Labor court dismisses union appeal allowing employer to terminate without cause due to employee's quality control negligence.

Työntekijä oli työnantajan ohjeiden vastaisella menettelyllään laiminlyönyt laadunvalvojan tehtävänsä asianmukaisen suorittamisen. Aiempien työntekijälle annettujen työn laatua koskevien huomautusten yhteydessä ei ollut työnantajan taholta otettu esille niiden vaikutusta hänen työsuhteensa jatkumiselle. Kun lisäksi oli otettava huomioon, ettei työntekijälle ollut annettu riittävää koulutusta valvojaksi, työntekijän menettelyä ei ollut pidettävä erityisen painavana syynä hänen työsuhteensa päättämiseen. Työntekijän menettely alensi hänelle tuomittua korvausta.

Asiaa oli pidettävä siinä määrin tulkinnanvaraisena, ettei työnantajaliiton voitu katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Vastaaja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL r.y. Kuultava Vammalan Liha Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 14.5.1991 allekirjoitetussa teurastamoiden, makkaratehtaiden ja einestehtaiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Liittojen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liittojen välisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva sopimus soveltamisohjeineen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on lausunut, että Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n jäsenyrityksen Vammalan Liha Oy:n palveluksessa oli ollut elintarviketyöntekijä Kaija Irmeli Järvinen. Hänen työsuhteensa yhtiössä oli alkanut 28.5.1990.

Järvisen työnä yhtiössä oli ollut makkaratuotteiden pakkaaminen. Vuoden 1991 syksyllä yhtiö oli saanut ison tilauksen Kesko Oy:ltä nakkituotteiden valtakunnalliseksi valmistajaksi. Tilaus oli edellyttänyt, että nakit oli määrä pakata 450 gramman painoisiin vacuum-pakkauksiin. Tuolloin pakkaustyö oli järjestetty tehtäväksi kahdessa vuorossa ja toisen työryhmän vanhimmaksi oli valittu Järvinen. Hänen tehtävänsä oli ollut paitsi toimia pakkaajana, myös valvoa, että tuotteet täyttivät paino- ja laatuvaatimukset, ja opettaa uusia työntekijöitä. Uusimuotoinen työ oli alkanut 16.9.1991.

Järvinen oli 7.10.1991 joutunut yhtiön henkilöstöpäällikön puhutteluun, jossa oli ilmoitettu, että työnjohdon tarkastettua noin 1000 kilon erän valmiita nakkipakkauksia pakkauksien painojen oli havaittu vaihtelevan liiaksi ohjeena olevasta 450 gramman määrästä. Henkilöstöpäällikkö oli antanut ymmärtää, että Järvisen työsuhde tultaisiin tämän vuoksi päättämään. Puhuttelun jälkeen työsuhde oli kuitenkin jatkunut, mutta seuraavan päivän työvuorossa Järvinen ei enää ollut saanut tehdä pakkaustyötä ja myöhemmin työvuoron aikana henkilöstöpäällikkö oli määrännyt Järvisen lähtemään kotiin ja ilmoittanut, että hänen työsuhteensa päättyisi 7.12.1991 ja että irtisanomisajan palkka maksettaisiin kotiin. Järvinen oli poistunut työmaalta ja hänen työsuhteensa oli siis päättynyt 7.12.1991.

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saanut irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Yhtiö oli päättänyt Järvisen työsuhteen sillä perusteella, että hän ei ollut noudattanut annettuja työmääräyksiä. Yhtiö oli ensisijaisesti vedonnut nakkipakkausten painoon, joka olisi juuri Järvisen tapauksessa poikennut annetusta ohjepainosta. Väite oli mahdoton, sillä kunkin pakkaajan tekemiä pakkauksia ei missään vaiheessa erikseen punnittu, vaan kaikkien tekemät pakkaukset menivät erottelematta hinnoitteluun ja edelleen kuljetuslaatikoihin. Siten millään perusteella ei voinut sanoa, että juuri Järvinen olisi tältä osin poikennut annetusta ohjeesta. Lisäksi oli huomattava, ettei nakkien pakkaamista ollut järjestetty siten, että Järvinen tai kuka tahansa pakkaaja olisi voinut tehdä juuri 450 gramman painoisia pakkauksia. Muutenkin Järvinen oli toiminut juuri niiden ohjeiden mukaisesti, jotka lähin työnjohto oli hänelle antanut.

