Labour court dismisses union claim that claims handler belongs to higher pay grade due to insufficient evidence of complex case resolution.

Kysymys vakuutusyhtiön korvauskäsittelijän palkkaryhmän määräytymisestä.

Kantaja Vakuutusväen Liitto r.y. Vastaaja Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y. Kuultava Vakuutusosakeyhtiö Sampo

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevassa palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Palkkaryhmät

1. Konttoritoimihenkilöt sijoitetaan palkkaryhmiin työn laadun ja vastuunalaisuuden perusteella: ks. liite 1.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VAKUUTUSALAN KONTTORITOIMIHENKILÖIDEN PALKKARYHMITTELY

1. VAKUUTUSTOIMI

Korvauskäsittely

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Itsenäinen korvausratkaisutyö joka muodostuu ratkaisujen tekemisestä yhtiön korvauskäytännön mukaisesti.

Toimi edellyttää - ratkaisuun vaikuttavan lainsäädännön tai vakuutussopimusten ja niiden soveltamisesta annettujen ohjeiden tuntemusta sekä yleisohjeisiin perustuvien, tehtävään liittyvien työnkulkujen ja asiakirjojen kokonaisvaltaista tuntemusta.

7. Itsenäinen korvauskäsittely, johon sisältyy säännöllisesti myös vaativien erikoistapauksien ratkaisemista yhtiön korvauskäytännön mukaisesti.

Toimi edellyttää - ratkaisuun vaikuttavan lainsäädännön sekä vakuutussopimusten ja niiden soveltamisesta annettujen ohjeiden sekä yhtiön korvauskäytännön syvällistä tuntemusta - yritysten tai yksityisten henkilöiden vastuuseen perustuvaa ratkaisujen tekoa - muutoksenhakuvaiheen korvauskäsittelyä - yleisohjeisiin perustuvien, tehtävään liittyvien työnkulkujen ja asiakirjojen kokonaisvaltaista tuntemusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Vakuutusväen Liitto on lausunut, että Vakuutusosakeyhtiö Sammon ja Sampo-yhtiöiden Henkilöstöyhdistys r.y:n kesken oli syntynyt erimielisyyttä korvauskäsittelijä Marjatta Korhosen palkkaryhmästä. Henkilöstöyhdistys oli esittänyt palkkaryhmän korottamista 6. palkkaryhmästä 7. palkkaryhmään. Asiasta oli neuvoteltu yhtiökohtaisesti syksyllä 1990. Kun erimielisyydestä ei ollut päästy ratkaisuun, asiasta oli laadittu erimielisyysmuistio 18.10.1990 ja asia alistettu liittotason ratkaistavaksi. Myöskään liittotason neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Palkkaryhmittelyn palkkaryhmä 7. oli muodostettu 1.6.1986 voimaan tulleella palkkaryhmittelyn muutoksella. Palkkaryhmä 7:n piiriin kuulumisen ratkaisi myös aluekonttorien korvauskäsittelyssä se, täyttikö käsittelijän päätehtävä määritelmän edellytykset vai ei.

Korhonen toimi liikennevahinkojen korvauskäsittelijänä, päätehtävänään henkilövahinkojen korvauskäsittely. Häneltä edellytettiin ratkaisuun vaikuttavan lainsäädännön sekä vakuutussopimusten syvällistä tuntemusta ja työ vaati häneltä muun muassa yritysten ja yksityisten henkilöiden vastuuseen perustuvaa ratkaisujen tekoa. Korhosen päätehtävä täytti siten näiltä osiltaan palkkaryhmän 7. edellytykset.

Sampo-yhtiöiden pääkonttorin korvauskäsittelijöiden ja Korhosen työt kuuluivat kumpikin toimenkuvaustensa perusteella vähintään 7. palkkaryhmään. Heidän tehtäviensä välillä ei ollut sellaisia eroja, jotka aiheuttaisivat Korhosen töiden luokittelemisen 6. palkkaryhmään kuuluvaksi. Pääkonttorissa työskentelevät henkilövahinkojen korvauskäsittelijät tekivät henkilövahinkokäsittelyn vahingon johtaessa myös yli kuuden kuukauden työkyvyttömyyteen. Pääkonttorin korvauskäsittelijät eivät tehneet esinevahinkojen korvauskäsittelytyötä. Korhonen teki konttorin johdon ja valvonnan alaisena ja johdon tietoisesti menettelyn hyväksyen itsenäistä henkilövahinkojen korvauskäsittelyä myös sellaisissa tapauksissa, jotka johtivat yli kuuden kuukauden työkyvyttömyyksiin. Korhosen tulisi yhtiön ohjeiden perusteella korvata henkilövahingot vain tapauksissa, joissa työkyvyttömyys kesti alle kuusi kuukautta. Korhonen pyrki joustavaan asiakaspalveluun. Hän teki henkilövahinkokäsittelyn lisäksi myös esinevahinkokäsittelyä.

