Labor court dismisses union claim that employer's public information on local contract deviations constitutes a strike action.

Työnantajaliitto oli lehdessään sekä keskusliiton kokouksessa, jota oli selostettu maakunnallisessa lehdessä, informoinut jäsenistöään työehtosopimuksen perusteella neuvottelujen kohteena liittojen kesken olleesta mahdollisuudesta yrityskohtaisesti poiketa eräiden asioiden osalta työehtosopimuksesta. Informaation julkaisemisella ei ollut näytetty pyrityn työntekijäliiton painostamiseen eikä työntekijäliitolla myöskään ollut ollut perusteltua syytä pitää menettelyä painostustarkoituksessa suoritettuna. Työrauhakanne hylätty.

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaaja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 13.12.1991 allekirjoitetussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa 1.3.1992 lukien voimaan tulleessa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työaika

5 § Työaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työvuorolistan laadinta ja nähtävillepano

5. Työvuorolista on laadittava etukäteen niin, että se asetetaan ilmoitustaululle tai muuhun vastaavaan paikkaan työntekijäin nähtäville vähintään viikkoa ennen kolmiviikkoisjakson alkamista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kolmiviikkoisjakso alkaa aina sunnuntaina. Vuodenvaihde ei katkaise kolmiviikkoiskauden jaksottelua.

Työvuorolista on laadittava työntekijäryhmittäin niin, että liikkeen normaalin sulkemisajan jälkeen säännöllisesti tehtävä työ ei muodostu ylityöksi.

Työvuorolistat on laadittava siten, että vapaapäivien välinen aika ei ylitä seitsemää työpäivää.

Jos työaika on järjestetty keskimääräiseksi tämän pykälän yhdeksännen kohdan mukaan, työvuorolista on laadittava viikkotyöaikasuunnitelman pohjalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ylimääräiset lisävapaapäivät (Z)

7. Ylimääräisiä lisävapaapäiviä (Z) ansaitaan, jos työaika on yli 90 tuntia 3 viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kiinteäpalkkaiset työntekijät

7 § Kiinteäpalkkaiset työntekijät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Osa-aikatyöntekijä

5. Osa-aikatyöntekijä

Työaika

Osa-aikatyöntekijällä tarkoitetaan työehtosopimuksen mukaan sellaista henkilöä, jonka työsopiuksen mukaisten säännöllisten työtuntien määrä on enintään 90 tuntia kolmen viikon jaksoissa tai enintään keskimäärin 90 tuntia vastaavana aikana työehtosopimuksen mukaista viikkotyöaikasuunnitelman tasoittumisjaksoa sovellettaessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomaltapaluuraha

16 § Lomaltapaluuraha

Lakisääteiseltä vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle maksetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen lakisääteisestä vuosilomapalkastaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pääluottamusmies, neuvottelujärjestys ja työtaistelutoimenpiteet Pääluottamusmies

20 § Pääluottamusmies, neuvottelujärjestys ja työtaistelutoimenpiteet

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Neuvottelujärjestys

2. Neuvottelujärjestys

1. Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan ja työntekijäin kesken siten kuin luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjassa on sovittu. Neuvottelut on aloitettava viimeistään viikon kuluessa esityspäivästä.

2. Elleivät osapuolet pääse sovintoon paikallisissa neuvotteluissa, asia on saatettava heitä edustavien allekirjoittajajärjestöjen ratkaistavaksi. Allekirjoittajajärjestöt suosittelevat, että erimielisyyskohdasta ja osapuolten kannasta perusteluineen laaditaan muistio, joka tehdään ja allekirjoitetaan kahtena kappaleena, yksi kummallekin osapuolelle. Muistion malli on tämän työehtosopimuksen liitteenä. (Liite 5)

Liittojen väliset neuvottelut on aloitettava viimeistään kahden viikon kuluessa esityspäivästä.

3. Jollei yksimielisyyteen näin päästä, voi kumpikin riitapuoli saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työtaistelutoimenpiteet

3. Työtaistelutoimenpiteet

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen ovat kielletyt.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pöytäkirja neuvottelusta, joka pidettiin 13.12.1991 Helsingissä.

