Construction company fined for social facility violations; union's monitoring breach claim dismissed due to prompt remediation.

Rakennustyömaalla oli eräässä vaiheessa vallinnut tilanne, jolloin työntekijöiden käytössä ei ollut ollut työehtosopimuksen edellyttämiä peseytymis- ja käymälätiloja. Jättäessään huolehtimatta mainittujen tilojen järjestämisestä työnantaja oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Näyttämättä oli sen sijaan jäänyt, että työmaan sosiaalitilat eivät muutoin olisi olleet työehtosopimuksen mukaiset.

Työnantaja tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon, mutta työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisen perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Rakennusliitto r.y. Vastaajat Rakennusteollisuuden Keskusliitto r.y. Oy Alfred A. Palmberg Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rakennustyöläisten Liitto r.y:n, nykyisen Rakennusliiton, ja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n, nykyisen Rakennusteollisuuden Keskusliiton välillä 4.4.1990 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI Sosiaaliset määräykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

38 §

Rakennuspaikalle tai sen läheisyyteen on rinnan rakennustyön alkamisen kanssa järjestettävä alempana mainitut sosiaalitilat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Vaatesuoja

Vaatteiden vaihto ja säilytys.

Vaatteiden vaihtamista ja säilyttämistä varten on järjestettävä riittävän tilavat suojat.

Työnantaja järjestää jokaisen työntekijänsä käyttöön vaatekaapin. Kaapin tulee olla kooltaan noin 30 x 40 x 150 - 180 cm. Vastaavasti 01.10.1976 jälkeen tilatun kaapin on oltava kooltaan n. 30 x 50 x 150 - 180 cm.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Peseytymistilat

Ellei tämän 38 pykälän kohdassa 7. sanotusta, valmiista kalustosta, huonetilasta tai sen sijoituksesta aiheudu estettä, on pesutilan oltava pukutilan välittömässä läheisyydessä.

Mikäli pesu- ja pukutila ovat eri huonetiloissa (esim. eri tilaelementeissä, joihin kumpaankin on oma sisäänkäynti) on sisäänkäyntejä yhdistävä kulkutie suojattava sateelta ja tuulelta.

Mikäli pesutilat ovat samassa huonetilassa pukutilojen kanssa, on ne toiminnallisesti erotettava toisistaan.

Toiminnallinen erottaminen voidaan tehdä esim. sijoittamalla pesutilat huonetilan toiseen päähän, huonetilan keskelle, käyttämällä vaatekaappeja tai välilevyjä pesutilojen erottamiseen tms. tavalla.

Käsien ja kasvojen pesua varten järjestetään rakennuspaikalle tarpeelliset laitteet sekä lämmintä vettä. Pesutiloissa on oltava työn likaisuuteen nähden riittävä määrä peseytymislaitteita, kuitenkin vähintään yhdet noin 8 työntekijää kohti. Yhden henkilön pesupaikan leveyden on oltava noin 600 mm. Peseytymispaikalla tulee olla paperipyyhkeitä sekä pesuaineita. Naisia varten on järjestettävä erillinen vaate- ja pesutila.

4. Käymälät, jotka on sijoitettava olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisesti, järjestetään erikseen miehille ja erikseen naisille. Käymälä on varustettava asianmukaisesti ja pidettävä puhtaana. Miesten käymälät on varustettava "pisoaarilla".

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Puhtaus ja valvonta

Kaikki tässä pykälässä mainitut suojat on pidettävä työnantajan kustannuksella puhtaana ja vartioituina.

Tässä pykälässä sanottujen kalusteiden ja varusteiden laatua sekä kuntoa, siisteyden noudattamista ja kunnon säilyttämistä valvovat työsuojelutoimikunnat ja luottamusmiehet.

Jokainen palveluksessa oleva henkilö on velvollinen edesauttamaan järjestystä, siisteyttä ja hygieniaa sekä tarkoin seuraamaan työnjohdon, luottamusmiesten ja työsuojelutoimikunnan ohjeita, jotka koskevat järjestystä ja yleistä hygieniaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusliitto on Rakennusteollisuuden Keskusliittoa ja Oy Alfred A. Palmberg Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Oy Alfred A. Palmberg Ab oli vuoden 1990 aikana rakentanut Parkanossa vanhainkotia. Työmaa oli ollut melko suuri ja siellä oli työskennellyt ajoittain useita kymmeniä työntekijöitä.

