Union fined for strike targeting employer's dismissal rights after negotiations on new dismissals were initiated.

Kun linja-autonkuljettajien lakko oli toimeenpantu välittömästi sen jälkeen, kun työnantaja oli esittänyt yhteistoimintaneuvottelujen käymistä uusista irtisanomisista ja lomautuksista, työnantaja oli perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että lakon tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa luopumaan suunnitelluista toimenpiteistä. Lakko oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta sekä irtisanomista ja lomauttamista koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Kuultava Lahden autoalan työntekijät r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 10.5.1990 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Yleissopimus 15.5.1946

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 ja 16.1.1989 tehtyine muutoksineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa keskusjärjestöjen välillä 15.5.1946 tehdyssä yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa keskusjärjestöjen välillä tehdyssä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.= = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Koiviston Auto Oy:n palveluksessa olevat autonkuljettajat olivat ryhtyneet lakkoon 7.2.1992 kello 4. Lakko oli päättynyt 8.2.1992 kello 4. Lakkoon oli osallistunut 36 kuljettajaa yhtiön 60 työvuorossa olleesta kuljettajasta.

Koiviston Auto Oy:ssä oli 18.12. ja 30.12.1991 käyty yhteistoimintalain tarkoittamat neuvottelut kymmenen linjaautonkuljettajan lomautuksesta taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Neuvotteluissa ei ollut päästy yhteisymmärrykseen lomautuksista. Lomautuksista osa oli toteutunut 20.1.1992 alkaen ja osa maaliskuun 1992 alusta lukien.

Yhtiössä oli 5.2.1992 aloitettu uudet yhteistoimintaneuvottelut linja-autonkuljettajien irtisanomisista ja lomautuksista taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla 1.6.1992 alkaen. Pääluottamusmies oli saanut neuvottelukutsun tiedokseen 3.2.1992. Hän oli heti tämän jälkeen kutsunut yhtiön työhuonekunnan kokouksen koolle 4.2.1992. Kokouskutsun mukaan kokouksessa oli tarkoitus käsitellä lomautuksiin ja yhteistoimintalain tulkintaan liittyviä asioita sekä päättää tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Kokouksessa oli tehty päätös lakon aloittamisesta 7.2.1992. Tässä kokouksessa olivat olleet mukana pääluottamusmies, työsuojeluvaltuutettu ja työpaikkatoimikunnan puheenjohtaja.

Työnantaja oli saanut tiedon suunnitellusta lakosta illalla 6.2.1992. Autoliikenteen Työnantajaliiton toimitusjohtaja oli lakon uhasta tiedon saatuaan ollut useita kertoja puhelimitse yhteydessä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n sopimussihteeriin ja kehottanut työntekijäliittoa ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin lakon estämiseksi. Näiden yhteydenottojen aikana oli käynyt ilmi, että lakon syynä olivat yhtiössä vireillä olevat lomautukset ja että lakko olisi vältettävissä sillä, että yhtiön aluejohtaja sopisi pääluottamusmiehen kanssa neuvottelujen käymisestä. Koska pääluottamusmies oli suhtautunut asiaan välinpitämättömästi, ei aluejohtajan yhteydenotto ollut johtanut tuloksiin. Aamulla 7.2.1992 Autoliikenteen Työnantajaliitto oli lähettänyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle telefax-sanoman, jossa työntekijäliittoa oli kehotettu ryhtymään välittömiin ja riittävän voimakkaisiin toimenpiteisiin laittoman lakon lopettamiseksi.

