Labor court dismisses union claim that overtime pay applies to regular outdoor work under collective agreement.

Näyttämättä oli jäänyt, että osallisten yhteinen tarkoitus olisi ollut muu kuin sopimusmääräyksen sanamuodosta kävi ilmi.

Ulkotyölisää ei siten ollut maksettava silloin, kun työntekijä ennakkoon laaditun työvuorojärjestelmän mukaisesti työskenteli säännöllisesti ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Saimaan Liikenne Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 10.5.1990 allekirjoitetussa huoltokorjaamoiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Erilliset lisät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ulkotyölisä

Mom. 3. Sellaisille huoltokorjaamotyöntekijöille, jotka tilapäisesti joutuvat työskentelemään ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa 30.9. - 1.5. välisenä aikana, maksetaan tehdyiltä työtunneilta lisä, jonka suuruus on 195 penniä tunnilta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksessä Saimaan Liikenne Oy:ssä vallitsi työnantajan ja työntekijöiden kesken erimielisyys työehtosopimuksen ulkotyölisää koskevan määräyksen tulkinnasta tilanteessa, jossa siivoojat joutuivat toistuvasti vuoroviikoin työskentelemään ulkona ympäri vuoden.

Työnantajan mielestä siivoojien tekemä työ ei ollut sopimuksen tarkoittamaa tilapäistä ulkotyötä, mikä edellyttäisi ulkotyölisän maksamista. Kantaansa yhtiö perusteli sillä, että siivoojat olivat tulleet tekemään töitä olosuhteisiin, jotka olivat olleet etukäteen tiedossa. Työ ei ollut tilapäistä ulkotyötä, koska se toistui vuoroviikoin sisällä ja ulkona niin kesällä kuin talvellakin.

Työntekijäpuolen mielestä ulkotyölisä olisi kuulunut maksaa siivoojille niiltä tunneilta, jolloin he tekivät töitä ulkona. Ulkotyölisä tuli maksaa riippumatta siitä, oliko ulkotyö merkitty listaan vai ei, kuinka monta tuntia sitä tehtiin ja edelleen riippumatta siitä, olivatko autot sisältä lämpimiä vai eivät. Kysymys oli siten olosuhdelisästä, joka tuli maksaa edellytysten täyttyessä riippumatta siitä, oliko kysymys toistuvasta tai tilapäisestä työskentelystä lisän tarkoittamissa olosuhteissa.

Ulkotyölisä olisi tullut maksaa aina kun huoltokorjaamossa työskentelevä joutui 30.9. - 1.5. välisenä aikana työskentelemään ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa, jolloin sillä, että työskentely tapahtui edeltä käsin suunnitellun ohjelman mukaan, ei ollut ulkotyölisän maksun kannalta merkitystä.

Työehtosopimuksen sanatarkka tulkinta näyttäisi tukevan työnantajapuolen tulkintaa. Se ei kuitenkaan vastannut määräyksen tarkoitusta. Työnantajapuolen tulkinta ei myöskään ollut mielekäs.

Kiistanalainen sopimusmääräys oli saanut nykyisen muotonsa vuonna 1990 uudistettaessa työehtosopimusta vuosiksi 1990 - 1992. Aiemmin lisä oli maksettu ainoastaan asennustyöntekijöille ja vain ulkona tehdystä työstä.

Huoltokorjaamotyöhän oli sinänsä sisätiloissa tehtävää työtä, jota kuitenkin joissakin tilanteissa jouduttiin tekemään myös ulkosalla. Ulkotyölisän maksaminen aiemmin asennustyöntekijöille oli tullut kysymykseen esimerkiksi silloin, kun asentaja oli joutunut lähtemään talvisaikaan korjaamaan maantiellä rikkoutunutta autoa. Tätä taustaa vasten ulkosalla tehtävä työ oli luonteeltaan aina ollut tilapäistä, koska sitä normaalisti tehtiin sisällä, vaikka sitä luonnollisesti oli jouduttu tekemään ulkona aina silloin, kun tarve siihen oli ilmennyt. Ulkotyölisä oli siten koko ajan ollut luonteeltaan olosuhdelisä eli korvaus työskentelystä hankalissa olosuhteissa. Lisää oli maksettu asentajille aina, kun he olivat joutuneet 30.9. - 1.5. välisenä aikana työskentelemään ulkona, vaikka tämä olisikin ollut toistuvaa. Aiemmin lisä oli maksettu vain asentajille, mutta määräyksen muuttumisen jälkeen kaikille huoltokorjaamotyöntekijöille.

