Labour court allows union members' severance pay claim against employer for breach of collective agreement.

Luottamusmiessopimuksen määräystä tuli soveltaa myös arvioitaessa työosaston luottamusmiehen taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvan lomautuksen edellytyksiä, vaikka määräys sanamuotonsa mukaan koski vain sanotuista syistä tapahtuvaa irtisanomista.

Työnantajan oli maksettava saamatta jäänyt lomautusajan palkka määräyksen vastaisesti lomautetuille luottamusmiehille.

Työnantaja ei ollut rikkonut työehtosopimusta tieten eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Puutyöväen liitto r.y. Vastaajat Puusepänteollisuuden Liitto r.y. Martela Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 3.4.1990 allekirjoitetussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset STK, SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Luottamusmiessopimus (15.1.1990)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

Työsuhdeturva

Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Asia oli ollut esillä erimielisyysneuvotteluissa paikallistasolla 17.5.1991 ja 29.8.1991 sekä liittotasolla 2.9.1991.

Luottamusmiessopimuksen ja työsopimuslain mukainen pääluottamusmiehen ja työosaston luottamusmiehen työsuhdeturva oli parempi kuin muiden työntekijöiden työsuhdeturva. Erityisen työsuhdeturvan tarkoituksena oli parantaa luottamusmiesten edellytyksiä hoitaa luottamusmiestehtäviä työpaikalla. Työosaston luottamusmiehen erityisen työsuhdeturvan osalta oli todettava luottamusmiessopimuksessa viitattavan työsopimuslakiin. Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan luottamusmies voidaan irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan. Laissa säädetty luottamusmiehen erityinen työsuhdeturva kattoi sekä irtisanomis- että lomautustilanteet. Lakia oli näin tulkittu vakiintuneesti. Puutyöväen liitto on viitannut esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisuun 1984 II 12.

Luottamusmiessopimuksen määräys perustui työsopimuslain selkeään säännökseen, joka oli ollut voimassa vuodesta 1971 alkaen ja jonka soveltamisesta oli olemassa myös oikeuskäytäntöä. Martela Oy oli omin päinsä tulkinnut sopimusta ja lakia väärin. Yhtiö ei ollut edes väittänyt ottaneensa yhteyttä työnantajaliittoon ja toimineensa asiassa työnantajaliitosta saamansa tulkintaohjeen mukaisesti, mikä sekään yksin ei riittäisi poistamaan työnantajan vastuuta. Tämän vuoksi Martela Oy oli rikkonut tietensä tai sen olisi ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä.

Saatuaan tiedon Martela Oy:n sopimuksen vastaisesta menettelystä Puusepänteollisuuden Liitto ei ollut ryhtynyt mihinkään toimiin valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi. Työnantajaliiton liittoneuvotteluissa ottama kanta saattoi perustua Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n yksipuolisesti luottamusmiessopimuksen solmimisen jälkeen ottamaan virheelliseen tulkintaan sopimusmääräyksen sisällöstä. Sopimusmääräystä luottamusmiehen erityisestä työsuhdeturvasta oli kuitenkin pidettävä niin selkeänä, ettei Puusepänteollisuuden Liitto voinut valvontavastuustaan vapautuakseen vedota STK:n jälkikäteen ottamaan perusteettomaan tulkintaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Martela Oy oli menetellyt luottamusmiessopimuksen 5 ja 12 §:ien vastaisesti lomauttaessaan osaston luottamusmiehet. Lisäksi Puutyöväen liitto on vaatinut Martela Oy:n velvoittamista maksamaan sopimuksen vastaisen lomautuksen ajalta palkkaa Alpo Jumppaselle 3 456,18 markkaa, Markku Laukkaselle 3 972,70 markkaa, Pertti Parkkoselle 3 749,09 markkaa ja Simo Parkkoselle 3 751 markkaa, kaikki summat 16 prosentin korkoineen laskettuna siitä lukien, jolloin palkat olisi normaalisti maksettu. Edelleen Puutyöväen liitto on vaatinut Martela Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Puusepänteollisuuden Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Martela Oy ovat lausuneet, että kanteessa esitetyt tapahtumatiedot pitivät pääosin sinänsä paikkansa.