Työnantaja oli korostanut kuuden kuukauden rajaa yhtenä tärkeimpänä 7. palkkaryhmän saamisen esteenä. Kuusi kuukautta ei ollut rajana edellä mainitut seikat huomioon ottaen kovinkaan määräävä. Korhonen hoiti määrittelemättömän ajan esimerkiksi ne vahingot, joissa ei ollut ansionmenetystä. Kuuden kuukauden rajaa ei käytännössä ollut myöskään niissä tapauksissa, joissa vahingonkärsineellä ei ollut ansiotuloja.

Kuolemantapauksissa korvauskäsittely erosi työkyvyttömyystapauksista siinä, että edunsaaja oli toinen. Samassa yhteydessä korvattiin myös hautajaiskulut. Kuolemantapauskorvaukset korvattiin Sampo-yhtiössä pääkonttorin toimesta yhtenäisen korvauskäytännön toteuttamiseksi eikä siitä syystä, että kuolemantapauksissa korvauskäsittely oli vaativampaa työtä. Koska Korhonen ei työskennellyt pääkonttorissa, ei hänen tehtäviinsä kuulunut kuolemantapausten korvauskäsittely.

Korhonen ei käsitellyt myöskään ulkomaanvahinkoja. Vakuutusväen Liiton tietojen mukaan ulkomaanvahinkoja käsittelivät niin suuremmissa kuin pienemmissäkin yhtiöissä omat käsittelijänsä. Oli korostettava sitä, että Vakuutusosakeyhtiö Sammon Helsingin ja Turun aluekonttoreiden korvauskäsittelijät eivät myöskään käsitelleet ulkomaanvahinkoja ja kuuluivat 7. palkkaryhmään. Lisäksi oli todettava, että kysymyksessä olevia henkilövahinkotapauksia ei ollut merkittävästi ja liikennevahingoissa omaisuusvahinkopuolta hoitivat erilliset ulkomaanvahinkokäsittelijät, jotka suorittivat myös kirjeenvaihdon ulkomailla tapahtuneissa henkilövahingoissa.

Tulkinnanvaraisissa tapauksissa konttorien oli yhtiön antamien ohjeiden mukaisesti lähetettävä asia ennakkolausunnolle pääkonttoriin joko lakimiehelle, korvauspäällikölle tai lääkärille. Nämä asiantuntijat eivät kuitenkaan käsitelleet asioita, vaan antoivat niihin lausuntonsa. Aluekonttoreiden käsittelijät kuten Korhonen, tekivät asiassa korvausratkaisun.

Korvauskäsittelijän työhön tuli sisältyä säännöllisesti vaativien erikoistapausten ratkaisemista ja muutoksen hakuja. Nämä vaatimukset olivat ratkaistavissa vain tapauskohtaisesti. Mikään syy ei ennalta sulkenut pois sitä mahdollisuutta, ettei myös aluekonttoreissa ratkaistaisi kunkin vakuutuslajin piirissä vaativiksi erikoistapauksiksi katsottavia tapauksia. 7. palkkaryhmän ryhmittelyteksti korvauskäsittelijöiden osalta ei edellyttänyt, että sanottujen tapausten ratkaisutyön pitäisi olla päätyötä.

Korhosen työhön kuului kiistattomasti myös vaativien erikoistapausten ratkaisemista. Lisäksi Korhosen työhön sisältyi muutoksenhakuja, joten myös siltä osin hänen työnsä täytti palkkaryhmän 7. tunnusmerkit. Muutoksenhakuvaiheen korvauskäsittelyssä ei ollut olennaista, oliko kyseessä itseoikaisu vaiko lautakuntaesittely.

