Labor court orders employer to pay sick pay for work injuries caused by intoxication unless gross negligence is proven.

Työehtosopimuksen mukaan työnantaja ei ollut velvollinen maksamaan työntekijälle sairausajan palkkaa, jos työntekijä oli aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

Työntekijä oli kaatunut vapaa-aikana polkupyörällä ajaessaan ja toinen työntekijä oli joutunut vapaa-aikanaan tuntemattomaksi jääneen henkilön pahoinpitelyn kohteeksi. Työntekijät olivat olleet tapaturmissa saamiensa vammojen vuoksi lääkärin määräämällä sairauslomalla. Molemmat työntekijät olivat tapaturmien tapahtumisajankohtana olleet päihtyneitä.

Polkupyörällä kaatumisen katsottu osaksi johtuneen pyörällä ajaneen työntekijän päihtymyksestä. Keliolosuhteet olivat kaatumisen tapahtuessa kuitenkin olleet huonot. Vallinneet olosuhteet huomioon ottaen työntekijän ei ollut näytetty aiheuttaneen tapaturmaansa rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällä tai törkeällä tuottamuksella.

Pahoinpidellyksi tulleen työntekijän osalta oli jäänyt näyttämättä, että työntekijän pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen ja hänen pahoinpitelyn yhteydessä saamansa vammat olisivat johtuneet työntekijän päihtymyksestä. Tämän vuoksi työntekijän ei katsottu aikaansaaneen tapaturmaa kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella.

Työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijöille sairausajan palkka.

Asiaa ratkaistaessa otettu huomioon se, että asianosaisliittojen välillä oli sairausajan palkan maksamisen osalta epäselvissä tapauksissa noudatettu kansaneläkelaitoksen sairasvakuutuslain nojalla tekemiä ratkaisuja.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi työnantajaa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty. (Ään.)

Kantaja Puutyöväen liitto r.y. Vastaajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. A. Ahlström Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 3.4.1990 allekirjoitetussa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 § Sairausajan palkka

Sairausajan palkan edellytykset ja ajanjaksot

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden, ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana keskituntiansion mukaisen palkan toisen sellaisen täyden poissaolopäivän alusta tai mikäli työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta ensimmäisen sellaisen poissaolopäivän alusta lukien, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, enintään 28 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä noudattaen muilta osin tässä pykälässä olevia edellytyksiä ja määräyksiä. Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 3 vuotta on vastaava ajanjakso 35 päivää.

Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 5 vuotta, on vastaava ajanjakso 42 päivää.

Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 10 vuotta, on vastaava ajanjakso 56 päivää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sairausajan palkkaa ei makseta

Sairausajan palkkaa ei kuitenkaan makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen liitto on Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa ja A. Ahlström Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että A. Ahlström Oy oli kieltäytynyt mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:ään vedoten maksamasta sairausajan palkkaa palveluksessaan Pihlavan sahalla oleville Kauko Keipilälle ja Matti Marjamäelle. Työnantaja oli väittäen Keipilän ja Marjamäen olleen alkoholin vaikutuksen alaisina työkyvyttömyyteen johtaneiden tapaturmien sattuessa katsonut, että Keipilä ja Marjamäki olivat aiheuttaneet sairautensa kevytmielisellä elämällään ja törkeällä tuottamuksella.

Keipilän ja Marjamäen tapaturmat eivät olleet johtuneet päihtymyksestä. Jäisellä tiellä ajava polkupyöräilijä voi kaatua ja pahoinpitelyn uhriksi voi joutua, vaikka ei olekaan alkoholin vaikutuksen alainen. Keipilä ja Marjamäki eivät olisi voineet välttyä tapaturmilta normaalia huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen. Kansaneläkelaitoksen menettely asiassa osoitti, että Keipilän ja Marjamäen menettely ei ole ollut moitittavaa.

Mekaanisessa metsäteollisuudessa oli noudatettu käytäntöä, jonka mukaan sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden suhteen epäselvissä tapauksissa oli seurattu kansaneläkelaitoksen sairasvakuutuslain nojalla tekemiä ratkaisuja. Työnantajan menettely oli vastoin mekaanisessa metsäteollisuudessa yleisesti noudatettua periaatetta ja tehtaalla vallinnutta käytäntöä. Tehtaalla noudatetun käytännön mukaan työnantaja oli maksanut työntekijälle sairausajan palkan riippumatta siitä, oliko työntekijä ollut sairauteen johtaneen tapaturman sattuessa alkoholin vaikutuksen alainen vai ei.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A. Ahlström Oy on menetellyt mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta sairausajan palkan Keipilälle ajalta 24.11.1990 - 15.3.1991 ja Marjamäelle ajalta 16.11.1990 10.1.1991.

