Employer must pay reduced severance pay based on unemployment benefit rate if unemployment fund failed to pay benefits to laid-off employee.

Työnantaja, jonka tiedossa oli ollut, ettei työttömyyskassa maksanut työttömyyspäivärahaa lomautettuna olleelle työntekijälle, oli velvollinen suorittamaan työntekijöille irtisanomisajalta maksettavan palkan vähennettynä vain heille maksetulla lomautusilmoitusajan palkalla.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta. (Ään.) kts. TT n:o 22/1992.

Kantaja Paperiliitto r.y. Vastaajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Yhtyneet Paperitehtaat Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 14.3.1990 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa, jonka voimassaoloa on 9.12.1991 jatkettu sellaisenaan 31.10.1993 saakka, on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. STK:n ja SAK:n allekirjoittamaa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta soveltamisohjeineen noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § AIKAPALKAT

1. Kausipalkat sovitaan kussakin teollisuuslaitoksessa erikseen ottamalla huomioon työntekijäin ammattitaito, työn vaativuus ja muut työn suoritukseen vaikuttavat tekijät niin, että palkat tulevat ammateittain oikeudenmukaisessa suhteessa porrastetuksi ja että ammattiryhmien A1 - K1 kausipalkka on 6.5.1991 alkaen 2.688 mk1)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1)Pöytäkirja 7.5.1991

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § PALKANMAKSU1)

13.1. Palkkakausi

Palkkakausi on kaksi työehtosopimuksen mukaista työviikkoa. Vajaa palkkakausi on palkkakausi, jolloin on tesseisokki (6 § 4.1) tai jolloin itsenäisyyspäivä tai kirkollinen juhlapäivä on muun arkipäivänä kuin lauantaina ja työntekijän työvuoro- tai työtuntijärjestelmän säännöllisten työvuorojen ja vuorovapaiden lukumäärä kerrottuna luvulla 8 on vähemmän kuin 80.

13.2. Kausipalkka

Työntekijälle maksetaan palkka kausipalkkana, joka on palkkakauden säännöllisen työajan aikatyön palkka. Tehtäessä säännöllistä työtä tes-seisokin (6 § 4.1) aikana perusosa ei kuitenkaan sisälly kausipalkkaan. Kausipalkasta saadaan tuntipalkka jakamalla kausipalkka luvulla 82 keskeytymättömässä vuorotyössä ja luvulla 80 muissa työaikamuodoissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusliittojen 14.6.1991 allekirjoittamassa irtisanomissuojaa- ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUS

16 § Lomauttaminen

Työntekijän lomauttamisessa on noudatettava vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa ja lomautus voi tapahtua määräajaksi tai toistaiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 §

Lomautusilmoitus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa

Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyyspäivärahat. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esimerkki silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

Edellä selostetuissa tapauksissa työttömyysavustusten ja -korvausten sekä muualla ansaitun palkan vähentäminen lasketaan

- työnantajan irtisanoessa työsuhteen, työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta irtisanomispäivästä lukien,

- työntekijän itsensä irtisanoutuessa ajalta, jota työnantajan olisi ollut noudatettava, siitä päivästä lukien, jona työntekijä on irtisanonut työsuhteensa.

Korvauksen suorittaminen edellyttää, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on lausunut, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy oli lakkauttanut Valkeakosken säkkitehtaansa toiminnan vuoden 1991 alussa ja lomauttanut työntekijät toistaiseksi. Työnantaja oli sen jälkeen irtisanonut yhteensä 82 työntekijää 31.12.1991 päivätyllä ilmoituksella. Sen mukaan irtisanomisajat alkoivat 7.1.1992 ja työntekijöiden työsuhteet päättyvät irtisanomisajoista riippuen 7.3.1992 - 7.7.1992.

