Labor court dismisses union claim that delayed call-to-work constitutes emergency work under collective agreement.

Liitot olivat aikaisemmin käymissään neuvotteluissa, jotka olivat koskeneet hälytysrahan maksamista kahdessa yrityksessä, todenneet yhteisenä kantanaan hälytystyön luonteesta johtuvan, että työhön oli lähdettävä välittömästi hälytyksen jälkeen. Kun kanteessa tarkoitetussa kahdessa tapauksessa autonkuljettajalta ei ollut edellytetty välitöntä työhön lähtöä kutsun antamisen jälkeen, ei kysymyksessä olleissa tilanteissa työtä voitu pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna hälytystyönä.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Kuljetusliike M. Honkanen Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 28.4.1988 allekirjoitetussa kuormaautoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 §

Työtuntijärjestelmä, ajopäiväkirja ja työtuntiluettelo

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työtuntijärjestelmä tavaralinjaliikenteessä 3-5

3. Jokaista työpaikkaa varten on työnantajan laadittava työtuntijärjestelmä, jossa mainitaan aika, milloin työ alkaa ja päättyy, sekä ruokailu- ja lepoajat. Milloin edellä tarkoitetun työtuntijärjestelmän laatiminen työn laatuun nähden ei ole mahdollista, työsuojeluhallitus voi hakemuksesta myöntää siihen vapautuksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Työnantajan on pyrittävä siihen, että kaksiviikkojakson työtuntijärjestelmän tulee olla vähintään yhtä viikkoa ennen jakson alkamista työntekijän nähtävissä.

5. Sairaus- ja muissa pakottavissa tapauksissa voi työnantaja tehdä vuorolistaan muutoksia, ei kuitenkaan työntekijän vapaapäivää koskevaa ilman hänen suostumustaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 § Hälytystyö

1. Työntekijä voidaan kutsua hänen suostumuksellaan hälytystyöhön.

2. Milloin työntekijä ilman ennalta tehtyä sopimusta kutsutaan hänen työaikansa ulkopuolella hälytystyöhön, maksetaan hälytysrahaa keskituntiansion mukaan seuraavasti:

- kutsu annettu klo 21.00 - 06.00 kahden (2) tunnin palkkaa vastaava summa - kutsu annettu ennen klo 21.00 yhden (1) tunnin palkkaa vastaava summa.

3. Lyhyemmästä kuin kolmen (3) tunnin työstä maksetaan täysi kolmen tunnin palkka.

4. Jos kutsu on annettu työajan ulkopuolella klo 21.00 - 06.00 välisenä aikana, maksetaan tällöin työajalta hälytystyölisä, jonka suuruus on 100 % työntekijän taulukkopalkasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on Autoliikenteen Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Veljekset L. Vähälä Oy:ssä, nykyisessä Kuljetusliike M. Honkanen Oy:ssä, oli syntynyt erimielisyyttä työehtosopimuksen hälytystyötä koskevan määräyksen tulkinnasta. Yhtiön palveluksessa olevan autonkuljettajan Olavi Jurvan työvuorolistan mukainen työaika olisi ollut 17.4.1989 kello 11 - 21.30. Työnantajan edustaja oli kuitenkin edellisenä iltana noin kello 21.30 soittanut Jurvalle kotiin ja tiedustellut, voisiko tämä lähteä Helsinkiin kello 24, koska eräs toinen kuljettaja oli sairastunut. Jurvan työvuorolistan mukainen työaika olisi 24.4.1989 ollut kello 18 - 07. Työnantajan edustaja oli soittanut Jurvalle 23.4.1989 noin kello 20 ja pyytänyt tätä lähtemään Helsinkiin kello 24, koska yhdestä autosta oli puuttunut kuljettaja.