Helsingin aluekonttorin käsittelijät eivät tehneet lausuntopyyntöjä liikennevahinkolautakunnalle ja kuitenkin he kuuluivat 7. palkkaryhmään.

Sampo-yhtiöissä voimassa olevasta korvaustoimen ohjeistosta, jossa ei ollut mainittu sitä, kuuluiko korvauskäsittelijä palkkaryhmään vai oliko hän palkkaryhmien yläpuolella, ei käynyt selville, miksi Korhonen sai palkkaryhmää pienempää palkka kuin pääkonttorin vastaavat käsittelijät.

Helsingin ja Turun aluekonttorit olivat myös omia erillisiä aluekonttoreita kuten Oulun konttori. Helsingin ja Turun aluekonttoreissa työskentelevät korvauskäsittelijät kuuluivat kuitenkin kuten pääkonttorin korvauskäsittelijätkin 7. palkkaryhmään.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Vakuutusosakeyhtiö Sammon palveluksessa oleva korvauskäsittelijä Marjatta Korhonen oli sijoitettava 7. palkkaryhmään lokakuusta 1990 lukien. Lisäksi Vakuutusväen Liitto on vaatinut Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Sampo-yhtiöissä liikennevahinkoja käsiteltiin sekä pääkonttorissa että hajautetusti aluekonttoreissa. Pääkonttorissa korvauksia hoitivat korvaus- ja eläkekäsittelijöiden lisäksi myös korvauslakimiehet ja korvauspäälliköt. Hajautetussa korvaustuotannossa toimi korvauskäsittelijöiden lisäksi autovahinkotarkastajia ja kussakin alueyksikössä lisäksi tuotantopäällikkö.

Kanteen mukaan korvauksen laskeminen ei ollut poikkeavaa yli kuuden kuukauden ajan kestävässä työkyvyttömyystapauksessa, koska työehtosopimuksissa oli määräys työkyvyttömyystapausten korvaamisesta pääsääntöisesti kolmeen kuukauteen saakka. Käytännössä tilanne oli kuitenkin aivan toinen, sillä esimerkiksi valtion ja kunnan henkilöstön osalta palkalliset työkyvyttömyysjaksot ulottuivat huomattavasti pitemmälle. Samoin useiden työehtosopimusten piirissä oli pitempiäkin palkkajaksoja. Lisäksi käytössä oli lukuisia työpaikkakohtaisia etuja pitemmistä palkkajaksoista. Näin oli laita esimerkiksi juuri vakuutusalalla, jossa palkallinen jakso saattoi ulottua yhteen vuoteen saakka.

Liikennevahinkojen korvauskäsittelijöitä oli Sampo-yhtiöiden hajautetussa korvaustuotannossa noin 45 henkeä. He kuuluivat vakuutusalan työehtosopimuksen mukaisesti 6. palkkaryhmään, joka määriteltiin itsenäiseksi korvausratkaisutyöksi, joka muodostui ratkaisujen tekemisestä yhtiön korvauskäytännön mukaisesti. Poikkeuksena olivat ne korvauskäsittelijät, jotka korvaustoimen ohjeiston mukaisesti käsittelivät henkilövahingot eläke-esitykseen saakka. Heitä oli Turussa kolme, Helsingissä kaksi ja Kuopiossa yksi. Pääkonttorin korvaus- ja eläkekäsittelijät kuuluivat pääsääntöisesti 7. palkkaryhmään. Perustelu oli selvitetty edellä kuvattaessa korvauskäsittely organisointitapaa, jonka mukaisesti vaativat tapaukset käsiteltiin pääkonttorissa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Vastaaja oli vastineessa tuonut esiin työnantajapuolen mielestä vaativiksi erikoistapauksiksi katsottavia tapauksia. Näiden johdosta oli todettava seuraavaa. Mitä ensiksi tuli pääkonttorin korvauskäsittelijöiden eläkekäsittelytyöhön, niin eläkekäsittely oli vaativampaa työtä kuin 7. palkkaryhmän työ eikä siten liittynyt 7. palkkaryhmän saamisen edellytyksiin. Eläkekäsittelystä korvauskäsittelijät saivat palkkasopimuksen 3 §:n 4. kohdan mukaista erillistä tehtäväkohtaista lisää. Turun ja Helsingin aluekonttoreiden korvauskäsittelijät eivät tehneet eläkekäsittelyä.

