Labor court dismissed union claim that employer violated termination agreement due to seasonal work reduction.

Hotellin palveluksesta irtisanottujen työntekijöiden työt olivat keväästä alkaen vähentyneet siten, että töiden väheneminen oli ollut määrältään vähäistä suurempaa. Huomioon ottaen työnantajan tiedossa keväällä ja kesällä olleen ennakkovaraustilanteen ja kiristyneen alan kilpailun alueella, työnantaja oli perustellusti voinut arvioida työn vähentymisen jatkuvan myös muutoin kuin tilapäisesti siten, että irtisanotuille työntekijöille pystytään järjestämään työtä vain matkailun sesonkikausiksi. Irtisanoessaan vallinneessa tilanteessa työntekijät ei työnantaja ollut menetellyt työsopimuksen irtisanomista koskevan sopimuksen vastaisesti. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Äkäs-Hotelli Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 5.4.1991 solmitussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus noudattamalla tämän sopimuksen määräyksiä johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa ja erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vai eivät.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimus työsopimuksen irtisanomisesta (MaRa-HRHL) 23.3.1990

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa työsopimuksen irtisanomista koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Irtisanomisen peruste määräytyy työsopimuslain 37 §:n ja 37 a §:n mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Korvaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Irtisanominen taloudellisesta tai tuotannollisesta syystä. Korvaus lainvastaisesta irtisanomisesta määräytyy työsopimuslain 51 §:n mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Äkäs-Hotellissa oli vakituisesti työskennellyt ravintolasalissa kuusi tai seitsemän tarjoilijaa ja kaksi viinikassaa. Keittiössä oli ollut töissä kolme keittäjää ja keittiömestari. Hotellin siivous- ja kerroshoitotyössä oli ollut vakituisesti neljä työntekijää. Viimeisten kahden-kolmen vuoden aikana tämä määrä työntekijöitä oli ollut töissä läpi vuoden. Tänä aikana ei ollut toimeenpantu edes lomautuksia kuten joskus aikaisempina vuosina.

Äkäs-Hotellin ravintolan palvelurahapalkkaisten tarjoilijoiden ja työnantajan välillä oli vuonna 1991 sovittu, että tarjoilijat siirtyivät tekemään töitä kiinteällä kuukausipalkalla helmikuun 1991 alusta lukien. Kiinteän kuukausipalkan määräksi oli tuolloin sovittu 9 080 markkaa.

Keväällä 1991 olleen hotelli- ja ravintola-alan lakon jälkeen Äkäs-Hotelli Oy:n toimitusjohtaja oli kutsunut hotellin työntekijöiden luottamusmiehen neuvotteluun, jossa hän oli ilmoittanut yrityksen taloudellisen tilanteen heikentyneen ja esittänyt asian korjaamista työvoimaa vähentämällä. Toimitusjohtaja ei tuossa tilaisuudessa ollut millään tavoin yksilöinyt työvoiman vähentämisen tarvetta. Toimitusjohtaja oli ainoastaan esittänyt, että työvoiman vähentämistarvetta oli olemassa taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuen. Luottamusmies oli epäillyt, ettei työvoiman vähentäminen tulisi käytännössä onnistumaan, mutta koska hän oli vakuuttunut toimitusjohtajan tekemästä taloudellista tilannetta koskevasta selonteosta, hän oli allekirjoittanut tästä 19.4.1991 käydystä neuvottelusta laaditun muistion.

Äkäs-Hotelli Oy oli toukokuun 2 ja 3 päivinä 1991 irtisanonut tarjoilijat Kirsti Iivarin, Arja Ylläsjärven ja Juha Kuhan siten, että heidän työsopimuksensa olivat päättyneet kahden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Työnantaja oli 8.5.1991 irtisanonut keittäjä Petri Sääskilahden työsuhteen päättymään 8.6.1991 ja 2.5.1991 kerroshoitajien Lilja Koivurannan ja Senja Frimanin työsuhteet päättymään 2.6.1991. Työntekijöille annetuissa irtisanomisilmoituksissa irtisanomisen perusteeksi oli mainittu taloudelliset ja tuotannolliset syyt.

