Labor court dismisses union claims for wrongful dismissal and waiting pay against an employer terminating an employee at age 60 per collective agreement.

Kun toimihenkilön työsuhteen ehdoksi oli muodostunut työsuhteen päättyminen 60 vuoden iässä, oli hänen työsuhteensa päättämisen katsottava perustuneen toimihenkilön ja työnantajan väliseen sopimukseen, eikä työsuhteen päättämiseen ollut siten tullut soveltaa työehtosopimuksen irtisanomista koskevia määräyksiä. Näin ollen kanteessa esitetyt työehtosopimuksen vastaiseen irtisanomiseen perustetut vaatimukset hylätty ja työsopimuslain säännökseen perustettu vaatimus odotusajan palkan maksamisesta jätetty työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Näyttämättä sen sijaan oli jäänyt, että työehtosopimuksen määräyksellä olisi sovittu siitä, että toimihenkilön työsuhde aina päättyisi hänen saavuttaessaan 60 vuoden eläkeiän.

Kantaja Järjestötoimihenkilöt JTH r.y. Vastaajat Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy r.y. TVK:n Järjestötyönantajat r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

TVK:n Järjestötyönantajat r.y:n ja Järjestötoimihenkilöt JTH:n välillä 23.11.1989 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

TYÖSUHDE

Työnantajalla on oikeus suunnitella, ohjata ja järjestää työtä sekä ottaa toimeen ja erottaa toimihenkilö.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

TYÖSUHTEEN PÄÄTTÄMINEN

Työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta toimihenkilöstä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanominen on toimitettava kirjallisesti ja siinä on mainittava irtisanomisen peruste sekä irtisanomisaika ja ajankohta, josta irtisanomisaika alkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muuttaessaan toimihenkilön työehtoja, työnantajan on noudatettava, mitä tässä sopimuksessa on irtisanomisen perusteista ja irtisanomisajasta sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkanmaksu

Palkka voidaan maksaa joko käteisenä tai toimihenkilön suostumuksella hänen määräämälleen tilille. Tilille maksaminen tapahtuu siten, että palkka on nostettavissa palkanmaksupäivänä tai tätä päivää edeltävänä rahalaitoksen aukiolopäivänä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 §

SÄÄNNÖLLISEN VUOROKAUTISEN TAI VIIKOITTAISEN TYÖAJAN YLITTÄMINEN JA KORVAAMINEN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvauksen vaihtaminen vapaa-aikaan

Tässä sopimuksessa ensisijaisesti rahassa maksettavaksi määrätyt korvaukset voidaan vaihtaa esimiehen kanssa sovittaessa vastaavaan vapaa-aikaan muuna työaikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 §

LISÄELÄKETURVA JA VAKUUTUKSET

Lisäeläkevakuutuksella järjestetään toimihenkilöiden eläketurva siten, että 30 vuoden ansainta-aikana saavutetaan 66 %:n eläketaso 60 vuoden eroamisiässä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 §

SOPIMUKSEN SOVELTAMINEN JA ERIMIELISYYKSIEN KÄSITTELY

Tässä sopimuksessa ja sen liitteissä määriteltyjen työehtojen soveltamisesta sekä yleensä työnantajan ja toimihenkilön välisiä suhteita koskevissa asioissa tulee työnantajan ja toimihenkilön tai häntä edustavan luottamusmiehen ensisijaisesti sopia keskenään.

Neuvottelupyyntö voidaan esittää myös suullisesti ja neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen.

Jos erimielisyyttä ei saada asianomaisten kesken selvitetyksi, on asia jomman kumman osapuolen niin halutessa siirrettävä asianomaisen järjestön ja Järjestötoimihenkilöt JTH r.y:n välillä selvitettäväksi.

Jos edellä tarkoitetuissa neuvotteluissa ei päästä yksimielisyyteen, voidaan asia saattaa jomman kumman osapuolen toimesta työtuomioistuimen ratkaistavaksi tai vaihtoehtoisesti yhteisesti niin sovittaessa saattaa asia erikseen asetettavan lautakunnan ratkaistavaksi, jonka päätös on osapuolia sitova.

Lautakunnan muodostaa kummankin osapuolen erikseen nimeämä edustaja ja osapuolten yhteisesti hyväksymä puheenjohtaja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

21 §

TYÖRAUHA

Tämän työehtosopimuksen määräyksen rikkomiseen tai siihen kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen sovelletaan voimassaolevaa työehtosopimuslakia, jollei tästä sopimuksesta itsestään muuta johdu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Järjestötoimihenkilöt JTH on Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyä ja TVK:n Järjestötyönantajat r.y:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että osastopäällikkö Sirkka-Liisa Aremo oli ollut 16.8.1965 alkaen Suomen Sairaanhoitajaliitto r.y:n palveluksessa palkkaosaston palkkasihteerinä. Vuodesta 1976 alkaen hän oli toiminut mainitun liiton palkkaosaston osastopäällikkönä. Terveydenhoitoalan kuuden ammattijärjestön yhdistyttyä kesäkuussa 1982 Aremo oli toiminut Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn sopimusosaston osastopäällikkönä.