Tulkinnanvaraisten tapausten käsittelyn pitäisi vastineen mukaan kuulua palkkaryhmien yläpuolisille korvauspäälliköille. Nämä tapaukset eivät siten myöskään kuuluneet 7. palkkaryhmän saamisen edellytyksiin. Tulkinnanvaraisia tapauksia varten oli pääkonttorissa palkkaryhmien yläpuolisina ratkaisijoina myös muun muassa lakimiehiä. Tulkinnanvaraisten tapausten ratkaisemisesta tulisi pääkonttorin ratkaisijoille maksaa tehtäväkohtaista lisää.

Kuuden kuukauden ajan ylittävät työkyvyttömyystapaukset kuuluivat pääkonttorin, Turun ja Helsingin korvauskäsittelijöiden sekä yhden Kuopion korvauskäsittelijän toimenkuviin. Korvaustyö ei kuitenkaan vaativuudeltaan poikennut Korhosen korvaustyöstä. Kuten oli todettu, Korhonen joutui laskemaan korvausperusteena olevan vuosityöansion suuruuden, jonka perusteella korvausta voitiin suorittaa useamman vuoden ajan. Korhonen siis käsitteli myös kuuden kuukauden ylimeneviä työkyvyttömyystapauksia.

Kuolemantapaukset korvattiin ainoastaan pääkonttorissa ja Helsingissä. Turussa enempää kuin Kuopiossakaan ei korvattu kuolemaanjohtaneita tapauksia. Kuolemantapauksissa oli käsittely haluttu yhtenäisen käytännön vuoksi keskittää. Vaativuudeltaan näihin tapauksiin liittyvä työ ei ollut muusta liikennevahinkojen korvaustyöstä erottuvaa.

Liikennevahinkolautakunnalle lähetettävät lausuntopyynnöt tehtiin pääkonttorissa ja Turun aluekonttorissa. Helsingin ja Kuopion aluekonttoreissa näitä tehtäviä ei suoritettu. Lausuntopyynnötkään eivät siten selvittäneet, miksi Helsingin, Kuopion ja Oulun aluekonttoreiden käsittelytyö erosi palkkauksellisesti toisistaan.

Ulkomaanvahinkoja käsiteltiin vain pääkonttorissa. Pääkonttorissa ulkomaanvahinkoja käsitteli kaksi erillistä korvauskäsittelijää. Koska muut pääkonttorin käsittelijät enempää kuin Turun, Helsingin ja Kuopion käsittelijät eivät käsitelleet ulkomaanvahinkoja, kysyä sopi, miksi Korhoselle ei maksettu 7. palkkaryhmän palkkaa.

Edellä olevasta selvisi, että Korhonen teki yhtä vaativiksi luokiteltuja töitä yhtä säännöllisesti kuin verrattavina olevien konttoreidenkin korvauskäsittelijät. Hänen työnsä täytti palkkaryhmittelytekstissä olevat kriteerit.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja jutussa kuultu Vakuutusosakeyhtiö Sampo ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, vastaaja ja Vakuutusosakeyhtiö Sampo 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Marjatta Korhonen toimii korvauskäsittelijänä Vakuutusosakeyhtiö Sammon Oulun aluekonttorin korvauspalvelussa. Korhosen esimiehenä toimiva tuotantopäällikkö ja Korhonen ovat 16.5.1990 allekirjoittaneet toimenkuvauslomakkeen, joka sille tehdyn merkinnän mukaan on ollut voimassa 1.1.1990 alkaen. Lomakkeella on lueteltu Korhosen päätehtäväalueet. Niistä keskeisimmät ovat liikennevahingossa loukkaantuneen henkilön sekä vahingoittuneen omaisuuden korvauskäsittely ja korvauspäätösten teko sekä muutoksenhakuvaiheen käsittely ja lausuntopyyntöjen laatiminen.

Toimenkuvauslomakkeessa on toimivaltuuksina esitetty valtuus 100 000 markan korvausmäärään saakka ja henkilövahingot sisäisen työnjaon mukaisesti kuuteen kuukauteen saakka. Lomakkeessa on viitattu korvaustoimen ohjeiston kohtaan 1.3.2.1.

