Labor court orders employer to pay damages for wrongful termination of union representative and striking workers.

Yhtiö oli purkanut pääluottamusmiehen työsopimuksen työvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi. Työnantajapuoli ei ollut näyttänyt toteen perustetta, jonka mukaan työsopimus olisi luottamusmiessopimuksen mukaan voitu purkaa. Yhtiö oli siten rikkonut luottamusmiessopimusta ja oli velvollinen suorittamaan pääluottamusmiehelle korvauksen.

Vastalauseena pääluottamusmiehen työsopimuksen purkamiselle yhtiön 15 työntekijää oli ryhtynyt lakkoon tarkoituksenaan saada työnantaja peruuttamaan pääluottamusmiehen työsopimuksen purkaminen. Yhtiö oli lakkoon osallistumisen johdosta purkanut kolmen työntekijän työsopimukset. Työntekijöiden työstä kieltäytymisiä ei pidetty työsuhteiden purkamiseen oikeuttavana tärkeänä syynä eikä edes irtisanomissuojasopimuksen mukaisena erityisen painavana syynä. Yhtiö oli rikkonut irtisanomissuojasopimusta ja oli siten velvollinen suorittamaan työntekijöille korvauksen.

Työnantajaliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. (Ään.)

Kantaja Puutyöväen liitto r.y. Vastaaja Puusepänliikkeiden Liitto r.y. Kuultava Esaku Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puusepänteollisuuden Liitto r.y:n ja Puutyöväen liiton välillä 3.4.1990 allekirjoitetussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset STK, SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Luottamusmiessopimus (15.1.1990) 4. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen (24.4.1984)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puusepänliikkeiden Liiton ja Puutyöväen liiton välillä 6.6.1990 laaditussa sopimuksessa sanotaan seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Allekirjoittanut Puusepänliikkeiden Liitto r.y. sekä Puutyöväen liitto sitoutuvat noudattamaan Puusepänteollisuuden Liitto r.y:n ja Puutyöväen liiton kesken 3. huhtikuuta 1990 allekirjoitettua puusepänteollisuutta koskevaa työehtosopimusta ja Puusepänteollisuuden Liitto r.y:n ja Puutyöväen liiton yhteisesti sopimia tulkintoja sekä mahdollisesti tehtäviä uusia yhteisiä tulkintoja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Työsuhdeturva

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksilösuoja Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa luottamusmiestä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin irtisanomismenettelylain (IML) 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

1. kahden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut enintään 5 vuotta;

2. kolmen kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 5 vuotta mutta enintään 9 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Seuraamusjärjestelmä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 37 a §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen liitto on lausunut, että liiton jäsen Teuvo Tapio Kumpulainen oli työskennellyt Esaku Oy:n palveluksessa konepuuseppänä ajalla 21.7.1986 - 14.2.1992. Pääluottamusmiehenä hän oli toiminut yhtiössä vuodesta 1986 lähtien.

Yhtiön toimitusjohtaja oli purkanut Kumpulaisen työsuhteen 14.2.1992. Työsuhteen purkaminen oli työntekijöiden mielestä ollut aiheeton ja laiton. Työnantajan purkaessa pääluottamusmiehen työsuhteen olivat todistajina olleet yhtiön konttoripäällikkö ja yhtiön konepuuseppä. Pääluottamusmiehen pyydettyä todistajaksi myös varapääluottamusmiestä työnantaja ei ollut tähän suostunut. Toimitusjohtaja oli 14.2.1992 noin kello 10.45 käskenyt Kumpulaisen kerätä tavaransa ja poistua työpaikalta. Työsopimuksen purkamisen syyksi yhtiö oli ilmoittanut työpaikalta poistumiset työaikana ynnä muun sopimattoman käyttäytymisen. Kumpulainen oli työntekijöiden mielestä ollut esimerkillinen työntekijä sekä työn tekemisessä että työaikojen noudattamisessa. Pääluottamusmiehen käyttäytyminen oli myös ollut moitteetonta.

Pääluottamusmiehen työsuhde oli purettu sen takia, että hän oli saattanut asianosaisliittojen välillä käsiteltäväksi yhtiössä tehdyn paikallisen "sopimuksen", jolla heikennettiin alan työehtosopimusta. Paikallinen sopimus oli käsittänyt työajan lyhennyspäivistä ja lomarahasta luopumisen määräajaksi. Viimeksi mainitusta erimielisyydestä asianosaisliitot olivat päässeet sopimukseen. Yhtiöllä ei olisi ollut edes oikeutta Kumpulaisen irtisanomiseen.