Iivari, Ylläsjärvi ja Kuha olivat työsuhteidensa päättymisen jälkeen olleet työttöminä 18.7.1991 saakka. Tällöin heidät oli kutsuttu töihin neljän päivän ajaksi eli 18.7 - 21.7.1991, jolloin Äkäslompolon kylässä oli vietetty Ylläs-soikoon tapahtumaa. Työnantajan edustaja oli esittänyt tehtäväksi määräaikaisia työsopimuksia, mutta työntekijät olivat kieltäytyneet allekirjoittamasta niitä. Tästä neljän päivän työstä tarjoilijoille oli maksettu aikaisemman ansiotason mukainen palkka.

Elokuun lopussa hotellin ravintolapäällikkö oli ottanut yhteyttä irtisanottuihin tarjoilijoihin ja pyytänyt heitä töihin syysesongin ajaksi. Kuha oli kieltäytynyt työtarjouksesta, koska hän oli saanut uuden työpaikan. Sen sijaan Iivari ja Ylläsjärvi olivat aloittaneet työt 30.8.1991. Elokuun puolelle sijoittuneista kahdesta työvuorosta Iivarille ja Ylläsjärvelle oli maksettu palkkaa aikaisemman palkan mukaan, mutta syyskuun alusta työnantaja oli alentanut heidän palkkansa 7 186 markkaan kuukaudessa aikaisemman 9 186 markan asemesta. Iivari ja Ylläsjärvi olivat syyskuussa 1991 tehneet työtä täyttä työaikaa. Lokakuussa he olivat tehneet osin täysiä työviikkoja ja osin he olivat olleet töissä parina kolmena päivänä viikossa. Marraskuussa 1991 he olivat olleet töissä kahtena - kolmena päivänä viikossa.

Äkäs-Hotellin ravintolapäällikkö oli marraskuun 1991 puolivälissä ilmoittanut irtisanotuille tarjoilijoille, että hotellin saunabaarissa olisi ainakin toiselle irtisanotuista tarjoilijoista työtä vaikka koko työajaksi. Koska Iivari ja Ylläsjärvi olivat marraskuun alussa aloittaneet työvoimatoimiston järjestämän kolmen kuukauden pituisen ulkomaalaisten vieraiden palvelukurssin, he eivät olleet tässä vaiheessa voineet ottaa vastaan lisätyötä. Saunabaarin oli palkattu uusi työntekijä.

Koko syksyn 1991 ajan tarjoilutyötä hotellissa oli tehnyt Rovaniemen hotelli- ja ravintolakoulusta palkattu harjoittelija. Hänen työskentelystään hotellissa oli sovittu asianomaisen koulun kanssa ilmeisesti jo kesällä 1991 eli samoihin aikoihin, kun tarjoilijat oli irtisanottu. Ravintolapäällikkö oli myös koko syksyn ajan tehnyt ylitöitä ja muun muassa erittäin paljon tarjoilutyötä. Iivari ja Ylläsjärvi olivat siten syyskuun 1991 jälkeen olleet jatkuvasti hotellissa töissä ja keväällä 1992 he olivat tehneet täyttä työaikaa ja lisäksi heille olisi ollut tarjolla ylitöitä.

Irtisanottua Sääskilahtea oli pyydetty myös työhön neljäksi päiväksi heinäkuussa 1991 ja samoin syyskuun alusta. Syyskuussa Sääskilahdelle oli maksettu palkkaa 8 000 markkaa kuussa, kun hänen aikaisempi kuukausipalkkansa oli ollut 8 270 markkaa. Marraskuun alusta Sääskilahdelle oli tarjottu edelleen töitä, mutta hän oli päättänyt lähteä koulutukseen.

Kerroshoitajat Friman ja Koivuranta oli myös kutsuttu töihin syyskuun alussa 1991 ja keväällä 1992 he olivat olleet kokoaikatyössä.

Äkäs-Hotelli Oy:llä ei ollut ollut työsopimuksen irtisanomisesta tehdyn sopimuksen 2 §:ssä tarkoitettuja perusteita irtisanoa edellä mainittuja työntekijöitä, koska työsopimuslain 37 a §:n tarkoittamaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvaa työn olennaista ja pysyvää vähentymistä ei ollut ollut. Tätä osoitti se, että irtisanottuja työntekijöitä oli jo heinäkuussa 1991 jouduttu kutsumaan takaisin töihin. Syyskuun ajan töitä oli ollut tarjolla täysiaikaisesti ja seuranneiden neljän kuukauden aikana melkein täysiaikaisesti. Helmikuun alusta 1992 alkaneen laskettelusesongin ajaksi kaikille irtisanotuille työntekijöille oli ollut tarjottavana työtä täydeksi työajaksi.