Näin ollen yhtiöllä ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä irtisanoa Järvisen työsopimusta. Kun näin oli tapahtunut, yhtiö oli toiminut tietoisesti irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Yhtiö oli siten velvollinen irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n nojalla maksamaan Järviselle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

Järvisen työsopimuksen irtisanomisesta oli luottamusmies käynyt välittömästi irtisanomisen tultua hänen tietoonsa neuvotteluja yhtiön toimitusjohtajan kanssa. Yhtiön toimitusjohtaja ei ollut suostunut luottamusmiehen vaatimaan irtisanomisen peruuttamiseen eikä muuhunkaan sovinnolliseen ratkaisuun. Asia oli siirtynyt liittojen väliseen neuvotteluun, joka oli käyty yhtiössä 8.1.1992. Tuolloin paikalla olivat olleet työnantaja- ja työntekijäliiton edustajat sekä yhtiön toimitusjohtaja ja henkilöstöpäällikkö.

Neuvotteluissa oli käynyt ilmi, että Järvinen oli aloittanut niin sanotun kympin työt 16.9.1991, josta lähtien työtä oli tehty kahdessa vuorossa ja alku oli ollut hyvin kiireistä. Järvisen työryhmässä oli ollut myös uusia työntekijöitä. Erään iltavuoron aikana henkilöstöpäällikkö oli käynyt läpi yhden tonnin erän, josta hän oli löytänyt useita ohjeista poikkeavia pakkauksia. Työnantaja oli perustanut Järvisen työsopimuksen irtisanomisen juuri tähän ja myös siihen, että Järvinen oli pakattavien nakkien laatutason suhteen ottanut työnantajan käsityksen mukaan sellaisen asenteen, että laatukriteereistä ei tarvinnut välittää.

Neuvotteluissa kiistatta ilmi käyneistä seikoista huolimatta yhtiö ei ollut suostunut sovinnolliseen ratkaisuun, jota myös työnantajaliiton edustaja oli suositellut. Asia oli jäänyt erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Vammalan Liha Oy on irtisanonut elintarviketyöläinen Kaija Järvisen työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n vastaisesti, ja velvoittamaan Vammalan Liha Oy:n suorittamaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 12 ja 13 §:n nojalla korvausta Järviselle 15 kuukauden palkkaa vastaavat 94 350 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien. Lisäksi liitto on vaatinut Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on lausunut, että Vammalan Liha Oy oli syksyllä 1991 tehnyt Kesko Oy:n kanssa sekä tuotannon että yrityksen talouden kannalta merkittävän sopimuksen. Se oli alkanut toimittaa Kesko Oy:lle niin sanottua K-nakkia. Jotta sopimuksen velvoitteet olisi voitu täyttää, oli pussitusosastolla 16.9.1991 siirrytty kaksivuorotyöhön.

Sopimukseen oli kuulunut koeaika, joka oli alkanut sopimuksen solmimisesta ja jatkunut vuoden 1991 loppuun. Koeajan kuluessa Kesko Oy olisi saattanut purkaa sopimuksen yksipuolisesti, mikäli toimitettu tuote ei olisi vastannut sopimuksessa määriteltyjä edellytyksiä. Yhtenä sopimuksen edellytyksenä oli ollut nakin laatu, johon koostumuksen lisäksi oli kuulunut tietyn tason täyttävä nakin ja pakkauksen ulkonäkö. Toisena edellytyksenä oli ollut pakkauksen paino.

Nakin ja pakkauksen ulkonäön laadunvalvonta voi tapahtua ainoastaan pussituksessa. Pussittavat työntekijät olivat tarkkailleet työskennellessään muun muassa nakin ulkonäköä kuten luonnonsuolesta johtuvaa raitaisuutta ja pilkullisuutta, rasvaisuutta, tummuutta ja vaaleutta, mahdollisesti kypsytettäessä tulleita nokivirheitä, nakkien järjestystä pakkauksessa ja pakkauksen ulkonäköä. Pussituslinjan loppupäässä oli vaaka, jolla voi tarkkailla lopullista pakkausten painoa.

Taloudellisesti Kesko Oy oli Vammalan Liha Oy:n asiakkaana merkittävin, sillä 70 prosenttia lihajalostepuolen tuotannosta meni Kesko Oy:lle. K-nakin osuus 70 prosentista oli huomattava, sillä 33 prosenttia koko lihajalosteosaston tuotannosta oli K-nakkia. Lopullisen ja pysyvän sopimuksen saamiseksi oli merkittävää, ettei häiriöitä tuotannossa ja viime kädessä laadun tarkkailussa pussituksessa tapahtunut.