Ulkotyölisä oli korvaus siitä, että huoltokorjaamotyöntekijä joutui 30.9. - 1.5. välisenä aikana työskentelemään ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa. Laajennettaessa lisän soveltamisalaa sekä sen piiriin tulevien henkilöiden että olosuhteiden osalta kummankin osapuolen oli täytynyt ymmärtää laajennuksella tarkoitetun ennen kaikkea juuri siivoojia. Kumpikin osapuoli oli ollut selvillä siitä, että siivoustyötä tehtiin paljon ulkona ja siihen verrattavissa olosuhteissa. Näin ollen ei ollut mielekästä, että lisää olisi tarkoitettu maksaa vain sellaisille työntekijöille, jotka joutuivat joskus näissä olosuhteissa työskentelemään, mutta ei niille, jotka joutuivat niissä säännönmukaisesti työskentelemään.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Saimaan Liikenne Oy on velvollinen maksamaan huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen 9 §:n tarkoittaman ulkotyölisän niille siivoojille, jotka joutuivat 30.9. - 1.5. välisenä aikana työskentelemään ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksen Saimaan Liikenne Oy:n huoltokorjaamossa työskenteli viisi autosiivoojaa, joiden työvuorot oli laadittu normaalisti viiden viikoin välein toistuvan kiertävän listan mukaisesti. Järjestelmässä joka toinen tai kolmas viikko työ suoritettiin sisällä huoltokorjaamon tiloissa ja muutoin ulkona kahdessa autokatoksessa. Autokatoksia ympäröi kolmelta sivulta seinät ja katokset sijaitsivat yhtiön piha-alueella noin 50 metrin päässä varsinaisesta huoltokorjaamosta.

Autosiivoojien työ oli järjestetty ympäri vuoden pääsääntöisesti siten, että yhden viikon ajan työ alkoi kello 5, jolloin siivottiin ulkona katoksessa kylmiä autoja. Toisella viikolla työ oli alkanut kello 7.30 ja silloin siivous oli tapahtunut sisällä. Kolmannella viikolla työ oli alkanut kello 15 tai sen jälkeen, jolloin oli siivottu ulkona katoksessa sisältä lämpimiä linjalta palanneita autoja. Tältä osin siivoustyö vastasi täysin korjaamohallissa tehtävää työtä.

Työehtosopimuksen ulkotyölisää koskeva kiistanalainen sopimusmääräys oli saanut nykyisen muotonsa vuonna 1990, kun työehtosopimus oli uudistettu vuosiksi 1990 - 1992. Aiemmin lisä oli maksettu ainoastaan sellaisille asennustyöntekijöille, jotka tilapäisesti joutuivat työskentelemään ulkona 30.9. - 1.5. välisenä aikana. Tyypillisimmällään lisän maksaminen oli tullut kysymykseen silloin kun asentaja yllättäen oli joutunut lähtemään korjaamaan maantiellä rikkoutunutta autoa talvisaikaan.

Vuoden 1990 työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäliitto oli esittänyt muutosesityksissään ulkotyölisää koskevan muutosvaatimuksen. Sen hyväksyminen olisi merkinnyt ulkotyölisää saavien työntekijöiden henkilöpiirin ja olosuhteiden laajennusta, tilapäisyyden poistamista ja lisän muuttumista prosentuaaliseksi. Työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliitto oli vastustanut vaadittuja muutoksia eikä ollut niitä hyväksynyt.

