Labor court dismisses claims where employer failed to prove agreement on changing wage guarantee monitoring method.

Kun näyttämättä oli jäänyt, että työpaikalla olisi syntynyt sopimusta siirtymisestä työvaihekohtaisesta seurantatavasta päiväkohtaiseen seurantaan ohjetuntipalkkatakuumääräyksen toteutumisessa, työnantaja oli velvollinen edelleen noudattamaan järjestelmää, jossa työehtosopimuksessa tarkoitettu urakkatyön ohjetuntipalkkatakuun toteutumisen seuranta tapahtui työvaihekohtaisesti.

Työnantajaa ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kantaja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva r.y. Vastaajat Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Laitosto Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 15.11.1990 allekirjoitetussa vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Aikatyö

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat paikkakuntakalleusluokittain ja palkkaryhmittäin seuraavat:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 § Suorituspalkkatyö

1. Mikäli työn laatu sallii ja on teknisesti mahdollista, on tuotannon ja työntekijäin ansion kohottamiseksi työt pyrittävä järjestämään suorituspalkkatyöksi. Työt, jotka vaatetusteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty suorituspalkkatyöksi, tehdään urakka- tai sekaurakkatyönä.

2. Urakkatyö on hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 20 % korkeammaksi kuin 14 §:n 1. kohdassa mainittu ohjepalkka ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

3. Osa- eli sekaurakkatyö, jossa osa palkasta maksetaan kiinteänä ja osa työsuorituksen mukaan määräytyvänä liikkuvana osana, on hinnoiteltava siten, että työsuorituksen vastatessa normaalia urakkatyövauhtia työntekijän ansio nousee 20 % korkeammaksi kuin 14 §:n 1. kohdassa mainittu ohjepalkka.

Työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä tulee palkan liikkuvan osan kasvaa vähintään samassa suhteessa.

Urakan hinnoittelusäännön mukaiset palkat ovat paikkakuntakalleusluokittain ja palkkaryhmittäin seuraavat:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pöytäkirjamerkintä 1:

Sarjapituudet saattavat varsin tuntuvasti vaihdella. Tästä syystä liitot toteavat, että 2 ja 3 kohtien mukaan sarjapituudesta riippumatta on hinnoittelu suoritettava työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

4. Edellä 2.ja 3. kohdissa mainitut hinnoittelusäännökset ovat urakka- ja työkohtaiset ja kukin työ erikseen on hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee hinnoitteluperusteeseen.

5. Urakka- ja sekaurakkatyötä tehtäessä on urakkapalkan perustana oleva 14 §:n 1. kohdan mukainen ohjetuntipalkka taattu.

Mikäli työvaiheen lyhyyden takia ei pystytä 11 kohdan mukaista urakkahinnan tarkistusmenettelyä suorittamaan, maksetaan kunkin tällaisen työn osalta erikseen urakkahinnan edellyttämä ansio, kuitenkin vähintään ohjetuntipalkka, kunnes riidanalainen urakka on työehtosopimuksen mukaisesti tutkittu. Kyseisille tapauksille tulee luoda talokohtainen käytäntö ilmoitusmenettelystä.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Määräyksellä urakkahinnoittelun urakka- eli työkohtaisuudesta on lähinnä pyritty poistamaan urakoiden ns. tasaamismahdollisuus. Urakoiden tasaamisella liitot ymmärtävät menettelyä, jossa saman palkkakauden aikana pyritään vähentämään mahdollisesti annetun löysästi hinnoitellun urakan vaikutusta ansioon antamalla urakoita, joilla normaalilla urakkatyövauhdilla työskenneltäessä ei ole edellytyksiä saavuttaa työehtosopimuksen mukaista urakoiden hinnoittelupistettä. Työehtosopimuksen edellä tarkoitettu määräys velvoittaa suorittamaan urakkahinnoittelun kaikkien töiden ja työvaiheiden osalta siten, että työehtosopimuksen mukaiseen hinnoittelutasoon on mahdollisuus päästä. Mikäli epäillään, että tietyn urakan hinnoittelu ei täyttäisi tätä vaatimusta, noudatetaan työehtosopimuksen mukaista tarkistus- ja neuvottelumenettelyä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on Vaatetusteollisuuden Työnantajaliittoa ja Laitosto Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Laitosto Oy:n Merikarvian tehtaalla oli tehtaan perustamisesta eli lokakuusta 1985 lähtien ollut käytössä järjestelmä, jossa kutakin erillistä urakkatyön työvaihetta oli palkanlaskennassa tarkasteltu erillisenä palkanmuodostajana. Kukin työvaihe oli eritelty omaksi urakakseen. Palkanlaskennassa oli katsottu, oliko työntekijä urakkatyötä tehdessään saavuttanut työehtosopimuksen 14 §:n 1. kohdan mukaisen ohjepalkan tai sitä korkeamman ansion. Ellei näin ollut tapahtunut, työntekijälle oli maksettu tällaisen työvaiheen ajalta työehtosopimuksen 15 §:n 5. kohdan perusteella ohjepalkka. Laskenta oli siten tapahtunut urakkakohtaisesti.