Koska työnantajan tiedossa oli ollut, että hotellissa tulisi olemaan työtä hiljaisemman kesäkauden jälkeen, olisi työnantajan tullut pidättäytyä irtisanomisista ja sen sijaan lomauttaa työntekijät. Työnantajan olisi tullut huolellisemmin selvittää, missä määrin työntekijämäärää oli perusteltua vähentää, eikä irtisanoa miltei puolta henkilökuntaa. Irtisanomiset olivat tapahtuneet lähinnä varmuuden vuoksi. Kuukautta aikaisemmin päättynyt lakko oli omalta osaltaan vaikuttanut irtisanomispäätöksiin. Ravintolapäällikön ja edellä mainitun harjoittelijan osallistuminen tarjoilijoiden töiden tekemiseen osoitti, että tarjoilijoiden työt eivät olleet vähentyneet. Työnantaja oli menettelyllään halunnut vain alentaa tarjoilijoiden ja keittäjän korkeahkoja palkkoja.

Koska irtisanomiset olivat tapahtuneet työsopimuksen irtisanomisesta tehdyn sopimuksen vastaisesti, työntekijöillä oli oikeus mainitun sopimuksen 6 §:n mukaisiin korvauksiin. Iivarille ja Ylläsjärvelle oli muodostunut vahinkoa ensin kahden kuukauden palkkaa vastaava määrä ja sen jälkeen noin 2 000 markkaa kuukaudessa sen vuoksi, että työnantaja oli alentanut heidän palkkaansa syyskuun alusta. Kuhalle oli muodostunut vahinkoa myös kahden kuukauden palkkaa vastaava määrä ja lisäksi syyskuusta lukien vahinkoa oli aiheutunut sen vuoksi, että hän ansaitsi uudessa työpaikassaan noin 2 000 markkaa kuukaudessa vähemmän kuin mitä hän oli ansainnut Äkäs-Hotellin palveluksessa.

Työnantaja oli alentanut Sääskilahden peruspalkkaa syyskuun alussa yli 200 markkaa kuukaudessa. Sääskilahti oli marraskuussa 1991 ollut Torniossa koulutuksessa. Joulukuussa hän oli saanut uuden työpaikan, jossa hänelle oli maksettu harjoittelijan palkkaa. Helmikuusta 1992 lukien hänelle oli maksettu työehtosopimuksen mukainen vähimmäispalkka 6 152 markkaa kuukaudessa. Äkäs-Hotellissa työskennellessään hänen kuukausipalkkansa oli ollut yli 2 000 markkaa korkeampi.

Myös Koivurannalle ja Frimanille oli irtisanomisen johdosta aiheutunut taloudellista vahinkoa.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton olisi tullut ottaa tarkempi selko irtisanomisen perusteista ja pyrkiä estämään selvästi sopimuksen vastaiset irtisanomiset. Koska työnantajaliitto ei ollut menetellyt tällä tavoin, se oli syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Äkäs-Hotelli Oy on irtisanoessaan Iivarin, Ylläsjärven, Kuhan, Sääskilahden, Koivurannan ja Frimanin työsopimukset tietensä rikkonut työsopimuksen irtisanomista koskevan sopimuksen 2 §:n määräyksiä, ja tuomitsemaan Äkäs-Hotelli Oy:n tämän vuoksi työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lisäksi vaatinut Äkäs-Hotelli Oy:n velvoittamista suorittamaan sopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta korvauksena Iivarille, Ylläsjärvelle, Kuhalle ja Sääskilahdelle kullekin 16 000 markkaa sekä Frimanille ja Koivurannalle kummallekin 10 000 markkaa ja kaikille edellä mainituille määrille 16 prosenttia korkoa kanteen vireilletulopäivästä lukien.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on varannut oikeuden myöhemmässä oikeudenkäynnissä vaatia lisävahingonkorvauksia sitä mukaan kun työntekijöille kertyi vahinkoa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on luopunut kanteesta siltä osin kuin siinä oli esitetty vaatimuksia kassanhoitaja Marja Puttosen irtisanomisen johdosta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Ylläksen alueen vuodepaikkojen määrän lähes kaksinkertaistuminen vuosien 1986 - 1991 aikana oli aiheuttanut majoitustulojen vähentymisen, koska kilpailu oli alentanut hintoja ja asiakkaat olivat jakaantuneet eri yrityksiin. Tämä seikka ja anniskelupaikkojen lisääntyminen olivat aiheuttaneet Äkäs-Hotellille selviä myynnin menetyksiä erityisesti hiljaisina kausina.

