Labor court rules collective agreement invalid due to missing formal minutes, allowing equal status law application.

Työehtosopimus oli syntynyt kun se oli allekirjoitettu. Asianosaisliittojen välinen aikaisempi sopimusratkaisu ei täyttänyt työehtosopimuslaissa säädettyä muotovaatimusta. Ennen työehtosopimuksen allekirjoitusta ei ollut näytetty syntyneen sellaista pöytäkirjaa, joka olisi tullut yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi todetuksi.

Kihlakunnanoikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko työehtosopimuksiin sisältynyttä määräystä pidettävä tasa-arvolain vastaisena.

Kuultavat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Majoitus ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n välillä vuonna 1990 voimassa olleessa majoitus ja ravitsemisalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Äitiys-, isyys- ja vanhempainloma sekä hoitovapaa a) Äitiysloman alkamisesta sopivat työnantaja ja työntekijä keskenään. Äitiysloma alkaa, ellei työntekijän suorittaman työn laadun, hänen ruumiinrakenteensa, huoltovelvollisuutensa tai työsuhteensa kestoajan taikka muiden vastaavien tekijöiden perusteella olla yksimielisiä muusta ajankohdasta, kun raskaus on kestänyt 180 päivää. Mikäli työntekijän huoltovelvollisuus tai taloudellinen asema edellyttävät hänen työskentelynsä jatkamista vielä senkin jälkeen, kun hänen raskautensa on kestänyt 180 päivää, hänelle pyritään järjestämään muuta työtä, joka hänen ruumiinrakenteensa ja terveydentilansa huomioon ottaen on hänelle sopivaa. b) Työntekijän oikeus äitiys-, isyys- ja vanhempainlomaan sekä hoitovapaaseen määräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Tuija Virve Marianne Pessinen on Restel Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli työskennellyt yhtiön palveluksessa tarjoilijana Orimattilassa olevassa Matinkellari-nimisessä majoitus- ja ravitsemisalan yrityksessä. Hänen toistaiseksi voimassa oleva työsuhteensa oli alkanut 1.5.1990. Yhtiön olisi pitänyt noudattaa työsuhteessa majoitus- ja ravitsemisalan yleissitovaa työehtosopimusta, joka nyt oli solmittu 1.3.1990 - 28.2.1991 väliseksi ajaksi. Työehtosopimuksen 13 §:n 11. kohtaan sisältyi määräys äitiyslomasta.

Pessinen oli vuonna 1990 ollut raskaana. Sairausvakuutuslain 23 §:n nojalla hänen äitiyspäivärahakautensa oli alkanut 8.11.1990, jolloin hänellä oli työsopimuslain 34 §:n nojalla oikeus myös äitiyslomaan. Kun Pessinen oli ilmoittanut työnantajalleen olevansa raskaana, hänelle oli välittömästi ilmoitettu hänen äitiyslomansa alkavan sitten, kun hänen raskautensa oli kestänyt 180 päivää. Pessinen oli kuitenkin ilmoittanut työnantajalleen, että hän halusi pitää äitiyslomansa sairausvakuutus- ja työsopimuslain mukaisesti, joten hän ei ollut ollut valmis jäämään työehtosopimuksen 13 §:n 11. kohdan mukaiselle äitiyslomalle. Tästä huolimatta työnantaja oli pitäytynyt ilmoituksessaan, ja niin kantajan äitiysloma oli alkanutkin 30.9.1990.