Vastalauseena pääluottamusmies Kumpulaisen työsuhteen purkamiselle yhtiön 15 työntekijää oli ryhtynyt 14.2.1992 kello 13.30 alkaen työnseisaukseen. Suurin osa työntekijöistä oli osoittanut mieltään vain parisen tuntia. Kaikki työntekijät olivat menneet tavanomaisesti työhön 17.2.1992. Tällöin oli seurannut yleinen tiedotustilaisuus, jossa kolmen työntekijän Simo Veikko Johannes Kinnusen, Raimo Johannes Hakkaraisen ja Ritva Marjatta Urpilaisen työsopimukset oli purettu.

Lyhyestä mielenilmaisusta ei ollut aiheutunut yhtiölle minkäänlaista vahinkoa ja ketään mielenilmaisuun osallistunutta ei ollut missään vaiheessa varoitettu. Yhtiöllä ei olisi ollut oikeutta edes mainittujen kolmen työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen. Puusepänliikkeiden Liitto oli rikkonut valvontavelvollisuutensa, koska se ei ollut katsonut yhtiön menetelleen väärin purkaessaan kolmen työntekijän työsopimuksen 15 osoittaessa mieltään pääluottamusmiehen työsopimuksen purkamisen johdosta.

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti 25.2.1992 ja liittojen välillä 2.3.1992 pääsemättä yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Puusepänliikkeiden Liitto on lausunut, että pääluottamusmies Kumpulaisen käyttäytyminen yhtiössä oli pitemmän ajan ollut sellaista, että se oli johtanut ristiriitoihin hänen ja esimiesten välillä. Siitä syystä hänelle oli usein pidetty puhutteluja. Kumpulaisen käyttäytyminen oli ollut tahallista ja siksi tuomittavaa. Se oli lopulta johtanut 14.2.1992 sattuneeseen tapaukseen, jolloin työnantaja ei enää ollut nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin työsopimuksen purkamisen. Kumpulaisen asenne työnantajaa kohtaan oli ollut negatiivista, mikä näkyi sekä työssä että puheissa. Luottamusmiesaseman tarkoitus ei ollut toimia työnantajaa vahingoittavasti kuten Kumpulainen oli tehnyt. Hänen työsopimuksensa purkamisen jälkeen tilanne oli yhtiössä rauhoittunut.

Kumpulainen oli toistuvasti jättänyt noudattamatta työaikoja huomautuksista huolimatta. Tässä suhteessa luottamusmiehen ei kuulunut olla muihin työntekijöihin nähden huonommassa eikä paremmassakaan asemassa. Hän oli tietoisesti uhmannut määräyksiä tältäkin osin. Kumpulainen oli toistuvasti poistunut työpisteestään mennen häiritsemään muiden työntekijöiden työntekoa syistä, jotka eivät kuuluneet hänen hoidettavikseen. Kyse oli ollut pelkästään työnantajan vastaisesta toiminnasta. Tähänkin oli jouduttu puuttumaan.

Kumpulainen oli puhunut muille työntekijöille työnantajasta perättömiä. Hän oli vastustanut joutumistaan iltavuoroon työhön, koska se oli häirinnyt hänen kotitilansa töitä. Siksi hänellä oli ollut tapana hakea sairauslomaa ennen iltavuoroa. Toista työntekijää hän oli yllyttänyt jarruttamaan työssä, jottei työvauhti olisi ollut liian kova.

Nämä ynnä muut tapaukset olivat aiheuttaneet sen, ettei yhtiöltä voitu kohtuudella edellyttää tapausten sietämisen jatkamista. Myöskään työnantajaliitto ei siksi ollut voinut tapauksesta kuultuaan kehottaa palauttamaan työsuhdetta. Se ei ollut johtunut neuvotteluista, joita yhtiössä oli käyty eräistä muista asioista eikä myöskään Kumpulaisen luottamusmiesasemasta.