Siirryttäessä kaksivuorotyöhön pussituksessa syksyllä 1991 oli kumpaankin vuoroon pitänyt saada niin sanottu valvoja. Järvisen työsuhde oli alkanut 28.5.1990 ja hän oli ollut pitkäaikaisimpia työntekijöitä pussituksessa. Tämän vuoksi hänet oli pyydetty neuvotteluun, jossa olivat olleet läsnä yhtiön osastopäällikkö, kaksi työnjohtajaa ja toiseen vuoroon sittemmin valvojaksi tullut työntekijä.

Neuvottelussa oli kysytty Järviseltä ja kyseiseltä toiselta työntekijältä halukkuutta ryhtyä toimimaan vuorojen valvojina. Tehtävään oli kuulunut oman työn ohella toimia sekä uusien että muiden työntekijöiden opettajana. Opetuksen sisältönä oli ollut muun muassa edellä mainitut nakkien laatuun ja pakkausten ulkonäköön ja painoon liittyvien asioiden selvittäminen. Tämän lisäksi tehtävään oli kuulunut vastata, ettei epäkuranttia tavaraa pakattu ja että pakkausten paino vastasi sopimusta. Järvinen ja kyseinen toinen työntekijä olivat suostuneet tehtävään.

Työnjohtajat ja osastopäällikkö olivat muistuttaneet valvojia siitä, että mikäli oli epäselvyyttä, tuliko tuote pakata vai ei, ja täyttikö se laatuvaatimukset, tuli mieluummin kysyä asiaa työnjohtajilta ja osastopäälliköltä kuin pakata epäkelpoa tavaraa.

Kaksivuorotyön alusta lähtien osastopäällikkö ja työnjohtajat olivat joutuneet useaan otteeseen lähes päivittäin huomauttamaan Järviselle pakkauksissa ilmenneistä laatuvirheistä. He olivat puuttuneet muun muassa pakkausten painoon, nakin asetteluun pakkauksessa sekä nakkien väriin ja pilkullisuuteen. Järviselle oli huomautuksien yhteydessä teroitettu, ettei viallista nakkia saanut pakata ja että, jos asia oli epäselvä, tuli kääntyä esimiehen puoleen.

Vaikka huomautuksia oli pitkän aikaa ja useita Järviselle annettu, hän ei työssään ollut ottanut ohjeita huomioon. Hän ei myöskään ollut välittänyt tietoa ohjattavilleen työntekijöille eikä ottanut sitä huomioon laadun tarkkailussa.

Pussittajat olivat työskennelleet tilanteen mukaan molempien valvojien työvuoroissa. Kaksi työntekijää oli aiemmin toisen valvojan valvontavuorossa ollessaan saaneet ohjeita olla pakkaamatta raitaisia ja pilkullisia nakkeja. Järvisen ollessa valvojana oli tullut pilkullisia ja raidallisia nakkeja pakattaviksi. Tällöin toinen työntekijä oli kysynyt Järviseltä pilkullisten nakkien pakkaamisesta ja Järvinen oli vastannut kysymykseen, että "me ei nähdä mitään, pistetään vaikka silmät kiinni, ei sen ole niin väliä".

Järvinen oli ollut tietoinen, että työntekijä oli ollut uusi työntekijä ja tullut työhön vasta 16.9.1991. Tällöin hänen olisi erittäin tarkasti tullut ottaa huomioon opetus, ohjaus ja laadun tarkastukseen liittyvät velvoitteet ja kieltää nakkien pakkaaminen.

Kesko Oy edellytti, että nakit pakattiin 450 gramman painoisiin vacuum-pakkauksiin. Pakkausten paino saattoi vaihdella muutamia kymmeniä grammoja. Nakkien määrä, joka 450 grammaan meni, oli nopeasti opittavissa.

