määräykset siitä, missä tapauksissa ja missä laajuudessa työnantaja on velvollinen suorittamaan työntekijälle korvausta ansionmenetyksestä, joka aiheutuu lääkärintarkastuksessa tai muussa lääketieteellisessä tutkimuksessa käynnistä. Työehtosopimuksen 21 §:n 2 momentissa on määräykset, jotka koskevat ansionmenetyksen korvattavuuden edellytyksiä muiden kuin lakisääteisten lääkärintarkastusten kohdalla. Ansionmenetyksen korvaamista koskevien erityisedellytysten 5 kohdassa on sovittu, että jos äkillinen hammassairaus ennen hoitotoimenpiteitä aiheuttaa työntekijän työkyvyttömyyden, joka vaatii samana päivänä tai saman työvuoron aikana annettavaa hoitoa, korvataan ansionmenetys hoitotoimenpiteen ajalta, mikäli työntekijän ei onnistu saada hoitoa työajan ulkopuolella.

Äkillisiä hammassairauksia koskeva määräys on otettu metalliteollisuuden työehtosopimukseen vuonna 1976 keskusjärjestöjen välisen sopimuksen pohjalta. Työtuomioistuimessa todistajana kuultujen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:ta keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa edustaneiden henkilöiden mukaan keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa on tuolloin ollut esillä, missä tapauksissa hammaslääkärissä käynti katsotaan sellaiseksi, että työnantaja on velvollinen suorittamaan ansionmenetyksen korvauksen työaikana suoritetulta hammaslääkärissä käynniltä. Tuolloin voimassa olleiden työehtosopimusten määräysten mukaan työnantajalla ei ollut velvollisuutta suorittaa ansionmenetyksen korvausta hammaslääkärissä käyntien johdosta. Keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa ei tuossa yhteydessä ole lainkaan käsitelty hammassairauksista aiheutuvan työkyvyttömyyden korvaamista.

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen 20 §:n 1 momentin mukaan edellytyksenä sairausajan palkan maksamiselle on, että työntekijä on sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä, minkä lisäksi edellytetään, että työkyvyttömyydestä esitetään työnantajan hyväksymä selvitys. Työehtosopimuksen soveltamisohjeessa on todettu, että työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Soveltamisohjeessa on edelleen todettu, että sairaslomatodistus on soveltamisohjeessa mainitut ehdot täyttäessään hyväksyttävä todistus, ellei työnantaja perustelluin syin pysty osoittamaan väärinkäytöstä. Työehtosopimuksen 20 §:ssä ei hammassairaudesta aiheutunutta työkyvyttömyyttä ole rajattu sairausajan palkan maksuvelvollisuuden ulkopuolelle. Näin ollen myös hammassairaudesta aiheutuvan työkyvyttömyyden ajalta työnantajan sairausajan palkan maksuvelvollisuus määräytyy työehtosopimuksen 20 §:n perusteella.

Kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa työntekijöiden työkyvyttömyys on johtunut hammassairauden hoitamiseksi tehdystä leikkauksesta. Työkyvyttömyyden syynä on siten ollut työehtosopimuksen 20 §:ssä tarkoitettu sairaus.

Työpaikalla on työnantajan aloitteesta vuonna 1989 käydyissä neuvotteluissa käsitelty kysymyksessä olevan hammaslääkärin kirjoittamia lääkärintodistuksia. Työnantaja on jo tuolloin katsonut, että hammaslääkärin kirjoittamat työkyvyttömyysajat ovat olleet liian pitkiä. Yhtiön sisäisessä lehdessä on alkuvuonna 1990 julkaistu tiedote, jonka mukaan imatralainen hammaslääkäri on kirjoittanut ylipitkiä sairauslomia, minkä vuoksi yhtiössä tullaan noudattamaan Suomen Hammaslääkäriliiton suosituksia hampaiden poistosta aiheutuvien sairaslomien pituudesta. Tiedotteen mukaan muun muassa leikkauksellisesta poistosta, vaikka kyseessä olisi useampienkin hampaiden poistaminen, työkyvyttömyysaika on enintään yksi - kaksi päivää. Ennen tiedotteen julkaisemista yhtiön työterveyslääkäri on ollut yhteydessä Suomen Hammaslääkäriliittoon ja asiaa on käsitelty myös yhtiön sairauskassan hallituksessa.

Työnantajan mukaan ennen edellä mainitun tiedotteen julkaisemista sen sisällöstä on sovittu pääluottamusmiehen kanssa. Todistajana kuultu pääluottamusmies on kertonut, että hän ei käydyissä neuvotteluissa ole sopinut hammassairauksista aiheutuvien työkyvyttömyyksien osalta sairausajan palkan maksuvelvollisuuden ajanjaksosta vaan esittänyt kantanaan, että ratkaisut näissä tapauksissa tulisi tehdä tapauskohtaisesti.