Parkanon vanhainkodin rakennustyömaa oli aloitettu 26.6.1990. Alkuvaiheessa työmaalla oli työskennellyt vain muutama työntekijä. Varsinaiset rakennustyöt oli aloitettu 30.7.1990.

Melko pian varsinaisten rakennustöiden aloittamisen jälkeen työmaalta oli otettu yhteyttä Rakennusliiton Satakunnan Aluejärjestön toimitsijaan ja ilmoitettu, että työmaan sosiaalitilat olivat puutteelliset. Toimitsija oli käynyt työmaalla 30.8.1990, jolloin hän oli todennut, että työntekijöille ei ollut järjestetty lainkaan peseytymislaitteita, vaatesuojatilaa ei ollut ollut riittävästi ja joiltakin työntekijöiltä oli puuttunut vaatekaappi. Lisäksi työmaalta oli puuttunut käymälä ja sosiaalitilojen siivous oli ollut puutteellista. Toimitsija oli laatinut tarkastuksesta pöytäkirjan, jonka hän oli antanut työnantajan edustajalle ja lähettänyt myös työnantajaliitolle.

Työmaalla oli pidetty seuraava sosiaalitilojen tarkastus 10.9.1990, jolloin oli todettu, että vaatekaappeja oli edelleen ollut liian vähän ja että pukeutumistilat olivat olleet liian pienet. Lisäksi oli todettu, että käymälää ei ollut varustettu asianmukaisesti eikä se ollut ollut puhdas. Sosiaalitilojen siivous oli ollut myös puutteellista. Tässä tarkastuksessa oli todettu, että työnantaja ja työnantajaliitto eivät olleet piitanneet Rakennusliiton edustajan ensimmäisen tarkastuksen jälkeen tekemistä huomautuksista. Myös tästä toisesta tarkastuksesta ja siinä havaituista puutteista tarkastuksen toimittanut toimitsija oli ilmoittanut työnantajalle ja lähettänyt asian johdosta kirjeen myös työnantajaliitolle.

Seuraava tarkastus työmaalla oli suoritettu 13.9.1990. Tähän tarkastukseen olivat Rakennusliiton Satakunnan Aluejärjestön toimitsijan lisäksi osallistuneet luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu, kaksi työnantajan edustajaa ja työnantajaliiton piiriasiamies. Tässäkin tarkastustilaisuudessa pukeutumistilat oli todettu edelleen liian pieniksi. Lisäksi peseytymistiloista oli puuttunut yksi peseytymislaite. Viimeksi mainitun puutteen työnantaja oli luvannut korjata välittömästi. Työnantajan edustajat olivat tarkastuksessa olleet sitä mieltä, että pukeutumistilat olivat olleet riittävät.

Rakennusliiton Satakunnan Aluejärjestön toimitsija oli toimittanut sosiaalitilojen tarkastuksen vielä 13.6.1991, jolloin sosiaalitiloissa edelleen oli havaittu puutteita. Vaatesuoja oli edelleen ollut liian pieni ja sosiaalitilojen siivous oli ollut puutteellista.

Työnantaja oli siten tietensä rikkonut työehtosopimusta jättäessään huolehtimatta siitä, että sosiaalitilojen tarkastuksissa havaitut puutteet olisi korjattu. Työmaan sosiaalitilat eivät koko työmaan keston ajan olleet olleet työehtosopimuksen edellyttämässä kunnossa.

Asian johdosta oli käyty liittojen väliset neuvottelut 14.11.1990. Neuvotteluissa työnantajaliiton taholta oli todettu, että työmaan sosiaalitilat oli työnantajaliiton Sisä-Suomen piirin toimenpiteillä saatettu työehtosopimuksen mukaiseen kuntoon. Rakennusliiton taholta oli ilmoitettu, että edellä mainittu ei pitänyt paikkaansa, minkä vuoksi tapahtunut työehtosopimuksen rikkominen saatettaisiin työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Alfred A. Palmberg Ab on rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen sosiaalitiloja koskevaa määräystä yhtiön Parkanon vanhainkodin työmaalla ja vaatinut Oy Alfred A. Palmberg Ab:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tahallisesta rikkomisesta ja Rakennusteollisuuden Keskusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Oy Alfred A. Palmberg Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että yhtiön urakoimalla Parkanon vanhainkodin työmaalla rakennustyöt olivat alkaneet 26.6.1990 ja työmaa oli valmistunut 20.9.1991. Vanhainkodin rakentaminen oli aloitettu maanrakennustöillä, jotka aliurakoitsija oli suorittanut kesäkuussa 1990. Aliurakoitsijan palveluksessa oli ollut neljä - viisi työntekijää. Lisäksi työmaalla olivat olleet työssä Oy Alfred A. Palmberg Ab:n palveluksessa olleet rakennusmestari ja rakennusmies. Työntekijöiden käytössä oli ollut yhtiön urakoiman naapuritontilla sijaitsevan kerrostalotyömaan sosiaalitilat. Vanhainkodin työmaan keskipisteestä sinne oli ollut matkaa noin 200 metriä. Kerrostalotyömaan työntekijät olivat olleet vuosilomalla heinäkuun ajan.