Sanamuodon mukaisesti pääluottamusmiehen suoja oli käsittänyt sekä kollektiiviperusteisen lomauttamisen että irtisanomisen. Sen sijaan osaston luottamusmies sai vastaavassa tilanteessa suojaa vain irtisanomisen kysymyksessä ollessa. Näin ollen osaston luottamusmies oli lomautuksen tapahtuessa tuotannollisella ja taloudellisella perusteella samassa asemassa kuin muutkin työntekijät. Riidanalaisessa sopimustekstissä samoin kuin työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa mainittiin pelkästään termi irtisanominen ilman että lomautuksesta mainittaisiin mitään. Neuvotteluissa ei käsitelty 53 §:n 2 momentin mahdollista ulottumista lomautustilanteisiin saatikka tuomioistuinkäytäntöä tältä osin. Näin ollen sopimustekstiin otetulla kyseisellä lakiviittauksella oli katsottava tarkoitetun sanamuodon mukaista sisältöä.

Luottamusmiessopimuksen 12 §:n 2 momentti ei ollut esillä luottamusmiehen työsuhdeturvasta neuvoteltaessa. Se ei liittynyt esillä olevaan tulkintaerimielisyyteen muutoinkaan.

Esillä olevat työehtosopimusmääräykset olivat olleet voimassa juttua vireille pantaessa puolitoista vuotta. Martela Oy ei ollut ensimmäinen yritys, jossa luottamusmiehet oli lomautussuojan osalta rinnastettu muihin työntekijöihin. Itse asiassa näin toteutettuja lomautuksia oli ollut varsin runsaasti eri teollisuuden toimialoilla. Tämän tosiasian oli täytynyt olla kantajan ja SAK:n tiedossa jo pitkään.

Martela Oy ei ollut rikkonut tietensä työehtosopimusta. Yhtiö oli sitä paitsi noudattanut työnantajaliitosta saamiaan ohjeita. Puusepänteollisuuden Liitto ei ollut rikkonut valvontavelvollisuuttaan, koska sen antamat ohjeet olivat vastanneet työehtosopimuksen oikeata sisältöä ja koska se oli tunnollisesti noudattanut STK:lta saamiaan tulkintaohjeita.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puusepänteollisuuden Liitto ja Martela Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

PUUTYÖVÄEN LIITON VASTASELITYS

Puutyöväen liitto on lausunut, että vanha sopimusmääräys luottamusmiessopimuksessa oli kattanut sekä irtisanomisettä lomautustilanteet. Luottamusmiessopimuksen uudistamisen tavoitteena oli ollut muun muassa sopimusmääräysten selkiyttäminen. Kantajan mielestä sopimusmääräyksen kolmannen virkkeen kielellinen ilmaisu ei antanut mahdollisuutta vastaajien esittämälle tulkinnalle. Määräyksessä järjestettiin osaston luottamusmiehen työsuhdeturva selkeästi työsopimuslain mukaiseksi viittaamalla työsopimuslain 53 §:n 2 momenttiin. Sopimustekstissä käytettiin samaa käsitettä irtisanominen kuin lain säännöksessä. Lain säännöksen vakiintunut tulkinta oli ollut, että säännös kattoi sekä irtisanomis- että lomautustilanteet.

Puutyöväen liitto on työsopimuslain 53 §:n 2 momentin soveltumiskäytännöstä viitannut vielä seuraaviin tuomioistuinratkaisuihin: Korkein oikeus 8.6.1982 R 79/1046 N:o 2284, Helsingin hovioikeus 5.10.1977 V 1976/687 N:o 362, Helsingin hovioikeus 2.3.1982 N:o 713 ja Turun hovioikeus 6.7.1979 V 8 Pir 1.

Puutyöväen liitto on kiistänyt, että työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännös ei suojaisi luottamusmiestä silloin, kun lomautusperusteena on ollut työn tilapäinen vähentyminen. Työsopimuslain 30 §:n säännöksen muutoksella ei hallituksen esityksen mukaan ollut tarkoitettu muuttaa vallinnutta oikeustilaa vaan selkiyttää sitä. Puutyöväen liitto on viitannut asiaa käsitelleeseen oikeuskirjallisuuteen.