Vaikka työsopimuslaista poikkeava äitiyslomasäännös oli osa majoitus- ja ravitsemisalan yleissitovaa työehtosopimusta, se oli naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) 8 §:n 2 momentin 2) kohdan huomioon ottaen lain vastainen eikä sitä olisi saanut noudattaa Pessinen työsuhteessa. Työnantajahan oli tosiasiassa lomauttanut kantajan hänen sukupuolensa perusteella eli raskauden vuoksi. Mikäli kyseistä työehtosopimuksen määräystä kuitenkin pidettäisiin tasa-arvolain mukaisena, työnantaja oli joka tapauksessa menetellyt puheena olevan määräyksen vastaisesti. Pessinen oli määrätty äitiyslomalle ilman, että hänen terveydentilaansa tai taloudellista tilannettaan olisi otettu huomioon alkamisajankohtaa määrättäessä. Koska Pessistä oli syrjitty hänen sukupuolensa perusteella, hänellä oli tasa-arvolain 11 §:n mukaisesti oikeus hyvitykseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pessinen on vaatinut Restel Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle majoitus- ja ravitsemisalan yleissitovan työehtosopimuksen mukaista palkkaa sekä sukupuolen perusteella tapahtuneesta syrjinnästä tasa-arvolain 11 §:n mukaista hyvitystä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Restel Oy on lausunut, että kanteen tarkoittamana ajankohtana syksyllä 1990 alalla oli ollut voimassa nelivuotinen työehtosopimus 1.3.1987 - 28.2.1991. Sanotun työehtosopimuksen määräysten noudattaminen asianosaisten välisessä työsuhteessa oli perustunut työehtosopimuslain 4 §:ään, koska sopimuspuolet olivat kumpikin sopimukseen sidotun järjestön jäseniä. Määräyksen soveltaminen ei perustunut yleissitovuuteen työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla, kuten kanteessa oli sanottu.

Kysymyksessä ei siis ollut yksivuotinen työehtosopimus ajalle 1.3.1990 - 28.2.1990, kuten kanteessa virheellisesti väitettiin. Alan nelivuotinen työehtosopimus oli tehty joulukuussa 1986, kun työnantajaliiton hallitus ja työntekijäliiton valtuusto olivat hyväksyneet sen käytyjen neuvottelujen jälkeen 15.12.1986.

Kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdassa määrättiin, että sopimuksen voimassaolo jatkui, ellei työehtosopimusta jommalta kummalta puolen irtisanottu allekirjoituspöytäkirjassa määrätyin tavoin. Irtisanominen oli toimitettava kirjallisesti ja samalla annettava vastapuolelle selvitys seikoista, joihin tulevissa neuvotteluissa haluttiin kiinnittää huomiota. Allekirjoituspöytäkirjan mukaan työehtosopimus oli voimassa 28.2.1991 saakka. Allekirjoituspöytäkirjan 4 f-kohdan mukaan "Muilta osin työehtosopimuksen tekstimääräykset säilytetään tämän allekirjoituspöytäkirjan voimassaoloajan ennallaan, ellei osapuolten asettamien työryhmien ehdotuksesta muuta johdu".

Työehtosopimuksen irtisanomismahdollisuutta ei ollut kummaltakaan puolelta käytetty hyväksi sopimuskauden aikana, vaan työehtosopimus oli työnantajapuolelta irtisanottu pöytäkirjan 2 §:n tarkoittamalla tavalla 26.11.1990 päättymään 28.2.1991. Näin ollen nelivuotiseksi tarkoitettu työehtosopimus oli ollut voimassa koko sopimuskauden.

Vastineen liitteenä on Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n puheenjohtajan Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n johtajalle keväällä 1990 lähettämä kirje, jossa puheenjohtaja on todennut: "Alalla voimassaolevan nelivuotisen työehtosopimuksen aikana on säädetty tasa-arvolaki, joka kieltää sukupuoleen kohdistuvan syrjinnän työelämässä." Näin ollen sopimuksen tekeminen ennen tasa-arvolain voimaantuloa ja sopimuksen nelivuotinen voimassaolo oli ollut täysin selvää työntekijäliiton pääneuvottelijalle keväällä 1990.

Tasa-arvolaki oli tullut voimaan 1.1.1987. Sen 25 §:n 3 momentin mukaan lain säännöksiä ei sovelleta, mikäli ne ovat ristiriidassa ennen lain voimaantuloa tehdyn työehtosopimuksen kanssa. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus oli tehty 15.12.1986. Näin ollen tasa-arvolain voimaantulosäännöksen mukaan työehtosopimuksen määräyksiä sovellettiin siinäkin tapauksessa, että työehtosopimuksen määräykset olisivat tasa-arvolain kanssa ristiriidassa.