Maanrakennustöiden valmistuttua olivat vanhainkodin työmaalla alkaneet varsinaiset rakennustyöt 30.7.1990. Tällöin työmaalle oli ryhdytty palkkaamaan työntekijöitä. Työnantaja oli samanaikaisesti huolehtinut sosiaalitilojen järjestämisestä. Työmaalle oli heti sen alussa tuotu ruokailusuojaparakki, jossa oli ollut tilaa 24 työntekijälle. Kahta viikkoa myöhemmin työmaalle oli tuotu toinen 12 hengen ruokailusuojaparakki sekä vaatesuojatila, jossa oli ollut 18 vaatekaappia. Koska Parkanon kaupunki ei ollut vielä saanut vanhainkodin työmaata liitetyksi kaupungin vesi- ja viemäriverkostoon, työntekijöille oli osoitettu WC- ja pesutiloiksi vieressä sijainneen kerrostalotyömaan WC- ja pesutilaparakki. Lisäksi työntekijöiden käytössä oli ollut kerrostalon jo valmiin pesutuvan WC- ja pesutilat. Vanhainkodin työmaan sosiaalitilat olivat siten alusta alkaen olleet työehtosopimuksen mukaiset.

Rakennusliiton Satakunnan Aluejärjestön toimitsijan 30.8.1990 suorittaman sosiaalitilojen tarkastuksen jälkeen työnantajaliiton Sisä-Suomen piiriasiamies oli toimitsijan huomautuskirjeen johdosta käynyt työmaalla 5.9. ja 6.9.1990. Hän oli tuolloin todennut sosiaalitilat työehtosopimuksen mukaisiksi. Työmaalle tuotu WC- ja pesutilaparakki oli tuolloin liitetty Parkanon kaupungin vesi- ja viemäriverkostoon, sillä kaupunki oli tuolloin saanut työmaan kytketyksi verkostoon. Työmaan työntekijöillä oli siten ollut käytössään kahdet WC- ja pesutilat. Vaatesuojatilaa ja vaatekaappeja oli ollut riittävästi. Työmaapäiväkirjan mukaan työvoiman vahvuus oli ollut tuolloin 18 työntekijää ja kaappeja oli ollut yhtä paljon. Työmaalle oli lisäksi tilattu 10 vaatekaappia lisää. Sosiaalitilat olivat tuolloin olleet siistit ja siisteyden parantamiseksi tilojen ympäristö ja kulkutiet oli päällystetty sepelillä.

Rakennusliiton toimitsija oli suorittanut 10.9. ja 13.9.1990 uudelleen työmaan sosiaalitilojen tarkastuksen. Näissä tarkastuksissa hän oli todennut samat puutteet kuin ensimmäisessäkin tarkastuksessa. Työnantajapuolen käsityksen mukaan sosiaalitiloissa ei ollut ollut sellaisia puutteita, jotka toimitsija oli merkinnyt tarkastuksista laadittuihin pöytäkirjoihin.

Työmaapäiväkirjan mukaan työntekijöitä työmaalla oli ollut enimmillään 32. Tämä työntekijämäärä työmaalla oli ollut vain satunnaisina päivinä. Mainittuun lukumäärään olivat sisältyneet myös aliurakoitsijoiden työntekijät. Aliurakkaa koskeneissa sopimuksissa oli sovittu siitä, että aliurakoitsija toi työmaalle omat sosiaalitilansa.

Rakennusliiton edustajan 30.8.1990 suorittaman työmaan sosiaalitilojen tarkastuksen jälkeen työnantajaliitto oli saanut hänen asiaa koskevan huomautuskirjeensä. Liitosta oli tämän jälkeen 3.9.1991 lähetetty sen Sisä-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan piireille tiukkasävyiset kirjeet, joissa oli kehotettu sekä työnantajaa että piirejä heti ryhtymään toimenpiteisiin Parkanon vanhainkodin työmaan sosiaalitilojen saattamiseksi työehtosopimuksen mukaisiksi.

