Labor court dismissed union's claim against employer for compensation due to failure to provide severance work.

Koska työnantajalla ei ollut ollut järjestää irtisanomisajaksi työtä taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanotulle työntekijälle, työnantaja oli voinut maksaa työntekijälle irtisanomisajan palkan työntekijän henkilökohtaisen tuntipalkan mukaisesti laskettuna.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminnyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty. (Ään.)

Kantaja Rakennusliitto r.y. Vastaaja Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Kuultava Lemminkäinen Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 16.2.1990 allekirjoitetussa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II. TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN

6 §

Irtisanominen ja lomauttaminen sekä yhteistoimintamenettely

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken 16.2.1990 solmittua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla (MISS sivulla 48).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V. TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 §

Odotusajan palkka

Mikäli työntekijän työssä syntyy keskeytystä koneiden epäkuntoon joutumisen tai muun työntekijästä riippumattoman syyn vuoksi, on hänelle sinä aikana järjestettävä, mikäli mahdollista, urakkatai tuotantopalkkiotyötä. Siinä tapauksessa, ettei urakka- tai tuotantopalkkiotyötä voida järjestää, on odotusajalta maksettava hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa. Työntekijä on kuitenkin velvollinen edellä mainittuna odotusaikana suorittamaan muuta työtä, jos sitä voidaan hänelle järjestää, ja maksetaan hänelle siitä hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa. Mikäli työntekijä siirretään kesken työn työnantajasta riippuvasta syystä tuotantopalkkio- tai urakkatyöstä tuntityöhön, maksetaan hänelle hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa korotettuna 25 %:lla, kuitenkin enintään viiden (5) päivän ajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomauttamista maa- ja vesirakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5a §

Irtisanomisajat

1. Työnantajan tulee irtisanoessaan työsopimuksen noudattaa työsuhteen yhdenjaksoisesta kestoajasta riippuen vähintään seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhteen kestoaika

Irtisanomisaika

enintään 3 vuotta

3 viikkoa

3 vuotta - 7 vuotta

6 viikkoa

yli 7 vuotta

10 viikkoa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusliitto on Suomen Maarakentajien Keskusliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että murskatyöntekijä Reima Kalevi Veijanen oli työskennellyt Lemminkäinen Oy:n palveluksessa 26.4.1982 lähtien. Yhtiö oli irtisanonut Veijasen työsopimuksen päättymään 6.9.1991 ilman irtisanomisaikaa. Työsuhteen keston perusteella Veijasen olisi tullut saada hyväkseen 10 viikon irtisanomisaika.

Työsuhteensa aikana Veijanen oli työskennellyt Lemminkäinen Oy:n eri puolilla Suomea sijaitsevilla murskaamoilla. Murskaustyöstä hänelle oli maksettu palkkaa, joka oli muodostunut aikapalkkaosasta ja tuotantopalkkiosta. Viimeisellä tilikaudella hänen keskituntiansionsa murskaustyössä oli ollut 45,48 markkaa tunnissa. Urakkatyön välillä tehdystä tuntityöstä hänelle oli maksettu 44,10 markan suuruista tuntipalkkaa.

Koska Lemminkäinen Oy oli päättänyt Veijasen työsuhteen irtisanomisaikaa noudattamatta, yhtiön olisi tullut maksaa Veijaselle korvauksena täysi palkka eli 45,48 markkaa tunnissa irtisanomisajalta. Työnantaja oli kuitenkin maksanut Veijaselle irtisanomisajalta palkan 35,28 markan tuntipalkan mukaan. Tämä palkka oli Veijasen työehtosopimuksen 17 §:n mukainen henkilökohtainen tuntipalkka. Työnantaja oli siten jättänyt maksamatta Veijaselle irtisanomisajan palkkaa yhteensä 4 080 markkaa.

Lemminkäinen Oy ei ollut suostunut Veijasen huomautuksesta huolimatta korjaamaan menettelyään, minkä vuoksi Veijanen oli kääntynyt asiassa Rakennusliiton toimitsijan puoleen. Toimitsija oli ottanut välittömästi yhteyttä Lemminkäinen Oy:hyn. Yhtiön palkanlaskija oli ilmoittanut toimitsijalle, että yhtiö oli saanut irtisanomisajan palkan laskemista koskevan ohjeen Suomen Maarakentajien Keskusliitosta, eikä yhtiöllä tämän vuoksi ollut aihetta korjata palkan maksua.

Syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu liittojen välillä 25.9.1991, jolloin Suomen Maarakentajien Keskusliitto oli ilmoittanut pitävänsä yhtiön menettelyä oikeana. Työnantajaliitto oli katsonut, että koska yhtiöllä ei ollut ollut tarjota Veijaselle työtä irtisanomisaikana, oli Veijaselle maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 17 §:n nojalla voitu maksaa irtisanomisajalta henkilökohtaista tuntipalkkaa niin sanottuna odotusajan palkkana. Tämä työnantajaliiton esittämä perustelu oli kuitenkin virheellinen. Koska Veijasen työsuhde oli päätetty 6.9.1991 irtisanomisaikaa noudattamatta, hänelle olisi työehtosopimuksen mukaan tullut maksaa laiminlyödyltä irtisanomisajalta täysi palkka. Täydellä palkalla tarkoitettiin työehtosopimuksessa sitä palkkaa, jota työntekijälle oli maksettu ennen irtisanomista. Veijaselle irtisanomisajalta maksettu palkka ei ollut vastannut hänen täyttä palkkaansa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Lemminkäinen Oy on rikkonut maa- ja vesirakennusalan irtisanomissuojasopimusta jätettyään maksamatta Veijaselle, jonka työsuhde oli päätetty irtisanomisaikaa noudattamatta, irtisanomisajalta täyden palkan. Rakennusliitto on vaatinut lisäksi Lemminkäinen Oy:n velvoittamista suorittamaan Veijaselle maksamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 4 080 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.9.1991 lukien ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Lemminkäinen Oy:llä oli eri puolilla Suomea 9 - 10 murskauslaitosta ja keskimäärin noin 50 murskausalan työntekijää. Veijanen oli toiminut eri murskausasemilla niin sanottuna tuuraajana, joka oli tarpeen mukaan ollut työssä eri murskausasemilla muun muassa toisten työntekijöiden vuosilomien, sairauslomien ja pekkaspäivien aikana. Veijanen ei ollut työskennellyt vakinaisesti millään asemalla. Viimeksi ennen työsuhteensa päättymistä Veijanen oli ollut työssä yhtiön Vantaan Seutulassa sijaitsevalla murskausasemalla 3.5. - 20.6. ja 8.7. - 6.9.1991 niin sanottuna viidentenä ylimääräisenä lomatuuraajana. Veijanen oli ollut vuosilomalla 21.6. - 7.7.1991.

Edellä mainittu murskauslaitos oli syksyyn 1991 asti toiminut kahdessa vuorossa siten, että kummassakin vuorossa oli ollut kaksi konemiestä. Murskauslaitos oli 7.10.1991 alkaen siirtynyt heikentyneestä kiviaineskysynnästä johtuen työskentelemään yhdessä vuorossa. Koska tällä murskausasemalla eikä myöskään muilla yhtiön murskausasemilla ollut tarvittu enää niin sanottua tuuraajaa ja kiviaineskysyntä oli muutenkin laskenut, yhtiö oli irtisanonut Veijasen 6.9.1991 taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Ilmoitukseen oli erehdyksessä merkitty työsuhteen päättymispäiväksi 6.9.1991, mutta yhtiö oli kuitenkin maksanut Veijaselle irtisanomisajan palkan 10 viikolta ilman työntekovelvoitetta. Samaan aikaan yhtiö oli taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut myös kahden konemiehen ja kolmen syöttäjän työsopimukset.

Veijaselle ei ollut jätetty maksamatta irtisanomisajan palkkaa, eikä tätä koskevaa vaatimusta ollut esitetty liittojen välisessä erimielisyysneuvottelussa. Veijasen työsuhteen päättymispäiväksi oli merkitty erehdyksessä 6.9.1991 eli sama päivä, jolloin hänelle oli annettu irtisanomisilmoitus. Veijaselle oli kuitenkin maksettu lopputilin yhteydessä palkka 10 viikolta hänen henkilökohtaisen tuntipalkkansa mukaan. Irtisanomisajalta palkka oli tullut maksaa sen mukaan, mitä Veijanen työssä ollessaan olisi ansainnut. Veijaselle ei 6.9.1991 jälkeen olisi ollut järjestää tuotantotyötä, jolloin hänellä ei myöskään ollut oikeutta tuotantolisään.

Irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla täydellä palkalla tarkoitettiin sitä palkkaa, minkä työntekijä työssä olleessaan olisi ansainnut. Kanteessa esitetty vaatimus, jonka mukaan Veijaselle olisi tullut maksaa irtisanomisajan palkka sen mukaan, mitä hän ennen irtisanomistaan oli ansainnut, ei perustunut työehtosopimukseen. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa ei ollut edes sovittu niin sanotusta keskituntiansiosta. Työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdassa oli nimenomaan sovittu, että mikäli työssä syntyi keskeytystä työntekijästä riippumattomasta syystä, hänelle oli järjestettävä urakka- tai tuotantopalkkiotyötä ja ellei tämä käynyt päinsä, hänelle oli maksettava odotusajalta henkilökohtainen tuntipalkka. Veijaselle ei irtisanomisajalta olisi voitu maksaa työehtosopimuksen 15 §:n mukaista tuotantopalkkiota, koska hänelle ei täksi ajaksi olisi voitu järjestää lainkaan tuotantopalkkiotyötä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennusliitto on lausunut, että Lemminkäinen Oy oli irtisanonut Veijasen työsuhteen 6.9.1991 päättymään heti. Tämä kävi selkeästi ilmi irtisanomisilmoituksesta ja myös Veijasen viimeisestä tilinauhasta, jossa lopputilin maksamispäivämääräksi oli merkitty 6.9.1991. Sama päivämäärä oli merkitty työsuhteen päättymispäiväksi myös Veijaselle annettuun työtodistukseen. Veijasen työsuhde oli siten päätetty 6.9.1991 irtisanomisaikaa noudattamatta. Vasta vastineessa oli esitetty väite, että työsuhteen päättymispäiväksi olisi erehdyksessä merkitty 6.9.1991.

Työoikeudessa voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaan työnantajan tuli irtisanoa työntekijän työsuhde päättymään sovittua tai määrättyä irtisanomisaikaa noudattaen. Irtisanomisen jälkeen työntekijällä oli aikaa sopeutua tulevaan työsuhteensa päättymiseen. Yleensä työntekijä irtisanomisaikanaan jatkoi samaa työtä, jota hän oli tehnyt ennen irtisanomista. Maa- ja vesirakennusalalla noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa samoin kuin muissakin vastaavissa sopimuksissa oli erikseen sovittu, että työnantaja, joka ei noudattanut irtisanomisaikaa, oli velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta. Selvää oli, että täydellä palkalla tarkoitettiin sitä palkkaa, jota työntekijälle oli maksettu ennen irtisanomista.

Edellä tarkoitettu irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 1 kohdan sanamuoto oli peräisin Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välisestä irtisanomissuojasopimuksesta vuodelta 1978. Mainitun sopimuksen soveltamisohjeessa todettiin, että palkka laiminlyödyltä irtisanomisajalta määräytyi alakohtaisen työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräysten mukaisesti. Tämä tarkoitti sitä, että laiminlyödyltä irtisanomisajalta työntekijälle maksettiin palkka sen mukaan, mitä hänelle oli maksettu palkkaa ennen työsuhteen päättymistä.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 17 §:n mukaan työntekijälle voitiin työn estyessä eräissä tapauksissa maksaa hänen henkilökohtaista tuntipalkkaansa tältä niin sanotulta odotusajalta. Tämä määräys oikeutti työnantajan maksamaan työntekijälle odotusajan palkkaa myös irtisanomisajalta, jos tähän oli olemassa työehtosopimuksen 17 §:ssä sovitut edellytykset. Määräys ei kuitenkaan oikeuttanut työnantajaa, joka ei ollut noudattanut irtisanomisaikaa, maksamaan työntekijälle niin sanottua henkilökohtaista tuntipalkkaa työehtosopimuksen tarkoittamana täytenä palkkana. Tämä johtui siitä, että sellaisessa tapauksessa, jossa irtisanomisaikaa ei ollut noudatettu, ei ollut olemassa mitään odotusaikaa, jolta työehtosopimuksen 17 §:ssä tarkoitettu palkka olisi maksettava.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vielä lausunut, että työntekijä teki irtisanomisaikanaan työtä, jota hän aikaisemmin oli tehnyt, mikäli tätä työtä oli tarjolla irtisanomisaikana. Työntekijä saattoi irtisanomisaikanaan tehdä myös muuta tarjolla olevaa työtä, jota hän työsopimuksensa ja sovellettavan työehtosopimuksen mukaan oli velvollinen tekemään. Työntekijän palkkaus määräytyi tällaisissa tapauksissa hänen työsopimuksensa ja sovellettavan työehtosopimuksen mukaisesti. Lemminkäinen Oy ei ollut voinut tarjota Veijaselle 6.9.1991 jälkeen tuotantopalkkiotyötä, joten koska hänen työsopimuksessaan ei ollut sovittu muusta palkasta, hänelle oli tullut maksaa työehtosopimuksen 14 §:n 1 kohdan mukaista henkilökohtaista tuntipalkkaa.