Puutyöväen liiton mukaan kannetta tuki myös se työehtosopimuksen tulkintasääntö, että oli otettava huomioon myös ennen riidanalaisen sopimusmääräyksen voimaantuloa sopijaosapuolten välisillä aloilla vallinnut tilanne. Asianosaisliitot samoin kuin luottamusmiessopimuksen neuvotteluosapuolet olivat olleet yhtä mieltä siitä, että vuoden 1969 luottamusmiessopimus suojasi työosaston luottamusmiestä myös kaikissa lomautustilanteissa. Lomautussuoja oli kattanut sekä tilapäisen että toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen. Puutyöväen liitto on viitannut työtuomioistuimen oikeuskäytäntöön mainiten tuomion n:o 45/1986.

Keskusjärjestöosapuolet olivat työehtosopimusneuvotteluissa olleet yhtä mieltä siitä, että luottamusmiehen lomautussuoja oli säilytettävä vanhan luottamusmiessopimuksen ja työsopimuslain mukaisella tasolla. Tarkoituksena oli ollut vain selkiyttää vanhaa sopimusmääräystä.

Neuvottelujen alkutilanne työosaston luottamusmiehen turvaa koskevan määräyksen osalta kävi selville muun muassa 28.11.1989 päivätystä STK:ssa laaditusta muistiosta "Luottamusmiessopimus - auki olevat asiat". Siihen oli merkitty, että SAK tavoitteli määräystä, jonka mukaan pääluottamusmiehen ja työosaston luottamusmiehen työsuhdeturva olisi kaikilta osin identtinen kattaen irtisanomiset ja lomautukset. STK:n tavoitteena oli "voimassa olevan oikeustilan kirjaaminen", mikä tarkoitti työosaston luottamusmiehen lomautussuojan säilyttämistä ennallaan sellaisena kuin se oli vuoden 1969 luottamusmiessopimuksen ja työsopimuslain mukaan.

Huomioon otettavan näkökohdan riidanalaisen määräyksen tulkinnassa sisälsi STK:n ehdotus uuden sopimusmääräyksen sisällöksi, joka pohjautui vanhaan sopimukseen ja joka sisälsi myös työosaston luottamusmiehen lomautussuojan. Sopijapuolten käsiteltävänä oli 28.11.1989 ollut STK:n samana päivänä päivätty luonnos työsuhdeturvaa koskevasta määräyksestä. Tuossa vaiheessa oli STK:n taholta riidanalaisen sopimuskohdan pohjatekstinä ollut vanhan sopimuksen sisältöinen määräys. Liitteeseen sopimusneuvottelujen yhteydessä tehdyt merkinnät osoittivat, että neuvottelutapaamisessa osapuolet olivat keskustelleet työosaston luottamusmiehen suojan osalta "mikäli mahdollista" sanojen poistamisesta. Tällöin oli ollut tarkoituksena poistaa tekijät, jotka heikensivät sopimuskohdan oikeudellista sitovuutta.

Vielä samana päivänä oli neuvotteluissa ollut esillä STK:n taholta laadittu tekstiluonnos, joka kuului: "Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Työosaston luottamusmieheen on osaston puitteissa sovellettava samoja sääntöjä".

Sopijapuolten välillä oli tämän jälkeen keskusteltu poikkeamismahdollisuudesta "yhteisesti todeten" sekä työosaston luottamusmiehen osalta käsitteistä "samat säännöt" ja "osaston puitteissa". Keskustelussa oli puolin ja toisin tullut selvästi esille tavoite sanoa selkeästi ulos mitä määräyksellä tarkoitettiin. STK:n taholta oli esitetty, että työosaston luottamusmiehen työsuhdeturvan silloisen sopimuksen mukaisen asiallisen sisällön ja vähimmäistason muodosti 53 §:n 2 momentin säännös. SAK:n neuvottelija oli yhtynyt näkemykseen sikäli, että taso oli vähintään työsopimuslain mukainen taso.

Tämän jälkeen STK:n taholta oli esitetty samana päivänä 28.11.1989 kaksi vaihtoehtoa osaston luottamusmiestä koskevan määräyksen sisällöksi. Ensimmäinen vaihtoehto kuului: "Työosaston luottamusmiehen työsopimus voidaan irtisanoa vain, jos niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, antaa siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan." Toinen vaihtoehto kuului: "Työosaston luottamusmiestä ei saa irtisanoa taloudellisista tai tuotannollisista syistä vastoin työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännöksiä." Vaihtoehdoista keskusteltaessa osapuolet olivat pohtineet lähinnä määräyksen kirjoittamistapaa. Missään vaiheessa ei ollut ollut puhetta siitä, että määräys ei enää koskisi lomautusta tai että uudella tekstillä olisi tarkoitettu muuttaa aiempaa oikeustilaa työosaston luottamusmiehen lomautussuojan osalta.