Työnantajalla oli ollut Kinnusen, Hakkaraisen ja Urpilaisen työsopimusten purkamiseen työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdassa mainittu peruste. Työnantajalla oli siis ollut tärkeä syy purkaa heidän työsopimuksensa. Osa yhtiön työntekijöistä oli osallistunut 14.2.1992 laittomaan lakkoon poistuessaan työpaikalta. He olivat menneet lakon jälkeen pitämään palaveria erään ravintolan kabinettiin. Tämän jälkeen työnantajan edustaja oli mennyt paikalle samaan tilaisuuteen ja varoittanut työntekijöitä siitä, että työsuhde tultaisiin purkamaan, mikäli he jatkaisivat laitonta työehtosopimuksen vastaista lakkoaan. Heille oli tarjottu mahdollisuutta palata saman iltapäivän aikana takaisin työhön. Osa heistä oli palannutkin, mutta osa oli jatkanut varoituksitta huolimatta lakkoa.

Näin ollen kyseiset henkilöt olivat valinneet lakon jatkamisen tietäessään siitä aiheutuvat seuraukset. Seuraavana työpäivänä työnantajan edustajan kysyttyä lakosta Kinnuselta, Hakkaraiselta ja Urpilaiselta he olivat ilmoittaneet saman asian mahdollisesti toistuessa tekevänsä sen "ilman muuta uudestaan". Lisäksi heillä oli jo ennestään ollut voimassa varoitukset työaikojen noudattamatta jättämisistä. Näin ollen työnantajalla oli ollut purkamisoikeus lain mukaan, koska työntekijät itse olivat valinneet tietoisesti menettelytapansa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puusepänliikkeiden Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Esaku Oy on osaltaan yhtynyt Puusepänliikkeiden Liiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Esaku Oy on perjantaina 14.2.1992 purkanut palveluksessaan 21.7.1986 alkaen konepuuseppänä toimineen Teuvo Tapio Kumpulaisen työsopimuksen. Purkamisen syyksi yhtiö on ilmoittanut Kumpulaisen työpisteestä poistumiset työaikana ja muun sopimattoman käyttäytymisen työpaikalla. Kumpulainen on työsuhteensa alusta lähtien vuodesta 1986 lukien toiminut pääluottamusmiehenä.

Työnantajapuoli on työtuomioistuimessa lausunut, että Kumpulainen oli varoituksista huolimatta laiminlyömällä noudattaa työaikoja jättänyt työvelvoitteensa täyttämättä, toistuvasti poistunut työpisteestään mennäkseen häiritsemään toisten työntekijäin työtä sekä esittänyt työnantajasta perättömiä tietoja. Lisäksi Kumpulainen oli työnantajapuolen mukaan pyrkinyt välttymään iltavuoroihin joutumista hakemalla sairauslomaa ennen niitä ja yllyttänyt toista työntekijää jarruttamaan työvauhtia.

Yhtiön toimitusjohtaja on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että hän oli aamupäivällä 14.2.1992 tavannut tuolloin pakkaamossa ja lähettämössä työskennelleen Kumpulaisen maalaamosta keskustelemassa siellä työskennelleiden kahden työntekijän kanssa ja että se oli antanut hänelle aiheen päättää Kumpulaisen työsuhde. Toimitusjohtaja on kertonut Kumpulaisen usein muulloinkin poistuneen työpisteestään ja häirinneen yhtiön muiden työntekijöiden työtä. Loka-marraskuusta 1990 lähtien toimitusjohtaja oli kertomansa mukaan antanut kahdenkeskisissä puhutteluissa viisi tai kuusi suullista varoitusta Kumpulaiselle luvattomista poistumisista työpisteestä, minkä lisäksi työnjohtaja oli varoittanut häntä samasta syystä. Edelleen toimitusjohtaja on kertonut, että puutyöntekijä Ritva Marjatta Urpilainen oli ilmoittanut toimitusjohtajalle Kumpulaisen painostaneen häntä jarruttamaan työtahtia.

Asiassa kuultu ruiskulakkaaja Raimo Johannes Hakkarainen on kertonut aamupäivällä 14.2.1992 olleensa työssä lakkaamossa Kumpulaisen tullessa varastosta kysymään, olivatko lähetystä varten paketoitavat levyt olleet valmiit. Kumpulainen on asiassa kuultuna kertonut olleensa tuolloin lähdössä olleen kuorman vuoksi hakemassa lakkaamosta levyjä pakattavaksi toimitusjohtajan tullessa paikalle.

Urpilainen on asiassa kuultuna ilmoittanut, ettei Kumpulainen ollut toimitusjohtajan kertomin tavoin painostanut häntä jarruttamaan työtahtia.