Työpaikalla käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa työntekijät olivat vastustaneet yhtiön suunnittelemia linjaautonkuljettajien lomautuksia. Lisäksi työntekijät olivat vaatineet yhteistoimintaneuvottelujen käymistä siten, että työntekijäpuolen vaatimuksiin suostuttaisiin. Työntekijät olivat lakolla pyrkineet painostamaan työnantajaa peruuttamaan jo aloitetut lomautukset sekä luopumaan toteuttaviksi suunnitelluista lomautuksista. Lakoilla oli myös pyritty painostamaan työnantajaa käymään yhteistoimintaneuvotteluja tulevaisuudessa työntekijäpuolta tyydyttävällä tavalla. Lakko oli siten kohdistunut työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen määräyksiin sekä työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut Lahden autoalan työntekijät r.y:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Koiviston Auto Oy:n linja-autonkuljettajat olivat toimeenpanneet lakon kanteessa tarkoitettuna aikana. Lakkoon oli osallistunut 35 yhtiön 58 linja-autonkuljettajasta. Tällä mielenosoitusluonteisella lakolla työntekijät olivat halunneet ilmaista vastalauseensa sen johdosta, että työnantaja oli menetellyt piittaamattomasti niissä neuvotteluissa, joita aikaisemmin oli käyty toteutettujen lomautuksien osalta. Näissä neuvotteluissa työnantaja ei ollut antanut työntekijäpuolen edustajalle sellaisia selvityksiä, joiden perusteella työntekijät olisivat voineet arvioida, oliko suunnitelluille lomautuksille perusteita.

Lakolla ei ollut pyritty painostamaan työnantajaa peruuttamaan lomautuksia, koska lomautusperusteiden oikeellisuus ei ollut ollut edes selvillä työnantajan välinpitämättömän ja yhteistoimintalain säännöksistä piittaamattoman menettelyn vuoksi. Lakko ei siten ollut kohdistunut työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomista ja lomautusta koskevan yleissopimuksen määräyksiin vaan lähinnä yhteistoimintalain neuvottelumenettelyä koskeviin säännöksiin. Lakko ei myöskään ollut kohdistunut työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen työnjohtooikeutta koskevaan määräykseen, koska lakolla ei ollut ollut kiellettyä painostustarkoitusta.

Mielenosoitusluonteisesta lakosta oli päätetty 6.2.1992 pidetyssä työpaikkatoimikunnan kokouksessa. Lakosta päätettäessä pääluottamusmies ei ollut ollut paikalla. Toimeenpannun mielenosoituksen syynä olleista seikoista oli kuitenkin keskusteltu myös pääluottamusmiehen koolle kutsumassa työhuonekunnan kokouksessa 4.2.1992. Tässä kokouksessa ei kuitenkaan ollut tehty päätöstä mielenosoituksen järjestämisestä. Kokouksessa pääluottamusmies oli vain selvittänyt työnantajapuolen kanssa käymiään keskusteluja ja kertonut työtovereilleen, että työnantaja ei ollut antanut sellaisia tietoja, joiden perusteella olisi voitu arvioida lomautusten oikeellisuutta. Pääluottamusmies oli pyytänyt työnantajalta tietoja muun muassa yhtiössä tehdyistä ylitöistä. Nämä pääluottamusmiehen esittämät seikat olivat saaneet aikaan sen, että työntekijät eivät olleet voineet hyväksyä työnantajan menettelyä yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä.

Koiviston Auto Oy:n aluejohtaja oli soittanut illalla 6.2.1992 pääluottamusmiehelle ja kertonut saaneensa tietää seuraavana päivänä uhkaamassa olevasta lakosta. Työnantajan edustaja oli tiedustellut, aikoiko pääluottamusmies osallistua lakkoon vai ei. Aluejohtaja ei ollut esittänyt neuvottelujen käymistä tilanteen laukaisemiseksi. Sen sijaan hän oli ilmoittanut, että neuvottelujen tarpeellisuus riippui siitä, onnistuisiko pääluottamusmies toimenpiteillään estämään uhkaamassa olevan lakon vai ei. Aluejohtajan asenteen vuoksi pääluottamusmiehellä ei ollut ollut mitään edellytyksiä saada tilannetta selvitetyksi, vaikka hän luonnollisesti oli ollut valmis tekemään kaikkensa uhkaavan lakon estämiseksi. Pääluottamusmies ei itse ollut osallistunut lakkoon, koska hänellä ei ollut ollut tietoa lakon laillisuudesta.

