Labor court dismisses union claim that Saturday work without second shift still warrants evening shift premium.

Työehtosopimuksen mukaan varsinaisessa vuorotyössä iltavuoron tunneilta tuli maksaa erityistä iltavuorolisää. Vuorotyössä työskentelevien autosiivoojien työaikaa oli muutettu siten, että lauantaina työtä tehtiin aamu- ja iltavuoron asemesta yhtä työvuoroa vastaava aika aamu- ja iltavuoron suorittamisajankohdista poikkeavana aikana. Autosiivoojille oli maksettava lauantaityöstä iltavuorolisä ennen muutosta tehdyn iltavuoron alkamisajankohdasta lukien.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi hyvityssakkovaatimukset yhtiötä ja työnantajaliittoa vastaan hylätty. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaajat Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Koiviston Auto Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 10.5.1990 allekirjoitetussa huoltokorjaamoiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Soveltamisala

1. Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n jäsenyritysten huoltokorjaamoiden työntekijäin työsuhteissa.

2. Sopimukseen sidotut ovat velvolliset tarkoin noudattamaan tätä sopimusta ja huolehtimaan siitä, etteivät niiden alaiset yhdistykset, työnantajat ja työntekijät riko sen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Erilliset lisät

Vuorotyö, ilta- ja yötyö

Mom. 1. Varsinaisessa vuorotyössä maksetaan ilta- ja yövuoron tunneilta erityistä vuorotyölisää seuraavasti:

- iltavuoro (esim. klo 14-22) 10 % - yövuoro (esim. klo 22-06) 17 %

II pkl palkkaryhmän 4 taulukosta laskettuna.

Vuorotyölisä katsotaan myös sopimuksen mukaan suoritetuksi, milloin vuorokautta kohti maksettu lisäkorvaus ei vuoroilla muullakin tavalla jaettuna yhteensä vastaa yllä mainittuja määriä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on Autoliikenteen Työnantajaliittoa ja Koiviston Auto Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksen Koiviston Auto Oy:n aputoiminimen Kuopion Liikenteen Varkauden toimipisteessä oli autosiivoojien päivittäinen työaika ollut 1.9.1990 saakka maanantaista perjantaihin kello 7 - 16 tai kello 16 - 24, lauantaina kello 7.30 - 15.30 tai kello 15.30 - 23.30 ja sunnuntaina kello 15.30 - 23.30. Työnantaja oli 1.9.1990 alkaen muuttanut lauantain työajan yhdeksi kello 12 - 20.30 suoritettavaksi työvuoroksi. Muutoksen syyksi työnantaja oli ilmoittanut autojen vähentymisen. Työnantaja oli katsonut, että lauantaina suoritettava työ ei muutoksen jälkeen ollut enää vuorotyötä ja maksanut 1.9.1990 alkaen lauantaina kello 18:n jälkeen suoritetusta työstä työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentin tarkoittaman iltatyölisän, mutta jättänyt maksamatta työehtosopimuksen mukaisen iltavuorolisän.

Asiasta oli käyty paikallistason neuvottelu 13.2.1991. Työntekijäpuoli oli neuvotteluissa ilmoittanut kantanaan, että tilanteissa, joissa selvästi tehtiin vuorotyötä ja maksettiin vuorotyölisää, vuorotyölisä tuli maksaa silloinkin, kun aamuvuoro jäi tekemättä. Työnantajapuoli oli puolestaan katsonut, että Koiviston Auto Oy:n Varkauden toimipisteessä autosiivoojien lauantaina suorittama työ oli työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentin mukaista iltatyölisään oikeuttavaa työtä.

Asiaa oli edelleen käsitelty 30.9.1991 liittojen välisissä neuvotteluissa. Työntekijäliitto oli ilmoittanut kantanaan, että autosiivoojien lauantaityö oli vuorotyötä ja että työnantaja oli pyrkinyt välttämään huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen 9 §:n mukaisen iltavuorolisän maksamisen lopettamalla lauantain aamuvuoron ja siirtämällä iltavuoron eri ajankohtaan. Työnantajaliitto oli puolestaan jäsenyrityksensä esittämään yhtyen katsonut, että 1.9.1990 jälkeen lauantaina suoritettu työ ei ollut vuorotyötä, vaan työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentin tarkoittamaa työtä, josta tuli suorittaa kello 18:n jälkeen iltatyölisä, mutta ei iltavuorolisää.

