Labor court dismisses union claims that employer violated seniority rules by dismissing worker for training.

Yhtiö oli lomauttanut kaikki tehtaan tuotannon työntekijät. Lomautus oli jatkunut pidempään niiden työntekijöiden osalta, joille yhtiö oli järjestänyt työvoimapoliittista aikuiskoulutusta. Valssimies oli suostunut hakeutumaan aikuiskoulutukseen. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että valssimiehen kanssa olisi nimenomaisesti sovittu lomautuksesta tai että hänen lomautuksestaan olisi syntynyt irtisanomissuojasopimuksen vuorojärjestysmääräykset syrjäyttävää sopimusta.

Vahvistettu yhtiön lomauttaneen valssimiehen irtisanomissuojasopimuksen vuorojärjestyksen vastaisesti.

Yhtiötä ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kantaja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Vastaajat Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Nokia Renkaat Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten välillä 12.2.1990 allekirjoitetussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja alla mainittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 sekä 16.1.1989 tehtyine muutoksineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §. Työvoiman vähentämisjärjestys Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on lausunut, että liiton jäsen Tarmo Juhani Lindstedt on ollut työsuhteessa Nokia Renkaat Oy:hyn ja sen edeltäjään Oy Nokia Ab:hen, 17.11.1972 lähtien. Hänen työtehtävänään oli viimeksi ollut toimia valssimiehenä valssin ja kalanterin KL 27:n muodostamassa konekokonaisuudessa kalanteriosastolla. Tarvittaessa Lindstedt on myös ajanut trukkia. Hänellä oli huollettavanaan kolme alaikäistä lasta. Työnantaja oli lomauttanut Lindstedtin 8.4.1991 päivätyllä lomautusilmoituksella 29.4.1991 lähtien. Lomautuksen kesto oli tuolloin arvioitu noin 70 päiväksi.

Irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n mukainen työvoiman vähentämisjärjestys huomioon ottaen kuitenkin ainakin 23 työntekijää, joiden työsuhde oli alkanut 1990, olisi tullut lomauttaa ennen Lindstedtiä. Heistä kahdeksalla ei ollut lainkaan huoltovelvollisuutta ja yhdellä oli huollettavanaan kaksi lasta. Kaksi työntekijöistä oli ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuja yritykselle tärkeitä ammattityöntekijöitä.

Lomautusilmoituksen antamisen jälkeen työnantaja oli ilmoittanut Lindstedtin osallistumisesta työllisyyskoulutukseen lomauttamisen aikana. Lomauttamiskoulutukseen liittyvistä seikoista oli syntynyt lomautuksen kestäessä erimielisyyttä työnantajan ja Lindstedtin välillä. Lindstedtin työsopimus oli koulutuksesta poisjäämisen johdosta purettu. Erimielisyysneuvottelut paikallisella tasolla ja liittojen välillä olivat jääneet erimielisiksi.

Ottaen huomioon suuret erot työsuhteiden kestossa ja huoltovelvollisuudessa Nokia Renkaat Oy oli tietensä rikkonut tai ainakin yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimusta lomauttaessaan Lindstedtin.

Lomautus oli pantu toimeen ennen liittojen välistä neuvottelua, mutta työnantajaliitto oli tämän jälkeen kieltäytynyt toteamasta työnantajan menettelyä työehtosopimuksen vastaiseksi kantaansa tarkemmin perustelematta. Työnantajain Yleinen Ryhmä oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Nokia Renkaat Oy:n lomauttaneen Lindstedtin irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n vastaisesti ja tuomitsemaan yhtiön työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:ssä tarkoitettuun hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvoitteidensa laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Nokia Renkaat Oy ovat lausuneet, että yhtiön Nokian tehtaan kaikki tuotannon 350 työntekijää oli lomautettu 29.4. - 13.5.1991 rengasmarkkinoiden heikentymisen vuoksi. Tämän lomautusjakson jälkeen lomautukset ja lyhennetty työviikko olivat kohdistuneet vaihtelevasti tuotantotarpeiden mukaisesti eri työntekijäryhmiin.

