Labour court dismisses claim that part-time teaching hours count as full-time for pension eligibility after 1982.

Ikälisäsopimuksen sanamuodon ja opetusministeriön päätöksessä tarkoitetun päätoimisuuden määrittelyyn osallistuneiden osapuolten tarkoituksen perusteella katsottu, että ikälisäsopimuksen 4 §:ää ei voida tulkita siten, että lukukautta lyhyemmissä tuntiopetusmääräyksissä päätoimisuus 1.8.1982 jälkeen määriteltäisiin kuukaudessa suoritettavan 56 opetustunnin ja viikossa suoritettavan 14 opetustunnin perusteella.

Kantaja Akava r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion virkamiesten ikälisäsopimuksessa 27.12.1989 on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §. Ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi virkamies saa lukea koko sen ajan, minkä hän on ollut päätoimiseksi katsottavassa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ikälisäsopimusten ja määrävuosikorotusten soveltamisesta valtiovarainministeriön antamissa soveltamismääräyksissä (19.12.1990 n:o 41/91) todetaan seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Päätoimiseksi katsotaan sellainen virka tai työ, jossa työaika on keskimäärin vähintäin 20 tuntia säännöllisinä työviikkoina (esim. jouluviikolla voi työaika arkipyhien vuoksi jäädä alle 20 tunnin, joulukuu otetaan kuitenkin huomioon ikälisään oikeuttavana aikana).

Osittain hoidettu virka, tai yksi tai useampia osittain hoidettuja virkoja yhteensä, luetaan ikälisään oikeuttavaksi palveluksi, mikäli työaika on keskimäärin vähintäin 20 tuntia säännöllisinä työviikkoina. Palvelus työaikasääntelyn ulkopuolella olevassa virassa luetaan ikälisään oikeuttavaksi ajaksi, mikäli työmäärä on vähintäin 50 prosenttia kokonaistyömäärästä. Opetusvirkojen osalta viimeksi mainittua sovelletaan vain korkeakoulujen opetusvirkoihin lukuunottamatta tuntiopettajia.

Opetustoimen osalta virkaehtosopimus ei ole aiheuttanut muutosta aikaisemmin annettuihin päätöksiin ja määräyksiin päätoimisen palvelun ikälisien laskemiseen määräytymisen osalta. Päätoimisuuden määrittely (esimerkiksi tuntiopettajilla) tapahtuu tällöin opettajia koskevien säännösten pohjalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Edellä mainitun määrittelyn jälkeen 1.8.1977 lukien päätoimisella tuntiopettajalla oli oikeus lomarahaan ja palkkaukseen myös eräinä keskeytysaikoina. Tästä lähtien päätoimisena tuntiopettajana palveltu aika oli myös otettu huomioon ikälisään ja vuosilomaan oikeuttavana palveluna silloin, kun siirryttiin virkaan, johon edellä mainitut etuudet kuuluivat. Tässä vaiheessa palkka oli kuitenkin maksettu edelleen tuntipalkkiona.

Tuntiopettajien aseman järjestämisen toisessa vaiheessa oli tähdätty päätoimisen tuntiopettajan palkkauksen määrittelyyn vuosipalkkiona sekä mainittujen opettajien palvelussuhdeturvan parantamiseen. Käytyjen neuvottelujen tuloksena opetusministeriö oli antanut 1.8.1982 voimaan tulleen päätöksen korkeakoulujen tuntiopettajien palkkioperusteista ja päätoimisten tuntiopettajien aseman järjestämisestä. Päätoimisten tuntiopettajien palkka oli tuolloin muutettu valtion virkapalkkataulukon mukaiseksi vuosipalkkioksi. Päätöksessä oli mainittu muun ohessa, että tuntiopettaja oli päätoiminen, mikäli hän sai lukuvuodeksi yhdessä korkeakoulussa 420 tunnin opetusmääräyksen tai poikkeuksellisesti lukukaudeksi 210 tunnin opetusmääräyksen.

Helsingin yliopistossa oli syntynyt erimielisyys siitä, mikä merkitys oli 1.8.1982 voimaan tulleella päätöksellä siltä osin kuin se jätti määrittelemättä vaatimukset lukukautta lyhyempien tuntiopetusmääräysten päätoimisuudelle. Yliopisto oli tulkinnut ikälisäsopimusta siten, että päätoimisuus ikälisäsopimuksen perusteella edellytti 20 viikkotuntia. Viikkotunneiksi oli katsottu tuolloin opetustuntien lisäksi myös laitostehtävätunnit ja muussa tilapäisessä virkasuhteessa tai työsuhteessa palveltu aika. Opetustunnit oli katsottu laskennallisesti samanarvoisiksi muiden työtehtävien kanssa.

Ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen mukaan oli laskettu muun muassa päätoimiseksi katsottava valtion palveluksessa palveltu aika. Päätoimisuutta ei ikälisäsopimuksessa ole määritelty.

Ikälisäsopimuksen soveltamisohjeessa oli maininta keskimääräisestä 20 viikkotunnin vaatimuksesta. Soveltamisohjeen 2. kohdasta oli luettavissa, että päätoimisuuden määrittely tuntiopettajilla tapahtui opettajia koskevien säännösten perusteella.

Päätoimisten tuntiopettajien aseman järjestämiseksi oli opetusministeriön päätöksellä määritelty päätoimisuus 1.8.1977 alkaen viikon, kuukauden, lukukauden ja lukuvuoden tasolla. Kuitenkin 1.8.1982 määrittelyä oli muutettu siten, että jäljelle oli jäänyt vain lukukautta ja lukuvuotta koskeva määrittely. Opetusministeriön päätös oli työmäärältään päätoimisessa palvelussuhteessa olevien tuntiopettajien palvelussuhteen ehtojen laaja-alaista järjestämistä koskeva määräys. Päätoimisuusmäärittelyn muuttamisella 1.8.1982 lukien oli pyritty tuntiopettajien aseman parantamiseen muun muassa siten, että määräys ohjaisi korkeakouluja antamaan opetusmääräykset pidempinä jaksoina. Tällöin myös opetuksen suunnittelussa tulisi otettavaksi huomioon henkilöresurssit joko lukukauden tai lukuvuoden mitassa. Muutos oli luonteeltaan tekninen eikä sillä ollut tarkoitettu puuttua päätoimisen palvelun laskentaan ikälisien osalta.

Opettajien osalta oli päätoimisuus määritelty lukukauden ja lukuvuoden osalta. Jos käytettiin lukukautta ja lukuvuotta lyhyempiä tuntiopetusmääräyksiä oli päätoimisuus määriteltävä laskennallisesti opettajia koskevien määräysten perusteella eikä ikälisäsopimuksen soveltamisohjeeseen otetun keskimääräisen viikkotuntivaatimuksen perusteella. Päätoimisuuteen vaadittavan opetustuntien lukumäärän tuli edelleen olla 56 tuntia kuukaudessa ja 14 tuntia viikossa.

Asiasta paikallistasolla käydyissä neuvotteluissa luottamusmies ja Akavan edustajat olivat vaatineet, että lukukautta lyhyemmät tuntiopetusmääräykset otettaisiin huomioon ikälisää oikeuttavaa aikaa laskettaessa viikossa suoritetun 14 opetustunnin ja kuukaudessa suoritetun 56 opetustunnin perusteella.

Helsingin yliopisto ja valtiovarainministeriö olivat neuvotteluissa katsoneet, että ikälisäsopimuksen soveltamisohjeen 20:n keskimääräisen viikkotunnin vaatimus tarkoitti yhtä monta opetustuntia. Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan soveltamisohjeen viittaus opettajia koskeviin määräyksiin tarkoitti vain jo kumottuja määräyksiä.

Asiassa oli ongelmana valtion virkamiesten ikälisistä solmitusta virkaehtosopimuksesta puuttuva päätoimisuusmäärittely. Opetustunteja oli vakiintuneen käytännön mukaan laskennallisesti käsitelty eri tavalla kuin muita työtehtäviä laskettaessa päätoimiseen palveluun oikeuttavaa työmäärää. Kun lukukauden ja lukuvuoden tasolla oli voimassa edelleen 1.8.1982 voimassa olleet tuntirajat, tuli niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa oli annettu lyhyempiä määräyksiä, noudattaa opettajia koskevia säännöksiä. Oli myös huomattava, että opetusministeriön 29.5.1986 antaman ohjeen mukaan päätoimisen tuntiopettajan sijaista, jolla voi olla lukukautta lyhyempi määräys, kohdeltiin samoin kuin päätoimista tuntiopettajaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Akava on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että valtion virkamiesten ikälisistä 27.12.1989 solmitun virkaehtosopimuksen 4 §:ää sovelletaan lukukautta lyhyempiin tuntiopetusmääräyksiin siten, että päätoimisuus määritellään kuukautta kohti 56 opetustunnin ja viikkoa kohti 14 opetustunnin perusteella.