Työnantajaliiton Sisä-Suomen piirin piiriasiamies oli saamansa kehotuskirjeen johdosta käynyt työmaalla 5.9. ja 6.9.1990. Hän oli todennut tilojen täyttävän työehtosopimuksen määräykset muutoin mutta pesu- ja pukutilan välisen katoksen puuttuvan. Hän oli kehottanut työnantajaa ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin puutteen korjaamiseksi.

Rakennusliiton edustajan suorittaman toisen sosiaalitilojen tarkastuksen jälkeen työnantajaliitto oli lähettänyt yhtiölle kirjeen, jossa sitä oli kehotettu saattamaan sosiaalitilat heti kuntoon. Samansisältöinen kirje oli lähetetty myös työnantajaliiton Sisä-Suomen Piirille. Työnantajaliiton Etelä-Pohjanmaan piirin vastaava piiriasiamies oli tämän jälkeen käynyt työmaalla ja hän oli todennut tilat työehtosopimuksen mukaisiksi. Rakennusliiton edustajan 13.6.1991 suorittaman tarkastuksen jälkeen työnantajaliitolle lähetetyn huomautuskirjeen johdosta liitto oli jälleen lähettänyt työnantajalle sekä liiton Etelä-Pohjanmaan ja Sisä-Suomen piireille asiaa koskevat kirjeet, joissa oli kehotettu työnantajaa ja piirejä saattamaan sosiaalitilat työehtosopimuksen mukaiseen kuntoon. Kirjeiden lähettäminen oli kuitenkin ollut turhaa, sillä sosiaalitilat olivat olleet työehtosopimuksen mukaiset.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Oy Alfred A. Palmberg Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennusliitto on vielä lausunut, että vastineessa oli esitetty, että työntekijöillä olisi työmaalla suoritetun ensimmäisen sosiaalitilatarkastuksen aikaan ollut oikeus käyttää läheisen kerrostalotyömaan WC- ja pesutilaparakkia sekä kerrostalon jo valmiita WC- ja pesutiloja. Kerrostalotyömaan WC- ja pesutilaparakki oli kuitenkin siirretty vanhainkodin työmaalle, mutta tiloja ei ollut kytketty vesijohtoon, joten tiloja ei ollut voitu käyttää. Vanhainkodin työmaan työntekijöille ei myöskään ollut kerrottu mahdollisuudesta käyttää kerrostalon mahdollisesti valmiita WC- ja pesutiloja. Työntekijät olivat olleet siinä käsityksessä, että kerrostalo tältä osin oli ollut keskeneräinen. Tuolloin käytössä ollutta kulkureittiä pitkin kerrostalotyömaalle oli ollut matkaa noin 350 metriä.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Oy Alfred A. Palmberg Ab ovat lausuneet, että yhtiön Parkanon vanhainkodin työmaan työntekijät olivat olleet tietoisia siitä, että heillä oli oikeus käyttää viereisen kerrostalotyömaan peseytymis- ja WC-tiloja. Tämän asian työmaan työnjohto oli kertonut työntekijöille. Matkaa kerrostalotyömaalle oli vanhainkodin työmaalta ollut noin 200 metriä.

Työmaalla oli ollut käytössä kaksi vaatesuojaparakkia, jotka olivat Oy Alfred A. Palmberg Ab:n tytäryhtiön Oy Konte Ab:n suunnittelemia ja rakentamia. Parakissa oli ollut erikseen vaatteiden kuivaustila ja varsinainen pukeutumistila. Parakin leveys oli 2 230 millimetriä ja pituus 5 630 millimetriä, josta pukeutumistilan pituus oli 4 000 millimetriä. Näissä tiloissa oli ollut kahdessa rivissä vaatekaappeja. Kaappirivien välinen etäisyys toisistaan oli ollut 1 330 millimetriä. Toisessa parakissa vaatekaappeja oli ollut 18 ja toisessa 10. Samanlaisia vaatesuojaparakkeja oli käytetty useita vuosia yhtiön monilla työmailla, eikä niitä ollut koskaan aikaisemmin moitittu ahtaiksi.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja Rakennusliitto lisäksi kuluille korkoa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Alfred A. Palmberg Ab:n urakoimalla Parkanon vanhainkodin työmaalla on aloitettu työt 26.6.1990. Alkuvaiheessa työmaalla on ollut työssä muutama työntekijä. Varsinaiset rakennustyöt on aloitettu kesälomien jälkeen 30.7.1990.