Lindstedtin tapauksessa ei ollut kysymys sellaisesta normaalista lomautustilanteesta, jonka yhteydessä jouduttaisiin soveltamaan irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n vuorojärjestysmääräystä. Varsinaista lomautusta hänen osaltaan oli ollut ajanjakso 29.4. - 13.5.1991, jolloin kaikki tuotannon työntekijät olivat olleet lomautettuina eikä Lindstedt tuolloin ollut ollut muita huonommassa asemassa. Erimielisyys ei kohdistunut tähän lomautusjaksoon. Tämän jälkeen kysymys oli työllisyyskoulutuksesta, joka teknisesti muun muassa valtion tukitoimenpiteiden saamiseksi oli jouduttu toteuttamaan lomautuksen kautta, mutta josta myös oli nimenomaisesti sovittu Lindstedtin kanssa. Lindstedtin allekirjoittama koulutushakemus osoitti menettelystä ja myös lomautuksesta hänen kanssaan sovitun. Se seikka, että hän ei noudattanut sopimusta, ei voinut jälkikäteen muodostaa työehtosopimuksen rikkomistilannetta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Nokia Renkaat Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on vielä lausunut, että tuotantolaitoksen kaikki työntekijät oli lomautettu 29.4. - 13.5.1991 eikä kanteessa siten ollut kysymys tästä ajanjaksosta. Lindstedt oli kuitenkin lomautettu toistaiseksi, kun taas kanteessa mainitut muut työntekijät oli lomautettu määräaikaisesti siten, että he olivat tulleet työhön 13.5.1991 eikä heistä kukaan ollut joutunut tällöin työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen. Raskaan renkaan osastoilla oli lomautuksen jälkeen jatkunut lyhennetty työviikko.

Väite, että Lindstedtin kanssa olisi ennen lomautuksen alkamista sovittu 14.5.1991 alkavasta työvoimakoulutuksesta ei pitänyt paikkaansa. Lindstedtin kanssa ei ollut sovittu sen paremmin lomautuksesta kuin toukokuussa alkavasta työllisyyskoulutuksestakaan. Sen sijaan Lindstedtille oli ilmoitettu, että vuosilomien jälkeen alkaisi työvoimakoulutus kalanteri KL 27:n koneenhoitajaksi. Tähän asti Lindstedt olisi ollut lomautettuna ja työllisyyskoulutuskin olisi toteutettu lomautuksen aikana ilman, että työnantaja olisi maksanut koulutusajalta palkkaa. Toukokuussa 1991 Lindstedtille oli ilmoitettu, että hänet tultaisiinkin kouluttamaan renkaan kokoojaksi, mikä oli Lindstedtille huonosti sopivaa vuorotyötä.

Lomautusilmoituksen antamisen jälkeen yhtiön työnjohtaja oli tuonut Lindstedtin täytettäväksi hakemuksen työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen. Lindstedt oli täyttänyt pelkästään kaavakkeen henkilötiedot. Hakemus ei käsittänyt vapaaehtoista sopimusta koulukseen osallistumisesta. Yhtiön tuotantojohtaja oli antanut ilmoituksen, jonka mukaan ne työntekijät, jotka eivät suostuneet uudelleen koulutettaviksi irtisanottaisiin. Ilmoituksesta oli käynyt myös ilmi, että uudelleen koulutettavat henkilöt ensisijaisesti lomautettiin ja koulutettiin sitten työnantajan päättämässä tahdissa.

Koulutus oli käsittänyt normaalia tuotannollista työntekoa ja koulutettavat olivat tehneet tavanomaisia työtehtäviä saaden työttömyyspäivärahan suuruista päivärahaa samalla kun työtoverit olivat tehneet samoja työtehtäviä palkallisesti.

Työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 15 §:n 3 momentin mukaan opiskelijalla oli oikeus ansiotukeen, jos hän oli työtön tai työttömyysuhan alainen. Lain 18 § mahdollistaa palkan maksamisen koulutusajalta, milloin koulutettava ei ollut työtön. Lindstedt ja muut koulutukseen valitut oli ensisijaisesti lomautettu ja lomautus oli jatkunut sinä aikana, jona työntekijät olivat olleet työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa. Lindstedt oli ollut lomautettuna 4.6.1991 asti, jolloin työnantaja oli purkanut Lindstedtin työsopimuksen. Samaan aikaan työssä olivat olleet kanteessa mainitut 23 työntekijää, jotka olivat vuorojärjestyksessä olleet selvästi Lindstedtiä huonommassa asemassa.

Kun työntekijä oli lomautettuna, ei irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n mukaisen vuorojärjestyksen soveltamisen kannalta ollut merkitystä sillä, mitä työntekijä lomautuksensa aikana muutoin teki. Työllisyyskoulutus oli aivan samassa asemassa kuin esimerkiksi mikä tahansa harrastus. Asiaan ei vaikuttanut se, että työllisyyskoulutus oli järjestetty työntekijän lomauttaneen työnantajan työpaikalla.

VASTAAJIEN SELITYS

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Nokia Renkaat Oy ovat vielä lausuneet, että osalle työntekijöitä oli ollut tarkoitus työvoimaviranomaisten myötävaikutuksella järjestää uudelleen koulutusta.

Koska mainittu koulutus ei kaikilla työntekijöillä voinut alkaa samanaikaisesti ja koska se ei kestoltaan myöskään ollut kaikkien osalta yhdenmukainen, lomautusilmoitus oli annettu 8.4.1991 sellaisessa muodossa, että lomautuksen kestoksi oli arvioitu noin 70 päivää. Tarkoitus oli ollut, että uudelleen koulutettavien työntekijöiden lomautus päättyisi välittömästi koulutusjakson loputtua.

Yhtiön taholta oli pyritty kaikin tavoin myötävaikuttamaan koulutuksen onnistumiseen. Yhtiössä oli järjestetty 8.4.1991 kokous, jossa olivat olleet läsnä muun muassa työvoimatoimiston päällikkö, yhtiön työsuhdepäällikkö sekä työntekijöiden pääluottamusmies. Kokouksessa oli keskusteltu nimenomaisesti uudelleen koulutuksen järjestelyistä. Tähän liittyen paikalliset osapuolet olivat sopineet, että pääluottamusmies pitäisi koulutusta koskevan tiedotustilaisuuden niille työntekijöille, joita uudelleen koulutus mahdollisesti tulisi koskemaan. Pääluottamusmiehen tiedotustilaisuus oli pidetty 12.4.1991. Työpaikalla oli edellisenä päivänä 11.4.1991 niin ikään järjestetty tilaisuus, jossa työvoimaviranomaisen ja kansaneläkelaitoksen edustajat olivat selvittäneet henkilöstöryhmien edustajille lomautuksen aikaista toimeentuloturvaa. Työntekijöitä tässä tilaisuudessa oli edustanut pääluottamusmies.

Pääluottamusmiehen mainittuun tiedotustilaisuuteen oli osallistunut myös Lindstedt. Hänelle oli 22.4.1991 tehty koulutussuunnitelma ja samalla häntä oli pyydetty täyttämään työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen hakemuskaavake. Koulutussuunnitelmasta kävi ilmi, että koulutuksen oli Lindstedtin osalta ollut määrä alkaa 13.5.1991.