Koska sairauden aiheuttamasta työkyvyttömyydestä johtuvasta sairausajan palkan maksuvelvollisuudesta on sovittu työehtosopimuksen määräyksillä, ei työnantajalla mahdolliseen sopimukseen vetoamalla ole oikeutta poiketa niistä. Kun työehtosopimuksen mukaan edellytyksenä sairausajan palkan maksamiselle on, että työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, edellyttää se sairausajan palkan maksuvelvollisuuden ratkaisemista kussakin yksittäistapauksessa erikseen.

Työnantaja on sairausajan palkan maksamisesta kieltäytymisensä perusteeksi esittänyt, että A:n ja B:n olisi kaksi työpäivää kestäneen poissaolon jälkeen tullut esittää uusi lääkärintodistus työkyvyttömyyden jatkumisesta. Työnantaja ei ole työntekijöiden työkyvyttömyyden jatkuttua edellä mainitun ajan esittänyt työntekijöille vaatimusta uuden lääkärintodistuksen hankkimisesta. Tällaista edellytystä ei ole mainittu myöskään siinä tiedotteessa, johon työnantajapuolelta on vedottu.

Työnantajan kieltäytyminen sairausajan palkan maksamisesta kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa on perustunut siihen lääketieteellisen arviointiin, että A:ta ja B:tä hoitaneen hammaslääkärin antamiin todistuksiin merkityt työkyvyttömyysajat ovat olleet liian pitkät. Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 112/1991 todennut, että kun lääkärintodistuksen hyväksymistä tai hyväksymättä jättämistä koskevan päätöksen harkinnan kohteena on lääkärin suorittaman lääketieteellisen arvion oikeellisuus, työnantajan oikeuden olla hyväksymättä työntekijän esittämää lääkärintodistusta tulee perustua objektiivisesti arvioiden hyväksyttävään syyhyn, kuten esimerkiksi lääkärintodistuksen antamisessa tai hankkimisessa tapahtuneeseen väärinkäytökseen. Virheellisyyden tulee lisäksi viime kädessä liittyä lääketieteellisten seikkojen arviointiin eli siihen, onko työntekijä lääkärintodistuksessa mainittuna ajanjaksona ollut sairauden vuoksi työkyvytön.

A:ta ja B:tä koskeviin lääkärintodistuksiin merkittyjen työkyvyttömyysaikojen johdosta yhtiön työpaikkalääkärin on ilmoitettu olleen yhteydessä kahteen samalla paikkakunnalla toimivaan hammaslääkäriin, joiden kuten työpaikkalääkärinkin on ilmoitettu olleen sitä mieltä, että mainituissa tapauksissa työkyvyttömyyden kestoaika on perustellusti voinut olla enintään kaksi päivää. Työnantaja on pyytänyt työntekijöitä hoitaneelta hammaslääkäriltä tarkempaa selvitystä työkyvyttömyydestä ja hoitanut hammaslääkäri on antamissaan todistuksissa täsmentänyt aikaisemmin kirjoittamiinsa A-todistuksiin merkittyjä diagnooseja ja toimenpiteitä sekä todennut, että A on määrätty sairaslomalle kotihoitoon A-todistukseen merkityksi työkyvyttömyysajaksi. B:n työkyvyttömyyden osalta hammaslääkäri on todennut, että sairasloma on ollut pakollinen.

Sosiaali- ja terveyshallitus on työtuomioistuimen siltä pyytämässä lausunnossa esittänyt, että työkyvyttömyysajan pituus perustuu tapauskohtaisesti lääkärin tai hammaslääkärin potilaalle tekemään tutkimukseen ja arvioon sairauden laadusta, sen vaatimasta hoidosta ja mahdollisista komplikaatioriskeistä. Lausunnon mukaan suukirurgisten toimenpiteiden jälkeen potilailla voi esimerkiksi esiintyä puhumista tai julkista esiintymistä haittaavaa turvotusta tai vuotovaaran takia tulee välttää fyysistä rasitusta. Sosiaali- ja terveyshallitus on esittänyt käsityksenään, että A:lle ja B:lle merkittyjen työkyvyttömyysaikojen pituudet ovat yksittäistapauksissa mahdollisia.

Helsingin yliopiston hammas- ja suukirurgian professori on lausunnossaan katsonut, että A:lle ja B:lle on heille suoritettujen hammaskirurgisten toimenpiteiden vuoksi voinut aiheutua niin pitkä työkyvyttömyysaika kuin hoitanut hammaslääkäri on todistuksiinsa kirjoittanut. Lausunnossa on katsottu, että potilaille ehdotettu työstä poissaoloaika on hyvin kohtuullinen sekä jälkioireiden että suotuisan paranemisen kannalta. Lausunnon antaja on lisäksi todennut, että juurenpää leikkausten jälkeinen työkyvyttömyysaika vaihtelee potilaan ammatista ja työolosuhteista johtuen kolmesta seitsemään vuorokauteen.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Turun yliopiston suukirurgian professori ja Turun yliopistollisen keskussairaalan hammas- ja suusairauksien klinikan ylilääkäri on kertonut, että kanteessa tarkoitetun kaltaisista hammaskirurgisista toimenpiteistä potilaalle määrätään yleensä enintään kolmen päivän työkyvyttömyysaika. Todistajan mukaan pitempien työkyvyttömyysjaksojen määrääminen saattaa olla mahdollista yksittäistapauksissa, joissa esiintyy leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita tai kipuja. Todistajan mukaan sellaiset työkyvyttömyysajat, jotka A:lle ja B:lle on kirjoitettu, saattavat olla mahdollisia, mutta tällöin työkyvyttömyysajan määräämiselle tulisi esittää tarkemmat perustelut, eikä työkyvyttömyysajan määrittäminen näin pitkäksi ole mahdollista heti toimenpiteen jälkeen, vaan työkyvyttömyyden jatkuminen tulisi todeta uudessa lääkärintarkastuksessa.

Esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen esittämättä riittävää selvitystä siitä, ettei A:ta ja B:tä hoitaneen hammaslääkärin arviota heille aiheutuneesta työkyvyttömyydestä voitaisi pitää oikeana. B:n ja A:n ei lääkärintodistuksen hankkimisen yhteydessä ole myöskään näytetty syyllistyneen sellaiseen väärinkäytökseen, jonka perusteella työnantaja olisi voinut kieltäytyä hyväksymästä heidän esittämiään lääkärintodistuksia sairausajan palkan maksamisen perusteeksi.

Yhtiön sisäisessä lehdessään henkilöstölle tiedoksi antama hampaiden poistosta aiheutuneiden sairaslomien korvaamista koskeva ohje on perustunut työnantajan Suomen Hammaslääkäriliitolta hankkimaan lausuntoon, jossa esitettyyn työnantaja on voinut perustellusti luottaa. Kieltäytyessään suorittamasta A:lle ja B:lle sairausajan palkkaa koko lääkärintodistuksiin merkityiltä työkyvyttömyysajoilta on työnantaja menettelynsä tueksi pyrkinyt hankkimaan asiassa lääketieteellistä selvitystä. Tämän saamansa selvityksen perusteella yhtiö on päätynyt siihen ratkaisuun, ettei sairausajan palkkaa koko työkyvyttömyysajalta ole maksettava. Kun työkyvyttömyysajan arvioinnin oikeellisuudesta on työtuomioistuimessa esitetty ristiriitaista selvitystä, työtuomioistuin edellä esitetyt seikat huomioon ottaen katsoo näyttämättä jääneen, että Imatra Steel Oy Ab olisi edellä mainitulla menettelyllään rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on sairausajan palkan maksuvelvollisuuden kiistämisen perusteeksi vedonnut siihen, että työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräykset eivät sovellu hammassairauksista aiheutuviin työkyvyttömyyksiin. Huomioon ottaen sen, mitä jo edellä on lausuttu sairausajan palkkamääräyksen soveltumisesta esillä oleviin hammassairaustapauksiin, työtuomioistuin katsoo, että työnantajaliiton olisi tältä osin tullut havaita kantansa työehtosopimuksen vastaisuus. Kun velvollisuus sairausajan palkan maksamiselle kanteessa vaadituilta työkyvyttömyysajoilta on kuitenkin riippunut lääketieteellisestä harkinnasta ja asia tältä osin on ollut varsin epäselvä, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantajaliitto olisi syyllistynyt asiassa edes tuottamuksellisesti valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Imatra Steel Oy Ab on velvollinen maksamaan A:lle sairausajan palkan elokuun 21 ja 22 päivältä 1990 ja B:lle tammikuun 31 päivältä 1991.

Kanne hylätään enemmälti.

Asian laatuun katsoen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Kontio, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Kontion lausunto, johon jäsen Äimälä yhtyi:

Yhdyn tuomioon siltä osin kuin siinä on kysymys Metallityöväen Liiton jättämän Helsingin yliopiston hammas- ja suukirurgian professorin antaman lausunnon käyttämisestä todisteena ja työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräysten soveltamisesta myös tapauksiin, joissa työkyvyttömyys on aiheutunut hammassairaudesta.

Katson kuitenkin asiassa käyneen selville, että A:ta ja B:tä hoitanut hammaslääkäri on työnantajan asiassa hankkiman lääketieteellisen selvityksen mukaan kirjoittanut kysymyksessä oleville työntekijöille hammashoitoon liittyvän leikkauksen johdosta oleellisesti pitemmän sairausloman kuin mitä muun muassa Suomen Hammaslääkäriliiton lausunnon mukaan normaalitapauksessa voidaan kirjoittaa. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Turun yliopiston suukirurgian professori on lisäksi todennut, että käsiteltävänä olevissa tapauksissa ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ole ilmennyt mitään komplikaatioita ja että heti toimenpiteen suorittamisen jälkeen voidaan tämäntyyppisissä tapauksissa arvioida työkyvyttömyysajaksi enintään kolme päivää ja vasta jos komplikaatioita myöhemmin ilmenee, voidaan sairauslomaa jatkaa.

Asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella katson, että työnantajalla on ollut riittävät perusteet olla hyväksymättä osaa hammaslääkärin kirjoittamasta sairauslomasta sairausajan palkan maksamiseen velvoittavaksi, minkä vuoksi harkitsen oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Imatra Steel Oy Ab kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.