Äkäs-Hotellin toiminta painottui kevättalven laskettelukauteen ja syyskuun ruska-aikaan. Kausivaihtelut hotellin liikevaihdossa olivat erittäin suuret. Laskettelusesonki ajoittui helmikuun puolivälistä huhtikuun loppupuolelle. Toukokuussa alkoi hiljainen kesäkausi, joka päättyi syyskuun ruska-aikaan. Ruska-aika kesti parisen viikkoa. Loka- ja marraskuu olivat erittäin hiljaisia, mutta joulukuussa oli kaksi myynniltään parempaa ajankohtaa eli itsenäisyyspäivän aika ja joululomien aika. Tammikuu ja helmikuun alku olivat vielä hiljaisia.

Vuonna 1991 huhtikuussa hotellin myynti oli ollut 4 108 524 markkaa, kun se elokuussa oli ollut 189 911 markkaa. Koska myynti siten saattoi olla vilkkaampana kuukautena 20 kertaa suurempi kuin hiljaisena kuukautena, oli selvää, että henkilökunnan tarve vaihteli samassa suhteessa kuin myynti. Äkäs-Hotelli Oy:n hiljaisten kausien markkamääräinen myynti oli hotelli- ja ravintolapalvelujen lisäännyttyä Ylläksen alueella pienentynyt entisestäänkin alhaisista luvuista. Hotellin liikevaihto vuonna 1989 oli toukokuussa ollut 466 799 markkaa, kesäkuussa 468 581 markkaa, heinäkuussa 825 060 markkaa ja elokuussa 330 853 markkaa. Vuonna 1990 liikevaihto oli toukokuussa ollut 324 608 markkaa, kesäkuussa 442 163 markkaa, heinäkuussa 583 009 markkaa ja elokuussa 408 426 markkaa. Vuonna 1991 liikevaihto oli kehittynyt siten, että toukokuussa se oli ollut 228 140 markkaa, kesäkuussa 192 675 markkaa, heinäkuussa 438 647 markkaa ja elokuussa 189 911 markkaa.

Äkäs-Hotelli Oy:n taloudellinen tilanne oli siten ollut erittäin huono. Erityisesti perinteinen hotelli- ja ravintolatoiminta oli ollut suurissa vaikeuksissa. Sisäänostettavien raaka-aineiden hinnat olivat nousseet huomattavasti, mutta kilpailutilanteen vuoksi katteita ei ollut voitu parantaa tuotteiden hinnankorotuksilla. Myös työvoimakustannukset olivat nousseet ja tilapäistyövoimaa oli edellisten vuosien aikana puutteellisen seurannan vuoksi päässyt vakinaistumaan. Ellei Äkäs-Hotelli Oy olisi harjoittanut perinteisen hotelli- ja ravintolatoiminnan lisäksi lomaosaketoimintaa, yhtiö olisi ajautunut selvitystilaan jo syksyllä 1990.

Uusi toimitusjohtaja oli järjestänyt henkilökunnalle tilaisuuden, jossa yrityksen taloudellinen tilanne oli käyty läpi ja kerrottu tilanteen parantamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Samalla työnantajan edustajan taholta oli todettu, että henkilökunnan vähentäminen saattaisi tulla ajankohtaiseksi.

Luottamusmiehen kanssa käydyn neuvottelun jälkeen työnantaja oli kutsunut koolle koko henkilökunnan ja esittänyt samat taloudellista tilannetta koskevat tiedot. Kukaan henkilökunnastakaan ei ollut kiistänyt tai asettanut kyseenalaisiksi esitettyjä tietoja ja irtisanomistarvetta.