VASTINE

Vastineen perustelut

Soveltamismääräyksessä oli edellä kerrotulla tavalla viitattu päätoimisen palvelun laskemisesta annettuihin päätöksiin ja määräyksiin. Opetusministeriö oli 22.6.1977 vahvistanut korkeakoulujen tuntiopettajien palkkioiden perusteet. Päätöstä oli eräiltä osin muutettu 7.9.1977 annetulla päätöksellä. Mainituissa päätöksissä oli todettu, että tuntiopettajan, jolla tuntimääräyksen mukaan oli 14 opetustuntia viikossa, 56 opetustuntia kuukaudessa tai 210 opetustuntia lukukaudessa katsottiin olevan päätoimisessa palvelusuhteessa tuntiopetusmääräyksen voimassaoloaikana.

Tarkistettaessa tuntiopetuspalkkioita vuonna 1982 oli valtiovarainministeriön ja keskusjärjestöjen välillä sovittu uudesta päätoimisuuden määrittelystä 1.8.1982 lukien. Tämä vuoksi opetusministeriö oli kumonnut 7.9.1977 antamansa määräykset 1.8.1982 lukien. Opetusministeriön 26.5.1982 antamassa päätöksessä oli korkeakoulujen päätoimisiksi tuntiopettajiksi katsottu ainoastaan tuntiopettajat, jotka saivat lukukaudeksi 420 tunnin tuntiopetusmääräyksen tai poikkeuksellisesti lukukaudeksi 210 tunnin tuntiopetusmääräyksen. Tuntiopetusmääräykseen luettiin tuolloin vain opetustunnit. Muut korkeakoulujen tuntiopettajat oli määritelty opetusministeriön päätöksessä sivutoimisiksi tuntiopettajiksi. Tarkoituksena oli ollut, että sivutoimisten tuntiopettajien osalta ikälisään oikeuttava palvelusaika lasketaan yleisten perusteiden eli valtiovarainministeriön ikälisäsopimuksen soveltamisesta antamien soveltamismääräysten edellyttämän 20 keskimääräisen viikkotunnin mukaisesti.

Opetusministeriön 26.5.1982 antaman päätöksen johdosta oli käyty myös valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 6 §:n 2 momentin mukaiset neuvottelut hallinnon alan neuvotteluviranomaisten ja virkamiesyhdistysten kanssa. Neuvotteluissa ei ollut erimielisyyttä tuntiopettajien päätoimisuuden määrittelyn muuttamisesta.

Edellä mainittujen päätösten ja määräysten perusteella oli 1.8.1992 jälkeen ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi voitu laskea korkeakoulujen päätoimisena tuntiopettajana palveltu aika ja sivutoimisena tuntiopettajana palvellulta ajalta ne kalenterikuukaudet, joiden aikana tuntiopettajalla oli ollut tuntiopetusta keskimäärin vähintäin 20 tuntia säännöllisinä työviikkoina. Viimeksi mainittuun aikaan oli voitu laskea muun muassa laitostehtävätunnit ja muussa tilapäisessä virkasuhteessa tai työsopimussuhteessa palveltu aika.

Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan ikälisäsopimuksen soveltamismääräysten opetustointa koskevalla sanonnalla tarkoitettiin sitä, että aiempia päätoimisuusrajoja voitiin soveltaa ennen 1.8.1982 tehdyn tuntiopetuksen ikälisään oikeuttavuutta harkittaessa. Tältä osin ikälisäsopimus ei ole aiheuttanut muutoksia aiemmin annettuihin päätöksiin ja määräyksiin. Päätoimisuuden määrittely ikälisäsopimusta sovellettaessa tapahtui näin ollen kunkin palvelusajankohdan osalta tällöin voimassa olleiden ja olevin määräysten pohjalta. Helsingin yliopistossa ikälisään oikeuttavan palvelusajan laskentasääntöjen osalta noudatettu käytäntö oli käytössä myös muissa yliopistoissa ja korkeakouluissa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen 27.12.1989 4 §:n mukaan ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi virkamies saa lukea päätoimiseksi katsottavan palvelusajan. Valtiovarainministeriön valtion ikälisäsopimuksen soveltamisesta 19.12.1990 antamien soveltamismääräysten 2 kohdan mukaan ikälisään oikeuttavia aikoja laskettaessa päätoimiseksi katsotaan sellainen virka tai työ, jossa työaika on keskimäärin vähintään 20 tuntia säännöllisinä työviikkoina. Soveltamismääräyksissä on edelleen mainittu, että opetustoimen osalta virkaehtosopimus ei ole aiheuttanut muutosta aiemmin annettuihin päätöksiin ja määräyksiin päätoimisen palvelun ikälisävuosien laskemiseen määräytymisen osalta. Päätoimisuuden määrittely (esimerkiksi tuntiopettajilla) tapahtuu tällöin opettajia koskevien säännösten pohjalta.

