Labor court dismisses union claim against employer for Sunday work rest violation due to employer union's failure to supervise.

Yhtiön atk-keskuksessa työskenteleville toimihenkilöille arkipäivät olivat olleet työpäiviä ja lauantait työehtosopimuksen mukaisia vapaapäiviä. Kun työtä oli teetetty sunnuntaina, ei viikkolepo toimihenkilöille ollut toteutunut, vaikka työviikolle lauantaiksi oli sijoittunut työehtosopimuksen perusteella määräytynyt 38 tunnin yhdenjaksoinen vapaa-aika.

Kieltäytyessään viikkolevon antamisesta yhtiö ei ollut rikkonut tietensä työehtosopimusta.

Laiminlyödessään selvittää sovellettavien määräysten tulkinnasta omaksutut periaatteet ja pyrkimättä oikaisemaan yhtiön menettelyä työehtosopimuksen mukaiseksi työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. (Ään.)

Kantaja Alkon Toimihenkilöt r.y. Vastaajat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Oy Alko Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten välillä 29.12.1988 allekirjoitetussa ja 30.4.1990 täydennetyssä toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

Säännöllinen työaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B. Pääkonttorissa, koulutuskeskuksen toimistossa, tehtaiden konttoreissa sekä paikallisosastojen toimistoissa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Atk-keskuksessa sekä konttoreiden osastoilla tietojen käsittelyyn liittyvissä tehtävissä työajasta ja sen sijoittelusta voidaan sopia erikseen. Sopimus on tämän työehtosopimuksen liitteenä 2.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

C. A.- ja B.-kohtiin liittyviä määräyksiä

1. Työviikko toteutetaan, ellei edellä ole muuta määrätty, viisi päiväisenä, jolloin lauantai on vapaapäivä. Niille toimihenkilöille, joille lauantaita ei voida antaa vapaapäiväksi, vapaapäivä annetaan samalla viikolla muuna päivänä. Lauantaipäivän työaika on tällöin sama kuin viikon muina päivinä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §

Yli- ja lisätyö

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Viikkolepokorvauksesta on voimassa, mitä kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:ssä ja työaikalain 15 §:ssä on säädetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Alkon Toimihenkilöt on lausunut, että Oy Alko Ab:ssä oli aiheutunut erimielisyyttä yrityksen atk-keskuksessa työskentelevien toimihenkilöiden oikeudesta saada lain ja työehtosopimuksen mukainen viikkolepo. Erimielisyys koski kahdeksaa toimihenkilöä ja heidän vuosina 1989 - 1990 tekemää sunnuntaityötä. Koska työehtosopimuksen muutos oli sovittu astuvaksi voimaan 30.4.1990, koski erimielisyys tämän jälkeistä sunnuntaityötä. Yhtiö ei ollut antanut toimihenkilöilleen sunnuntaityötä vastaavaa palkallista vapaa-aikaa tai korvannut erillisellä rahakorvauksella saamatta jäänyttä viikkolepoa.

Erimielisyys oli syntynyt siitä, olivatko toimihenkilöt saaneet oikein viikkoleponsa, kun he olivat tehneet ylityötä sunnuntaina ja työviikon muut työpäivät olivat olleet maanantai-perjantai. Lauantain toimihenkilöt olivat viettäneet työehtosopimuksen mukaisena vapaapäivänään. Yhtiö oli kieltäytynyt antamasta toimihenkilöille heidän näin menettämäänsä viikkolepoa myöhemminkään vastaavana palkallisena vapaa-aikana tai maksamasta kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettua korvausta, koska työnantajan mielestä toimihenkilöt olivat saaneet viikkoleponsa lauantaina. Yhtiön omaksuma kanta ei perustunut noudatettavaan työehtosopimukseen eikä myöskään kauppatyölain viikkoleposäännöksen vakiintuneeseen tulkintaan.