Lopullisen muotonsa määräys oli saanut valtakunnansovittelijan laatiman sovintoesityksen pohjalta. Valtakunnansovittelijan aluksi esittämää ulkotyölisämääräystä koskevaa sovintoesitystä luettaessa oli havaittu, että siinä oli ollut virhe, jolloin sanat "muutoin kuin" oli poistettu. Määräyksen soveltamisala oli muuttunut siis henkilöpiirin ja olosuhteiden osalta, mutta säilynyt ennallaan tilapäisyyden ja markkamääräisyyden osalta. Ulkotyölisän soveltamisalan piiriin olivat tulleet siivoojien ohella myös kaikki muut huoltokorjaamotyöntekijät, jotka tilapäisesti olivat työskennelleet ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa 30.9. - 1.5. välisenä aikana.

Aiemmin voimassa olleen määräyksen tarkoituksena oli ollut korvata asentajille sitä haittaa, mikä heille aiheutui tilapäisestä ulkotyöstä. Ulkona työskentely oli poikennut heidän normaalista työstään, jolloin esimerkiksi vaatetuksen sopivuus oli saattanut aiheuttaa ongelmia. Nyt puheena olevilla autosiivoojilla sen sijaan oli käytössään henkilökohtaiset lämpöpuvut ja he olivat tulleet tietoisesti töihin näihin olosuhteisiin, joissa työ tehtiin säännöllisesti tietyn järjestelmän mukaisesti vuoroin sisällä vuoroin ulkona. Työ ei siten ollut ollut tilapäistä ulkotyötä.

Työntekijäliitto oli työehtosopimusneuvotteluissa vaatinut ulkotyölisän maksamista aina, kun työtä tehtiin tietyissä olosuhteissa ja tiettynä aikana. Työnantajaliitto ei ollut hyväksynyt työntekijäliiton vaatimusta. Valtakunnansovittelijan alkuperäinen esitys olisi tarkoittanut ulkotyölisän maksamista miltei aina eli lähes työntekijäliiton vaatimuksen mukaisesti. Määräys oli todettu virheelliseksi ja se oli korjattu, joten tilapäisyysedellytys oli jäänyt ennalleen eikä siitä olisi pitänyt olla mitään erimielisyyttä.

Kun työntekijäliitto ei ollut saanut tahtoaan läpi liittojen välisissä työehtosopimusneuvotteluissa eikä sovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa, se vaati nyt työtuomioistuinta vahvistamaan työehtosopimuksen ulkotyölisämääräykselle sen sanamuotoa vastaamattoman merkityssisällön.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Työnantajaliiton näkemys lisää koskevan määräyksen tulkinnasta ei ollut mielekäs henkilöpiirin laajennuksen osalta. Huoltokorjaamoissa ei työskennellyt juuri muita kuin asentajia ja siivoojia. Niin työntekijäliiton kuin työnantajaliitonkin neuvottelijat samoin kuin valtakunnansovittelija olivat olleet selvillä siitä, että siivoustyötä tehtiin säännöllisesti ulkosalla, koska yrityksillä kuten Saimaan Liikenne Oy:lläkään ei ollut niin suuria huoltohallitiloja, joissa siivoustyö voitaisiin säännönmukaisesti kokonaisuudessaan suorittaa. Jos ulkotyölisää koskevaa määräystä tulkittaisiin työnantajaliiton esittämällä tavalla, ei lisää saavien henkilöpiiri tosiasiassa olisi laajentunut juuri lainkaan.

Työntekijäliiton taholta oli alun perin esitetty lisän soveltamisalaa olosuhteiden osalta laajennettavaksi siten, että sitä maksettaisiin paitsi silloin, kun työskentely tapahtui ulkona, myös silloin, kun se tapahtui kylmissä halleissa. Esityksellä oli haluttu siten saada lisän piiriin ulkotyöhön verrattavissa olosuhteissa tehtävä työ, vaikka sitä ei sinänsä ulkona tehtäisikään. Kun tämä tarkoitus oli sovittelussa todettu, määräys oli myös sen mukaiseksi tehty.