Jutussa esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä Kumpulaisen olleen suorittamassa työtehtäviään lakkaamossa aamupäivällä 14.2.1992 toimitusjohtajan työsopimuksen purkamisen lopulliseksi syyksi ilmoittamassa tilanteessa. Näyttämättä on jäänyt, että Kumpulainen olisi toistuvasti ja olennaisesti jättänyt työvelvoitteensa täyttämättä. Työnantajapuoli on asiassa esittänyt selvitystä Kumpulaisen työpisteestä poistumisista ja taukojen ylittämisistä. Niitä on työtuomioistuimen mielestä pidettävä sellaisina järjestysmääräyksien rikkomisina, joiden johdosta luottamusmiehen työsopimusta ei luottamusmiessopimuksen mukaan saa purkaa.

Jutussa on lisäksi esitetty selvitystä yhtiön ehdotuksesta työntekijöiden niin sanotuista pekkaspäivistä ja lomarahoista luopumisesta tehtävästä sopimuksesta. Ehdotus on esitetyn selvityksen mukaan aiheuttanut erimielisyyksiä työnantajan ja työntekijöiden välillä ja se on johtanut erimielisyysasian syntymiseen. Jutussa työntekijäpuolelta esitetyn selvityksen mukaan erimielisyydet pekkaspäivien ja lomarahojen poistamista koskevasta sopimuksesta ja sen viemisestä Kumpulaisen toimesta liittotasolle on ollut syynä Kumpulaisen työsopimuksen purkamiseen.

Työnantajapuoli ei ole asiassa näyttänyt toteen sellaista perustetta, jonka mukaan Kumpulaisen työsopimus olisi luottamusmiessopimuksen 5 §:n yksilösuojaa koskevan kohdan mukaan voitu purkaa. Esaku Oy:n on siten katsottava rikkoneen luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevaa luottamusmiessopimuksen määräystä. Yhtiö on tämän vuoksi velvollinen suorittamaan Kumpulaiselle mainitun 5 §:n nojalla määräytyvän korvauksen luottamusmiehen työsopimuksen sopimuksenvastaisesta lakkauttamisesta.

Vastalauseena pääluottamusmiehen työsopimuksen purkamiselle yhtiön noin 20 työntekijästä 15 sekä lisäksi kaksi harjoittelijaa on ryhtynyt samana päivänä 14.2.1992 noin kello 13.30 lakkoon, joka on kestänyt työajan loppuun kello 15.30:een saakka. Työntekijöiden tarkoituksena on ollut saada työnantaja peruuttamaan pääluottamusmiehen työsopimuksen purkaminen.

Työnseisaukseen osallistuneet työntekijät ovat selvityksen mukaan iltapäivän 14.2.1992 aikana kokoontuneet erääseen ravintolaan, johon ovat myöhemmin menneet myös yhtiön toimitusjohtaja ja tuotantopäällikkö. Toimitusjohtaja on työtuomioistuimessa kertonut ilmoittaneensa työntekijöille, että heidän olisi palattava töihin välittömästi tai muutoin työnantaja katsoisi, että työntekijät olivat varoituksesta huolimatta ryhtyneet laittomaan lakkoon ja että näin työntekijät olivat osoittaneet halunsa itse purkaa työsopimuksensa. Kaksi työntekijää on tuolloin palannut työhön. Työntekijäpuolelta on esitetty selvitystä siitä, että mainituilta kahdelta työntekijältä oli jäänyt lakkakone käyntiin ja että he olivat menneet konetta puhdistamaan.

Toimitusjohtajan työtuomioistuimessa antamasta lausunnosta on pääteltävissä hänen olleen siinä käsityksessä, että lakossa olleiden ja hänen kehotuksestaan huolimatta työhön palaamatta jääneiden työntekijöiden työsopimukset olivat purkautuneet jo 14.2.1992.