Aremon työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen 9 §:n 1 momentin mukaan toimihenkilölle järjestettiin lisäeläkevakuutuksella eläketurva siten, että 30 vuoden ansainta-aikana saavutettiin 66 prosentin taso 60 vuoden eroamisiässä. Ennen nyt kysymyksessä olevan työehtosopimuksen solmimista Aremon työsuhteessa oli noudatettu Suomen Sairaanhoitajaliiton vuoteen 1967 asti voimassa ollutta eläkesääntöä kuitenkin niin, ettei Aremon aikaisempaa kunnallista palvelua ollut otettu huomioon eläkettä määrättäessä.

Aremo oli saavuttanut 60 vuoden iän 3.1.1992. Koska Aremon eläketurva olisi jäänyt alle työehtosopimuksessa mainitun 66 prosentin tason, Aremo oli tehnyt liittohallitukselle 4.5.1987 hakemuksen, jossa hän oli pyytänyt työeläkevakuutustaan tarkistettavaksi siten, että hänen perus- ja lisäeläketurvaansa oikeuttavaksi ajaksi luettaisiin kolme vuotta kunnallisella sektorilla palvellusta päätoimisesta palvelusajasta. Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn liittohallitus oli kokouksessaan 16.11. - 18.11.1988 päättänyt, että Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy maksaa Aremolle työeläkkeen lisäksi eläkettä, joka muodostuu nykyisen työsuhteen eläkepalkan ja täyden eläkepalkan välisestä erotuksesta siihen saakka, kunnes Aremo täyttää 65 vuotta.

Keväällä 1991 Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn puheenjohtaja oli käynyt Aremon kanssa keskusteluja tämän eläkkeelle siirtymisen ajankohdasta. Näissä neuvotteluissa osapuolet eivät olleet päässeet ajankohdasta yksimielisyyteen. Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn puheenjohtajan aloitteesta oli tämän jälkeen 2.5.1991 pidetty neuvottelu, jossa puheenjohtajan ja Aremon lisäksi paikalla olivat olleet Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn talouspäällikkö ja Järjestötoimihenkilöt JTH:n Tehyn työpaikkaosaston luottamusmies. Neuvottelussa oli käsitelty Aremon eläkeasiaa ja eläkkeelle lähdön sekä pitämättä olevien vapaiden pitämisajankohtaa. Neuvottelussa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Tämän jälkeen jälkeen Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn liittohallitus oli käsitellyt Aremon eläkkeelle siirtymistä koskevaa asiaa 21.5.1991 ja tehnyt asiasta äänestyksen jälkeen päätöksen. Tässä päätöksessä oli muun ohella todettu, että Aremon työsuhde päättyy 3.1.1992, jolloin hän täyttää 60 vuotta ja saavuttaa eläkeiän.

Aremo oli 20.6.1991 ilmoittanut työnantajalle työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 10 §:n mukaisesti, että hänet oli irtisanottu lainvastaisesti. Aremo ei ollut saanut työnantajalta ohjeita työsuhteensa irtisanomisen aiheuttamista toimenpiteistä. Järjestötoimihenkilöt JTH r.y:n Tehyn työpaikkaosasto oli jättänyt Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn hallitukselle Aremon työsuhteen päättämistä koskevan kirjallisen neuvottelupyynnön jo 21.5.1991. Asiasta oli käyty mainitun työpaikkaosaston ja Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn väliset neuvottelut 11.6., 17.6. ja 26.6.1991. Neuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

Tämän jälkeen asiasta oli neuvoteltu Järjestötoimihenkilöt JTH:n ja Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn välillä 20.8., 29.8., 10.9., 16.9. ja 27.9.1991. Myös nämä neuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

Aremon työsuhde oli irtisanottu Aremon henkilöstä johtuvasta syystä työehtosopimuksen 3 §:n vastaisesti. Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn tarkoitus oli tällä toimenpiteellä ollut estää Aremon osallistuminen syksyllä 1991 ja mahdollisesti talvella 1992 käytäviin työehtosopimusneuvotteluihin määräämällä Aremo vastoin suostumustaan pitämään hänelle kertyneet ylityötunnit ja vapaapäivät vapaana 1.11.1991 lukien. Tähän mennessä Aremon oli myös käsketty tyhjentää työhuoneensa ja häntä oli pyydetty palauttamaan työpaikkansa avaimet.

Työnantajan tarkoituksena oli ollut täyttää Aremon sopimusosaston osastopäällikön paikka työnantajalle sopivalla henkilöllä. Tämän vuoksi työpaikka oli jo loppukesästä 1991 julistettu avoimeksi sanomalehti-ilmoituksilla. Aremon työehtosopimuksen mukainen irtisanomisaika olisi ollut kuusi kuukautta, mutta työnantaja oli kuitenkin soveltanut Aremon työsuhteeseen 7,5 kuukauden irtisanomisaikaa. Lisäksi Aremon työsuhde oli päätetty samana päivänä, jolloin hän oli saavuttanut 60 vuoden iän. Yleinen tapa oli kuitenkin ollut, että työntekijä oli jatkanut työsuhdettaan sen kuukauden loppuun, jolloin hän oli täyttänyt sovitun eläkeiän. Tämä johtui siitä, että eläkettä ryhdyttiin maksamaan vasta seuraavan täyden kalenterikuukauden alusta lukien. Kaikki nämä seikat osoittivat, että työnantajalla oli ollut tarkoitus päästä Aremosta eroon nopeasti ja hyvissä ajoin ennen syksyllä 1991 alkaneita työehtosopimusneuvotteluja ja niiden valmisteluja.