Lisäksi Puutyöväen liitto on vaatinut, että A. Ahlström Oy velvoitetaan suorittamaan sairausajan palkkana Keipilälle 4 630 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.3.1991 lukien ja Marjamäelle 5 581,28 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.1.1991 lukien.

Vielä Puutyöväen liitto on vaatinut, että A. Ahlström Oy tuomitaan työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. ja A. Ahlström Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Keipilän onnettomuuspaikalle tullut yhtiön työnjohtaja oli todennut Keipilän olleen tapaturman tapahtumisajankohtana alkoholin vaikutuksen alainen. Keipilä oli ajamalla polkupyörällä päihtyneenä aiheuttanut tapaturmansa, josta johtuen työnantajalla ei ollut velvollisuutta sairausajan palkan maksamiseen.

Työnantajaliitto ja yhtiö ovat edelleen lausuneet haastehakemuksen liitteenä olevasta poliisitutkintapöytäkirjasta ilmenevän, että Marjamäki oli ennen kahvioon menoa nauttinut kotona neljä annosta alkoholia. Aikaisemmin nauttimansa alkoholin lisäksi Marjamäki oli vielä kahviossa juonut kuusi isoa tuoppia keskiolutta. Nauttimansa alkoholin määrän vuoksi Marjamäki oli tapaturman tapahtumisajankohtana ollut vahvasti päihtynyt. Marjamäen päihtymistilan vuoksi hänen kertomuksensa siitä, ettei hän ollut vaikuttanut tappelun syntymiseen, ei vastannut tosiasioita. Marjamäen esittämä väite oli myös ristiriidassa hänen esitutkinnassa antamansa kertomuksen kanssa. Marjamäki oli poliisitutkinnassa kertonut, että kahviossa Marjamäen ja hänen kanssaan samassa pöydässä istuneiden henkilöiden välillä oli ollut sanaharkkaa. Marjamäen humalatila oli ollut niin voimakas, että oli perusteltua katsoa Marjamäen aiheuttaneen vammansa kevytmielisellä elämällään.

Työnantajalla ei ole ollut velvollisuutta sairausajan palkan maksamiseen sen vuoksi, että Keipilä oli aiheuttanut tapaturmansa rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään ja törkeällä tuottamuksella ja Marjamäki kevytmielisellä elämällään ja törkeällä tuottamuksella.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja A. Ahlström Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Keipilä puolestaan ei ollut edes ollut alkoholin vaikutuksen alainen tapaturman sattuessa. Näin ollen työnantajan väite siitä, että Keipilä olisi aiheuttanut tapaturman törkeällä tuottamuksella, oli käsittämätön.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Puutyöväen liitto 16 prosentin korkoineen työuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A. Ahlström Oy:n Pihlavan sahan palveluksessa ollut Kauko Keipilä on lauantaina 24.11.1990 kaatunut polkupyörällä ajaessaan. Kaatumisen yhteydessä Keipilä on loukannut polvensa siten, että hän on saamiensa vammojen vuoksi ollut lääkärin määräämällä sairauslomalla 24.11.1990 ja 15.3.1991 välisen ajan.

A. Ahlström Oy:n Pihlavan sahan palveluksessa myös ollut Matti Marjamäki on 16.11.1990 juonut kotonaan neljä annosta alkoholia. Tämän jälkeen Marjamäki on juonut vielä eräässä kahviossa kuusi tuoppia keskiolutta. Marjamäki on kahviosta poistuessaan joutunut tuntemattomaksi jääneen henkilön pahoinpitelemäksi ja saanut vammoja, joiden vuoksi hän on ollut lääkärin määräämällä sairauslomalla 16.11.1990 ja 10.1.1991 välisen ajan.

Keipilä ja Marjamäki ovat ilmoittaneet sairauslomastaan työnantajalle ja toimittaneet tälle viipymättä sairauslomaansa koskevat lääkärintodistukset. Kansaneläkelaitoksen Porin toimisto on sairausvakuutuslain nojalla maksanut Keipilälle ja Marjamäelle sairausajalta sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa.

A. Ahlström Oy on mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:ään vedoten kieltäytynyt maksamasta Keipilälle ja Marjamäelle sairausajan palkaa.