Toimihenkilöillä oli oikeus saada viikkolepokorvaus tai vastaava palkallinen vapaa-aika sunnuntaina työskennellyltä ajalta. Lauantai ei ollut ollut viikkolepopäivä, koska toimihenkilöiden kanssa ei ollut sovittu viikkolepopäivän siirtämisestä eikä viikkolepoa olisi edes voitu sopia siirrettäväksi lauantaiksi, koska tuolloin toimihenkilöt olivat viettäneet työehtosopimuksen mukaista viikkovapaapäivää. Työehtosopimuksen 5 §:ssä oli sovittu viisipäiväisestä työviikosta ja vapaapäivän sijoittamisesta lauantaiksi.

Asiasta ei ollut päästy työpaikan neuvotteluissa yksimielisyyteen ja myös asianosaisyhdistysten väliset neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina.

Työnantajapuolen mielestä viikkolepo voitiin sijoittaa saman viikon aikaiselle vapaa-ajalle riippumatta siitä perusteesta, jolla vapaa-aika oli annettu. Tavallisesti kysymykseen tulikin työehtosopimuksen mukainen vapaapäivä, joka useimmiten sijoittui lauantaiksi. Työnantajapuoli ei antanut merkitystä sillekään, ettei toimihenkilöiden kanssa ollut erikseen sovittu viikkolepopäivän siirtämisestä. Molemmat mainitut kysymykset oli ratkaistu jo vuonna 1984 annetulla työneuvoston lausunnolla n:o 1152. Työneuvoston kanta oli sittemmin vahvistettu muussakin oikeuskäytännössä.

Nyt ei ollut kysymys hätätyöstä tai sellaisesta työstä, jota sen luonteen vuoksi tehtiin kaikkina viikonpäivinä. Työnantaja ei ollut millään tavalla korvannut toimihenkilöiden menettämää viikkolepoa. Toimihenkilöiden kanssa ei ollut sovittu viikkolepopäivän siirtämisestä eikä työviikolle edes sisältynyt sellaisia "puhtaita" ajanjaksoja, joille viikkolepoa olisi sopienkaan voitu siirtää.

Kieltäytyessään antamasta kahdeksalle toimihenkilölleen työehtosopimuksen mukaista viikkolepoa tai maksamasta korvausta menetetystä viikkolevosta yhtiö oli rikkonut tietensä työehtosopimusta, erityisesti sopimuksen 7 §:ää. Hyväksymällä jäsenyrityksensä menettelyn ja laiminlyödessään työehtosopimuksen vastaisen tilan poistamiseksi tarpeelliset toimenpiteet LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto oli laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Alkon Toimihenkilöt on vaatinut Oy Alko Ab:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettuun hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Alko Ab ovat lausuneet, että työehtosopimuksessa oli viittaus vain viikkolepokorvaukseen, ei esimerkiksi viikkolepoon tai viikkolevon siirtämiseen. Erimielisyys on syntynyt siitä, olivatko toimihenkilöt saaneet viikkoleponsa oikein, kun he olivat suostumuksensa mukaisesti tehneet ylitöitä sunnuntaisin ja työviikon muut työpäivät olivat olleet maanantai-perjantai.

Kysymyksessä olevat niin sanotut varusohjelmistojen muutos-, ylläpito- ja uusimistyöt olivat sellaisia töitä, joita ei voitu tehdä muuna aikana kuin viikonloppuisin.

Aikaisempina vuosina ei yhtiön atk-keskuksessa ollut voitu tehdä kyseisiä töitä lauantaisin, koska tietokoneella ajettiin vielä lauantaiaamupäivällä perjantaina käynnistyneitä ajoja. Vuosina 1989 - 1990 tämä ei enää ollut ollut esteenä työn tekemiselle lauantaisin. Sunnuntaityöskentelystä oli kuitenkin vähitellen tullut toimihenkilöiden keskuudessa tapa, josta he eivät olleet halunneet enää luopua lähinnä sunnuntailta saamansa suuremman korvauksen takia. Tästä johtuen työnantaja katsoi, että toimihenkilöiden osalta oli olemassa suostumus antaa viikkolepo lauantaisin.

Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:n 1 momentin mukainen pääsääntö oli, että viikkolepo annettiin sunnuntain aikana. Säännöksen tarkoituksena oli turvata se, että työntekijä sai viikkolevon pituisen vapaa-ajan kunakin työviikkona. Kun vapaan antaminen sunnuntaina ei ollut aina mahdollista, oli laissa säädetty, että eräissä tilanteissa viikkolepo voitiin antaa muunakin aikana kun sunnuntaina. Näin voitiin menetellä kolmessa eri tilanteessa: ensinnäkin kun työtä sen luonteen vuoksi tehtiin kaikkina viikonpäivinä, toiseksi hätätyötä tehtäessä ja kolmanneksi kun työntekijää tarvittiin tilapäisesti työhön hänen viikkoleponsa aikana liikkeessä tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun turvaamiseksi.

Aikaisemmin kyseessä oleva säännös oli sisältänyt lukuisia poikkeuksia viikkolevon siirtämisen osalta. Lakia oli tulkittu ja sovellettu siten, että ilmaisulla "jos työtä sen laadun vuoksi tehdään kaikkina viikonpäivinä" katsottiin tarkoittavan niitä tilanteita, joissa työn tekeminen oli aukiololainsäädännön kannalta katsottuna ollut sallittua.

Nykyisessä muodossaan säännöstä oli tulkittava sen tarkoituksen mukaisesti, jota ei lain perustelujen mukaan ollut haluttu muuttaa, vaikka sanamuotoa olikin muutettu. Viikkolepo voitiin antaa muunakin päivänä kuin sunnuntaina muun muassa silloin, jos työtä sen luonteen vuoksi tehtiin kaikkina viikonpäivinä. Hallituksen esityksen perusteluissa todettiin, että syynä sunnuntaityön teettämiseen tuli olla nimenomaan työn luonne. Toisaalta perusteluissa todettiin myös se, että sunnuntaityönä tulisi yleensä kysymykseen vain sellainen lakiehdotukseen soveltamispiiriin kuuluva työ, jonka teettämisen sunnuntaina mahdollisti voimassa oleva liikkeiden aukiololainsäädäntö. Tämän lausuman valossa viikkolevon antamismahdollisuus muuna päivänä kuin sunnuntaina olisi varsin laaja. Aukiololainsäädäntö ei koskenut lainkaan esimerkiksi toimistoja.

Nyt oli kysymyksessä sellainen työ, jota ei ollut voitu tehdä muuna aikana kuin viikonloppuisin. Toimihenkilöt olivat lisäksi itse halunneet ja antaneet suostumuksensa työskentelyyn sunnuntaisin. Erimielisyysmuistion mukaan työntekijäpuolen kanta oli ollut, että kysymyksessä oli sellainen työ, jota oli ollut välttämätöntä tehdä sunnuntaisin. Toisaalta työntekijäpuoli oli erimielisyysmuistiossa korostanut myös sitä, että työt olivat ja ovat välttämättömiä atk-toiminnan turvaamiseksi ja täten koko yhtiön tietojenkäsittelyn säännölliselle toimivuudelle. Näin ollen viikkolevon siirto tälläkin perusteella olisi lainmukaista.

Edellä esitetyin perustein viikkolevon siirto oli ollut mahdollinen juuri työn luonteen perusteella. Työehtosopimus ei kieltänyt ylityön tekemistä sunnuntaisin. Toimihenkilöt olivat lisäksi antaneet suostumuksensa sunnuntaityön tekemiseen ja samalla suostuneet viikkolevon pitämiseen lauantaina. Toimihenkilöt olivat ilmaisseet nimenomaisen tahtonsa työskennellä sunnuntaisin eikä lauantaisin, mikä sekin olisi ollut mahdollista. Näin ollen heidän oli katsottava hyväksyneen viikkoleponsa siirron lauantaiksi. Muussa tapauksessa heidän olisi ainakin tullut reagoida asiaan ja ilmoittaa työnantajalle, että he eivät hyväksyneet viikkolepopäivän siirtoa.