Kun työpaikalla käydyissä neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen siitä, oliko Jurvan tekemään työhön sovellettava työehtosopimuksen hälytystyötä koskevia määräyksiä, oli asiasta neuvoteltu työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä. Näissä neuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli katsonut, että kysymys oli ollut kuorma-autoalan työehtosopimuksen 16 §:n tarkoittamasta hälytystyöstä, koska työntekijä oli ilman ennalta tehtyä sopimusta kutsuttu työajan ulkopuolella työhön. Autoliikenteen Työnantajaliitto oli puolestaan katsonut, että kuorma-autoalan työehtosopimuksen 16 §:n mukaista hälytysrahaa maksettiin alalla perinteisesti noudatetun käytännön mukaisesti silloin, kun työhön kutsun aiheutti jokin yrityksen normaalista toiminnasta poikkeava, lähes hätätyöhön verrattava tapahtuma. Työnantajaliitto oli lisäksi katsonut hälytystyöltä edellytettävän myös, että työntekijä joutui lähtemään kutsun saatuaan välittömästi työhön.

Työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä oli vuonna 1981 neuvoteltu kahdesta erimielisyystapauksesta, joissa oli ollut kysymys hälytystyöstä. Ensimmäinen tapaus oli koskenut sitä, oliko kysymys hälytystyöstä, kun työntekijä kutsuttiin talvella kello 03 työhön alkaneen lumisateen vuoksi. Liitot olivat tuolloin yhteisesti todenneet, että niissä tapauksissa, joissa työntekijä ilman ennalta tehtyä sopimusta tai ennalta annettua ilmoitusta kutsuttiin työhön kello 02 - 03, tuli työntekijälle maksaa hälytysrahana kahden tunnin palkkaa vastaava määrä. Liitot olivat myös todenneet hälytystyön luonteesta johtuvan, että työhön lähdettiin välittömästi hälytyksen antamisen jälkeen. Myös toisessa tuolloin esillä olleessa erimielisyystapauksessa oli ollut kysymys hälyttämisestä työhön lumisateen vuoksi. Tämä asia oli ratkaistu samalla tavoin kuin ensiksi mainittu erimielisyystapaus.

Jurva oli kutsuttu työhön ilman ennalta tehtyä sopimusta hänen työtuntijärjestelmästä ilmenevän normaalin työaikansa ulkopuolella. Kummassakin tapauksessa Jurva oli joutunut lähtemään työhön suhteellisen nopeasti kutsun saatuaan eli kolmen - neljän tunnin kuluttua kutsusta. Työ oli ollut Jurvan normaalia työtä.

Hälytystyön luonteeseen ei kuulunut hätätyön luontoisuus. Hätätyönluonteisesta työstä ei ollut ollut kysymys niissäkään erimielisyystapauksissa, joita oli käsitelty liittojen välisissä neuvotteluissa vuonna 1981. Näissä tapauksissa työntekijöiden työhön hälyttäminen ei ollut ollut työntekijöiden kannalta yllättävää, koska he olivat molemmissa tapauksissa olleet tietoisia siitä, että hälytys saattoi tulla, vaikka he eivät olleet tienneet, mihin aikaan se milloinkin tuli.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 58/1990 oli ollut kysymys hälytysrahan maksamisesta. Työtuomioistuin oli katsonut työnantajien menetelleen kemiallis-teknisen ja pesuloita koskevan työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta hälytysrahan kahdelle työntekijälle, joiden työtuntijärjestelmän mukainen työvuoro oli merkitty iltavuoroksi ja jotka oli saman päivän aamuna puhelimitse hälytetty kotoa työhön aamuvuorossa olleen työntekijän äkillisesti sairastuttua.

Vaikka työtuomioistuimen tuomiossa oli ollut kysymys toisen alan työehtosopimuksesta, jonka hälytystyötä koskevat määräykset poikkesivat hieman kuorma-autoalan työehtosopimuksen määräyksistä, tuomiosta oli kuitenkin pääteltävissä, että työn ei tarvinnut olla normaalista toiminnasta poikkeavaa lähes hätätyöhön verrattavaa työtä ollakseen hälytystyötä. Kysymys voi siten olla työntekijän normaalisti tekemästä työstä ja hälytyksen syynä saattoi olla varsin tavanomainen syy, kuten toisen työntekijän sairastuminen.