Irtisanottu oli seuraavat työntekijät:

Ismo Peipponen, Jukka Toivonen, Aimo Uusitupa ja Tuomo Vähälä. Heidän irtisanomisaikansa oli viisi kuukautta ja työsuhteen päättymispäivä 7.6.1992

Jyrki Pelkonen, Ismo Rantanen, Maija-Leena Seppänen ja Eeva Soini. Heidän irtisanomisaikansa oli neljä kuukautta ja työsuhteen päättymispäivä 7.5.1992

Marja-Leena Ahonen, Väinö Mahosenaho, Ari Niittymäki, Matti Olander ja Erkki Suontausta. Heidän irtisanomisaikansa oli kolme kuukautta ja työsuhteen päättymispäivä 7.4.1992

Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta työntekijöille palkkaa irtisanomisajalta. Työehtosopimus olisi kuitenkin edellyttänyt palkanmaksua kysymyksessä olevassa tilanteessa. Työnantaja oli tiennyt Paperityöväen Työttömyyskassan ilmoituksesta, ettei kassa työttömyysturvalain nojalla voinut maksaa työttömyyspäivärahaa ajalta, johon työnantajan irtisanomisajan palkan maksuvelvollisuus kohdistui. Työttömyyskassa oli tehnyt työntekijöiden päivärahahakemuksiin hylkääviä päätöksiä. Asiasta oli laadittu paikallinen erimielisyysmuistio. Myös liittojen välisissä neuvotteluissa oli jääty asiasta erimieliseksi.

Irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n mukaan työnantaja oli velvollinen korvaamaan toistaiseksi lomautettuna olevalle irtisanotulle työntekijälle irtisanomisajan palkan. Määräystä ei kuitenkaan voitu tulkita siten, että se velvoittaisi työttömyyskassan maksamaan päivärahaa työntekijälle, jolle työnantaja oli velvollinen maksamaan irtisanomisajan palkan tai sitä vastaavan korvauksen. Näin tulkittuna irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n kysymyksessä oleva määräys oli työttömyysturvalain 2 ja 4 §:n vastaisena mitätön. Työnantajan tiedossa oli ollut, ettei muita korvausvelvollisuutta vähentäviä seikkoja kuin mahdollinen lomautusilmoitusajan palkka näissä tapauksissa ollut.

Irtisanomisaikana kuului maksaa myös palvelusvuosikorvaus. Koska työntekijöitä koskivat voimassa olevat kausipalkkasopimukset, oli palkka maksettava työehtosopimuksen mukaisesti palkkakausittain.

Koska työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta irtisanomisajan palkkoja, vaikka velvollisuuden perusteet olivat selvästi olleet työnantajan tiedossa, oli Yhtyneet Paperitehtaat Oy rikkonut tieten työehtosopimuksen määräyksiä. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto, joka oli hyväksynyt työnantajan menettelyn, oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 § oli mitätön sikäli kuin se oli työttömyysturvalain 2 ja 4 §:n vastainen ja että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:llä oli velvollisuus maksaa kanteessa mainituille työntekijöille irtisanomisajan palkka, jota vähensi ainostaan lomautusilmoitusajan palkka.

Edelleen Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että irtisanomisajan palkka oli maksettava kysymyksessä oleville työntekijöille palkkakausittain työehtosopimuksen palkanmaksua koskevien määräysten mukaisesti.

Vielä Paperiliitto on vaatinut Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8 §:n nojalla.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy ovat lausuneet, että kanteen vaatimus siitä, että työtuomioistuin vahvistaisi yleissopimuksen 18 §:n mitättömäksi työttömyysturvalain vastaisena, olisi jätettävä tutkimatta, koska vaatimuksen tutkiminen edellyttäisi, että työtuomioistuin tulkitsisi työttömyysturvalakia.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksessa ei ollut säännöksiä, miten lomautettuna irtisanotulle henkilölle tuleva korvaus oli ajallisesti maksettava. Asia ratkesi pelkästään yleisen irtisanomissuojasopimuksen perusteella, joka lähti siitä, että korvaus voitiin maksaa irtisanomisajan lopussa, milloin irtisanominen on tapahtunut ennen 1.3.1992. Tämä kantajan vaatimus oli siten perusteeton.