Pessinen oli työskennellyt Restel Oy:n ravintola Matinkellarissa osa-aikaisena tarjoilijana tarpeen mukaan kesästä 1989 alkaen. Hänen työaikansa oli kolmiviikkoisperiodeissa vaihdellut tarpeista riippuen. Keskimäärin työaika oli ollut 54 tuntia kolmessa viikossa. Ajalle 1.5. - 30.9.1990 oli tehty sopimus siirtymisestä kokoaikatyöhön kesälomien ajaksi. Työsopimuksen mukaan Pessisen oli ollut määrä siirtyä osa-aikaiseksi 30.9.1990 jälkeen, mutta hän olikin jäänyt tuolloin äitiyslomalle.

Pessinen oli perustellut vaatimustaan sillä, että työnantaja olisi tosiasiassa lomauttanut Pessisen. Väite ei pitänyt paikkaansa, vaan kysymys oli ollut työehtosopimuksen mukaisesta äitiysloman alkamisesta. Vahingonkorvausvaatimus oli siis paitsi perusteeton myös määrältään liian suuri, koska se perustui kokoaikatyöntekijän palkkatasoon.

Pessinen oli myös hyväksynyt äitiyslomansa alkamisen työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla. Hän oli sopinut äitiysloman alkamisesta ravintolapäällikön kanssa ja ilmoittanut asiasta puhelimitse myös luottamusmiehelle. Muutaman päivän kuluttua Pessinen oli kuitenkin muuttanut mielensä ja ilmoittanut ravintolapäällikölle vastustavansa äitiysloman alkamista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Restel Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä. Jos menettely katsottaisiin tasa-arvolain vastaiseksi, ei vaadittua hyvitystä tulisi kuitenkaan tuomita tai ainakin lain mukainen vähimmäishyvitys voitaisiin alittaa, koska työnantaja oli noudattanut työehtosopimuksen määräystä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Pessinen on vastineen johdosta lausunut, että vuoden 1987 työehtosopimuksesta oli käyty neuvotteluja vuoden 1986 aikana. Niissä oli saatu aikaan neuvottelutulos vastineessa kerrottuna ajankohtana. Kummankin liiton päättävissä elimissä hyväksyttyä neuvottelutulosta ei voitu pitää sellaisena työehtosopimuksena, jota tarkoitettiin työehtosopimuslain 2 §:ssä. Sen mukaan työehtosopimus oli tehtävä kirjallisesti. Sopimus voi myös syntyä siten, että sopimuksen sisältö merkitään pöytäkirjaan, joka on yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi todettu.

Joulukuussa 1986 ei ollut olemassa sen paremmin kirjallista työehtosopimusta kuin yhteisesti hyväksyttyä pöytäkirjaakaan. Kirjallinen työehtosopimus oli tehty vasta helmikuussa 1987 ja sopimus oli tullut voimaan maaliskuun alusta 1987. Siten vuoden 1987 alussa ei ollut olemassa työehtosopimuslain tarkoittamaa työehtosopimusta eikä tasa-arvolain 25 §:n 3 momentin tarkoittamaa kollisiotilannetta. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen määräyksiä oli siten tarkasteltava tasa-arvolain säännösten mukaan.