Samassa yhteydessä hotellin ja ravintoloiden aukioloa oli supistettu siten, että hotelli ja ravintolat olivat kokonaan kiinni toukokuun puolivälistä kesäkuun 10 päivään. Kesäaikana ravintolat ja hotelli oli päätetty pitää suljettuina sunnuntaisin ja maanantaisin Ylläs-soikoon tapahtumaa ja ruska-aikaa lukuun ottamatta. Ruska-ajan sesonki oli näyttänyt ennakkovaraustilanteen mukaan rajoittuvan kahteen ja puoleen viikkoon. Myyntiodotukset kesältä ja syksyltä olivat huonot, mihin oli vaikuttanut merkittävästi Äkäslompolon kylässä toimintansa aloittanut hotelli Ylläskaltio. Muun muassa Äkäs-Hotellin suurin ja monivuotinen linja-automatkoja kesäaikaan järjestävä asiakas Verner-Tours oli siirtynyt hotelli Ylläskaltion asiakkaaksi.

Oikeuskäytännössä oli katsottu, ettei työnantaja ollut velvollinen irtisanomisten välttämiseksi lomauttamaan työntekijöitä työn vähentymistä vastaavasti silloin, kun kysymys oli muusta kuin työn tilapäisestä vähentymisestä. Tämä kävi ilmi Rovaniemen hovioikeuden 13.7.1988 antamasta tuomiosta n:o 339/88, jossa oli ollut kysymys samanlaisesta tilanteesta kuin nyt esillä olevassa asiassa.

Työnantaja oli joutunut tekemään työvoiman vähentämispäätökset toukokuussa edellä mainittujen taloudellisten seikkojen ollessa työnantajan tiedossa. Irtisanomisperusteiden riittämättömyyttä ei osoittanut se, että työnantaja oli kutsunut irtisanottuja työntekijöitä työsuhteiden päättymisen jälkeen työhön. Työsopimuslain takaisinottovelvollisuutta koskevan säännöksen mukaan työnantajan oli tarjottava taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanotuille työntekijöille työtä, jos sitä yrityksessä oli. Irtisanotuille työntekijöille oli tarjottu työtä Ylläs-soikoon tapahtuman ja syyskuun ruskasesongin ajaksi.

Koska alkutalven 1991 - 1992 ennakkovaraustilanne oli ollut erittäin heikko, toimitusjohtaja oli kesällä 1991 käynnistänyt omiin henkilökohtaisiin yhteyksiinsä perustuvan syksyä ja talvea koskevan markkinoinnin, jonka tuloksena Äkäs-Hotelli oli onnistunut saamaan hotellin toiminnan kannalta erittäin merkittävät isot tapahtumat. Tällaisia olivat olleet muun muassa syksyllä hotellissa pidetty maanpuolustuskurssi, matkailuparlamentti ja Miss Suomi osakilpailu ja talvella tammikuussa 1992 ulkoministeriön järjestämät kansainväliset Eureka-päivät. Tapahtumien aikana oli ollut mahdollista tarjota työtä irtisanotuille työntekijöille. Nämä tapahtumat eivät olleet olleet tiedossa vielä irtisanomisten toimittamisen aikaan.

Erittäin merkittävä seikka Äkäs-Hotellin ravintola- ja hotellitoiminnan kannalta oli ollut pääsy mukaan Finnairin Tonnilla tunturiin-kampanjaan, jossa Lapin talven hiljaista ja pimeää aikaa oli myyty tuhannen markan hintaan, johon oli sisältynyt viikon majoitus ja lentomatkat. Vaikka näin edullinen hinta ei hotellitoiminnan puolella ollutkaan kannattavaa, kampanjaan mukaanpääsy oli lisännyt merkittävästi talviajan matkailijoiden määrää ja tätä kautta ravintolapalveluiden myyntiä. Myöskään tämä kampanja ei ollut ollut tiedossa vielä irtisanomistilanteessa, vaan asiasta oli sovittu vasta syksyllä 1991.

Se seikka, että Äkäs-Hotellin myynti ja tätä kautta työvoiman tarve olivat sittemmin osoittautuneet ennakoitua suuremmiksi sellaisten seikkojen vuoksi, jotka eivät olleet olleet tiedossa irtisanomisia toimitettaessa tai irtisanomisaikojen päättyessä, ei voinut vaikuttaa irtisanomisperusteen riittävyyden harkintaan.