Koiviston Auto Oy oli jättäessään vuorotyölisän maksamatta rikkonut työehtosopimuksen määräystä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on tukemalla Koiviston Auto Oy:n menettelyä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Koiviston Auto Oy on velvollinen maksamaan yhtiön Varkauden toimipisteessä työskenteleville autosiivoojille huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun iltavuorolisän lauantaina kello 12 - 20.30 välisenä aikana tehdystä työstä. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut Koiviston Auto Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että yhtiön Varkauden toimipisteen kolme autosiivoojaa olivat usean vuoden ajan työskennelleet kanteessa mainittuina työaikoina kiertävän kolmiviikkorytmin mukaisesti. Aamuvuoron työajasta oli 2/3 käytetty autojen sisäsiivoukseen ja 1/3 huoltokorjaamon ja konttoritilojen siivoukseen. Iltavuorossa oli siivottu pelkästään autoja. Tämän lisäksi siivoojat olivat suorittaneet kaksi kertaa viikossa yhden auton perusteellisen suursiivouksen.

Autosiivoojien työaikaa oli 1.9.1990 lukien muutettu siten, että päivittäinen työaika maanantaista perjantaihin oli ollut aamuvuorossa kello 7.30 - 16 ja iltavuorossa kello 16 - 24, lauantaina kello 12 - 20.30 ja sunnuntaina kello 15.30 - 23.30. Suursiivous oli tehty kolme kertaa viikossa kello 7 - 15.30 päivätyönä. Aamu- ja iltavuoron työtehtävät olivat muutoksen yhteydessä säilyneet ennallaan. Lauantaina autosiivoojat olivat uuden järjestelmän käyttöön ottamisen jälkeen suorittaneet sekä autojen että huoltokorjaamon ja konttoritilojen siivousta. Lauantaityö oli luonteeltaan päivätyötä ja silloin suoritetut työtehtävät olivat hyvin lähellä aamuvuoron työtehtäviä, joista työnantaja ei maksanut palkanlisiä.

Lauantaityössä tapahtunut muutos oli johtunut liikenteen vähentymisestä. Yhtiön autojen lukumäärä oli vähentynyt linjojen lopettamisen vuoksi 50:stä 40:een. Tämän lisäksi viikonloppuihin keskittynyt paljon siivoustyötä aiheuttava tilausajoliikenne oli vähentynyt merkittävästi. Työnantaja ei tämän vuoksi voinut enää tarjota työtä lauantaina kahdessa vuorossa työskenteleville autonsiivoojille.

Autosiivoojien lauantaina suorittama työ oli huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentin mukaista työtä, joka ei ollut vuoro-, yli- eikä hätätyötä, mutta jota tehtiin normaalipituisina työpäivinä työpaikalla muutoin noudatettavasta säännöllisestä työajasta poiketen. Kysymyksessä ei ollut vuorotyö, vaan niin sanottu porrastettu työ, josta työnantaja oli maksanut työehtosopimuksen mukaisen iltatyölisän. Työnantajan menettely oli ollut huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen mukainen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Edellä mainittu työtuomioistuimen tuomio oli ollut työnantajan ja työnantajaliiton tiedossa. Työnantaja oli työtuomioistuimen kannanoton mukaisesti maksanut iltavuorolisän sunnuntain iltavuoron osalta. Työnantajan ja työnantajaliiton oli tullut tämän vuoksi käsittää, että iltavuorolisä olisi tullut maksaa myös lauantaina suoritetusta työstä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto, Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työnantaja- ja työntekijäpuoli ovat yksimielisiä siitä, että autosiivoojien maanantain ja perjantain välisenä aikana sekä sunnuntaina suorittama työ on vuorotyötä. Lauantaina suoritettavan työn osalta työnantajapuoli on katsonut, että kysymyksessä ei ole iltavuorolisän maksamista edellyttävä vuorotyö. Työntekijäpuoli on pitänyt myös lauantaina suoritettavaa työtä iltavuorolisään oikeuttavana vuorotyönä.