Vuonna 1987 ei tullut voimaan nelivuotinen työehtosopimus, vaan itse työehtosopimus oli tehty vuoden ajaksi. Samalla tavalla oli menetelty vuonna 1990, jolloin myös oli ollut kysymys vuoden pituisesta työehtosopimuksesta. Mitä tuli vastaajan selitykseen siitä, että työehtosopimuksessa edellytettiin tiettyä irtisanomismenettelyä, niin työehtosopimuksissa oli poikkeuksetta vastaavanlaisesta menettelystä sovittu, olipa kyse vuoden tai pitemmän ajan sopimuksesta. Sopimuksen jatkaminen tai uudistaminen ilman "vanhan" sopimuksen irtisanomista, mitä tapaa harvoin käytettiin, ei tehnyt esimerkiksi vuoden sopimuksesta kaksi- tai useampivuotista sopimusta. Sopimusta käsiteltiin aina itsenäisenä sopimuksena huolimatta sen uudistamis- tai jatkamistavasta.

Kerrotuilla perusteilla vastaajan käsitys tasa-arvolain syrjäytymisestä ei pitänyt paikkaansa. Jutussa oli sovellettava tasa-arvolain säännöksiä, ensinnäkin sillä perusteella, että vuonna 1990 oli voimassa yksivuotinen työehtosopimus, ja toiseksi sillä perusteella, että 1.1.1987 ei ollut olemassa työehtosopimuslain tarkoittamaa työehtosopimusta, vaan sellainen oli allekirjoitettu 11.2.1987 ja se oli tullut voimaan 1.3.1987 yksivuotisena.

Tasa-arvolakia soveltavan viranomaisen mukaan määräys sellaisena kuin se on työehtosopimuksessa oli tasa-arvolain vastainen eikä sitä olisi voitu Pessinen työsuhteessa soveltaa.

Pessinen oli ollut lomautettuna 30.9.1990 lähtien. Tuona aikana hänen sijallaan oli työskennellyt kesällä 1990 työhön tullut työntekijä, joka oli lomautusaikana saanut tehdä kokoaikaista työtä. Kun Pessisen lomautus oli perusteeton ja kun hänen sijaiselleen oli annettu kokoaikaista työtä, Pessisellä oli kesän ajaksi tehdystä määräaikaisesta sopimuksesta huolimatta oikeus lomautuksen ajalta vahingonkorvaukseen, joka vastasi kokoaikaisesta työstä saatua palkkaa. Palkkamenetys oli 12 025,08 markkaa.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Restel Oy on viitannut työnantajapuolen lopulliseen työehtosopimusesitykseen, joka oli annettu työntekijäpuolelle 15.12.1986. Restel Oy on ilmoittanut, että sopimus oli hyväksytty samana päivänä kello 23.10. Sopimuksessa oli maininta, että sopimus oli voimassa 28.2.1991 saakka. Samassa allekirjoituspöytäkirjassa oli todettu, että muilta osin työehtosopimuksen tekstimääräykset säilytetään allekirjoituspöytäkirjan voimassaoloajan ennallaan. Tarkoituksena oli ollut, että ainoastaan allekirjoituspöytäkirjan mukaiset palkantarkistukset tehtiin sopimuskauden aikana. Muilta osin tekstimääräykset pysyivät ennallaan.

Restel Oy on edelleen lausunut, että Pessinen oli sitoutunut määräaikaiseen työntekoon, jonka oli ollut määrä muuttua 30.9.1990 alkaen tarvittaessa tapahtuvaksi. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa määritellyin tavoin allekirjoituspöytäkirja oli tehty nelivuotiseksi eikä irtisanomista ollut tapahtunut.

MUUT LAUSUMAT

Pessinen on jättänyt oikeuden harkittavaksi, olisiko asiassa pyydettävä työtuomioistuimen lausunto siitä, milloin työehtosopimus oli syntynyt, eli oliko työehtosopimus tehty 1986 vai 1987 työehtosopimuslain 2 §:n tarkoittamassa mielessä.

Restel Oy ei ole vastustanut lykkäyspyyntöä, mutta on katsonut, että mikäli lausuntoa pyydetään, tulisi myös pyytää lausunto siitä, kuinka 1.3.1987 voimaan tullut työehtosopimus oli tarkoitettu olemaan voimassa huomioon ottaen allekirjoituspöytäkirjan.