Työnantajan menettelyä arvioitaessa oli merkitystä paitsi työehtosopimuksella myös työsopimuslain ja työttömyysturvalain säännöksillä ja soveltamiskäytännöllä. Nekin osoittavat toisaalta sen, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy oli menetellyt niin kuin irtisanomissuojasopimuksen ja työttömyysturvalain yleinen soveltamiskäytäntö oli edellyttänyt, ja toisaalta sen, että Paperityöväen Työttömyyskassan päätöksiä oli pidettävä virheellisenä.

SAK ja STK olivat allekirjoittaneet 6.6.1978 yleissopimuksen irtisanomisen ja lomautuksen perusteista. Sopimusta koskevat soveltamisohjeet oli hyväksytty vuonna 1980. Niihin sisältyi muun muassa työnantajan korvausvelvollisuutta koskeva kohta:

"Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu lisäpalkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyysavustukset ja -korvaukset. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja."

Soveltamisohjeen ja tuolloisen valtakunnallisesta työttömyyskassasta annetun lain (125/34) keskinäinen suhde oli aiheuttanut työttömyysavustusta koskevia tulkintaongelmia. Asian ratkaisemiseksi järjestöt olivat pyytäneet asiasta sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon. Sosiaali- ja terveysministeriö oli 27.11.1980 antamassaan lausunnossa todennut muun muassa seuraavaa:

"Kun keskusjärjestöjen välisissä soveltamisohjeissa on kysymys työsopimuslain 42 §:n tarkoittamasta vahingonkorvauksesta, niin sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, yhtyen työttömyysvakuutusasiain neuvottelukunnan asiassa antaman lausuntoon, ettei muiden avustuksen saamisen edellytysten täyttyessä ole estettä työttömyysavustuksen maksamiselle silloin, kun työnantaja irtisanoo lomautettuna olevan työntekijän."

Tällä lausunnolla ministeriö oli ratkaissut työttömyysavustuksen ja irtisanomisajan palkkaa koskevan etusijajärjestyksen. Työttömyysavustuksen maksamiselle ei ollut estettä, joten työnantajan korvausvelvollisuus oli toissijainen, kuten järjestöt olivat tarkoittaneetkin. Tätä periaatetta oli noudatettu yli 10 vuotta.

Kun vuoden 1991 alkupuolella oli alkanut esiintyä väitteitä, että vakuutusoikeus olisi antanut ratkaisuja, joiden mukaan lomautettuna irtisanotulle henkilölle ei voitaisikaan maksaa työttömyyspäivärahaa irtisanomisajalta, niin sosiaali- ja terveysministeriö oli antamassaan uudessa lausunnossa todennut seuraavaa:

"Vakuutusoikeuden ratkaistavaksi ei sen sijaan ole tullut sellaisia tapauksia, joissa lomautettuna irtisanotulle ei olisi maksettu irtisanomisajan palkkaa tai joissa työnantaja työsopimuslain (320/70) 42 §:n 2 momentin nojalla tehdyn irtisanomissuojasopimuksen perusteella olisi maksanut työntekijälle vain irtisanomisajan palkan ja työttömyyspäivärahan välisen erotuksen. Myöskään työttömyysturvalautakunnan ratkaistavana ei ole ollut tällaisia tapauksia. Käytännössä esiintyvän epätietoisuuden poistamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö ilmoittaa kantanaan, ettei näissä tapauksissa ole estettä työttömyyspäivärahan maksamiselle."

Työttömyysturvalain sisältö ja ministeriön kanta olivat siis olleet pitkään täysin selvät. Ministeriö oli sittemmin kuitenkin halunnut muuttaa käytäntöä ja työttömyysturvalakia oli muutettu 1.3.1992 voimaan tulleella lailla, jonka mukaan työttömyyspäivärahaan ei ole oikeutta henkilöllä siltä ajalta, jolta hänellä on oikeus saada työnantajalta irtisanomisajan palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta.