Nakit tulivat pakkauskoneelle kuten ilmaus kuuluu kepitettyinä. Kepillä nakit roikkuivat jonossa lenkkeinä kepin ympärillä. Kuhunkin lenkkiin mahtui keskimäärin neljä nakkia. Keskimääräinen nakkien määrä 450 gramman pakkausta kohti oli 3,5 - 4 nakkilenkkiä eli noin 16 nakkia. Neljä lenkkiä oli helppo poimia kepiltä. Järvinen oli sanonut kahdelle työntekijälle, ettei pakkausten painolla ollut väliä. Pakkaukseen saattoi laittaa kolme tai neljä lenkkiä. Pakkauksessa, joka oli 450 gramman suuruinen, neljän nakin paino oli 25 prosenttia pakkauksen painosta.

Toinen valvojista oli 30.9. 1991 alkaneella viikolla tullut eräänä päivänä omaan valvontavuoroonsa töihin. Hän oli nähnyt Järvisen vuorossa tehtyjen nakkipakkausten olevan odottamassa toimittamista varastoon. Havaittuaan, että tuossa noin 1000 kilon erässä oli ollut alipainoisia ja ulkonäöltään kelpaamattomia pakkauksia, hän oli pyytänyt osastopäällikköä ja työnjohtajaa tarkistamaan erän. Hän oli sanonut, ettei ottaisi vastuulleen siinä erässä olevia virheellisiä pakkauksia, koska niitä ei ollut tehty hänen vuorossaan. Kyseinen erä noin 1000 kiloa oli tarkastettu ja sieltä oli jouduttu poistamaan runsaat 300 kiloa pakattua tavaraa, joka ei ollut vastannut laatuvaatimuksia. Joukossa oli ollut sekä ulkonäöltään laadullisesti heikkoja nakkeja että painoltaan noin 250 grammaa painavia pakkauksia. Poistettujen pakkauksien arvo oli ollut noin 2000 markkaa. Tästä erästä löytyneistä virheellisyyksistä oli huomautettu Järviselle.

Puhuttelun jälkeen työsuhde oli jatkunut. Seuraavana päivänä 7.10.1991 eräs työntekijöistä, joka oli työskennellyt Järvisen ryhmässä, oli soittanut osastopäällikölle kotiin ja ilmoittanut, ettei työstä pakkauskoneella tullut mitään. Järvinen oli antanut erilaisia ohjeita laadusta ja pakkaamisesta kuin työnjohto oli päivällä antanut ja toinen valvoja oli työntekijöille opettanut. Työntekijä oli pyytänyt osastopäällikköä tulemaan työpaikalle. Soitto oli tapahtunut kello 18:n ja 19:n välillä, kun osastopäällikön työaika oli päättynyt kello 16. Osastopäällikkö oli mennyt työpaikalle ja havainnut, etteivät pakkaukset olleet vastanneet laatuvaatimusta. Osastopäällikkö oli irtisanonut siinä tilanteessa Järvisen työsuhteen ja ilmoittanut, että hänen työpaikkansa tulisi jatkossa olemaan hinnoittelussa. Järvinen oli 8.10.1991 vapautettu työvelvollisuudesta irtisanomisaikana.

Irtisanomisen tapahduttua luottamusmies oli osastopäällikön kanssa keskusteltuaan hyväksynyt irtisanomisen. Työnantajalle oli tullut täytenä yllätyksenä, että tämän jälkeen luottamusmies oli katsonut työsuhteen päättämisen laittomaksi.

Näin ollen tapauksessa ei ollut ollut kysymys siitä, oliko Järvinen itse tai joku toinen pakannut laadultaan kelpaamattomia pakkauksia. Järvinen oli suostumuksensa mukaisesti ryhtynyt valvovaksi työntekijäksi ja ohjaajaksi. Siinä tehtävässään hän oli vastannut, etteivät muut pakanneet epäkelpoja nakkeja ja että pakkausten paino oli ollut oikea. Hän oli kokonaisvaltaisesti ollut laaduntarkkailija pakkauskoneella. Hän oli siten ollut vastuussa kaikista virheellisistä pakkauksista, vaikka ne olisivat olleet muiden henkilöiden pakkaamia.

Pakkauslinjalla oli viimeisenä vaaka, jolle työntekijät voivat milloin tahansa sulkijakoneen jälkeen mennä punnitsemaan paketin. Lisäksi oli mahdollista pyytää koneen loppupäässä olevaan laatikkoon asettajaa tarkistamaan automaattisesti punnitun paketin painon, mikäli epäili painon olevan yli tai alle ohjepainon. Työnjohto oli erään kerran antanut luvan pakata vaaleampaa nakkia myyntiin. Täysin selvää ei ollut, tuliko Järvinen kysymään näiden nakkien pakkaamisesta. Nakkien tummuus tai vaaleus oli alkuvaiheessa myös merkittävä tekijä, sillä värin vaihtelua oli ollut jonkin verran.