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn liittohallituksen 21.5.1991 tekemän päätöksen jälkeen liiton puheenjohtaja oli järjestänyt liiton henkilökunnalle tiedotustilaisuuden, joka oli koskenut Aremon työsuhteen päättämistä. Lisäksi hän oli lähettänyt liiton aluetoimiston henkilökunnalle tiedotteen, jossa oli todettu Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn liittohallituksen tarkentaneen 21.5.1991 pidetyssä kokouksessa liittohallituksen 16. - 18.11.1988 tekemää päätöstä Aremon eläkeasiassa. Tiedotteen mukaan tarkennukset olivat koskeneet eläkeiän saavuttamista ja työsuhteen päättymistä.

Aremon työsuhteen irtisanomista oli ilman hänen suostumustaan käsitelty julkisuudessa valtakunnallisissa sanomalehdissä.

Aremon työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen 9 §:n 1 momentissa mainittu 60 vuoden eläkeikä ei ollut eroamisikä. Tämä tulkinta oli vahvistettu työtuomioistuimen tuomiossa n:o 95/1990.

Työsuhde saattoi päättyä ainoastaan irtisanomisella tai purkamisella. Aremo ei ollut missään vaiheessa irtisanonut työsuhdettaan eikä suostunut siihen, että hänen työsuhteensa päättyisi hänen saavuttaessaan 60 vuoden eläkeiän.

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy ei Aremon työsuhteen irtisanomisen jälkeen ollut välittömästi toimittanut irtisanomista kirjallisesti eikä maininnut irtisanomisen perustetta, irtisanomisaikaa eikä ajankohtaa, josta irtisanomisaika alkaa. Aremon työsuhteen päättymisajankohta oli ollut Aremolle epäselvä. Vasta 26.6.1991 pidetyssä Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn ja Järjestötoimihenkilöt JTH r.y:n Tehyn työpaikkaosaston neuvottelussa työnantajan taholta oli täsmennetty työsuhteen päättyvän 3.1.1992. Tällä menettelyllään työnantaja oli rikkonut työehtosopimuksen 3 §:n 7 momenttia.

Työnantaja oli ilmoittanut Aremon työsuhteen päättyvän 3.1.1992. Kuitenkin työnantaja oli aikonut maksaa Aremolle kertyneitä aikakorvauksia työehtosopimuksen 6 §:n vastaisesti myös Aremon työsuhteen päättymisen jälkeen. Aremo oli ansainnut työehtosopimuksen mukaisia aikakorvauksia ylitöistä ja vapaapäivinä tehdyistä töistä 30.10.1991 mennessä 98 päivää ja 177 tuntia. Lisäksi Aremolla oli ollut pitämättä 31.3.1991 päättyneeltä lomakaudelta talvilomaa kuusi päivää ilman talvilomapidennystä sekä kokonaan hänelle 1.4.1991 alkaneelta lomakaudelta kertynyt vuosiloma. Koska työnantaja ei ollut maksanut Aremolle hänen työsuhteensa päättyessä kaikkia työsuhteeseen perustuvia saatavia, Aremolla oli oikeus odotusajan palkkaan kuudelta päivältä.

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy oli myös yksipuolisesti ja työehtosopimuksen 3 §:n 9 momentin vastaisesti vastoin Aremon kanssa sovittua ja hänen työsuhteensa ehdoksi muodostunutta käytäntöä yksipuolisesti määrännyt Aremon aloittamaan aikakorvausten pitämisen 1.11.1991 alkaen. Aikakorvausten ajankohdasta oli työsuhteen kestäessä aikaisemmin joko sovittu erikseen Aremon ja työnantajan välillä tai Aremo oli voinut vapaasti ilman työnantajan suostumusta pitää aikakorvauksia hänelle sopivana ajankohtana.

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy oli ilmoittanut, että Aremon eläkekertymä vuodelta 1992 oli 2,2 prosenttia palkasta, joka maksettaisiin Eläke-Sammolle vakuutusmaksuna. Koska työnantaja oli irtisanonut Aremon työsuhteen päättymään 3.1.1992, Aremolla oli oikeus saada eläkettä työehtosopimuksen 9 §:n 1 momentin ja Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn liittohallituksen vuonna 1988 tekemän päätöksen mukaisesti 66 prosentin eläketason mukaan hänen työsuhteensa päättymisen jälkeisen kuukauden alusta eli 1.2.1992 lukien.