Läsnä olivat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton sekä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton edustajat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Perustetaan työryhmä, jonka tehtävänä on sopimuskauden aikana selvittää mistä asioista voitaisiin sopia paikallisesti. Samalla selvitetään mahdollisuudet yksinkertaistaa ja selkeyttää sopimusmääräyksiä.

7 § Valmistellaan pikaisesti esitys menettelytavoista, miten kaikilla työpaikoilla työnantaja ja henkilöstön edustajat selvittävät yhdessä vuoden 1992 aikana mahdollisuudet parantaa tuottavuutta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli 8.4.1992 lähettänyt sille kirjeen, jossa oli esitetty pikaisia neuvotteluja siitä, että liitot sopisivat keskenään työnantajan ja työntekijän oikeuttamisesta sopimaan työpaikoilla työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavasti eräistä kysymyksistä. Tällaisia kysymyksiä olivat lomaltapaluuraha, työvuorolistan laadinta, ylimääräiset lisävapaapäivät, koululaisten kesäharjoittelu ja työhön tutustuminen sekä lomakauden määräaikaiset työsopimukset. Poikkeusjärjestely olisi voimassa työehtosopimuskauden loppuun 31.10.1993 saakka. Seuraavana päivänä 9.4.1992 Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n Palvelutyönantaja -nimisessä lehdessä oli ollut artikkeli majoitus - ja ravitsemisalan hätäpaketista. Siinä Majoitus -ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton liittoasiamies oli esittänyt näkemyksensä sanotusta neuvotteluesityksestä. Artikkelissa oli lausuttu muun ohella seuraavaa:

- Jos liitot eivät pääse sopimukseen, niin yritykset sopivat itse. - Jo nyt alan palkanmaksukyky on siinä määrin heikentynyt, että se ei voi noudattaa 1.3.1992 voimaan tulleen työehtosopimuksen määräyksiä. - Ellei yhteistyöhalua tai -kykyä neuvotteluvastapuoleltamme löydy, on meidän etsittävä muita keinoja, joilla työehtosopimuksen sisältöä voidaan muuttaa. - Saastamoisen mielestä on varmaa, että yritykset eivät tyydy siihen, että liitot eivät löydä yhteisiä keinoja yrityskohtaiselle sopimiselle. - Yritykset tulevat tekemään sopimuksia keneltäkään kysymättä, ohi liittojen. Lomarahoista sovitaan paikallisesti ensimmäiseksi erilaisin järjestelyin mahdollisten oikeusseuraamustenkin uhalla, uskoo Saastamoinen.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on jatkanut, että voitiin olettaa, että liittoasiamiehen lausunnot vastasivat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton hallituksen päätöksiä.

Seuraavan päivän Savon Sanomat -lehdessä oli ollut lehtikirjoitus asiasta. Siinä Majoitus -ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton liittoasiamies oli kertonut, että yrityskohtaisia sopimuksia oli jo salassa tehty. Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n Itä-Suomen alueasiamies oli vahvistanut lehtikirjoituksessa liittoasiamiehen lausuman.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n keskustoimistoon ja piiritoimistoihin oli 6.4.1992 alkaneella viikolla tullut useilta työpaikoilta tiedusteluja siitä, oliko työntekijöiden luovuttava muun muassa lomaltapaluurahoista, kun työnantajat olivat sellaista esittäneet.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n keskustoimistosta oli 10.4.1992 toimitettu Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoon kirje, jossa oli todettu Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n katsovan työnantajaliiton toimenpiteiden, erityisesti uhkailevan lehtikirjoituksen olevan työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuivat voimassa olevaan työehtosopimukseen. Kirjeessä oli edellytetty, että työnantajaliitto ryhtyi tehokkaisiin ja riittäviin toimenpiteisiin sen antaman informaation peruuttamiseksi. Kirjeessä oli pyydetty pikaista selvitystä siitä, mihin toimenpiteisiin työnantajaliitto oli ryhtynyt työrauhan turvaamiseksi.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n mielestä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli kerrotulla toiminnallaan syyllistynyt työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettuun työtaistelutoimenpiteeseen. Lehtikirjoituksissa julkituoduilla uhkauksilla, että lomaltapaluurahoista ja muista neuvotteluesityksissä luetelluista asioista tultaisiin sopimaan paikallisesti, jos Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ei suostunut sopimaan asioista, oli painostettu työntekijäliittoa muuttamaan ja huonontamaan voimassa olevaa työehtosopimusta. Painostusta oli esiintynyt myös siten, että työnantajaliiton tieten ja mahdollisesti yllytyksestä oli paikallisesti jo sovittu sanotuista asioista työehtosopimuksen vastaisesti. Tämänkin esiin tuominen julkisuudessa oli kiellettyä painostusta. Työnantajaliiton olisi pitänyt painottaa jäsenyrityksilleen, että työehtosopimus oli voimassa ja sitä oli joka tapauksessa noudatettava, kunnes toisin mahdollisesti sovittaisiin.

Työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan ja ainakin sen 5 §:n 5 ja 7 kohtaan sekä 7 §:n 5 kohtaan ja 16 §:ään.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli syyllistynyt kiellettyyn työtaisteluun. Lisäksi kantajaliitto on vaatinut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton velvoittamista suorittamaan sille hyvityssakkoa työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n nojalla.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on todennut työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 §:ssä sovitun työryhmän perustamisesta. Sen tehtävänä on sopimuskauden aikana selvittää, mistä asioista voitaisiin sopia paikallisesti. Allekirjoituspöytäkirjan 7 §:ssä todettiin lisäksi, että valmistellaan pikaisesti esitys menettelytavoista, miten kaikilla työpaikoilla työnantaja ja henkilöstön edustajat selvittävät yhdessä vuoden 1992 aikana mahdollisuudet parantaa tuottavuutta.

Kanteessa mainittu 8.4.1992 Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle lähetetty kirje sisälsi neuvottelupyynnön, joka oli perustunut paitsi vakavaan huoleen elinkeinon tilasta myös työehtosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan määräyksiin. Allekirjoituspöytäkirjan velvoittavan määräyksen mukaisesti osapuolten tuli sopimuskauden aikana selvittää, mistä asioista voitaisiin sopia paikallisesti. Myös keskusjärjestöt neuvottelivat paikallisen sopimisen mahdollisuudesta ja olivat edellyttäneet alakohtaisia selvityksiä liitoilta. Neuvotteluesityksen takana oli myös pelko koko järjestelmän romahtamisesta, jos neuvottelujärjestelmä ei toiminut.

Neuvottelupyynnöistä huolimatta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ei ollut suostunut selvittämään eikä edes neuvottelemaan kysymyksessä olevista seikoista. Vastauksena oli ollut, ettei työehtosopimusta muuteta sopimuskauden aikana eikä sanotuista seikoista neuvotella. Tällä menettelyllään Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli itse asiassa syyllistynyt työehtosopimuksen rikkomiseen. Työtuomioistuimen harkintaan jätettiin, mikä merkitys sillä oli tässä asiassa.

Kanteessa oli myös viitattu Savon Sanomat -julkaisussa 10.4.1992 ilmestyneeseen artikkeliin, jonka mukaan liittoasiamies oli sanonut yrityskohtaisia sopimuksia jo tehdyn, mutta salassa. Sanottu kirjoitus perustui Kuopiossa pidettyyn Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n aluetoimikunnan kokoukseen, jossa liittoasiamies oli esiintynyt keskusliiton edustajana. Hän oli pitänyt esitelmän aiheesta paikallinen sopiminen. Esitelmässään liittoasiamies oli käyttänyt muun muassa sellaista kalvoa, jossa oli todettu työnantajan lakisääteinen velvoite noudattaa lakia ja työehtosopimusta sekä työnantajaliiton velvoite valvoa työehtosopimusten noudattamista. Hän oli myös esitellyt kalvon, jossa oli esitelty työehtosopimuksen rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset. Kokouksessa oli ollut läsnä keskusliiton kaikkien liittojen jäsenyritysten edustajia. Lehtiartikkelissa mainittu alueasiamies oli keskusliiton Itä-Suomen toimiston alueasiamies ja edusti siten keskusliiton koko kenttää.