Järvinen oli edellä kerrotuilla tavoilla laiminlyönyt työnantajan antamia ohjeita ja määräyksiä sekä työvelvoitettaan laadunvalvojana. Yhtiöllä oli ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset erittäin painavat syyt irtisanoa Järvisen työsopimus.

Yhtiöllä oli ollut taloudellisesti merkittävän sopimuksen koeaika menossa. Järvinen oli suostumuksensa mukaisesti ryhtynyt valvovaksi työntekijäksi ja ohjaajaksi pakkauskoneelle. Hän oli useista huomautuksista ja jatkuvasta ohjauksesta huolimatta koko ajan laiminlyönyt valvontavelvollisuuden tehtävässään. Hän oli jopa kehottanut työntekijöitä laadunvalvonnan laiminlyömiseen. Työntekijät olivat oma-aloitteisesti joutuneet ottamaan yhteyttä esimieheen, koska eivät olleet voineet noudattaa Järvisen antamia ohjeita tietäen ne vääriksi. Kokonaisuuden huomioon ottaen yhtiöllä oli ollut oikeus irtisanoa Järvisen työsopimus. Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että irtisanomisperustetta ei ollut ollut, oli Järvisen menettely otettava huomioon korvausta alentavana seikkana. Järvisen kuukausipalkka työsuhteen päättyessä oli ollut 6 290 markkaa.

Vammalan Liha Oy:ssä oli vuoden 1991 aikana ryhdytty käymään läpi laadun lähtökohdat -koulutusohjelmaa. Tämän koulutuksen mukaan laadun tarkkailua tehostettiin yrityksessä ja tarkastusta tiivistettiin koko ajan. Kaikki työntekijät olivat osallistuneet tähän koulutukseen ja olivat saaneet Laatu on vastuullani -kirjan. Ohjelma oli aloitettu vuoden 1991 kesän aikana. Järvinen oli 3.8.1991 osallistunut erityiseen koulutustilaisuuteen. Laadun tarkkailu ja sen merkitys oli ollut korostetusti esillä yrityksessä juuri K-nakin pakkauksen aloittamisen aikana ja ennen sitä.

Työntekijöille, jotka tulivat Vammalan Liha Oy:hyn työhön, oli jaettu työohjeet heidän työhön astuessaan. Siellä oli punnitus-kohdassa maininta, että vacuumiin ajettaessa tuli katsoa vielä, ettei ollut viallista tai värivirheellistä tuotetta. Lisäksi työohjeissa sanottiin, että virheelliset tuli poistaa puhtaaseen laatikkoon. Tuli katsoa, että vacuum-paketit olivat hyvät ja ehjät.

Työnjohtajat ja osastopäällikkö olivat jatkuvasti korostaneet, ohjanneet ja opastaneet erityisesti nakin pussituksessa edellytettyjä laatuvaatimuksia. Osastopäällikkö oli erityisesti havaittuaan virheellisiä pakkauksia näyttänyt ne Järviselle ja korostanut, ettei sellaisia saanut hyväksyä. Näin ollen ei pitänyt paikkaansa, ettei Järviselle ja hänen ryhmässään työskenteleville pakkaajille olisi annettu koulutusta ja selvitystä laadun merkityksestä ja pakkaukselle asetettavista edellytyksistä.

Laadun parannusohjelman vuoksi Vammalan Liha Oy:ssä oli edelleenkin vahvistettu laaduntarkastuspuolta. Ohjelma eteni asteittain. Tämä oli myös K-nakkien osalta aiheuttanut sen, että edelleen seurattiin lopullisia pakkauksia. Näin ollen ei pitänyt paikkaansa, ettei Järvisen työsuhteen päättämisen jälkeen yhtiössä olisi käyty läpi pakkauksia tai tarkkailtu niiden painoja. Tämä tarkkailu oli ollut vahvasti esillä, jotta laatu- ja sopimusvelvoitteet täytettäisiin. Ei pitänyt paikkaansa, että Järvinen olisi pyytänyt koulutusta tehtäväänsä. Osastopäällikön huomautuksen yhteydessä hän tosin oli pyytänyt osastopäällikköä itseään pussittamaan.