Lakossa olleet työntekijät ovat palanneet työhön maanantaina 17.2.1992. Yhtiön toimitusjohtaja on kertonut, että kaikilta heiltä oli tuolloin kysytty, olisivatko he valmiit jatkamaan lakkoa samassa tilanteessa. Kaikki muut paitsi Simo Veikko Johannes Kinnunen, Hakkarainen ja Urpilainen olivat toimitusjohtajan mukaan ilmoittaneet haluavansa palata työhön. Toimitusjohtajan mukaan hän oli Kinnusen, Hakkaraisen ja Urpilaisen ilmoitettua olevansa samoissa olosuhteissa valmiit ryhtymään lakkoon ja kieltäytyvänsä luopumasta pekkaspäivistä ja lomarahoista päättänyt olla solmimatta uutta työsopimusta heidän kanssaan, kuten hän oli tehnyt muiden lakossa olleiden työntekijöiden kanssa. Myös Kinnunen, Hakkarainen ja Urpilainen ovat työtuomioistuimessa kertoneet keskustelleensa toimitusjohtajan kanssa uuden työsopimuksen solmimisen mahdollisuudesta heidän ja yhtiön välillä.

Yhtiön on katsottava tuolloin purkaneen palveluksessaan 13.1.1988 lukien ruiskulakkaajana toimineen Kinnusen, 1.8.1989 lukien konepuuseppänä toimineen Hakkaraisen ja 18.8.1986 lukien puutyötekijänä työskennelleen Urpilaisen työsopimukset. Työsopimusten purkamisten syyksi yhtiö on ilmoittanut työntekijöiden ryhtymisen laittomaan lakkoon ja lakon jatkamisen varoituksesta huolimatta.

Kinnuselle ja Hakkaraiselle on 25.1.1991 annettu työsopimuksen purkamisen mahdollisuuteen viittaava kirjallinen varoitus töiden laiminlyönnistä. Yhtiön työnjohtaja on työtuomioistuimessa todistajana kertonut etsineensä heitä työaikana parin tunnin ajan töiden ollessa heidän vuokseen pysähdyksissä ja löytäneensä heidät työpaikalta nukkumassa. Lisäksi Hakkaraiselle ja Urpilaiselle on 19.12.1991 annettu huomautus tupakkataukojen pitämisestä.

Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan n:ot 27/1978 ja 145/1981 katsonut, että on kohtuutonta saattaa yhtä työntekijää kollektiivisista virheistä, jollaisena työtaistelutoimenpiteisiin osallistumista voidaan pitää, niin ankaraan henkilökohtaiseen vastuuseen kuin mitä työsopimuksen purkaminen merkitsee. Tällaiset virheet voidaan ottaa tuomioiden mukaan huomioon työntekijälle tulevaa korvausta alentavana tekijänä. Olosuhteet saattavat kuitenkin olla sellaiset, että työsopimuksen purkamisiin on työsopimuslain 43 §:n mukainen tärkeä syy lakkoon osallistumisen takia. Korkein oikeus on tuomiossaan 1981 II 165 todennut, että purkaessaan ainoastaan joidenkin työtaistelutoimenpiteiden vuoksi töistä poisjääneiden työntekijöiden työsopimukset työnantajan ei tuossa tilanteessa ollut katsottava asettaneen työntekijöitä työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti eriarvoiseen asemaan.

Harkittaessa työnseisaukseen osallistumista Kinnusen, Hakkaraisen ja Urpilaisen työsopimuksen purkamisperusteena on työtuomioistuimen mielestä otettava huomioon, että työtaistelutoimenpiteen syynä on ollut pääluottamusmiehen työsopimuksen luottamusmiessopimuksen vastainen purkaminen. Yhtiö on Kinnusen, Hakkaraisen ja Urpilaisen työsopimukset purkaessaan kohdistanut toimenpiteensä työtaistelutoimiin osallistuneiden työntekijöiden joukosta yksinomaan heihin. Ottaen huomioon, että Kinnunen, Hakkarainen ja Urpilainen ovat 17.2.1992 palanneet työpaikalleen, työtuomioistuin katsoo sen osoittavan heidän olleen valmiit tekemään työtä eikä jatkamaan lakkoa.

Työtuomioistuimelle on esitetty ristiriitaista näyttöä työnseisauksen yhtiölle aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta. Sillä ei kuitenkaan ole työtuomioistuimen mielestä ratkaisevaa merkitystä puheena olevia kolmen työntekijän työsopimuksen päättämisperusteita arvioitaessa. Myöskään edellä selostettuja aikaisemmin annettuja varoituksia ja huomautuksia ei arvioinnissa ole otettava huomioon niiden syiden ja nyt kysymyksessä olevien työsopimuksen päättämisperusteiden erilaisuuden vuoksi.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Kinnusen, Hakkaraisen ja Urpilaisen työstä kieltäytymistä voida näissä olosuhteissa pitää työsuhteiden purkamiseen oikeuttavana tärkeänä syynä. Kun heidän työsuhteidensa päättämiseen ei ole ollut edes sellaista irtisanomissuojasopimuksen mukaista erityisen painavaa syytä, jota työsopimuksen irtisanominen edellyttää, yhtiö on heidän työsuhteensa päättäessään rikkonut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n määräystä ja on siten velvollinen suorittamaan heille sopimuksen 13 §:n mukaan määräytyvän korvauksen. Työntekijäin menettelyä on kuitenkin pidettävä korvauksen määrään vähentävästi vaikuttavana heidän itsensä antamana aiheena työsopimuksen päättämiseen.