Kun liittojen välillä vuonna 1981 oli neuvoteltu edellä tarkoitetuista kahdesta erimielisyystapauksesta, oli tuolloin hälytystyöltä edellytetty, että työhön oli lähdetty välittömästi hälytyksen jälkeen. Tarkkaa aikamäärää ei kuitenkaan tuossa yhteydessä ollut asetettu, joskin toisen erimielisyystapauksen kohdalla oli todettu, että mikäli työntekijä oli ollut jo aikaisemmin illalla tai iltayöstä tietoinen työn alkamisesta aamuyöllä, ei kysymyksessä ollut hälytystyö.

Jotta työ voisi olla luonteeltaan hälytystyötä, tuli sen olla sellaista, että työvoiman tarve ilmeni niin yllättäen, että työtä ei voitu suorittaa ilman hälytettävän työntekijän työpanosta. Tällainen tilanne oli luonnollisesti kysymyksessä silloin, kun työntekijä sairastui ja ilmoitti sairastumisestaan niin vähän aikaa ennen työvuoronsa alkua, että työnantajalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pyytää toinen työntekijä saapumaan työtuntijärjestelmästä poikkeavaan aikaan työhön. Mitään tarkkaa tuntirajaa hälytyksen ja työn alkamisen välille ei ilmeisesti voitu asettaa, koska tästä ei ollut työehtosopimuksessa tai muutoinkaan työehtosopimukseen osallisten välillä sovittu. Liittojen välillä vuonna 1981 neuvoteltujen erimielisyystapauksien pöytäkirjoista voitiin päätellä, että kutsun hälytystyöhön ei tarvinnut olla edes täysin odottamaton, kunhan kutsu kuitenkin joka kerta tuli erikseen silloin, kun tarvetta siihen ilmeni.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että edellä mainituissa tilanteissa 17.4.1989 ja 24.4.1989, jolloin Jurva oli kutsuttu työtuntijärjestelmän mukaisen työaikansa ulkopuolella työhön, kysymys on ollut kuorma-autoalan työehtosopimuksen 16 §:n tarkoittamasta hälytystyöstä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Jurva oli kutsuttu töihin 16.4.1989 noin kaksi ja puoli tuntia ja 23.4.1989 noin neljä tuntia ennen töiden aloittamista. Työpaikalla käydyissä neuvotteluissa työnantaja oli katsonut, että kysymyksessä ei ollut ollut hälytystyö, koska työhön ei ollut lähdetty välittömästi. Työnantajan mielestä kysymyksessä oli ollut normaali työtuntijärjestelmän muuttamistilanne.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen 13 §:n 5. kohdan mukaan sairaus- ja muissa pakottavissa tapauksissa työnantaja voi tehdä vuorolistaan muutoksia, ei kuitenkaan työntekijän vapaapäivää koskevaa ilman hänen suostumustaan. Jurvan työtuntijärjestelmää oli muutettu ensimmäisellä kerralla toisen kuljettajan sairastumisen vuoksi ja toisella kerralla toisen kuljettajan puuttumisen vuoksi. Työnantajalla oli siten työehtosopimuksen määräysten perusteella ollut oikeus muuttaa Jurvan työtuntijärjestelmää.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen 16 §:n mukaan hälytysrahaa maksettiin silloin, kun työntekijä ilman ennalta tehtyä sopimusta kutsuttiin työaikansa ulkopuolella hälytystyöhön. Työehtosopimuksessa ei ollut varsinaisesti määritelty hälytystyötä. Hälytystyö oli jotain muuta kuin työntekijälle normaalisti ohjelmoitua tai muutoin suunniteltua työtä. Hälytystyön luonteeseen kuului, että se oli poikkeuksellista ja ennalta arvaamatonta sekä yhtäkkistä ja tilapäistä. Hälytystyö voisi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun auto oli rikkoutunut kesken matkaa tai joutunut onnettomuuteen ja toinen kuljettaja hälytettiin apuun ja hän myös kutsun saatuaan välittömästi lähti työhön.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 58/1990 oli ollut kysymys kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksen 12 §:n hälytysluontoista työtä koskevan työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta. Tässä työehtosopimuksessa hälytysluontoinen työ oli määritelty melko väljäksi. Kuorma-autoalan työehtosopimuksen hälytystyötä koskeva määräys oli huomattavasti tiukempi, minkä vuoksi työtuomioistuimen mainitussa tuomiossa esitetyt periaatteet eivät soveltuneet nyt esillä olevaan asian ratkaisemiseen.