Työskentely pussituksessa opittiin 1 - 2 viikon koulutuksella. Koulutus saatiin yleensä vanhempien työntekijöiden antaessa opetusta ja ohjausta työskentelyn yhteydessä. Järvisen työ ei valvojan tehtävässä ollut muuttunut muuten kuin siltä osin, että hänen oli tullut välittää aiemmin oppimansa tieto työn ohella uusille työtovereillensa ja lisäksi tarkistaa pakkausten laatu ja seurata, että ne vastasivat edelletettyä tasoa.

Irtisanoessaan Järvisen työnantaja ei ollut ollut yhteydessä työnantajaliittoon. Pääluottamusmies oli irtisanomisen tapahduttua hyväksynyt irtisanomisen yhtiön osastopäällikön kanssa keskusteltaessa. Seuraavana päivänä hän oli kuitenkin ilmoittanut, että irtisanomiselle ei ollut ollut perusteita.

Työntekijäliitosta oli otettu yhteyttä työnantajaliiton osastopäällikköön marraskuun viimeisinä päivinä 1991 ja kysytty yhtiössä olleesta erimielisyydestä. Siitä ei työnantajaliitossa ollut ollut tietoa. Tällöin työnantajaliiton osastopäällikkö oli pyytänyt työntekijäliittoa lähettämään työntekijäliittoon tulleen muistion työnantajaliittoon. Se oli saapunut työnantajaliittoon 2.12.1991. Muistion tultua työnantajaliiton osastopäällikkö oli ollut yhteydessä yhtiöön.

Työnantajaliiton osastopäällikön ja työntekijäliiton toimitsijan kanssa oli sovittu tapaamisesta yhtiössä. Koska asia oli tullut esille liittojenkin välillä niin myöhään, ettei Järvisen työsuhteen irtisanomisaikaa enää ollut ollut paljon jäljellä ja koska tuohon loppuaikaan oli vielä sisältynyt itsenäisyyspäivä, ei tapaamista yhtiössä ollut voitu sopia ennen kuin tammikuun 1992 puolella. Asiaa oli käsitelty yhtiössä 8.1.1992.

Työnantajaliiton edustaja oli suositellut sovinnollista ratkaisua käsiteltäessä asiaa yhtiössä koskien vain kuitenkin lausumaa värivirheellisten nakkien pakkaamisesta. Työnantajaliiton edustaja ei ollut ollut yhtä mieltä siitä, ettei työsuhteen päättämisperustetta esille tuoduilla perusteilla olisi ollut. Työnantajaliitolla ei ollut ollut mahdollisuutta mitenkään vaikuttaa asioiden kulkuun.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVA

Vammalan Liha Oy on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vammalan Liha Oy on 7.10.1991 irtisanonut palveluksessaan 28.5.1990 lukien makkaratuotteiden pakkaajana toimineen elintarviketyöntekijä Kaija Irmeli Järvisen työsopimuksen sillä perusteella, että hän on laiminlyönyt työnantajan antamia ohjeita ja työvelvoitettaan. Järvinen on ollut työsuhteen päättymisestä lukien työttömänä. Hänen palkkansa on irtisanomishetkellä ollut 6 290 markkaa kuukaudessa.

Yhtiö on syksyllä 1991 solminut Kesko Oy:n kanssa yhtiön tuotannon ja talouden kannalta merkittävän nakkien valmistussopimuksen vuoden 1991 loppuun kestävin koeajoin. Sopimus edellytti tuotteilta korkeaa laatua ja sen varmistamiseksi yhtiö on pyrkinyt työntekijöitään kouluttamalla ja laatua valvomalla pääsemään sopimuksessa edellytettyyn laatutasoon. Yhtiön pussitusosastolla on sopimuksen johdosta 16.9.1991 siirrytty kaksivuorotyöhön ja kumpaankin vuoroon on valittu yhtiön työntekijöistä laadunvalvoja. Valvojan tehtävään on kuulunut oman pussitustyönsä ja nakkien laadun tarkkailun ohella valvoa vuoron kahden muun työntekijän työtä ja myös opettaa vuoroon tuleville uusille työntekijöille heidän tehtävänsä. Järvinen on ollut pussitusosaston pitkäaikaisimpia työntekijöitä ja sen vuoksi hänet on suostumuksensa perusteella valittu tehtävään.