Kihlakunnanoikeus on päättänyt pyytää työtuomioistuimelta lausunnon siitä,

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

a) milloin 1.3.1987 voimaan tullut Majoitus- ja Ravitsemisalan työehtosopimus on tehty eli onko työehtosopimus tehty vuonna 1986 vai vuonna 1987 työehtosopimuslain 2 §:n tarkoittamassa mielessä,

b) miten mainitun työehtosopimuksen on tarkoitettu olevan voimassa huomioon ottaen kihlakunnanoikeuden pöytäkirjan liitteenä 21 oleva allekirjoituspöytäkirja ja

c) mikä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y.:n ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y.:n välinen työehtosopimus on ollut voimassa syyskuussa 1990.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KUULTAVIEN LIITTOJEN LAUSUNNOT

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliito on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

a) Milloin 1.3.1987 voimaan tullut työehtosopimus on tehty, eli onko työehtosopimus tehty vuonna 1986 vai vuonna 1987 työehtosopimuslain 2 §:n tarkoittamassa muodossa?

Joulukuun 15. päivänä oli siis olemassa kirjallisessa muodossa oleva sopimus, jota ei enää miltään osin tämän jälkeen muutettu. Sopimus ei myöskään ollut millään tavoin ehdollinen, koska kummankin liiton päättävät elimet olivat sen hyväksyneet. Sopimusta ei tosin tällöin allekirjoitettu, mutta sen olivat kummankin liiton päättävät elimet hyväksyneet ja työehtosopimusneuvotteluosapuolet vielä yhdessä tarkistaneet ja todenneet uuden työehtosopimuksen syntyneeksi, joten työehtosopimus on katsottava syntyneeksi työehtosopimuslain 2 §:n tarkoittamalla tavalla.

Työehtosopimuksen solmimisen jälkeen työnantajaliitto tiedotti sopimuksesta jäsenyrityksilleen 19.12.1986 (liite 2, ja tarkemmat tiedot sopimuksen sisällöstä lähetettiin jäsenyrityksille 26.1.1987 päivätyllä tiedotteella (liite 3). Saamiemme tietojen mukaan myös työntekijäliitto tiedotti työehtosopimuksen syntymisestä jäsenilleen välittömästi ja käsitteli syntynyttä sopimusta Ravintolahenkilökunta-lehden pääkirjoituksessa 5.1.1987 (liite 4). Mitään epäilystä siitä, etteikö työehtosopimuksen osapuolten käsityksen mukaan sitovaa työehtosopimusta olisi 15.12.1986 syntynyt ei myöskään tällöin ollut.

b) Miten mainitun työehtosopimuksen on tarkoitettu olevan voimassa huomioon ottaen 15.12.1986 allekirjoituspöytäkirja?

Työnantajapuolen esitys 15.12.1986 kello 18.00, jonka perusteella työehtosopimus samana iltana syntyi, sisälsi työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan sekä kaikki ne muutokset, joita vuonna 1986 voimassaolevaan työehtosopimukseen tehtiin.

Joulukuun 15. päivänä 1986 solmittiin siis liittojen välillä nelivuotinen työehtosopimus, jonka voimassaoloaika oli 1.3.1987 - 28.2.1991. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sovittiin sopimuksen voimassaoloaikana erikseen neuvoteltavien palkankorotusten toteuttamisen päälinjoista ja aikataulusta (1 § kohta 1 ansiokehitys). Samoin sovittiin työaikaohjelmasta (1 § kohta 2), kannattavuudesta, työn tuottavuudesta sekä yhteistoiminnasta (1 § kohta 3). Allekirjoituspöytäkirjan 1 §:n kohdan 4 Muut työehdot-mukaan:

a) Allekirjoituspöytäkirjan voimassaoloaikana yleisesti toteutettavista työehtosopimustekstimuutoksista sovitaan osapuolten kesken.

b) Muilta osin työehtosopimuksen tekstimääräykset säilytetään tämän allekirjoituspöytäkirjan voimassaoloajan ennallaan, ellei osapuolten asettamien työryhmien ehdotuksesta muuta johdu.