Aremon työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen allekirjoittanut TVK:n Järjestötyönantajat r.y. oli laiminlyönyt työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaisen valvontavelvollisuutensa asiassa. Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy ei ollut irtisanoutunut TVK:n Järjestötyönantajat r.y:n ja Järjestötoimihenkilöt JTH:n välisestä työehtosopimuksesta, vaan se oli siihen sidottu. Näin ollen TVK:n Järjestötyönantajat r.y:llä oli työehtosopimuslain mukainen valvontavelvollisuus työehtosopimukseen sidotun jäsenensä toiminnasta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Järjestötoimihenkilöt JTH on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että 1. työnantajalla ei ole ollut työehtosopimuksen 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä Aremon työsuhteen irtisanomiseen, 2. työehtosopimuksen 9 §:n mukainen 60 vuoden eläkeikä ei ole toimihenkilön eroamisikä, 3. työnantaja on rikkonut työehtosopimuksen 3 §:n 7 momenttia, koska se ei ole toimittanut irtisanomista kirjallisesti eikä ole maininnut irtisanomisen perustetta, irtisanomisaikaa eikä työsuhteen päättymisaikaa ennen kuin vasta neuvottelussa 26.6.1991, ja että 4. työnantaja on rikkonut työehtosopimuksen 3 §:n 9 momenttia ja Aremon työsuhteen ehdoksi muodostunutta käytäntöä määräämällä yksipuolisesti Aremon aloittaman aikakorvausten pitämisen 1.11.1991 alkaen, vaikka aikakorvausten ajankohdasta on aina joko erikseen sovittu Aremon ja työnantajan välillä tai toimihenkilö on voinut pitää aikakorvaukset hänelle sopivana ajankohtana ilman, että siihen on tarvittu työnantajan suostumusta.

Järjestötoimihenkilöt JTH on vaatinut Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn velvoittamista suorittamaan Aremolle korvauksena työehtosopimuksen vastaisesta irtisanomisesta 18 kuukauden palkkaa vastaavat 347 400 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä odotusajan palkkaa kuudelta päivältä 5 386,04 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.1.1992 lukien.

Lisäksi Järjestötoimihenkilöt JTH on vaatinut Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon edellä kohdissa 3 ja 4 tarkoitetuista työehtosopimusten rikkomisista, minkä lisäksi se tulisi tuomita työehtosopimuslain 7 §:n perusteella hyvityssakkoon työehtosopimuksen 6 §:n rikkomisesta samoin kuin työehtosopimuksen 9 §:n rikkomisesta, koska työnantaja oli maksanut Aremolle aikakorvaukset vasta kanteen vireillepanon jälkeen samoin kuin se oli suostunut maksamaan Aremolle työehtosopimuksen ja liittohallituksen päätöksen mukaisen 66 prosentin eläketurvan työsuhteen päättymisen jälkeisen seuraavan kuukauden alusta lukien niin ikään vasta kanteen vireillepanon jälkeen. Järjestötoimihenkilöt JTH on vaatinut hyvityssakon tuomitsemista kustakin rikkomuksesta erikseen.

Järjestötoimihenkilöt JTH on vaatinut myös TVK:n Järjestötyönantajat r.y:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

TERVEYDENHUOLTOALAN AMMATTIJÄRJESTÖ TEHYN VASTINE

Vastineen perustelut

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työnantaja ei ollut irtisanonut Aremon työsopimusta. Työnantaja oli ilmoittanut Aremolle tämän työsuhteen päättyvän 3.1.1992. Työsuhteen päättymisen perusteeksi oli ilmoitettu työehtosopimuksen 9 §:ssä oleva maininta 60 vuoden eroamisiästä sekä asianosaisten välinen sopimus. Koska Aremon työsopimusta ei ollut irtisanottu, ei hänellä ollut oikeutta korvaukseen työehtosopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta. Työnantaja ei myöskään ollut voinut rikkoa työehtosopimuksen 3 §:n 7 momenttia.

Työehtosopimuksen 9 §:ssä oli lisäeläketurvan ohella sovittu eroamisiästä. Tämän mukaisesti toimihenkilön täytettyä 60 vuotta hänen työsuhteensa päättyi ilman eri toimenpiteitä. Sekä työnantaja- että toimihenkilöpuoli olivat tulkinneet mainittua määräystä edellä esitetyin tavoin ainakin ennen työtuomioistuimen 14.11.1990 antamaa tuomiota n:o 95. Käytännössä toimihenkilöt olivat eronneet työstä 60 vuotta täytettyään, ellei toimihenkilön ja työnantajan välillä ollut erikseen sovittu työsuhteen jatkumisesta tämän ajankohdan jälkeen.

Aremo oli saanut edellä mainitusta liittohallituksen päätöksestä varmasti tiedon paitsi suullisesti myös kirjallisesti. Aremo oli myös ollut tyytyväinen päätökseen. Vasta keväällä 1991 Aremo oli ilmoittanut, ettei hän halunnutkaan jäädä eläkkeelle täyttäessään 60 vuotta. Tämä Aremon ilmoitus oli saattanut johtua ainoastaan siitä, että Järjestötoimihenkilöt JTH halusi saada ratkaisun siitä, oliko 60 vuoden iän saavuttaminen pakollinen eroamisikä kaikissa tapauksissa vai ei.

