Labor court orders security firm to pay severance and damages for terminating guard's contract without valid cause.

Vartijain luottamusmiehen työsuhde oli purettu syystä, että tämä oli tehnyt poliisiviranomaiselle kaksi ilmoitusta, joiden mukaan työnantaja oli rikkonut lakia yhteistoiminnasta yrityksissä, ja jotka eivät olleet johtaneet syytetoimiin. Työsuhteen päättämisen syyksi työnantaja ei ollut esittänyt muita syitä.

Työnantaja oli työsuhteen päättäessään menetellyt vastoin luottamusmiessopimusta, ja työnantaja velvoitettiin suorittamaan korvausta luottamusmiessopimuksen vastaisesta työsopimuksen purkamisesta. Tuomiolla vahvistettu myös vaihtoehtoisen korvauksen määrä.

Työnantajayhdistys oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. (Ään.)

Kantaja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y. Vastaaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kuultava Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten kesken 22.1.1992 solmitussa vartioimisliikkeitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET SÄÄNNÖKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Yleiset sopimukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 14.6.1991

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimus allekirjoituspöytäkirjoineen 15.1.1990

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa (irtisanomissuojasopimus) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

7 § Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aika päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.

14 § Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Jos työsopimus on irtisanottu 2 §:ssä sovittujen perusteiden vastaisesti, tuomioistuimen on vaatimuksesta harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että on olemassa edellytykset työsuhteen jatkumiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle. Työntekijän on tehtävä vaatimus kuuden kuukauden kuluessa työsopimuksen irtisanomisesta koskevan ilmoituksen toimittamisesta ja työnantajan ennen irtisanomisajan päättymistä.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

15 § Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 13 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomioissa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 13 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöönpantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, asia on saatettava työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana samoin noudatettavassa 15.1.2990 allekirjoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Työsuhdeturva

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksilösuoja

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa luottamusmiestä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin irtisanomismenettelylain (IML) 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

6 § Luottamusmiehen tehtävät

Luottamusmiehen pääasiallisena tehtävänä on toimia ammattiosaston edustajana työehtosopimuksen soveltamista koskevissa asioissa.

Luottamusmies edustaa ammattiosastoa työlainsäädännön soveltamista koskevissa asioissa ja yleensä työnantajan ja työntekijän välisiin suhteisiin ja yrityksen kehittymiseen liittyvissä kysymyksissä. Luottamusmiehen tehtävänä on myös osaltaan toimia yrityksen ja henkilöstön välisen neuvottelu- ja yhteistoiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta, on luottamusmiehelle annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on lausunut, että Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy oli 7.4.1992 purkanut Riihimäen vartio-osaston luottamusmiehenä toimineen vartija Veikko Koiviston työsopimuksen. Työsopimuksen purkaminen oli tapahtunut sillä perusteella, että Koivisto oli tehnyt kaksi yhteistoimintamenettelyä koskevaa esitutkintapyyntöä, jotka eivät olleet johtaneet syytteiden nostamiseen. Luottamusmiehen työsuhteen päättäminen sanotulla perusteella oli työsopimuslain 43 §:n vastaista. Koivisto oli tehnyt esitutkintapyynnöt valvoakseen luottamusmiehenä yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain säännösten noudattamista. Hän ei ollut laiminlyönyt työsopimuksesta johtuvia velvollisuuksiaan. Työantajalla ei ollut ollut laillista syytä Koiviston työsopimuksen irtisanomiseen enempää kuin purkamiseenkaan. Käydyissä neuvotteluissa oli vaadittu työsuhteen palauttamista. Edellytykset työsuhteen jatkamiselle olivat olemassa.

Työnantajain Yleinen Ryhmä oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Se oli hyväksynyt jäsenyrityksensä menettelyn, vaikka työsuhteen purkaminen oli tapahtunut ilmeisesti lainvastaisella perusteella. Työnantajaliittoa oli etukäteen varoitettu siitä, että yhteistoimintamenettelyä koskevien rikosilmoitusten tekemisen takia tapahtuva luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen oli työehtosopimuksen vastaista.