Yhtiön katoksia ympäröivät seinät kolmelta sivulta, joten yksi sivu oli kokonaan avoin. Olosuhteet, joissa työtä tehtiin, olivat siten eittämättä ulkosalla tehtävään työhön verrattavia. Se, että siivottavat autot olivat joskus lämpimiä, ei luonnollisesti olosuhteita muuttanut. Jos muutoin ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa sijaitsevan siivottavan auton lämpötilalla olisi lisän maksamisen kannalta jotain merkitystä, jouduttaisiin tulkintaongelmiin esimerkiksi sen suhteen, kuinka alhaisen siivottavan auton lämpötilan tuli olla, jotta olosuhteita voitaisiin pitää ulkosalla työskentelyyn verrattavina. Ulkotyölisää koskevaa määräystä oli tulkittava siten, että sen maksaminen ei riippunut siivottavan auton sisälämpötilasta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Saimaan Liikenne Oy on osaltaan yhtynyt Autoliikenteen Työnantajaliiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Saimaan Liikenne Oy:ssä on syntynyt erimielisyys vuosien 1990 - 1992 työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentissa tarkoitetun ulkotyölisän maksamisesta yhtiön palveluksessa oleville autosiivoojille, joiden työ on ympäri vuoden järjestetty tapahtuvaksi vuoroviikoin joko sisällä huoltokorjaamon tiloissa tai ulkona yhdeltä sivulta avoimessa autokatoksessa.

Ulkotyölisää koskevan sopimusmääräyksen sanamuodon mukaan lisää maksetaan tilapäisesti ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa 30.9. - 1.5. välisenä aikana työskentelemään joutuville huoltokorjaamotyöntekijöille. Työntekijäliiton kannan mukaan ulkotyölisä tuli kuitenkin maksaa aina, kun huoltokorjaamossa työskentelevä työntekijä joutui 30.9. - 1.5. välisenä aikana työskentelemään ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa. Yhtiö ei ole maksanut ulkotyölisää autosiivoojilleen sillä perusteella, ettei heidän työnsä ole sopimusmääräyksessä tarkoitettua tilapäisesti ulkona tehtävää työtä. Autoliikenteen Työnantajaliitto on hyväksynyt työnantajan kannan. Erimielisyydessä on siis kysymys siitä, onko työehtosopimukseen osallisten yhteinen tarkoitus sopimusta tehtäessä vastoin määräyksen sanamuotoa ollut työntekijäliiton kannan mukainen.

Työntekijäliitto on keväällä 1990 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt työnantajapuolelle muutosesitykset vuosien 1988 - 1990 huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen ulkotyölisää koskevaan määräykseen. Viimeksi mainitun työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaan ulkotyölisää maksettiin sellaisille asennustyöntekijöille, jotka tilapäisesti joutuivat työskentelemään ulkosalla 30.9. - 1.5. välisenä aikana. Työntekijäliiton 17.4.1990 päivätyn muutosesityksen mukaan ulkotyölisää olisi maksettu sellaisille huoltokorjaamotyöntekijöille, jotka joutuvat työskentelemään ulkona tai kylmissä halleissa 30.9. - 1.5. välisenä aikana. Työnantajaliitto esitti puolestaan määräyksen säilyttämistä entisessä muodossaan.

Vuosien 1990 - 1992 työehtosopimus syntyi valtakunnansovittelijan 24.4.1990 tekemän sovintoehdotuksen pohjalta. Alkuperäisen sovintoehdotuksen mukaan ulkotyölisämääräys olisi kuulunut seuraavasti: "Sellaisille huoltokorjaamotyöntekijöille, jotka muutoin kuin tilapäisesti joutuvat työskentelemään ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa 30.9. - 1.5. välisenä aikana, maksetaan tehdyiltä työtunneilta lisä, jonka suuruus on 195 penniä tunnilta." Osallisten yhteisestä vaatimuksesta sovintoehdotuksesta kuitenkin ennen sen hyväksymistä poistettiin sanat "muutoin kuin". Työntekijäliitto on kanteessaan esittänyt, ettei sopimusmääräyksellä hyväksytyksi tulleessa muodossaan ollut tarkoitettu, ettei lisää maksettaisi silloin, kun työntekijä työskentelisi säännöllisesti ulkona tai siihen verrattavissa olosuhteissa. Työnantajaliiton käsityksen mukaan taas määräyksen muuttamisesta huolimatta työn tilapäisyyttä koskeva edellytys oli säilynyt ennallaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Saimaan Liikenne Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Nouro, Tuulensuu, Pohja ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.