Jos lakon kuitenkin katsottaisiin olleen työrauhavelvollisuuden vastainen, ei ammattiosaston voitu katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan ensiksikään sen vuoksi, että lakkoon ryhtyneet työntekijät olivat voineet perustellusti olla sitä mieltä, että lakko ei ollut työrauhavelvollisuuden vastainen. Toiseksi ammattiosaston ei voitu katso syyllistyneen valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin, koska pääluottamusmies oli tehnyt kaiken sen, mitä häneltä oli voitu edellyttää uhkaamassa olleen tilanteen laukaisemiseksi. Ammattiosasto tulisi joka tapauksessa jättää tuomitsematta hyvityssakkoon, koska lakkoon ryhtyneet olivat olleet vilpittömästi siinä käsityksessä, että lakko olisi laillinen, minkä lisäksi lakko oli aiheutunut työnantajan omasta menettelystä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Lahden autoalan työntekijät r.y. on yhtynyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n vastineessa esittämään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Koiviston Auto Oy:n 35 linja-autonkuljettajaa on ryhtynyt 7.2.1992 lakkoon, joka on päättynyt seuraavana päivänä kello 4. Ennen lakon toimeenpanemista työpaikalla on 5.2.1992 käyty yhteistoimintaneuvottelut autonkuljettajien irtisanomisista ja lomautuksista tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä 1.6.1992 alkaen. Pääluottamusmiehen saatua työnantajalta 3.2.1992 asiaa koskevan neuvotteluesityksen hän on kutsunut seuraavaksi päiväksi koolle työhuonekunnan kokouksen käsittelemään muun muassa lomautuksiin ja yhteistoimintamenettelyyn liittyviä seikkoja. Työhuonekunnan kokouksessa tehdyn päätöksen mukaan työpaikkatoimikunnalle on annettu valtuudet päättää jatkotoimenpiteistä asiassa sen jälkeen, kun pääluottamusmies 5.2.1992 käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen on selvittänyt työpaikkatoimikunnalle neuvottelujen tuloksen.

Pääluottamusmiehen selvitettyä 6.2.1992 työpaikkatoimikunnalle edellisenä päivänä käytyä neuvottelua kokouksessa on tehty päätös lakon toimeenpanemisesta. Pääluottamusmies on kertomansa mukaan poistunut kokouksesta ennen päätöksen tekemistä.

Työpaikalla on jo ennen edellä tarkoitettuja yhteistoimintaneuvotteluja joulukuussa 1991 käyty neuvotteluja linja-autonkuljettajien lomauttamisista, joista osa on jo helmikuun alkuun mennessä toteutettu ja osa on ollut tarkoitus toimeenpanna maaliskuun alusta lukien. Työntekijäpuolen edustajat ovat kaikissa yhteistoimintaneuvotteluissa ilmoittaneet vastustavansa lomautuksia.

Kun työtuomioistuimessa todistajana kuultu työnantajayhtiön aluejohtaja on illalla 6.2.1992 saanut tiedon seuraavana päivänä odotettavissa olevasta lakosta, hän on kertomansa mukaan ottanut yhteyttä pääluottamusmieheen esittäen neuvottelujen käymistä asian johdosta ja vaatinut lakon siirtämistä. Pääluottamusmies on puolestaan kysynyt, siirretäänkö lomautuksia ja ollut haluton keskustelemaan työnseisauksesta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on ilmoittanut, että lakko on toimeenpantu vastalauseena työnantajan menettelylle yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä. Kun lakko on toimeenpantu välittömästi sen jälkeen, kun työnantaja on esittänyt yhteistoimintaneuvottelujen käymistä uusista irtisanomisista ja lomautuksista, työnantaja on perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että lakon tarkoituksena on painostaa työnantajaa luopumaan suunnitelluista toimenpiteistä. Lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta sekä irtisanomista ja lomauttamista koskeviin määräyksiin.

Pääluottamusmies ei ole ennen työnseisauksen aloittamista ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin tiedossaan olleen lakon estämiseksi. Ammattiosasto vastaa tästä pääluottamusmiehen laiminlyönnistä. Näyttämättä sen sijaan on jäänyt, että kanteessa tarkoitetun työsuojeluvaltuutetun ja työpaikkatoimikunnan puheenjohtajan asema olisi ollut sellainen, että ammattiosasto vastaisi myös heidän toiminnastaan lakon yhteydessä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Lahden autoalan työntekijät r.y:n maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä Autoliikenteen Työnantajaliitolle hyvityssakkoa 12 000 markkaa. Lisäksi ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Niskanen, Langinkoski, Leivo ja Pohja jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.