Asiassa työehtosopimuksen määräysten mukaisesti paikallisesti ja liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa ei ollut päästy sovintoon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n velvoittamista maksamaan Veikko Koivistolle korvauksena työehtosopimuksen määräysten vastaisesta työsuhteen päättämisestä 30 kuukauden palkkaa vastaavat 240 000 markkaa (keskituntiansio 44,25 markkaa x 174 x 30).

Vaihtoehtoisena korvauksena Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut irtisanomissuojasopimuksen 15 §:n nojalla, jos työnantaja suostui palauttamaan työsuhteen kahden viikon kuluessa tuomion antamisesta, 10 kuukauden palkkaa vastaavat 77 000 markkaa.

Edelleen Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut työnantajan velvoittamista suorittamaan Koivistolle irtisanomisajan palkkana irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n nojalla kahdelta kuukaudelta 16 107 markkaa, joka sisälsi lomakorvauksen.

Edelleen Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä, jonka lausumaan Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy on osaltaan yhtynyt, on lausunut, että Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n palvelukseen 19.12.1988 tullut Riihimäen vartio-osaston luottamusmies Koivisto oli tehnyt 26.11.1991 Riihimäen nimismiespiiriin ilmoituksen, jonka mukaan työnantaja oli rikkonut lakia yhteistoiminnasta yrityksissä (YT-lakia) ja toistamiseen 4.12.1991 tehnyt Helsingin rikospoliisille ilmoituksen YT-lain 6 §:n 4 momentin rikkomisesta. Niiden seurauksena poliisi oli suorittanut esitutkinnat, joissa oli kuulusteltu rikoksesta epäiltyinä osakeyhtiön toimitusjohtajaa ja osaston johtajaa.

4.12.1991 tehty ilmoitus oli johtanut Helsingin rikospoliisin 16.3.1992 tekemään päätökseen olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi. Perusteena oli ollut se, että rikosta ei ollut tehty. Työnantaja oli 27.3.1992 antanut Koivistolle kirjallisen varoituksen. Varoituksen syynä oli työntekijän menettely, jonka johdosta työnantajalta ei voitu kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista.

26.11.1991 tehty ilmoitus oli johtanut Riihimäen piirin apulaisnimismiehen 30.3.1992 tekemään syyttämättä jättämispäätökseen. Perusteluna oli, ettei YT-lakia ollut rikottu. Päätös oli tullut työnantajan tietoon huhtikuussa 1992. Työnantaja oli 7.4.1992 purkanut Koiviston työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n nojalla, koska Koivisto oli syyllistynyt menettelyyn, jonka johdosta työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Ottaen huomioon Koiviston aseman koulutettuna luottamusmiehenä ja Turvallisuusalan Ammattiliitto r.y:n puheenjohtajana hänen oli täytynyt olla tietoinen YT-lain ja YT-sopimuksen sisällöstä. Työnantajain Yleinen Ryhmä on viitannut Korkeimman oikeuden 6.3.1992 tekemään päätökseen n:o 882, jossa henkilön katsottiin syyllistyneen perättömään ilmiantoon jo tekemällä tutkimuspyynnön poliisille ja uudistaessaan sen esitutkinnassa.

Edellä oleva osoitti, ettei edellytyksiä Koiviston työsuhteen palauttamiselle ollut olemassa.

Vartioimisliikkeitä koskeva työehtosopimus sen osana olevine luottamusmiessopimuksineen ja irtisanomissuojasopimuksineen ei estänyt luottamusmiehen työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n perusteella. Siten Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy ei ollut rikkonut alan työehtosopimusta eikä Työnantajain Yleinen Ryhmä laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan Koiviston työsopimuksen purkamista koskevassa asiassa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

TEKNISTEN JA ERIKOISAMMATTIEN LIITON VASTASELITYS

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on lausunut, että työsuhteen päättäminen ammattiyhdistystoiminnan takia oli myös työsopimuslain 17 §:n 3 momentin mukaan kielletty. Koivisto ei ollut syyllistynyt rikoslain 26 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn perättömään ilmiantoon. Hän ei ollut tehnyt esitutkintapyyntöjä vastoin parempaa tietoaan, vaan hänellä oli ollut perusteltu syy katsoa, että työnantajan edustajat olivat menetelleet yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain säännösten vastaisesti.