Työneuvoston lausunnosta n:o 1152/1984 kävi ilmi, että työneuvoston mielestä viikkolepoa voisi siirtää myös työntekijän suostumuksen perusteella, vaikka laissa olevat edellytykset eivät täyttyisikään. Näin ollen viikkolevon siirto tässäkin suhteessa oli ollut lainmukaista.

Ei ollut edes väitetty, etteivätkö toimihenkilöt olisi viikon aikana saaneet 38 tunnin yhdenjaksoista lepoaikaa. Lain kannalta oli riittävää, että työntekijälle jäi työviikon aikana vähintään 38 tunnin pituinen lepoaika, joka tuli sijoittaa ensisijassa sunnuntaille ja laissa säädetyissä poikkeustapauksissa se voitiin sijoittaa muullekin viikonpäivälle.

Kanteessa esitetyt vaatimukset olivat perusteettomia. Asian tulkinnanvaraisuuden johdosta yhtiö ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Alko Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyydessä on kysymys Oy Alko Ab:n atk-keskuksessa työskentelevien kahdeksan toimihenkilön oikeudesta työehtosopimuksen 7 §:n mukaiseen viikkolepoon tai viikkolepokorvaukseen heidän 30.4.1990 lukien tekemästään sunnuntaityöstä. Yhtiön kannan mukaan toimihenkilöt ovat suostumuksensa mukaisesti tehneet ylitöitä sunnuntaisin ja samalla suostuneet siihen, että heille on annettu viikkolepo lauantaisin.

Työehtosopimuksen 7 §:ään 30.4.1990 tehdyn lisäyksen mukaan viikkolepokorvauksesta on voimassa, mitä kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:ssä ja työaikalain 15 §:ssä on säädetty. Asianosaisliittojen yhteisen näkemyksen mukaan tarkoituksena on tuolloin ollut ottaa kyseiset lainkohdat kokonaisuudessaan ja siten myös viikkolepoajan osalta osaksi työehtosopimusta. Kauppaliikkeiden ja toimistojen työajasta annetun lain 9 §:n mukaan työntekijälle on annettava sunnuntain ajaksi vähintäin 38 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

Työehtosopimuksen säännöllistä työaikaa koskevien määräysten mukaan työviikko toteutetaan viisipäiväisenä, jolloin lauantai on vapaapäivä. Niille toimihenkilöille, joilla lauantaita ei voida antaa vapaapäiväksi, vapaapäivä annetaan samalla viikolla muuna päivänä. Lauantait ovat olleet kanteessa tarkoitetuilla toimihenkilöillä työehtosopimuksen mukaisia vapaapäiviä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu varapääluottamusmies on kertonut, että yhtiön noudattaman käytännön mukaan viikkolepokorvaus maksetaan sunnuntain tunneilta vain silloin, kun toimihenkilöt työskentelivät seitsemänä päivänä viikossa. Mikäli toimihenkilö työskenteli kuutena päivänä viikossa maanantaista lauantaihin, viikkolepopäivä on ollut sunnuntai. Jos taas toimihenkilö on työskennellyt maanantaista perjantaihin ja sunnuntaina, viikkolepopäivä on ollut lauantai. Viikkolepokorvausta ei yhtiössä siten ole maksettu toimihenkilöille silloin, kun työviikko on ollut kuusipäiväinen.

Asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että aiempina vuosina atk-keskuksessa ei ole voitu tehdä nyt kanteessa tarkoitettuja töitä lauantaisin, koska silloin ajettiin tietokoneella vielä perjantaisin käynnistyneitä ajoja. Sittemmin niitä on voitu tehdä myös lauantaisin ja automaatiotason noustessa viikonlopputyön tarve on vähentynyt niin, että tarvetta ei ole ollut työskennellä kaikkina sunnuntaina.

Yhtiön atk-päällikkö on todistajana kertonut, että viikonlopputöitä atk-osastolla tekevät toimihenkilöt ovat voineet valita, työskentelevätkö he lauantaina vai sunnuntaina. Käytännössä he ovat noudattaen vanhaa käytäntöä ajalta, jolloin ei ollut mahdollista työskennellä lauantaisin, edelleen valinneet sunnuntain työpäiväkseen. Työnantaja on tämän hyväksynyt.