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n muilla aloilla kysymyksissä olevista seikoista neuvoteltiin vakavasti ja eräillä aloilla yrityskohtaiset sopimukset olivat jo nyt työehtosopimuksen mukaan mahdollisia. Julkisuudessa sopimuksista oli keskusteltu laajasti varsin pitkään ja sopimuksiakin oli tehty. Esimerkiksi Pienteollisuuden Keskusliiton toimitusjohtaja oli haastatteluissaan todennut lomarahoista luovutun jo sadoissa yrityksissä. Samoin kunnallisen puolen sopimuspyrkimyksiä oli selvitelty laajasti julkisuudessa.

Myös Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n hallitus oli edellyttänyt liittojen välisiä ratkaisuja asiassa. Kysymys oli myös sanan vapaudesta, oikeudesta osallistua keskusteluun, jota käytiin koko yhteiskunnassa. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton hallitus ei ollut tehnyt mitään sellaisia päätöksiä, joissa olisi kehotettu jäsenyrityksiä työehtosopimuksen rikkomiseen. Neuvotteluesitys oli vakava yritys yksilöidä allekirjoituspöytäkirjan 6 §:ssä tarkoitettuja kysymyksiä, joista voitaisi sopia paikallisesti.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL kuitenkin kieltäytyi neuvottelemasta kysymyksistä ja lähetti työrauhan valvontakirjeen Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle. Tämän liiton liittoasiamiehen 13.4.1992 päivätyssä vastauskirjeessä oli vielä pyritty neuvotteluihin työnantajaliiton 8.4.1992 tekemän neuvotteluesityksen pohjalta. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n puheenjohtaja ja liittosihteeri olivat kuitenkin liiton edustajina ilmoittaneet samana päivänä, ettei liitto neuvotellut työehtosopimuksen vähimmäisturvan heikentämisestä.

Sitä vastoin Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli esittänyt sellaisina kysymyksinä, joista olisi aiheellista keskustella liittojen välillä, muun muassa Oy Alko Ab:n anniskeluoikeudet, alkoholin tukkuhintajärjestelmän, vuokrakulut ja rakennusinvestoinnit. Yhdestäkään Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n esittämästä seikasta liitot eivät voineet sopia. Esitykset eivät myöskään koskeneet sellaisia asioita, joita allekirjoituspöytäkirjan 6 §:ssä edellytettiin selvitettävän.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli 14.4.1992 antanut tiedotusvälineille tiedotteen Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton haastamisesta työtuomioistuimeen.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt työtaisteluun tehdessään neuvotteluesityksen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitetuista kysymyksistä. Esityksen tarkoituksena oli päin vastoin ollut estää laittomat sopimukset. Kanteessa mainitut lehtikirjoitukset eivät sisältäneet työnantajaliiton jäsenille suunnattua kehotusta rikkoa alan työehtosopimuksen määräyksiä. Kirjoitukset eivät sellaisenaan edes täyttäneet työtaistelutoimenpiteen edellyttämää tehokkuusvaatimusta eivätkä painostustarkoitusta. Työnantajaliitto ei ollut edes uhannut työntekijäliittoa työtaistelutoimenpiteellä, vaan esittänyt työehtosopimuksen mukaisia neuvotteluja.