Paperityöväen Työttömyyskassan päätökset olivat vastoin työsopimuslakia ja työttömyysturvalakia sekä irtisanomissuojasopimusta ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistusta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

PAPERILIITON VASTASELITYS

Paperiliitto on lausunut, että kysymys yleissopimuksen 18 §:n mitättömyydestä oli työehtosopimuksen tulkintakysymys ja sen ratkaiseminen kuului työtuomioistuimelle.

Työnantajalla oli kaikissa irtisanomistilanteissa ensisijainen palkanmaksuvelvollisuus. Työnantajalla oli myös oikeus teettää työtä työntekijällä irtisanomisaikana. Jos työnantaja ei tätä oikeuttaan halunnut käyttää, oli poissaolo palkallista poissaoloa. Palkanmaksua koskevien työehtosopimusmääräysten mukaan oli työnantajan maksettava työntekijän kausipalkka ja muut sopimuksen mukaiset erät sopimuksen mukaisena palkanmaksupäivänä.

Walki-Säkeille oli etukäteen selvitetty työttömyyskassan tulkinta, jonka mukaan kassa ei voi maksaa ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa työntekijälle, joka oli oikeutettu irtisanomisajan palkkaan. Asianmukainen selvitys työnantajalle oli siten annettu. Vakuutusoikeus oli useissa ratkaisuissaan katsonut, ettei työntekijälle aiheutunut taloudellisia menetyksiä siltä ajalta, jolta hänelle maksetaan irtisanomisajan palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta eikä hän sen vuoksi ole työttömyysturvan tarpeessa. Paperityöväen Työttömyyskassan ratkaisut ja ennakkotiedot ovat olleet täysin työttömyysturvalain mukaisia.

Työehtosopimuksin ei voitu muuttaa, rajoittaa eikä myöskään lisätä niitä oikeuksia, jotka työntekijälle työttömyysturvalain mukaan kuuluivat. Kun irtisanomissuojasopimusta oli sovellettu, oli työnantajan tiedossa ollut, ettei työntekijöillä ollut muita tulolähteitä. Kun työttömyyskassat olivat velvollisia noudattamaan työttömyysturvalakia, oli niiden tehtävä päätöksensä työttömyysturvalautakunnan ja vakuutusoikeuden antamien tulkintasääntöjen mukaisesti uhalla, että päätökset muuttuivat. Siten nyt käsiteltävinä olevissakaan tapauksissa ei ollut ollut edellytyksiä maksaa työttömyyspäivärahaa eikä työnantajalla ollut myöskään lähtökohtaisesti oikeutta vähentää irtisanomisajan palkasta tai sitä vastaavasta korvauksesta mitään, koska tiedossa oli ollut, ettei mitään muuta korvausta maksettu.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Paperiliitto on muun muassa vaatinut vahvistettavaksi, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen (irtisanomissuojasopimus) 18 § on mitätön siltä osin kuin se on työttömyysturvalain 2 ja 4 §:n vastainen. Työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluu siitä annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan käsitellä ja ratkaista työehtosopimuslakiin perustuva riita-asia, kun kysymys on työehtosopimuksen pätevyydestä. Näin ollen Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntiväite hylätään.

Paperiliiton edellä sanotusta vahvistusvaatimuksesta ei kuitenkaan ole käyty työehtosopimuksen 30 §:ssä edellytetyin tavoin erimielisyysneuvotteluja eikä asianhaaroista käy ilmi, ettei Paperiliitto ole syypää neuvottelun tapahtumatta jäämiseen. Vaatimus jätetään työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla tällä perusteella tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n lakkautettua Valkeakosken säkkitehtaan toiminnan vuoden 1991 alussa on tehtaan työntekijät lomautettu toistaiseksi. Lomautetut 82 työntekijää on irtisanottu 30.12.1991 annetuilla kirjallisilla irtisanomisilmoituksilla taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Irtisanomisajat ovat alkaneet 7.1.1992 ja niiden on ilmoitettu päättyvän pituudesta riippuen 7.3. - 7.7.1992.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy on irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n nojalla velvollinen maksamaan kanteessa tarkoitetuille lomautettuina irtisanotuille työntekijöille palkan työehtosopimuksen mukaiselta irtisanomisajalta vähennettynä vain sen palkan määrällä, mikä asianomaisille oli maksettu lomautusta edeltäneeltä lomautusilmoitusajalta.

