Labour court rules trucking collective agreement applies to small parcel delivery driver's employment relationship.
Legislator summary
AI generatedThe labour court ruled that the trucking industry collective agreement applies to a driver employed by a small parcel delivery company. Although the driver performed some non-driving tasks like handling postal and banking matters, the court found these did not constitute an independent business activity separate from the primary parcel delivery trade. Consequently, the employer was required to adhere to the minimum wage and conditions set in the trucking collective agreement.
Legislator headnote
AI generatedSection 1 of the Trucking Collective Agreement; Section 17 of the Employment Contracts Act: The collective agreement applies to employees of enterprises engaged in goods transport, regardless of the size or type of goods, provided the work is not an independent activity distinct from the main business.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys siitä, tuliko tavarankuljetusta pienten pakettilähetysten kuljetusyhtiössä suorittavan autonkuljettajan työsuhteessa sovellettavaksi kuorma-autoalan työehtosopimus.
Kuultavat Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y.
LAUSUNTO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Autoliikenteen Työnantajaliiton sekä Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä 10.5.1990 allekirjoitetussa kuormaautoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I YLEISTÄ
1 § Soveltamisala
Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n alueliikennettä, ulko- ja kotimaan tavaraliikennettä harjoittavien jäsenyritysten työntekijäin työsuhteisiin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE RAASTUVANOIKEUDESSA
Kanteen perustelut
Autonkuljettaja A on Oulun Tavaralähettipalvelu -nimistä avointa yhtiötä ja sen yhtiömiehiä B:tä ja C:stä vastaan ajamassaan kanteessa siltä osin kuin asia on raastuvanoikeuden lausuntopyynnön kohteena muun ohessa lausunut, että hän oli työskennellyt Oulun Tavaralähettipalvelu -nimisen avoimen yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa, toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 19.4. ja 2.10.1990 välisen ajan autonkuljettajana. Ennen työsuhteensa alkua A oli ollut työttömänä työnhakijana ja hänet oli ohjattu Oulun työvoimatoimistosta yhtiön palvelukseen autonkuljettajan tehtävään. Yhtiö oli purkanut A:n työsopimuksen 28.9.1990 päivätyllä hänelle 5.10.1990 tiedoksi annetulla ilmoituksella.
Työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan työnantajan oli noudatettava työsuhteessa vähintään niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka kyseessä olevasta tai siihen lähinnä rinnastettavasta työstä asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa oli noudatettavaksi määrätty. Elinkeinoilmoituksen mukaan yhtiön toimiala oli pienten pakettilähetysten kuljetusliike. Kyseessä oli siten tavaran kuljettaminen toimeksiantajan lukuun palkkiota vastaan. A:n työtehtäviin oli kuulunut kuljettaa yhtiön työn johdon ja valvonnan alaisena sen saamien toimeksiantojen perusteella, sen omistamalla ajoneuvolla erilaista tavaraa paikasta toiseen.
Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y:n välillä oli solmittu työsopimuslain 17 §:n tarkoittama valtakunnallinen työehtosopimus, jolla säänneltiin tavarankuljetusta moottoriajoneuvolla suorittavien työntekijöiden työsopimusten vähimmäisehtoja. Yhtiö oli noudattanut tätä kuorma-autoalan työehtosopimusta eräiltä osin, mutta työehtosopimuksessa sovittua vähimmäispalkkaa työnantaja ei ollut A:lle hänen useista pyynnöistään huolimatta suostunut maksamaan. A:n työsuhteen kestoajalta työnantaja oli maksanut hänelle yhteensä 34 283,68 markkaa hänen tekemänsä työn perusteella. Työehtosopimuksen palkkamääräysten mukaan hänelle olisi työstä pitänyt maksaa 37 763 markkaa 32 penniä.
Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä solmitun lomapalkkasopimuksen mukaan A:n työsuhteen kestoajalta kertyneen vuosiloma-ajan palkka oli hänen ansaitsemansa palkan perusteella ollut 2 879 markkaa 71 penniä. Yhtiö oli maksanut A:lle lomakorvausta työsuhteen päättyessä 2 744 markkaa. Työsopimuslain 17 §:n 1 momentin, kuorma-autoalan yleissitovan työehtosopimuksen ja lomapalkkoja koskevan keskusjärjestösopimuksen nojalla yhtiö tuli velvoittaa suorittamaan maksamatta jääneenä lomakorvauksen osana 135 markkaa 71 penniä.