Sekä oikeuskäytännössä että -kirjallisuudessa oli katsottu mahdolliseksi sopia oikeudellisesti sitovalla tavalla eroamisesta eläkeiässä. Korkein oikeus oli tuomiossaan n:o 1990:72 katsonut, että työntekijä oli pätevästi sopinut eroavansa työnantajan palveluksesta 63 vuoden iässä ja työnantajalla oli siten oikeus päättää työntekijän työsuhde työntekijän saavutettua alennetun eläkeiän.

Työtuomioistuimen tuomiosta n:o 95/1990 ei voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, että työehtosopimuksen 9 §:n vakiintunut tulkinta ja noudatettu käytäntö eivät voisi muodostua työntekijän työsuhteen ehdoksi. Tuomion perusteluissa oli todettu, että paikallinen käytäntö työsuhteen ehtona ei sitonut työntekijää, jonka kanssa asiasta ei ollut sovittu tai joka tästä soveltamiskäytännöstä ei ollut ollut tietoinen ja hyväksynyt sitä.

Kun Aremon eläkkeelle jäämisestä oli työpaikalla keskusteltu, Aremo oli 2.5.1991 esittänyt haluavansa jatkaa työsuhdettaan vain vuoden 1992 loppuun. Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehylle oli ollut tärkeätä saada Aremon seuraaja mukaan sopimusneuvotteluihin jo syksyllä 1991. Työnantaja oli halunnut hoitaa Aremon eläkkeelle jäämisen niin, ettei Aremolle koitunut tästä ainakaan taloudellista vahinkoa. Tämän vuoksi Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy oli 21.5.1991 tehnyt päätöksen, jonka mukaan Aremolle maksettaisiin täyttä palkkaa vastaava korvaus 31.12.1992 saakka niin, että hänelle korvattiin aikana ne ylityöt, jotka työehtosopimuksen mukaan korvattiin vapaa-aikana ja myös ne ylityökorvaus-saatavat, jotka työaikalain mukaan olivat vanhentuneita samoin kuin muut mahdolliset pitämättömät vapaapäivät, ja että Aremo aloittaa aikakorvauksien pitämisen 1.11.1991 ja että niiden pitämisen jälkeen hänelle maksetaan täyttä palkkaa vastaava korvaus 31.12.1992 saakka ilman työntekovelvollisuutta.

Aremo ei kuitenkaan ollut ollut tyytyväinen tähän työnantajan hänelle lupaamaan ylimääräiseen etuun, koska kanteessa oli katsottu työnantajan rikkoneen työehtosopimuksen 6 §:ää sillä perusteella, että Aremolle ei ollut maksettu kertyneitä aikakorvauksia rahana työsuhteen päättymispäivänä 3.1.1992. Työnantaja oli luvannut maksaa Aremolle kaikki palkallisena vapaana pitämättömät aikakorvaukset työsuhteen päättymiseen mennessä. Työnantaja oli luvannut maksaa Aremolle myös hänen ansaitsemansa eläkepalkan ja täyden 66 prosentin eläkepalkan välisen erotuksen 3.1.1992 alkaen aina siihen saakka, kunnes hän täyttäisi 65 vuotta. Tässä asiassa on ollut kysymys samasta vuotta 1992 koskevaksi tarkoitetusta poikkeusjärjestelystä, jolla Aremolle on luvattu maksaa täysi palkka koko vuodelta 1992.

Kanteessa esitetty odotusajan palkkavaatimus oli työehtosopimukseen perustumaton.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy on vaatinut kanteen hylkäämistä.

TVK:n JÄRJESTÖTYÖNANTAJAT R.Y:n VASTINE

Vastineen perustelut

TVK:n Järjestötyönantajat r.y. on kanteeseen vastatessaan lausunut, että koska Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy ei ollut rikkonut työehtosopimusta, ei myöskään TVK:n Järjestötyönantajat r.y. ollut voinut laiminlyödä valvontavelvollisuuttaan. Niissäkään tapauksissa, joissa työnantaja rikkoi työehtosopimusta, ei TVK:n Järjestötyönantajat r.y:tä voitu missään tapauksessa tuomita valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon, koska työehtosopimuksessa ei ollut tarkoitettu sopia asiasta näin.

Työehtosopimuksen 19 §:ssä oli todettu, että erimielisyysasia oli ensisijassa pyrittävä sopimaan työnantajan ja toimihenkilön tai häntä edustavan luottamusmiehen välillä. Mikäli erimielisyyttä ei saatu selvitetyksi näin, asia oli jommankumman niin halutessa siirrettävä asianomaisen järjestön ja Järjestötoimihenkilöt JTH:n välillä selvitettäväksi. Ellei näissäkään neuvotteluissa päästy yksimielisyyteen, voitiin asia jommankumman osapuolen toimesta saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi taikka erikseen niin sovittaessa lautakunnan ratkaistavaksi.