Sitä, että työsopimuslain 53 §:n 2 momentin luottamusmiehen erityinen työsuhdeturva ulottui sekä irtisanomisiin että kaikkiin lomautustilanteisiin, oli pidetty kantajan käsityksen mukaan neuvotteluissa täysin selvänä asiana. Ilmeisesti tämän vuoksi neuvotteluissa oli valittu tekstivaihtoehdoiksi viittaus työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännökseen tarkistamatta erikseen, oliko käytetyllä viittauksella jotakin merkitystä työsuhdeturvan soveltamisalan kannalta.

STK:n neuvottelijoiden taholta oli kirjoitettu vielä samana päivänä 28.11.1991 uusi tekstiluonnos, joka työosaston luottamusmiehen osalta vastasi uudessa sopimuksessa olevaa määräystä. Neuvotteluja oli tuossa vaiheessa käyty vain STK:ssa, mistä syystä myös neuvottelujen kuluessa valmistetut tekstit oli laadittu STK:ssa. Ne olivat joko STK:esityksiä tai yhteisesti todettujen keskustelujen tuloksia.

Vastineessa oli esitetty, että 29.11.1989 kello 10.30 SAK:n neuvottelijat olivat antaneet laatimansa tekstin STK:n neuvottelijoille. SAK:n neuvottelijoiden tuolloin jättämä teksti oli kuitenkin keskittynyt jo muihin kysymyksiin kuin työosaston luottamusmiehen irtisanomis- ja lomautussuojaan. Tekstillä ei enää ollut mitään tekemistä kanteessa käsiteltävän kysymyksen kannalta.

Työnantajatahon tulkinta johtaisi lisäksi tilanteeseen, että työosaston irtisanomiserimielisyydet kollektiivitilanteissa käsiteltäisiin työtuomioistuimessa, lomautusta koskevat erimielisyydet sen sijaan alioikeuksissa. Työnantajaliitolla ei olisi myöskään valvontavelvollisuutta osaston luottamusmiesten lomautustilanteissa vaan vain irtisanomistilanteissa. Tällainen tilanne olisi kantajaliiton mielestä nurinkurinen.

Vastineessa oli myönnetty, että kanteen tapahtumatiedot pitivät pääosin paikkansa. Osastojen luottamusmiehet oli lomautettu, vaikka kysymyksessä olevien osastojen toimintaa ei ollut kokonaan keskeytetty. Tämän vuoksi Martela Oy oli velvollinen maksamaan luottamusmiehille lomautusajan palkan.

Martela Oy ei ollut edes pyrkinyt selvittämään työosaston luottamusmiesten lomautussuojan sisältöä ennen lomautustoimia.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA MARTELA OY:N VASTASELITYS

Vastaajat ovat lausuneet, että kantajalla oli jutussa todistustaakka, koska se esitti riidanalaiselle tekstille vahvistettavaksi sisältöä, joka ei käynyt sen sanamuodosta ilmi. Oli pidettävä mielessä, etteivät sopijaosapuolet olleet laatimassa tekstejä toisilleen tai edes liitoille. Tekstit oli laadittu sovellettaviksi yrityksissä, jolloin niitä ensisijaisesti joutuivat soveltamaan käytännön tuotantoelämässä työskentelevät. Kun tämän oli täytynyt olla keskusliittojen neuvottelijoiden tarkoituksena, oli tulkinnassa lähdettävä liikkeelle tekstin sanamuodon mukaisesta sisällöstä. Tähän mennessä kyseistä tekstiä oli yleensä sovellettu sanamuodon mukaisesti.

Edellä kuvattu neuvottelujen kulku osoitti, että SAK oli tietoisesti luopunut luottamusmiehen lomautussuojasta. Kysymys on työehtosopimusneuvotteluille tyypillisestä ilmiöstä eli siitä, että puolin ja toisin annetaan jossakin periksi, jotta jossakin muussa asiassa saavutettaisiin omat tavoitteet. Neuvotteluissa oli ollut esillä lukuisia tärkeitä teemoja, joiden sisällöstä oli käyty kauppaa.