Allekirjoituspöytäkirjan 1 § 5-kohdassa oli tarkistettavat määräykset, joiden osalta sovittiin, että allekirjoituspöytäkirjan voimassaoloaikana toteutetaan palkkojen korotuksista aiheutuvat tarkistukset.

Työehtosopimusratkaisun mukaan sopimuksen voimassaoloaika oli siis neljä vuotta ja jo sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sovittiin sopimuksen voimassaoloaikana tehtävistä tarkistuksista. Muilta osin työehtosopimuksen tekstimääräykset tuli säilyttää ennallaan (1 § 4 b-kohta), joten muut tekstimuutokset eivät olisi edes olleet sopimuksen mukaan mahdollisia.

Lisäksi on huomattava, että työehtosopimuksen 27 §:n (liite 5) mukaan työehtosopimuksen voimassaolo jatkui, ellei sitä jommalta kummalta puolen irtisanottu allekirjoituspöytäkirjan 2 §:ssä määrätyin tavoin. Työehtosopimuksen irtisanomista ei nelivuotisen sopimuskauden aikana kummaltakaan puolelta tehty, vaan työnantajaliitto irtisanoi työehtosopimuksen 26.11.1990 (liite 6) kahden kuukauden irtisanomisajalla päättymään 28.2.1991. Näin ollen nelivuotiseksi tarkoitettu työehtosopimus oli voimassa koko sopimuskauden 1.3.1987 28.2.1991.

c) Mikä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y:n ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:n välinen työehtosopimus on ollut voimassa syyskuussa 1990?

Edellä esitettyyn viitaten toteamme, että syyskuussa 1990 alalla on ollut voimassa työehtosopimus ajalle 1.3.1987 - 28.2.1991, johon on tehty sopimuksen voimassaollessa allekirjoituspöytäkirjassa edellytetyt muutokset. Työehtosopimuksen tekstimääräyksiä ei ole sopimuksen voimassaoloaikana muutettu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TAPAHTUMIEN KULKU

Vuoden 1986 loppupuolella HRHL ja MaRa neuvottelivat 1) varsinaisesta työehtosopimuksesta ja 2) ns. runko- tai aiesopimuksesta, jolla pyrittiin toteuttamaan tiettyä ansiokehityslinjaa pidemmällä ajanjaksolla.

Joulukuun puolivälissä saatiinkin aikaan kahta sopimusta (työehtosopimus ajalle 1.3.1987 28.2.1988 ja allekirjoituspöytäkirja) koskeva neuvottelutulos. Kummankin liiton päättävät elimet hyväksyivät neuvottelutuloksen joulukuussa 1986. Neuvottelutulos oli pääperiaatteiden osalta yksimielinen, mutta työehtosopimusten yksityiskohtien hiomista jatkettiin joulukuun puolivälin jälkeen ja vielä 1987 puolellakin.

Tällainen neuvottelutulos ei HRHL:n mielestä kuitenkaan ole työehtosopimuslain 2 §:n tarkoittama työehtosopimus. Kirjallisiksi työehtosopimuksiksi kutsuttavat asiakirjat saatiin loppuun neuvotelluiksi niin, että työehtosopimukset syntyivät vasta 11.2.1987 kun osapuolet allekirjoittivat mainitun työehtosopimuksen ajalle 1.3.1987 - 28.2.1988 ja allekirjoituspöytäkirjan (liite 1).

Helmikuussa 1987 allekirjoitettu allekirjoituspöytäkirja toimi muun ohessa tavoiteltuna ns. runkotai aiesopimuksena.

Varsinainen työehtosopimus on yksiselitteisen selvästi työehtosopimuksen 27 §:ssä sovittu olevan voimassa 28.2.1988 asti eli kyseessä on vuoden mittainen työehtosopimus. Voimassaolopykälän mukaan se on voimassa edelleen vuoden kerrallaan, ellei sitä jommaltakummalta puolen irtisanota. Allekirjoituspöytäkirjan 2 §:ssä on selvitetty irtisanomismenettely (liite 2, allekirjoituspöytäkirja kokonaisuudessaan).