Liittojen välisissä neuvotteluissa vuonna 1981 oli käsitelty hälytystyötä kahdessa eri tapauksessa. Liitot olivat tuolloin ottaneet kantaa siihen, miten hälytystyö tuli määritellä. Liittojen yhteisen kannan mukaan hälytystyön edellytyksiin kuului, että työntekijä ilman ennalta tehtyä sopimusta tai ennalta annettua ilmoitusta kutsuttiin työhön. Liitot olivat edelleen todenneet, että mikäli työntekijä oli ollut jo aikaisemmin, esimerkiksi illalla tai iltayöstä tietoinen työn alkamisesta aamuyöllä, kysymys ei ollut hälytystyöstä. Liitot olivat myös katsoneet, että hälytystyöltä edellytettiin työntekijän lähtemistä työhön välittömästi hälytyksen antamisen jälkeen.

Liitot olivat siten vuonna 1981 vahvistaneet vallinneen hälytystyötä koskevan varsin tiukan työehtosopimuksen tulkinnan. Liittojen yhteinen tulkinta poikkesi useiden muiden alojen vastaavista hälytystyön tai hälytysluontoisen työn tulkinnoista. Autoliikenteen Työnantajaliitto oli omille jäsenilleen antamissaan ohjeissa hälytystyön osalta noudattanut niitä periaatteita, jotka liitot olivat vuonna 1981 hyväksyneet. Näin ollen, mikäli töihin ei ollut lähdetty välittömästi kutsun jälkeen, ei työtä ollut pidetty hälytystyönä.

Jurva oli saanut kutsun saapua normaaliin työhönsä noin kaksi ja puoli ja neljä tuntia ennen töiden alkua. Jurva asui noin kuuden - seitsemän kilometrin päässä töiden aloituspaikasta, joten Jurvan ei ollut tarvinnut lähteä työhön välittömästi kutsun saatuaan. Kysymys ei siten ollut ollut hälytystyöstä vaan normaalista työtuntijärjestelmän muutostilanteesta. Yhtiössä ei vastaavia tilanteita aikaisemminkaan ollut katsottu hälytystyöksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä lausunut, että työehtosopimuksen työtuntijärjestelmän muuttamista ja hälytystyötä koskevat sopimusmääräykset eivät olleet toisensa poissulkevia. Hälytystyö voi olla kysymyksessä myös silloin, kun työnantajalla oli oikeus muuttaa työtuntijärjestelmää sairaus- ja muissa pakottavissa tapauksissa. Hälytystyön teettäminen edellytti työehtosopimuksen mukaan työntekijän suostumusta. Työtuntijärjestelmän muuttaminen sairaus- ja muissa pakottavissa tapauksissa oli mahdollista ilman työntekijän suostumusta. Hälytystyön edellytykset eivät siten voineet olla niin tiukat kuin työnantajapuoli oli katsonut. Hälytystyö saattoi olla kysymyksessä silloinkin, kun työnantajalla ei ollut oikeutta muuttaa työntekijän työtuntijärjestelmää.