Yhtiö on lisäksi irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n nojalla velvollinen suorittamaan Kumpulaiselle, Kinnuselle, Hakkaraiselle ja Urpilaiselle irtisanomisajan palkan ja siihen liittyvän lomakorvauksen. Yhtiö on myöntänyt niitä koskevat vaatimukset määriltään oikeiksi.

Puusepänliikkeiden Liitto on Kumpulaisen osalta hyväksynyt yhtiön menettelyn. Ottaen huomioon Kumpulaisen luottamusmiesaseman työnantajaliiton olisi pitänyt yksityiskohtaisemmin perehtyä hänen työsopimuksensa purkamiseen johtaneisiin syihin ja pyrkiä saamaan yhtiö peruuttamaan toimenpiteensä. Yhtiö on toiminut Kinnusen, Hakkaraisen ja Urpilaisen työsopimukset purkaessaan työnantajaliiton asiamiehen kehotuksen mukaisesti. Työnantajaliiton olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin saadakseen selvyyden todellisesta asiantilasta. Nämä seikat laiminlyödessään Puusepänliikkeiden Liitto on syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Esaku Oy on Kumpulaisen työsopimuksen purkaessaan menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti ja Kinnusen, Hakkaraisen ja Urpilaisen työsopimukset purkaessaan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Esaku Oy velvoitetaan suorittamaan Kumpulaiselle luottamusmiessopimuksen vastaisen työsopimuksen päättämisen johdosta korvauksena 160 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 24.3.1992 lukien. Esaku Oy velvoitetaan suorittamaan Kinnuselle, Hakkaraiselle ja Urpilaiselle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsopimuksen päättämisen johdosta korvauksena, Kinnuselle 87 000 markkaa, Hakkaraiselle 85 000 markkaa ja Urpilaiselle 92 000 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 6.4.1992 lukien.

Esaku Oy velvoitetaan maksamaan Kumpulaiselle irtisanomisajan palkkana kolmelta kuukaudelta 23 232 markkaa ja siihen liittyvänä lomakorvauksena 2 640 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 14.5.1992 lukien, Kinnuselle irtisanomisajan palkkana kahdelta kuukaudelta 16 846 markkaa ja siihen liittyvänä lomakorvauksena 1 914 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 17.4.1992 lukien, Hakkaraiselle irtisanomisajan palkkana kahdelta kuukaudelta 17 380 markkaa ja siihen liittyvänä lomakorvauksena 1 975 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 17.4.1992 lukien sekä Urpilaiselle irtisanomisajan palkkana kolmelta kuukaudelta 26 850 markkaa ja siihen liittyvänä lomakorvauksena 3 051 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 17.5.1992 lukien.

Puusepänliikkeiden Liitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Puutyöväen liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 20 000 markkaa.

Puusepänliikkeiden Liitto ja Esaku Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Puutyöväen liiton oikeudenkäyntikulut 3 900 markalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Äimälä, Kontio, Korpela ja Kolula jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Kontio, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomioon muutoin, mutta katson, että Kinnusen, Hakkaraisen ja Urpilaisen saamien aiempien varoitusten ja huomautusten johdosta yhtiön ei voida katsoa perusteettomasti asettaneen heitä eriarvoiseen asemaan muihin työntekijöihin nähden. Katson, että yhtiöllä on ollut perusteltu syy irtisanoa heidän työsopimuksensa laittomaan työtaisteluun osallistumisen johdosta. Velvoitan yhtiön näin ollen maksamaan heille kullekin irtisanomisajan palkan ja siihen liittyvän lomakorvauksen siten kuin tuomiossa on todettu. Lisäksi vahvistan Puusepänliikkeiden Liiton hyvityssakon määräksi 12 000 markkaa.