Työnantajan edustaja oli toukokuussa 1991 esitellyt tehtaan luottamusmiehelle ja työnjohtajalle työntekijöiden päivittäin täyttämän työmääräilmoituksen uutta täyttämistapaa, joka oli otettu käyttöön tehtaalla 13.5.1991. Tuolloin ei ollut ollut puhetta siitä, että uudella tavalla täytettyjen työmääräilmoitusten tulostaminen atk:lla johtaisi työehtosopimuksen ja tehtaalla vakiintuneesti noudatetun käytännön vastaiseen urakoiden tasaantumiseen päivittäin. Työnantajan edustaja oli ainoastaan esitellyt työmääräilmoituksen täyttötapaan tehtävät muutokset. Tästä ei ollut voitu päätellä, että palkanmuodostus tulisi muuttumaan atk-ajossa. Työmääräilmoituksen muutoksesta ei ollut käyty työehtosopimuksen mukaisia neuvotteluja, koska muutos ei työnantajan suorittaman esittelyn perusteella vaikuttanut palkanmuodostukseen. Koska käytettävä työmääräilmoitus ja sen täyttötapa olivat kiistatta työnantajan määräysvallan piiriin kuuluvia asioita, ei tästä ollut tehty mitään sopimusta.

Vasta ensimmäisen palkanmaksun yhteydessä työntekijät olivat havainneet, että atk-ajossa oli tapahtunut urakoiden tasausta. Sellaisten työvaiheiden osalta, joissa työntekijät eivät olleet saavuttaneet edes työehtosopimuksen 14 §:n 1. kohdan mukaista ohjepalkkaa, ei työntekijöille ollut maksettu työehtosopimuksen 15 §:n 5. kohdassa sovittua ohjepalkkaa. Työehtosopimuksen vastainen palkanlaskutapa oli aiheuttanut työntekijöille palkanmenetyksiä.

Työntekijät ja erityisesti luottamusmies olivat heti virheen havaitsemisen jälkeen tehneet asiasta huomautuksen työnantajalle. Asiasta oli työpaikalla neuvoteltu kesän 1991 aikana, mutta yhteisymmärrystä ei ollut saavutettu. Liittojen välillä 2.10. ja 11.12.1991 käydyt neuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Laitosto Oy on edelleen velvollinen noudattamaan järjestelmää, jossa työehtosopimuksen 15 §:n 5. kohdassa tarkoitettu ohjetuntipalkkatakuun toteutumisen seuranta tapahtuu työvaihekohtaisesti. Lisäksi Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on vaatinut Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja Laitosto Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto ja Laitosto Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että kanteessa oli katsottu työnantajan yksipuolisesti muuttaneen palkanlaskentatapaa siten, että se johti urakoiden tasaantumiseen. Laitosto Oy:n Merikarvian tehtaalla keväällä 1991 käydyissä neuvotteluissa oli pääluottamusmiehen kanssa yhteisesti sovittu, että yrityksessä siirryttäisiin palkkakaudella 11/91 (13.5. - 24.5.1991) uuteen urakkalaskentaan. Työnantajapuolen käsityksen mukaan pääluottamusmies oli neuvotteluissa ymmärtänyt uuden järjestelmän vaikutukset.

Mahdollista oli, että joku työntekijöistä oli ollut pääluottamusmiehen kanssa eri mieltä uudesta järjestelmästä. Tämä ei kuitenkaan voinut olla työnantajan vastuulla. Työnantajan tuli voida luottaa siihen, että pääluottamusmiehen kanssa tehtyjä sopimuksia myös noudatettaisiin.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 37/1982 tulkinnut muun muassa vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen 15 §:n 5. kohtaa. Työtuomioistuin oli todennut, että sillä ei ollut perustetta pitää tässä jutussa sen enempää urakka- kuin päivä- tai tilikausikohtaistakaan ohjepalkkatakuun toteutumisen seurantaa työehtosopimuksen koko soveltamisalueen vaatimana. Tuomiossa oli myös todettu, että oli perusteetonta tulkita työehtosopimuksen 15 §:n 5. kohtaa siten, että työnantaja voisi yksipuolisesti määrätä siirryttäväksi seurantatavasta toiseen.

Koska Laitosto Oy:ssä oli yhteisesti sovittu seurantatavan muuttamista, asiassa oli menetelty työehtosopimuksen mukaisesti.

Laitosto Oy:n työntekijät Merikarvian tehtaalla olivat olleet muutoksen johdosta lakossa jo 24.5.1991, vaikka palkkakauden 11/1991 tilinauhat oli jaettu vasta 29.5.1991. Pääluottamusmies oli siten hyvin tarkkaan pystynyt esittämään tehdyn sopimuksen sisällön työntekijöille, minkä jälkeen sopimukseen tyytymättömät työntekijät olivat aloittaneet työtaistelun.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto ja Laitosto Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Laitosto Oy:n Merikarvian tehtaalla on sen perustamisesta eli vuodesta 1985 lähtien ollut käytössä järjestelmä, jonka mukaan työehtosopimuksen 15 §:n 5. kohdan mukaisen ohjetuntipalkkatakuumääräyksen toteutumisen seuranta on tapahtunut työvaihekohtaisesti. Toukokuussa 1991 työpaikalla on otettu käyttöön päiväkohtainen ohjetuntipalkkatakuun toteutumisen seuranta.

Kanteessa, siinä muodossa kuin sitä oikeudenkäynnin aikana on täsmennetty, on katsottu, että työnantaja ei ole voinut ottaa käyttöön uutta seurantatapaa sopimatta asiasta työntekijöiden kanssa.

Ennen uuden seurantajärjestelmän käyttöönottoa työpaikalla on 9.5.1991 pidetty kokous, jossa työnantajan edustaja on selvittänyt uusien päivätyöilmoitusten käyttöönottamista.

Todistajana kuullun luottamusmiehen kertoman mukaan työnantajan edustaja on kokouksessa selvittänyt uusien päivätyöilmoitusten täyttämistapaa esimerkkien avulla. Työnantajan edustaja on perustellut uusien päivätyöilmoitusten käyttöönottoa muun muassa sillä, että uusi täyttötapa helpottaa työntekijöiden työtä, koska eri työvaiheiden yhteydessä ei ole enää vaadittu niin tarkkoja merkintöjä kuin aikaisemmin. Uusien päivätyöilmoitusten käyttöönottoa työnantajan edustaja on perustellut myös uudella atkjärjestelmällä. Luottamusmiehen tehtäväksi on annettu opettaa uusi täyttötapa muille työntekijöille. Luottamusmiehen mukaan tilaisuudessa ei ole tullut esille uuden täyttötavan vaikutus palkkaukseen. Tämä on luottamusmiehelle selvinnyt vasta myöhemmin.

Edellä tarkoitettuun kokoukseen osallistunut työnjohtaja on todistajana kertonut, että kokouksessa ei ole tullut esille, että uusi täyttötapa saattaa vaikuttaa palkan määräytymiseen. Työnjohtajalle asia on selvinnyt vasta sen jälkeen, kun työntekijät ovat huomauttaneet hänelle asiasta ja esittäneet selvityksen siitä, miten uusi täyttötapa vaikuttaa palkkaukseen verrattuna ennen käytössä olleeseen täyttötapaan. Työnjohtajan kertoman mukaan sekä hänellä itsellään että työntekijöillä on vielä uusien päivätyöilmoitusten käyttöönoton jälkeen ollut sellainen virheellinen käsitys, että päivätyöilmoitukset täytetään siten, että siirryttäessä työvaiheesta toiseen myös uuden työvaiheen aloittamisaika merkitään päivätyöilmoitukseen.

Työnantajan edustaja, joka on 9.5.1991 pidetyssä kokouksessa selvittänyt työnjohtajille ja luottamusmiehelle uutta päivätyöilmoitusten täyttötapaa, on todistajana kertonut, että uuden täyttötavan vaikutuksesta palkan muodostukseen ei tilaisuudessa ole käyty keskustelua. Sen sijaan todistajan mukaan tuossa yhteydessä hän on selvittänyt, että urakkatyöhön käytettyä aikaa ei enää laskettu työvaihekohtaisesti vaan päiväkohtaisesti.

Viimeksi mainitusta seikasta samoin kuin esillä olleista päivätyöilmoitusten täyttöesimerkeistä olisi sinänsä ehkä ollut pääteltävissä, että uusi päivätyöilmoitusten täyttötapa merkitsee muutosta myös ohjepalkkatakuun toteutumisen seurantaan ja tätä kautta palkkaukseen. Kun asiaa esitellyt työnantajan edustaja ei kuitenkaan kokouksessa ole millään tavoin tuonut esille uuden täyttötavan vaikutuksia edellä mainittuihin seikkoihin ja kun nämä seikat tuossa yhteydessä ovat jääneet epäselviksi paitsi luottamusmiehelle myös läsnä olleelle työnjohtajalle, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työpaikalla olisi 9.5.1991 syntynyt sopimusta siirtymisestä työkohtaisesta seurantatavasta päiväkohtaiseen seurantaan ohjetuntipalkkatakuumääräyksen toteutumisessa.

Kun työnantaja kuitenkin on perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että seurantatavan muutoksesta on syntynyt sopimus luottamusmiehen kanssa, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Laitosto Oy olisi uuden seurantajärjestelmän käyttöönoton yhteydessä rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Koska sopimuksen syntymiseen liittyvät seikat ovat olleet varsin epäselvät, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että myöskään Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto olisi asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Laitosto Oy on edelleen velvollinen noudattamaan järjestelmää, jossa työehtosopimuksen 15 §:n 5. kohdassa tarkoitettu ohjetuntipalkkatakuun toteutumisen seuranta tapahtuu työvaihekohtaisesti.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun laatuun katsoen asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Tuulensuu, Leivo ja Pohja jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.