Toimenkuvauslomakkeessa viitattu Sampo-yhtiöissä noudatettu korvaustoimen ohjeisto sisältää ohjeet toimihenkilöiden korvausvaltuuksista. Työtuomioistuimelle on esitetty 1.6.1989 ja 2.5.1991 päivätyt korvaustoimen ohjeistot. Toimenkuvauslomakkeessa viitatussa ohjeiston kohdassa 1.3.2.1. määrätään moottoriajoneuvokorvauksista hajautetussa korvaustuotannossa. Korvauskäsittelijällä on kummankin ohjeiston perusteella valtuus tehdä korvausratkaisu tapauksissa, joissa korvauksen kokonaismäärä on enintään 100 000 markkaa. Lisäksi korvauskäsittelijä saa tehdä päätöksen tapauksissa, joissa ratkaistaan henkilövahingoissa aiheutuneen lyhyemmän ajan kuin kuusi kuukautta jatkuvan työkyvyttömyyden korvaaminen. 1.6.1989 päivätyssä ohjeistossa on kyseisellä kohdalla korvauskäsittelijän valtuus henkilövahingoissa Helsingin, Turun ja Kuopion aluekonttorissa merkitty ulottuvaksi eläke-esitykseen saakka.

Pääluottamusmiehen allekirjoittamassa paikallisessa erimielisyysmuistiossa on todettu, että Sammon Turun aluekonttorissa henkilövahinkojen käsittely suoritetaan eläke-esitykseen saakka, kun taas muissa korvauskonttoreissa henkilövahinkokäsittely suoritetaan kuuteen kuukauteen saakka. Turun aluekonttorin korvauskäsittelijöille maksetaan 7. palkkaryhmän mukaista palkkaa. Muistion mukaan työnantaja on rajannut seitsemännen palkkaryhmän vain korvauskäsittelijöille, jotka korvaavat henkilövahingot eläke-esitykseen saakka. Pääluottamusmiehen lausuman mukaan vahinkokäsittely ei ole vaativampaa tämän kuuden kuukauden rajan jälkeen, koska korvauspäätös on silloin jo tehty. Muistiossa on todettu, että vaikka korvaustoimen ohjeistus onkin Oulun aluekonttorin henkilövahingoissa kuusi kuukautta, niin Korhonen on korvannut vahinkoja pitempäänkin joustavan asiakaspalvelun vuoksi.

Liikennevahinkojen korvauskäsittelyn organisointi Sampoyhtiöissä on toteutettu sisäisesti laaditun korvaustoimen ohjeiston mukaisesti. Hajautetussa korvaustuotannossa on periaatteena se, että asiallisesti selvät tapaukset hoidetaan suoraan alueyksiköissä. Tulkinnanvaraiset tapaukset kuten henkilövahingoissa kuusi kuukautta ylittävät työkyvyttömyyskorvaukset ja eläke-esitykset käsitellään pääkonttorissa sekä Turun, Helsingin ja Kuopion aluekonttorissa ja ulkomaan vahingot pääkonttorissa. Myös kuolemantapausten johdosta maksettavien korvausten käsittely on keskitetty pääkonttoriin tai Helsingin aluekonttoriin. Lisäksi liikennevahinkolautakunnalle tehtävät lausuntopyynnöt hoidetaan pääkonttorin ja Turun aluekonttorin korvauskäsittelijöiden toimesta.

Hajautetussa korvaustoimessa olevat toimihenkilöt ovat nimikkeeltään korvauskäsittelijöitä. Korvauskäsittelijät on hajautetussa korvaustoimessa pääasiassa sijoitettu 6. palkkaryhmään. Poikkeuksellisesti on kuusi heistä sijoitettu 7. palkkaryhmään, nimittäin kolme Turussa, kaksi Helsingissä ja yksi Kuopiossa toimiva korvauskäsittelijä. Heidän sijoituksensa 7. palkkaryhmään perustuu yhtiön ilmoituksen mukaan siihen, että he käsittelevät henkilövahingot eläke-esitykseen saakka. Pääkonttorin korvaus- ja eläkekäsittelijät kuuluvat 7. palkkaryhmään sillä perusteella, että yhtiön korvauskäsittelyn organisointitavan vuoksi vaativimmat tapaukset käsitellään pääkonttorissa.