Työnantajapuolen mukaan irtisanomisajan palkasta voidaan vähentää irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n soveltamisohjeen nojalla se ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan määrä, johon työntekijät olisivat työttömyysturvalain mukaan olleet oikeutettuja.

Sanotun soveltamisohjeen mukaan työnantajan korvausvelvollisuutta vähentävät muun muassa lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyyspäivärahat. Soveltamisohjeessa määrätään edelleen korvauksen suorittamisen edellyttävän, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Puheena olevassa tapauksessa työnantajan tiedossa on siis ollut, ettei työttömyyskassa maksa päivärahaa lomautettuna olevalle työntekijälle. Vastaajapuolen kannan mukaan riittävänä soveltamisohjeessa tarkoitettuna selvityksenä korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä voidaan pitää vain työttömyyskassan päätöstä tai, jos hakemus on hylätty, työttömyysturvalautakunnan tai vakuutusoikeuden päätöstä.

Työtuomioistuin on 15.4.1992 antamallaan tuomiolla n:o 22 ratkaissut Metallityöväen Liiton ja Autoalan Työnantajaliitto ATL:n välisen erimielisyyden auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen osaksi otetun keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen saman sisältöisen määräyksen tulkinnasta. Työtuomioistuin on vahvistanut, että sovellettaessa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen osana irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen määräystä työnantaja ei voi vähentää irtisanomisajan palkkaa vastaavasta korvauksesta työttömyyspäivärahaa, jos työttömyyskassan ilmoituksen mukaan sellaista ei ole työntekijälle suoritettu.

Tuomion perustelujen mukaan soveltamisohje on sanamuotonsa perusteella tulkittavissa niin, että työnantajalla on oikeus työttömyyspäivärahan vähentämiseen vain siinä tapauksessa, että lomautetulle työntekijälle on osoitettu maksetun työttömyyspäivärahaa. Sopimusmääräyksen, jonka mukaan korvauksen suorittaminen edellyttää työnantajalle annettavaa selvitystä korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä, voitiin tuomion mukaan katsoa tukevan myös työnantajapuolen kantaa. Ratkaistavaksi jäi niin ollen, millaista selvitystä työntekijän oikeudesta työttömyyspäivärahaan oli pidettävä riittävänä.

Sanotussa asiassa oli esitetty sosiaali- ja terveysministeriön kannanottoja, jotka koskivat työttömyysavustuksen ja työttömyyspäivärahan maksamisedellytyksiä irtisanottaessa lomautettuna oleva työntekijä. Ministeriö oli 27.11.1980 ja 1.10.1991 antamissaan lausunnossa ja ohjekirjeessä ilmoittanut kantanaan, ettei ollut estettä työttömyysavustuksen ja päivärahan maksamiselle irtisanottaessa lomautettuna oleva työntekijä kanteessa tarkoitetussa tilanteessa.