Yhtiön pakkausosaston osastopäällikkö on todistajana työtuomioistuimessa kertonut, että hän on torstaina 3.10.1991 saanut hänelle tuodun näytteen perusteella tietää, että Järvisen valvoman vuoron koko sinä päivänä pakkaamassa noin 1000 kilon nakkierässä on ollut laadultaan virheellisiä tuotteita. Osastopäällikkö on suorittamansa alustavan tarkastuksen perusteella huomauttanut seuraavana päivänä aamuvuoron alussa Järvistä nakkien viiruisuudesta, pilkullisuudesta ja nokisuudesta sekä pussien painojen virheellisyyksistä. Osastopäällikkö on lauantaina 5.10.1991 yhtiön työnjohtajan kanssa tekemänsä tarkastuksen perusteella poistanut erästä noin 300 kiloa työnantajan mielestä virheellisiä pakkauksia. Osastopäällikkö on kertonut antaneensa Järviselle työn laadusta huomautuksia aikaisemminkin.

Yhtiön palveluksessa pakkaajana 16.9.1991 lukien toiminut työntekijä on todistajana kertonut työskennelleensä perjantain 4.10.1991 aamuvuoron Järvisen kanssa hänen ollessaan vuoron valvojana ja saaneensa tuolloin Järviseltä ohjeen pakata nakkeja "vaikka silmät kiinni". Saatuaan pakkaajan kertomana tietää Järvisen antamasta ohjeesta pakkausosaston osastopäällikkö on irtisanonut Järvisen työsopimuksen.

Virheellisyydet vuoron pakkauksessa eivät työtuomioistuimen mielestä osoita, että ne olisivat johtuneet pelkästään Järvisen laiminlyönneistä, koska vuorossa on ollut kaksi muuta työntekijää, joita Järvinen ei selvityksen mukaan ole voinut valvoa jatkuvasti.

Järvisen on selvitetty menettelyllään osoittaneen välinpitämättömyyttä pakattavan tuotteen laadusta. Työtuomioistuin katsoo, että Järvinen on laiminlyönyt valvojan tehtävänsä asianmukaisen suorittamisen. Järviselle ei kuitenkaan ole aikaisemmin annettu varoituksia. Aiempien Järviselle annettujen työn laatua koskevien huomautusten yhteydessä ei ole työnantajan taholta otettu esille niiden vaikutusta hänen työsuhteensa jatkumiselle. Ottaen lisäksi huomioon, ettei Järviselle ole annettu riittävää koulutusta työnvalvojaksi, työtuomioistuin katsoo, ettei Järvisen menettelyä voida pitää irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:ssä tarkoitettuna irtisanomiseen oikeuttavana erityisen painavana syynä, vaan yhtiön olisi työtuomioistuimen mielestä tullut irtisanomisen sijasta tarjota Järviselle, joka oli pakkaajan tehtävässä osoittautunut hyväksi työntekijäksi, sellaista työtä, johon ei olisi liittynyt valvontatehtävää.

Yhtiö on velvollinen suorittamaan Järviselle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Järvisen menettelyä on pidettävä yleissopimuksen 13 §:ssä tarkoitettuna korvauksen suuruuteen vähentävästi vaikuttavana työntekijän itsensä antamana aiheena irtisanomiseen.

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL, joka on saanut tiedon Järvisen irtisanomisesta aiheutuneesta erimielisyyskysymyksestä vasta marraskuun lopulla 1991, on 8.1.1992 liittojen välillä käydyssä neuvottelussa hyväksynyt työnantajan menettelyn. Kun otetaan huomioon, että Järvisen oma käyttäytyminen on osaltaan myötävaikuttanut työsuhteen päättämiseen ja että pääluottamusmies on aluksi hyväksynyt irtisanomisperusteen, asiaa on pidettävä siinä määrin tulkinnanvaraisena, ettei liiton voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Vammalan Liha Oy on irtisanonut Järvisen työsopimuksen ilman irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä, ja velvoittaa yhtiön suorittamaan Järviselle korvaukseksi työsuhteen sopimuksen vastaisesta päättämisestä 45 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 4.3.1992 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Vammalan Liha Oy ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Uski, Suomalainen, Pennanen ja Palanko-Laaka jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsenet Suomalainen ja Uski yhtyivät muutoin tuomioon, paitsi että he vahvistivat korvauksen määräksi 31 000 markkaa.