Maa- ja vesirakennusalan irtisanomissuojasopimusta oli muutettu vuonna 1984, jolloin laki työsopimuksen irtisanomismenettelystä oli tullut voimaan. Tällöin maa- ja vesirakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 1 kohtaan oli palkka-sanan eteen lisätty sana täysi. Mitään asiallista muutosta ei tällä muutoksella ollut tarkoitettu saada aikaan.

Edellä mainittu irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 1 kohdan sanamuoto oli peräisin keskusjärjestöjen välisestä vuonna 1978 tehdystä irtisanomissuojasopimuksesta. Samansisältöinen määräys oli otettu työsopimuslain 38 a §:ään vuonna 1984. Lainkohtaa oli asiaa valmistelleen työsuhdeturvakomitean mietinnössä perusteltu juuri keskusjärjestöjen välisen sopimuksen edellä mainitulla määräyksellä. Keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeen mukaan palkka laiminlyödyltä irtisanomisajalta määräytyi alakohtaisen työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräysten mukaisesti.

Kanteessa oli vaadittu irtisanomisajan palkan maksamista Veijaselle viimeisen tilijakson keskituntiansion mukaisesti. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus ei tuntenut keskituntiansiota. Rakennusliitto oli tehnyt vaatimuksia sairausajan palkan maksamisesta keskituntiansion mukaisesti, mutta työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliitto ei ollut suostunut näihin muutosvaatimuksiin. Tällainen vaatimus oli tehty esimerkiksi vuoden 1972 työehtosopimusneuvotteluissa. Tähän muutosesitykseen ei työnantajaliitto ollut suostunut, vaan sairausajan palkka maksettiin alalla edelleen täyden palkan mukaisesti siten kuin edellä oli esitetty.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Lemminkäinen Oy on yhtynyt Suomen Maarakentajien Keskusliiton asiassa esittämään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lemminkäinen Oy on 6.9.1991 taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut yhtiön palveluksessa vuodesta 1982 lukien olleen Reima Veijasen työsopimuksen päättymään mainittuna syyskuun 6 päivänä. Veijanen on työsuhteensa aikana työskennellyt konemiehenä yhtiön kiviainesyksikön murskauslaitoksilla eri puolilla maata. Ennen työsuhteensa päättymistä Veijanen on 3.5.1991 alkaen ollut työssä yhtiön Vantaan Seutulassa sijaitsevalla murskausasemalla. Veijasen irtisanomisen syyksi yhtiö on ilmoittanut heikentyneestä kiviaineskysynnästä johtuneen työn vähenemisen. Samanaikaisesti Veijasen kanssa yhtiön kiviainesyksiköstä on taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanottu viisi muuta työntekijää.

Lemminkäinen Oy on maksanut Veijaselle viimeisen palkanmaksun yhteydessä palkan 10 viikon pituiselta irtisanomisajalta. Irtisanomisajan palkka Veijaselle on maksettu hänen henkilökohtaisen tuntipalkkansa eli 35,28 markan mukaan. Ennen irtisanomisen toimittamista Veijanen on ollut urakkatyössä, jossa hänen tuntipalkkansa on viimeisellä tilikaudella ollut 45,48 markkaa. Muussa kuin tuotantopalkkiotyössä Veijaselle on maksettu 44,10 markan suuruista tuntipalkkaa, joka on muodostunut henkilökohtaisesta tuntipalkasta lisättynä 25 prosentin suuruisella konemiehille maksettavalla vastuulisällä. Veijaselle ei hänen työsuhteensa kestoaikana ole maksettu henkilökohtaista tuntipalkkaa.

Kanteessa on vaadittu irtisanomisajan palkan maksamista Veijaselle viimeksi maksetun tuntipalkan eli 45,48 markan mukaan. Vaatimus on perustettu irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maa- ja vesirakennusalalla tehdyn sopimuksen 8 §:n 1 kohtaan, jonka mukaan työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

Yhtiö on katsonut, että koska Veijaselle ei ole voitu järjestää 6.9.1991 jälkeen irtisanomisajaksi työtä, määräytyy Veijaselle maksettava irtisanomisajan palkka henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan työehtosopimuksen 17 §:n odotusajan palkkaa koskevassa määräyksessä sanotuin tavoin.