Työntekijäpuoli on katsonut, ettei Keipilä ole ollut päihtynyt tapaturman sattuessa ja että Marjamäen joutuminen pahoinpitelyn kohteeksi ei ole aiheutunut päihtymyksestä. Keipilä ja Marjamäki eivät näin ollen ole aiheuttaneet tapaturmaansa rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällä eivätkä törkeällä tuottamuksella. Työntekijäpuoli on vedonnut myös asianosaisliittojen välillä noudatettuun käytäntöön, jonka mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkan, mikäli työntekijälle on sairausvakuutuslain nojalla maksettu päivärahaa.

Työnantajapuoli on puolestaan katsonut, että Keipilä on kaaduttuaan päihtyneenä polkupyörällä ajaessaan aikaansaanut tapaturmansa rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään ja törkeällä tuottamuksella. Marjamäki puolestaan on jouduttuaan vahvasti päihtyneenä ensin sanaharkkaan kahviossa olleiden henkilöiden kanssa ja tultuaan sen jälkeen pahoinpidellyksi aikaansaanut tapaturmansa kevytmielisellä elämällään ja törkeällä tuottamuksella. Työnantajapuolen näkemyksen mukaan asianosaisliittojen välillä ei sairausajan palkan maksamisessa ole seurattu kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain nojalla tekemiä ratkaisuja.

Mekaanisen metsäteollisuuden 19 §:n mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, sairausajan palkan työsuhteen kestosta riippuen joko 28, 35, 42 tai 56 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä. Sairausajan palkkaa ei kuitenkaan makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

A. Ahlström Oy:n työnjohtaja, joka on toiminut vuodesta 1986 Keipilän esimiehenä, on todistajana kertonut, että hän oli tullut Keipilän kaatumispaikalle muutamia minuutteja onnettomuuden tapahtumisen jälkeen. Todistaja oli kertomansa mukaan viipynyt onnettomuuspaikalla noin 15 - 20 minuuttia ja ollut osan ajasta jalkakäytävällä istuvan Keipilän vieressä maahan kumartuneena. Todistajan näkemyksen mukaan Keipilä oli onnettomuushetkellä ollut keskivahvassa humalatilassa. Todistajan käsitys Keipilän humalatilasta on perustunut muun muassa hänen havaitsemaansa alkoholin tuoksuun.

Keipilän noin 10 vuoden ajan tuntenut henkilö on puolestaan todistajana kertonut, että hän oli 24.11.1990 juuri ennen tapaturmaa tavannut Keipilän tiellä noin sadan metrin päässä onnettomuuspaikasta. Todistaja ja Keipilä olivat tapaamisensa yhteydessä keskustelleet jonkin aikaa keskenään. Todistajan näkemyksen mukaan Keipilä ei tuolloin ollut päihtynyt. Todistaja oli saanut kuulla Keipilän tapaturmasta välittömästi sen tapahtumisen jälkeen. Todistaja oli tapaturmasta kuultuaan käynyt onnettomuuspaikalla. Todistajan näkemyksen mukaan tie onnettomuuspaikan kohdalla oli ollut liukas. Maassa oli ollut jäätä ja sulanutta lunta. Myös työnjohtaja on kertonut, että onnettomuuspaikalla oli ollut lunta ja että tiellä oli saattanut olla myös jäätä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Marjamäki on tehnyt rikosilmoituksen pahoinpitelynsä selvittämiseksi. Marjamäki on poliisitutkinnassa kertonut muun muassa, että kahviossa hänen ja hänen kanssaan samassa pöydässä istuneiden henkilöiden välillä oli ollut jonkinlaista väittelyä, mutta ei mitään varsinaista riitaa. Marjamäkeä oli hänen kertomansa mukaan kahviosta poistumisen yhteydessä lyöty kasvoihin kahvion ulko-ovella. Marjamäkeä oli edelleen kahvion portaissa lyöty nyrkillä tai kämmensyrjällä niskaan. Lyönnin johdosta Marjamäki oli kaatunut maahan. Marjamäki on poliisitutkinnassa kertonut saaneensa pahoinpitelyn johdosta vammoja ohimoon, ylähuulen sisäpinnalle ja oikean silmän alle. Myös Marjamäen päälaki, niska, ristiselkä ja pallean seutu olivat pahoinpitelyn johdosta kipeytyneet.

Puutyöväen liiton palkkasihteeri on todistajana kertonut, että asianosaisliittojen välillä on sairausajan palkan maksamisessa melko yksiselitteisesti seurattu sairausvakuutuslain mukaista käytäntöä tapauksissa, joissa on ollut kysymys siitä, oliko työkyvyttömyyteen johtanut loukkaantuminen aiheutunut päihtymyksestä. Noudatetun käytännön mukaan työnantajan oli katsottu olevan korvausvelvollinen silloin, kun kansaneläkelaitos oli maksanut sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan.