Rakennusliiton Satakunnan Aluejärjestön toimitsija on suorittanut työmaalla sosiaalitilojen tarkastukset muun muassa 30.8., 10.9. ja 13.9.1990. Kaikissa tarkastuksissa toimitsija on tarkastuksesta laatimaansa pöytäkirjaan merkinnyt, että vaatesuojat eivät ole olleet riittävän tilavat eivätkä sosiaalitilat myöskään ole olleet puhtaat. Kahdessa ensimmäisessä tarkastuksessa toimitsija on lisäksi todennut, että kaikilla työntekijöillä ei ole ollut omaa vaatekaappia.

Työmaalla on ollut kaksi vaatesuojaparakkia, joista toisessa on työmaan alusta asti ollut 18 vaatekaappia ja toiseen on sittemmin hankittu 10 vaatekaappia lisää. Rakennusliiton toimitsijan 10.9.1990 suorittamasta tarkastuksesta laatiman pöytäkirjan mukaan vaatekaappeja on ollut 18 ja työntekijöitä 22. Toimitsijan 13.9.1990 pitämästä tarkastuksesta laatiman pöytäkirjan mukaan kaappien lukumäärä on tuolloin ollut 28 samoin kuin työntekijöiden lukumäärä. Rakennusteollisuuden Keskusliiton ilmoituksen mukaan liiton piiriasiamiehen käydessä työmaalla 5.9.1990 työntekijöiden lukumäärä on työmaapäiväkirjan mukaan ollut yhtä suuri kuin kaappien lukumäärä.

Kaikissa suorittamissaan tarkastuksissa Rakennusliiton toimitsija on katsonut vaatesuojat liian ahtaiksi. Tämä on lähinnä johtunut siitä, että kaappeja on ollut vaatesuojan molemmilla seinustoilla, mistä johtuen kaappien välinen vapaa tila on toimitsijan mielestä ollut liian ahdas kulkemista ja vaatteiden vaihtamista varten. Kaappien välinen vapaa tila on ollut 128 senttimetriä, johon on sijoitettu yksi penkki toisella seinustalla olevien kaappien eteen.

Työehtosopimuksen 38 §:n 2. kohdan mukaan vaatteiden vaihtamista ja säilyttämistä varten on järjestettävä riittävän tilavat suojat. Tarkempia määräyksiä vaatesuojilta vaadittavasta koosta ei työehtosopimuksessa ole.

Työnantajaliiton piiriasiamies, joka on käynyt kanteessa tarkoitetulla työmaalla ensimmäisen tarkastuksen jälkeen, on kertonut, että siellä käytössä olleet vaatesuojatilat ovat olleet sellaisia siirtolavalla kuljetettavia parakkeja, joita hänen mukaansa käytetään tavanomaisesti työmailla vastaavaan tarkoitukseen. Todistajan mukaan kaappien sijoittelu molemmille seinille on ollut myös käytännön mukaista. Edellä esitetyn huomioon ottaen ja muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että yhtiö tältä osin olisi rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Rakennusliiton toimitsija on 30.8.1990 suorittamassaan tarkastuksessa todennut, että työmaalta ovat tuolloin puuttuneet työehtosopimuksen edellyttämät käymälä- ja peseytymistilat. Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan vanhainkodin työmaalla työskennelleillä työntekijöillä on ollut työmaan alusta lähtien, jolloin työmaalla ei vielä ole ollut järjestettynä omia käymälä- ja peseytymistiloja, mahdollisuus käyttää lähistöllä sijaitsevalla yhtiön kerrostalotyömaalla olleita erillisissä parakkitiloissa sijanneita käymälä- ja peseytymistiloja ja myös kerrostalon pesutiloihin valmistunutta WC:tä ja siellä ollutta pesumahdollisuutta. Matkaa kerrostalotyömaalle on vanhainkodin työmaalta kulkureitistä riippuen tullut 200 - 350 metriä. Kerrostalotyömaan valmistuttua on siellä ollut käymälä- ja peseytymistilat sisältävä parakki siirretty vanhainkodin työmaalle.