Työehtosopimuksen neuvottelujärjestysmääräyksistä oli jätetty kokonaan pois velvollisuus tai ylipäänsä mahdollisuus neuvotella erimielisyydestä TVK:n Järjestötyönantajat r.y:n ja Järjestötoimihenkilöt JTH:n välillä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

TVK:n Järjestötyönantajat r.y. on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Järjestötoimihenkilöt JTH on vielä lausunut, että koska Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn palveluksessa olevilla toimihenkilöillä oli oikeus 66 prosentin eläketasoon 30 vuoden ansainta-ajan jälkeen, selvää oli, että suuri osa toimihenkilöistä oli käyttänyt tätä hyväkseen ja jäänyt eläkkeelle täytettyään 60 vuotta. Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn palveluksessa oli ollut ainakin kolme toimihenkilöä, jotka eivät olleet käyttäneet hyväkseen tätä etua. Eri syistä he olivat jatkaneet työskentelyä vielä sen jälkeen, kun he olivat täyttäneet 60 vuotta. Toimihenkilöiden puolelta asiaa ei ollut koskaan tulkittu siten, että toimihenkilöllä olisi velvollisuus erota täytettyään 60 vuotta.

Myöskään Aremo ei ollut missään vaiheessa tulkinnut tai ymmärtänyt työehtosopimuksen 9 §:n sisältöä Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn esittämällä tavalla. Talvella 1991 Aremo oli ammattijärjestön puheenjohtajan kysymyksen johdosta nimenomaisesti ilmoittanut, ettei hän ollut vielä päättänyt, milloin hän aikoi jäädä eläkkeelle. Aremo oli ollut kuultavana liittohallituksen kokouksessa 21.5.1991, jolloin hän oli ilmoittanut, ettei hän ollut sitoutunut jäämään eläkkeelle vuonna 1992. Samassa yhteydessä Aremo oli ilmoittanut, että jos hänet määrätään eläkkeelle, hän ei tule tyytymään sellaiseen päätökseen.

Aremo ei ollut saanut nähdäkseen vuonna 1988 tehtyä liittohallituksen kokouksesta laadittua pöytäkirjaa, jossa olisi ollut kysymys hänen eläkeasiastaan. Henkilökuntaasioiden osalta liittohallituksen kokouksen esityslistat oli aina jätetty avoimiksi siten, että esityslistassa oli vain lyhyesti mainittu otsikko henkilökunta-asiat. Henkilöllä, jonka asiasta oli kysymys, ei ollut ollut oikeutta olla läsnä liittohallituksen kokouksessa henkilöstöasioista päätettäessä.

Aremon ei ollut tarvinnut ilmoittaa, että hän ei aikonut jäädä eläkkeelle tammikuussa 1992, koska hän ei ollut edes ilmoittanut, milloin hän jäisi eläkkeelle eikä hänen työsopimuksensa tai työehtosopimus sitä edellyttänyt. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa asettanut eläkepäätöksen ehdoksi, että Aremo jäisi eläkkeelle 60 vuotiaana.

Aremo ei myöskään ollut esittänyt työnantajalle haluavansa jatkaa työsuhdetta ainoastaan vuoden 1992 loppuun. Aremo oli tehnyt asian eräässä vaiheessa työnantajalle sovintoesityksen, johon oli sisältynyt tällainen vaihtoehto. Kun työnantaja ei ollut hyväksynyt Aremon esitystä kokonaisuutena vaan oli tehnyt oman vastaesityksensä, jota Aremo ei ollut hyväksynyt, oli Aremon esitys työsuhteensa päättymisestä vuoden 1992 lopussa oikeustoimilain säännökset huomioon ottaen rauennut. Aremolla ei alun perin ollut ollut tarkoituksena jäädä eläkkeelle vuoden 1992 lopussa.

Ennen asian vireilletuloa työtuomioistuimessa Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy oli kieltäytynyt maksamasta Aremolle hänelle kertyneitä vapaa-aika- ja vuosilomakorvauksia työsuhteen päättyessä. Työehtosopimuksen 4 §:n palkanmaksua koskeva kohta kuitenkin edellytti, että palkka oli nostettavissa palkanmaksupäivänä eli kanteessa tarkoitetussa tapauksessa työsuhteen viimeisenä päivänä. Odotusajan palkkavaatimus oli siten selvä, koska Aremon palkkasaatavien maksu oli viivästynyt eikä saatavia ollut maksettu työehtosopimuksen mukaisena palkanmaksupäivänä. Esimerkiksi palkka ajalta 1.1. - 3.1.1992 Aremolle oli maksettu vasta 30.1.1992. Lopputilistä oli puuttunut myös lomakorvaus neljästä lomapäivästä lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1989 - 31.3.1990.