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton mekaanisen metsäteollisuuden sektorin osastopäällikkö on puolestaan todistajana kertonut, että asianosaisliittojen yhteinen kanta oli ollut, että työnantajalla ei ollut velvollisuutta sairausajan palkan maksamiseen silloin, kun työntekijä oli tapaturman sattuessa ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Kansaneläkelaitoksen tekemillä päätöksillä ei yleensä ole ollut merkitystä ratkaistaessa työnantajalla olevaa sairausajan palkan maksuvelvollisuutta. Todistajan näkemyksen mukaan epäselvissä tilanteissa oli kuitenkin haettu johtoa kansaneläkelaitoksen sairasvakuutuslain nojalla tekemistä ratkaisuista. Viimeksi mainittua käytäntöä oli noudatettu tapauksissa, joissa oli ollut viitteitä siitä, että työntekijä oli tapaturman sattuessa ollut alkoholin vaikutuksen alainen, mutta asiasta ei ollut saatu täsmällistä näyttöä.

Työntuomioistuin katsoo yhtiön työnjohtajan todistajan kertomuksella näytetyksi, että Keipilä on ollut päihtynyt pyörällä kaatuessaan. Keipilän juuri ennen onnettomuutta tavanneen todistajan lausunto ei tältä osin anna aihetta näytön toisenlaiseen arviointiin. Molemmista todistajankertomuksista on pääteltävissä, että keliolosuhteet kaatumisen tapahtuessa ovat olleet huonot. Työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että Keipilän kaatuminen on osaksi johtunut hänen päihtymyksestään. Muut tapaturman tapahtumisajankohtana vallinneet olosuhteet huomioon ottaen näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että Keipilä olisi aiheuttanut tapaturmansa rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällä tai törkeällä tuottamuksella.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Marjamäki on tapaturman tapahtumisajankohtana ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Kun asiassa ei kuitenkaan ole käynyt ilmi, että Marjamäen pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen ja hänen pahoinpitelyn yhteydessä saamansa vammat olisivat johtuneet päihtymyksestä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Marjamäki olisi aikaansaanut tapaturman kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksellaan.

Edellä esitetyillä perusteilla ja ottaen huomioon, että työntekijäliiton palkkasihteerin ja työnantajaliiton osastopäällikön todistajankertomusten mukaan asianosaisliittojen välillä on sairausajan palkan maksamisen osalta epäselvissä tapauksissa noudatettu kansaneläkelain sairasvakuutuslain nojalla tekemiä ratkaisuja, työtuomioistuin katsoo, että A. Ahlström Oy on menetellyt mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta Keipilälle ja Marjamäelle sairausajan palkan.

Asia on siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei A. Ahlström Oy:n ole näytetty sairausajan palkan maksamisesta kieltäytyessään tietensä rikkoneen työehtosopimusta tai sen edes perustellusti pitäneen tietää sitä rikkovansa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A. Ahlström Oy on menetellyt mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta sairausajan palkkaa Keipilälle 24.11.1990 ja 15.3.1991 väliseltä ajalta ja Marjamäelle 16.11.1990 ja 10.1.1991 väliseltä ajalta.

Työtuomioistuin velvoittaa A. Ahlström Oy:n suorittamaan sairausajan palkkana Keipilälle 4 630 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.3.1991 lukien ja Marjamäelle 5 581 markkaa 28 penniä 16 prosentin korkoineen 10.1.1991 lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian laatuun nähden asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Kontio, Sulkunen ja Kolula jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Kontio, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Työtuomioistuin katsoo tuomiossaan näytetyksi, että Keipilä on ollut päihtynyt pyörällä ajaessaan ja että keliolosuhteet kaatumisen tapahtuessa ovat olleet huonot.

Työehtosopimuksen 19 § ei velvoita työnantajaa näissä olosuhteissa sattuneen tapaturman johdosta maksamaan Keipilälle palkkaa.

Sanotulla perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen Keipilän osalta.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Katson asiassa näytetyksi, että Keipilä on pyörällä kaatuessaan ainakin jossakin määrin ollut alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta muut olosuhteet huomioon ottaen näyttämättä on jäänyt, että kaatuminen on johtunut alkoholin nauttimisesta. Keipilä ei siten ole aiheuttanut tapaturmaansa rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksellaan.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun.