Labor court rules that collective agreement overtime pay must be separate from base wage to ensure clarity.

Metalliteollisuudessa noudatettavan työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan mukaisena menettelynä ei voitu pitää työajan lyhentämisestä maksettavan korvauksen sisällyttämistä tuntipalkkaan siten, ettei tästä ollut suoraan todettavissa, mikä oli työntekijän aikapalkka ja mikä työajan lyhentämisestä maksettava korvaus.

Kuultava Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Metalli, Kone ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liiton välillä 15.2.1990 allekirjoitetun metalliteollisuuden työehtosopimuksen liitteenä olevassa päivä ja kaksivuorotyön työajan lyhentämistä koskevassa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

Työajan lyhennyksestä aiheutuva ansion vähentyminen korvataan siten, että työntekijä ansaitsee jokaiselta tämän sopimuksen tarkoittamassa työaikamuodossa työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta pennimääräisen lisän, joka on vuoden 1988 aikana 3,6 %, vuoden 1989 aikana 4,7 % ja vuoden 1990 aikana 5,8 % työntekijän vuosineljänneksittäin määräytyvästä keskituntiansiosta.

Lisä maksetaan myös työnantajan korvattavalta matkustamis- ja koulutusajalta säännöllisen työajan osalta ja siltä ajalta, jolta työnantaja maksaa sairausajan palkkaa tai työehtosopimuksen mukaisesti sairausajan palkkaa lapsen sairauden vuoksi sekä siltä säännöllisen työajan osalta, joka luottamusmieheltä tai työsuojeluvaltuutetulta kuluu heidän toimiessaan työnantajan kanssa sovituissa tehtävissä.

Lisää ei oteta huomioon laskettaessa työehtosopimuksen 11 §:n 2 momentin mukaista keskituntiansiota.

Ansaittujen lisien maksamisajankohdasta sovitaan paikallisesti, joko niin, että lisät maksetaan sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin maksetaan palkka siltä palkanmaksukaudelta, johon vapaa sisältyy tai vuosineljänneksittäin. Ellei kummastakaan edellä mainitusta maksutavasta sovita, maksetaan lisät palkanmaksukausittain.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metallimies Eero Antero Vähä-Ettala on Piikkiön kihlakunnanoikeudessa Ekun Tuote Ky:tä ja liikkeenharjoittaja Esko Edvard Kuustosta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut Ekun Tuote Ky:n palveluksessa 18.4.1990 - 18.9.1991. Tuona aikana hän oli ansainnut palkkaa yhteensä 122 912 markkaa 45 penniä.

Siinä vaiheessa kun Vähä-Ettala oli mennyt kommandiittiyhtiön palvelukseen, hänen tuntipalkakseen oli sovittu 45 markkaa. Työnantaja oli alan yleissitovan työehtosopimuksen eli metalliteollisuuden työehtosopimuksen vastaisesti ilmoittanut, että palkka sisälsi työajan lyhennyskorvauksen. Työajan lyhennyskorvaus oli kuitenkin niin sanottu erillinen lisä, jota ei voitu sisällyttää peruspalkkaan. Työnantaja ei ollut myöhemminkään suorittanut työehtosopimuksen mukaista työajan lyhennyskorvausta, joka oli 5,8 prosenttia palkkasummasta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Vähä-Ettala on vaatinut Ekun Tuote Ky:n ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Kuustosen velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle metallialan työehtosopimuksen perusteella työajan lyhennyskorvausta 5,8 prosenttia 122 912 markasta 45 pennistä eli 7 128 markkaa 92 penniä 16 prosentin korkoineen 18.9.1991 lukien. Mikäli Vähä-Ettalan työsuhde päättyi ennen työsuhdesaatavien suoritusta ja kihlakunnanoikeuden päätöstä, ilmoitti Vähä-Ettala tulevansa vaatimaan myös odotusajan palkkaa kuudelta päivältä yhteensä 2 160 markkaa myöhemmin ilmoitettavine korkoineen. Vähä-Ettala on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Vähä-Ettala on sittemmin korjannut työajan lyhennyskorvausta koskevan vaatimuksen määräksi 6 500 markkaa korkoineen 31.12.1991 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Ekun Tuote Ky ja Kuustonen ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Ekun Tuote Ky oli perustettu vuonna 1979 ja sen pääasiallisena tuotteena olivat tv-telineet. Yrityksen palveluksessa oli neljä työntekijää. Yritys harjoitti metalliteollisuutta ja yrityksessä sovellettiin Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liiton solmimaa työehtosopimusta.

Metalliteollisuuden työehtosopimukseen osallisten välillä oli 7.1.1988 solmittu päivä- ja kaksivuorotyön työajan lyhentämistä koskeva sopimus, jolla työaikaa oli lyhennetty vuositasolla. Sopimuksen mukaan vuonna 1990 työaika oli keskimäärin 36,4 tuntia viikossa. Tämä merkitsi sitä, että työntekijöille annettiin vapaata 12,5 päivää vuodessa. Sopimuksen mukaan työajan lyhennyksestä aiheutunut ansion vähentyminen korvattiin siten, että työntekijä ansaitsi jokaiselta sopimuksen tarkoittamassa työaikamuodossa työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta pennimääräisen lisän, joka vuonna 1990 oli 5,8 prosenttia työntekijän vuosineljänneksittäin määräytyvästä keskituntiansiosta. Lisää ei otettu huomioon laskettaessa työehtosopimuksen mukaista keskituntiansiota.

Ekun Tuote Ky oli vuoden 1989 loppupuolella tehnyt kaikkien työntekijöidensä kanssa sopimuksen, jonka mukaan työehtosopimuksessa sovittu 5,8 prosentin suuruinen lisä sisällytettiin tuntipalkkaan ja kunkin työntekijän palkkaa nostettiin 6 prosentilla. Työntekijät olivat siten saaneet 0,2 prosentin ylikompensaation työajan lyhennyksestä.

Vähä-Ettala oli tullut Ekun Tuote Ky:n palvelukseen 18.4.1990. Hänen ja työnantajan välillä oli tehty suullinen työsopimus, jossa oli sovittu, että palkka sisälsi työajan lyhennyskorvauksen. Tämä sopimus oli vastannut työntekijöiden kanssa aikaisemmin tehtyä sopimusta. VähäEttalan palkaksi oli sovittu 45 markkaa tunnissa. VähäEttala ei työsuhteensa kestäessä ollut ilmoittanut, että työajan lyhennyskorvausta ei voitaisi sisällyttää tuntipalkkaan. Vähä-Ettala oli ollut lomautettuna 18.9.1991 alkaen toistaiseksi.

Työajan lyhennyssopimuksessa ei ollut määräystä, jonka mukaan työajan lyhennyskorvaus pitäisi eritellä omaksi eräkseen sitä maksettaessa. Työajan lyhennyssopimuksen mukaan lisä tuli suorittaa työntekijälle. Vähä-Ettalan kanssa tehty sopimus työajan lyhennyskorvauksen sisällyttämisestä tuntipalkkaan ei ollut työehtosopimuksen vastainen. Usein työajan lyhennyskorvaus eriteltiin palkkanauhassa sen vuoksi, että sitä maksettiin ainoastaan säännöllisen työajan tunneilta eikä sitä otettu huomioon laskettaessa työehtosopimuksen mukaista keskituntiansiota. Myöskään palkkatilastoissa työajan lyhennyskorvausta ei katsottu tehdyn työajan palkaksi. Työajan lyhennyskorvauksen erittely johtui siten tilastoteknisistä syistä. Vähä-Ettalalle oli maksettu työajan lyhennyskorvaus ja se oli sisältynyt tuntipalkkaan. Vähä-Ettalan tuntipalkka työstä oli ollut 45 markkaa vähennettynä 6 prosentin työajan lyhennyskorvauksella eli 2 markalla 70 pennillä. Ettalan tuntipalkka oli siten ollut 42 markkaa 30 penniä.

Vähä-Ettalan tuntipalkka oli korkeampi kuin kenenkään muun Ekun Tuote Ky:n palveluksessa olevan työntekijän. Myös muiden työntekijöiden kanssa oli tehty samansisältöinen sopimus työajan lyhennyskorvauksen sisällyttämisestä tuntipalkkaan. Vähä-Ettala ei ammattitaidoltaan eikä koulutukseltaan ollut muita työntekijöitä parempi, joten korkeamman palkan maksamista hänelle ei voitu perustella edes ammattitaitoseikoilla. Metalliteollisuuden työehtosopimuksen korkeimman työn vaativuusryhmän mukainen palkka on 1.10.1990 jälkeen ollut I paikkakuntakalleusluokassa 40,48 markkaa. Vähä-Ettala olisi kuulunut huomattavasti alempaan työnvaativuusryhmään, koska hänellä oli metallimiehen töistä saatua kokemusta ainoastaan työskentelystä Lastusen Konepaja Oy:ssä. Mainitun yhtiön palveluksessa Vähä-Ettala oli ollut vähän yli vuoden kokoonpanotöissä. Vähä-Ettala oli siten saanut ammattitaitoonsa ja kokemukseensa nähden huomattavasti työehtosopimuksen edellyttämää palkkaa korkeamman palkan.

Asiassa oli lisäksi otettava huomioon, että työnantaja sisällyttäessään perustuntipalkkaan mainitun 5,8 prosentin suuruisen työajan lyhennyskorvauksen maksoi työntekijälle enemmän palkkaa kuin työajan lyhentämissopimuksen mukaan olisi tarpeen, koska peruspalkkaan sisällytetty työajan lyhennyslisä nosti työtekijän keskituntiansiota, jota erillinen lisä ei tehnyt. Työehtosopimuksen mukaan keskituntiansiota käytettiin laskentaperusteena maksettaessa työntekijälle muun muassa ylityölisää, sunnuntaityölisää, viikkolepokorvausta, arkipyhäkorvausta, itsenäisyyspäivän palkkaa, lomapalkkaa ja sairausajan palkkaa. Vähä-Ettala oli näin saanut ylikompensaatiota esimerkiksi sairausajan palkassa ja ylityön palkassa.

Vähä-Ettala oli kanteessa ilmoittanut saaneensa työsuhteensa kestoaikana palkkaa 122 912 markkaa 45 penniä. Työehtosopimuksen mukaisesti työajan lyhennyskorvausta ei maksettu muilta kuin säännöllisen työajan tehdyiltä tunneilta, työnantajan korvattavalta matkustamis- ja koulutusajalta säännöllisen työajan osalta ja siltä ajalta, jolta työnantaja maksoi sairausajan palkkaa tai työehtosopimuksen mukaisesti sairausajan palkkaa lapsen sairauden vuoksi. Lisä laskettiin erikseen kunkin vuosineljänneksen keskituntiansiosta. Kanteessa alun perin esitetty kokonaispalkkasumma ei ollut se määrä, josta työehtosopimuksen mukainen työajan lyhennyskorvaus tuli maksaa, koska mainittu palkkasumma sisälsi muun muassa ylityöstä maksetun palkan, arkipyhäkorvaukset ja itsenäisyyspäivän palkan, joilta työajan lyhennyskorvausta ei maksettu. Vaatimuksen markkamääräksi vastaajat hyväksyivät kuitenkin esitetyn 6 500 markkaa ja koronlaskupäiväksi 31.12.1991, jolloin työajan lyhennyskorvaus olisi viimeistään pitänyt maksaa.

Koska Vähä-Ettalalla ei ollut oikeutta kanteessa vaadittuun työajan lyhennyskorvaukseen, ei hänellä ollut oikeutta myöskään odotusajan palkkaan, mikäli työsuhde päättyisi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Ekun Tuote Ky ja Esko Kuustonen ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja vastaajien velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

NÄYTTÖ

Työajan lyhennyskorvauksen laskeminen 3,6 prosentin mukaan oli johtunut siitä, että työpaikalla ei tuolloin ollut ollut tietoa työehtosopimuksen mukaisesta 5,8 prosentin suuruisesta lisästä. Työnantajan kanssa ei ollut erityisesti sovittu siitä, että korotus sisällytettäisiin normaalipalkkaan, vaan puhetta oli ollut vain korotuksen maksamisesta. Todistaja ei ollut Vähä-Ettalan puolesta sopinut työnantajan kanssa mitään, vaan Vähä-Ettala oli tehnyt työsopimuksensa työnantajan kanssa. Todistajalla ei ollut tietoa siitä, mitä tuossa yhteydessä oli asiasta sovittu. Vasta puoli vuotta sen jälkeen, kun todistaja oli tehnyt työnantajan kanssa sopimuksen työajan lyhennyskorvauksen maksamisesta, todistaja oli saanut tietää työajan lyhennyskorvauksen suuruuden olevan työehtosopimuksen mukaan 5,8 prosenttia.

Vähä-Ettala oli saanut omiin ammattitehtäviinsä enemmän koulutusta kuin kukaan muu työpaikalla, sillä hän oli käynyt erilaisia alan ammattikursseja. Vähä-Ettalan kertoman mukaan hänellä oli seitsemän vuoden kokemus alalta.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kihlakunnanoikeus on 17.3.1992 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausuntoa siitä, voidaanko kysymyksessä olevalla alalla voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan työajan lyhennyskorvaus sisällyttää työntekijän tuntipalkkaan siten kuin esillä olevassa tapauksessa on tehty.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:lle ja Metallityöväen Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Edellä mainitut liitot ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa todenneet seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 7. päivänä tammikuuta 1988 solmitun päivä- ja kaksivuorotyön työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen 5 §:n mukaan työntekijä ansaitsee jokaiselta tämän sopimuksen tarkoittamassa työaikamuodossa työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta pennimääräisen lisän, joka on vuoden 1988 aikana 3,6 %, vuoden 1989 aikana 4,7 % ja vuoden 1990 aikana 5,8 % työntekijän vuosineljänneksittäin määräytyvästä keskituntiansiosta.

Edellä mainitun määräyksen mukaan lisä maksetaan erillisenä lisänä eikä sitä tule sisällyttää aikapalkkaan siten, ettei voida joka hetki todeta, mikä on työntekijän aikapalkka ja mikä on työajan lyhentämissopimuksen tarkoittama lisä.

Liitot eivät ota kantaa siihen, onko Ekun Tuote Ky:ssä tehty sopimus työntekijälle edullisempi kuin työehtosopimus tai siihen, onko lisä tosiasiassa Ekun Tuote Ky:ssä tehdyn sopimuksen perusteella maksettu, vaan asia jää alioikeudessa näyttökysymyksenä ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Metalliteollisuuden työehtosopimukseen osalliset liitot ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa todenneet, että edellä tarkoitetun pöytäkirjan 5 §:n mukainen lisä maksetaan erillisenä lisänä. Liittojen mukaan lisää ei tule sisällyttää aikapalkkaan sillä tavoin, ettei voida joka hetki todeta, mikä on työntekijän aikapalkka ja mikä edellä tarkoitetun pöytäkirjan 5 §:ssä tarkoitettu lisä.

Vähä-Ettalan tuntipalkaksi on työsopimusta solmittaessa sovittu 45 markkaa. Työnantaja edustaja on ilmoittanut, että tämä sisältää myös työajan lyhennyksen johdosta maksettavan korvauksen. Näin sovitusta palkasta ei voida todeta, mikä on työntekijän aikapalkka ja mikä työajan lyhennyksen korvauksena maksettava lisä. Liittojen yhteiseen lausuntoon viitaten työtuomioistuin katsoo, että metalliteollisuudessa noudatettavan työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen mukaisena menettelynä ei voida pitää työajan lyhentämisestä maksettavan korvauksen sisällyttämistä työntekijän tuntipalkkaan siten kuin lausuntopyynnön tarkoittamassa tapauksessa on tehty.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Niskanen, Sulkunen ja Hölttä jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.