Osastoinsinööri ja työnjohtaja olivat 26.4.1991 keskustelleet Lindstedtin kanssa 13.5.1991 kalanteri KL 27:llä alkavasta koulutuksesta. Tuolloin Lindstedtille oli todettu lomautuksen kestävän koulutusjakson päättymiseen asti. Mikäli uuden työn oppiminen olisi tapahtunut suunniteltua nopeammin, olisi myös lomautus voitu päättää vastaavasti varhemmin. Lindstedt ei tässä tilaisuudessa eikä aiemminkaan mitenkään vastustanut koulutuksen toteuttamista mainituin tavoin. Siten voitiin katsoa asiasta ainakin hiljaisesti sovitun.

Lindstedtiä ei ollut alunalkaen tarkoitus kouluttaa renkaan kokoojan tehtävään. Renkaan kokoojan tehtävä oli tullut asiassa esille vasta elokuussa 1991, kun työnantaja paikallisissa työsopimuksen purkamista koskevissa neuvotteluissa oli ollut valmis tarjoamaan Lindstedtille työtä. Kalanteri KL 27:n hoitajaksi oli tällä välin jouduttu kouluttamaan toinen työntekijä, joten tätä työtehtävää ei enää ollut voitu tarjota Lindstedtille, jonka työsopimus oli purettu 4.6.1991.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Nokia Renkaat Oy on rengasmarkkinoiden heikentymisestä johtuvien tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi lomauttanut yhtiön Nokian tehtaan kaikki tuotannon noin 350 työntekijää 29.4.1991 lukien 13.5.1991 saakka. Tämän lomautusjakson jälkeen lomautukset ja lyhennetty työviikko ovat kohdistuneet tuotantotarpeiden mukaisesti eri tavalla eri työntekijäryhmiin. Lomautus on mainitun ajanjakson jälkeen jatkunut myös niiden työntekijöiden osalta, joille yhtiö on yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa järjestänyt niin sanottua työvoimapoliittista aikuiskoulutusta.

Yhtiö on 8.4.1991 päivätyllä lomautusilmoituksella lomauttanut 29.4.1991 alkaen kalanterikoneryhmässä valssimiehenä toimineen, yhtiön palvelukseen vuonna 1972 tulleen Tarmo Lindstedtin. Arvioiduksi lomautusajaksi on ilmoitettu 70 päivää.

Kanteen mukaan Lindstedtin lomautuksen jatkuttua 13.5.1991 jälkeen lomauttamatta on jäänyt ainakin 23 vuonna 1990 yhtiön palvelukseen tullutta työntekijää, jotka työsuhteensa kestoajan ja huoltovelvollisuuden suhteen ovat olleet sellaisessa asemassa, että heidät olisi tullut lomauttaa 13.5.1991 lukien ennen Lindstedtiä.

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Nokia Renkaat Oy ovat myöntäneet, että Lindstedtin lomautuksen osalta ei ole noudatettu irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n vuorojärjestysmääräystä. Tätä määräystä ei työnantajapuolen näkemyksen mukaan ole kuitenkaan edes tarvinnut soveltaa, koska Lindstedtin kanssa on ennen lomautuksen alkamista sovittu siitä, että hän siirtyisi kaikkia tuotannon työntekijöitä koskevan lomautusjakson jälkeen 13.5.1991 edellä tarkoitettuun työllisyyskoulutukseen. Työnantajapuolen mielestä koulutettavien työntekijöiden lomautuksessa ei siten ole ollut kysymys irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetusta lomautuksesta, vaan valtion tuen saamiseksi lomautuksen kautta toteutetusta työllisyyskoulutuksesta. Uudelleen koulutettavien työntekijöiden lomautuksen on ollut tarkoitus päättyä välittömästi koulutusjakson loputtua.

Yhtiön työntekijöiden uudelleen koulutus on järjestetty työvoimaviranomaisten myötävaikutuksella tapahtuvana työllisyyskoulutuksena. Koulutettaviksi on valittu sellaisia työntekijöitä, joiden työt tuotannon supistumisen vuoksi ovat loppuneet ja se on tarkoitettu vaihtoehdoksi työvoiman vähentämiselle. Jokaiselle koulutettavalle työntekijälle on määritelty tuleva tehtävä ja laadittu sen edellyttämä koulutusohjelma, joka on toteutettu työpaikalla esimiesten ja työnopastajien antamalla koulutuksella. Yhtiön puolesta on yhteistoimintaneuvotteluissa ilmoitettu, että henkilö, joka ei suostu uudelleen koulutettavaksi, irtisanotaan.