Riihimäellä oli 26.10.1991 pidetty YT-lain mukainen tiedotustilaisuus. Siinä yhtiö oli kertonut odotettavissa olevasta työn vähentymisestä. Koivisto luottamusmiehenä oli pyytänyt, että mahdollisista irtisanomisista järjestetään yhteistoimintaneuvottelu hänen kanssaan. Tästä neuvottelupyynnöstä huolimatta STV:n Riihimäen Vartioosaston johtaja oli tehnyt ilman YT-menettelyä päätöksen erään vartijan työsuhteen muuttamisesta osa-aikaiseksi. Vastaavanlaisessa tilanteessa edellisenä syksynä Koivisto oli estänyt työntekijän irtisanomisen ilman YT-menettelyä.

YT-neuvottelukunnan kokouksessa 2.12.1991 Koivisto oli pyytänyt yhtiön tulo- ja menoarvion käsittelyn yhteydessä tietoja YT-lain 6 §:n 14 kohdassa tarkoitetuista sosiaalimäärärahoista. Yhtiön edustajat eivät olleet suostuneet antamaan Koiviston pyytämiä tietoja. Ennen esitutkintapyynnön tekemistä Koivisto oli neuvotellut toimenpiteistä YT-neuvottelukunnan muiden työntekijäjäsenten kanssa. Poliisikuulustelussa Koivisto oli pyytänyt poliisia selvittämään, oliko työnantaja rikkonut YT-lakia esittämättä rangaistusvaatimusta.

Koivistolle oli erittäin tärkeää, että hänen työsuhteensa palautetaan. Hän oli 55-vuotias ja Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy oli Riihimäellä ainoa vartiointialan työnantaja. Tästä syytä Koivistolla oli huonot mahdollisuudet saada uusi työpaikka. Koivisto oli valittu kantajaliiton jäsenyhdistyksen Turvallisuusalan Ammattiliitto r. y:n puheenjohtajaksi syksyllä 1991.

Työnantajaliitolle hyvityssakkoa määrättäessä tulisi ottaa huomioon Koiviston asema. Erimielisyysneuvotteluissa ja oikeudenkäynnissä Työnantajain Yleinen Ryhmä oli perustellut työsopimuksen purkamista vetoamalla Koiviston asemaan työntekijäyhdistyksen puheenjohtajana. Työnantajaliitto olisi voinut estää Koiviston erottamisen ilmoittamalla työnantajalle, ettei työsopimuksen purkamiseen ollut laillista perustetta.

TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN LISÄVASTINE

Työantajain Yleinen Ryhmä on lausunut, että Koiviston aiheettomiin rikosilmoituksiin liittyvää menettelyä oli kokonaisuudessaan pidettävä sellaisena Koiviston vahingonvaaranpiiriin kuuluvana toimintana, jonka johdosta työnantajalta ei kohtuudella voitu edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Koivisto oli tahallaan luottamusmiehenä laiminlyönyt noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä erimielisyyksien ratkaisemisesta. Hänen menettelynsä ei vastannut luottamusmiessopimuksen määräyksiä luottamusmiestehtävien hoitamisesta.

Rikostutkinnan suorittaneet viranomaiset olivat selvästi todenneet, ettei työnantaja ollut syyllistynyt rikokseen todeten siten Koiviston tekemät ilmiannot aiheettomiksi.

Koiviston menettely oli ollut samankaltaista kuin aikaisemmin sanotussa Korkeimman oikeuden tuomiossa tarkoitetussa tapauksessa. Koivisto oli ilmoituksessaan, jonka hän oli tehnyt Riihimäen nimismiespiirille, ilmoittanut työnantajan rikkoneen YT-lakia. Samoin Koivisto oli Helsingin rikospoliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan esitutkinnassa uudistanut rikospoliisille tekemänsä ilmoituksen YT-lain 16 §:n 4 momentin rikkomisesta. Koivisto oli esitutkinnassa viitannut siihen, että YT-lain rikkominen oli virallisen syytteen alainen rikos. Oli selvää, että Koiviston tarkoituksena oli ollut saattaa työnantaja rikosoikeudelliseen vastuuseen YT-lain rikkomisesta.