Todistajana kuullun Rakennusliiton toimitsijan kertoman mukaan irtisanomisajan palkan maksamisessa on noudatettu käytäntöä, jonka mukaan irtisanomisajan palkka on maksettu viimeiseltä tilikaudelta maksetun palkan mukaan. Toimitsijan mukaan irtisanomisajan palkka voi määräytyä myös henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan, mikäli irtisanominen on toimitettu työehtosopimuksen mukaisesti eikä työntekijälle ole voitu järjestää työtä irtisanomisajaksi.

Rakennusliitto ei ole kiistänyt sairausajan palkan maksamista alalla työnantajaliiton taholta ilmoitetulla tavalla.

Rakennusliitto ei ole väittänyt, että Veijaselle olisi voitu järjestää työtä irtisanomisajaksi. Rakennusliitto on myös myöntänyt, että työntekijälle voidaan maksaa irtisanomisajalta työehtosopimuksen 17 §:ssä tarkoitettua odotusajan palkkaa, jos kysymyksessä olevassa määräyksessä mainitut edellytykset tähän ovat olemassa. Myös Veijaselle irtisanomisajan palkka olisi siten voitu maksaa henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan, jos hänen irtisanomisensa olisi toimitettu siten, että työsuhteen päättymispäiväksi olisi 6.9.1991 asemesta ilmoitettu 15.11.1991.

Kun Lemminkäinen Oy irtisanomisen yhteydessä on maksanut Veijaselle irtisanomisajan palkan irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen mukaiselta ajalta, ei pelkästään siitä seikasta, että Veijasen työsuhteen päättymispäiväksi on erehdyksessä merkitty 6.9.1991, voi työtuomioistuimen mielestä olla seurauksena, että irtisanomisajan palkka määräytyisi toisin kuin jos työsuhteen päättymispäivä olisi irtisanomisen yhteydessä ilmoitettu oikein. Koska työnantajalla ei ole ollut järjestää Veijaselle työtä irtisanomisajaksi, työnantaja on edellä esitetyillä perusteilla voinut maksaa Veijaselle irtisanomissuojaa- ja lomautusta koskevan sopimuksen mukaisena täytenä palkkana myös henkilökohtaisen tuntipalkan.

Näyttämättä on siten jäänyt, että Lemminkäinen Oy olisi menetellyt Veijasen irtisanomisajan palkan maksamisessa vastoin irtisanomissuojaa- ja lomauttamista koskevan sopimuksen määräyksiä. Näin ollen ei myöskään Suomen Maarakentajien Keskusliitto ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Lemminkäinen Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Kontio, Nouro, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Todistajana kuultu Lemminkäinen Oy:n työpäällikkö on kertonut, että Veijanen irtisanottiin yhdessä eräiden muiden työntekijöiden kanssa samana päivänä, koska näin haluttiin välttää eripituisista irtisanomisajoista työnantajalle aiheutuvat työllistämisongelmat. Tällaiseen kerralla tapahtuvaan ratkaisuun vaikutti lisäksi se, että työnantajan kokemuksen mukaan irtisanottujen työntekijöiden työmotivaatio yleensä alenee. Työsuhteen päättymispäiväksi merkittiin erehdyksessä 6.9.1991 sen sijaan, että se Veijasen tapauksessa olisi merkitty päättyväksi vasta marraskuussa 10 viikon irtisanomisajan jälkeen. Todistajana kuultu saman yhtiön kirjanpitäjä on kertonut Veijasen työsuhteen päättymispäiväksi merkityn 6.9.1991 tarkoittaneen viimeistä työpäivää.

Suomen Maarakentajien Keskusliiton olisi tullut huolellisemmin selvittää jäsenyritykselleen irtisanomismenettelyyn liittyvät yksityiskohdat. Tämän laiminlyödessään on liitto menetellyt valvontavelvollisuutensa vastaisesti.

Edellä mainituin perustein vahvistan, että Lemminkäinen Oy on rikkonut maa- ja vesirakennusalan irtisanomissuojasopimusta jätettyään maksamatta Veijaselle, jonka työsuhteen yhtiö on päättänyt irtisanomisaikaa noudattamatta, irtisanomisajalta täyden palkan.

Velvoitan Lemminkäinen Oy:n maksamaan Veijaselle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 4 080 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.9.1991 lukien.

Suomen Maarakentajien Keskusliiton velvoitan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Rakennusliitolle 15 000 markkaa.

Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Lemminkäinen Oy:n velvoitan yhteisvastuullisesti maksamaan Rakennusliitolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 2 500 markkaa.