HOTELLI- JA RAVINTOLAHENKILÖKUNNAN LIITTO HRHL:N VASTASELITYS

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että työnantajaliiton 8.4.1992 päiväämä esitys oli johtanut siihen, että työnantajaliiton liittoasiamiehen ja työnantajaliiton liittosihteerin kesken oli sovittu tapaamisesta maanantaina 13.4.1992. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ei siis ollut kieltäytynyt neuvottelemasta työnantajaliiton esityksen johdosta. Kanteessa selvitettyjen lehtikirjoitusten johdosta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli kuitenkin kokenut, että sitä painostettiin työehtosopimuslain vastaisesti. Kieltäytymistä neuvotteluista ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli tosin omassa esityksessään lähestynyt alan saneerausta eri lähtökohdista kuin Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto. Tämän esittämät pelastustoimet olivat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n mielestä olleet vain tekohengitystä, jolla ei edes alan huonoimmin menestyviä yrityksiä voitu auttaa.

Lehtikirjoitukset heti neuvotteluesityksen jättämisen jälkeen täyttivät täysin työtaistelutoimenpiteen tehokkuusvaatimukset ja painostustarkoituksen. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL piti työnantajatahon edustajien lausumia tiedostusvälineissä selvinä ja suorina uhkauksina siitä, että jos ei heikennyksiin suostuttu, ne tultaisiin joka tapauksessa toteuttamaan.

Työnantajaliiton edustajien esiintyminen julkisuudessa oli johtanut useissa työpaikoissa eri puolilla maata siihen, että työnantajat olivat esittäneet muun muassa lomapalkoista, ylimääräisistä lisävapaapäivistä ja lomaltapaluurahoista luopumista tai niiden jaksottamista. Näin oli tapahtunut ainakin Rantasipi Oy:n omistamissa Airportissa Helsingissä ja Joutsenlammella Joutsassa. Savon Sanomissa ilmestynyt artikkeli oli vaikuttanut ainakin siten, että Pieksämäellä Savon Solmu -nimistä hotelliravintolaa pitävä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenyritys oli esittänyt paikallisesti sovittavaksi lomaltapaluurahoista luopumisesta. Myös PeeÄssä -niminen paikallinen suuri osuuskauppa oli esittänyt työntekijöilleen lomaltapaluurahojen siirtoa tai alennusta.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli ottanut esitetyt uhkaukset vakavasti. Sitä osoitti muun muassa se, että liitto välittömästi lisäsi jo painoon menneeseen Ravintolahenkilökunta -lehteen aukeaman, jolla oli annettu jäsenistölle asiasta pikatietoisku.

MAJOITUS- JA RAVITSEMISALAN TYÖNANTAJALIITON LISÄVASTINE

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on lähettänyt Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle 8.4.1992 päivätyn kirjeen, jossa on esitetty liittojen välillä käynnistettäväksi neuvottelut keinojen löytämiseksi hotelli- ja ravintola-alan uhkaavan taloudellisen kehityksen pysäyttämiseksi. Neuvottelujen nopeuttamiseksi kirjeessä on esitetty harkittavaksi, että liitot voisivat sopia työnantajan ja työntekijän oikeudesta sopia työpaikoilla työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavasti lomaltapaluurahasta, työvuorolistan laadinnasta, Z-päivistä niin sanottujen pekkaspäivien osalta, koululaisten kesäharjoittelusta ja työhön tutustumisesta sekä lomakauden määräaikaisista työsopimuksista.

Neuvotteluesityksen jättämistä seuranneena päivänä 9.4.1992 Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n Palvelutyönantaja -lehdessä on ollut kirjoitus, joka on otsikoitu "Majoitus- ja ravitsemisalalle hätäpaketti. Jos liitot eivät pääse sopimukseen, niin yritykset sopivat itse". Kirjoituksessa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton liittoasiamies on selostanut liiton työntekijäliitolle jättämää neuvotteluesitystä ja tilannetta siinä tapauksessa, ettei neuvotteluissa päästä etenemään.