Mitä työsopimuslain 53 §:n 2 momentin tulkintaan tuli, niin asiantuntijalausunnossaan oikeustieteen tohtori Martti Kairinen oli päätynyt seikkaperäisten perustelujen jälkeen siihen, että työsopimuslain 37 §:n tarkoittama luottamusmiesten erityinen irtisanomissuoja koski lomauttamisia, jotka tehtiin työsopimuslain 37 §:n tai 37 a §:n irtisanomisperusteisiin vetoamalla. Sen sijaan lomauttamisen perustuessa työsopimuslain 30 §:n toisen virkkeen tarkoittamaan seikastoon, ei kyseinen luottamusmiehen erityistä irtisanomissuojaa koskeva säännös soveltunut. Työsopimuslain 53 §:n 2 momentti ei antanut luottamusmiehelle kyseisessä tilanteessa mitään suojaa. Martela Oy:ssä oli ollut kysymys työsopimuslain 30 §:n toisen virkkeen perusteella tapahtuneesta lomauttamisesta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Martela Oy on irtisanomissuojasopimuksen edellyttämin tavoin tehnyt 10.5.1991 ennakkoilmoituksen koko henkilöstönsä lomauttamisesta taloudellisista ja tuotannollisista syistä yhteensä kymmeneksi työpäiväksi. Ennakkoilmoituksen mukaan lomautus astuisi voimaan kunkin henkilön esimiehensä kanssa suunnittelemana ajankohtana siten, että koko jakso on pidetty 30.9.1991. Martela Oy:n Kiteen kalustetehdas on lomauttanut kanteessa kerrotuin tavoin myös erikoistyöosaston, koneistusosaston, lähetysosaston ja tehdaspalveluosaston luottamusmiehet.

Puusepänteollisuudessa työehtosopimuksena sovellettavan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä solmitun luottamusmiessopimuksen 5 §:ssä määrätään luottamusmiehen työsuhdeturvasta. Pykälän ensimmäinen momentti koskee otsikointinsa mukaan taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita. Momentin kahdessa ensimmäisessä virkkeessä on sovittu pääluottamusmiehen irtisanomisen ja lomauttamisen edellytyksistä. Momentin viimeisessä virkkeessä määrätään, että työosaston luottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Kanteessa on kysymys siitä, onko Martela Oy menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti lomauttaessaan edellä tarkoitetut työosastojen luottamusmiehet, vaikka heidän työnsä ei ollut kokonaan loppunut, ja tällaisen menettelyn seuraamuksista. Puutyöväen liitto on lähtenyt siitä, että sanottu työosaston luottamusmiestä koskeva sopimuskohta määrää edellytykset sekä luottamusmiehen irtisanomiselle että luottamusmiehen lomauttamiselle. Puusepänteollisuuden Liitto taas on katsonut, että luottamusmiessopimuksessa ei ole määräyksiä työosaston luottamusmiehen lomauttamisesta ja että sanottu 5 §:n 1 momentin kolmas virke koskee vain luottamusmiehen irtisanomisen edellytyksiä.

Sovittaessa luottamusmiessopimuksen ottamisesta osaksi puusepänteollisuuden työehtosopimusta osallisliittojen välillä ei esitetyn selvityksen mukaan ole käyty neuvotteluja luottamusmiessopimuksen sisällöstä. Näin ollen riidanalaista määräystä tulkittaessa on tukeuduttava määräyksen sanamuodon lisäksi siihen selvitykseen, mitä asianosaisten tarkoituksesta on keskusjärjestöjen välisistä neuvotteluista työtuomioistuimelle esitetty.

Näyttämättä on jäänyt, että riidanalaisen sopimusmääräyksen soveltamisesta olisi muodostunut asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen soveltamispiirissä kummankaan osapuolen kantaa tukevaa vakiintunutta käytäntöä.

Sopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen mukaan ovat neuvotteluosapuolet olleet yksimielisiä siitä, että luottamusmiehen työsuhdeturvan asiallinen sisältö määräytyy työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan. Työehtosopimusmääräykselle on pyritty hakemaan kirjoitustapaa, joka aiempaa täsmällisemmin vastaisi tätä tarkoitusta. Ensimmäisen kerran myöhemmin omaksuttu viittaustekniikka on noussut esille keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa työnantajan esityksestä 28.11.1990 kello 22.50 ja työnantajapuoli on vielä samana iltana klo 23.45 antanut työntekijäpuolelle kaksi vaihtoehtoista kirjoitustapaa sisältäneen ehdotuksen. Toinen vaihtoehto on ollut työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukainen sisältämättä viittausta kysymyksessä olevaan lainkohtaan. Toisen vaihtoehdon mukaan "Työosaston luottamusmiestä ei saa irtisanoa taloudellisesta tai tuotannollisesta syystä vastoin 53 §:n 2 momentin säännöksiä".

SAK:n seuraavana päivänä tekemässä vastaesityksessä luottamusmiehen kollektiivinen ja yksilöllinen irtisanomissuoja on kirjoitettu eri momentteihin. Kollektiivisen työsuhdeturvan osalta määräys on työsopimuslain 53 §:n 2 momenttia vastaava, mihin lainkohtaan määräyksessä on myös viitattu. SAK:n esitys on tullut tältä osin sellaisenaan hyväksytyksi sopimukseen.

Sopimusneuvotteluista esitetty selvitys osoittaa, että edellä mainittuun lakiviittaukseen ei ole päädytty yksinomaan toisen neuvotteluosapuolen esityksestä, vaan valittu kirjoitustapa on muotoutunut keskinäisten neuvottelujen tuloksena. Näin ollen sopimusmääräyksen sisällöllistä epäselvyyttä erityisesti siihen sisältyvän lakiviittauksen osalta ei työtuomioistuimen mielestä voida tulkita yksinomaan toisen, esityksen tehneen tai tekstin laatineen sopimusosapuolen vahingoksi.

Tulkittavaa vuoden 1990 luottamusmiessopimusta edeltäneessä keskusjärjestöjen välillä solmitussa luottamusmiessopimuksessa oli vastaavat määräykset pääluottamusmiehen irtisanomisesta taloudellisista ja tuotannollisista syistä kuin uudessa luottamusmiessopimuksessa. Lisäksi sopimuksessa määrättiin, että työosaston luottamusmieheen oli osaston puitteissa, mikäli mahdollista, sovellettava samoja sääntöjä.

Neuvotteluista esitetyn selvityksen mukaan SAK on aluksi tavoitellut saman työsuhdeturvan ulottamista työosastojen luottamusmiehiin, minkä piirissä pääluottamusmiehet olivat. Sittemmin SAK on pyrkinyt sisällöltään epämääräisen määräyksen selkiyttämiseen niin, että määräyksen aineellinen sisältö olisi luettavissa itse määräyksestä. Tavoitteena on myös ollut osaston luottamusmiehen aseman parantaminen koulutuksen ja uudelleen sijoittamisen suhteen.

STK on neuvotteluissa pyrkinyt määräyksen selkiyttämiseen. Neuvottelujen vaihetta koskevan 28.11.1989 päivätyn tilanneraportin mukaan STK:n tavoite on tuolloin ollut olemassaolevan oikeustilan kirjaaminen. Tämä raportti on annettu tiedoksi myös SAK:lle. STK:n neuvottelijoilla on kertomansa mukaan ollut se käsitys, että esitetty viittaustekniikka muuttaisi lomautustilanteen osalta aiempaa oikeustilannetta, ja tähän neuvottelujen loppuvaiheessa myös pyrkineensä. Tämä tavoite ei kuitenkaan ole ollut neuvotteluissa esillä kuten ei myöskään se, että työnantajapuolen neuvottelijoiden edellä tarkoitettu 28.11.1990 tekemä neuvotteluesitys, jossa ensimmäisen kerran neuvotteluprosessin aikana puhutaan ainoastaan työosaston luottamusmiehen irtisanomisesta, olisi johtanut hyväksyttynä muutokseen tässä suhteessa. Tuossa neuvotteluvaiheessa ei liioin ole ollut kysymys tilanteesta, jossa tämän asian sopimisen vastikkeena olisi ollut jostain muusta tietystä asiasta sopiminen.