Hotellissa työssä ollut Rovaniemen hotelli- ja ravintolakoulusta palkattu harjoittelija oli ollut Äkäs-Hotellissa 29.9. - 31.12.1991 opiskeluunsa liittyvässä esimiesharjoittelussa. Hänen tehtäviinsä olivat kuuluneet tilaustarjoilun suunnittelu, hovimestarin työt, suoritustason työt eri yksiköissä, työvuorolistojen suunnittelu ja toimiminen tarjoilijoiden esimiehenä ravintolapäällikön poissa ollessa. Mainittu työntekijä ei ollut tullut työhön irtisanottujen tilalle, vaan hän oli toiminut hotellissa esimiesharjoittelijana. Myös ravintolapäällikkö oli tehnyt työtä hotellissa työsopimuksensa mukaisesti. Suoritustason työ kuului hänen tehtäviinsä, koska yrityksellä ei ollut varaa pitää palveluksessaan henkilöstöä, jonka työhön kuuluisivat pelkästään työn johto- ja valvontatehtävät.

Kevään lakko tai halu leikata palkkoja eivät olleet vaikuttaneet irtisanomisiin, vaan syynä näihin olivat olleet työn vähyydestä johtuneet taloudelliset ja tuotannolliset syyt.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Äkäs-Hotelli Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Se, että henkilökunta ja luottamusmies eivät olleet pidetyissä tilaisuuksissa vastustaneet työvoiman vähentämissuunnitelmia, oli johtunut siitä, että toimitusjohtaja oli kertonut aikovansa irtisanoa kaksi talonmiestä ja lopettavansa viinikassan tehtävät. Niin laajoista irtisanomisista kuin sitten oli toimeenpantu ei ollut ollut puhetta. Näin ollen henkilökunnan ja luottamusmiehen suhtautumisella asiaan ei ollut merkitystä, koska heidän suhtautumistapansa oli perustunut työnantajan antamaan virheelliseen tietoon.

Toimitettujen irtisanomisten lisäksi oli lomautettu kahdeksan työntekijää, mutta heidän kohdaltaan lomautus oli toteutunut vain muutaman päivän pituisena, koska liiketoiminnasta ei muutoin olisi tullut mitään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto laillisine korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Äkäs-Hotelli Oy on toukokuun alussa 1991 taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut tarjoilijoiden Kirsti Iivarin, Arja Ylläsjärven ja Juha Kuhan, keittäjä Petri Sääskilahden sekä kerroshoitajien Lilja Koivurannan ja Senja Frimanin työsopimukset. Työsuhteet ovat päättyneet, Iivarin ja Kuhan 3.7.1991, Ylläsjärven 4.7.1991, Koivurannan ja Frimanin 2.6.1991 ja Sääskilahden 8.6.1991.

Äkäs-Hotelli Oy:n toiminnalle ominaista on ollut, että Lappiin suuntautuvan matkailun ajoittumisesta johtuen kausivaihtelut ovat olleet suuret. Matkailijamääriltään ja liikevaihdoltaan vilkkaimpia kuukausia ovat olleet helmi-, maalis- ja huhtikuu sekä toukokuun alkupuoli ja syyskuu sekä joulukuu. Aikaisempina vuosina vakituista henkilökuntaa on hiljaisempina kausina lomautettu. Toiminnan kannalta vilkkaimpina kuukausina on vakituisten työntekijöiden lisäksi jouduttu palkkaamaan runsaasti tilapäisiä työntekijöitä.

Työnantajapuolen mukaan vuonna 1990 kilpailutilanne Yllästunturin alueella on kiristynyt aikaisemmasta. Mainittuun ajankohtaan asti Äkäs-Hotelli on ollut alueella ainoa hotelli- ja ravintolatoimintaa harjoittava isompi yritys. Vuonna 1990 Äkäs-Hotellin läheisyyteen on valmistunut uusi hotelli, jossa on 500 vuodepaikkaa ja 400 ravintolapaikkaa. Uuden hotellin toiminnan aloittaminen on työnantajapuolen esittämän mukaan aiheuttanut Äkäs-Hotelli Oy:n hiljaisten kuukausien myynnin alentumisen huomattavasti aikaisempien vuosien tilanteeseen verrattuna.