Kuopiossa ilmestyvän Savon Sanomien 10.4.1992 ilmestyneessä numerossa on selostettu liittoasiamiehen kannanottoja Liiketyönantajain Keskusliiton sanotussa kaupungissa pidetyssä aluetoimikunnan kokouksessa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL katsoo kanteessaan, että lehtikirjoituksissa esitetyillä lausumilla, joiden mukaan lomaltapaluurahoista ja muista neuvotteluesitykseen sisältyvistä asioista tullaan sopimaan paikallisesti, jollei Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL suostu niistä sopimaan, on painostettu työntekijäliittoa voimassa olevan työehtosopimuksen muuttamiseen ja huonontamiseen. Kanteen mukaan työnantajaliitto on syyllistynyt kiellettyyn työtaistelutoimenpiteeseen myös siten, että sen tieten ja mahdollisesti yllytyksestä oli paikallisesti jo tehty sopimuksia sanotuista asioista työehtosopimuksen vastaisesti.

Asianosaisliitot ovat työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa päättäneet perustaa työryhmän tehtävänään sopimuskauden aikana selvittää, mistä asioista voitaisiin sopia paikallisesti. Samalla on sovittu valmisteltavan pikaisesti esitys menettelytavoista, miten kaikilla työpaikoilla työnantajan ja henkilöstön edustajat selvittäisivät yhdessä vuoden 1992 aikana mahdollisuudet parantaa tuottavuutta.

Vastineessa kerrotuin tavoin Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on alussa sanotulla 8.4.1992 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut pyrkineensä käynnistämään allekirjoituspöytäkirjan edellyttämän menettelyn sen selvittämiseksi, mistä asioista voitaisiin sopia paikallisesti. Kerrotuissa kahdessa lehtiartikkelissa on liiton mukaan tuotu selvästi julki se Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton kanta, että vallinneessa taloudellisessa tilanteessa on löydettävä keinoja, jotka tulevat merkitsemään yrityskohtaista poikkeamista työehtosopimuksesta.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n puheenjohtaja ja liittosihteeri ovat ensimmäisessä eli 13.4.1992 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa ilmoittaneet, ettei liitto neuvottele työehtosopimuksen vähimmäisturvan heikentämisestä.

Kanteessa tarkoitettujen tapahtumien jälkeen keskusjärjestöt ovat käyneet neuvotteluja paikallisen sopimisen mahdollisuuksista. Keskusjärjestöt ovat 6.5.1992 antaneet yhteisen suosituksen lomarahojen ja lomaltapaluurahojen maksamisajankohdan siirtämisestä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n ilmoituksen mukaan alan työpaikoilla on tehty paikallisia sopimuksia, jotka ovat merkinneet työehtosopimuksen mukaisista eduista luopumista huolimatta siitä, ettei Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ole suostunut tuollaisten sopimusten tekemiseen.

Palvelutyönantaja -lehdessä olleessa artikkelissa samoin kuin Savon Sanomat -lehden selostuksessa on selvästi tuotu julki se Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton käsitys, että paikalliset työnantajat tulevat tekemään sopimuksia niin sanotun hätäpaketin tarkoittamista kysymyksistä ohi liittojen. Lomarahoista on ilmoitettu sovitun ensimmäiseksi erilaisin järjestelyin mahdollisten oikeusseuraamustenkin uhalla. Näin julkistetun kannanoton ei kuitenkaan ole näytetty johtaneen paikallisten sopimusten tekemiseen.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on Palvelutyönantaja -lehden artikkelissa ja Kuopiossa pidetyssä kokouksessa informoinut jäsenistöään neuvottelun kohteena olleesta mahdollisuudesta yrityskohtaisesti poiketa työehtosopimuksesta. Samalla on ennakoitu tilanne, jossa liittoneuvotteluissa ei edettäisi. Informaation julkaisemisella ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä ole näytetty pyrityn Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n painostamiseen eikä työntekijäliitolla ole myöskään ollut perusteltua syytä pitää menettelyä painostustarkoituksessa suoritettuna. Työtuomioistuin ei siten katso Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton kanteessa kuvatuilla toimilla syyllistyneen työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettuun työtaistelutoimenpiteeseen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto saa jutun laatuun katsoen pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Rautiainen, Niskanen, Leivo ja Sulkunen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.