A:lle ei ollut annettu sen paremmin suullisia kuin kirjallisiakaan huomautuksia tai varoituksia. Hän oli tehnyt työnsä työnantajan antamien ohjeiden ja määräysten mukaan mitään työvelvoitteeseensa kuuluvaa laiminlyömättä. Tosiasiassa työsuhteen päättämisen perusteena ei voinut olla muu kuin aktiivinen ammattiyhdistystoiminta.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
A on vaatinut Oulun Tavaralähettipalvelu -nimisen avoimen ja sen yhtiömiesten B:n ja C:n velvoittamista suorittamaan A:lle ajalta 19.4. 2.10.1990 maksamatta jääneenä palkkana yhteensä 3 479,64 markkaa korkoineen, maksamatta jääneenä lomakorvauksen osana 135,71 markkaa korkoineen, A:lta 28.9.1990 palkanmaksun yhteydessä pidätetty 200 markkaa korkoineen, työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaisena odotusajan palkkana kuudelta päivältä yhteensä 1 599,84 markkaa korkoineen ja vahingonkorvauksena työsopimuksen purkamisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavan 113 322 markkaa korkoineen. Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
VASTINE RAASTUVANOIKEUDESSA
Oulun Tavaralähettipalvelu -niminen avoin yhtiö ja sen yhtiömiehet B ja C ovat kanteeseen vastatessaan muun ohessa lausuneet, että yhtiön toimialalla ei ollut yleissitovaa työehtosopimusta. Kuorma-autoalan työehtosopimus ei soveltunut A:n työsuhteeseen. Näin ollen vastaajat olivat olleet velvollisia suorittamaan A:lle hänen kanssaan sovitun palkan, minkä velvollisuuden vastaajat olivat myös täyttäneet. Kanteessa esitetty palkan määrä oli myös virheellinen, koska A:lle oli suoritettu palkkana 34 283,68 markkaa.
Yhtiön ja A:n välillä oli tehty kuudeksi kuukaudeksi määräaikainen työsopimus, joka oli alkanut 19.4.1990 ja joka oli sovittu päättymään 18.10.1990. Työsuhde oli purettu työnantajapuolen taholta 3.10.1990. Yhtiö oli kuitenkin palkkakirjanpidon mukaan suorittanut A:lle palkan 18.10.1990 saakka. Näin ollen A:lla ei voinut olla enää mitään vaatimuksia työsuhteeseen tai sen päättymiseen liittyen.
A lähti kanteessaan virheellisesti siitä olettamasta, että kyseessä olisi ollut toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. A oli ollut Oulun työvoimatoimiston kautta palkattuna työllisyysvaroilla kuudeksi kuukaudeksi yhtiöön. Tällaiset työsuhteet olivat säännöllisesti määräaikaisia. Työsuhteen tulkitseminen tällaisissa tapauksissa toistaiseksi voimassa olevaksi johtaisi siihen, että kaikki työllisyysvaroilla palkatut työntekijät katsottaisiin sopineen toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta.
Vaikka työsopimusta pidettäisiinkin toistaiseksi voimassa olevana, työnantajalla olisi ollut työsopimuslain 43 §:n mukainen työsuhteen purkamisoikeus. Yhtiö oli 28.9.1990 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli jatkuvasti laiminlyönyt työvelvoitteensa, josta hänelle oli useasti annettu huomautuksia sekä lopulta varoitus työsuhteen mahdollisesta purkamisesta. A ei ollut ojentunut, minkä vuoksi työsopimus oli purettu 3.10.1990. Määräaikaista työsopimusta ei päätetty irtisanomisen kautta. Varmuuden vuoksi työnantajan taholta oli annettu A:lle kuitenkin irtisanomismenettelylain edellyttämät menettelytapaohjeet. A ei menettelytapaohjeiden edellyttämällä tavalla ollut riitauttanut purkamista.
Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
TODISTAJAT
Yhtiön kaksi autonkuljettajaa ovat A:n kuulustuttamana kertoneet, että yhtiöllä oli ollut palveluksessaan neljä autonkuljettajaa, mutta myös yhtiön kaksi johtajaa olivat tehneet samoja töitä. Työpäivä oli alkanut aamulla kello 8 ja päättynyt kello 16 tai 17. Aikataulun mukaan autonkuljettajille kuului puolen tunnin pituinen ruokatunti, mutta käytännössä se oli mahdollista pitää keskimäärin korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Autonkuljettajien työvelvollisuuksiin oli kuulunut lähetysten kuljettamisen lisäksi asiakkaiden lähetysten ja niihin liittyvien papereiden hoitaminen sekä itse autosta huolehtiminen. Oulun Tavaralähettipalvelun asiakasyhtiön osastonhoitaja on vastaajien kuulustuttamana kertonut, että A oli Oulun Tavaralähettipalvelun palveluksessa hoitanut yhtiön asioita muun muassa posti- ja pankkiasioita.
RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Raastuvanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko tavaralähettialalla toimivien työntekijöiden työhön sovellettava Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y:n välistä kuorma-autoalan työehtosopimusta tai jotain muuta työehtosopimusta.
KUULTAVIEN LIITTOJEN LAUSUNNOT
Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Autoalan Työnantajaliitolle ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.
Autoalan Työnantajaliitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Kuorma-autoalan (työehtosopimuksen) soveltamisalaa koskevan 1 § mukaan työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n alueliikennettä, ulko- ja kotimaan tavaraliikennettä harjoittavien jäsenyritysten työntekijäin työsuhteisiin. Määritelmässä käytetyt termit johtuvat aiemmin liikenneluvissa käytössä olleista termeistä. Vastaajayhtiön elinkeinoilmoituksen mukaan yhtiön toimiala on pienten pakettilähetysten kuljetusliike, joten yhtiö toimii kuljettamalla tavaraa toimeksiantajan lukuun palkkiota vastaan.
Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan kantajan työtehtäviin oli kuulunut kuljettaa yhtiön työnjohdon ja valvonnan alaisena sen saamien toimeksiantojen perusteella, yhtiön omistamalla autolla erilaista tavaraa paikasta toiseen. Oulun raastuvanoikeudessa kuultujen todistajakertomusten mukaan A:n työtehtäviin oli kuulunut lähetysten kuljettamisen lisäksi asiakkaiden lähetysten ja niihin liittyvien papereiden hoitaminen sekä itse autosta huolehtiminen. Edelleen kantaja oli hoitanut yhden Oulun Tavaralähettipalvelun asiakasyhtiön asioita muun muassa posti- ja pankkiasioita.
Mikäli kantajan pääasiallisena työtehtävänä on ollut kuljetusliikkeen palveluksessa tavaran kuljettaminen paikasta toiseen yhtiön omistamalla autolla, on A:n ja yhtiön välisessä työsuhteessa noudatettava kuorma-autoalan työehtosopimusta. Lähetysten koolla tai laadulla ei tässä ole merkitystä. Mikäli työtehtävät puolestaan painottuivat muihin kuin varsinaisiin kuljetustehtäviin, ei yritys tältä osin toimi autoliikennealalla eikä mainittua työehtosopimusta voida soveltaa.
A:n työsopimuksen mukaisten työtehtävien arvioiminen ja näin ollen yrityksen toimialan määrittäminen on luonnollisesti viime kädessä yleisten oikeuksien tehtävä. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että A:n ja vastaajayhtiön välisessä työsuhteessa olisi noudatettava kuorma-autolan työehtosopimusta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Elinkeinoilmoituksen mukaan yhtiön toimialana on pienten pakettilähetysten kuljetusliike. Yhtiö on ollut raastuvanoikeudessa sitä mieltä, että alalla ei ole ollut yleissitovaa työehtosopimusta ja että kuorma-autoalan työehtosopimus ei soveltunut A:n työsuhteeseen.
Kantajan työtehtäviin on kuulunut kuljettaa yhtiön johdon ja valvonnan alaisena sen saamien toimeksiantojen perusteella, sen omistamilla ajoneuvoilla erilaista tavaraa paikasta toiseen. Todistajina kuultujen kahden A:n työtoverin mukaan autonkuljettajan tehtäviin oli kuulunut lähetysten kuljettamisen lisäksi asiakkaiden lähetysten ja niihin liittyvien papereiden hoitaminen sekä itse autosta huolehtiminen. Vastaajan asiakasyhtiön osastonhoitaja on puolestaan kertonut, että A oli vastaajan palveluksessa hoitanut yhtiön asioita muun muassa posti- ja pankkiasioita. Vastaajan raastuvanoikeudelle jättämän vastineen mukaan A on palkattu yhtiön palvelukseen valtion työllistämistuen turvin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Kuorma-autoalan työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n alueliikennettä, ulko- ja kotimaan tavaraliikennettä harjoittavien jäsenyritysten työntekijäin työsuhteisiin.