Koiviston Auto Oy:n Varkauden toimipisteessä työskentelevien autosiivoojien työ on käsittänyt kiinteistöjen ja autojen siivoamista. Työ on järjestetty vuoroihin siten, että ensimmäisen vuoron päätyttyä toinen vuoro on alkanut. Sunnuntaina on työskennelty vain iltavuoron ajan. Työntekijöiden työvuorot ovat vaihtuneet kiertävän kolmiviikkorytmin mukaisesti. Kun siivoojat ovat 1.9.1990 jälkeen tehneet lauantaina yhtä työvuoroa vastaavan ajan samaa työtä kuin varsinaisen vuorotyön edellytykset täyttävissä työvuoroissa maanantain ja perjantain välisena aikana sekä sunnuntaina, työtuomioistuin katsoo, että myös lauantaina suoritettava työ, aamu- ja iltavuorosta poikkeavasta suorittamisajankohdastaan ja toisen vuoron tekemättä jäämisestä huolimatta, on vuorotyötä, josta on maksettava iltavuorolisä siitä ajankohdasta lukien, jona lauantain iltavuoro ennen 1.9.1990 tapahtunutta työajan muutosta oli alkanut.

Esitetyn selvityksen mukaan työnantajan velvollisuus iltavuorolisän maksamiseen on ollut tulkinnanvarainen. Tämän vuoksi Koiviston Auto Oy ei ole menettelyllään rikkonut tietensä työehtosopimusta eikä Autoliikenteen Työnantajaliitto ole menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Koiviston Auto Oy on velvollinen maksamaan yhtiön Varkauden toimipisteen autosiivoojille huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun iltavuorolisän lauantaina kello 15.30 - 20.30 suoritetusta työstä.

Enemmälti kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Nouro, Tuulensuu, Pohja ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Tuulensuun lausunto:

Koiviston Auto Oy:n Varkauden toimipisteessä työskentelevien autosiivoojien työ on maanantain ja perjantain välisenä aikana järjestetty kahteen vuoroon. Ennen 1.9.1990 suoritettua muutosta työtä tehtiin kahdessa vuorossa myös lauantaina. Muutoksen jälkeen lauantaisin on työskennelty kello 12 - 20.30 välisenä aikana.

Asianomaiset ovat yksimielisiä siitä, että huoltokorjaamoita koskevassa työehtosopimuksessa tarkoitetun vuorotyön käsite on yhteneväinen työneuvoston lausunnoissa määritellyn vuorotyön käsitteen kanssa. Työneuvoston lausuntojen perusteella vuorotyön käsitteeseen kuuluun, että ensimmäisen vuoron päätyttyä toinen alkaa. Edelleen lausunnoissa on todettu, että toisen vuoron päätyttyä toiseen vuoroon kuuluvat työntekijät ryhtyvät jatkamaan töitä. Lausunnossa n:o 482 on nimenomaisesti todettu, että elleivät työvuorot seuraa toisiaan ei työn voida katsoa olevan vuoroihin järjestettyä työaikalaissa säädetyllä tavalla. Kun huoltokorjaamon siivoojien työtä ei 1.9.1990 suoritetun muutoksen jälkeen lauantaisin ole enää tehty kahdessa toisiaan seuraavassa vuorossa, ei lauantaina tehtyä työtä tuon ajankohdan jälkeen voida pitää työehtosopimuksen 9 §:n tarkoittamana varsinaisena vuorotyönä eikä siitä tule maksaa iltavuorolisää.

Esittämilläni perusteilla hylkään kanteen kokonaisuudessaan.

Jutun laatuun katsoen Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.