Työehtosopimuksen 19 §:ssä ei ollut sovittu eikä siinä myöskään ollut tarkoitettu sopia siitä, että työnantajaliitolla ei olisi työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuutta. Sillä seikalla, ettei työnantajaliitolla ollut työehtosopimuksen 19 §:n mukaista neuvotteluvelvollisuutta, ei ollut asiassa merkitystä, koska valvontavelvollisuus perustui työehtosopimuslain säännöksiin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sirkka-Liisa Aremo on toiminut Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn sopimusosaston osastopäällikkönä järjestön perustamisesta 1982 alkaen. Tätä ennen hän on ollut Suomen Sairaanhoitajaliiton palveluksessa. Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy on liittohallituksen päätöksellä 21.5.1991 todennut Aremon työsuhteen päättyvän 3.1.1992, jolloin Aremo täyttää 60 vuotta ja saavuttaa sovitun eläkeiän. Ennen liittohallituksen päätöstä Aremo on neuvotellut eläkkeelle siirtymisensä ajankohdasta Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn puheenjohtajan kanssa, mutta neuvotteluissa ei ole päästy asiasta yksimielisyyteen Aremon ilmoitettua haluavansa työsuhteensa jatkamista edellä mainitun ajankohdan jälkeenkin. Liittohallituksen päätöksen jälkeen Aremo on katsonut tulleensa irtisanotuksi lainvastaisesti.

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy on Aremon työsuhteen päättämisen perusteeksi viitannut työehtosopimuksen 9 §:ään. Otsikkonsa mukaan mainittu pykälä koskee lisäeläketurvaa ja vakuutuksia. Pykälässä on sovittu muun muassa siitä, että lisäeläkevakuutuksella järjestetään toimihenkilöiden eläketurva siten, että 30 vuoden ansainta-aikana saavutetaan 66 prosentin eläketaso 60 vuoden eroamisiässä. Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy on katsonut, että tässä määräyksessä on lisäeläketurvan ohella sovittu eroamisiästä siten, että toimihenkilön täytettyä 60 vuotta työsuhde päättyy ilman eri toimenpiteitä. Järjestötoimihenkilöt JTH on puolestaan katsonut, että kysymyksessä olevassa työehtosopimusmääräyksessä mainittu 60 vuoden eläkeikä ei ole eroamisikä. Järjestötoimihenkilöt JTH on kantansa tueksi viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 95/1990, jossa on ollut kysymys saman työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta.

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn perustamisen jälkeen järjestön palveluksesta on jäänyt eläkkeelle 12 toimihenkilöä, joista kolmen työsuhde on jatkunut vielä heidän täytettyään 60 vuotta. Näissä tapauksissa työsuhteen jatkumisesta on sovittu työnantajan kanssa. Esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyssä käytäntönä on ollut toimihenkilön jääminen eläkkeelle hänen saavuttaessaan 60 vuoden iän.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn entisen talouspäällikön kertoman mukaan järjestön ja Aremon välillä tehdyssä työsopimuksessa ei ole sovittu eläkeiästä. Todistajan mukaan Aremon eläkeasia on sittemmin tullut esille työsopimukseen liittyvänä asiana, josta oli ollut jo työsopimuksen tekemisen yhteydessä puhetta Aremon ja liiton johdon edustajien välillä. Aremon eläkeasioiden järjestelyihin liittyvissä keskusteluissa on ollut kysymys Aremolle järjestettävästä lisäeläketurvasta hänen saavuttaessaan 60 vuoden iän, jolloin täyteen eläkkeeseen oikeuttava 30 vuoden ansainta-aika ei hänen kohdallaan vielä täyty. Aremo on eläkeasiansa järjestämiseksi Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehylle 4.5.1987 tekemällään hakemuksella pyytänyt työeläkevakuutuksensa tarkistamista lukemalla perus- ja lisäeläketurvaan oikeuttavaksi ajaksi kolme vuotta hänen kunnallisella sektorilla palvelemastaan päätoimisesta palvelusajasta.

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn liittohallitus on marraskuussa 1988 tekemällään päätöksellä hyväksynyt Aremon hakemuksen. Asiaa koskevan liittohallituksen päätöksen esittelyosassa on todettu Aremon jäävän vanhuuseläkkeelle järjestön palveluksesta vuonna 1992. Päätöksessään liittohallitus on todennut, että Aremolle maksetaan Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehystä vakuutusyhtiön maksaman työeläkkeen lisäksi eläkettä, joka muodostuu nykyisen työsuhteen eläkepalkan ja täyden eläkepalkan välisestä erotuksesta siihen saakka, kunnes Aremo täyttää 65 vuotta.

Aremo ei ole edellä mainitun hakemuksen tekemisen yhteydessä eikä muussakaan yhteydessä nimenomaisesti ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle 60 vuotta täytettyään. Aremo ei ilmoituksensa mukaan ole saanut tiedokseen edellä mainittua liittohallituksen päätöstä ennen kuin vasta tammikuussa 1991, jolloin se on pyynnöstä toimitettu hänelle. Järjestön entinen talouspäällikkö on kertonut ennen asian saattamista liittohallituksen käsiteltäväksi selvittäneensä Aremolle tämän pyynnöstä liittohallitukselle tehtävän esityksen sisällön. Liittohallituksen päätöksen tekemisen jälkeen hän on myös suullisesti selvittänyt Aremolle tehtyä päätöstä. Aremon asema järjestössä on ollut myös sellainen, että liittohallituksen pöytäkirjat on toimitettu hänen nähtävikseen.