Työpaikalla 19.4.1991 käydyssä neuvottelussa, jossa läsnä ovat olleet hotellin toimitusjohtaja, hotellipäällikkö ja pääluottamusmies, on käyty läpi Äkäs-Hotelli Oy:n taloudellista tilannetta ja todettu, että yhtiön liikevaihto ei edelliseen vuoteen verrattuna ole kehittynyt olennaisesti ja että yhtiön nettotulos on helmikuun loppuun suoritetun kirjanpitoajon mukaisesti merkittävästi miinuksella. Neuvottelusta laaditun muistion mukaan tuolloin on molemmipuolisesti todettu, että esitetyt syyt ovat riittäviä irtisanomisiin.

Irtisanomisten toimittamisaikaan hotellin ennakkovaraustilanne kesäksi on ollut huomattavasti pienempi kuin aikaisempina vuosina. Tuolloin tiedossa on ollut kymmenkunta turistiryhmän varausta yhdeksi yöksi. Lisäksi tiedossa on ollut, että neljä päivää kestävä Ylläs-soikoon tapahtuma tuo matkailijoita hotelliin. Todistajana kuullun hotellipäällikön kertoman mukaan aikaisempina vuosina eräs ulkomaalainen matkanjärjestäjä on tuonut hotelliin yöpymään vähintään joka toinen päivä turistiryhmän. Kesällä 1991 tämä matkanjärjestäjä on siirtynyt käyttämään lähistölle valmistunutta uutta hotellia. Hotellipäällikön kertoman mukaan ennakkovaraustilanne syyskuun ruska-ajaksi on tuolloin myös ollut aikaisempia vuosia pienempi. Todistajan kertoman mukaan tiedossa on kuitenkin ollut, että syyssesongin aikana kaikkia vakinaisia työntekijöitä tarvittaisiin työssä.

Todistajana kuullun pääluottamusmiehen kertoman mukaan syyskuun ennakkovaraustilanne ei keväällä 1991 ole poikennut sanottavasti aikaisemmista vuosista.

Todistajana kuullun entisen toimitusjohtajan kertoman mukaan hänen tullessaan Äkäs-Hotelli Oy:n palvelukseen vuonna 1990 yhtiön palveluksessa on ollut vakinaisia työntekijöitä huomattavasti yli todellisen tarpeen. Toimitusjohtajan kertoman mukaan kevään 1991 ennakkovaraustilanne on osoittanut Äkäs-Hotelli Oy:n markkinaosuuden pienentyneen kilpailutilanteen johdosta, mistä johtuen myös työntekijöille tarjottava työ on vähentynyt siten, että tilanteesta ei ole enää pystytty selviytymään lomautuksilla. Toimitusjohtajan kertoman mukaan perinteinen hotelli- ja ravintolatoiminta on ollut tulokseltaan tappiollista. Esitetyn selvityksen mukaan 31.8.1991 päättyneeltä tilikaudelta tuloslaskelman mukainen tappio on ollut 1 184 066 markkaa.

Joulukuun puolivälissä Äkäs-Hotelli Oy:n palvelukseen on otettu tarjoilutyöhön uusia työntekijöitä. Hotellin palvelukseen marras- ja joulukuussa tarjoilutöihin otetut uudet työntekijät ovat olleet töissä sellaisina työjaksoina, jolloin myös Iivarille ja Ylläsjärvelle on tarjottu työtä. Näiden uusien työntekijöiden palkkaamisen tarve on johtunut aikaisempien vuosien kaltaisesta kausivaihtelusta. Näyttämättä on jäänyt, että mainitut uudet työntekijät olisi palkattu siinä tarkoituksessa, että he olisivat tulleet irtisanottujen työntekijöiden asemesta tekemään heille aikaisemmin kuuluneita työtehtäviä. Niin ikään on työtuomioistuimen mielestä näyttämättä jäänyt, että ravintolapäällikkö tai esimiesharjoittelua suorittamassa ollut työntekijä olisivat irtisanomisten jälkeen aikaisemmista työtehtävistään poiketen siirtyneet tekemään enemmässä määrin tarjoilutyötä.

Näyttämättä on myös jäänyt, että irtisanotun Sääskilahden tilalle olisi palkattu uusi työntekijä, vaan hotellin keittiöön palkatut uudet työntekijät ovat olleet sellaista tilapäistä henkilökuntaa, jonka palkkaamisen tarve on johtunut kausivaihtelusta.