Työtuomioistuin on mainitun tuomion perusteluissa edelleen lausunut työnantajaliiton kannan, jonka mukaan työttömyyskassan ilmoitus ei ole riittävä selvitys tulkittavan työehtosopimusmääräyksen valossa, voivan olla perusteltu, jos työttömyyskassan menettely olla puheena olevan kaltaisissa tilanteissa maksamatta työttömyyspäivärahaa olisi työttömyysturvalain vastainen. Tätä ei ollut työtuomioistuimelle osoitettu eikä niin pitkälle menevä selvitysvelvollisuus, kuin työnantajapuolen kannan mukaan työntekijällä olisi, ollut sopimusmääräyksen sanamuodon mukainen. Myöskään sopimusneuvotteluista esitetty selvitys ei antanut aihetta päätellä sopimusmääräyksellä tarkoitetun tätä. Kun ei lisäksi ollut näytetty, että sopimusmääräystä olisi alalla vakiintuneesti sovellettu työnantajapuolen esittämällä tavalla, työtuomioistuin ei pitänyt perusteltuna sopimusmääräyksen tulkitsemista tällä tavoin.

Työtuomioistuimelle on esillä olevan asian käsittelyssä esitetty selvitystä, joka osoittaa Suomen Työnantajain Keskusliitto STK:n keskusjärjestöjen irtisanomissuojasopimusta solmittaessa lähteneen siitä, että määrättäessä työnantajan vastuuta lomautettuna irtisanotun työntekijän irtisanomisajan palkasta ensisijaisen korvauksen muodostavat työttömyyspäivärahat. Työnantajan maksettavaksi lomautusajalta oli tarkoitettu työttömyyspäivärahan määrällä vähennetty palkka. Sovellettaessa keskusjärjestösopimusta työehtosopimusten osana eri aloilla on korvausjärjestelmä myös käytännössä yleisesti toiminut tällä tavalla. Joillakin aloilla on käytäntö kuitenkin muodostunut vastakkaiseksi. Sellaisesta aikaisemmasta käytännöstä ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä, että työnantaja ei olisi maksanut irtisanomisajan palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta tilanteessa, jossa työttömyyskassa ei ole työttömyyspäivärahaa maksanut.

Kuten työtuomioistuimen 15.4.1992 antaman tuomion n:o 22 perusteluissa on todettu, työnantajapuolen kanta, jonka mukaan työttömyyskassan ilmoitus ei ole riittävä selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä, voisi olla perusteltu, jos työttömyyskassan menettely olisi työttömyysturvalain vastainen. Siihen nähden, ettei työtuomioistuimelle ole osoitettu sosiaali- ja terveysministeriöllä olevan toimivaltaa työttömyyskassoja sitovasti määrätä työttömyyspäivärahan maksamisedellytyksistä, sanotunlaista lainvastaisuutta Paperityöväen Työttömyyskassan menettelyssä ei tässäkään asiassa ole työtuomioistuimelle selvitetty. Tämän vuoksi ja koska sopimusmääräyksen sanamuotokaan ei tue työnantajapuolen kantaa, työtuomioistuin katsoo, ettei sillä ole aihetta tulkitessaan puheena olevaa irtisanomissuojasopimuksen määräystä paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana poiketa mainitussa aikaisemmassa tuomiossaan omaksumastaan kannasta.

Paperityöväen Työttömyyskassa on etukäteen saattanut Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n tietoon, ettei se tule maksamaan kanteen tarkoittamille työntekijöille irtisanomisajalta työttömyyspäivärahaa. Irtisanomissuojasopimuksen määräyksen huomioon ottaen ei heiltä näin ollen voida evätä oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

Mitä tulee Paperiliiton kanteeseen siltä osin kuin siinä on vaadittu vahvistettavaksi, että irtisanomisajan palkka on tässä tilanteessa maksettava palkkakausittain, keskusjärjestöjen välistä irtisanomissuojasopimusta on 13.1.1992 sovittu 1.3.1992 alkaen muutettavaksi siten, että korvaus puheena olevassa tilanteessa maksetaan palkanmaksukausittain. Työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan STK:n ohjeistuksen mukaan irtisanomisajan palkka voitiin aikaisemman sisältöisen sopimusmääräyksen mukaan maksaa lopputilin yhteydessä. Kun irtisanomissuojasopimusta on tältä osin muutettu, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että sopimusta olisi jo ennen sen muuttamista pitänyt tulkita kanteessa vaadituin tavoin.