Alkon Toimihenkilöt r.y. on viitannut jutussa työneuvoston lausuntoon n:o 1152, jossa on todettu, että kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalaki on työaikalakia ehdottomampi viikkolevon sijoittamisessa sunnuntain ajaksi. Poikkeuksen muodostavat vain työ, jota sen luonteen vuoksi tehdään kaikkina viikonpäivinä, hätätyö ja työ, joka on välttämätöntä liikkeessä suoritettavan työn säännöllisen kulun turvaamiseksi. Jos työtä on teetetty sunnuntaina muista kuin edellä mainituista syistä tai työntekijä ei ole viikkolevon siirtoon suostunut, ei kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:n tarkoittama viikkolepo ole toteutunut, vaikka työviikolle olisi sijoittunut jollakin muulla perusteella määräytynyt 38 tunnin yhdenjaksoinen vapaa-aika.

Työnantajan ja toimihenkilöiden välillä ei ole nimenomaisesti sovittu viikkolepopäivän siirtämisestä. Siitä, että toimihenkilöt ovat valintatilanteessa mieluummin työskennelleet sunnuntaisin, jolloin korvaus on suurempi kuin tehtäessä ylitöitä lauantaisin, ei voida päätellä, että toimihenkilöt olisivat samalla suostuneet viikkolepopäivänsä siirtoon.

Työehtosopimuksen riidanalaista määräystä on muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuimen mielestä tulkittava työneuvoston edellä selostetusta lausunnosta ilmenevällä tavalla. Kanteessa tarkoitettuja viikonloppuisin tehtyjä varusohjelmistojen muutos-, ylläpito- ja uusimistöitä on sinänsä pidettävä kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamina tietojenkäsittelyn säännöllisen kulun turvaamiseksi välttämättöminä töinä. Tarkemmin on kuitenkin jäänyt selvittämättä, missä määrin näitä töitä on ollut välttämätöntä tehdä sunnuntaisin. Ainakin osaksi sunnuntaisin tehdyt työt olisi voitu tehdä myös lauantaisin. Näissä työtuomioistuimessa yksilöimättä jääneissä tapauksissa yhtiö on kieltäytyessään antamasta kanteessa tarkoitetuille toimihenkilöille työehtosopimuksen mukaista viikkolepoa tai maksamasta korvausta menetetystä viikkolevosta menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Yhtiön menettely on perustunut useita vuosia jatkuneeseen käytäntöön, jota toimihenkilöpuolelta ei työehtosopimusmääräysten edellä todetuin tavoin muututtua ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta ole riitautettu. Kun Oy Alko Ab lisäksi on menetellyt työnantajaliiton edustaman tulkinnan mukaisesti, sen ei ole katsottava rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton olisi tullut tarkemmin selvittää sovellettavien määräysten tulkinnasta omaksutut periaatteet ja pyrkiä oikaisemaan jäsenyhtiönsä menettely työehtosopimuksen mukaiseksi. Tämän laiminlyödessään liitto on samalla laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton maksamaan Alkon Toimihenkilöt r.y:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto velvoitetaan lisäksi korvaamaan Alkon Toimihenkilöt r.y:n oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Enemmälti vaatimukset hylätään.

Asian laatuun katsoen saa Oy Alko Ab itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Rautiainen, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Oy Alko Ab:n atk-keskuksen menettely on perustunut useita vuosia jatkuneeseen käytäntöön, jota toimihenkilöpuolelta ei ole ennen esillä olevaa tapausta riitautettu. Toimihenkilöt ovat voineet valita, työskentelevätkö he lauantaisin tai sunnuntaisin. Työnantajan ja toimihenkilöiden välillä on katsottava näin ollen syntyneen sopimuksen veroinen käytäntö viikkolepopäivän siirtämisestä.

Esittämilläni perusteilla hylkään kanteen.

Asian laatuun katsoen saavat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Alko Ab itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.