Se, että hälytystyöstä oli syntynyt erimielisyyttä vasta vuonna 1989, oli johtunut siitä, että yhtiössä oli vasta noin nelisen vuotta sitten otettu käyttöön täydellinen työtuntijärjestelmä. Tilanne oli vastaavanlainen muuallakin tavaralinjaliikenteessä, koska työnantajalla oli edelleenkin työehtosopimuksen mukaan mahdollisuus saada vapautus työtuntijärjestelmän laatimisesta. Hälytystyötä koskevien erimielisyyksien vähäisyys johtui osaltaan myös siitä, että työntekijä voi saada työehtosopimuksessa sovitut korvaukset vasta silloin, kun hälytys annettiin sopimusmääräyksessä mainittuina aikoina.

Kun liittojen välillä vuonna 1981 oli neuvoteltu hälytystyöstä, ei välittömällä lähtemisellä ollut tarkoitettu sitä, että työntekijän olisi "siltä seisomalta" pitänyt lähteä työhön. Tarkoituksena oli ollut, että työntekijä ei kutsun saatuaan enää voinut vapaasti käyttää aikaansa, vaan hänen oli tavalla tai toisella valmistauduttava lähtemään työhön. Tiettyä tuntirajaa välittömyydelle ei voitu asettaa, joskin selvää oli, että hälytystyöstä ei voinut olla kysymys silloin, kun kutsu annettiin ennen edellisen työvuoron päättymistä. Tietyn tuntirajan asettaminen voisi johtaa siihen, että joissakin tapauksissa toisen työntekijän työ voisi olla hälytystyötä ja toisen ei. Hälytystyöstä oli kysymys silloin, kun työntekijä kutsun saatuaan lähti normaalin työaikansa ulkopuolella työhön tilanteessa, jossa työvoiman tarve ilmeni niin yllättäen, että työtä ei ilman hälytettävän työntekijän työpanosta voitaisi suorittaa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Kuljetusliike M. Honkanen Oy on yhtynyt Autoliikenteen Työnantajaliiton asiassa esittämään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Veljekset L. Vähälä Oy:n, nykyisen Kuljetusliike M. Honkanen Oy:n palveluksessa olevan autonkuljettajan Olavi Jurvan työvuorolistan mukaiseksi työajaksi on 17.4.1989 merkitty kello 11 - 21.30. Työnantajan edustaja on 16.4.1989 kello 21.30 soittanut Jurvalle kotiin ja tiedustellut, voisiko Jurva toisen autonkuljettajan sairastumisen vuoksi lähteä Helsinkiin samana iltana kello 24. Jurvan työvuorolistan mukaiseksi työajaksi on 24.4.1989 merkitty kello 18 - 07. Työnantajan edustaja on edellisenä iltana noin kello 20 soittanut Jurvalle kotiin ja tiedustellut, voisiko tämä lähteä samana iltana kello 24 Helsinkiin, koska yhdestä autosta on puuttunut kuljettaja. Jurva on molemmilla kerroilla lähtenyt työhön työnantajan edustajan pyynnön mukaisesti.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että edellä mainituissa tilanteissa, jolloin Jurva on kutsuttu työhön työtuntijärjestelmän mukaisen työaikansa ulkopuolella, kysymys on ollut kuorma-autoalan työehtosopimuksen 16 §:ssä tarkoitetusta hälytystyöstä.

Hälytystyötä koskevan työehtosopimuksen 16 §:n 1. kohdan mukaan työntekijä voidaan hänen suostumuksellaan kutsua hälytystyöhön. Saman pykälän 2. kohdassa on sovittu työntekijälle maksettavasta hälytysrahasta, milloin työntekijä ilman ennalta tehtyä sopimusta kutsutaan hänen työaikansa ulkopuolella hälytystyöhön. Hälytysrahan suuruus on kahden tunnin palkkaa vastaava summa, jos kutsu on annettu kello 21:n ja 06:n välisen aikana, ja yhden tunnin palkkaa vastaava summa, jos kutsu on annettu ennen kello 21:tä. Saman pykälän 3. kohdan mukaan lyhyemmästä kuin kolmen tunnin työstä maksetaan täysi kolmen tunnin palkka. Pykälän 4. kohdassa on edelleen sovittu siitä, että jos kutsu on annettu työajan ulkopuolella kello 21:n ja 06:n välisenä aikana, maksetaan työajalta hälytystyölisä, jonka suuruus on 100 prosenttia työntekijän taulukkopalkasta.