Elinkeinoilmoituksen mukaan yhtiön toimiala on pienten pakettilähetysten kuljetusliike eli yhtiön toimintana on tavaran kuljettaminen toimeksiantajien lukuun palkkiota vastaan.
A on kertonut toimineensa yhtiön palveluksessa autonkuljettajana. Tätä ei ole vastaajan toimesta kiistetty. Vaikka vastaajan kuulustuttama todistaja on raastuvan oikeudessa kertonutkin, että A:n oli kuulunut myös muiden yhtiön asioiden kuten posti- ja pankkiasioiden hoitaminen, näyttää kuitenkin siltä, että A on ottaen huomioon myös kahden muun todistajana kuullun henkilön kertomukset kuitenkin toiminut autonkuljettajan tehtävissä.
Jutun asiakirjoihin sisältyvästä aikataulusta käy myös ilmi, että kantaja on toiminut autonkuljettajana, jonka työ on vain tarkkaan ohjelmoitu.
A:n työsopimuksen mukaisten työtehtävien arvioiminen on luonnollisesti viime kädessä alioikeuden tehtävä.
Sillä seikalla, onko A palkattu vastaajayhtiön palvelukseen työllisyystuen turvin vai ei, ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevan seikan arvioimisen kannalta.
Kuljetettavan tavaran koolla tai muulla laadullakaan ei ole merkitystä työehtosopimuksen soveltamisalaa määriteltäessä.
Edellä sanottujen seikkojen valossa, kun siis vastaajayhtiön toimialana on pienten pakettilähetysten kuljettaminen toimeksiantajan lukuun palkkiota vastaan ja kun jutun kantaja tuntuu työskennelleen autonkuljettajana vastaajayhtiön palveluksessa, näyttää selvältä, että A:n ja yhtiön välisessä työsuhteessa on noudatettava kuorma-autoalan työehtosopimusta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Nyt puheena olevan kaltaisia lähettipalveluja tarjoavien yritysten toimialalla ei ole solmittu omaa valtakunnallista yleissitovaa työehtosopimusta.
Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä solmitun kuorma-autoalan työehtosopimuksen edelle jäljennetyn 1 §:n mukaan työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan alueliikennettä sekä ulko- ja kotimaan tavaraliikennettä harjoittavien yritysten työntekijöiden työsuhteisiin. Tavaran kuljettaminen on työehtosopimuksen tarkoittamaa työtä siitä riippumatta, minkä kokoisesta tai laatuisesta tavarasta on kysymys.
Asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan Oulun Tavaralähettipalvelun toimialaan samoin kuin sen palveluksessa olevan autonkuljettaja A:n tehtäviin on kuulunut myös muita kuin varsinaiseen tavaran kuljetukseen liittyviä tehtäviä, kuten pankki- ja postiasioiden hoitamista asiakkaiden toimeksiannosta. Nämä toiminnat eivät kuitenkaan näytä muodostavan sellaista itsenäistä kokonaisuutta, johon olisi noudatettava muuta kuin yhtiön päätoimialan - joka elinkeinoilmoituksen mukaan on pienten pakettilähetysten kuljetus - mukaan määräytyvää työehtosopimusta.
Sekä Autoliikenteen Työnantajaliitto että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ovat lausunnoistaan ilmenevillä perusteilla päätyneet siihen, että A:n ja yhtiön välisessä työsuhteessa on noudatettava kuorma-autoalan työehtosopimusta. Työtuomioistuimella ei ole aihetta esitetyn selvityksen valossa poiketa tästä näkemyksestä. Oulun Tavaralähettipalvelun toimialan ja A:n työtehtävien arvioiminen jää viime kädessä Oulun raastuvanoikeuden tehtäväksi jo esitetyn ja mahdollisesti vielä esitettävän selvityksen perusteella.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kauppinen, Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Leivo jäseninä.
Lausunto on yksimielinen.