Koiviston olisi luottamusmiehenä ja Turvallisuusalan Ammattiliitto r.y:n puheenjohtajana tullut noudattaa asianmukaista järjestystä erimielisyyskysymysten ratkaisemisessa ja pidättäytyä aiheettomien rikosilmoitusten tekemisestä.

Työsuhteen palauttamiseen ei ollut olemassa edellytyksiä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja kuultava ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy kumpikin 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy on 7.4.1992 purkanut paikallisvartija Veikko Juhani Koiviston työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n nojalla. Purkamisen syyksi yhtiö on ilmoittanut, että työntekijä oli syyllistynyt menettelyyn, jonka johdosta työnantajalta ei voitu kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Koivisto on toiminut Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:ssä Riihimäen vartio-osaston luottamusmiehenä ja ammattijärjestönsä Turvallisuusalan Ammattiliiton puheenjohtajana.

Koiviston 4.12.1991 Helsingin rikospoliisille tekemä ilmoitus on aiheutunut Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:ssä 2.12.1991 pidetyn yt-kokouksen tapahtumista. Koivisto on ilmoituksessaan katsonut työnantajan rikkoneen yhteistoiminnasta yrityksissä annettua lakia, kun se ei ollut antanut vaadittuja tietoja yhtiössä sosiaalitoimintaan varatuista määrärahoista. Helsingin rikospoliisi on 16.3.1992 päättänyt olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi. Perustelujen mukaan esitutkinnassa oli käynyt selville, ettei rikosta ollut tapahtunut. Työnantaja oli budjettivaltansa puitteissa määrännyt varoja harrastus- ja virkistystoimintaan. Yhteistoimintamenettelyyn kuului vain tähän tarkoitukseen osoitettujen varojen käyttötavasta päättäminen.

Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy on antanut Helsingin rikospoliisin päätöksen tultua sen tietoon 27.3.1992 Koivistolle varoituksen sillä perusteella, että hän oli syyllistynyt menettelyyn, jonka johdosta työnantajalta ei voitu kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista. Riihimäen piirin apulaisnimismiehen syyttämättä jättämispäätöksen tultua huhtikuussa 1992 tietoon työnantaja on 7.4.1992 purkanut Koiviston työsopimuksen edellä sanotuin perustein.

Työnantajain Yleisen Ryhmän näkemyksen mukaan Koivisto on kahteen eri otteeseen syyllistynyt perättömän ilmiannon tekemiseen. Koiviston koulutettuna luottamusmiehenä ja myös Turvallisuusalan Ammattiliitto r.y:n puheenjohtajana on täytynyt olla tietoinen yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain samoin kuin yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen sisällöstä. Työnantajain Yleinen Ryhmä on viitannut Korkeimman oikeuden 6.3.1992 antamaan päätökseen n:o 882, jossa Korkein oikeus on aikaisemman oikeuskäytännön mukaisesti katsonut, että myös poliisille tapahtunut ilmianto saattaa toteuttaa perättömän ilmiannon tunnusmerkistön, vaikka poliisin asiana ei varsinaisesti ole panna rikosta syytteeseen.

Yhteistoimintasopimuksessa on sovittu menettelystä erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa on säädetty tiettyjä lain rikkomistilanteita varten mahdollisuudesta tuomita sakkorangaistus yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta. Lain säännöksiä ei ole otettu sopimuksen osaksi, joten lakia ja sopimusta on sovellettava erikseen. Toisaalta ei ole täysin yksiselitteistä, miten kattava sopimuksen neuvottelumenettely yhteistoimintaerimielisyyksissä on.

Tehdessään tutkintapyynnöt on Koivisto kanteen mukaan ymmärtänyt käyttäneensä sellaisia keinoja, joihin hänellä luottamusmiehenä oli yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain säännösten nojalla oikeus katsoessaan, että työpaikalla oli toimittu vastoin sanotun lain säännöksiä. Ennen sosiaalimäärärahojen käyttöä koskevan tutkimuspyynnön tekemistä Koivisto on kertomuksensa mukaan keskustellut asiasta edustamiensa työntekijöiden kanssa ja saanut toimintaansa heidän suostumuksensa. Mitä toiseen ilmiantoon tulee, niin siinäkin Koiviston pyrkimyksenä on Teknisten ja Erikoisammattien Liiton mukaan ollut - vastaavasti kuin aikaisemman samankaltaisen tapauksen yhteydessä - valvoa työntekijän etua työsuhteen ehtojen muuttamista koskevassa tilanteessa.

Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy ei ole Koiviston työsuhteen päättämisen perusteeksi esittänyt muita syitä kuin sanotut kaksi tutkimuspyyntöä. Koiviston ei ole väitettykään 27.3.1992 annetun varoituksen jälkeen rikkoneen työsuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan. Työsopimuksen purkamiseen on päädytty, kun työnantajan tietoon on varoituksen antamisen jälkeen tullut, ettei toinenkaan rikostutkimuspyyntö ollut johtanut syytetoimenpiteisiin.

Yhteistoimintalain 15 §:n mukaan lain soveltamista valvovat työministeriö sekä ne työnantajien, työntekijöiden ja toimihenkilöiden yhdistykset, joiden tekemän valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä yrityksen työsuhteissa olisi noudatettava. Tähän nähden Koiviston olisi ehkä tullut rikostutkinnan sijasta ensisijaisesti pyrkiä Teknisten ja Erikoisammattien Liiton kautta selvittämään työnantajan menettelyn lainmukaisuutta. Toisaalta on jäänyt näyttämättä, että Koivisto olisi tehnyt rikosilmoitukset rikoslaissa tarkoitetulla tavalla vastoin parempaa tietoansa ja että työnantajalla tämän vuoksi tai muutoinkaan olisi ollut tärkeä syy purkaa Koiviston työsopimus. Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy on siten Koiviston työsuhteen päättäessään menetellyt vastoin luottamusmiessopimuksen 5 §:n määräystä, ja se on velvollinen suorittamaan Koivistolle korvausta luottamusmiessopimuksen vastaisesta työsopimuksen lakkauttamisesta.

Koivisto on ilmoittanut haluavansa jatkaa Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n palveluksessa. Yhtiö on katsonut, ettei työsuhteen jatkamiselle ole Koiviston menettelystä johtuen edellytyksiä. Aiheettomiksi osoittautuneista rikosilmoituksista ei ole näytetty syntyneen sellaisia ristiriitoja, jotka estäisivät työsuhteen edellyttämän luottamuksellisen suhteen syntymisen työnantajan ja työntekijän välillä. Kun lisäksi otetaan huomioon sekä työnantajan että Koiviston olosuhteista esitetty selvitys työtuomioistuin katsoo, että Koiviston työsuhteen palauttamiselle on olemassa irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetut edellytykset.

Työnantajain Yleinen Ryhmä on ollut tietoinen Koiviston työsuhteen purkamisesta jo ennen sen toteuttamista. Hyväksyessään työnantajan menettelyn Työnantajain Yleinen Ryhmä on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n maksamaan Veikko Koivistolle korvauksena luottamusmiessopimuksen vastaisesta työsopimuksen purkamisesta 120 000 markkaa sekä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen nojalla irtisanomisajan palkkaa kahdelta kuukaudelta 16 107 markkaa.

Mikäli Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy kolmen viikon kuluessa työtuomioistuin tuomion antamisesta tarjoaa Koivistolle hänen työsopimuksensa edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä, velvoitetaan yhtiö mainitun korvauksen ja irtisanomisajan palkan sijasta maksamaan Koivistolle vaihtoehtoisena korvauksena 25 000 markkaa.

Työtuomioistuin tuomitsee Työnantajain Yleisen Ryhmän työsopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Teknisten ja Erikoisammattien Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa.

Työnantajain Yleinen Ryhmä velvoitetaan korvaamaan Teknisten ja Erikoisammattien Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Uski, Virtanen, Leivo ja Vertanen jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto.

Jäsen Virtanen, jonka lausumaan jäsen Uski yhtyi lausui:

Olen muutoin samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö, mutta velvoitan Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n maksamaan Veikko Koivistolle korvauksena luottamusmiessopimuksen vastaisesta työsopimuksen purkamisesta 95 000 markkaa ja vahvistan vaihtoehtoisen korvauksen määräksi 16 000 markkaa.