Esitetyn selvityksen mukaan yhtiön kalanteriosastolla kalanterikoneryhmässä on toteutettu teknisiä uudistuksia, joiden johdosta työnantaja on päättänyt vähentää työntekijöistä valssimiehen, jota tehtävää Lindstedt on hoitanut. Sen vuoksi työnantaja on, kun Lindstedtin kanssa ei ollut päästy yksimielisyyteen hänen siirtämisestään muihin tehtäviin tehtaalla, päättänyt kouluttaa hänet kalanterin koneenhoitajaksi.

Lindstedt on neuvoteltuaan pääluottamusmiehen ja osaston luottamusmiehen kanssa täyttänyt hakemuksen työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen 22.4.1991. Esitetyn näytön valossa on jäänyt epäselväksi, oliko työnantajan edustaja jo tätä ennen vai vasta allekirjoittamisen jälkeen täyttänyt lomakkeelle koulutusta koskevat tiedot. Joka tapauksessa työtuomioistuimessa todistajana kuultu kalanteriosaston osastoinsinööri on kertomansa mukaan samana päivänä keskustellut koulutuksesta Lindstedtin kanssa, minkä jälkeen työnantaja on laatinut työvoimaviranomaisia varten kirjallisen koulutussuunnitelman. Asiasta on uudelleen keskusteltu osastoinsinöörin kertoman mukaan 26.4.1991, jolloin on ollut esillä tulevaan koulutukseen liittyvät seikat kuten koulutuspaikka, -ajankohta, tuleva tehtävä ja palkkaehdot koulutuksen ajalta. Todistajan mukaan Lindstedt ei ollut tuossa yhteydessä "sanonut oikeastaan mitään".

Irtisanomissuojasopimuksen vuorojärjestysmääräysten noudattaminen puheena olevan koulutuksen osalta on ollut esillä paikallisissa neuvotteluissa. Erimielisyysmuistio, jossa sinänsä ei ole erityisesti mainittu Lindstedtiä tai muitakaan koulutukseen määrättyjä työntekijöitä, on allekirjoitettu 17.5.1991.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Lindstedtin kanssa olisi nimenomaisesti sovittu lomautuksesta. Esitetty selvitys ei myöskään osoita, että Lindstedt allekirjoittaessaan edellä tarkoitetun hakemuksen työvoimapoliittiseen koulutukseen, tai myöskään edellä todetussa keskustelussa 26.4.1991 olisi siten hyväksynyt työnantajan toimenpiteet, että lomautuksesta olisi tosiasiallisestikaan syntynyt irtisanomissuojasopimuksen vuorojärjestysmääräykset syrjäyttävää sopimusta.

Kun Lindstedtin on katsottava suostuneen koulutettavaksi kalanterin koneenhoitajaksi ja kun työpaikalla tuossa vaiheessa on ollut yleisesti tiedossa, että uudelleen koulutus annetaan ns. työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena, joka edellyttää lomautusta ja kun tuosta seikasta on keskusteltu myös Lindstedtin kanssa, työnantajalla on ollut perusteita katsoa Lindstedtin suostuneen myös lomautukseen koulutuksensa ajaksi. Tähän nähden työnantajan ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla tai Työnantajain Yleisen Ryhmän laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Nokia Renkaat Oy on lomauttanut Tarmo Linstedtin asianosaisliittojen välillä työehtosopimuksena sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n vastaisesti.

Enemmälti kanne hylätään.

Asian laatuun katsoen saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kauppinen, Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Sulkunen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.