Vuoden 1987 syksyllä ja keväällä 1988 käytiin varsinaisen työehtosopimuksen ja allekirjoituspöytäkirjan uudistamisesta vuodeksi eteenpäin normaalit työehtosopimusneuvottelut. Kumpikaan osapuoli ei tuolloin kokenut olevansa sidottu allekirjoituspöytäkirjaan eli "runkosopimukseen" tai varsinaiseen työehtosopimukseen vuotta pidemmäksi ajanjaksoksi. Tämä käy selvästi ilmi oheisesta Ravintolahenkilökunta -lehden leikkeestä syksyllä 1987 (liite 3).

Neuvottelujen jälkeen ja sopimuksien synnyttyä huhtikuussa 1988 Ravintolahenkilökunta-lehdessä uutisoitiin, että varsinainen työehtosopimus on syntynyt vuodeksi eteenpäin (liite 4).

Vuoden 1988 ratkaisussa siis uudistettiin työehtosopimus 1.3.1988 - 28.2.1989 väliseksi ajaksi ja allekirjoituspöytäkirja myös samaksi ajaksi (liite 5). Tekniikka on siis ollut se, että sekä työehtosopimus että allekirjoituspöytäkirja on kumpikin vuosittain neuvoteltu uudestaan ja molemmat asiakirjat on allekirjoitettu yhdessä neuvottelutuloksen synnyttyä. Sama toistui vielä vuonna 1989 (liite 6) ja vuonna 1990 (liite 7). Vuoden 1990 allekirjoituspöytäkirja tosin päivättiin tekniikan vuoksi edelliselle vuodelle eli vaikka allekirjoitus tapahtui 23.3.1990 päivättiin se tapahtuneeksi 30.3.1989.

Edellä esitetystä neuvotteluhistoriasta käy kiistatta ilmi, että osapuolilla oli tarkoitus solmia työehtosopimukset vuodeksi kerrallaan. Mitään juridista tai tosiasiallistakaan sidonnaisuutta vuoden 1986 "neljän" vuoden ratkaisuun ei ollut. Vaikka allekirjoituspöytäkirjassa on 1 § 4 f-kohdassa sovittu, että työehtosopimuksen tekstimääräykset säilytetään allekirjoituspöytäkirjan voimassaoloajan ennallaan, niin työehtosopimukseen esitettiin ja sovittiin uusia tekstimääräyksiä. Edellä lausuttu käy ilmi esim. oheisista vuoden 1989-1990 Ravintolahenkilökunta-lehden lehtileikkeistä (liitteet 8-9). Muun ohessa alan irtisanomissuojasopimus uudistettiin ko. aikana eli vuonna 1990. Lisäksi on syytä huomata, että allekirjoituspöytäkirjakin vuosittain tosiasiallisesti uudistettiin eli siinäkin tapahtui runsaasti tekstimuutoksia. Kyseessä ei siis suinkaan ollut vuoden 1986 neuvottelutuloksen sellainen uusiminen, jossa ainoastaan päiväys muuttuu (liite 10, vuoden 1989 allekirjoituspöytäkirja kokonaisuudessaan).

Sen, että kyseessä oli neljä erillistä työehtosopimusta, osoittaa vielä sekin, että HRHL otti jokaisena vuotena uuden painoksen työehtosopimusasiakirjasta (liitteet 11-13).

Edellä on esitetty leikkeitä siitä miten HRHL on asian ymmärtänyt. Ehkä on syytä saattaa työtuomioistuimen tietoon myös se, miten asia on nähty MaRa:n kannalta (liite 13).