Irtisanomissuojasopimuksen määräyksen tulkinnassa ilmenneen ristiriitaisuuden vuoksi Yhtyneet Paperitehtaat Oy ei ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä säädetyin tavoin eikä Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy on velvollinen suorittamaan kanteessa luetelluille työntekijöille irtisanomisajalta maksettavan palkan vähennettynä vain maksetulla lomautusilmoitusajan palkalla.

Enemmälti kanne hylätään.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Rihto, Virtanen, Tuulensuu, Sulkunen ja Porttila jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Tuulensuun lausunto:

Käsittelyratkaisun osalta yhdyn tuomioon.

Pääasiaratkaisun osalta totean seuraavaa:

Asiassa on kysymys paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan keskusjärjestöjen välillä solmitun irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimksen 18 §:n tulkinnasta.

Asiassa on selvitetty, että Suomen Työnantajain Keskusliiton STK:n lähtökohtana irtisanomissuojasopimusta solmittaessa on ollut, että määrättäessä työnantajan vastuuta lomautettuna irtisanotun työntekijän palkasta ensisijaisen korvauksen muodostavat työttömyyspäivärahat. Työnantajan maksettavaksi lomautusajalta oli tarkoitettu työttömyyspäivärahan määrällä vähennetty palkka. Asiassa ei ole selvitetty, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöllä SAK:lla olisi neuvotteluissa ollut tähän kysymykseen toisenlainen kanta.

Asiassa esitetty selvitys osoittaa myös, että sovellettaessa keskusjärjestösopimusta työehtosopimusten osana eri aloilla korvausjärjestelmä on käytännössä toiminut siten, että ensisijaisen korvauksen ovat muodostaneet työttömyyspäivärahat.

Asiassa ei ole selvitetty, että kantaja- ja vastaajaliitto olisivat ainakaan puheena olevan kysymyksen osalta poikenneet keskusjärjestösopimuksesta ottaessaan sen osaksi välistään työehtosopimusta. Liioin ei ole selvitetty, että sopimusmääräystä olisi sen soveltamispiirissä vakiintuneesti sovellettu toisin kuin yleisesti muilla sopimusaloilla.

Paperityöväen Työttömyyskassan päivärahat eväävän kannan lainmukaisuutta ei asiassa ole selvitetty. Valvontaviranomaisena toimiva sosiaali- ja terveysministeriö on kuitenkin johdonmukaisesti edustanut kantaa, jonka mukaan lomautettuna irtisanotulla henkilöllä on oikeus työttömyyspäivärahaan. Viimeksi ministeriö on toistanut tämän ohjeen 22.4.1992 lähettämällään kirjeellä. Kirjeessään ministeriö on kiinnittänyt kassojen huomiota myös siihen, että kassoilla ei ole vapaata harkintavaltaa päivärahan myöntämisen suhteen, vaan päiväraha on maksettava, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n soveltamisohjeen mukaisesti siinä tarkoitetun korvauksen suorittaminen edellyttää, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Sopimusmääräyksen syntyhistoriasta ja sen käytäntöön soveltamisesta esitetyn selvityksen perusteella sekä valvontaviranomaisen asiassa omaksuman kannan nojalla katson, että puheena olevan kaltaisessa tilanteessa soveltamisohjeen tarkoittamana riittävänä selvityksenä voidaan pitää vain työttömyyskassan päätöstä tai, jos hakemus on hylätty, asianmukaisessa järjestyksessä haettua valituselimen päätöstä. Kun kanteen tarkoittamissa tapauksissa ei näin ole menetelty, ei Yhtyneet Paperitehtaat Oy:llä ole velvollisuutta maksaa kanteessa vaadittuja irtisanomisajan palkkoja.

Esittämilläni perusteilla hylkään kanteen tutkituilta osiltaan kokonaan.

Asiaan laatuun nähden vastaajat saavat itse pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.