Frimanille ja Koivurannalle työtä on ollut tarjota syyskuun ajan kestäneen sesongin ajaksi. Lokakuussa heille ei ole pystytty järjestämään työtä, mutta marraskuusta 1991 alkaen lisääntyneen matkailijamäärän vuoksi myös heille on loppuvuonna voitu tarjota työtä, ei kuitenkaan kokoaikaisesti.

Esitetty selvitys osoittaa, että irtisanottujen työntekijöiden työt ovat keväästä 1991 alkaen vähentyneet siten, että töiden väheneminen on ollut määrältään vähäistä suurempaa. Huomioon ottaen työnantajan tiedossa keväällä ja kesällä olleen ennakkovaraustilanteen ja kiristyneen alan kilpailun alueella, työnantaja on voinut perustellusti arvioida työn vähentymisen jatkuvan myös muutoin kuin tilapäisesti siten, että kanteessa tarkoitetuille työntekijöille pystytään järjestämään työtä vain matkailun sesonkikausiksi. Irtisanoessaan vallinneessa tilanteessa työntekijät ei työnantaja siten ole menetellyt työsopimuksen irtisanomista koskevan sopimuksen vastaisesti.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Kanne hylätään.

Jutun laatuun nähden saavat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Äkäs-Hotelli Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Rihto, Nouro, Tuulensuu, Sulkunen ja Porttila jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Porttilan lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys muun muassa ÄkäsHotelli Oy:n liikevaihdon kehityksestä touko-elokuulta 1991 verrattuna vastaavaan aikaan vuotta aikaisemmin osoittaa mielestäni, että töiden vähentyminen mainittuna aikana on ollut vähäistä suurempaa. Sen sijaan hotellin tilauskannasta ja työvoiman tarpeesta syksyllä 1991 esitetty selvitys osoittaa, ettei työ ole pysyvästi vähentynyt. Työtuomioistuimen tuomiosta ilmenevin tavoin osalle irtisanotuista työntekijöistä on tarjottu uudelleen työtä Äkäs-Hotelli Oy:n palveluksessa ja lisäksi yhtiön palvelukseen on otettu tarjoilutyöhön uusia työntekijöitä.

Työnantajalla tosin ei työvoimaa irtisanoessaan toukokuussa 1991 ole ollut vielä varmuutta töiden riittävyydestä loppuvuoden aikana. Siihen nähden, että kysymyksessä olevan kaltaisessa sesonkiluonteisessa työssä on aikaisemmin hiljaisten kausien aikana lomautettu työvoimaa, ei yhtiö ole esittänyt irtisanomisilla toteutetusta työvoiman vähentymisestä aiheutuneen lomautusten muodossa tapahtuneeseen työvoiman vähentämiseen verrattuna sellaista kustannussäästöä, joka työnantajan ja työntekijöiden olosuhteet huomioon ottaen olisi ainakaan vielä toukokuussa 1991 muodostanut perusteen irtisanoa kysymyksessä olevien työntekijöiden työsopimukset. Äkäs-Hotelli Oy on siten irtisanoessaan kanteessa mainitut työntekijät menetellyt asianosaisliittojen välillä 23.3.1990 solmitun irtisanomissopimuksen vastaisesti.

Irtisanomisperusteen tulkinnanvaraisuuden vuoksi yhtiö ei kuitenkaan perustellusti ole voinut tietää rikkovansa työehtosopimusta eikä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto nojautuessaan muun muassa vastineessaan mainitsemaansa työvoiman vähentämistä koskevaan Rovaniemen hovioikeuden tuomioon ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla, samalla kun lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu, hylkään asiassa esitetyt hyvityssakkovaatimukset ja velvoitan Äkäs-Hotelli Oy:n maksamaan irtisanomissopimuksen 6 §:ssä tarkoitettuna korvauksena Juha Kuhalle, Arja Ylläsjärvelle, Kirsti Iivarille ja Petri Sääskilahdelle kullekin 10 000 markkaa sekä Senja Frimanille ja Lilja Koivurannalle kummallekin 6 000 markkaa, kaikki 16 prosentin korkoineen maaliskuun 25 päivästä 1992 lukien.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Äkäs-Hotelli Oy:n velvoitan yhteisvastuullisesti korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.