JOHTOPÄÄTÖKSET JA VASTAUKSET LAUSUNTOPYYNTÖÖN LIITTYVIIN KYSYMYKSIIN

Kysymys A:

HRHL:n käsityksen mukaan 1.3.1987 voimaan tullut työehtosopimus on tehty 11.2.1987. Vuoden 1986 puolella oli olemassa vain hyväksytty neuvottelutulos.

Kysymys B:

Vuonna 1986 saavutettu neuvottelutulos johti sittemmin kahteen työehtosopimusasiakirjaan: työehtosopimukseen 1.3.1987 - 28.2.1988 väliseksi ajaksi ja allekirjoituspöytäkirjaan, joka sekin oli voimassa vain siihen saakka, kunnes uusi allekirjoituspöytäkirja allekirjoitettiin vuonna 1988. Neuvottelutulos ei siis vaikuttanut mitenkään pidentävästi 1.3.1987 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen.

Kysymys C:

Syyskuussa 1990 oli noudatettavana 23.3.1990 allekirjoitettu työehtosopimus 1.3.1990 - 28.2.1991 väliseksi ajaksi, oheinen liite 7.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Perustelut

Restel Oy on soveltanut työehtosopimuksen 13 §:n 11. kohdan määräystä palveluksessaan tarjoilijana työskennelleen Tuija Virve Marianne Pessisen työsuhteessa siten, että Pessinen on ollut velvollinen jäämään pois työstä raskauden vuoksi 30.9.1990 raskauden kestettyä 180 päivää.

Pessinen on perustanut vaatimuksensa kihlakunnanoikeudessa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) säännöksiin. Laki on tullut voimaan 1.1.1987. Lain 25 §:n 3 momentin mukaan sen säännöksiä ei sovelleta, mikäli ne ovat ristiriidassa ennen lain voimaantuloa tehdyn työehtosopimuksen kanssa.

Kihlakunnanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa ensinnäkin siitä, milloin 1.3.1987 voimaan tullut työehtosopimus on tehty, toiseksi sen voimassaoloajasta ja kolmanneksi siitä, mikä työehtosopimus on ollut voimassa syyskuussa 1990.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Sopimus syntyy lainkohdan mukaan myös siten, että sopimuksen sisältö merkitään sopimuspuolten pitämässä neuvottelussa laadittuun pöytäkirjaan, joka on yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi todettu. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ovat käytyjen neuvottelujen jälkeen 15.12.1986 päässeet sopimukseen liittojen välillä 1.3.1987 voimaan tulevasta majoitus- ja ravitsemisalaa koskevasta työehtosopimuksesta.

Asianosaisliittojen välinen sopimusratkaisu 15.12.1986 ei työtuomioistuimen mielestä täytä työehtosopimuslaissa säädettyä muotovaatimusta. Asiassa ei ennen työehtosopimuksen allekirjoitusta ole nimittäin näytetty syntyneen sellaista pöytäkirjaa, joka olisi tullut yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi todetuksi. Työehtosopimukseen osallisia ja siihen muutoin kuin osallisena sidottuja koskeva työehtosopimus on näin ollen syntynyt 19.2.1987 ja tullut voimaan 1.3.1987 lukien.

Asianosaisliitot ovat työtuomioistuimessa olleet eri mieltä siitä, onko sanottu 1.3.1987 voimaan tullut työehtosopimus katsottava yksivuotiseksi vai nelivuotiseksi. Liitot ovat vuosittain sanottuun ratkaisuun perustuen tehneet täydentävän työehtosopimuksen. Kihlakunnanoikeuden ratkaistavana on kuitenkin kysymys, onko näihin työehtosopimuksiin sisältynyttä määräystä pidettävä tasaarvolain vastaisena mitättömänä. Kun työehtosopimus on edellä todetun mukaisesti tehty 11.2.1987 eli tasa-arvolain ollessa voimassa, ei työtuomioistuimen ole tarpeen ottaa kantaa muihin kihlakunnanoikeuden lausuntopyynnössä tarkoitettuihin kysymyksiin.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Rihto, Äimälä, Kontio, Sulkunen ja Hynönen jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.