Ensimmäisen sosiaalitilojen tarkastuksen suorittamisen aikana ei työmaalla toimitsijan kertoman mukaan ole ollut käytössä peseytymis- ja käymälätiloja, koska sinne kerrostalotyömaalta siirrettyjä käymälä- ja peseytymistiloja ei työnantajan toimesta ollut vielä liitetty kaupungin vesijohto- ja viemäriverkkoon. Työsuojeluvaltuutetun kertoman mukaan siinä vaiheessa kun kerrostalotyömaalla olleet pesu- ja käymälätilat oli siirretty vanhainkodin työmaalle, mutta yhdistämistä kaupungin verkostoon ei ollut vielä tapahtunut, oli kerrostalotyömaalla ollut WCtila ollut vielä keskeneräinen ja siellä oli ollut työntekijöitä työssä. Esitetty selvitys osoittaa, että työmaalla on ainakin elokuun loppupuolella jonkin aikaa vallinnut tilanne, jolloin työntekijöiden käytössä ei ole ollut peseytymis- ja käymälätiloja. Jättäessään huolehtimatta mainittujen tilojen järjestämisestä on yhtiö siten tietensä rikkonut työehtosopimuksen 38 §:n 3. ja 4. kohtaa.

Rakennusliiton toimitsija on kaikissa suorittamissaan tarkastuksissa tehnyt pöytäkirjaan merkinnän, jonka mukaan henkilöstötilat eivät ole olleet puhtaat. Tilat on työmaan alussa siivottu kerran viikossa. Toimitsijan suorittaman toisen sosiaalitilojen tarkastuksen jälkeen tilojen siivous on tapahtunut kaksi kertaa viikossa. Työmaan vastaavan mestarin kertoman mukaan näiden siivouskertojen lisäksi rakennustyöntekijä on tarpeen mukaan lakaissut tilat. Työnantajaliiton piiriasiamiehen kertoman mukaan hänen käydessään työmaalla 5.9.1990 sosiaalitilat ovat olleet tuolloin hyvin siistissä kunnossa.

Rakennusliiton toimitsijan mukaan käymälä- ja peseytymistilat ovat 10.9.1990 suoritetun tarkastuksen aikana olleet epäsiistit, koska tuolloin vesi- ja viemäriverkostoon liitetyt putket ovat vuotaneet siten, että vettä on ollut lattialla. Tällainen yksittäinen havainto ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä riitä osoittamaan, että tilojen puhtaudesta ei olisi huolehdittu asianmukaisesti. Toimitsija on todistajana kuultuna kertonut, että koska siivous on suoritettu vain kaksi kertaa viikossa, tästä on pääteltävissä, että tilat eivät ole voineet olla joka päivä riittävän puhtaat. Kun tarkempaa selvitystä sosiaalitilojen epäsiisteydestä ei ole esitetty, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantaja olisi rikkonut työehtosopimuksen 38 §:n 6. kohtaa.

Sen jälkeen kun Rakennusteollisuuden Keskusliitto on saanut tiedon Rakennusliiton toimitsijan suorittamista sosiaalitilojen tarkastuksista ja hänen niissä havaitsemistaan puutteista, on työnantajaliitosta välittömästi oltu kirjeitse yhteydessä yhtiöön ja kehotettu yhtiötä viipymättä ryhtymään toimenpiteisiin Rakennusliiton toimitsijan ilmoittamien puutteiden johdosta. Työnantajaliiton piiriasiamies on saatuaan tiedon Rakennusliiton toimitsijan suorittamassaan tarkastuksessa havaitsemista puutteista käynyt työmaalla 5.9. ja 6.9.1990. Tällöin hän on todennut käymälä- ja peseytymistiloissa olleet puutteet korjatuiksi, koska tilat on tuolloin liitetty kaupungin vesi- ja viemäriverkkoon. Kun sosiaalitiloissa olleet työehtosopimuksen vastaisuudet on välittömästi ensimmäisen tarkastuksen jälkeen korjattu, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Rakennusteollisuuden Keskusliitto olisi asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Oy Alfred A. Palmberg Ab on rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen sosiaalitiloja koskevaa määräystä laiminlyödessään huolehtia siitä, että työmaan käymälä- ja pesutilat olisivat olleet työehtosopimuksen määräysten mukaiset ja tuomitsee työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla Oy Alfred A. Palmberg Ab:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Rakennusliitolle 10 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Oy Alfred A. Palmberg Ab velvoitetaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saa Rakennusteollisuuden Keskusliitto pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Uski, Virtanen, Leivo ja PalankoLaaka jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.