Vakuutusosakeyhtiö Sampo katsoo, että Korhonen on toimenkuvauksensa perusteella sijoitettava palkkaryhmään 6. Vakuutusväen Liitto taas katsoo Korhosen tehtävän tosiasiassa täyttävän palkkaryhmän 7. edellytykset.

Kannetta on perusteltu vertaamalla Korhosen tehtäviä pääkonttorin ja myös jossain määrin muiden aluekonttorien korvauskäsittelijöiden tehtäviin ja tällöin on tuotu esiin se, että Korhosen tehtäväalue käsittää sekä henkilö- että omaisuusvahingot, kun taas pääkonttorissa toimivien korvauskäsittelijöiden tehtäväkenttä tosiasiassa on suppeampi. Edelleen kannetta on perusteltu sillä, ettei yhtiössä toimenkuvaukseen sisällytetyllä asian ratkaisemisen kannalta merkitykselliseksi kuvatulla kuuden kuukauden rajalla ole tosiasiassa merkitystä tehtävän vaativuutta arvioitaessa. Näin on esimerkiksi tapauksissa, joissa henkilövahingon kärsineellä ei ole ansiotuloja.

Työtuomioistuin on tuomiollaan 79/1988 ratkaissut samojen osallisten välisen tulkintariidan, joka on koskenut toisen vakuutusyhtiön toimihenkilöiden palkkaryhmää. Tuomion perustelujen mukaan oikeudenkäynnissä on esitetty selvitystä neuvotteluista vuonna 1985 sovittaessa 7. palkkaryhmän ottamisesta palkkaryhmittelyyn. Palkkaryhmän perustamisen kustannusvaikutus on tuolloin sovittu 0,1 prosentiksi. Tuomion perusteluissa on todettu sillä seikalla, että uuden palkkaryhmän perustamisessa oli siitä aiheutuvat kustannukset sovittu rajoitettavaksi, olevan merkitystä siinä, miten suppeasti palkkaryhmään kuulumisen edellytyksiä oli tulkittava. Tämä seikka eli 7. palkkaryhmän suppeus on otettava huomioon myös esillä olevaa asiaa ratkaistaessa.

Asianosaisliittojen eräästä erimielisyysasiasta 15.12.1987 antamassa lausunnossa on liittojen yhteisenä kantana todettu, ettei mikään syy ennalta sulje pois sitä mahdollisuutta, että myös aluekonttoreissa ratkaistaan vaativiksi erikoistapauksiksi katsottavia tapauksia. Muistion mukaan muutoksenhakuvaiheen korvauskäsittelyssä, johon kuuluvien tehtävien suorittaminen on 7. palkkaryhmään sijoittamisen edellytys, olennaista on sen vaatiman harkinnan taso riippumatta siitä, onko kyseessä itseoikaisu vai lautakuntakäsittely.

Korhosella on näytetty olevan muutoksenhakuun liittyviä tehtäviä tapauksissa, joissa asiakas hakee muutosta Korhosen ratkaisemaan korvauspäätökseen. Tällaiset tehtävät kuuluvat yleensä korvauskäsittelijöiden työhön.

On selvitetty, että Korhoselle on kuulunut tehtäviä, joiden hoitaminen edellyttää 7. palkkaryhmään sijoittamista. Korhonen on erityisesti Oulun aluekonttorin pienuuden vuoksi ja ottaen huomioon, että konttorin tehtäväksi on ajoittain siirtynyt myös Rovaniemen konttorille kuuluneita tehtäviä, työssään joutunut suorittamaan tehtäviä, jotka ylittävät vaativuudeltaan hänen toimenkuvansa. Asiassa on kuitenkin jäänyt näyttämättä, että Korhosen voitaisiin katsoa säännöllisesti ratkaisevan vaativia erikoistapauksia. Tämän vuoksi ja kun Sampo-yhtiöiden korvaustoimen ohjeistoa on työtuomioistuimen mielestä palkkahinnoittelun sisällön huomioon ottaen voitu perustellusti käyttää palkkahinnoittelun soveltamisen pohjana myös Korhosen kohdalla, näyttämättä on jäänyt, että yhtiön olisi ollut sijoitettava Korhonen 7. palkkaryhmään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Vakuutusalan Työnantajayhdistys ja Vakuutusosakeyhtiö Sampo pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Niskanen, Leivo ja Pohja jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.