Opetusministeriön 7.9.1977 antamassa 1.8.1977 taannehtivasti voimaan tulleessa päätöksessä on todettu, että tuntiopettajan, jolla tuntiopetusmääräyksen mukaan on 14 opetustuntia viikossa, 56 opetustuntia kuukaudessa tai 210 opetustuntia lukukaudessa, katsotaan olevan päätoimisessa palvelussuhteessa tuntiopetusmääräyksen voimassaoloaikana. Opetusministeriön 26.5.1982 antamassa 1.8.1982 voimaan tulleessa päätöksessä on taas todettu, että tuntiopettaja on päätoiminen, mikäli hän saa lukuvuodeksi yhdessä korkeakoulussa 420 tunnin tuntiopetusmääräyksen tai poikkeuksellisesti lukukaudeksi 210 tunnin tuntiopetusmääräyksen. Tuntiopetusmääräykseen luetaan tällöin vain opetustunnit. Päätöksen mukaan muut tuntiopettajat ovat sivutoimisia.

Helsingin Yliopistossa on syntynyt erimielisyys siitä, mikä merkitys 1.8.1982 voimaan tulleella opetusministeriön päätöksellä on siltä osin kuin se jättää määrittelemättä edellytykset lukukautta lyhyempien tuntiopetusmääräysten päätoimisuudelle.

Työntekijäpuolen näkemyksen mukaan valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen 4 §:ää tulisi myös 1.8.1982 jälkeen soveltaa lukukautta lyhyempiin tuntiopetusmääräyksiin siten, että tuntiopettajan, jolla tuntiopetusmääräyksen mukaan on 14 opetustuntia viikossa tai 56 opetustuntia kuukaudessa, katsottaisiin olevan ikälisäsopimuksen tarkoittamassa päätoimisessa palvelussuhteessa.

Työnantajapuolen näkemyksen mukaan taas valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen mukainen päätoimisuuden määrittely tulee tapahtua kunkin palvelusajankohdan osalta tuolloin voimassa olleiden tai olevien päätoimisuutta koskevien määräysten perusteella. Näin ollen 1.8.1977 voimaan tulleen päätoimisuutta koskevan opetusministeriön päätöksen tultua kumotuksi uudella 1.8.1982 voimaan tulleella opetusministeriön päätöksellä, jossa päätoimisuutta ei enää ollut määritelty viikossa tai kuukaudessa tehtyjen opetustuntien perusteella, tulee lukukautta lyhyempien tuntiopetusmääräysten osalta tuntiopetus katsoa ikälisään oikeuttavaksi ajaksi ikälisäsopimuksen soveltamisohjeen perusteella silloin, kun työtä on tehty keskimäärin vähintään 20 tuntia viikossa.

Vuosina 1976 - 1991 Assistenttiliiton toiminnanjohtajana ollut henkilö on todistajana kertonut olleensa mukana neuvoteltaessa 1.8.1982 voimaan tulleesta opetusministeriön päätöksestä. Kun päätöksestä oli jätetty pois 1.8.1977 voimaan tulleessa päätöksessä ollut viikossa ja kuukaudessa olleiden opetustuntien perusteella tapahtuva päätoimisuuden määrittely, oli katsottu, ettei määrittelyn poistaminen muuttaisi sitä perustaa, jolla päätoimisuus oli aikaisemmin määritelty. Neuvotteluissa oli todettu, että opetusministeriön päätöksessä päätoimiseksi määritelty 210 tunnin tuntiopetus lukukaudessa ja 420 tunnin tuntiopetus lukuvuodessa laskettaisiin ikälisäsopimuksessa tarkoitetuksi päätoimiseksi palvelukseksi. Neuvotteluissa ei kuitenkaan ollut erikseen käsitelty kysymystä siitä, miten ikälisään oikeuttava palvelu määriteltäisiin lukukautta lyhyempien tuntiopetusmääräysten osalta.

Valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies on taas todistajana kertonut, että 1.8.1982 voimaan tullut opetusministeriön päätös liittyi virkaehtosopimusratkaisuun, jolla korkeakoulutasoa alempiin oppilaitoksiin luotiin tuntiopettajia koskeva ikälisäjärjestelmä. Ikälisäjärjestelmää luotaessa oli asetettu selvityselin, jonka tehtävänä oli suunnitella myös korkeakouluihin sopiva ikälisäjärjestelmä. Selvitystyön yhteydessä oli tullut esille päätoimisuuden määrittely joko viikko- ja kuukausitasolla tai siirtyminen järjestelmään, jossa päätoimisuus määriteltäisiin tuntiopetusta koskevaa opetusmääräystä annettaessa. Asiantuntijoiden tekemien selvitysten perusteella oli päädytty siihen, että määritellään vain kaksi päätoimisuusrajaa eli päätoimiseksi palvelukseksi katsotaan virka tai työ, jossa työaika on 420 tuntia lukuvuodessa tai 210 tuntia lukukaudessa. Päätoimisuusmääritelmän muuttamisesta neuvoteltaessa ei ikälisäsopimuksen soveltaminen kuitenkaan ollut varsinaisesti ollut esillä.

Edellä esitetystä käy ilmi, että valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen soveltamisesta 19.12.1990 annettujen soveltamismääräysten mukaan ikälisään oikeuttavaa palvelusta laskettaessa päätoimiseksi katsotaan sellainen virka tai työ, jossa työaika on keskimäärin vähintään 20 tuntia viikossa ja että opetustoimen osalta päätoimisuuden määrittely tapahtuu opettajia koskevien säännösten perusteella. Soveltamisohjeessa olevan maininnan mukaan virkaehtosopimus ei opetustoimen osalta ole aiheuttanut muutosta aiemmin annettuihin päätöksiin ja määräyksiin päätoimisen palvelun ikälisävuosien laskemiseen määräytymisen osalta. Kun asiassa on käynyt ilmi, että ikälisäsopimuksen soveltamisohjeessa oleva kyseinen maininta on ollut samansisältöisenä voimassa jo vuodesta 1971 lukien, ei soveltamisohjeen sanamuotoon nojautuen voida päätyä siihen, että ikälisäsopimuksen tarkoittamaksi päätoimiseksi palveluksi tulisi 1.8.1982 jälkeen katsoa työ, jossa työaika on 14 tuntia viikossa ja 56 tuntia kuukaudessa.

Myöskään todistajankertomuksista ei ole pääteltävissä, että neuvotellessaan 1.8.1982 voimaan tulleesta opetusministeriön päätöksestä osapuolet olisivat tarkoittaneet, että virka tai työ, jossa työaika on 14 tuntia viikossa tai 56 tuntia kuukaudessa päätöksen sanamuodosta huolimatta katsottaisiin edelleen ikälisäsopimuksen mukaiseksi päätoimiseksi palveluksi. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun valtiovarainministeriön neuvottelevan virkamiehen todistajankertomuksesta pikemminkin käy ilmi, että opetusministeriön päätöksellä oli pyritty luomaan ikälisäjärjestelmä, jossa siirryttiin viikon ja kuukauden perusteella tapahtuvasta päätoimisuuden määrittelystä lukukautta ja lukuvuotta koskevaan tuntiopetusmääräyksen antamisen yhteydessä tapahtuvaan päätoimisuusmäärittelyyn.

Tämän vuoksi työtuomioistuin valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen ja ikälisäsopimuksen soveltamisesta annettujen määräysten sanamuodon sekä päätoimisuuden määrittelyyn osallistuneiden osapuolten tarkoituksesta esitetyn selvityksen huomioon ottaen katsoo, että Akava ei ole esittänyt perusteita sen käsityksen tueksi, että valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen 4 §:ää tulisi soveltaa kanteessa vaaditulla tavalla.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun nähden valtiovarainministeriö saa itse vastata kuluistaan asiassa.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Voipio, Korpela ja Mäenpää jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.