Työehtosopimuksen määräysten mukaan hälytystyöltä edellytetään siten, että työntekijä ilman ennalta tehtyä sopimusta kutsutaan hänen työaikansa ulkopuolella hälytystyöhön.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on katsonut, että työehtosopimuksessa tarkoitetusta hälytystyöstä on kysymys silloin, kun työ on poikkeuksellista, ennalta arvaamatonta ja tilapäistä. Työnantajaliiton mukaan hälytystyö voi kuitenkin laatunsa puolesta olla työntekijän normaalia työtä. Työnantajaliitto on edelleen katsonut, että hälytystyö voi olla kysymyksessä vain silloin, kun työntekijä välittömästi kutsun saatuaan joutuu lähtemään työhön.

Työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä vuonna 1981 käydyissä neuvotteluissa on ollut esillä hälytysrahan maksaminen kahdessa yrityksessä. Molempien erimielisyystapauksien kohdalla on liittojen yhteisenä kantana todettu hälytystyön luonteesta johtuvan, että työhön on lähdettävä välittömästi hälytyksen jälkeen. Toisen erimielisyyden osalta on neuvotteluista laaditun pöytäkirjan mukaan todettu, että mikäli työntekijä on ollut jo aikaisemmin esimerkiksi illalla tai iltayöstä tietoinen työn alkamisesta aamuyöllä, jolla tuolloin on tarkoitettu kello 02:ta - 03:a, ei kysymys ole hälytystyöstä.

Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, miten hälytystyötä koskevia työehtosopimusmääräyksiä on työehtosopimuksen soveltamisalalla käytännössä sovellettu.

Työnantajapuoli on katsonut, että kanteessa tarkoitetuissa tilanteissa on ollut kysymys työtuntijärjestelmän muuttamisesta.

Työehtosopimuksen 13 §:n 5. kohdan mukaan työnantaja voi sairaustapauksissa ja muissa pakottavissa tapauksissa tehdä työvuorolistaan muutoksia. Työntekijän vapaapäivää koskevaa muutosta ei voida kuitenkaan tehdä ilman työntekijän suostumusta. Työehtosopimuksessa ei ole sovittu siitä, missä vaiheessa tällainen työtuntijärjestelmän muutos voidaan tehdä.

Kanteessa tarkoitetut tilanteet ovat olleet sellaisia, että työnantajalla on ollut oikeus muuttaa työvuorolistaa. Kysymyksessä olevissa tilanteissa Jurva on tehnyt työtä toiselle työntekijälle työvuorolistaan merkityn työvuoron mukaisesti.

Edellä esitetyin tavoin työehtosopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty hälytystyötä eikä selvitystä myöskään ole esitetty siitä, kuinka hälytystyötä koskevia määräyksiä on käytännössä sovellettu. Liitot ovat kuitenkin vuonna 1981 käymissään neuvotteluissa olleet yhtä mieltä siitä, että hälytystyön edellytyksenä on työhön lähtö välittömästi hälytyksen antamisen jälkeen. Neuvotteluista esitetyn selvityksen mukaan välittömyysedellytys ei liittojen mielestä täyty siinä tapauksessa, että hälytyskutsun ja työhön lähdön välille jää jonkin verran aikaa. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että koska Jurvalta ei kanteessa mainituissa tilanteissa ole edellytetty välitöntä työhön lähtöä kutsun antamisen jälkeen, ei Jurvan työtä voida pitää työehtosopimuksen 16 §:ssä tarkoitettuna hälytystyönä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Autoliikenteen Työnantajaliitto kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Uski, Virtanen, Leivo ja Pohja jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.