Aremon on asemansa perusteella täytynyt olla tietoinen käytännöstä, jonka mukaan järjestön palveluksessa olevat toimihenkilöt ovat jääneet eläkkeelle 60 vuotta täytettyään ellei erikseen ole muuta sovittu. Kun Aremo edellä esitetyin tavoin on ryhtynyt toimenpiteisiin eläkekysymyksensä järjestämiseksi siten, että hän saa 60 vuoden iässä työehtosopimuksen 9 §:ssä tarkoitetun täyden eläkkeen, osoittaa tämä työtuomioistuimen mielestä, että myös Aremo itse on tuolloin lähtenyt siitä, että hänen työsuhteensa päättyy hänen täytettyään mainitun iän. Myös työnantaja on Aremon menettelyn johdosta voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että Aremo eroaa järjestön palveluksesta täytettyään 60 vuoden eläkeiän. Työtuomioistuin katsookin siten Aremon työsuhteen ehdoksi muodostuneen sen, että työsuhde päättyy hänen täytettyään 60 vuotta.

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy on katsonut Aremon työsuhteen päättämisen tapahtuneen Aremon ja järjestön välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti. Kun Aremon työsuhteen ehdoksi on muodostunut työsuhteen päättyminen 60 vuoden iässä, on hänen työsuhteensa päättämisen katsottava perustuneen asianosaisten väliseen sopimukseen, eikä työsuhteen päättämiseen siten ole tullut soveltaa työehtosopimuksen 3 §:n irtisanomista koskevia määräyksiä eikä Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy siten ole rikkonut työehtosopimuksen 3 §:n 7 momentissa mainittuja irtisanomisen toimittamista koskevia määräyksiä. Aremolla ei näin olleen myöskään ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen työehtosopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta.

Kanteessa on katsottu Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn menetelleen vastoin työehtosopimuksen 3 §:n 9 momenttia ja Aremon työsuhteen ehdoksi muodostunutta käytäntöä työnantajan määrätessä yksipuolisesti Aremon aloittamaan tehtyjä ylityötunteja vastaavien aikakorvausten pitämisen 1.11.1991 alkaen. Järjestötoimihenkilöt JTH:n mukaan aikakorvausten ajankohdasta on aina joko sovittu erikseen Aremon tai työnantajan välillä tai Aremo on voinut pitää aikakorvaukset ilman työnantajan suostumusta.

Työehtosopimuksen 6 §:ssä, joka koskee säännöllisen vuorokautisen tai viikottaisen työajan ylittämistä ja korvaamista, on sovittu siitä, että työehtosopimuksessa ensisijaisesti rahassa maksettavaksi määrätyt korvaukset voidaan vaihtaa esimiehen kanssa sovittaessa vastaavaan vapaa-aikaan muuna työaikana.

Aremo on kertonut, että aikakorvausten pitämisessä on hänen osastollaan noudatettu käytäntöä, jonka mukaan vapaiden pitämiset on käsitelty osastokokouksissa. Aremon mukaan vapaiden pitäminen ylitöiden korvauksena ei ole ollut toimihenkilön aivan yksipuolisesti päätettävissä oleva asia. Vaikka aikakorvausten pitäminen on noudatetun käytännön mukaan tapahtunut siten, että aikakorvausten pitämisen ajankohdasta on työnantajan ja toimihenkilön välillä vallinnut yksimielisyys, ei työnantajan huomioon ottaen sen, että kysymys on ollut työsuhteen päättymistilanteesta, voida katsoa menetelleen työehtosopimuksen 3 §:n 9 momentin vastaisesti määrätessään Aremon aikakorvausten pitämisen alkamisajankohdasta.

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn liittohallitus on edellä mainitulla 8.1.1992 tekemällään päätöksellä päättänyt maksaa Aremolle liittohallituksen päätöksen ja työehtosopimuksen 9 §:n mukaisen eläkkeen 1.2.1992 alkaen, josta lukien Aremolla on ollut oikeus saada eläkettä. Näyttämättä siten on jäänyt, että Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy olisi Aremon eläkkeen maksamisen yhteydessä menetellyt vastoin työehtosopimusta.

Kanteessa on vaadittu edelleen Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn velvoittamista suorittamaan Aremolle odotusajan palkkaa kuudelta päivältä. Kun kysymyksessä oleva vaatimus ei perustu työehtosopimuksen määräyksiin, vaan työsopimuslain säännöksiin, ei vaatimuksen tutkiminen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Kun Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy ei ole Aremon työsuhteen päättämisen yhteydessä menetellyt vastoin työehtosopimuksen määräyksiä, ei myöskään TVK:n Järjestötyönantajat r.y:n voida katsoa laiminlyöneen asiassa työehtosopimuslain 8 §:ään perustuvaa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin jättää odotusajan palkkaa koskevan vaatimuksen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla tutkimatta.

Työtuomioistuin vahvistaa, että työehtosopimuksen 9 §:ssä ei ole sovittu siitä, että toimihenkilön työsuhde aina päättyisi hänen saavutettuaan työehtosopimuksen kyseisessä kohdassa mainitun 60 vuoden iän.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun laatuun katsoen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.