Työsopimuslain kysymyksessä olevan säännöksen sisällöstä ei neuvotteluissa ole käyty laajempaa keskustelua. Näin ollen ei osapuolten kesken ole keskusteltu myöskään siitä, olisivatko lomautustilanteet erilaisessa asemassa lomautusperusteesta riippuen. Toisaalta ei myöskään ole tullut esille, että työsopimuslain 53 §:n 2 momentin kattamat tilanteet joiltakin osin jäisivät sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Luottamusmiessopimus on aikaisemmin määrännyt selvästi toisaalta pääluottamusmiehen ja toisaalta työosaston luottamusmiehen irtisanomisesta ja lomauttamisesta. Sopimusneuvotteluista esitetyn asiakirjaselvityksen mukaan kaikkiin luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskeviin, ennen 28.11.1990 kello 22.50 tehtyihin neuvotteluesityksiin niiden tekijästä riippumatta on sisältynyt määräyksiä luottamusmiehen asemasta lomautustilanteessa. Neuvotteluosapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että luottamusmiehen työsuhdeturvan asiallinen sisältö määräytyy työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti. Tämän entistä täsmällisemmin ilmaistakseen neuvottelijat ovat edellä todetulla tavalla päätyneet sopimukseksi sittemmin tulleeseen kirjoitusasuun. Kummankaan osapuolen taholta ei ole tuotu esiin, että omaksuttu kirjoitustapa muuttaisi lomautustilanteissa aiemmin vallinnutta oikeustilaa.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että luottamusmiessopimuksen 5 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen määräystä tulee soveltaa myöskin arvioitaessa työosaston luottamusmiehen taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvan lomautuksen edellytyksiä. Kun Martela Oy on lomauttanut Jumppasen, Laukkasen, Pertti Parkkosen ja Simo Parkkosen ovat työt heidän kunkin työosastolla jatkuneet. Näin ollen ei heidän lomauttamiselleen luottamusmiessopimuksen 5 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen määräys huomioon ottaen ole ollut edellytyksiä. Martela Oy:n on maksettava mainituille työntekijöilleen saamatta jäänyt palkka lomautusajalta. Vaatimus on määrän osalta myönnetty oikeaksi.

Luottamusmiessopimuksen määräyksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi ei Martela Oy:n ole katsottava rikkoneen luottamusmiessopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä Puusepänteollisuuden Liiton laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että lomauttaessaan Alpo Jumppasen, Markku Laukkasen, Pertti Parkkosen ja Simo Parkkosen on Martela Oy:n Kiteen kalustetehdas menetellyt luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti.

Martela Oy velvoitetaan suorittamaan lomautuksen ajalta Alpo Jumppaselle 3 456 markkaa 18 penniä, Markku Laukkaselle 3 972 markkaa 70 penniä, Pertti Parkkoselle 3 749 markkaa 09 penniä ja Simo Parkkoselle 3 751 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 25.10.1991 lukien.

Esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Jutun näin päättyessä sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Nouro, Korpela ja Kolula jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Nouro, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Esitetyn selvityksen mukaan ovat luottamusmiessopimuksesta käydyt neuvottelut edenneet kirjallisia tekstejä vaihtamalla eikä neuvottelijoiden asiantuntemuksen vuoksi yksityiskohtaisia keskusteluja esitysten sisällöstä juuri ole käyty.

STK:n neuvottelijoilla on ollut täysi syy otaksua, että SAK:n neuvottelijat ovat tietoisesti jättäneet lomautustilanteet pois esityksestään, koska uusi sopimusmääräys kiistatta merkitsi aikaisempaan verrattuna selvää työosaston luottamusmiehen aseman parantumista työsopimuksen irtisanomistilanteissa ja lomauttamisilla on silloin vallinneessa taloudellisessa tilanteessa ollut oleellisesti vähäisempi merkitys kuin nykyisin.

Yleisenä tulkintaperiaatteena on työtuomioistuimessa vakiintuneesti ollut, että jos työehtosopimusmääräyksen sisällöstä syntyy erimielisyyttä ja siitä esitetään ristiriitaista näyttöä, on sopimusmääräystä tulkittava sanamuodon mukaisesti. Sopimustekstin laatineen osapuolen on myös katsottu olevan vastuussa sen sisällöstä.

Luottamusmiessopimuksen 5 § on sanamuodoltaan yksiselitteinen ja selvä. Työtuomioistuimen ratkaisulla ei voida lisätä keskusliittojen väliseen sopimukseen lomauttamista koskevaa normia, joka sieltä puuttuu.

Sanotuilla perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen.

Jutun laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.